RF-LIITTIMET

8.2.2012

RF-liittimiä käsittelevä osuus on ollut sivullani vuodesta 1997 ja se on pikkuhiljaa kasvanut ja käynyt aika massiiviseksi.
Viimeksi olen lisännyt runsaasti kuvia ja latautuminen voi kestää sen takia jonkin aikaa. Olen itse kokenut puutteena useilla liitinsivuilla olevan kovin pienen valikoiman (poikkeuksia toki on) ja pienikokoiset kuvat joista ei saa mitään selvää.
Aluksi käsittelin liittimiä lähinnä radioamatöörin ja DX-kuuntelijan näkökulmasta allekirjoittaneen "varsin ronkeliin" tyyliin, mutta nyt olen ottanut mukaan kaikkea - myös historiallista tavaraa.
RF-taajuudet ovat siinä mielessä laaja käsite, että esimerkiksi useimpien VLF-HF-vastaanottimien taajuusalue alkaa jo 10 kHz:stä eli on audioalueella. Myös liitäntöjä on muille kaapelityypeille kuin koaksiaaleille ja liittimet sen mukaisia. Liitinvalikoimasta tulee senkin takia aika runsas.
Mukana on osasto jossa on liitintyyppejä joille en ole löytänyt nimeä. Otan ilolla vastaan tietoja niista samoin kuin liitintyypeistä joita sivultani ei löydy.

Aluksi käsittelen liittimiä yleisesti, sitten esittelen tavallisimpia ja harvinaisempiakin tyyppejä ja lopuksi on vuorossa liittimien asennukseen liittyviä asioita.

 


YLEISTÄ KOAKSIAALILIITTIMISTÄ
LIITTIMIEN RAKENTEESTA JA MATERIAALEISTA
TAVALLISEMMAT JA ERIKOISEMMAT LIITINTYYPIT
UHF (PL259, SO239)
MINI-UHF
"VENÄLÄINEN" UHF
IEC (BELLING-LEE)
MINIATURE BELLING-LEE
VANHEMMAT RTV-LIITTIMET
F
AUTOANTENNI
FME
KULUTUSELEKTRONIIKAN KUMMAJAISET
BNC
"VENÄLÄINEN" BNC
MINI-BNC
C
TNC
MQ (MINI QUICK)
SR-50-155 (KIERRE M12)
RCA (CINCH, PHONO)
N
7 / 16
4.1 / 9.5
SMA
SMB
SMC, SMC-75
1.6 - 5.6
QLA, FFA
LEMO JA FISCHER
PIENIMMÄT KOAKSIAALILIITTIMET
MCX
MMCX
IPX
MC-CARD
CRC9
MATKAPUHELIMIEN ANTENNILIITTIMET
APC-7 (PC-7) TARKKUUSLIITTIMET
KOAKSIAALILIITÄNNÄT MONINAPALIITTIMISSÄ
HISTORIALLISET JA HARVINAISEMMAT KOAKSIAALILIITTIMET
2.5 / 6
4 / 13 COAX
PYE
TUNNISTAMATTOMIA KOAKSIAALILIITINMALLEJA
BALANSOIDUN KAAPELIN (TWINAX) LIITTIMET
KIINTEÄT JA PUOLIKIINTEÄT KOAKSIAALILIITÄNNÄT
MAADOITUSLIITTIMET
KOAKSIAALILIITTIMIEN VALINTA JA -ASENNUS
LIITTIMIEN KÄYTTÖ, PUHDISTUS YMS.
MITÄ LIITTIMIÄ KANNATTAA OSTAA
 
YLEISTÄ KOAKSIAALILIITTIMISTÄ


Koaksiaaliliittimiä on erilaisiin käyttötarkoituksiin ja erilaisille kaapeleille saatavana erittäin suuri - ja myös laadultaan kirjava joukko.
Pienikoisemmat liittimet löytynevät esimerkiksi kännyköiden sisäjohdotuksista ollen halkaisijaltaan muutaman millin luokkaa.
RF-liittimistä on Internetissä lukuisia sivustoja - yksi hyvä sivu jolla käsitellään erikoisempia ja hyvin pieniä liittimiä on WA1MBA:n RF-liitinsivu.
Käytännössä DX-kuuntelijalle ja usemalle muullekin radioharrastajalle järein liitin on puolestaan N-liitin - tai nykyään 7/16 - liitin, joista on saatavana malleja järeillekin kaapeleille haettaessa mahdollisimman pientä vaimennusta korkeammilla taajuuksilla.

Kokoeroja havainnollistaa hyvin seuraava kuva.



Jostain syystä olen ottanut "tavakseni kasvattaa" radioharrastelijoita näiden liittimien valinnoissa johtuen mielestäni harrastelijapiireissä yleisen suosion saaneiden liittimien surkeudesta.
Esimerkki tämmöisestä on oman ronkelin näkemykseni mukaan seuraavassa kuvassa.



RF-liittiminä varsinkin DX-kuuntelijoilla on lisälaitteissaan paljon käytössä myös RCA-liittimiä - liittimiä joiden normaali käyttöalue on audiolaitteiden ns.linja-tasoisissa liitännöissä. Onko näiden käyttö sitten sopivaa radiotaajuuksilla ?
Se ja paljon muutakin selviää jatkossa.

Vedän tässäkin yhteydessä vertailtavaksi ammattikäyttäjien näkemykset ja valinnat - koska sen tyyppinen käyttö on joka tapauksessa usein varsin lähellä tosi aktiivista harrastelijaa.

Jos lähdetään liikkeelle liitinten käyttöpaikoista, niin voidaan lähes kiinteään käyttöön tulevissa tapauksissa käyttää F-liittimiä tai tavallisia TV-koaksiaali eli IEC-liittimiä. Tämä kuitenkin sillä edellytyksellä, että vaimennuksen minimoimisella ei ole suurta merkitystä.
Tyyppillisiä tämän alueen käyttöpaikkoja ovat TV-antennijärjestelmät kaapeli-TV-systeemit mukaanlukien. Niissähän ei liitoksia normaalisti tarvitse avata muutoin kuin korjaus - tai laajennustöiden yhteydessä.
Alan kirjallisuudesta löytyy selkeitä mainintoja siitä, että esim. N-liitin olisi selvästi parempi kuin F-liitin satelliittivastaanotinlaitteiden yhteydessä, mutta kustannussyistä on siirrytty (niin liittimen hinnan kuin asennustyön nopeuden)F-liittimen käyttöön.
Suurimmassa osassa antennijärjestelmää (niin kaapeli-TV, satelliitti- kuin keskusantennijärjestelmät) on vahvistusta sen verran, ettei huonommankaan liittimen vaimennuksella verattuna todella korkealaatuiseen ole juurikaan merkitystä.
Merkitystä on sensijaan urakkahommissa nopealla työnsuorituksella ja halvoilla tarvikekustannuksilla.

Mentäessä sitten taas toiseen ääripäähän eli vaikkapa laitetestaukseen tulee johtojen jatkuva irrottelu ratkaisevaksi tekijäksi. Elikä ainakin testauslaitteiden liitosjohtojen liittimet ovat kovassa kulutuksessa - vaikka testattavien laitteiden puoleiset päät tuskin yhdestä liitoskerrasta kärsivät.
Mittauskäytössä semmoisissa tapauksissa joissa mitattavat signaalit ovat pieniä ja kun vielä vaaditaan tarkkoja tuloksia tulee liitoksen ominaisuuksien - kuten impedanssin - muuttumattomuus mittauskerrasta toiseen myös merkittäväksi.
Mittauskäytössä kontaktin ylimenovastuksen muutoksesta seuraava vaimennuksen muutos antaa tietysti myös helposti vääriä mittaustuloksia.
Viimeksi mainittu asia karsii ilman muuta pois monet edullisemmat liitintyypit - varsinkin suuremmilla taajuuksilla.
Ääritapauksessa voivat huonot liittimet ja adapterit tehdä koko mittauksesta mahdottoman signaalien hukkuessa ja vääristyessä järjettömän kaapeloinnin virheisiin.

DX-kuuntelija, radioamatööri tai muu aktiivi radioharrastaja on laitteidensa liittämistarpeiden suhteen mielestäni huomattavasti lähempänä mittauksia suorittavan ammattikäyttäjän töitä kuin toisena vertailukohtana olevaa keskusantennijärjestelmään liitetyn TV:n katsojaa.
Harrasteen luonteeseen kun kuuluu erilaisten laitteiden kokeilu, niiiden käyttö eri paikoissa sekä ukkosvahinkojen välttämiseksi tapahtuva johtojen irrottelu.

Jos suosittelemani liitintyypit tuntuvat liian hintavilta niin kysyn, että merkitseekö muutama euro tai kymppi mitään kun samainen harrastelija hankkii vaikkapa yli 1000 euron vastaanottimen ?
Pätkivät liittimet hermostuttavat asemaa kuunneltaessa ja vaimentavat kontaktit lisäksi vievät osansa vaikka kuinkakin hyvien laitteiden suoritusarvoista.

".....Tyypistä riippumatta on liittimien käsittelyssä huomattava, etta mekaanisesti viallinen liitin "levittää tautia" jokaisen kytken­tätapahtuman yhteydessä seuraavaan osapuoleen. Esimerkiksi taipu­nut keskitappi jyrsii vastapuolen kontaktipinnasta metallia pois tai pilaantunut kierre turmelee kaikki muutkin kierteet, joiden kanssa se joutuu tekemisiin. Viallinen liitin, adapteri tai mittajohdin tulee täman vuoksi poistaa välittömästi käytöstä....."
(Pekka Eskelinen, Nykyaikaisen radiotekniikan mittaukset käytännössä, 1994)

Vaikka korostan laatua liittimien valinnassa ei silti kaikkeen pidä sortua mitä myyjät tyrkyttävät. Koaksiaaliliitinten suhteen ei tämmöistä "ylilaatua" liene pahemmin tarjolla. Hifi-tarvikkeissa sen sijaan on tarjolla esimerkiksi sähköverkon liitäntään "käsintehtyjä" kultapinnoitettuja ties millä palladiumilla päällystettyjä schukotulppia yms joiden järkevää käyttöä en ymmärrä. Ei liene käytössä vastaavilla kontakteilla varustettuja pistorasioita ja muutenkaan ei ole havaittu erittäin kalliissa mittalaitteissakaan tarvetta sähköverkon puolella käyttää muuta kuin hyvälaatuisia normaaleja tarvikkeita ja riittäviä johdinpoikkipintoja. Häiriöasiat hoidetaan suojasukilla, Faradayn häkeillä, maadoituksilla ja ferriiteillä. High End hifi-ihmisten kannattaisi perehtyä mittaustekniikan puolella käytettyihin menetelmiin josta löytyy runsaasti tietoa.

Liittimiä on lisäksi mahdollisuus saada ohjehintoja edullisemmin vaikkapa tämän sivuni vinkkien mukaan.
Esimerkiksi romutettavaksi tulee usein RF-tekniikkaa sisältäviä laitteita, joiden liittimiä voi pitää täysin uudenveroisina, koska kaapeloinnit on useimmiten vain kerran liitetty järjestelmää kootessa - joskus laitteissa on käyttämättömiäkin liitäntäpisteitä kymmenittäin varustettuna suojatulpilla!

RF-LIITTIMIEN RAKENTEESTA JA MATERIAALEISTA

Varsinkin ns.jatkoliittimien suhteen on tärkeää, että liitinpari ei paljoakaan poikkea sähköisiltä ominaisuuksiltaan itse koaksiaalikaapelista.
Tämä tarkoittaa, että ne ovat mitoitukseltaan ja eristeaineiltaan sellaisia että haluttu impedanssi on olemassa myös liitinparin kohdalla.
Kaikesta huolimatta tapahtuu tässä pisteessä "kaapelin muodonmuutos" mikä aiheuttaa heijastusvaimennusta. Lisäksi itse fyysinen liitos mitä todennäköisimmin aiheuttaa lisää vaimennusta, jota on sitä enemmän mitä huonompi on kontakti laadultaan.
Liittimien pinnoitemateriaalilla on suuri merkitys tämän asian suhteen.
Kuten monissa muissakin sähkötekniikassa käytetyissä osissa esiintyy myös halvemman luokan RF-liittimissä erilaisia nikkelipinnotteita messingin päällä. Pinnoite on suhteellisen hyvin johtava ainakin uusissa liittimissä.

Hyvin yleinen pinnoite RF-liittimissä on hopeointi, jonka negatiivisiin ominaisuuksiin kuuluu voimakas oksidoituminen varsinkin saasteisessa ilmastossa.
Tiukkaan kierretyn liitinparin sisäosat kylläkin yleensä säilyvät suhteellisen puhtaina, mutta pitkään auki olleen liittimen pinnat ovat yleensä varsin pahoin tummuneet.
Liittimiä, joissa on käytetty hopeointia voi puhdistaa hopeanpuhdistusaineilla esim. "Silver Quickilla" muistaen huolellisen huuhtomisen ja kuivaamisen puhdistuksen jälkeen.

Varsinkin liittimien keskikontakteissa yleinen pinnoite on vähänkin laadukkaammissa liittimissä kulta. Se on ainoa materiaali, joka kestää "kemiallisia rasituksia" säilyttäen pinnan puhtaana pitempiäkin aikoja. Lisäksi kullan johtavuus on omiaan paikassa, jossa toivotaan mahdollisimman pientä ylimenoresistanssia.

Monissa hyvälaatuisissa liittimissä myös vaipan liitokseen osallistuvat osat on kullattu. Periaatteena voi karkeasti pitää, että mitä kultaisemman näköinen liitin niin sitä parempi. Tosin monissa erittäin hyvälaatuisissa liittimissä (esim. N-liittimissä) ei itse liitinrunkoa kuitenkaan ole kultapinnoitettu.

Liittimien valmistusmenetelmät vaikuttavat myös liittimien mittatarkkuuteen. Kulutuselektroniikan halvoissa liittimissä on usein käytetty erilaisia muotoilumenetelmiä joilla on saatu liittimen osat tehdyiksi ohuesta levystä. Näillä menetelmillä ei päästä alkuunkaan samaan mittatarkkuuteen kuin koneistamalla. Samoin näyttävät valu- ja puristustuotteina ilman viimeistelyä koneistamalla tehdyt liittimet heikkolaatuisilta. Näissä kaikissa massatuotantomenetelmillä tehdyissä liittimissä esiintyy melkoisesti hajontaa eri yksilöiden välillä muiden mittavirheiden lisäksi.

Suurtaajuusliittimen tehtävänä on useimmiten jatkaa mahdollisimman häviöttömästi ja saman impedanssisena siirtolinjaa. Eli olla ikäänkuin "suurtaajuuden näkökulmasta huomaamaton" osa. Tässä suhteessa on tärkeää, että koaksiaaliliittimessä keskilangan ja vaipan mittasuhteet säilyvät samanlaisina. Merkittävää on myös kontaktien hyvyys eli se, että sekä vaipan että keskijohtimen liitos tapahtuu niiden liitäntöjen koko kehän mitalta ja mahdollisimman pienellä ylimenoresistanssilla. Pinnoite on oleellinen tekijä tässä asiassa, mutta ei suinkaan ainoa.

Useimmissa liittimissä keskikontaktin urospuoli on kiinteä piikki ja naarasliitin on holkki joka on halkaistu kahteen tai usempaan osaan niin, että liuskoista muodostuu rakenne jonka osat painavat jousivoimalla keskipiikkiin. Toiminnan hyvyys ja kestävyys käytössä riippuu mittatarkkuudesta, rakenteen oikeasta suunnittelusta, materiaalin ominaisuuksista ja myös halkaistujen osien lukumäärästä. Useimmiten keskiholkin halkaisu neljään osaan on hyvä ratkaisu, isommissa- ja tarkkuusliittimissä voidaan käyttää suurempaa määrää. Jako kahteen osaan ei ole yleensä tarpeeksi joustava ja yleensä on toiminnaltaan lyhytikäisin - se on lisäksi yleensä käytössä vain kulutuselektroniikan halvoissa liittimissä joissa materiaalitkin ovat yleensä pehmeitä ja huonoja joustavana materiaalina.

Tyypillisessä TV-antennin IEC-liittimessä ei urosliittimessä ole yhtään joustavaa osaa. Alkuperäisissä Belling-Lee naarasliittimissä liittimen ulkokehä on halkaistu kahteen osaan joita puristaa yhteen ulkopuolella oleva jousirengas. Halvoissa nykypäivän liittimissä tämä jousirengas on jätetty pois joten liitin ei ole pitkäikäinen - jos toimii edes uutenakaan!.
Paremmissa liittimissä "suojavaipan osuuden" joustava jatkamistapa voi vaihdella ollen toisissa osa urosliitintä ja toisissa naarasliitintä. Esimerkiksi BNC- ja N-liittimissä tämä osa on urosliittimessä. N-liittimessä on yleensä neljään osaan jaettu holkki (on toki laaduttomia tuotteita joissa tämä holkki on joustamaton) ja BNC:ssä yleensä kuuteen osaan jaettu ulkovaipan joustava osa. Pienemmissä tämä tapa vaihtelee ja mentäessä esim. 7 / 16-liittimeen on usein ulkovaipan jousimainen osa jaettu 12 osaan joiden kärjissä on lisäksi "tarttumakynnet" - 7 / 16 liittimen naaraan keskiliitäntä on useimmiten jaettu 6 osaan jonka rakenne on myös "kynsien osalta" samanlainen. Vaikka liitännän pinta-ala pieneneekin tämmöisessä rakenteessa niin saadaan aikaan suurempi puristusvoima ja kestävyys kulmittaista sivuttaisvääntöä vastaan.



Vasemmalla 7/16 naaras, keskellä N uros ja oikealla IEC naaras (viime mainitun merkki Elexi - ja sen huomaa...)

On sitten taas olemassa esim. 7/16 - liittimiä joissa tuo "vaipan jatkoholkki" menee väljästi vastaliitimeen. En tiedä kiristyykö se sitten etureunastaan vastaliittimeen kun liitin kierretään kiinni. Esimerkkinä seuraavassa kuvassa tästä mallista Wisi KF681.



