Sananlaskuja lisätty 11.04.2010

Suomalaiset Sananlaskut

Seuraava Sivu      Kotisivulle
Sananlaskuja muilta mailta     
 
Aamun, Jeesus, anna tulla, aamulla hyvät sanomat!
Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää.
Aamurusko päivän alku, toivo alku autuuden.
Aamusta päivä pisin on.
Ahkeruus kovan onnen voittaa.
Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin.
Ahneella on paskanen loppu.
Ahneus kasaa, kuolema tasaa.
Aidan takana ruohokin on vihreämpää.
Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.
Aina roiskuu, kun rapataan.
Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo.
Anna pirulle pikkusormes, se ottaa koko käden.
Annettu mikä tarjottu.
Anoin - ei annettu.
Otin itse - ei toruttu.
Anoppi talossa pirtin pesi, vaikka ei kotonakaan ollut.
Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.
Arvonsa mies ansaitseepi vaan ei liikaa ylistystä.
Ase miestä myöten.
Asialla on kaksi puolta.
Aurinko on hyvä kello.
Aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin.
Auta miestä mäessä, älä huttuvadissa.
Auta miestä mäessä, älä mäen alla.
Auto vie ja tuo, mutta ei rikkaaksi tee ketään.
Autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku.
Ei aamusella tiedä, kuinka lystiä illalla on.
Ei aatelinen eikä krapu menesty Pohjolassa.
Ei ahkera hätään joudu, kerkeeväinen kerjäämään.
Ei auta itku markkinoilla.
Ei elävä kuolevansa usko.
Ei haukku haavaa tee.
Ei haukkuva koira pure.
Ei hiiri heinäkuorman alle kuole.
Eihän ikävä tapa vaikka se vähän kivuttaa.
Eihän Jumala kiellä suuria ajattelemasta.
Eihän korppi korpilta silmää puhkaise.
Ei ilman toimeenkaan tule, ettei yhtä kertaa päivässä hullutella saa.
Ei Jumala kiirettä luonut.
Ei järkeä kauhalla päähän ajeta.
Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää.
Ei kaikkea saa muille sanoa, että itsekin jotakin tietää.
Ei kaksi kolmannetta.
Ei kala miestä hae, jollei mies kalaa.
Ei kalu kylässä parane.
Ei kannata tuhlata ruutia variksiin.
Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Ei kateen kontti ole koskaan täysi.
Ei kelpaa köyhän anti rikkaalle.
Ei ketään kukkaro kaulassa hirtetä.
Ei koreudesta monta velliä keitetä.
Ei kukaan itsekseen riitele.
Ei kukaan ole kuurompi kuin se, joka ei tahdo kuulla.
Ei kukaan ole seppä syntyissänsä.
Ei kukaan voi vahingossa veräjällä seistä.
Ei kukko käskien laula.
Ei kylväjä onnestansa tiedä.
Ei kysyvä tieltä eksy.
Ei kädet ristissä rikkaiksi tulla.
Ei köyhyys ole ilo, vaikka se välistä naurattaa.
Ei köyhänkään suu tuohesta ole.
Ei köyhän laina kauvaksi kerkee.
Ei lapselle kahvia, eikä varsalle kauroja.
Ei lapsi lapsi ole vaan lapsenlapsi vasta lapsi on.
Ei lautamies ole laitamies, eikä laitamies lautamieheksi menekään.
Ei Luojakaan laiskoja elätä.
Ei lämmin luita riko.
Ei makeata mahan täydeltä.
Ei melatta merelle.
Ei me ylpeitä olla, vaikka ollaan köyhiä.
Ei munaa munaan vaihdeta.
Ei ne kaikki miehiä ole, jotka pöksyjä kantavat.
Ei niin pahaa,
ettei joku kiitä;
ei niin hyvää,
ettei joku laita.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.
Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.
Ei nöyrän kaulaa katkaista.
Ei oikea mies puhu paitsi kun kysytään.
Ei ole koiraa karvoihin katsominen.
