HISTORIAA
Historiaa II
(Myös kuvia kannattaa klikkailla.)

    Ayshire Levyjen historia juontaa Luonteri Surf -yhtyeen alkuaikoihin. Yleensä kun julkaistaan omakustanteena levyjä, niin jossakin vaiheessa kehittyy jonkinlainen levymerkki ja levytunnus.

    Ensimmäisessä Luonteri Surf äänitteessä, joka oli viiden biisin c-kasetti, ei ollut vielä mitään tunnusta eikä levymerkistä tietoakaan. Timber  nimistä äänitettä tehtiin 200 kpl, joista allekirjoittanut möi yhtenä päivänä koulussa kuusikymmentä kappaletta. Vuosi oli –86. Kyseiseltä kasetilta muuten soi radiossa ainakin biisit Itkisin mieluummin ja Luonteri Surf.

    Vuonna –88, jolloin Luonteri Surfin Kato -lp näki päivänvalon, oli levymerkki Ayshire selvillä, mutta levytunnus oli vielä sisäistämättä. Siitä johtuen levytunnus oli ensimmäisessä levyssä jokseenkin käsittämätön SUOS-4. Moinen mystisyys on varmaankin aiheuttanut päänvaivaa ihmisille, jotka haluavat asettaa levyt jonkinlaiseen järjestykseen levytunnusten perusteella.

    Kyseinen tunnus on paniikissa keksitty masterointi vaiheessa, kun levymasteroija tivaa tunnusta ja säikähtäneen " Siis mikä?" jälkeen selittää sen olevan koodi, jossa on kirjaimia ja numeroita. Alkaa kuumeinen mietintä ja kun taka-alalla kummittelee omakustannelehti Suosituin ja bändissä soittaa neljä tyyppiä niin siitähän se loogisesti tuleekin. Tosin ajatuksissa käväisee SUS-1 tunnuskin mutta kukapa haluaisi levystään sutta vaikka se viittaakin Saimaan susiin.

    Kato LP:tä otettiin huima tuhannen kappaleen painos. Siinä menikin monta kuukautta ihmetellessä mitä me näin monella levyllä tehdään. Mutta pikemminkin hyvän tuurin, kuin tehokkaan mainonnan ja markkinoinnin ansiosta, levy alkoi soida radiossa. Tosin silloin ei ollut kanavaprofiileja, soundimaailmoja ja soittolistoja vaan toimittajat sai soitelle sitä, mitä itse halusivat.

    Nyt kun levy myy  ja soi radiossa, käy jossain vaiheessa mielessä, että tämähän on helppoa. Jostain lisää julkaistavaa. Tilaisuus siihen tuleekin, kun Mikkelin Stopparissa olen pällistelemässä tamperelaista Mur Murr- yhtyettä ja tajuan, että kitaristihan on legendaarisessa Ypö-Viidessä soittanut Miika Söderholm. Ei kun keikan jälkeen baaritiskille tuttavuutta hieromaan. 

    Tämän tapaamisen seurauksena sitten seuraavana päivänä Grotenfeltin Kallen kanssa muisteltiin menneitä ja harmiteltiin, kun Ypöjen sinkkuja ei  saa enää mistään ja jos jonkun onnistuu löytämään, niin se maksaa maltaita. Siinä sitten ilmaan lennähti ajatus, että miksei kukaan ole julkaissut singlekokoelmaa. Sitä seurannut toinen ajatus herätti hilpeää hihittelyä. Mitä jos Ayshire Records tekisi tämän urotyön ?! 

    Siltä istumalta soittamaan Miikalle ja kysymään asianomaisilta mielipidettä moiseen projektiin. Vastaanotto oli suoraan sanoen innostunut ja kun Poko Records luopui omalta osaltaan Ypö- nauhoista ja saman teki popguru Miettinen, jolta saatiin Pelkään pimeää biisin nauha ja kun poikien omista kätköistä löytyi eka sinkun nauhat ja muutama muu ennen julkaisematon biisi, niin ei kun Mika Sundqvistin studiolle levyä kasaamaan. 