Seuraavassa kuvassa on vasemmalla kaksi erilaista BNC naarasliittimen keskikontaktia irroitettuina liittimestä. Ylimmäisena on niin sanotun roskaluokan liitin (esimerkiksi käytetty halvoissa videoissa yms.) kaksikontaktinen "haarukka" jonka kontaktipinta-ala jää todella pieneksi. Lisäksi mittasuhteet tässä liitoksessa muuttavat impedanssin muuksi kuin 50 ohmiksi "haarukan" kohdalla.
Alimmaisena edullisen Shiningin BNC-liittimen putkimainen 4 osaan jaettu liitinholkki. Oikealla kuva Shiningin N-liittimen holkista



Oleellista liittimissä on ominaisuuksien pysyvyys verrattuna kiinteään liitokseen. Liitintä saatetaan joutua avaamaan lukuisia kertoja tai sitten ei. Joustaviksi tarkoitettujen metalliosien materiaalilla on tässä suuri merkitys. Se yhdistettynä hyvään pinnoitteeseen takaa pienen ylimenoresistanssin vaikka kiristysvoima irroitettavissa liitoksissa liittimillä ei ole lähelläkään ruuviliitoksissa käytettyjä kiristysmomentteja.

Tein aiheesta kokeiluja aika alkeellisin menetelmin käyttäen apuna vaakaa selvittäkseni suuruusluokan millä voimalla erilaiset liittimien keskikontaktit irtoavat vastapuolestaan. Tätä asiaa kun ei yleensä liitintä kiristäessään useimmilla liittimillä tunne johtuen esimerkiksi kierrekiinnityksestä.
On edelleen korostettava, että normaalissa tilanteessa ei kontaktin kireys ole tärkein kriteeri koska sen on oltava myös jonkinlainen kompromissi jotta liittimen pinnoite ei kulu liian nopeasti useilla avauskerroilla. Ajettaessa suuria tehoja liittimestä läpi taas voisi ajatella vähän toisin koska vähänkin löysä liitos voi aloittaa kuumenemisen ja kipinöinnin mikä sitten tuhoaa liittimen ja ehkä muutakin. Tällöin voi ajatella,että varmuustekijänä on hyvä käyttää liitintä jossa on suuri puristusvoima kuten 7/16-liittimessä.

Tein tuosta kokeilusta pari videota. Joukossa esiintyy myös erittäin löysä IEC-liitin. Ensimmäisessä N-, BNC-, IEC- ja 7/16-liittimet.



Ja seuraavassa esiintyy UHF-liitin



Kierrekiinnitteisiä johtoliittimiä kiinnitettäessä vastakappaleeseensa pitää aina huomioida se, että itse liitintä ei saa päästää pyörimään vaan on pidettävä kiinni liitinrungosta ( tai tietyin varauksin johdosta pienillä liittimillä) toisella kädellä. Muussa tapauksessa pyörivä keskipiikki hioo pinnoitteet pilalle suhteellisen lyhyessä ajassa.



Keskinavan ja vaippaosuuden välieristeenä toimii muovi joita voi olla hyvinkin erilaatuisia.
Näin sekä sähköisiltä että asennusominaisuuksiltaan .
Edellisessä kuvassa on lämmittäminen aiheuttanut TV-koaksiaalipistokkeessa keskinavan vääntymisen vinoon muovieristeessä. Tämä on yleistä myös varsinkin huonosti pinnoitetussa tai pinnaltaan hapettuneessa UHF-liittimessä, jota helposti lämmitetetään juotettaessa tavallista pidempään, kuten tällä sivulla muuallakin todetaan.

Seuraavissa kuvissa on huonolaatuinen muovi sulanut PL259-liittimessä ja keskipiikki vääntynyt vinoon





En tiedä tarkalleen mitä seuraavan kuvan PL259-liittimelle on tapahtunut, mutta eriste on sisältä vaurioitunut niin, että on hyvinkin mahdollista sen läpilyönti jos jännite on korkea. Usein muodostuu läpilyöntitilanteessa eristeeseen hiilikaari jota voi olla vaikea saada puhdistettua pois ja rajummassa tapauksessa koko eriste palaa hiileksi.



Laadukkaissa liittimissä eristeenä on esimerkiksi PTFE/FEP-muovilaadut (teflon).
Näköjään kannattaa varautua pettymyksiin mikäli ostaa edullisia (merkittömiä) tuoteita. OH6MF on tutkinut halpojen tefloneristeisinä myytyjen SO-239 liittimien eristeitä ja niissä onkin ollut esim. osittain käytetty muita (sulavia) muovilaatuja piiloon jääviltä osin!!

Liittimien tiivistys kosteutta vastaan on yleensä kosteisiin olosuhteisiin tarkoitetuissa malleissa hoidettu silikonikumisilla tai vastaavilla materiaaleilla.
Joissain runkoliitinmalleissa on mukana asennuspintaa vastaan tuleva o-rengas tai laipallisissa malleissa laippaa vastaava kumilevy.
Huomaa ettei PL-259 pistokkeen normaalimalleissa ole minkäänlaista tiivistystä.

Kaapelin liitostapana liittimeen on pääasiassa kaksi eri tapaa. Nämä ovat puristusliitos sekä juotos / mutterikiristys.
On tietysti olemassa muitakin menetelmiä kuten TV-antennijohdoista tutut normaalien sähköliitäntöjen kaltaiset ruuviliitokset vedonpoistajineen.

Kannattaa kiinnittää huomio myös siihen mitä kaapelin vaipan kiinnitys - ja/tai tiivistystapa vaikuttaa itse kaapeliin. Puristusliitettävissä liittimissä kaapelin vaipan jatkeena toimii liittimessä kiinteänä oleva holkkimainen osa jonka sisähalkaisija on sen kokoinen, että keskijohdin eristeineen mahtuu siitä juuri sisään mikäli liitintyyppi on valittu oikein käytettävälle kaapelille.
Sen päälle sitten puristetaan irtoholkki kaapelivaipan jäädessä holkkien väliin. Tässä kiinnitystavassa ei kaapelin keskijohtimeen pääse syntymään muutoksia kuten muissa kiinnitystavoissa on mahdollista. Kaapelin vaipan voidaan sanoa jatkuvan samalla etäisyydellä keskijohtimesta liittimen sisäosiin asti. Tietysti häviävän pieni kynnys on liitosholkin ja kaapelivaipan yhtymäkohdassa, mutta sillä ei liene käytännön merkitystä havaittu.

Mutteriholkilla tapahtuvassa kiinnityksessä voi sisäosien toteutuksesta riippuen tapahtua muodonmuutoksia kaapelissa niin, että kuminen tiivistysrengas puristaa kaapelin kohdaltaan ohuemmaksi ja myös suojavaippa sekä välieriste painuvat kasaan. Erityisesti foam-eristeinen kaapeli on pehmeän välieristeensä takia altis muodonmuutokselle. Tällöin muuttuu keskilangan ja vaipan välinen etäisyys eli kaapelin impedanssi ko. kohdalta. Tällä on merkitystä korkeammilla taajuuksilla.



Kuvassa on kaksi vähän vanhempaa BNC-liitintä avattuna. Puristuminen on kuvan kaapeleissa vielä lievää vaikka havaittavaa. Paljon pahempia olen nähnyt.

Tätä ilmiötä esiintyy liittimissä joissa rakenne ja mitoitus on tehty samoin kuin sähköpuolen holkkitiivisteissä. Kehittyneemmissä malleissa kumitiiviste puristaa kaapelin ulkovaippaa ainoastaan riittävästi tiivistyksen aikaansaamiseksi. On aina huomattava. että koaksiaaliliittimien kaapeliliitokset eivät ole tarkoitetut samanlaisia vetorasituksia kestämään kuin esimerkiksi työkoneiden virtajohtojen liitännät. Siinä mielessä koaksiaaliliittimien vaipan kiinnitys ei ole tarkoitettu vedonpoistajaksi.

Liittimille luvataan valmistajien luetteloissa yleensä suhteellisen korkeita ylimpiä käyttötaajuuksia.
Varmastikin hyvämaineisten valmistajien ilmoittamat arvot pitävätkin paikkansa uusille ja saman valmistajan liitinpareille.
Kuitenkaan yleensä tilanne ei ole sellainen, että liittimet olisivat kumpikin uusia ja vielä saman valmistajan.
Samoin voi suhtautua liittimien kestoikään.
Esimerkiksi liitinvalmistaja Spinner ilmoittaa useimpien RF-liittimiensä kestoiäksi 10000 liitoskertaa - normien esimerkiksi vaatiessa vaikkapa 500 kertaa.
Liitimien käyttöolosuhteet (esim.hiekanmurut ja muut ylimääräiset hiukkaset) saattavat lyhentää sopiviin paikkoihin joutuessaan johtoja liitettäessä liittimien kestoikää dramaattisesti.

TAVALLISEMMAT JA ERIKOISEMMAT LIITINTYYPIT



Ylläolevasta kuvasta voi hyvin havaita kuinka erikokoisia liittimiä löytyy.
Tässä ei silti ole suinkaan sen paremmin kaikkein pienimpiä eikä myöskään suurempia liitinmalleja.
Kuvassa olevat liitintyypit ovat vasemmalta lukien RCA, SMB, SMA, BNC ja N-tyypin "pistokkeita", joista RCA-liitin on tyypillinen valmiina ostetun audiovälijohdon malli ja varsinaiset RF-liittimet puristuspihdeillä asennettuja malleja.

Langattoman tietokoneverkon mukana on tullut käyttöön mielestäni täysin tarpeeton "reverse polarity - mallisto".
Näitä on yleisesti käytössä SMA - ja TNC-tyypeissä, jonkin verran myös muissakin. Minulle ei ole selvinnyt mitään järkisyytä lisätä muutenkin suurta liitinvalikoimaa näillä käännetyillä versioilla.
Ensin ajattelin syynä olleen tyypillinen jenkeistä peräisin oleva järjettömyyksiin asti viety tuotevastuuajattelu jotta idioottikaan ei saisi kytkettyä väärää antennia WLAN - liitäntään?
Kun netistä kaivelin niin löytyi tieto FCC:n normin osa 15 ja WLAN standardin 802.11b mukaan näin toimitun. Nämä järjettömät standardit mahdollistavat vielä vasenkätisten kierteitten käytön jotta homma menisi vieläkin vaikeammaksi. Kas kun eivät ole vielä "virallistaneet" jotain miltei - muttei kumminkaan - sopivaa muuta kierrekokoa kuten venäläiset ja kiinalaiset UHF-ja N-liittimien kohdalla!
Sittemmin luin, että nämä liitintyypit on otettu käyttöön erottamaan ammatilliseen käyttöön tarkoitetut "oikeaa liitinstandardia" käyttävät laitteet ja kuluttajakäyttöön tarkoitetut esim. WLAN-laitteet. Samoin tällä on pyritty kuulemma estämään kytkemästä isovahvistuksisia ammattikäyttöön tarkoitettuja antenneja WLAN-laitteisiin mikä voisi rikkoja lakeja. Liittimethän saa vaihdettua ja adaptereja on tarjolla joten tuossa mielessä tällä ei ole vaikutusta. Lisäksi käyttö on levinnyt näillä RP-liittimillä minne sattuu joten todellista erottelua ei ole - onpahan vain lisää tarpeettomia liitinmalleja....

Kuvassa sitten näitä turhia reverse - TNC - liittimiä. Nykyään joutuu tämän takia aina kurkistamaan liittimen sisään ennen kuin alkaa ruuvaamaan kiinni...



Tämän artikkelin yhteydessä esittelen tavallisimpia käytettyjä liitintyyppejä.
Se "tavallisuuskin" on siinä mielessä subjektiivinen käsite, että joissain järjestelmissä voi olla käytössä yleisestikin eri liitintyyppejä kuin mitä itse olen vastaan tulleissa laitteissa ja järjestelmissä nähnyt.



Edellisessä kuvassa piirilevylle juotettuja SMB-urosliittimiä ja yksi BNC testattavana olevan SRT CR91-vastaanottimen RF-kortilla.

Suurten liitinvalmistajien luetteloista löytyy useita erikoisempiakin liittimiä mm. puhelintekniikan ja yleisradiotoiminnan käyttöön.
Mikäli harrastajalla sattuu olemaan sopivia liitinpareja "eksoottisistakin" liitintyypeistä niin mikään ei estä niitä käyttämästä.
Näiden käytössä on kuitenkin helposti se hankaluus, että mikäli kuitenkin joudutaan suorittamaan usein liitosjohtojen vaihtoja eri laitteiden välillä pitää olla käytössä liitinadaptereita - jotka sinänsä taas vaimentavat lisää ja lisäävät epäluotettavuutta.

Pieni valikoima liitinadaptereja löytyy seuraavasta kuvasta. Nämä löytyivät äkkiä laatikkoa kaivamalla - todella kattava valikoima olisi varmaan kymmenkertainen tähän verrattuna.
Kuvassa on oikealla alarivissä valikoima paneeliin asennettavia adapterimalleja joita toki voi käyttää esim. jatkoliittiminä ilman paneelikiinnitystäkin jos kaapeli käy liian lyhyeksi.





Tässä kuvassa on mukana tavanomaisten RCA- ja SO239-rungon lisäksi myös eksottisemmankin näköisiä RF-liittimiä.
Kolmantena vasemmalta on "1,6 - 5,6" runko ja vieressä siihen sopiva lukittavaa mallia oleva pistoke.
Oikeanpuolimmaiset ovat kulläkin samaa standardia TV-koaksiaaliliittimen kanssa mutta laadukkaampia tyyppejä.
Oikeanpuolimmaista kulmamallia on usein käytetty mm. keskusantennivahvistimien kytkennöissä.

SMA-liitintä pienemmät SMB- ja SMC-liittimet ovat varsin yleisiä korkeampien taajuuksien laitteiden ohuilla kaapeleilla tehdyissä
sisäisissä johdotuksissa.
Kännykkäsysteemit vaativat pienempiä liittimiä, joista yksi esimerkki on MMCX-liitin, halkaisijaltaan 3,5 mm ja ylin käyttötaajuus on 6 GHz.

Taas kookkaimpia liittimiä mihin harrastelija voi törmätä ovat mm. radiopuhelitukiasemien antennikaapeleissa yleisesti käytetyt 7/16-liittimet. Näitä on yleisesti eri kaapeleille alkaen RG-214:sta ja 1/2 tuumasta 7/8 tuumaan - nykyään myös jo reilusti vahvempiakin kaapeleita on korkeampitaajuuksisissa järjestelmissä käytössä ja näille löytyy myös 7/16-liittimiä.

Edellämainitut liittimet muistuttavat ulkonaisesti niin paljon vesijohdoissa käytettyjä osia, että kannattaa olla tarkkana, jos vaikkapa romukaupassa penkoo, hi!

Puhelinkeskusten kantoaalto- ja linkkisysteemeissä on yleisesti käytössä "1,6 - 5,6" ja "1,8 - 5,6"- liittimiä 75 ohmin järjestelmille. Nämä liittimet ovat yleensä liitososiltaan kokonaan kullattuja ja tarkoitetut alle 10 GHz taajuuksille sisäkäyttöön.
Liitintyyppiin nimeltä C voi törmätä esimerkiksi R390A vastaanottimen antenniliitännässä.
Se on kuin suurikokoinen BNC ja maksimitaajuus on 3 GHz luokkaa (ei kylläkään näin korkeille taajuuksille voi hyvällä omallatunnolla suositella).

Puhelinkeskuslaitteissa voi törmätä myös malliin "2,5 - 6", joka on tarkoitettu korkeintaan 50 MHz ylärajataajuudelle. liittimen urosliittimen holkki keskitappeineen muistuttaa normaalia IEC-liitintä ollen kuitenkin pienempi ja liittimen ollessa lisäksi usein kierrelukitteinen

Muita vastaan tulevia liitintyyppejä voi olla vielä "3 - 8", MHV, SHV ja HN - muutamia mainitakseni.

Lisäksi on olemassa symmetrisille kaapeleille "kahdella keskipiikillä" varustettuja liittimiä kuten ulkoisesti aivan
BNC:n näköiset BNO ja BNT. Lisäksi löytyy muitakin "kahden kuuman karvan" liittämiseen soveltuvia liitinmalleja.

Valikoima tavallisen radiotarvikekaupan hyllyssä ei välttämättä ollut vuosikymmeniä sitten kovin suuri koaksiaaliliittimien osalta.
Seuraavassa Elektrofoto Oy:n valikoima vuoden 1957 luettelosta.



En vielä toistaiseksi ole törmännyt luettelon bajonettilukitteiseen Hirschmannin liittimeen. Mielenkiintoinen on myös Bulginin sarja jossa samassa sarjassa on sulakepesää ja koaksiaaliliitintä - vai onko tullut väärän otsikon alle luettelossa?

YLEISIMPIEN LIITINMALLIEN ESITTELY:

PL-259 JA SO-239 ELI UHF-LIITIN

Luokka: harraste-elektroniikan liittimet

Tähän liittimeen sopivan runkovastakkeen löytävät useimmat DX-kuuntelijat ja radioamatöörit alle 30 MHz laitteidensa antenniliitännästä.
Liitin oli alunperin II Maailmansodan korvilla kehitelty suojattu banaanikosketin tutkalaitteiden videoliitäntään ja tuli myöhemmin RF-käyttöön.
Ammattipuolella sen on viimeistään 60-luvulla syrjäyttänyt vastaanotinpuolella yleensä BNC-liitin ja järeämmässä tarpeessa N-liitin.
UHF-liittimen ylimmäksi käyttötaajuudeksi mainitsevat jotkut valmistajat - ja kenties se on iankaikkisen vanhan norminkin mukaan - 300 MHz. Se on taatusti kuitenkin yläkanttiin ajateltu nykyvaatimukset silmälläpitäen.

Liittimen hyvistä ominaisuuksista en oikeastaan tiedä muuta kuin kaukoidässä tehtyjen mallien halvan hinnan.
Joissain lähteissä mainitaan liittimen olevan hyvä tärinänkestoltaan esim. ajoneuvokäytössä.
Sen liitostapahtuman toistuvuusominaisuudet ovat impedanssin suhteen olemattomat ja suosion syyksi onkin esitetty huvittavana yksityiskohtana sitä, että banaanipistoke sopii runkoliittimen (SO-239) keskinapaan. Siinäpä vasta koaksiaalikaapelille käypäinen impedanssisovitus !



UHF - liittimelle voi keksiä myös muita käyttötarkoituksia kuten kaulakoruksi. Siihen voi sitten rakennella haarakappaleista erilaisia variaatioita. Seuraavassa kuvassa mannekiinina on kissamme Narizeus Ruokanen.