Ei ole muuta sivistystä saanut kuin rokotuksen.
Ei ole synti olla savolainen, mutta se on iso häpeä.
Ei ole ämmän ähkymistä,
koska on äijän pää sylissä,
äijän pää parmahilla.
Ei omena kauas puusta putoa.
Ei oo lasta itkemätöntä eikä kangasta katkeematonta.
Ei oppi ojaan kaada.
Ei parta pahoille kasva.
Ei paska punniten parane.
Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan.
Ei pidä viskellä kiviä, jos istuu lasikaapissa.
Ei pisara meressä tunnu.
Ei puku tee pyhimystä.
Ei puu ensi lyönnillä kaadu.
Ei ryyppy miestä kaada, jos ei mies ryyppyä.
Ei sanottu sana suuhun palaa.
Ei savua ilman tulta.
Ei se helvettikään niin kuuma ole kuin pappi saarnaa.
Ei se eilisen teeren poika ole.
Ei se lapsi ikinä itse kävele, jota aina talutetaan.
Ei se oo lapsi eikä mikään joka ei kolmen markan edestä pahaa tee.
Ei se paljon valehtele, joka puolet valehtelee.
Ei se pelaa joka pelkää.
Ei siitä sydän kuole, mitä ei silmä näe.
Ei silmä osaa ota.
Ei sitä kadu kun nuorena komeilee, naidessa sen takaisin saa.
Ei sotamieskään sika ole, jos ei kovin suuri herrakaan.
Ei sota sanomittaan mene.
Ei sota yhtä miestä kaipaa.
Ei sovi suopetäjä korpikuusen kumppaniksi.
Ei susi silmiänsä häpee.
Ei suuret sanat suuta halkase.
Ei syntyvä sijaa katso.
Ei syyhyttä saunaan.
Ei sää sääreen tartu.
Ei talosta lähdetä kuin torpasta.
Ei taudin jalat kopsa.
Ei terve ruumis työtä kaipaa.
Ei tule tuohesta takkia eikä akasta pappia.
Ei tuli kylläänny.
Ei tyhjä lato kattoa kaipaa.
Ei tyhjä säkki pystyssä pysy.
Ei työ tekemällä lopu.
Ei työtä kenenkään hävetä tarvitse.
Ei tähän maailman aikaan ole enää entisellään kuin uni ja nälkä.
Ei vahinko yksinään tule.
Ei vanha koira istumaan opi.
Ei vanhuus mieltä anna vaan opettaa hiljaa kävelemään.
Ei vedessä veneen jäljet tunnu.
Ei velka mätäne.
Ei vierivä kivi sammaloidu.
Ei viidestä viisaasta yhteen ole.
Ei viikate heiniä valitse.
Ei väkisin vihille viedä.
Eivät järki ja tukka viihdy samassa päässä.
Ei yhtä ilmaa iäksi.
Ei yks akka riitele eikä yks puu pala.
Ei yksinäinen puu valkeeta ota.
Enemmän päiviä kuin kakkaroita.
Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy.
En minä ittelleni taho vaan kaverille, sano jätkä ku töitä kysy. (Saamelainen)
Ennen kesä lehmättä kuin joulu akatta.
Ennen kurki kuolee kuin suo sulaa.
Ennen maa repeää kuin huora häpeää.
Ennen mies maansa myö kuin sanansa syö.
Ennen vartioi kapan kirppuja kuin uskotonta akkaa.
Ennen virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.
Ensimmäinen hullunmerkki, jos luulee itseään viisaaksi.
Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin.
Ensin mies tutkitaan, sitten vasta hutkitaan.
Ensin tupa ja takka, sitten vasta akka.
Eteenpäin elävän mieli.
Etehen elävän mieli, kuollut taakse katsokohon.
Haista ensin, maista sitten.
Halsua on pieni kappeli, jossa pappi ja lukkari tappeli.
(Lienee saanut alkunsa todellisesta tapahtumasta)
Hedelmistään puu tunnetaan.
Helposti saatu on helposti menetetty.