    Hyvä levy muuten kasattiinkin ja painosmäärä 500 teki siitä melkein automaattisesti keräilylevyn. Levyn nimeksi tuli yksi punkrockin perustotuuksia eli Energia on a ja o. Levytunnus osoittaa nerokasta kekseliäisyyttä taas jälleen kerran. Ja se on YPÖ-1. Vuosihan oli –89. Oli kevät ja elämä hymyili.

    Seuraava levytys-sessio olikin taas Luonteri Surfin heiniä, kun alkuvuodesta –90 koko remmi painui taas tuttuun Mika Sundqvistin studioon Lempäälään. Samaisessa paikassa oli työstetty kaikki edellisetkin Ayshire-nauhat. 

    Tällä kertaa mukana oli populaa enemmän ja vähemmän. Äänittäjänä Yö- yhtyeen Jani Viitanen ja "tuottajana" Juliet Jonesin Sydämen Eero Jones. Vierailevina tähtinä mm. Miika Söderholm, ex Ypö-viis kitaristi ja tuleva Pojat kitaristi, Joey Luumäki, Ne Luumäet -yhtyeen pitkäaikainen laulajapersoona sekä Ismo Puurtinen, ex-Honey & T-bones rumpali, lisäksi saksofonia tuuttaa Timo "Limppi" Virolainen sekä taustalaulussa tyttökööri Tiina Alanko, Ullis Mikkola, Anne Paldanius ja Minna Petäinen

    Levy nimeksi tuli se, mikä se olikin eli Toka. Ja vihdoin tällä levyllä selkeytyi levytunnukseksi se mikä se on nykyäänkin eli Muu. Mutta ettei kaikki olisi liian selkeää, niin ensimmäinen tällä tunnuksella julkaistu levy ei suinkaan ole MUU-1, vaan MUU-2.

    Seuraava julkaisu olikin niitä harvoja ja harvinaisia Ayshiren julkaisemia "pikkumustia" eli 7" Luonteri Surf / Pojat split- ep promokäyttöön. Riitti niitä muutama harva myyntiinkin. Levytunnus oli taas vaihteeksi jotain muuta eli AY-1. Ja elettiin kevättä –90.

    Tuo edellinen julkaisu ei suinkaan jäänyt maineikkaan tamperelaisen Pojat-yhtyeen ainoaksi vierailuksi Ayshire levymerkillä, sillä saimme monien sattumuksien jälkeen kunnian julkaista heidän ensimmäisen pitkäsoiton, joka on heidän parhaansa. Tietenkin. ( Ei ole kotiin päin vetoa. Ihan totta! ) 

Eletään syksyä –90 ja levytunnus on Muu-3.

Kråklund Records on julkaissut levyn cd formaatissa. Iso käsi ja hatunnosto heille.

        Samaiseen Costellon saunaan, missä Pojat-lp oli äänitetty, painui hikoilemaan myöskin Luonteri Surf keväällä –91. Tuloksena kolmen biisin minikiekko nimeltään Jään päältä pois, joka sisälti vain yhden uuden Luonteri biisin ja kaksi lainabiisiä, Problemsin Aurinko antaa iloa ja Sig-yhtyeen Viipuri-popin. Studiossa pyöri Viitasen Jani ja Söderholmin Miika.

    Ep:n nimi oli jotenkin enteellinen allekirjoittaneelle sillä, se jäi viimeiseksi studiosessioksi rumpupallilla istuen. Ja levytunnus lipsui taas linjasta, mutta jotain loogisuutta sentään. Kaikki 7" ep:t samalla tunnuksella eli tämä oli AY-2.

    Ayshiren seuraava julkaisu 12":n ep Älä anna periksi (Muu-4) äänitettiin alkuvuodesta –92 ja kaikki oli muuttunut. Äänityspaikka, äänittäjä ja Luonteri Surfissakin oli uusi rumpali (Harri  "Haba" Virolainen). Levy äänitettiin kotikylällä seurojentalolla Tapiolassa ja äänityshommissa hääri Valtosen Tuomo Savonlinnasta.

