El Dorado Yhdysvallat, 1966 Ohjaus: Howard Hawks

Finnkino/Paramount (Suomi, R2, PAL) Kuvasuhde: 1,75:1 (anamorfinen) Ääni: Englanti DD 2.0 mono, ranska DD 2.0 mono, saksa DD 2.0 mono, espanja DD 2.0 mono, italia DD 2.0 mono Tekstitys: Suomi, ruotsi, unkari, sloveeni, englanti, ranska, saksa, tanska, norja, hollanti, bulgaria, islanti, portugali, heprea, kreikka, kroatia, arabia, turkki, puola, italia, espanja, romania, tšekki, englanti kuulovammaisille Kesto: 121 min Kylkiäiset: Traileri

Karjankasvatus ei ole maailman turvallisin ammatti. Ei ainakaan alueella, jolla on pulaa vedestä ja kaksi suurtilallista, joista toinen on valmis tekemään kaikkensa päästäkseen eroon kilpailijastaan. MacDonaldin perheen ja Bart Jasonin koplan välistä kiistaa ei sovittelemalla selvitetä, joten paikalle saapuvat virka-apua antamaan El Doradon juoppo sheriffi J.P. Harrah, iäkäs apulaissheriffi Bull, maineikas pyssysankari Cole Thornton sekä tämän oppipoika Mississippi. El Dorado on malliesimerkki Howard Hawksin tavasta tehdä elokuvia. Se on käytännössä Rio Bravo -muunnelma uudella juonikuviolla ja eri tavalla rakennetuilla päähenkilöillä. Yhtäläisyydet näkyvät selvästi tutunoloisissa asetelmissa, osin samoissa kohtauksissa sekä sankareiden lukumäärässä ja näiden ominaisuuksissa, mutta laveampi tarina ja vastakkaisuuksilla leikittely tuottavat omanlaisensa kokonaisuuden. Pohjavire on suhteellisen synkkä ja toimintakohtausten väkivalta entistä avoimempaa, mutta vastapainoa näille tuo runsaana kukkiva huumori, joka on levittäytynyt sutkia apulaissheriffiä laajemmalle säteelle. Elokuvia yhdistävistä tekijöistä leimallisin on John Wayne, joka jo olemuksellaan muistuttaa Rio Bravon Chancesta. Pienin vivahde-eroin Wayne kehittää Cole Thorntonista persoonallisen ja edellistä rennomman hahmon, jolle Robert Mitchum luo tasavahvan vastaparin sheriffi Harrahina, joka on elokuvan rooleista esittäjältään eniten venymiskykyä vaativa. Mitchum hoitaa vakuuttavasti niin selvät, humalaiset kuin krapulaiset hetketkin ja tulee siinä sivussa osoittaneeksi myös kykynsä komiikan saralla. Arthur Hunnicuttin Bull ja James Caanin Mississippi jäävät selvästi sivuhahmoiksi, mutta lunastavat silti kiistattomasti paikkansa sankarinelikossa. Paramount on pistänyt El Doradon myyntiin peruslevynä, joten on turha odottaa huikeita ekstroja tai ylimääräistä vaivannäköä masteroinnin suhteen. Vanhaksi elokuvaksi El Dorado näyttää kohtuulliselta, vaikka lähdeprintin yksityiskohdat ovat rapistuneet vuosien saatossa ja täpliä näkyy muuallakin kuin Thorntonin hevosen kyljissä. Digitaalisiirto on tosin tuonut erinomaisina säilyneiden värien kirkkaampiin sävyihin ylimääräistä liikehdintää, ja ääriviivoihin olisi riittänyt vähempikin korostus. Äänessä on hieman suhinaa taustalla, mutta muuten asiallisesta monoraidasta ei ole pahaa sanottavaa. Lyhyesti sanottuna El Dorado on hyvä vuosikertalänkkäri, josta pitää varmasti, jos piti Rio Bravosta – ja päinvastoin.

Elokuva: 7

Kuva: 7

Ääni: 5

Kylkiäiset: 1

© Jarkko Wöntsö 11.6.2004