Herranen ruumis, vaikka on huonot vaatteet.
Herra on herra helvetissäkin.
Herra se on herrallakin.
Herrathan ne työn tekis jos se herkkua oes.
Herroille ja hulluille ei pidä näyttää keskeneräistä työtä.
Hiiri pitkän säästön syö.
Hiljaa hyvää tulee, ajatellen aivan kaunis.
Hiki laiskan syödessänsä, vilu työtä tehdessänsä.
Himo on hiirelläkin.
Hitaita herrain kiiruut.
Hukkaan meni hyvät humalat.
Hukkuva tarttuu oljenkorteenkin.
Hulluja on 99 eri lajia ja kärrihurjat erittäin.
Hulluna on hyvä olla kun ei vain järki puutu.
Hullun eväs ensin syödään.
Hullu niin kylpee, että nahka lähtee.
Huokaa sydän, älä halkea!
Huono paimen, joka sutta rakastaa.
Huono työ tulee kalliksi.
Huvinsa kullakin.
Hynninen hyvä minusta, min' hyvä Hynnisestä.
Hyvin on pullat uunissa, ei pala ei paistu.
Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan.
Hyvä kello kauas kuuluu.
Hyvä kettu ei koskaan syö naapurin kanoja.
Hyvä on koti olemassa kun kaupungista tulee.
Hyvä on toisen housuilla tuleen istua.
Hyöri, pyöri, piikaseni,
niin kauan kunis ukon saat
- makaa sitten kuin mallatsäkki!
Hätä ei lue lakia.
Hätäkös tässä valmiissa maailmassa.
Hätä neuvot keksii.
Ihminen päättää, Jumala säätää.
Ihminen se pappikin on.
Ilmaiseksi saatu henki, läksipä se aamusta tai illasta.
Ilmankos äly niin kallista on, kun sitä aina tarvitaan.
Ilman siipiä ei lintukaan voi lentää.
Ilo ilman viinaa on teeskentelyä.
Ilossa elää pitää, vaikka päivän vähemmän.
Ilta on aamua viisaampi.
Isot varkaat vaunulla ajaa, pienet linnassa istuu.
Isäntä on aina vieraan väärtti.
Itku ei auta markkinoilla.
Itku pitkästä ilosta.
Itselleen sika kiusaa tekee, kun purtilonsa kaataa.
Joka antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden.
Joka ei nuorena työtä tee, se vanhana kerjää.
Jokainen itsensä, Jumala kaikkien puolesta.
Jokainen on oman onnensa seppä.
Jokainen pisara muovaa kiveä.
Jokaisesta linnusta oma pesä on kaunein.
Jokaista juhlaa seuraa arki.
Joka härillä kyntää, se häristä haastaa.
Joka kauan elää, se paljon näkee.
Joka kerran keksitään, sitä aina arvellaan.
Joka kesän kuokkii, sitä Jumala talven ruokkii.
Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Joka muotoansa moittii, se Luojaansa laittaa.
Joka onkimalla ellää, se kitumalla kuolee. (Saamelainen)
Joka on nuorena nopea, se on virkku vanhanakin.
Joka on valmistanut saunan, vihtokoon itse.
Joka paljon lupaa, se vähän antaa.
Joka pian uskoo, se pian petetään.
Joka pierun ilmaisee, on pierun isä.
Joka suotta suuttuu, se lahjatta leppyy.
Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy.
Joka toiselle hyvän suopi, se itselle siunausta luopi.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.
Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.
Joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa.
Joko rauha taikka rauta.
Jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa.
Jonossa kuin köyhän talon porsaat.
Jos antaa pirulle pikkusormen, se ottaa koko käden.
Jos ei olis akkoja, ei maailma pysyisi.
Jos ei tärppee, niin mato siästyy.
Jos ei viina, terva ja sauna auta, niin tauti on kuolemaksi.
Jos hiirellä on vain yksi kolo, se on pian hukassa.
Jos kaikki tutkittaisiin, niin kaikki myös hutkittaisiin.
