The Howling Ulvonta / Howling – ulvonta Yhdysvallat, 1980 Ohjaus: Joe Dante

Sandrew Metronome / Kinowelt / Studio Canal (Suomi, R2, PAL) Kuvasuhde: 1,80:1 (anamorfinen) Ääni: Englanti DD 5.1, englanti DD 2.0 mono, saksa DD 5.1, saksa DD 1.0, espanja DD 2.0 mono, italia DD 2.0 mono Tekstitys: Suomi, ruotsi, englanti, saksa, italia, espanja, portugali, hollanti, tanska, norja Kesto: 87 min Kylkiäiset: Welcome to Werewolfland -dokumentti, valepornoelokuva, poistettuja kohtauksia, ylijäämämateriaalia, kuvagalleria, 2 traileria

1980-luvun alun kauhutarjonnan huomattavimpia suuntauksia oli ihmissusien uusi tuleminen, jolle alkusysäyksen antoivat samoihin aikoihin filmatut ja peräjälkeen ensi-iltaan saatetut The Howling ja An American Werewolf in London. Ihmissusielokuvaa monin tavoin uudistaneet tienraivaajat ovat itse asiassa silloisen aallon terävimmät teokset, jotka pitävät edelleen pintansa niin vanhojen kuin uudempienkin yrittäjien rinnalla. The Howlingin keskushenkilö on uutisankkuri Karen White (Dee Wallace), jonka Los Angelesia pelossa pitävä sarjamurhaaja kutsuu kahdenkeskiseen tapaamiseen. Eddieksi esittäytynyt tappaja (Robert Picardo) ei aio tyytyä pelkkään haastatteluun, mutta Whiten suojaksi määrätyt poliisit ehtivät hätiin ennen kuin pahempaa ehtii tapahtua. Väkivaltaisen kohtaamisen aiheuttama järkytys ilmenee muistikatkoksina ja toistuvina painajaisina, joihin White hakee apua tohtori Waggnerilta (Patrick Macnee). Psykiatri suosittelee hoidoksi hermojen lepuuttamista omistamassaan siirtolassa. White suostuu ehdotukseen, jättää työtoverinsa Terryn (Belinda Balaski) ja Christopherin (Dennis Dugan) tutkimaan Eddien taustoja ja matkustaa aviomiehensä Bill Neillin (Christopher Stone) kanssa metsän keskelle rakennettuun mökkikylään, jonka rauhan rikkovat jo ensimmäisenä yönä puiden siimeksestä kantautuvat eläimelliset äänet. Ohjaaja Joe Dante ja käsikirjoittaja John Sayles soveltavat The Howlingissa paljolti Piranhassa toimiviksi havaittuja keinoja, joita on jalostettu niin, että nyt kauhu on häijympää, huumori hienovaraisempaa ja kerronta hallitumpaa. Elokuvan pohjana olleen romaanin kirjoittanut Gary Brandner ei tiettävästi ilahtunut Saylesin tekemistä mittavista muutoksista, mutta väliäkö hällä, sillä tarina toimii komeasti. Sattumanvaraisilta tuntuvat lähtökohdat laajentuvat kekseliääksi salaliittojuoneksi, jonka puitteissa Sayles tuulettaa The Wolf Manin sementoimaa ihmissusimyyttiä asiaan kuuluvan ironian säestämänä. Katsoja pysyy hajautetun kerronnan ansiosta askeleen edellä toimittajia, mutta Sayles pitää huolen yllätyksistä. Danten ohjaustyyli sopii erinomaisesti The Howlingiin, jonka eri puolet ovat alusta loppuun hienosti tasapainossa. Uhkaavaa tunnelmaa löytyy niin suurkaupungin kaduilta kuin metsän keskeltäkin, ja varsinaisissa kauhukohtauksissa on potkua. Paineen tasaajina toimivat tutut sisäpiirin vitsit elokuvaviittauksineen sekä hykerryttävyydessään herkulliset repliikit, joita lausuvat muun muassa sivurooleissa loistavat Slim Pickens, John Carradine, Kevin McCarthy ja erityisesti Dick Miller. Eikä muutakaan näyttelijäkuntaa parane väheksyä, sillä kaikki tekeävät erittäin hyvää jälkeä. Kaiken kruunaavat erikoistehosteet, joiden tekemiseen Rob Bottin sai konsultaatioapua Rick Bakerilta, minkä vuoksi niitä on vaikea olla vertaamatta American Werewolfin vastaaviin. Tasapeliinhän tässä päädytään, sillä vaikka The Howling häviää muodonmuutosten vaikuttavuudessa, ovat sudet huomattavasti hurjempia ilmestyksiä kuin Lontoon kömpelöhkö karvaturri. The Howlingin valmistumisesta on ehtinyt kulua vuosikymmen poikineen, mutta elokuva näyttää DVD:llä erittäin hyvältä. Ilmeisesti negatiiveja on säilytetty äärimmäisen huolellisesti, koska kuva on terävä, väreiltään sävykäs ja poikkeuksellisen puhdas. Rakeisuutta on hieman, ja yksityiskohtien tarkkuudessa hävitään vastavalmistuneille elokuville, mutta tämän ikä- ja budjettiluokan elokuvalta ei voi paljon enempää vaatia. Ääniraita ei ole aivan yhtä iskevässä kuosissa, sillä tuotannon rajoitukset kuuluvat jossain määrin karkeutena. Miksaus on kuitenkin hoidettu hienosti, ja DD 5.1 -formaatin mahdollistamaa kenttää hyödynnetään avainkohtauksissa todella tarkasti. Hillitty yleislinja luottaa esimerkiksi dialogin kanssa liiaksikin keskikenttään, mutta Pino Donaggion kineettinen musiikki juoksutuksineen kuulostaa todella komealta. Kylkiäisille on varattu oma levynsä, jonka pyörittelyyn on syytä varata aikaa pitkälti toista tuntia. Levyn lippulaiva on liki 50-minuuttinen Welcome to Werewolfland -dokumentti, joka kertaa The Howlingin koko tuotantoprosessin taustoista ja suunnittelusta alkaen. Haastattelutuoliin istuutuvat vuorollaan Dante, kuvaaja John Hora, tuottaja Michael Finnell sekä näyttelijät Wallace, Picarsdo, Balaski ja Miller, joiden muistoista rakentuu hyvä kokonaiskuva projektin etenemisestä vastoinkäymisineen kaikkineen ja elokuvan sisällöstä nippelitietoja unohtamatta. Viihteellistä informaatiotulvaa seuraa alun katselukoppikohtausta varten tehty valepornoelokuva, joka on raiskausaiheensa vuoksi sangen ahdistavaa nähtävää. Loput kylkiäiset ovat onneksi mielialaa kohottavampia. Laajan kuvagallerian sekä teattereissa esitettyjen trailerin ja teaserin lisäksi valittaviksi löytyy kymmenisen minuuttia sekalaisia poistokohtauksia ja suunnilleen saman verran ylijäämämateriaalia: mokia, vaihtoehtoisia otoksia ja muita hukkapätkiä.

Elokuva: 8

Kuva: 9

Ääni: 8

Kylkiäiset: 7

© Jarkko Wöntsö 16.7.2006