Tunnettu laatuluokan liitinvalmistaja Spinner kertoo luettelossaan (myös omista valmistamistaan) UHF-liittimistä seuraavaa: "....The excellent shock and vibration resistant connection is especially used in mobile transmission systems, which do not require a high performance with respect to the reflection factor.."

".....Radioteknisiin mittauksiin ei tule käyttää UHF-liitinta, ellei se ole jossain laitteessa ainoana vaihtoehtona. Liittimen sähköiset ominaisuudet ovat kehnot ja mekaanisestikin kytkentatapahtuma on epämääräinen. Liittimen aikoinaan saaman suosion syynä on saatta­nut olla se, että sen keskijohdin on yhteensopiva banaanikosket­timen kanssa....."
(Pekka Eskelinen, Nykyaikaisen radiotekniikan mittaukset käytännössä, 1994)

Ettei menisi pelkäksi haukkumiseksi niin löytyy toki UHF-liittimistäkin hyvälaatuisia versioita - se ei silti muuta liittimen peruskonstruktion heikkouksia.

Yksi hyvä ominaisuus UHF -liittimissä on runkoliittimen hammastus ( tai joissain 2 - tai 4 koloa) ja pistokkeessa siihen vastaavat ulokkeet jotka estävät liittimen keskiosan pyörimisen mikäli liitin heti alkuun painetaan nämä pinnat vastakkain. Jonkinlaisen vastaavan rakenteen soisi olevan kaikissa muissakin kierteellä kiinnittyvissä liittimissä koska tällöin vältyttäisiin hyvin usein tapahtuvalta liittimien keskikontaktien viottumiselta niiden pyöriessä ja hioutuessa toisiaan vasten jos käyttäjä ei tiedosta asiaa.

Aiemmin mainitun Spinnerin lisäksi esimerkiksi Lighthorse Tecnologies Corporationilta on löytynyt kultapinnoitetulla keskikontaktilla varustettuja ja varmasti muutoinkin laadukkaasti (kunnollinen välieristemateriaali) tehtyjä liittimiä myös UHF-sarjassa.

Myös Elstarilla on ollut valikoimissaan hyvälaatuisia liittimiä, joiden ylärajataajuudeksi ilmoitetaan jopa 1.3 GHz!! Uskomatonta!!

Seuraavassa kuvassa on SWR-käyränä uusista Shiningin UHF-adapteriparista koottu liitos ja sen perään vastaava BNC-pari. Kumpikaan ei täytä mitään gigahertsialueiden vaatimuksia - ja kuten huomaa ovat sadatkin megahertsit liikaa UHF:lle.





Kolmanneksi vielä yksi kuva UHF-liittimen vaimennuksesta alueella 300 kHz - 3 GHz. Tämän käyrän vertailutaso on kalibroitu vastaavaan
saman valmistajan N-jatkoon eli vertailu on siihen mitä aiheuttaa ei-50 ohmin pätkä eli UHF-liitin siirtolinjassa



Aloitetaan kuvina paremman laatuisista UHF-liittimistä. Kuvassa Shiningin (myyjä Partco oy) ja vanha General Electricin naaras runkoliitin.



Vuorossa on sitten Suhnerin "perinteistä" mallia oleva urosliitin supistusholkkeineen. Tätä liitintä "en suosittele uusiin asennuksiin" - kuten on tapana valmistajien ilmoittaa kun kyse on vanhasta komponentista jolle on parempia korvaavia tarjolla. Syy tähän löytyy jatkossa.



Seuraavasta kuvasta löytyy pääasiassa keskinkertaista laatuluokkaa olevia UHF - liittimiä. Joukossa alimmaisena Suhnerin tekemä naarasliitin puristettavana mallina ja vasemmanpuolimmaisena asennus käyttäen myöhemmin mainittavaa kuppia vaipan "jatkoksena".



Toisaalta löytyy kaupoista halpoja pistokkeita, joihin vaipan liitos tapahtuu ainoastaan kiertämällä se liittimen sisään.
Tämmöinen "puristusliitos" on varsinkin ulkokäyttöön täysin ala-arvoinen, koska liitoksen puristuksen yhtenä osapuolena on kaapelin eriste ja sen joustavuusominaisuudet (muovin viruminen), mikä ei takaa luotettavaa galvaanista yhteyttä pitemmän päälle.
Asiallisessa vaipan puristukseen perustuvassa liitoksessa metallinen vaippa puristetaan kahden holkkimaisen osan väliin kuten on asia esimerkiksi puristettavissa BNC-, N- ja SMA-liittimissä ja on huomattava, että myös UHF - liittimiä on saatavana vastaavan tyyppisinä puristusmalleina.

Kuvassa Suhnerin krimpattava liitin. Kuten aiemmassakin kuvassa olleessa Suhnerin naarasliittimessä on tässä erillinen tappi keskikarvan puristamista tai juottamista varten mikä liitintä koottaessa painetaan keskikontaktin reikään.



Harrastelijatarvikkeita myyvissä liikkeissä vaan ei ole välttämättä muita kuin näitä surkeimpia malleja tai sitten noita ihan perinteisiä joita ei myöskään voi kehua.

Mielestäni jo yksistään liittämisen kätevyyden takia kannattaa tavallisissa vastaanotinsovellutuksissa käyttää mieluimmin BNC:tä ja isoja tehoja ja / tai vahvoja kaapeleita käytettäessä N-liitintä.
Eri asia sitten on se, jos laitteessa on jo ko. liitin ja halutaan ainoastaan asentaa johtoon pistoke.
Tarvittaessa voidaan mitoiltaan samaa luokkaa oleva N-liitin laittaa UHF-rungon tilalle.

Sekä UHF-pistokkeen että rungon kanssa on syytä olla juotettaessa varovainen mikäli liitettävänä on johto halvempilaatuiseen liitinyksilöön.
Usein on todettu liittimen eristeaineen pehmenevän lämmitettäessä niin, että liittimen keskiosa saattaa asettua vinoon mikäli tarkkaavaisuutta ei noudateta.
Tämä saattaa aiheuttaa liitintä kiinnikierrettäessä runkovastakkeen keskikontaktin leviämisen ja sen seurauksena epäluotettavan liitoksen.
Toinen syy samaan ilmiöön syntyy jos pistekepuolen keskipiikkiin juotetaan tinaa piikin ulkopinnalle - eli keskikontaktista tulee paksumpi kuin alunperin on tarkoitettu.
Kummassakin tapauksessa kun sitten liittimeen asennetaan oikein juotettu liitin on liitos todennäköisesti väljä ja epäluotettava.

Mielestäni eräs perusasia mikä erottaa hyvän ja huonon liitintyypin onkin juuri se tapa mihin kohtaan RF-liittimen keskikontaktia johto liitetään. Jos se sijaitsee itse liitostapahtumaan osallistuvassa kohdassa - kuten juuri tämän UHF-liittimen keskipiikin kärjessä - on aina mahdollisuus epäonnistua.
Lisäksi on keskipiikin pinnoite mahdollista aina tärvellä tinalla sen alunperin ollessa jalompaa metallia.
Hyvälaatuisissa liittimissä juotos- tai puristusliitospiste on aina keskipiikin toisessa päässä.
Kannattaa panna merkille, että tämänkin sivun kuvista löytyy PL-259 liittimiä joiden keskikontakti liitetään erillisellä "irtoliitinpiikillä" varsinaiseen liittimen keskinapaan. Tällöin ei itse liitinpiikki voi juottamisesta vahingoittua

Meikäläistä rupeaa välillä suorastaan naurattamaan kun katselee kuinka vuodesta toiseen esim. QST:ssä yms. radioamatöörilehdissä selitetään kuvakertomuksin ikivanhan perusmallisen PL - 259 - liittimen asennusta.
Tuo kaapelivaipan pujottelu liittimen reijistä ja sen juottaminen on sen verran hankala juttu varsinkin aloittelijalle - jos halutaan työ tehdä luotettavasti - että liittimen rakenne olisi tältä osin pitänyt muuttaa vuosikymmeniä sitten.
Jos kaapeli ei ole tefloneristeinen niin ei varmasti voi tietää minkänäköiseksi kaapelinpää on liittimen sisällä mahdollisesti sulanut, juottimen tehon on oltava sopiva - pikkukolvi ei riitä, mutta liikaakaan ei saa lämmittää jne.
Tässä perinteisessä liitinmallissa on vielä yksi heikkous mikäli käytetään supistusholkkia RG58 - kaapelille. Se kun ei oikein kunnolla kiristy itsessään tuonne liittimen sisään ja kierrekin on tavattoman harva.

Löydät tästä kuvitetun juotosohjeen kyseisestä liitinmallista.

Seuraavassa kuvassa on ammattimiehen juottama edellämainittu "viime sodan ajan mallinen" liitin johdossa kiinni sekä käytetty liitin purettuna. Valmistajat: ylimmäinen Amphenol ja alimmainen Suhner. Päällepäin näyttää juotos tuohon Amphenoliin ihan kelvolliselta.



Vaipan liitäntämalli olisi edellisissä pitänyt ajat sitten muuttaa samantyyppiseksi kuin holkkimutterikiristeisissä BNC - ja N - liittimissä on.

Tässä kuvassa on nähtävissä, että näitäkin on UHF - liittimissä saatavana kun vaan osaa ostaa!! Eli taiwanilainen Multicompin liitin. Samanlaisia on myös saatavana Shiningin merkillä.



Myös Pomona Electronics valmistaa vastaavanlaisia malleja.



Shiningin vastaava (naarasliitin) malli osineen.



Seuraavana vastaava Rfsupplier.com - nimisestä firmasta ostettu vastaava UHF-liitin.



UHF-liitinten suhteen on - kuten useimpien muidenkin - muistettava se seikka, että saatavana on monia eri hinta - ja samalla laatuluokkia..
Ja hintaero vaikuttaa tietysti myös laatuun.
Erityistä huomiota on syytä kiinittää erityisesti näiden (kuten myös muidenkin liitinten)suhteen siinä, ettei yhdistele kaukoidässä ja vaikkapa amerikoissa tehtyjä eri materiaaleilla pinnoitettuja liittimiä keskenään.

Mielenkiintoinen havainto oli liittimien kierteiden ero joidenkin kiinalaisten liitinten suhteen. Internetin keskustelupalstoilla on mainittu liitinkierteitä olevan myös metrisinä ja jotkut puhuvat myös brittipohjaisista Withworth-kierteistä.
Mainitaan myös, että esim. Japanissa kuulemma on ollut yleistä metrisen kierteen käyttö UHF-liittimissä.
Alkuperäisen standardin mukaan liittimen kierre pitäisi olla UNEF 5/8 jossa on 24 kierrettä/tuuma. Nyt löytyi esimerkiksi Rfsupplier.com:in liittimistä kierre joka on lähempänä 26/tuumaa kuin 24/tuuma (mikään tuumaisen kierrekamman lehti ei täysin täsmää) joka ei sitten kiristykään loppuun asti. Kiristyminen voi vaihdella riippuen siitä kumpi puoli on tällä tiheämmällä kierteellä ja myös valmistustoleransseista harvempikierteisessä vastapuolessa. M16 naarasliitin on myös ulkohalkaisijaltaan hieman suurempi kuin 5/8" kierteellinen. Luotettava tämmöinen liitos ei kuitenkaan ole.
Kannattaa varmistaa ennen tilausta tämä kierre sillä Rfsupplier.com'in useissa liittimen mittakuvissa on mainittu M16 kierrre.

Seuraavana kuvia tästä tarkastelusta mm. kierrekampaa käyttäen



Rfsupplierin UHF-liitin - tässä om metrinen 16 mm hienokierre jossa tuumalle tulee noin 26 jenkaa - kampa ei täsmää, mutta 24 vielä huonommin..



Suhnerin SO239. 24/tuuma näkyy olevan



Myös kiinalainen Shining pysyy standardissa



Kokeilu Withworth kierrekamman lehdellä 26G - mielestäni metrinen on kuitenkin oikea tässä tapauksessa



Shiningin UHF-adapteri ei kiristy pohjaan asti kun tämä metrisillä kierteillä varustettu on vastakappaleena



Tämä vanha liitin menee pitemmälle ja selvästi tuntuu kierroksia tulevan enemmän - onko jengassa reilumpi toleranssi?

Lisäksi on syytä muistaa, että UHF-liittimessä ei sen peruskonstruktiosta johtuen impedanssi ole vakio.
Voidaankin kysyä, että mitä järkeä on sijoittaa kalliimpien versioiden osalta sama raha malliin josta ei tekemälläkään saa yhtä hyvää kuin joistain kehittyneemmistä nykyaikaisista RF-liittimistä.

MINI UHF

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Koska kaikkea pitää tehdä myös pienempänä on myös UHF-liittimestä miniversio. Seuraavassa kuvassa vanhempaa tuotantoa oleva liitinpari ja kokoverailun vuoksi vasemmalla tavallinen PL-259 liitin.



Sitten Mini-UHF/FME adapteri



Piirilevylle asennettu Mini-UHF naarasliitin



"VENÄLÄINEN" UHF

Luokka: ammattielektroniikan (?) liittimet

Tämä nimitys saa olla tässä käytössä siihen asti kun saan tietoon virallisemman tyypin. Kyse on neuvostoliiton aikoina käytetyistä liittimistä joista kuvien naarasliittimet ovat Proton R-309 liikennevastaanottimesta. Mitoitus on semmoinen, että ulkokierteen halkaisija on lähes sama kuin UHF-liittimessä eli M16, mutta harvempikierteinen kuin SO239:ssä on. Kaukoidän M16-kierteisissä UHF-ja N-liittimissä kierre on tiheämpi. Kuvista on hyvin nähtävissä paksumpi liittimen vaippaosa ja ohuempi keskiliitäntä. Liittimeen sopivan keskipinnin halkaisija on 2,5mm. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa vertailuna normaali SO239-liitin









F - LIITIN

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Liittimen keksi Eric E Winston 1950-luvun alussa työskennellessään Jerrold Electronics'illa joka kehitteli kaapelitelevisojärjestelmiä. Se tuli yleiseksi liittimeksi USA:ssa 1970-luvuilla ensin VHF- ja myöhemmin UHF-taajuuksilla TV-käytössä.
Näitä nykyisin Suomessakin TV-järjestelmissä käytettyjä liittimiä ei voi hyvällä omallatunnolla suositella muuhun kuin niille tarkoitettuun käyttöön. Antennijärjestelmien kaapeloinnit kun ovat kertaluonteisia ne siihen käyttöön ovatkin käypäisiä.
Ja TVDX-käytössä tapeltaessa minimaalisten signaalien kanssa onkin ehdottomasti suositeltava mahdollisimman laadukkaiden liittimien käyttöä näiden sijaan.
F-liittimen hyviin ominaisuuksiin kuuluu sen erittäin helppo asennettavuus - tosin kylläkin ainoastaan määrättyihin yksisäikeisellä keskijohtimella varustettuihin kaapeleihin.
Koska keskikontaktin muodostaa tällöin kaapelin keskijohdin ei sitä voi verrata esimerkiksi kullatulla piikillä varustettuihin liitinmalleihin.

Viihde-elektroniikan laitteiden runkovastakkeet saattavat ollakin sitten ongelmallisempia sekä laatunsa, että vaihdettavuutensa suhteen vikatapauksessa. Nämä kun ovat usein laitekohtaisesti tilattuja piirilevylle asennettavia erikoismalleja.

F - liittimet ovat yleisiä satelliittivastaanottimen ja mikropäiden liitännöissä. Kaukana ovat (valitettavasti) ne ajat jolloin vielä käytettiin mikropäissä N - liittimiä.
Seuraavassa kuvassa valikoima erilaisia F - liitinrunkoja, pistokkeita ja oikealle liittimen päälle asennettava sääsuoja.
Kuvassa on myös malli joka on tarkoittu ulkokäyttöön kaksine o - renkaineen.



Tässä kuvassa on oikealla vahvemmalle koaksiaalille tarkoitettu krimpattava F-liitin. Se onkin varustettu erillisellä keskipiikillä, koska vahvemman kaapelin keskilanka ei kävisikään enää samalla tavalla keskipiikistä kuin ohuemmassa koaksiaalissa. Vasemmalla on ohuemmalle kaapelille tarkoitettu liitin jossa on sitten tuo keskilanka liitinpiikkinä.



Vielä pienemmälle eli n. 5 mm halkaisijaiselle kaapelille on seuraavan kuvan puristettava F - liitin.



Kulutuselektroniikassa pitää kaikki olla "kevyttä ja halpaa". Seuraavana kokonaan alumiininen F-liitin puristusholkki mukaan lukien...



F - liittimen käyttöalueena on myös erilaiset TV -antennijärjestelmien splitterit ja vahvistimet. Näissä se onkin käypäinen koska noita liitoksia ei juuri koskaan avata. Vaipan kiinnitystapa näissä pienen kaapelin kiinni kierrettävissä liittimissä on mielestäni surkea ja edellyttää ulkokäytössä ehdottomasti suojausta esim. vulkanoivalla teipillä tai mieluimmin liimallisella kutistussukalla.
Mikäli ei näin tee niin tuloksen näkee muutaman vuoden jälkeen kun avaa liittimen - sekä vaipan johtimet että keskikarva ovat todennäköisesti aika hapettuneita.
Ainakin ulkokäytössä on liitin myös väännettävä kohtuullisesti kiristäen kiintoavaimella kiinni. Jos ei ole erityisen hyvä sormivoimiltaan niin liitin jää sen verran löysään, että alkaa kiertymään aukipäin kaapelia liikuteltaessa jolloin maakontakti alkaa pätkiä. Sama asia koskee myös SMA - liitintä jolle on määritelty oikea kiristysmomenttikin.

Kaapelin asennus tuommoiseen paikolleen kierrettävään tyypilliseen F - liittimeen on ollut keskustelun aiheena useinkin. Toisten mukaan pitää suojavaippa ja folio taittaa ulkovaipan päälle ja toisten mukaan ei. Eli tämmöistä tapaa jossa se ehdottomasti taitetaan on esitetty mm. seuraavalla sivulla. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen vaan on selvitettävä millaista tapaa liitinvalmistaja itse suosittelee. Esimerkiksi Tele-Tukku Oy:n markkinoimien Wisi - merkkisten liittimien asennusohjeessa kerrotaan, että suojavaippaa nimenomaan ei saa taittaa muovisen ulkovaipan päälle.