    Levy jäi Ayshiren viimeiseksi vinyylijulkaisuksi, sillä uusi formaatti, cd teki tuloaan musiikkimarkkinoille. Hupaisalla kansikuvalla varustettu ep jäikin hieman murroskauden jalkoihin.

    Mutta keväällä –93 näki päivänvalon ehkä tyylikkäin Ayshire julkaisu Savo (Muu-5). Ja ikävä kyllä täytyy myöntää että allekirjoittaneella ei ollut osaa eikä arpaa kyseiseen julkaisuun. Jos ei lasketa sitä että sisäkannen hieno liikenneruuhkakuva on otettu meikäläisen talonkatolta. Levyllä oli vierailevina tähtinä Ne Luumäet, pitkäaikainen keikkamyyjä Vesa Kontiainen sekä kyläkauppiaan tytär Tarja Himanen, joka vetää hanurilla retvakkaa valssia Sukellan Saimaaseen biisissä.

    Vaikka alla oli hieno levy niin Luonteri Surfin toiminta hieman hiipui, syynä oli lähinnä väsymys ja turhautuminen. Ja siitä seurasi myöskin Ayshiren toiminnan hiipuminen koska Ayshire oli pääasiassa Luonteri Surfin levymerkki. Ja tällä hetkellä levyjenmyynti ja markkinointi oli lähinnä yhden miehen, Kermisen Pekan harteilla. Seurasi pari vuotta hiljaiseloa.

    Kunnes keväällä –96 alkoi taas tapahtua. Luonteri Surf kävi studiossa nauhoittamassa muutaman biisin mm. Peruskallion, josta tulikin joltinenkin radiohitti. Sen biisin kuultuani päätin palata takaisin musiikkibisnekseen ja aloin "hoitaa" markkinointia ja promotointia,  kun  pojillakaan ei tuntunut mitään olevan sitä vastaan. Joten syksyllä tuli taas pitkästä aikaa Ayshire julkaisu, Peruskallio cdep (MUU-6).

      Alkuvuodesta –97 tuli ulos Zurf- cd (Muu-7), joka äänitettiin meikäläisen kotona Jokitalossa. Valtosen Tuomo oli rakentanut väliaikaisen studion sinne ja loppuvuodesta –96 oli purkissa 23 rallia. Luontereissa oli taas rumpali vaihtunut ja menossa oli potkua ja virkeyttä.

    Zurfilta meni lyhyen ajan sisällä toinenkin biisi, Kauneimmat poplaulut, Mafian voimasoittoon ja taas oli kivaa säpinää. Nimi oli tapetilla ja vanhatkin levyt myi.

    Keväällä -97  Ayshire putkautti markkinoille niin sanotun " kympin singlen ", sisältäen yhden uuden biisin sekä valittuja paloja Savolta ja Zurfilta. Tällä äänitteellä piti valloittaa listasijoituksia, mutta opimme vain, että suutarin pitää pysyä lestissään. Kaikki ei käy kuin elokuvissa. Singlen nimi oli tietenkin Zingle (Muu-8).

    Taas vaihteeksi hiljaiseloa Ayshire rintamalla. Allekirjoittanut puuhaili Natsipaska-yhtyeen "managerina" ja onnistuimmekin herättämään jonkinlaista hälinää valtakunnankin tasolla( ns. Jyrki-episodi).  Eli touhua riitti. 

    Toinenkin juvalainen yhtye, Seireeni laittoi mulle promo-cd:n ja tykästyin siihen kovasti. Ja kun vielä samanaikaisesti kävi ilmi ettei Natsipaskalla ollut sillä hetkellä voimassa olevaa levytys sopimusta, niin päässä  alkoi raksuttaa. 

    Juvalla oli tällä hetkellä Luonteri Surfin lisäksi kaksi muutakin potentiaalista yhtyettä, ja kun pähkäilimme asiaa Kermisen Pekan kanssa, niin tulimme siihen johtopäätökseen, että nyt jos koskaan on aika perustaa levy-yhtiö, mistä olimme aina puhuneet.

Episodi II