Jos koiran rukous tulisi kuulluksi, taivaasta sataisi luita.
Jos mies muistaa maata, niin maa muistaa miestä.
Jos olutta olisi kyllin, olisi kyllä ystäviä.
Jos onni kääntää selkänsä, se ei ole ainoa.
Jos on Ruotsi ruokaisempi, niin on Suomi suloisempi.
Jos työ herkkua olisi, niin herrat tekisivät sen itse.
Jota koulu kovempi, sitä pappi parempi.
Jota koulumestari kovempi, sitä oppi selkeämpi.
Jouluna jottain saadaan.
Jumala antaa sataa niin hyville kuin pahoillekin.
Juo viinaa, älä mieltäs!
Jäljestään jäniskin tunnetaan.
Järkeä kerjätessäkin tarvitaan, ettei kahta kertaa samaan porttiin mennä.
Järki ja tukka eivät viihdy samassa päässä.
Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti.
Kahvi kuumana, tyttö nuorena.
Kahvi on hyvää aamulla ja sitten koko päivän.
Kaikkea muuta mies katuu,
vaan ei nuorna naimistansa
eikä varhain nousemistansa.
Kaikkien mieli kalaankin tekee, vaikka ei ole verkkoa eikä venettä.
Kaikkia meitä hassuttaa mutta eri lailla kutakin.
Kaikkia sitä nälässä syödään, sano Kemin kalamies ku oululaisen silakoita syövön näki. (Saamelainen)
Kaikki liha pelkää kuria.
Kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu.
Kaikkiruokainen köyhän lapsi.
Kaino mies ei saa kaunista akkaa.
Kaksi kärpästä samalla iskulla.
Kaksi suomalaista ei tulkkia tarvitse.
Kaksi tapaa vierahalla: toinen tulla, toinen mennä.
Kana on munaa viisaampi.
Kansan käsi on karttuisa.
Kateus vie kalan merestä.
Kaukaa se on vesikin makeampi.
Kauniskaan häkki ei anna linnulle ravintoa.
Kaunista kaikki klähmivät, ruman minä otan.
Kaunis ääni mutta ammuvainaan nuotti.
Kaupungissa menee rahaa, vaikkei kukkaroaan aukaisekaan.
Keitä munaa, et saa lientä, neuvo hullua, et saa mieltä.
Kellä on maltti, sillä on valtti.
Kenellä olutta, sillä ystäviä.
Ken elää, se näkee.
Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Kerjuu se on kun kestää, kyllä talot ja tavarat pian menee.
Kerran toisen narraa, itsensä iäksi.
Kerta kiellon päälle.
Kerta se on ensimmäinenkin.
Kettu ei koskaan jää kahdesti samaan ansaan.
Keväinen kehno ilma, hyveä ajattelepi.
Kieli kärkkäältä palaa.
Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa.
Kipinästä tuli syttyy.
Kirkkomaa se on isänmaa.
Kirves on metsän avain.
Kissa kiitoksella elää.
Kissa yksin saaliinsa syö, köyryselkä silti on.
Kiusa se on pikkukiusakin.
Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee.
Kolmas kerta toden sanoo.
Kolmas pyörä vaunussa on tiellä.
Kolme kertaa kun valehtelee, niin uskoo itsekin.
Kolmen markan kraatari tekee kuuden markan vahingon.
Korppu oikein ja korppu nurin - siinä on kahenlaista kahaveleipää.
Korsi porsaan suussa.
Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
Kukaan ei oo mitään eikä kaikki sitäkään.
Kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.
Kun hätä on suurin, on apukin lähinnä.
Kun kovalle ottaa, niin koiraskin poikii.
Kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus karkaa ikkunasta ulos.
Kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan.
Kun merellä vahinko sattuu, niin kaikki ovat maalla viisaita.
Kun mies itkee, pitää parran järistä.
Kun on joulu, niin on joulu, paistahan akka toinen silakka.
Kun on sama pää kesät talvet, niin sattuuhan niitä vahinkoja.
Kun puu on kaatunut, jokainen voi kiipeillä sen oksilla.