Näitten Wisi - liittimien ominaisuuksia esittelevässä artikkelissa kyllä puhutaan mielestäni totuuden vastaisesti verrattaessa tuon liittimen kiertoliitosta puristettuun liitokseen ja väitetään sen olevan yhtä luotettava.
Aiemmin olen todennut, että kahden metallin väliin puristettu suojavaippa on taatusti luotettavampi kuin sellainen jossa toisena vastapuolena on joustava johtimen muovi.
Liitos voi uutena olla aivan yhtä hyvä sähköisesti, mutta vuosien kuluttua muovin virumisesta johtuen ja ilmastollisissa rasitteissa oltuaan on tilanne toinen.

Tässä lainaus em. Wisin jutusta:

"...F-LIITTIMET - kierrettävä vai puristettava
Eräiden viimeaikaisten tutkimusten perusteella väitetään, että pitäisi aina käyttää puristettavia liittimiä, koska niiden suojausvaimennus ja signaali/kohinasuhde on parempi kuin kierrettävien liittimien. Näin ehdotonta väittämää ei kuitenkaan voi hyväksyä ilman vastaväitettä: kierrettäviä F-liittimiä käytettäessä saadaan hyvä korkeataajuus- ja DC-liitäntä aikaan valitsemalla sekä liitin että kaapeli huolellisesti niin, että ne sopivat toisiinsa ja suorittamalla asennustyö huolellisesti. Tutkimustulos perustuu epäedullisiin mittaustuloksiin, jotka on saatu käytettäessä riittämättömällä suojakontaktilla varustettuja F-liittimiä. Artikkeli toteaa: ”Kierrettävän F-liittimen suojakontakti häviää, koska suojaus voidaan helposti kiertää irti.” Totuus on kuitenkin se, että näin voi tapahtua vain kun asennus tehdään väärin niin että taivutetaan paljaana olevaa suojasukkaa tai foliota taaksepäin kaapelin eristävän vaipan päälle.
WISIn liittimiä ja sopivaa kaapelia käytettäessä on käytännöllisesti katsoen mahdotonta vahingoittaa kaapelin suojausta. Tämä on helppo ymmärtää, kun katsoo tarkemmin WISIn F-liittimien sisärakennetta. Silloin huomataan, että sisäkierteen ja sileäpintaisen loivan kartion välillä on loivennus. Jos suojasukkaa tai foliota ei taivuteta, liittimen kiertäminen kaapeliin saa aikaan kaapelin ulkojohtimen ja liittimen väliin ison kontaktipinnan, joka kestää myös useat irrotukset ja uudelleenkiinnitykset. Suojauksen irtikiertyminen, kuten tutkimuksessa todetaan, on yksinkertaisesti mahdotonta, koska ei ole olemassa kontaktia kierteen ja suojajohtimen välillä. Tätä havaintoa tukevat WISIn EMClaboratoriossa tehdyt mittaukset.: kaksi WISIn DV55 F-liitintä liitettiin yhden metrin mittaisen WISI MK95-kaapelin päihin ja häiriösäteily mitattiin. Todettiin, että vasta 2000 Mhz:in yläpuolella suojausvaimennus oli alle 90dB, vaikka se oli selvästi yli 80dB 250MHz:ssä. Tämä tulos osoittaa, että WISIn F-liittimet ylittävät kirkkaasti Eurostandardin 50083 vaatimukset, joten vaatimusten mahdollisesti tiukentuessakin niitä käyttämällä voidaan toimia standardien mukaan.
JOHTOPÄÄTÖS: Oikein asennettuina kierrettävien F-liittimien sähköiset ominaisuudet ovat yhtä hyvät kuin oikein puristettujen F-liittimien..."

Eli tässäkään ei sitten loppujen lopuksi kerrottu mitään siitä kuinka hyvänä kontakti säilyy ajan kuluessa!!.

F-liittimen asennuksesta löytyy Youtubesta useita videoita ja useita asennustapoja. Omalla tavallaan pari hyvää asiaa pitää sisällään How to wire an F connector jossa työkalut ovat vähän "krouveja" ja ruosteisiakin, mutta idea käyttää vaseliinia pinnoittamattomaan kuparipalmikkoon on hyvä korroosiota vastaan.

Fit an F-connector on a Coaxial-Cable in 3 steps on hyvin yksinkertainen ja selväpiirteinen ohje lukuunottamatta sietämätöntä taustamusiikkia

Tein myös omiin kokemuksiini pohjautuen videon aiheesta:



Suurimman ongelman kunnolliselle holkilla puristettavalle vaipan liitokselle aiheuttaa useimpien nykyisten kaapelien heikko suojapunos alumiinifoliokerroksen päällä. Kunnollinen puristusliitos edellyttäisi kunnollista tiheää suojavaipan punosta riittävän lujuuden saavuttamiseksi.



Tässä kuvassa on kolme ylimmäistä tyypillisiä 75 ohmin antennikaapeleita. Alimmaisena esimerkin vuoksi Aircell 5 (50 ohm) jossa on päällimmäisessä punoksessa selkeästi enemmän lankoja kuin muissa. Mikäli kaapelissa johon kierretään F-liitin olisi asia näin - ja vielä lisäksi vahvemmasta materiaalista tehty folio niin voisi luottaa kunnollisemman vaipan liitoksen syntyvän. Yleisesti käytetty folio antennikaapeleissa on kuin huonoa talousfoliota joka repeää hyvin helposti.

Adaptereja F - Liittimestä IEC - liittimeen ja BNC - liittimeen on seuraavana.



Ja vielä välikaapeli puristetuilla liittimillä jossa toisessa päässä BNC ja toisessa F - liitin



Kaupasta on saatavana ties minkälaista hyvin metallisen ja massiivisen oloista haaroitinta ja muuta laitetta niihin valetuilla F-liittimillä. Seuraavassa kuvassa yksi tämmöinen jossa hilpeyttä herättää se, että kahdeksasta liittimestä ehkä 2 on ulkokuoren osalta suurinpiirtein keskeinen ja reuna on vaihtelevan muotoinen - vähän kuin tekijä olisi Moran kärjellä muotoillut...



Ja sama jatkuu Fagor "MICRO MATV plus" antennivahvistimen liittimissä joissa on ikäänkuin "kiiltävä karkea santapaperi" pinnoite. Tässä yksilössä kierre on alimittainen - kokeilu 3/8-32 UNEF kierrepakalla ei irrota juuri mitään ja liitin menee löysästi paikoilleen eli kierre "korkkaa" helposti liitintä kiristettäessä. Usein näissä sekundaliittimissä voi tilanne olla päinvastoin eli sinänsä oikein mitoitettu kierre on pinnoitettu kierteen teon jälkeen jolloin siitä tulee liian kireä - meneehän nekin liittimet kiinni kun avaimella voimalla kääntää...ehkä.





Seuraavassa video tästä aiheesta sekä idioottimisesta "perinteisen" UHF-liittimen mallisesta N-liittimestä.



IEC - (BELLING-LEE) LIITTIMET ELI TAVALLINEN TV/RADIO ANTENNILIITIN

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Liittimellä on nimenä myös IEC 60169-2 liitin tai PAL-liitin. Se keksijä oli Belling Lee Ltd Isossa Britanniassa vuonna 1922 jolloin BBC lähetteli ensimmäisiä yleisradiolähetyksiään. Se oli alunperin tarkoitettu vain MF-taajuuksille joilla tarkalla impedanssisovituksella ei ole sanottavaa merkitystä. Sen impedanssisovitus on lähempänä 50 ohmia kuin TV-järjestelmissä käytetty 75 ohmia ja se aiheuttaa korkeammilla taajuuksilla heijastuksia.



IEC-liittimen suhteen voi sanoa, että useimpien on pakko tyytyä siihen, että telkkarin "persiissä" on semmoinen.
Ja - "että kyllä pätkii" -sitten kun sitä ukkosen takia on joutunut lukuisat kerrat irrottelemaan.
Käyttökelpoinen sekin kyllä on paikoissa, joissa irrottelua ei joudu tekemään kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa ja signaalitaso on riittävä.
RF-ihmisen silmällä katsottuna kuvassa oleva kulmamallinen liitin on tehty kuin sähkö - tai puhelinverkon kalusteet, hi!

Onko ajateltu tehtävän liittimestä "RF-tiiviimpi" kun on pistokkeen muovikansi metalloitu....





Tyypillisiä tavarataloista saatavia tämän tyypin liittimiä ovat Elexi - tuotemerkillä kaupiteltavat kaukoidän tuotteet. Tässäkin kuvassa olevista tuo jatkoadapteri oli toleransseiltaan niin väljä, että putoaa liittimestä kun johtoa roikuttaa. Kuljeta nyt sitten tämmöisessä suurtaajuuksia!!

Kuten UHF-liittimestä - on IEC-liittimestä saatavana jonkinverran tavanomaista laadukkaampia malleja.
Aikoinaan tätäkin liitintä on käytetty ammattikäytössä - jopa ilmavalvonnan tutkalaitteissa.
Joten mahdollisuus löytää suhteellisen hyvälaatuinen liitinversio on olemassa.

Perinteinen runkoliitinmalli esiintyy seuraavassa kuvassa laippaan niitattuna. Siinä on tyypillinen runko-osan kiristysjousi. Liittimen huonoin osa on eriste jonka materiaali oli näissä malleissa aika helposti sulavaa juotettaessa.



Runkoliittimiä on tehty ties kuinka monta erilaista versiota. Seuraavassa pari mallia jotka ovat Datongin antennivahvistimeen asennettuina. Vaippaosan joustava osuus on ratkaistu näissä eri tavoilla. Vielä olisi voinut laittaa keskiliitäntään jousirenkaan kuten on myöhemmin esitettävissä malleissa Telesten vahvistimen liitännöissä.





Ehkä tyypillisimpiä kulutuselektroniikassa käytettyjä liitinmalleja on seuraavissa kuvissa. Ne ovat myös sen näköisiä miksi vuosien saatossa likaantuvat.





Sitten vähän parempia malleja.



Näitä Telesten valmistamia liittimiä voi pitää laadukkaampina. Oikean puoleisissa malleissa keskikarvan liitos on samanlainen kuin F - liittimien runkovastakkeissa eli keskikarvan liitos tapahtuu ilman työkalua - toimii sitten vain yksisäikeisellä keskijohtimella. Näitä liittimiä on käytetty keskusantennilaitteistojen vahvistimien yms. yhteydessä.

Telestellä on sitten esiintynyt myöskin "muovileluja" ja kevyemmän luokan IEC-liittimiä. Seuraavat ovat yhteisantennivahvistimien yksiköiden välikaapeleista.



Samaisissa vahvistinlaitteissa olevat runkoliittimet ovat IEC-liittimiksi asiallisia. Keskiliitäntä on mm. varustettu kiristysrenkaalla.



Kiinteistöjen antennirasioissa on IEC-liitintä käytetty jo kauan. Alkuun eivät rasioiden suojausvaatimukset olleet niin kovia kuin nykyisin. Seuraavassa kuvassa on jo lähes nykyaikainen Laatuantennin rasia tyyppiä LARS 08. Siinä on toinen liitäntä päätetty metalliputken sisällä olevaan 75 ohmin vastukseen



MINIATURE BELLING-LEE

Monista kookkaammista RF-liitinmalleista on tehty pienempiä versioita esimerkiksi laitteiden sisäisen johdotuksen liitäntöihin. Myös Belling-Lee liittimestä on tehty miniatyyriversio ja tässä yhteydessä olevat liitinkuvat ovat Plessey PR-1551 vastaanottimesta 1960-70 lukujen vaihteesta.

Ensimmäisessä kuvassa vertailu normaalikokoiseen - joka voi olla jopa saman valmistajan









VANHEMMAT RTV-LIITTIMET

Ennen IEC-liittimen yleistymistä antennirasioissa käytettiin koaksiaalikaapeloinnissa 60 ohmin kaapelia ja vähän isoa plugiliitintä muistuttavaa, mutta "sileätä" liitintä. Seuraavan kuvan Vivancon markkinoima liitin lienee huomattavan uutta tuotantoa ja muistuttaa muilta osin kovin edellisissä kuvissa näkynyttä IEC-kulmaliitintä. En tiedä onko nimitys "linjaliitin" ollut tämän suhteen yleisessä käytössä. Jo 1970-luvun alussa asentelin töissä rasioita joissa oli IEC-liittimet.



Mennään sitten ihan alkuperäisiin tarvikkeisiin. Seuraavana Hirschmannin pyöreä pintarasia ja sen sisuskalut molemmin puolin. Rasia on tyyppiä LA-32
Kun vertaa rasian rakennetta nykyisiin huomaa hyvin miten suojausvaatimukset ovat koventuneet noista ajoista.





Ja vielä pari pistoketta avattuina



Laitteissa oli ennen usein 240 tai 300 ohmin liitännät ja seuraavana muutamia pistokkeita näihin.



Mikäli "lapamatosyöttö" piti sovittaa koaksiaaliliittimelliseen laitteeseen voitiin käyttää esim. seuraavanlaista sovitinta jossa toisessa päässä IEC-liitin



AUTOANTENNILIITTIMET

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Seuraavassa kuvassa on yksi tyypillinen suurtaajuusliittimen halpatyyppi eli tavanomainen autoradioantennin liitinpari, joista toinen on muovirunkoinen laitevastake.



Ja sitten autoantennin jatkoliitin - "on se hienoa" kun ihminen osaa vääntää ohuesta pellistä liittimen keskitapinkin...kele..



Lisää "pellinvääntöä" eli autoantennin runkoliitin - ei oikein kehtaisi samalla sivulla näitä esitellä hienosti koneistettujen ja pinnoitettujen liitenten kanssa....



Radiopuhelinantennien antennin puoleisessa päässä voi olla aika spesiaaleja valmistajakohtaisiakin liittimiä. Seuraavana Kathreinin antennissa käytetty johdon pistoke. Liitinkierre M11x1 .



Hyvin edellistä muistuttava pistoke on seuraavana edellä olleen kaverina - eivät kuitenkaan sovi samaan vastaliittimeen



Antennin jalka jonka runkoliittimessä jousitettu keskitappi



Jossain on haluttu "säästää" kun puristusholkki on on normaalin kuusiopuristuksen sijaan runtattu vain neljältä kantilta!!



FME

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Tätä "pyörivää" liitintä käytetään aika yleisesti väliliittimenä erilaisissa ajoneuvoantennien asennuksissa.
Ensimmäisessä kuvassa tyypillinen FME naarasliitin



Seuraavana FME/Mini-UHF adapteri.



Vanhempaa tuotantoa edustaa tämä FME/UHF adapteri



KULUTUSELEKTRONIIKAN KUMMAJAISET

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Tähän ryhmään olen nimennyt mm. Icomin ja Yaesun harrasteradioissa esiintyvän sisäjohdotuksen koaksiaaliliittimen jonka pistoke puristettu niin, että sivuille muodostuu "siivet". Laatu on vähintään kyseenalainen...



Seuraavassa kuvassa runkoliitin Icom IC-R71 vastaanottimen piirilevyllä.



BNC-LIITTIMET

Luokka: ammatti-, harraste- ja kulutuselektroniikan liittimet



Mittalaitekäytössä ja matalilla RF-taajuuksilla muutenkin ammattikäytössä kenties suosituin liitin on BNC.
Se on bajonettilukitteinen -vaikka esim.kompo2010 sivuilla virheellisesti kerrotaan BNC:n olevan kierrelukitteinen....
Ominaisuuksistaan parempi on mm. taajuusalueen suhteen mitoiltaan muuten samanlainen, mutta kierrekiinnitteinen TNC.
Nimi johtuu kehittelijöidensä nimien mukaan "Bayonet Neill-Concelman". Se kehitettiin Bell'in labroratorioissa 1950-luvun alussa.
Ensimmäisessä kuvassa oleva liitin on Kings'in valmistama kokonaan kullattu holkkimutterilla kiristettävä liitin.

Seuraavassa kuvassa oleva edustaa taas hyvin ohuelle koaksiaalille tarkoitettua krimpattavaa naarasrunkoliitintä.



Pidän BNC-liitintä alle 100 MHz systeemeissä pienillä tehoilla suositeltavimpana liitintyyppinä.
Liitin on kooltaan kohtuullisen pieni ja soveltuu normaaleille kaapeleille.
Tyypillisen BNC-liittimen spesifikaatiot kertovat jotain liittimen ominaisuuksista. Merkittäviä seikkoja on normaalikäyttöön riittävä tiiveys myös ulkokäytössä
ollessaan alttiina sateelle on sekin tietysti asianmukaisesti suojattava!
Lisäksi pidän bajonettilukitusta erityisen kätevänä jos liitoksia joutuu usein irrottelemaan.

Koska liitintä on käytetty myös videoiden liitännöissä on siitäkin löydettävissä todella heikkolaatuisia versioita.



Tässä esimerkki tämmöisistä Panasonicin videokameran liitännöissä



Tämmöisen mallin runkoliittimen tunnistaa hyvin "haarukkamallisesta" keskikontaktista. Edellisessä kuvassa oikealla on "kunnollinen" kullatulla keskikontaktilla varustettu naarasliitin vasemmanpuoleisen ollessa jostain videosta irroitettu mainitunlainen "haarukkatyyppi".

Liittimen laatua voi muualtakin arvioida ulkonäöstä. Seuraavassa kuvassa vasemmalla AMP:in tekemä piirilevylle asennettava kulutuselektroniikan tasoa edustava liitin jossa ilmeisimmin peltiholkki on puristettu valetun runko-osan päälle. Myös lukitusnastat ovat aika onnettomat. Liittimen kiinnityskierteeseen menevät mutterit aika takerrellen. Oikealla oleva hyvin siisti liitin (nimetön, mutta muistuttaa Suhneria) on selvästi koneistettu ennen pinnoittamista.



Suurtaajuusliittimen keskikontakti voi olla huonolaatuinen tehtynä muullakin tekniikalla kuin edellä ollut "haarukka". Vasemmalla AMP:in eristetty- ja keskellä eristämätön malli joiden keskipinnin pinnoitteesta ei saa tolkkua. Mihinkään mittalaitekäyttöön tämmöisiä ei ainakaan kannata asentaa. Oikean puoleinen on vertailuna kunnollisesta mallista



Mennään sitten ihan liittimen valmistusvirheisiin...



