§ Suomen laki itsepuolustuksessa §

Väkivalta missään muodossa ei ole hyväksyttävää, vaikka taistelutaidon harrastajalle saattaa tulla elämän varrella tilanteita joissa joutuu turvautumaan fyysisiin keinoihin estääkseen väkivaltaisia tapahtumia. Suomen laki suhtautuu fyysisiin keinoihin yleisesti ottaen hyvin kovalla kädellä.

Itsepuolustus ja Suomen laki

Rikoslaissa määritellään " jos joku suojellakseen itseään tahi toista taikka omaansa tai toisen omaisuutta aloitetulta tahi kohta päätä uhkaavalta oikeudettomalta hyökkäykseltä on tehnyt teon, joka vaikka muuten rangaistava, oli hyökkäyksen torjumiseksi välttämätöntä, älköön häntä tästä hätävarjelusta rangaistukseen tuomittako ".

Tästä määrittelystä voidaankin todeta että jos itsepuolustus tilanteeseen joutunut henkilö pyrkii estämään väkivallanteon kohtuudella niin se on lain mukaan hyväksyttävää, mutta missä kulkee rajat? Hyvin useissa tapauksissa on puolustavaa osapuolta syytetty juuri hätävarjelun liioittelusta.
Useimmiten itsepuolustus tilanteeseen jouduttuaan taistelutaidon harrastaja käyttääkin lyöntejä tai potkuja puolustautuakseen jotka tulkitaan helposti pahoinpitelyksi.

Yksinkertaisena hätävarjelun liioitteluna voidaankin pitää juuri hyökkäystä. Vaikka usein taistelutaidon harrastaja joutuu pohtimaan itsepuolustus taktiikoita hyvin laajassa mittakaavassa kuten hyökkäystä puolustustekniikkana niin ei laki tulkitse sitä samoin useimmissa tapauksissa.
Itsepuolustus tilanteeseen jouduttuaan on taistelutaidon harrastajan aiheellista miettiä kuinka selvitä tilanteesta ilman liian konkreettista hyökkäämistä.

Mikä on sitten sallittua?

Hyökkääminen on kyllä sallittua esim. tilanteissa joissa on useampi hyökkääjä tahi hyökkääjällä on terä- tai tuliase, jolloin voidaan katsoa että tilanteesta pois pääsyyn on ollut välttämätöntä käyttää esimerkiksi lyöntejä tai potkuja sekä nopeaa tilanteeseen reagointia.
Hätävarjelun hyvänä esimerkkinä on juuri tämän kaltaiset tilanteet joissa puolustava osapuoli on saattanut hyökkääjän tilaan jossa hyökkääjä on ns. pois pelistä. Näissä tilanteissa puolustautumisen jatkaminen tulkitaankin jo pahoinpitelyksi eikä se ole Suomen laissa hyväksyttyä. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut on siis oikeutettu käyttämään tarpeelliseksi katsomansa verran voimaa hyökkäyksen torjumiseksi.
Tilanteissa joissa hyökkääjä käyttää esimerkiksi veistä on sallittua turvautua itsekin kättä pidempään, kuitenkin ylittämättä hätävarjelun rajoja. Hätävarjelun liioittelua on esimerkiksi käyttää suoraan tuliasetta veitsi uhan torjumiseen.
Hätävarjelun rajoja on siis hyvin vaikea tarkasti määrittää, sallittujen itsepuolustus menetelmien käyttö eri tilanteissa on hyvin tapaus kohtaista.

Paras vaihtoehto

Parhaana vaihtoehtona yleisesti pidetään paikalta poistumista kun on väkivallan teon uhka. Tällöin on itsepuolustuksen harrastajan kuitenkin huomioitava muihin paikalla oleviin henkilöihin kohdistuva uhka. Itsepuolustusta on myös muiden turvallisuudesta huolehtiminen.
Mikäli uhka ei vaadi välitöntä reagointia on paikalle pyrittävä kutsumaan virkavalta mahdollisimman nopeasti.

Suomen laki ja itsepuolustuslajit

Itsepuolustuslajien harrastajalla ei ole laissa mitään erityisoikeuksia taitojensa suhteen. Mikäli itsepuolustuslajin harrastaja käyttääkin oppimiaan tekniikoita toiseen ihmiseen on syytä miettiä seuraamuksia. Mikäli itsepuolustuslajin harrastaja tuottaa toiselle henkilölle kipua tahi vahinkoa se hyvin helposti tulkitaan laissa törkeäksi pahoinpitelyksi. Itsepuolustuksen harrastaminen tuokin mukanaan hyvin paljon vastuuta. Harjoittelu toisen vahingoittamis mielessä on hyvin tuomittavaa sekä moraalisesti sekä juridisesti. Kaikkien itsepuolustus opettajien onkin syytä mielestäni korostaa myös näitä juridisia sekä moraalisia arvoja jotta vältyttäisiin lajimme/lajien parissa taistelutaidon väärin käytöksiltä.