Kuoli missä kuoli, taivaassa pojan koti.
Kuta koulu kovempi, sitä oppi selkiämpi.
Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.
Kuu on torpparin aurinko.
Kyllä aikaa on, mutta ikä loppuu.
Kyllä niitä töitä pian tekis, ajatukset ne on kun ajan vie.
Kyllähän sika syitä löytää: milloin on kärsä kippee, millon mua rouvassa.
Kyllä haudassa aikaa maata on.
Kyllä Jumala hullut hoitaa, katsokoot viisaat eteensä.
Kyllä kesä kuivaa, minkä kastaa.
Kyllä koira haavansa nuolee.
Kyllä lyöpä aseen löytää: sieppaa kengän jalastaan.
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Kyllä maailma laahaa.
Kyllä maailmanranta neuvoo, vaan kallispalkkainen se on opettajaksi.
Kyllä maa omansa perii.
Kyllä muori syitä löytää, kun ei kuolla tahdo.
Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Kyllä se on komea, joka on luonnon lihava.
Kyllä sika syitä saa, kun ei maata kääntää viitsi: maa kylmä, kärsä kipeä.
Kyllä sopu sijaa antaa.
Kyllä susi poikansa ulvomaan opettaa.
Kylmiä talven lämpimät.
Kylmä käsi, lämmin sydän.
Kysyen kylän löytää.
Kysyvä ei tieltä eksy.
Käki elättäjänsä syö.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Käy piru pappilassakin.
Köyhyydestä ei sakoteta.
Laiska ihminen on perkeleen päänalunen.
Laiska töitänsä lukevi.
Lapsen leikki ja vanhan työ, ne melkein yhden vastaa.
Lapsethan lainan maksaa.
Lapset on Herran lahjoja mutta pirun pidettäviä.
Lapsilta ja hulluilta totuuden kuulee.
Lapsi tuo leivän tullessaan.
Lapsi vanhemman peili.
Leijonan taljaa ei koskaan myydä alennuksella.
Leipä vahvin suksen voide.
Leipänsä edestä koirakin haukkuu.
Leipää leivän murusetkin.
Liiat rahat puhkaisevat taskun.
Lisänä rikka rokassa.
Lopussa kiitos seisoo.
Luja tahto vie miehen läpi harmaan kiven.
Lukiessa kirjat kovimmat.
Luulo ei ole tiedon väärtti.
Lähetä lapsi asialle ja mene itse perässä.
Löytää sokeakin kana joskus jyvän.
Maailma on kuin karvalakki, ja paljon hullumpi vielä.
Maalla köyhyys on vain köyhyys, mutta kaupungissa se on kurjuus.
Maassa maan tavalla.
Maassa maan tavalla tai maasta pois.
Maasta se pienikin ponnistaa.
Mahti ei mahaa täytä.
Maltti on valttia.
Markassa tuhannen alku.
Matalakin kanto reen kaataa.
Mieli kielen juoksuttaa.
Mies tulee räkänokasta vaan ei tyhjän naurajasta.
Mies voitettukin on.
Mihin oppii nuorena, sitä vaatii vanhana.
Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.
Mikä päivällä päässä, se yöllä unissa.
Mikäs pahan tappaa, Jumala ei huoli ja piru ei pidä kiirutta.
Mikään ei kuivu nopeammin kuin kyynel.
Milloin laiska työn tekevi?
Talvella ei tarkene,
kesällä ei kerkiä,
syksyllä on suuret tuulet,
keväällä vettä paljon.
Minkäs tuuli kivelle mahtaa?
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Millainen isäntä, sellainen renki.
Milläs täi rykii, kun ei o keuhkoja.
Minkämoinen puu, semmoset oksat.
Minkäs tuuli kivelle mahtaa.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Minä en ole muuta vastaan kuin punaista körttiröijyä.
Minä en ole koskaan elänyt onkikaloilla enkä arpajaisvoitoilla.
Minä herra, sinä herra, kumpi meistä kontin kantaa?