Nämä liittimet olen tavannut 1990 - luvulla erään "sekundatavaraa" silloin tällöin myyvän firman valikoimista ostaessani sinänsä kohtalaisen laadukkaita Amphenolin BNC-runkoja, mutta joissa kahdessa kappaleessa kymmenestä liittimestä keskikontakti oli valmistusvirheen takia väärinpäin liittimessä - siis juotoskohdaksi tarkoitettu puoli liitinkontaktin puolella. Kuvista on helposti havaittavissa mainittu valmistusvirhe jota tosin ei kiireinen juottaja ehkä välttämättä huomaa!.

Oman lisänsä "merkillisten BNC-liittimien" joukkoon tuovat venäläisissä laitteissa tapaamani liitinrungot, joihin pistoke menee "lähes kiinni".
Eli näissä liittimissä mitoitus on länsimaisista sen verran eroava, että lukituksen kiinnimeno jää muutamasta millistä kiinni.
Seuraavassa kuvassa on keskellä venäläisestä taajuuslaskimesta (1970-1980 - luvulta) irroitettu liitin, oikealla Suhnerin tyypillinen uusi liitin ja vasemmalla toinen Suhnerin malli. Suhnerin liittimet ovat mitoitukseltaan ´länsimaisen standardin mukaisia.
Liittimien mitoissa on aina vähän toleranssia, mutta näyttää siltä, että venäläisessä on ainakin lukitustappien ja laipan etureunan välinen etäisyys selkeästi pienin kaikista ja kohtaa vastaliittimen etureunan ennen kuin on kiertynyt loppuun asti lukituksessaan. Kuvaan on merkitty vertailussa käytettyjen liitinparien samainen etäisyys kun lukitusnasta on loppuasennossaan. Vastaliittiminä kaikissa sama Suhnerin urosliitin. Heitto liittimen muissa mitoissa on vain 1 tai 2 kymmenesosa mm.



Vielä yksi kuva samanlaisesta liitinvertailusta ilman vastaliittimiä. Tässä on vasemmalla edellisen kuvan isompaa Suhneria mitoiltaan vastaava Amphenolin BNC.



Venäläisen BNC-naarasliittimen ulkohalkaisija on n. 9.4 mm ja länsimaisen minimissään 9.6 mm. Tämän takia suhteellisen tiukasti alkuperäiseenkin vastapuoleensa menevä venäläinen urosliitin ei sovi alkuunkaan länsimaiseen BNC-naarasliittimeen.

Lisää "venäläisestä BNC:stä" normaalin BNC:n osuuden jälkeen.

BNC-liittimestä on suurilta valmistajilta saatavana laaja valikoima erilaisiin käyttötarpeisiin sopivia malleja.
Valikoimasta tulee väkisinkin aika suuri, jos otetaan huomioon eri impedanssiset ja fyysisiltä mitoiltaan erilaiset kaapelityypit, suorat- ja kulmaversiot sekä erilaiset runkoliittimien kiinitystavat.



Tästä hyvänä esimerkkinä on pieni valikoima erilaisia BNC - runkoliittimiä joita löytyi laatikoistani.
Kuvasta voi mainita vasemmalla alhaalla isolaippaisen runkoliittimen jonka laippa on samaa kokoa kuin on standardikokoisessa N - tai SO239 - liittimessä. Joukosta löytyy Suhnerin mallit pitkällä sekä tavanomaisella kiinnityskierreosalla - näiden mallien kiinnityskierre on UNEF 3/8-32, malleja eristetyllä runko-osalla, piirilevymalleja ja lopuksi suojakansi varustettuna ketjulla.

Seuraavana lähikuvassa jo edellisessäkin näkyneitä MIL QPL M39012/24-0001 - luokiteltuja BNC-runkoliittimiä joiden keskipinni on hermeettisesti suljettu.
Kunnollinen asennus tiiviisti edellyttää tietysti myös o-rengasta urassaan. Tämmöisiäkin "helmiä" voi romistavarasta löytyä.



Seuraavassa kuvassa on mitoitukseltaan edellisen kaltainen kokonaan kullattu rinnan M39012/24-0001 liittimen kanssa.



Vanhempaa tuotantoa 1950-luvulta edustavat nämä militäärilaitteista puretut BNC-liittimet. Vaatimukset liittimissä näyttävät olleen militäärikäytössä kevyemmät kuin myöhempinä vuosikymmeninä. Myöskään kultapinnoitteita ei 1950-luvun liittimissä usein näy vaan ne ovat yleensä kaikilta pinnoiltaan hopeoituja.



Mietintää siitä kuka on valmistanut vailla merkintöjä olevan liittimen voi tehdä vaikka vertailemalla seuraavan kuvan tapaan mitoitukseltaan ja valmistustavoiltaan kovasti toisiaan muistuttavia liittimiä. Oikealla olevan liittimen pakkauspussissa oli tuo Lasmetal Oy osoitteineen ja maininta sille sopivasta kaapelityypistä. Onko kotimainen firma vain pakkaaja vaiko ehkä lisenssivalmistaja?



Sitten kiinalaisen Rfsupplier.comin markkinoima kohtuullisen hyvälaatuiselta vaikuttava laipallinen mutterikiristeinen BNC-runko.



Myöskin vaipan liitosholkkiosuudelta kullattuja versioita löytyy BNC-liittimistä vaativampaan käyttöön. Käytettäessä esimerkiksi kaksinkertaisella suojavaipalla varustettuja kaapeleita saadaan kokonaan kultapinnoitetulla systeemillä jonkin verran parempi ja luotettavampi suojausvaimennus kuin tavanomaisella pinnoitteella.
Samoin malleja on joko puristusliitokselle että klassiselle keskipiikki juottaen - vaippa muttereilla kiristäen.
Käytetyn kaapelityypin sopivuus liittimeen onkin yksi tärkeimpiä asioita tarkistaa liittimiä hankittaessa.

Seuraavaksi valikoima erilaisia BNC urosliittimiä. Oikeanpuolimmaiset edustavat vanhaa perinteistä mutteriholkkikiristeistä mallia joista osiksi purettu on käytetty minkä huomaa mm. kumitiivisteen "muotoutumisesta".



Kannattaa aina tarkkailla liittimien keskipiikin kokoa kun liittää esimerkiksi eri impedanssisia liittimiä. Vaikka esim. Suhner ilmoittaa 50 ja 75 ohmisten liittimien käyvän ilman ongelmia keskenään on kuitenkin joitain BNC-liittimiä, joiden keskipiikki on selvästi paksumpi kuin toisten.
Olen törmännyt muunmuassa Ethernet-liitoskaapeleissa liittimiin joissa on aivan silminnähden tavallista 50 ohmin "radiokäyttöön" tarkoitettua paksumpi keskikontakti.
Liitos tämmöisellä (paksumpi piikki voi levittää runkoliittimen keskikontaktia liikaa) toimii kyllä niin kauan kun samaan runkoon ei asenneta "ohutpiikistä" mallia.

Käytännössä luotettavimpana liitintyyppinä voidaan pitää puristettavaa mallia. Siitäkin on olemassa esim. Suhnerilla normaalin lisäksi "parempia" puristusversioita.
Olen ottanut tavaksi niin BNC:n kuin muidenkin liitinten suhteen tukevoittaa kaapelin ja liittimen välistä - kuten nykyisin usein niin hienosti sanotaan - "rajapintaa" - kutistesukan pätkällä, joka ulottuu muutaman sentin verran kaapelin päälle sekä myös liittimen päälle sen verran kuin liittimen kiinnitys / avaustoimenpiteet sallivat.



Tarvittaessa kutistussukkaa voi muuten venyttää esim. kärkipihdeillä "väärinpäin" varovasti avaamalla.
Kutistesukan käytöstä tässä yhteydessä voin vielä mainita yhden käyttötavan eli kaapelin merkinnässä olen paljon käyttänyt läpinäkyvää kutistussukaa jonka alle johdinmerkintä jää luotettavasti. Olen yleensä tulostanut sopivan tarralapun valkoiselle pikkutarralle ja lämmittänyt päälle läpinäkyvän kutistussukan.



Liittimistä voidaan tehdä erikoisrakenteita kuten ylläoleva "korkkimalli" jonka keskiliitännässä on mikroaaltodiodi. Tämä on kotoisin 1950-luvun amerikkalaisesta sotilaskäyttöön tehdystä tutkien testilaitteesta.

Seuraava malli on ollut käytössä jossain vähän vanhemmassa saksalaisessa mittalaitteessa (todennäköisesti Wandel & Goltermann) ja liitäntöjen kiinnitys on sekä etulevyyn että piirilevylle.



BNC-liittimestä on tehty ties minkämoisia erikoisversioita. Myös entisajan BNC-tietokoneverkoissa on käytetty muovipäällisiäkin urosliittimiä liitoskaapeleissa. Hyvin yleisiä ovat oskilloskooppien mittapäiden johdot joiden liittimessä on päällä muoviosat vaikkakin sisäosat ja lukitus ovat ainakin kunnollisissa malleissa metallia.



Kuvassa Tektronixin (vaaleampi) ja Owonin mittapäiden liittimet

Sen sijaan vähän arvelluttava on seuraavan kuvan itäsaksalaisessa EKD-vastaanottimessa käytetty malli jonka lukitusosa on kokonaan muovia. Se nimittäin saattaa aueta suhteellisen helposti jos liittimeen kohdistuu vääntöä.



BNC-liittimen heikkouksia on tarkoissa mittaustarpeissa myös huono impedanssin toistettavuus korkeammilla taajuuksilla.
Tietysti se myöskään ei ole mekaanisesti yhtä kestävä kuin N-liitin järeämmässä ulkokäytössä tai liitettäessä isompiin kaapelityyppeihin - joita varten sopiviakin malleja on olemassa.

"....Elektroniikasta tuttu BNC-liitin toimii radioteknisissa mittauk­sissa luotettavasti n. 100 MHz taajuuteen saakka, mutta tällöin­kin sen ongelmana on huono toistettavuus, ts. liittimien sovitus ja vaimennus muuttuvat joka kerta, kun liitin avataan tai kiinni­tetaan. Kiinnitys tapahtuu bajonettilukituksella. Paksuissa kaapeleissa BNC-liitin ei tahdo kestää.

Vaikka esimerkiksi oskilloskoopeissa on BNC-liittimiä, ei tamä tarkoita sitä, etta ao. rajapinnassa olisi 50 ohmin impedanssita­so. Normaalistihan skoopit on mitoitettu 1 megaohmin resistans­siin, jonka rinnalla on 10-15 pF kapasitanssi. Tästä seuraa se, että skoopilla mitattaessa on käytettavä esim. erillista vaimen­ninta sovituksen toteuttamiseksi. Tavallisella skoopin mittapääl­lä RF-mittaukset eivat yleensä ole mahdollisia 50 ohmin tasossa lainkaan, mikäli taajuus on muutaman megahertsin ylapuolella........."
(Pekka Eskelinen, Nykyaikaisen radiotekniikan mittaukset käytännössä, 1994)

VENÄLÄISET BNC - LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Ulkoisesti normaalin BNC-liittimen näköinen Neuvostoliiton aikoina valmistettu sikäläisen standardin mukainen BNC ei olekaan mitoitukseltaan vastaava länsimaisen kanssa. Netissä on näkynyt tietoja mitoituseron johtuvan "konversiosta" tuumamitoituksesta metriseen järjestelmään joka oli jo varhain käytössä Neuvostoliitossa. Tämä tieto ei kuitenkaan aivan täysin pidä paikkaansa koska esimerkiksi naarasliittimen lukitusnastan ja etulaipan reunan välinen etäisyys on vähintään 1.5 mm pienempi kuin länsimaisissa liittimissä. Näin suurta mittaeroa ei voi selittää em. mittajärjestelmien erolla koska muutkaan mitat eivät heitä kuin 0,1 - 0.3 mm keskiverto länsimaisesta liittimestä. Tästä mittaerosta on lisää BNC-liittimen kohdalla. Pienempi mittaero on liittimen ulkohalkaisijoissa eli venäläisen BNC:n naarasliittimessä ulkohalkaisija on n. 9.4mm kun länsimaisissa se on 9.6 - 9.8 mm riippuen valmistajasta ja laadusta. Tämän takia venäläinen BNC-uros ei mene lainkaan länsimaiseen naaraaseen "kuin huulille".
Suorittamissani vetokokeissa keskipiikin ja naarasholkin välisestä puristusvoimasta pääsin tulokseen joka on n. 8 kertainen useimpiin länsimaisiin liittimiin verrattuna. Tämä takaa kyllä hyvän kontaktin, mutta ei lupaa pinnoitteelle pitkää kulutuskestävyyttä toistuvien kytkentäkertojen jälkeen. Tutkimukset luvatusta kytkentäkertojen määrästä joissa ominaisuudet säilyvät speksien mukaisina on vielä kesken. Jostain löysin maininnan niinkin pienestä määrästä kuin 100.

Liittimiä on valmistettu sekä 50 että 75 ohmin tyyppeinä (SR-50 ja SR-75). Seuraavien kuvien naarasliittimet ovat militäärikäyttöön hyväksyttyjä päätellen "salmiakkileimasta". Eristeaine vaikuttaa lämpötilankestoiselta eli on mahdollisesti teflonia ja liitin on pinnoiltaan hopeoitu keskikontaktin osalta.



Kuvissa liitin SR-50-73FV (kyrillisin kirjaimin CP-50-73..)



Seuraavan kuvan mallissa ei ole salmiakkileimaa eli onko sitten siviiliversio? Tyyppi on kuitenkin sama SR-50-73FV. Huomio kiinnittyy tässä siihen, että keskiholkki on jaettu vain kahtia. Kaikissa näissä venäläisissä liittimissä on pinnoitteena hopeointi.



Urosliittimistä seuraavana malli SR-50-74FV. Liitin on tarkoitettu ohuehkolle koaksiaalille. Tämän kaapelin liitoksen kiinnitys tapahtuu holkkimutterilla ja sisäosat poikkeavat yleisistä länsimaisista malleista mm. ulkovaipan kiristysosan 2-palaisen mallin ja suojavaipan palmikon liitososan suhteen. Liittimen sisäosien kuvassa oleva pyöreä paperipala on tarkoitettu suojukseksi sisäosille ja poistetaan asennettaessa.





Video näistä BNC-liittimistä:



MINI-BNC - LIITTIMET

Seuraavassa kuvassa esiintyvä liitinmalli on RP MINI-BNC. Minulle ei vielä ole tullut vastaan muuta mallia. Nämä liittimet ovat kotoisin R390A/URR vastaanottimen sisäisestä johdotuksesta



C - LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

C-liitin on kuin N-liittimen kokoluokan BNC. Se on aiemmin ollut suhteellisen yleinen varsinkin amerikkalaisissa laitteissa. Seuraavissa kuvissa esiintyy C/BNC adapteri.





R390A/URR vastaanottimen antenniliitännässä on seuraavan kuvan C-liitin naaras. Kokovertailun vuoksi saman vastaanottimen BNC/MINI-BNC-adapteri



TNC - LIITTIMET

Luokka: ammatti-, harraste- ja kulutuselektroniikan liittimet



BNC-liittimen kanssa samankokoinen mutta kierrelukitteinen TNC on varsin yleinen liitin ja käyttökelpoinen samoilla taajuusalueilla.
Kierrelukitteisuuden takia TNC-liittimen liitostapahtuman toistettavuus on hyvä päinvastoin kuin BNC:tä käytettäessä. Esim. Suhner ilmoittaa käyttökelpoisen taajuusalueen TNC:lle ulottuvan 11 GHz:iin (ja BNC:llä 4 GHz !). Myös käyttöympäristön suhteen kierrelukitteinen TNC on luotettavampi esim. tärisevissä paikoissa kuin BNC.
Nimi johtuu sanoista "Threaded Neill-Concelman". Liittimeen voi törmätä esimerkiksi kännyköitä edeltäneiden radiopuhelimien antenniliitännöissä. Seuraavan kuvan vasemman puoleinen mustaksi väritetty kulma-adapteri on kotoisin vanhan radiopuhelimen antenniliitännästä.



Kuten BNC:ssä ja N:ssä on TNC-runkoliittimissä erilaisia kiinnitystapoja ja laippakokoja.



MQ-LIITTIMET (MINI QUICK)

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Tämä liitin muistuttaa melkoisesti lukituksen tekniikaltaan tyypillistä paineilmaletkun pikaliitintä ollen kui tenkin mitoiltaan noin BNC:n kokoluokkaa. Impedanssi on 50 ohmia ja taajuusalue 4 GHz asti. Kuvissa olevien liittimien valmistaja on Radiall. Tässä MQ - liittimen spesifikaatioita







SR-50-155 (KIERRE M12) LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Neuvostoliitossa valmistetuista SR-50- (kyrillisenä CP-50) sarjan liittimistä hiukan BNC:tä ja TNC:tä suuremassa kokoluokassa on SR-50-155-liitin. Malli -155 on johtoliitin jonka kiinnitys vastapuoleensa tapahtuu M12 hienokierteellä. Käytetyt mallit näyttävät olevan "RP"-tyyppisiä eli runkoliittimenä on yleensä uros. Naarasliittimen ulkovaipan neljään osaan jaettu RF-tiivistysosa toimii pyörimisen estona siten, että vastaliittimen sisäpuolella olevat ulokkeet (2 kpl) menevät näiden liuskojen välisiin uriin jolloin liitin ei pääse pyörähtämään kierteelle käännettäessä.



SR-50-155FV-liittimessä näyttäisi olevan kiristysmutteri haponkestävää ja muu materiaali hopeoitua messinkiä





Kuvan runkoliittimelle - tässä verrattuna kooltaan BNC-liittimeen - en ole löytänyt vielä tyyppiä. Muita urosliitinmalleja on SR-50-sarjassa tyyppeinä mm.-154, -156, -160, -168

RCA-LIITTIMET

Luokka: ammatti- ja kulutuselektroniikan liittimet

Audioliittimenä usein käytetty RCA-liitin - josta käytetään myös "cinch" ja "phono"-nimityksiä on koaksiaalisen rakenteensa ja pienen kokonsa takia täysin sopiva myös alemmille RF-alueille kuten keskiaalloille.
Tämä tietysti edellyttää liittimeltä laadukkuutta, jos on kyse usein irroittettavasta liitännästä.
Koska myös audiopuolella on ammattilaisia ja vaativia harrastajia niin löytyy myös hyvälaatuisia RCA-liittimiä.
RCA-liittimissä on tietysti huomioitava sama sovitusongelma kuin UHF-liittimessäkin eli sen impedanssi ei ole vakio. Tämä on ongelma korkeilla taajuuksilla, mutta esim. vastaanotinkäytössä keskiaalloilla sillä ei ole merkitystä.
Liitintä on aika yleisesti käytetty kulutuselektroniikassa kuten televisioissa videotaajuisen signaalin liittimenä laitteiden sisäjohdotuksessa.



Myös liikenneradiolaitteissa on ulkoisiin liitäntöihin käytetty RCA-liittimiä. Kuvan liittimet Drake R-4A vastaanottimesta.

RCA-liittimen ongelmia saattavat olla joidenkin mallien kiinnitys kaapelin vaipan osalta. Samoin on huomioitava joissain malleissa keskipiikin juottamisesta aiheutuvat virhemahdollisuudet kuten UHF-liittimessäkin.
Monien RCA-runkoliittimien (tyypilliset halvat mallit) kiinnitysmutterin kiristys on suoritettava varoen - mutta kuitenkin tiukasti - jottei kierreosa katkea. Samoissa halpamalleissa on usein 10-20% yksilöitä, joissa joko mutterin tai liittimen kierre on valmiiksi "susi" eli mutteri pyörii tyhjää tai ei kierry kierteeseen.

Seuraavassa kuvassa esiintyy vasemmalta Neutrikin RCA-pistoke ja joukko valmisjohtojen pistokkeita. Harmaa RCA-uros on Draken vastaanottimen liitosjohdosta 1960-luvulta.



Lähikuvassa valmiskaapelien pistokkeista näkyy kahdessa liittimessä oikealta tuo aiemminkin mainitsemani "taitavan ihmisen pellinprässäys" eli liittimen keskitappi on prässätty ohuesta levystä. Esimerkiksi Neutrikin liittimen vastaava osa on koneistettu. Tämä tietysti vaikuttaa tuotteen hintaan, mutta silti ei mielestäni muutama euro kunnon liittimestä ole liikaa.



Sitten kokoelma erilaisia RCA - liittimiä. Vasemmalla on hyvälaatuinen tefloneristeinen runkoliitin, sitten Neutrikin ammattilaatua edustavia pistokkeita ja oikealle mentäessä laatu on sitten jo kyseenalaisempi..



Myös edellisissä kuvissa esiintyneitä runkoliittimiä lähempää. Vasemmalla oleva Neutrikin liitin on osiltaan koneistettu ja ilmeisimmin eristeaine on kunnollista koska en sitä ole normaalilla tavalla juotettaessa koskaan saanut vahingoittumaan. Keskellä ja oikealla olevat halpaliittimet ovat ihan yhtä surkeita oli niissä sitten kullanvärinen pinnoite tai ei. Liittimen keskikontakti on prässätty samasta pellistä kuin juotoskorvansakin ja musta eristemuovi on helposti sulavaa. Aiemmin mainitut mutterikierteen ongelmat ovat tyypillisiä näille. Kuvan liittimissä on lisäksi erilainen kierre tai sen valmistus on epäonnistunut oikean puoleisen osalta.



N-LIITTIMET

Luokka: ammatti - ja harraste-elektroniikan liittimet

Liittimen nimi johtuu kehittäjästään Paul Neill'istä joka työskenteli Bell'in labroratorioissa 1940-luvulla.
Laatikoistani löytyneitä N - liittimiä esiintyy seuraavissa kahdessa kuvassa. Ensimmäisessä kuvassa on ylärivissä sekä uros- että naarasliittimiä laippa ja mutterikiinnitteisinä versioina. Oikeanpuolimmaisen laippa on samaa kokoa kuin standardi BNC:n laippa.
Alarivissä paneeliin kiinnitettäviä jatkoliittimiä joista toiselta puolelta SMA - liittimellä varustettuja käytetään usein laitteiden sisäjohdotuksen liittämiseen esim. etulevyn liitännäksi.
50 ja 75 ohmin liittimien keskipiikkein kokoero tulee näkyviin alarivin kuvista. Viimeisenä kuppi jolla voidaan toteuttaa laipalliseen liittimeen tulevan kaapelin vaipan jatko - tämä tosin vain HF-taajuuksilla.



Johtoon tulevia N - pistokkeita sisältävän kuvan ylärivissä on vasemmalta RG214 - kaapelille tarkoitettu naarasliitin, semirigid - lenkki N-liittimellä, kulmamallinen N ja pari kulma - adapteria.
Keskirivissä vasemmalla puristettava 75 ohminen liitin RG59 - kokoluokan kaapelille ja puristettava 50 ohmin liitin hiukan RG213:a ohuemmille koaksiaaleille. Keskipiikkien paksuusero näkyy näissä erittäin hyvin.
Alarivissä vasemmalta on viisi erilaista 75 ohmin liitintä joissa vaipan kiinnitys tapahtuu holkkimutterilla. Loput neljä liitintä ovat erilaisia 1/2" korrugoidulle kaapelille tarkoitettuja liitimiä. Oikealla malliksi kutistesukan asennus liittimen päälle.



Seuraavaan kuvaan on koottu enemmän tai vähemmän toisiaan muistuttavia kulmamallisia N-liittimiä joitka on purettu vuosituhannen vaihteen kulmilla tehdyistä tukiasemalaitteista. Vasemmalta kolmas ja neljäs ovat vailla mitään merkintää, mutta ainakin toinen niistä muistuttaa vahvasti Suhneria.



N-liittimissä kiinnityskierteen mitta saattaa vaihedella paljonkin. Seuraavassa kuvassa samalta aikakaudelta kuin edellä olevia runkoliittimiä. Merkeiltään Compel ja Radiall



Kiinalaiselta rfsupplier.comilta saa edullisesti aika hyvälaatuiselta vaikuttavia liittimiä myös N-liittimissä. On syytä kuitenkin tarkistaa se asia, että liitinkierre ei ole M16. Tätä on myös ainakin osassa ko. toimittajan N-liittimiäkin.
Eräs esimerkki tästä on luettavissa yhden liitintyypin mittakuvasta.

Seuraavana yksi mutterikiristeinen malli johon ehkä olisin vielä halunnut olakkeen keskipiikkiin estämään sen mahdollisen liikkeen liittimen vastakappakeen suuntaan.



Seuraavana Paratronic Oy:n markkinoima N-liitin Aircell 7 kaapelille



N-liittimen ominaisuudet täyttävät normaalisti kaikki radioharrastajan liitintarpeet lukuunottamatta kokoa, joka joissain paikoissa on liian suuri.
Sen jännitekesto riittää hyvin normaaleille lähetintehoille myös amatöörikäytössä - linukkakäytössä voi olla kuitenkin varmempaa käyttää 7 / 16 - liitintä.
Ammattikäytössä sitä näkee laitteissa, joiden ylin käyttötaajuus on 18 GHz, joten taajuusaluekaan ei tuottane ongelmia.
Se, että liitin on tiivis ja soveltuu myös vahvoille kaapeleille on omiaan antenniliitännöissä ulkona.

N-liitintä kiinnitettäessä vastakappaleeseensa on huomattava, että se saattaa olla hankalampi saada "lähtemään alkuun" kuin esim UHF-liitin mikäli liitin vähänkin vinossa. Tämä johtuu mitä ilmeisimmin tarkemmista toleransseista ja hienommasta liitinkierteestä. Sama koskee myös SMA-liitintä ja onkin varottava varsinkin viimeksi mainitun suhteen vaurioittamasta liitintä ahtaisiin paikkoihin yms. niitä kiinnitettäessä.

Kuten toisaallakin on mainittu on liitintä vastakappaleeseensa kierrettäessä varottava, ettei itse liitin kierry ja hio samalla keskipiikkiä. Tämä koskee erityisesti juuri N - liitintä. Mittalaitteissa yms. joissa vaihdetaan usein liitäntäkaapeleita kannattaa käyttää korkealaatuisia adaptereja tai välikaapeleita joita ei usein irroiteta itse mittalaitteen puoleisesta päästä. Tällöin säästyy itse mittalaitteen runkoliitin kulumiselta. Voi olla nimittäin niin, että laitteen runkoliitin on jotain erikoista mallia jolle korvaavan löytyminen voi olla vaikeaa ja se saattaa olla myös hankala vaihtaa - helpompi on joka tapauksessa vaihtaa irtokaapeli tai adapteri.



Yllä olevassa kuvassa on nähtävissä "koaksiaalin vaipan jatkona" olevan holkin eroja eri valmistajien ja laatuluokkien N-liittimissä. Ylärivissä on laadukkaampia liittimiä joista Suhnerin malli keskimmäisenä. Se on ollut runsaasti käytössä joten harmaassa eristeessä pohjalla on jälkiä. Huomaa alarivin halpaliittimien ohut holkki joka toisessa ei ole halkaistu edes neljään osaan - ja se on vielä ainakin aiemmin laatumerkkinä tunnettu Amphenol - eli se ei kiinnity yhtä joustavasti vastaliittimeen. Voi tietysti sanoa, ettei kaikilla pinnoilla ole merkitystä, mutta jos liitin tehdään hyvin niin se metallityössä näkyy yleensä kaikkialla tuotteessa - ei pelkästään keskipiikin mittatarkkuudessa ja pinnoitteessa.

Seuraavaksi vielä lähikuvat kahdesta edellä olleesta - ainakin jokainen metallimies näkee näiden eron!







Yläpuolella olevassa kuvassa on muutamia erilaisia N - liittimiä. Pienin urosliitin on 75 ohmin käsin kiristettävää mallia, isompi liitinpari on tarkoitettu 7/8" korrugoidulle kaapelille. Viimeksimainituista huomaa kuinka pieni itse liitinosa on kaapeliosaan verrattuna. Oikealla on sitten vähän erikoisempi kulmanaarasliitinmalli.

 

Ammattimaisissa antennijärjestelmissä on 7/16 - liitin hyvin yleisesti syrjäyttänyt N-liittimen vaikkakin useimmilta antennivalmistajilta on saatavissa antenneja kummallakin liitintyypillä. 7/16 - liitin on suuremman kokonsakin (ja siten mekaanisen lujuutensa) puolesta sopivampi isommille kaapelityypeille kuten 7/8" ja paksummat kaapelit.Samoin on keskikontaktin koko ja liitospinta-ala isompi - mikä lisää luotettavuutta. Silti lienee N-liitin kuitenkin soveltuvampi ohuemmille kaapeleille harrastuskäytössä ja varsinkin mittalaite yms. käytössä, jossa liitoksia avataan usein.

 

Seuraavassa kuvassa on alumiinivaippaiselle ilmaeristeiselle halkaisijaltaan n. 24 mm - kaapelille tarkoitettu messinkipintainen N-liitin. Liittimen sivussa on nähtävissä "ilmaventtilin" putki.
Kaapeli täytetään käytössä kuivatulla ilmalla tai typellä tarkoitukseen valmistettua laitteistoa hyväksi käyttäen.



Liitos alumiinivaippaan tapahtuu puristusholkilla, joka kiristetään neljällä pienellä kuusiokoloruuvilla.
Tässä liitoksen välissä on ilmeisesti syytä käyttää liitosrasvaa, koska metallit ovat sähköisessä sarjassa sen verran kaukana toisistaan, että kosteuden päästessä (esim kondenssivesi) liitokseen siitä muodostuu sähköpari ja syöpyminen alkaa.
Koska kaapeli on ilmaeristeinen, niin erityistä huolellisuutta on käytettävä kaikissa paikoissa liitintä asennettaessa ja tiivistettäessä, jotta ilmatiiviys on täydellinen.



Tämän kokoluokan koaksiaaleissa käytetään nykyisin uusissa asennuksissa korrugoitua foam-kaapelia. Koska kuitenkin "hyvin säilyneitä" vanhoja ilmaeristeisiä kaapeleita liittimineen saattaa löytyä hyvin edullisesti kannattaa niitä myös käyttää. Kaapeli sinänsä on vahvan vaippansa ansiosta mekaanisesti lujempaa kuin tyypillinen korrugoitu kaapeli, johon syntyy varsin helposti lommoja huolimattomassa käsittelyssä.





Edellisessä N- liitinkuvassa on tyypillinen laipallinen N-liitinrunko, jonka voi suuremmitta viilailuitta useimmiten vaihtaa surkeamman SO239-liittimen tilalle - Tätä IJL ehdottomasti suosittelee....



Suhnerin valmistama pitkähkö vanhempi hopeoitu N-kulmaliitin



Lisää hopean kiiltoa vanhemmassa N-naarasliittimessä

Koska ilmeisesti ainakin Amerikassa on perinteisiin UHF-liittimiin niin luutuneita harrastelijoita etteivät osaa muuta kaapelin liitäntätapaa käyttää niin on saatavana ainakin USA:n radioamatööreille suuntautuneista liikkeista N-liitintä jossa voi käyttää perinteisen UHF-liittimen supistusholkkia ja juottaa kaapelivaippa sivussa olevista reijistä. Välistään vähän hymyillyttäviä juttuja esittävä QST:kin tätä liitintä 2012 kakkosnumerossa hehkuttaa. Voi voi tätä maailmaa....



Mielenkiintoisena piirteenä löytyy myös N-liittimen osalta sama ilmiö kuin BNC:ssäkin eli neuvostoliitolainen standardi!
Törmäsin Frunze G4-151 signaaligeneraattorin liittimissä siihen, että kontakti syntyy, mutta kierteelle ei pääse....
Kun ryhdyin tutkimaan kiinalaisissa UHF-liittimissä esiintynyttä ei-standardia kierrettä niin juolahti mieleen tehdä
mittauksia tämän Frunzen N-liittimestä ja vertailuja muutamasta länsimaisesta mallista.
Mikropiirejäkin tehtiin kuulemma Neuvostoliitossa pinnien millijaolla ja varmasti tätä esiintyy monen muunkin komponentin suhteen.

Seuraavan kuvan liittimissä ei oikeanpuoleinen länsimainen ole tarkoituksellisesti kirkkaampi vaan uudempi ..



Edellisen kuvan venäläinen urosliitin on metrisellä M16 hienokierteellä ja koska se on halkaisijaltaan suurempi kuin standardi
UNEF 5/8 niin se menee länsimaiseen liittimeen, mutta länsimainen urosliitin ei kierry kunnolla venäläiseen naarasliittimeen.
Koska Frunzen naaras N-liittimen kierreosa on hyvin lyhyt niin huomattavaa eroa ei saa syntymään 24/- ja 26/tuuma kierrekammoilla.

Sitten muutama kuva liittimien halkaisijoiden mittauksista. Ero ei ole suuri, mutta riittävä.









HN - JA HCN - LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

N-liittimen tekniikalla on tehty malleja jotka ovat tarkoitetut korkeammalle jännitekestolle. Seuraavassa kuvassa Radiall'in HCN-liittimiä.



7 / 16 - LIITIN

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Ammattimaisessa käytössä on 7/16-liitin korvannut viime vuosikymmeninä N-liittimen ja onkin varmasti yleisin liitin erilaisten radiopuhelinverkkojen antennisyöttökaapelien liittimenä.

Kokoero eri liitintyyppien välillä näkyy hyvin seuraavassa kuvassa. Kaikki kuvan mallit ovat Spinnerin valmistamia.



Seuraavassa kuvassa on joukko 7/16 - liittimiä ja kuviin on merkitty kaapelityypit jotka sopivat kullekin liitinmallille. Lisäksi kuvassa on yhden liittimen päässä kulma, uros/uros - jatko, 7/16 / N - adapteri ja tyypillinen 7/16 naaraspuoleinen runkoliitin.



Tyypillisiä kaapeleita, joilla tätä liitintä käytetään ovat korrugoidut "kurkkutorvi" kaapelit halkaisijaltaan 7/8 " pidemmissä syöttöjohdoissa ja 1/2 " antennien ja laitteiden puoleisissa liitospätkissä. Liitintä on myös saatavana muillekin kaapelityypeille - esim. puristettavat mallit RG214 kaapelille kuten seuraavassa kuvassa ovat yleisiä.



Laitteen sisäjohdotusta varten voidaan liityntä tehdä myös ohuemmalla kaapelilla kuten kuvassa 7 / 16 - liittimeltä on viety RG223 kaapeli SMA - urosliittimeen. Liittimien valmistaja tässä Suhner.



Liitin on käyttökelpoinen esim. Suhnerin mukaan 7.5 GHz asti ja on mekaanisilta mitoiltaan sen verran kookas, että siltä voi odottaa kohtullisen hyvää mekaanista kestävyyttä kuin myös tehonkestoakin.
Liittimen tehonkesto (VSWR 1 : 1.2) on 1 GHz:llä reilut 1000W ja 100 MHz:llä 4500W luokkaa, joten riittänee taatustusti paremmankin HF-linukan perässä.

Liittimissä kannattaa tietysti huomioida isotehoisten pääteasteiden yhteydessä myös liittimen jännitteenkesto, joka on usein suoraan nähtävissä vaipan ja keskinavan etäisyyksistä kuin tietysti myös eristemateriaalin laatu vaikuttaa.

Tässä kuvassa näkymä 7/16 naarasliittimestä....



Liittimen keskitappi on monissa runkoliittimissä irrotettavissa ruuvimeisselillä (ristiura keskiholkin sisällä)





Yhden romiskeikan jälkeen tuli tämmöinen läjä 7/16 - liittimiä. Takimmaiset mallit lisäksi vielä uusia ja käyttämättömiä.



Muutama kuva avatuista jo kaapelissa olleista 7/16 liittimistä:



Andrew L44ADM liitin 1/2" kaapelille. Keskijohdin on kiinnitetty juottamalla



WISI KF681 liitin 1 1/2" kaapelille. Keskijohdin liitetään erillisellä kappaleella liittimen keskitappiin



Tässä Andrewin mallissa 7/8" kaapelille kiinnitetään liittimen keskitappi kiertämällä pakkauksessa olevalla puikolla kaapelin putkimaiseen keskijohtimeen. seuraavassa kuvassa tämä keskitappi lähempää. Pakkauksessa mukana kaikki tarvittava kaapelin kuorintaohjeineen.