Missä on tahtoa, siinä on tie.
Missä voi sulaa, siinä nahka palaa.
Missä yhellä ahas, siinä kahella paras. (=Yhteisen elämän alku)
Mitä enemmän tunkiota pöyhii, sitä enemmän se haisee.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Mitä vanhempi pukki, sen kovempi sarvi.
Mitäpä se yksinäinen mies akalla tekee?
Monena mies eläissänsä.
Mukava vale, jos on totta.
Myöhäistä hiiren haukotella, kun on kissan suussa.
Myöhäistä on katua, kun torakka persettä kaivaa.
Naimisiin kaikki hinkuu, ja siinä he sitten vinkuu.
Nauraa laps syötyään, itköö iliman oltuaan.
Nauru nuorentaa, rakaaus kaunistaa.
Nauru pidentää ikää.
Nenästä mies tunnetaan, hampaasta hevonen.
Neuvottu mies on puoliksi autettu.
Niin köyhä elää kuin märkä palaa.
Niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan.
Nuorena iloitaan, vanhana jouten ollaan.
Nuoren miehen mieli on kuin huhtikuun lumi.
Nuoren mieli on kuin vesi kaukalossa: läikkyy molemmin puolin.
Nuoressa ei huilaaminen mene hukkaan.
Nuorna viat saadaan, vanhana vasta tunnetaan.
Nuorna vitsa väännettävä.
Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus.
Nuttu nurin, onni oikein.
Nälkä on leikitön vieras.
Nättinä korppikin poikaansa pitää.
Odottavan aika on pitkä.
Oikein väärin kokoon käärin.
Olin nuori, notkui miekka.
Vaivuin vanhaks, kalkkui sauva.
Olisinhan minäkin papiksi päässyt, vaan ei otettu.
Olisipa minulla entinen aikani ja nykyinen mieleni!
Olutta on ohran lako.
Oma apu paras apu.
Oma kehu haisee.
Oma koti kullan kallis.
Oma maa mansikka, muu maa mustikka.
Oma suu lähinnä.
Oma tupa, oma lupa.
On ennekin lapsia saatu, eikä niin perkeleesti porattu.
Onhan sitä nuoriakin kunnanvaivaisia.
Onni yksillä, kesä kaikilla.
On sitä tien neuvojia, vaan ei palasen antajia.
On taottava silloin, kun rauta on kuuma.
On vähäkin tyhjää parempi.
Oppia ikä kaikki.
Paha lintu pesänsä likaa.
Paikka paikan päällä, markka markan päällä.
Pakko kuin köyhän kuolema.
Paljon lapsi äitinsä helmoja polkee vaan suurena polkee syvemmälle.
Pane lapsi asialle, mene itse perästä.
Pappi paras vierahista.
Parempi katsoa kuin katua.
Parempi kultanen kuolema kuin kituva elämä.
Parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Parempi lehmä lypsää kuin tappaa.
Parempi maassa kuin jumalattoman suussa.
Parempi pajuilla maata,
levätä lepän vesoilla,
olla koivun oksasilla,
kuin on hurjan hurstiloilla,
viinavillin vuotehella.
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.
Partaa pitää olla sen verran, ettei rengiksi pyydetä.
Passoa sen keisari elleä, saunanlauteil makkoa ja voisulloa syöp.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Pian papin takissa fläkki näkyy.
Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä.
Pientä se on mitä piipussa poltetaan.
Pienet lapset, pienet surut, suuret lapset, suuret surut.
Pieni kipinä sytyttää suuren tulen.
Pienilläkin padoilla on korvat.
Pieniä ne on silakat joulukaloiksi.
Pieru on paskan postimies.
Pilkka sattuu omaan nilkkaan.
Pirukin Raamattua lukee, vaikka paikka paikoin.
Pitkä maailman sivu on.
Pojasta polvi muuttuu.
Pojasta polvi paranee.
Puhtaus on puoli ruokaa.
Puhuen asiat selkenee.
Puhumatta paras.
Puhuus sikakin saksaa, kun olis alhaanen huuli vähän piree.