Jotta 7/16-liittimillä varustettuja laitteita pääsee mittamaan niin tarvitaan joko välikaapeleita tai adaptereja mittalaitteisiin liittämiseksi. Tein pienen vertailun Rfsupplier.com'in ja Suhnerin adaperien välillä niiden läpimenovaimennuksesta.

4.1 / 9.5 - LIITIN

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Tämä 7 / 16-liitintä ulkoisesti muistuttava, mutta kokoluokaltaan N-liittimen kokoinen liitin on 50 ohminen ja Suhnerin luettelon mukaan käyttökelpoinen 14 GHz asti.
Liitintä lienee käytössä kohtalaisen vähän. Olen tavannut sitä mm. Radiosystems AB:n NMT-tukiasemissa.

Seuraavissa kuvissa kulmallinen ja suora malli 3/8" korrugoidulle kaapelille.







Magnetic AB:n tukiaseman tarvikkeista löytyi seuraava Spinnerin liittimistä rakennettu kokonaisuus



Sitten lähikuvassa suora liitin BN449908 ja haaroitus neljään suuntaan plus BNC jossa näkyy myös Spinnerin logo



Telettran 1.7-1.9 GHz linkin RX-yksikön antenniliittimenä on myös käyt4etty 4.1/9.5-liitintä



SMA-LIITTIMET

Luokka: ammatti-, harraste ja kulutuselektroniikan liittimet



Kuvassa erilaisia SMA - runkoliittimiä.

Sitten on vuorossa erilaisia urospuoleisia SMA - liittimiä kaapelinpäihin ja viimeisenä oikealla yksi teflonkoksin päässä oleva naaraskin.



Toimittaessa korkeammilla taajuuksilla vaadintaan liittimeltäkin enemmän.
Fyysisesti samassa kokoluokassa RCA-liittimen kanssa on kierrelukittava SMA-liitin, jonka ominaisuudet riittävät yleensä kaikkein korkeimmillekin taajuuksille mitä radioamatööri tai viimeisen päälle laitteensa tekevä TVDX-harrastaja käyttää.
Näinkin pienikokoinen liitin ei tietystikään sovellu isoille kaapeleille ja suurille tehoille.
Vakiomallisten SMA-liittimien taajuusalue ulottuu yleensä 18 GHz:in - mutta olemassa on "parannettuja versioita", joille luvataan käyttöaluetta 26,5 GHz asti - heikompilaatuiset ehkä vain 3 GHz asti.
Nämä liittimet ovat usein kokonaan kultapinnoitettuja (messinkisiä) tai valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Kiinnitys tapahtuu pistokkeen kuusikulmaisesta runko-osasta kiristämällä, mikä mahdollistaa (varovaisen !!) kiintoavaimen käytön. Sormikiristyksen varaan ei liitintä tulisi jättää
Oikeaoppisesti liitin tulisi kiristää momenttiavainta käyttäen mikä onkin varsinkin useita liittimiä käsittävän kokonaisuuden kyseessä ollen
suuremmilla taajuuksilla välttämätöntä esim. mittauskäytössä jotta liittimet eivät aiheuta virhettä mittaustulokseen.
Kiristysmomentti on messinkirunkoisilla liittimillä 0.56 Nm - ja ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla liittimillä 0.8 - 1 Nm. Liian suuri momentti- eli ruostumattomalle tarkoitettu särkee messinkisen liittimen.
Netistä löytyy runsaasti ohjeita asiaan. Tässä esimerkiksi Agilentin ohje
Kuvassa on tyypillinen puristettava kulmamalli 50 ohmin kaapelille, sekä laipallinen runkoliitin.
Ammattikäyttäjien mielestä liitoksen toistettavuus on hyvä - eli impedanssi säilyy samoissa arvoissa toistuvilla avaus ja kiinnityskerroilla.
Liittimen fyysinen koko rajoittaa käyttämään ohuehkoja kaapeleita - vahvempia kaapeleita käytettäessä liitin on vaarassa hajota.
Tämä tietysti rajoittaa SMA-liittimen käytön suhteellisen lyhyihin kaapeleihin korkeammilla taajuuksilla - pidemmillä etäisyyksillä kun on suositeltavampaa käyttää vahvempia ja vähähäviöisempiä kaapeleita.

Yksi erikoinen malli on Suhnerin testauskäyttöön tekemässä valmiskaapelissa. Malli on sormin kiristettävä SMA jossa on kierteetöntä osaa (1/4 " sisähalkaisija) enemmän kuin SMA:ssa yleensä. Vielä on selvittämättä onko tämä nyt sitten "virallisesti" SMA vaiko joku muu jonka mitoitus on sama....



Tämän liitinmallin kanssa tuleekin sitten kiinnitysongelma ainakin seuraavan kuvan kiinalaisen halvan adapterin kanssa jossa naaraspuoleissa SMA-päässä
on myös kierteetöntä osaa enemmän kuin saman kuvan Suhnerin ja Amphenolin malleissa. Edellisen kuvan "pikaliitin" ei nimittäin kiinnity kierteelle lainkaan
tuon kiinalaisen SMA:n parina. Pitäneekin selvittää mikä on liitinstandardin vaatimus tässä asiassa vai onko tuo jätetty valmistajan päätettäväksi?
Olettaa voisi kyllä tämänkin olevan määritelty.



Kun sitten on olemassa nämä meikäläisen parjaamat "turhaan tehdyt" reverse polarity-liittimet niin seuraavassa molempia sukupuolia edustavat edulliset
kiinalaiset mallit jotka on tilattu Maya.Yooyoo:n Ebay verkkokaupasta. Hinnat postikuluineen olivat 0.80 ja 0.75 US$ /kpl vasemmalta lukien.
Näissä liittimissä vasemmanpuoleista kutsutaan naarakseksi ja oikeanpuoleista urokseksi vaikkakin sisuskalujen sukupuoli on toisinpäin.



SMB-LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Pienikokoisia SMB-liittimiä suosittelee Suhnerin kataloogi alueelle DC - 4 GHz.
Tämä liitin on yleinen laitteiden sisäisissä johdotuksissa vanhemmissa radiopuhelimissa (Esim. Mobiran "raahattavat" mallit) ja linkkilaitteissa yms.
Liitin on "napsahtamalla" lukkiutuva kun taas pienikokoinen SMC-sarja on kierrelukitteinen.



Näitä liittimiä on saativissa hyvin ohuille koaksiaaleille, kuten edellisessä kuvassa kolmantena vasemmalta oleva liitin on tarkoitettu. Joissain erikoisissa asennuksissa - kuten MD59 ja RD58 antenniswitch-korteissa kannattaa huomioida liittimen mitta, koska esim. piirilevyasennettavia malleja on useita eri korkeuksia.

SMC- JA SMC-75 LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Vaikka seuraavassa kuvassa liitin näyttää suurelta niin 50 ohmin SMC on mitoitukseltaan SMB:tä vastaava, mutta kierrelukitteinen.





Sen sijaan 75 ohminen useilla valmistajilla mallina SMC-75 markkinoitava malli on kaikilta ulkomitoiltaan suurempi. Liittimen kiinityskierre on UNF 5/16-32.





Seuraavaksi vielä kokovertailu. Vasemmalla 75 ja oikealla 50 ohminen SMC.



1.6 - 5.6 - LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Puhelintekniikkaan liittyvien laitteiden purkutöistä on minulle kertynyt kokolailla paljon tämän liitintyypin tavaraa. Tosin satamäärin näitä on ollut romukuormien mukana uusina pusseissakin.
Spinnerin luettelo kertoo näiden olevan tarkoitetut 75 ohmin PCM - järjestelmiin telekommunikaatiosysteemeissä ja ylärajataajuuden yltävän 8 GHz:iin.
Eli kaikkineen hyvin laadukkaan oloinen liitin BNC - liittimen kokoluokassa mikäli tarvitsee rakennella 75 ohmin juttuja.



Seuraavana muutama kuva liittimien sisuskaluista. Ovat paljon "hienomekaanisemman näköisiä" tiheine kierteineen yms. kuin monet muut RF-liittimet.





Kuvassa on nähtävissä kaapelin kytkentä liittimeen ja vaipan asennus prikkojen väliin



Kytkentä- ja kokoonpano-ohjeet Buschel ja Siemens 1.6 - 5.6 liittimille.

Adaptereita näistä liittimistä BNC:lle on esitetty seuraavassa kuvassa. Joukossa on myös yksi 1.6 - 5.6 jatkoliitin, 2.5 - 6 / BNC - adapteri ja pari 75 ohmin N - adapteria.



QLA- JA FFA-liittimet

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Hubert&Súhnerin QLA 00-sarja ja Lemon FFA 00.250-sarja ovat toisiaan vastaavia. Tämä liitinmalli on 50 ohminen ja korkein käyttötaajuus 1.4GHz. Seuraavassa kuvassa Lemon FFA 00.250 naarasliitin. Liittimen sisähalkaisija on 5mm ja lukitus 2 kynnellä kuten Lemon useissa liitinmalleissa.



LEMO JA FISCHER

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Näillä kahdella sveitsiläisvalmistajalla on hyvin laaja valikoima korkealaatuisia liittimiä ammattikäyttöön ja osa näistä malleista on tarkoitettu koaksiaalikaapeleille. Seuraavan kuvan pieni Lemon liitin on spesifioitu 50 ohmille. Runkoliittimen sisähalkaisija on 7 mm.



Näitä on kirjoittajalle kertynyt runsaasti romukauppakierroksilla. Liitin on yleinen Nokian valmistamissa puhelinkeskuslaitteissa.
Tätä erittäin näppärällä lukituksella varustettua tosi laadukasta liitintä voi käyttää vaikka laitteen DC-liittimenä, jos ei ole tarvetta liittimen RF - käyttöön.

Vastaani tuli yhden taipuisan kaapelin päässä seuraavan kuvan mukainen Fischerin koaksiaalipistoke. Kuvassa SMA-liitin kokovertailuna. Liittimeen on valmistajan lisäksi nimensä merkinnyt saksalainen Karl Storz.



PIENIMMÄT KOAKSIAALILIITTIMET

Tässä kuvassa on eräitä pienimpiä koaksiaaliliittimiä - suinkaan ei tässäkään ole kaikkein pienintä mallia. Vertailuna vasemmalla BNC - uros.
Oikeanpuolimmaisena on USB TV-korttitikun mukana tullut adapteri normaaliin TV - antennikaapeliin ja sen vieressä laitteen oman antennin pistokepää.



Vielä kuva SMA-adaptereista joista IPX on niitä pienimpiä mitä yleensä tulee vastaan.



MCX

Luokka: ammatti- ja kulutuselektroniikan liittimet



MMCX

Luokka: ammatti- ja kulutuselektroniikan liittimet



Kuvan SMD-tyyppinen naarasliitin rupeaa "kaksipiikkisen" keskikontaktinsa takia vähän mietityttämään..."

IPX

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Tätä liitintä käytetään esimerkiksi läppäreiden WLAN-laitteiden ja kännyköiden sisäjohdotuksissa. Koko on niin pieni, että kuvassa olevien SMA-adapterien käyttö rupeaa mietityttämään. Noin pieni liitin kun voi vaurioitua raskaiden kaapelien väännöstä. Parasta olisi koekytkennöissäkin käyttää hyvin ohutta koaksiaalia välikaapelina.



MC-CARD

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Tätä liitintä joka on kuin miniversio MCX-liittimestä on käytetty esimerkiksi PCMCIA-korttipaikkaan liitetyn WLAN-kortin ulkoiseen antenniliitäntään. Kuvissa esiintyy Lucentin WLAN-kortti.









CRC9

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Eräs nykyään usein tarpeellinen liitin on mokkulan antenniliitin. Huawein liitäntöihin sopivan CRC9 kulmapistokkeen ohuehkolle koaksiaalille saa
edullisimmillaan Rfsupplier.com:lta $3.00 postikuluineen /kpl - isommissa määrissä halvemmalla.



Kulmamallinen CRC9-liitin



Valmiskaapeli CRC9 - N. Rfsupplierilla on myös vastaavaa RP-SMA toisessa päässä

MATKAPUHELIMIEN ANTENNILIITTIMET

Luokka: kulutuselektroniikan liittimet

Vanhimmissa matkapuhelimissa ja autopuhelimissa käytettiin perinteisiä aiemmin esiteltyjä liittimiä kuten UHF, BNC ja TNC.
1990-luvulla puhelinten koko oli pienentynyt ja antenni oli usein jo osa puhelinta, mutta lisäantennin liitäntämahdollisuus oli liittimellä. Seuraavassa muutama kuva liittimistä Nokian ja Ericssonin puhelimista. Jostain syystä taas piti olla omia liitinmalleja vaikka sopivan kokoisia standardisoituja malleja olisi hyvinkin ollut tarjolla....



Edellisessä kuvassa vasemmalla Ericsson 1941D ja oikealla Nokia 5510 puhelimien liittimet sekä Nokian puhelimen liittimeen sopiva pistoke



Samainen pistoke vielä eri kulmasta



Nokian liitin on hyvin lähelle saman kokoinen kuin yksi malli D-liittimien koaksiaalikontakteista, mutta kuitenkaan ei yhteensopiva...

APC-7 (PC-7) TARKKUUSLIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Tai mitä nimitystä sitten näistä mittalaitekäyttöön tehdyistä liittimistä tulisi käyttää. Itse tulin toimeen pitkään perinteisillä tällä sivulla
esitellyillä liittimillä kunnes sain piirianalysaattorin jonka S-parametrien mittausyksikössä oli minulle aiemmin tuntematon APC-7 liitin.
Nimitys tulee sanoista "Amphenol Precision Connector" eli tarkkuusliittimestähän siis pitäisi olla kysymys...



Olin toki lukenut näistä kirjallisuudessa, mutta vastaan ei ennen ollut minulle tullut "sukupuoletonta" liitintä. Ideana puristukseen pohjautuva
liittimen kiinnitystapa on ihanteellinen koska tavanomaisessa liittimessä sen irroitus - ja kiinnitystapahtumassa vastakkain hankaavat pinnat liitintä
kiinnitettäessä ja irroitettaessa kuluttavat pinnoitetta ja väistämättä huonontavat kontaktia kerta kerran jälkeen.
Liittimestä löytyy Internetistä tietoa mm. Wikipediasta. Sen käyttö vaatii opettelua siinä mielessä, että osaa kiristää kierreosat oikein jotta saadaan aikaan
hyvä kontakti jousitettujen keskiosien kanssa. Laatuluokan liittimiin on myös saatavana varaosia valmistajilta kuten liittimen jousia.
Mikroaaltoalueen mittalaitteissa käytetty liitin on hinnaltaan merkkituotteena karkeasti arvioiden vähintään kymmenkertainen verrattuna N- tai SMA-liittimiin.
Halvin "No name" adapteri oli tätä kirjoitettaessa 15.6.2011 hinnaltaan 22 euroa ja merkkituotteet satasen korvilla... Toki Ebaysta saa käytettyjä halvemmalla.



Kuvassa Suhnerin 33 PC-7-SMA-50-1 adaptereja joiden hinta yksin kappalein ostettuna esim. Elfalta on yli 200 euroa. Suhner käyttää liitintyypistä nimeä PC-7
eli on jättänyt "Amphenolin A:n" pois nimestä - mikä on sinänsä ihan luonnollista - niihän se HP:n HPIB-väylä muuttui muiden toimesta GPIB:ksi...



Matalilla RF-taajuuksilla perusmittauksia tekevä ei havaitse juurikaan merkitystä liittimillä jos ne ovat kohtuullista laatua ja suhteellisen vähän käytettyjä.
Mentäessä korkeammille taajuuksille tai tehtäessä todellisia piensignaalimittauksia on tilanne toinen. Kyse on myös siitä, että mittalaitteen kytkentöineen
pitää olla mitattavaa kohdetta parempi - muuten hommassa ei ole ole kovin paljoa järkeä.
Mittauskytkennöissä ideana kannattaa aina pitää sitä, että mittalaitteen omia liittimiä ei kuluteta vaan niissä käytetään adaptereja jotka voi vaihtaa.
Joissain tapauksissa tämä voi olla hyvinkin tärkeää koska mittalaitteen liittimet voivat olla spesiaalirakennetta ja kalliita sekä hankalia vaihtaa. .

KOAKSIAALILIITÄNNÄT MONINAPALIITTIMISSÄ

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Monilla liitinvalmistajilla on tarjolla ainakin tilaustuotteena moninapaliittimiä varustettuna myös muutamalla koaksiaaliliittimellä. Nämä ovat aika yleisiä pistoyksikkörakenteisten laitteiden sisäisinä liittiminä. Jos rakenne noudattaa Eurooppastandardin mukaisia kortteja tai yksiköitä niin niissä käytetään euroliittimiä joissa on koaksiaaliliitännät. Seuraavassa kuvassa on Radiosystemsin NMT-450 tukiasemayksikön (joka ei taida olla ihan eurostandardia) liitin jossa on vielä vapaita reikiäkin koaksiaaliliitännöille. Samanlaisiin asennuspaikkoihin voidaan myös laittaa järeämpiä liitinpinnejä esim. sähkönsyöttöä varten.



Euroliittimistä irroitetut koaksiaaliliittimet ovat kuvattuna seuraavaksi. Näille voi olla joku erikoistyökalu irroitukseen - itse jouduin käyttämään vähän väkivaltaa eli Dremeliä jotta sain liittimet ehjinä irti.



Seuraavissa kuvissa saman tukiaseman yhden kehikon liitäntöjä ja siihen sopivan pistoyksikön liitännät.









D-liitintä voidaan käyttää vastaavalla tavalla. Kuvassa HP:n vanhan spektrianalysaattorin irroitettavan yksikön liitin



2-riviseen D-liittimeen sopiva koaksiaaliliitinosa irrallaan



HISTORIALLISET JA HARVINAISEMMAT KOAKSIAALILIITTIMET

Tähän osaan olen kerännyt liitinmalleja jotka eivät enää ole missään käytössä uusissa laitteissa tai joita ei enää valmisteta. Olen pyrkinyt löytämään liittimille nimiä tai tyyppejä, mutta joidenkin kohdalla tiedon löytyminen on vaikeaa. Otan mielelläni vastaan tietoja kuvien liittimistä ja lisään ne sitten tälle sivulle.

Aluksi liitintyyppejä jotka ole pystynyt tunnistamaan

2.5 / 6 - LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Puhelintekniikan puolella niin laitteistossa kuin mittalaitteissa käytettiin menneinä vuosikymmeninä paljon 2.5/6-liitintä. Tämä liitin on tarkoitettu 75 ohmille ja ylin taajuus 50 MHz (Spinner Connector Catalogue, Edition B, sivu 23).