Pyhät papin arkia.
Raja se on raittiudellakin.
Raha auttaa taivaan portille asti.
Raha ei ol mulle mittää sukkuu ja hyvi huano tuttavaki.
Rahaksihan se rikkaan talo palaa.
Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Raha ontuen tulee ja tanssien menee.
Raha rintaa nostattaa.
Raha tulee rahan luo.
Raja se on raittiudellakin.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Rakkaus on ruutia ja syttyy äkkilämpimästä.
Rakkaus on sokea, viha vielä sokeampi.
Rehellisyys maan perii.
Riita repii, rauha rakentaa.
Rikkaalla on monta syöjää.
Rikkautta saattaa salata, mutta ei köyhyyttä.
Rohkea rokankin syöpi, kaino ei saa kaaliakaan.
Rumat ne vaatteilla koreilee.
Ruokarauha herroissakin.
Ryssä on ryssä, vaikka sen voissa paistaisi.
Saat viisaan nimen jos et virka mitään.
Sairahia on, mut rumhit on lujas.
Sakea köyhän makea.
Samanlaiset linnut aina yhdessä lentävät.
Sama pää kesät talvet, kummako että välistä möhlii.
Sanasta miestä, sarvesta härkää.
Sanat ovat kääpiöitä, esimerkit jättiläisiä.
Sauna on köyhän apteekki.
Sehän se velat maksaa, joka viimeiseksi maailmaan jääpi.
Se härjistä puhuu, joka härjillä ajaa.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Se mies on, joka itsensä hallitsee.
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
Sen on laki oikeampi, jolla kantaja parempi.
Se on sen ajan murhe.
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.
Seura tekee kaltaisekseen.
Siinähän se aika kuluu, missä aika menee.
Siitä pidetään kestä puhutaan.
Siitä puhe mistä puute.
Silloin on lapsi kun on lattialla, silloin poika kun polven päällä.
Sillähän ryssää oppii puhumaan, kun panee kuuman potaatin suuhunsa.
Silmistä sielu paistaa.
Sitä ihminen saa, mitä pyytää.
Sitä varten markka on pyöreä että se kiertää.
Soisi orja yön tulevan,
vanki päivän valkenevan,
kyytimies kylän näkyvän,
matkamies kotinsa saavan.
Sotamies on joka mies mut merimies on erimies.
Sotkeutuu kuin Summanen housuihinsa.
Suku on pahin.
Suo siellä, vetelä täällä, vastaranta kaikkialla.
Surun päivät ja ilon päivät käyvät perätysten.
Susi ei syö sutta.
Suurikin meri muodostuu pisaroista.
Suu säkkiä myöten.
Suuttua saa vaan ei äkeissään olla.
Suu valehtelee, mutta silmät puhuvat totta.
Syödessä nälkä kasvaa.
Syömällä pienet taudit menevät.
Syöneen hyvä, säästäneen parempi.
Syönyttä on hyvä syöttää.
Sääli on sairautta.
Säästäen kalu karttuu.
Söisi kattikin kaloja, vaan ei kastais kynsiänsä.
Tahtovan valta lauteilla.
Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan.
Talonpojanhan se pitää kirpusta keisariin asti kaikki elättää.
Tapoineen talo elää.
Tarvis kunnian pettää.
Tasavalta tappelussa: se lyö ken ennättää.
Tekemätön touko ei kasva.
Tekevälle sattuu.
Tie kadotukseen on kivetty hyvillä aikeilla.
Tilaisuus tekee varkaan.
Toinen haastaa pellosta, toinen veräjästä.
Toisen kuolema toisen leipä.
Toivo aikaa kuluttaa, vesi myllyä pyörittää.
Toivo alkaa viettää, vesi myllyjä käyttää.
Toivo köyhän elättää, pelko rikkaan tappaa.
Toivossa on hyvä elää.
Totuus ei pala tulessakaan.
Tukka ja järki eivät pysy samassa päässä.
Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Tuli on leikitön vieras.
Tulisi kesä ja kärpäsiä, köyhillekin ystäviä.
Tulisi vanhaksi, että saisi itseään kehua.
Tulis joulu, että sais yölläkin syödä.
Tyhjästä on paha nyhjästä.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Tyvestä puuhun noustaan.
Tyynessä vedessä ne suuret kalat kutevat.
Tyynet vedet ovat syvimmät.
Työlläkin elää, mutta kaupalla rikastuu.
Työ on miehen kunnia.
Työ tekijäänsä neuvoo.
Työtä on hangen tullessakin, työtä hangen lähtiessä.
Töistä miestä mainitaan eikä suurista sanoista.
Usko se on joka auttaa.
Uudet luudat lakaisevat.
Uusi lumi on vanhan surma.
Vahingosta viisastuu vaikkei rikastu.
Vahinko ei tule kello kaulassa.
Vahinko tulee viisaallekin.
Vaihtelu virkistää.
Vaikeneminen on myöntymisen merkki.
Vaimoton mies on kuin aidaton pelto.
Vain rikkaruohot kasvavat nopeasti.
Vaivaisella vaimo kaunis,
köyhällä hyvä hevonen:
sitä kaikki kaulaelee,
se kauas ajettanehen.
Vakka kantensa valitsee.
Vale auttaa aikansa, totuus pitää paikkansa.
Valheella on lyhyet jäljet.
Vanha juttu tyhjä juttu.
Vanhassa vara parempi.
Vanha suola janottaa.
Varas luulee kaikki varkaaksi.
Varhain myllyyn ja myöhään kirkkoon, niin pääsee pian pois.
Vastakohdat täydentävät toisiaan.
Veli on velka otettaessa, veljenpoika maksaissa.
Vesi on lian lääkäri.
Vierahaal persiil on hyvä tules istuu.
Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä.
Viha viepi viljan maasta, kateus kalat vesistä.
Viina on aina hintansa väärtti.
Viina on viisasten juoma.
Viina viisaatkin villitsee.
Viisi virkaa, kuusi nälkää.
Virtaava vesi ei pilaannu.
Voimaa niin että hartioista pakottaa.
Vuodet ei oo veljeksiä.
Vuoroin vieraissa käydään, harvoin hyvin eletään.
Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
Vähiin käy ennekuin loppuu.
Vähän päivässä, paljon viikossa.
Vähä vale on puheen kaunistus.
Väärin saatu väärin menee.
Yhden kaunis ei ole kaikkien kaunis.
Yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos.
Yksinäinen puu ei pesässä pala.
Yksi on vieres, toinen mieles ja kolomannen laulu kuuluu.
Yksi tie, kaksi asiaa.
Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä.
Ylenkatse lasta itkettää, ei osan vähyys.
Ylpeys suurenkin kukistaa.
Ympäri käydään, yhteen tullaan.
Yrittänyttä ei laiteta.
Yskää saa, kun yksin makaa.
Ystävä ystävän pettää, vihamies ei milloinkaan.
Yöllä yököt lentelee, päivällä paremmat linnut.
Yö päivillä väliä on.
Yöt ja päivät on orjallakin omat.
Yötä piisaa ja pärettä.
Äidin sydän on villoja pehmeämpi.
Älköön olko ikinä sitä,
joka lyö lyödyn mielen,
särkee särjetyn sydämen.
Jo on lyöty lyömättäkin,
Särjetty särkemättäkin.
Älä luule luuta lihaks, pässinpäätä paistikkaaksi.
Älä lyö lyödyn mieltä, särje särjetyn sydäntä, jo on lyöty lyömättäsi, särkemättäsi särjetty.
Älä lyötyä lyö.
Älä mene herrojen kanssa marjaa, ne vievät marjat ja tuohisen.
Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa.
Älä osta sikaa säkissä.
Älä pirua seinään maalaa, kyllä se tulee itsestäänkin.
Älä pyyrä pyhänä tyätä, Jumala auttaa arkipäivänäkii.
Äänellään se lintukin laulaa.