Liitintä on voinut käyttää joko lukittavana tai pelkkänä pistoliittimenä. Naarasliittimen jousitettu vaippaosa pitää kyllä liittimen paikoillaan. Kuvassa on osittain ihan uutta tavaraa eli oikealla olevia oli romuliikeessä näitä pussissa jossa lukee: "kaapeliliitin HF 2,5/6 kaapelille 6,9mm". Valmistaja tai pussittaja on Lasmetal Oy, 01560 Maantiekylä.



Edellisessä kuvassa molempien sukupuolien kaapeliliittimet avattuina



Liitinpaneeli kahdella liittimellä

Siemensin vanhassa 75 ohmin vaimentimessa on käytetty 2.5/6-liitintä. Kuvassa vaimentimen runkoliitin, johdon liitin ja BNC - adapteri.



4 / 13 COAX - LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Menneinä aikoina yleinen liitin esimerkiksi saksalaisissa laitteissa. Ensimmäisessä kuvassa mukana myös 4/13 - UHF-adapteri kuori irroitettuna. Liitintä on aikoinaan käytetty paljon mm. Yleisradiossa ja se on aika lailla MUSA-liittimen kaltainen.





Tämä runkoliitin saattaisi olla Siemensin valmistetta - muun muassa laipan pinnan pistekuvio on aika tyypillistä Siemensille.



Urosliitin sisältä. Pistokkeen keskitappi on 4mm joten vastaliittimeen käy banaanikosketin siinä kuin UHF-liittimeenkin...

PYE - LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Tämän brittiläisen liittimen mekaaninen suunnittelu on George Baguley'n ja se oli tarkoitettu alunperin tutkakäyttöön. Se on ollut sotilaskäytössä 1939-1969 ja Pye Telecomin radiopuhelinlaitteissa 1946-1964. Liitintä on näkynyt myös muissa englantilaisissa laitteissa.
Liittimien sähköiset osat näyttävät hyvin kestäneen "ilmastollisia rasituksia", mutta sinkitty lukitusjousi ja sen kiinnitysrengas näyttävät näissä usein ruostuneen. Liittimen vastakappaleena oli alunperin aina kulmamalli johonka runkoliittimen lukitusjousi sopii. Myöhemmin on tehty myös suoria johtoliitinmalleja.



Kuvan runkoliittimen malli on 10H/528 ja siihen sopivan kulmaliittimen malli on 10H/391

TUNNISTAMATTOMIA MALLEJA

Esimerkiksi R390A/URR vastaanottimen sisäisessä kaapeloinnissa on käytetty vähän mini-BNC:tä muistuttavaa bajonettikiinnitteistä liitintä.



Sitten muutama runkoliitin jotka ovat tarkoitetut suuremmille jännitteille. Nämä ovat olleet käytössä pitkän matkan koaksiaalisissa kantoaaltojärjestelmissä. Oikealla olevan tyyppi on HCN eli kuin HN, muut tunnistamattomia



Purin aikoinaan Rohde & Schwarzin putkilaitteen (taajuussyntesoija 1960-luvulta) jossa oli sisäisessä kaapeloinnissa seuraavien kuvien mukaisia liittimiä



Urosliittimen keskitapin halkaisija on 2 mm ja vaippaosan 6.5 mm. Liittimen eriste on keraaminen. Runkoliittimen ulkohalkaisija on 9mm



Sitten on vuorossa UNA:n 50-luvun generaattorista kotoisin oleva liitin jonka tilalle jouduin vaihtamaan vastaliittimen puutteessa BNC:n. Ensimmäisessä kuvassa on vertailu edellisiin liittimiin ja siitä huomaa, että kierre on harvempi vaikka ulkohalkaisija on lähes sama



Voisiko tämä olla Pattern 12 eli Miniatyre Pye? Liittimen ulkohalkaisija on 9.5 mm ja keskireikä hiukan alle 2 mm



Tämä pieni liitin johon minulta löytyi vain urospuoli lienee kotoisin jostain Racalin laitteesta 1960-1970-luvuilta. Vaippaosan halkaisija (ei kiristysmutterin) on n. 4 mm ja keskipiikin n. 0.75 mm



Puhelintekniikan laitteissa on esiintynyt seuraavanlaisia Siemensin logolla varustettuja liittimiä ja haarottimia. liittimien mitta on vähän pienempi kuin 2.5/6 -liittimissä (ulkohalkaisija 5 mm) ja sukupuoli päinvastainen



Seuraavien kuvien liittimet ovat keskitapiltaan "banaaneja" liitosjohdoissa oli käytetty 75 ohmin koaksiaalia toisissa päissä BNC:t.





Seuraavassa vertailukuva jossa mukana mukana nyt myös pienempi, mutta saman mallinen liitin.



Vielä tämä pienempi malli lähempää. Pistokkeen ulkohalkaisija on 9 mm ja "banaanin" 2.5 mm.



Seuraavien kuvien liitin on mitoiltaan BNC:n luokkaa, mutta ei pidä sisällään mitään lukitusta ilmeisimmin. Minulla on ainoastaan näitä runkoliittimiä.





Seuraavaan N-adapteriin minulla ei ole urosliitintä. Liitin on malliltaan aika syvä ja vastapuoli muutoin edellaolleita "banaanimalleja" luultavasti vastaava. Keskitappi jotain 2.5 mm luokkaa





Venäläisessä Frunze GSS-6A signaaligeneraattorissa oli seuraavan kuvan mukaiset RF-liittimet



Siemensin selektiivisen tasomittarin sisäjohdotuksessa oli seuraavan kuvan liitin. Vertailun vuoksi kuvassa myös SMA-liitin



Seuraavan liittimen tunnistajalle on luvassa erityinen kunniamaininta



BALANSOITUJEN KAAPELIEN (TWINAX) LIITTIMET

Luokka: ammattielektroniikan liittimet

Puhelinpuolella on käytetty balansoituja kaapeleita joissa sisärakenne on lievästi kierretty pari ja yksin tai kaksinkertainen suojavaippa.
Tyypillisen kaapelin - kuten seuraavassa liitinkuvassa näkyy pätkä kuorittuna - NEK:in AJSI 130-1.3/0.5 impedanssi on 130 ohmia.
Itse kaapeli on rakenteeltaan sellainen, että siinä on suojavaippa normaalin koaksiaalin tapaan ja sisäjohtimet muodostavat kierretyn parin käyttäen tukena kahta muovista "apulankaa" kuten kuvasta on havaittavissa. Itse kaapelin ulommainen kierretty teräväreunainen peltinauha leikkaa sitten erittäin helposti sormiin pahoja haavoja jos ei ole tarkkana sitä kuoriessa..
Tässä kuvassa yksi pistoke ja parikin erilaista runkoliitinmallia, jotka ovat ulkoisesti aivan BNC-liittimien näköisiä. Näitä liitinstandardeja on esimerkiksi BNO. BNO - liittimen impedanssialueeksi sanoo Suhnerin kataloogi 75 - 130 ohmia ja taajuusalueen ylärajaksi 200 MHz. Lisäksi kuvassa on vasemmalla samaan tarkoitukseen käytetty Fischerin liitinpari.



Seuraavaksi pari "yhden tehtaan standarin" mukaista liitinmallia. Ensimmäisenä on sveitsiläisvalmisteinen Lemo-liitin balansoidulle kaapelille.


 


Liitimen kummassakin puoliskossa on sekä naaras että urosliitos minkä lisäksi eriste on muotoiltu puoliympyröiksi siten, että on mahdotonta saada liitintä muuta kuin oikeaan asentoon.
Toinen hyvin samankaltainen on jo aiemminkin kuvattu sveitsiläisen Fischerin valmistama liitin. Kumpaakin liitinmallia on käytetty balansoidulle 130 ohmin kaapelille. Itse kaapeli on rakenteeltaan sellainen, että siinä on suojavaippa normaalin koaksiaalin tapaan ja sisäjohtimet muodostavat kierretyn parin käyttäen tukena kahta muovista "apulankaa".


 

Ylläolevassa kuvassa edellämainittuja Fischerin liittimiä.



Liitimiä avattuina. Fischerin liittimen suojavaipan kiinnitysosan irroitus voi olla työlästä suojavaipan puristuttua tiukasti holkkien väliin.

Näitä liittimiä on useita kokoja kuten seuraavasta kuvasta voi nähdä.



Seuraavan kuvan Twinax-liitin on kooltaan suurempi. Sen ulkohalkaisija on etureunasta 17 mm. Tätä on käytetty R390A/URR vastaanottimen antenniliitännässä



Samaa liitintyyppiä alettiin myöhemmin käyttämään tietokoneverkoissa IBM:n minitietokonekäytössä. Spesifikaatiossa on määritelty impedanssiksi 110 ohmia.
Näitä yleensä romuun meneviä liittimiä voi sitten käyttää hyödyllisempiin tarkoituksiin kuten vastaanottimen antenniliitäntään.







Seuraavassa kuvassa näkyy siististi tehty naarasliitinpää avattuna. Liitinholkit on kiinnitetty puristamalla



Sitten on vuorossa tekemäni Twinax/BNC-adapteri. Edessä holkkimutteri jossa tekemäni upotus ja 3/8-32" kierre. Vaatii vähän pidempää sisäjohtoa jotta mutterin saa kierrettyä kiinni johtimen katkeamatta!



Video tämän adapterin valmistuksesta seuraavana. Valitettavasti siitä puuttuu osuus jossa näkyisi onko liitosjohto BNC:lle kärsinyt holkkimutterin pyörittämisestä kiinni. Johdin kannattaa kiertää sopivasti "vastapäivään" ennen kiinnitystä. Yksi vaihtoehto on porata isompi reikä ja kiinnittää BNC-liitin sivusta parilla kolmella lukitusruuvilla.



Matalammilla taajuuksilla ja korkeammilla impedansseilla on käytetty esim. mittalaitteissa liitäntää jossa pistokkeessa on kolme tavallista banaanikosketinta ja GND on niistä ulommaisena sillä reunalla jossa banaanit ovat lähempänä toisiaan.
Seuraavissa kuvissa tämmöinen pistoke ja kuva Wandel & Goltermannin tasogeneraattorin liitännöistä.
Vastaavat löytyvät mittalaitteistani esimerkiksi Anritsun ML422B tasomittarista ja HP:n vastaavasta laitteesta 3586A.





Seuraavassa tämän pistokkeen kytkentä. Metallikuoren puoliskot yhdistyvät kaapelin vaippaan puristumalla vedonpoistajaholkin uraan.



KIINTEÄT JA PUOLIKIINTEÄT KOAKSIAALILIITÄNNÄT


Edellä olleet liittimet ovat suurelta osin avattavissa käsin tai korkeintaan yhtä tai kahta kiintoavainta käyttäen. Niissä ei myöskään F-liitintä lukuun ottamatta käytetä kaapelin osia liittimen osina. On paljon asennuksia joissa avattavuutta ei tarvita ja kaapeli kytketään eri tavoin kohteeseensa.
Kulutuselektroniikan puolella tällä on erityistä merkitystä koska liittimen toinen puolisko jää pois - ja toisaalta laadun ollessa epämääräinen niin samalla vikamahdollisuudet puolittuvat. Kulutuselektroniikkaluokan komponenttien yleinen halventuminen on tosin muuttanut aiemmin yleiset ruuviliitokset TV-antennitarvikkeissa F-liittimiksi ja tämä on vakiotavaraa myös "semi-professional puolella" joiksi yhteisantennilaitteita voitaneen kutsua. Nimitykseni johtuu siitä, että tarvikkeet ja niiden sisäiset komponentit ovat lähinnä kuluttajalaatua, mutta ammatti-ihmiset niitä asentavat.



Harrastuskäyttöön hyviä erilaisiin tarkoituksiin ovat puretut kaapeli-TV-järjestelmien RF-tiiviisti suljetut painevalukotelot. Kotimaisella Telestellä on ollut valikoima laitteita yksiköitä joissa on erikokoisille koaksiaaleille vaipan liitännät siten, että koteloissa on samantapaiset kierrereiät kuin sähkökoteloissa holkkitiivisteitä varten, mutta kierteen jälkeen on kartio johon holkkimutteriin liitetty kaapelivaipan kiristysosa kiilautuu. Keskijohdin on siten laitteen sisällä kytketty yleensä piirilevyyn ruuviliitoksella.







Edellisten kuvien kaapelityyppi oli korrugoidulla vaipalla varustettu Tellu 7



Tässä kuvassa pienempiä kaapeleita joissa palmikoitu vaippa



Triaxin linjavahvistimessa on käytetty vähän helpommin asennettavia liitäntöjä korrugoidulle kaapelille (valmistaja näissä on tanskalainen Cabel Con) - ja voihan tähän muunkinlaisen kaapelin asentaa. yksisäikeinen keskilanka työnnetään liitinkontaktiin ja koteloa ei tarvitse asennuksen takia edes avata.



Tyypillisiä kulutuselektroniikan antenniasennuksissa käytettyjä koaksiaalin kiinnitystapoja. Tässä keskilangan liitos jopa kuparia tai kuparoitu. Huonosti asennetun vaippaliitoksen tekijä on tuntematon koska tämä on löytynyt romikselta.



Telesten tuotantoa olevassa purkissa liitännät ovat sinkittyä tavaraa. Lienee ollut sisätiloissa kun on noin kirkkaana säilynyt.

Ammatillisempaa laatua sitten edustaa GSM-tukiaseman filtterin teflonkoaksiaalin liitäntään käytetty tapa



Asennettaessa koaksiaalikaapeli suoraan piirilevylle se on helppoa mikäli käytetään teflonkaapelia. Kuvan kaapelissa on vaipan päälle asennettu spiraali jonka langan päät on viety piirilevyn juotospuolelle kahdesta reiästä. Kohtalaisen pitävän saa liitoksesta teflonkaapelilla juottamalla pelkän vaipankin maafolioon.



MAADOITUSLIITTIMET


Radio - ja mittalaitteissa vaaditaan vähän tilanteesta riippuen erillisen maadoituksen liitäntää. On paljon suurtaajuisia laitteita joissa tällaista ei ole, mutta perinteisissä radiolatteissa esimerkiksi on yleensä käytetty erillistä maadoitusliitäntää johon voidaan kytkeä tarvittaessa vahvempikin johto. Harrastelijapuolen transceivereissä ja vastaanottimissa tähän tarkoitukseen on käytetty usein siipimutteria. Ammatillisissa laitteissa on yleensä ns. sormiruuvi tai -mutteri (pyälletty pinta) tai sitten ihan työkalulla kiristettävä liitäntä.

Seuraavassa kuvassa muutama vanhempi militääripuolen liitinmalli joista vasemmalla painettava pikaliitin.



KOAKSIAALILIITTIMIEN VALINTA JA -ASENNUS


Jos ollaan valitsemassa vastakappaletta johonkin olemassa olevaan liittimeen niin vaihtoehtoa liitintyypin suhteen ei juuri ole (ellei sitten halua vaihtaa samankokoisella kiinnityslaipalla tms. olevaa toisen tyypin liitintä myös esim. laitteeseen).
Kun tehdään kokonaan uutta asennusta liitinparien suhteen kannattaa huomiota kiinnittää mm. siihen seikkaan tuleeko asennus tärinälle tai muulle vastaavalle liikkumiselle alttiiksi. Tällöin on ehdottomasti syytä valita kierrekiinnitteinen liitin bajonetti- tai snap-on liittimen sijaan. Ilman lukitusta olevaa liitintä ei missään tapauksessa saa käyttää esim. ajoneuvokäytössä.
Bajonettilukitteinen liitin kuten BNC pääsee tekemään koko aja pientä liikettä mikä saattaa suhteellisen nopeastikin tehdä liitoksesta huonon.

Koska käytettävä liitimallivalikoima kuten myös käytettävien erilaisten kaapelien määrä on melkoinen niin en tässä yhteydessä juurikaan pyri antamaan mitään yksityiskohtaisia liitäntäohjeita.
Liitinvalmistajien luetteloista ja ohjeista on löydettävissä hyvinkin tarkat kuorintaohjeet ja muut tarvittavat tiedot kullekin liitin - ja kaapelityypille.
Radioamatööri-lehdessä 7 / 98 on esitetty perusteelliset ohjeet tyypillisille PL-259 pistokkeelle sekä "mutterikiristeisille" BNC - ja N-liittimille.
Kuorimiseen tavallisen harrastajan kannattanee käyttää askartelu- tai mattoveistä. Mikäli käytetyt kaapelit edustavat samaa tyyppiä voi tietysti hankkia "kuorimakoneen", joka jopa leikkaa kerralla kaikki tarvittavat osuudet.
Mikäli kyseessä on säädettäväteräinen laite voi joskus olla hermoja raastavaa saada sellaisen asetukset kohdalleen varsinkin jos kuorittavat kaapelit ovat väljillä toleransseilla tehtyjä halpatuotteita.
Tavallisten PL-259-liitinten yms. asennuksesta selviää kyllä pelkällä maalaisjärjelläkin puukon ja sivuleikkurien lisäksi.
Mainitun liittimen vaipan liitoksessa suosittelen joissain ammattilaitteissa aikoinani näkemääni tapaa juottaa ohutta kaapelia käytettäessä se supistusholkin (kuva vieressä) päähän symmetrisesti - eikä yrittääkään juottaa sitä liittimen rugossa olevista reijistä. Tässä selvitään nimittäin huomattavasti pienemmällä lämmitysteholla liitoksen tullessa silti hyvin tehdyksi.
Tietysti tulee tällöin varmistaa se, että supistusholkin ja liittimen rungon välinen kontakti on sähköisesti luotettava - eli holkki on kunnolla kiristetty paikoilleen.



Tämän liittimen asentaja on on ilmeisesti ollut tosiaan "puoliamattilainen" kun on jättänyt puolet suojavaipan johdoista ulkopuolelle ja keskikarvankin liitintapin kärkeä ulommas...

Varsinkin UHF-liittimien, mutta myös muidenkin osalta on huomioitava ulkokäytössä liittimen suojaus sateelta ja muulta kosteudelta.
RCA-liittimiä ei ulkokäyttöön tule asentaa.
Käytännössä ainoastaan liimalla varustettu kutistussukka on todettu ulkokäytössä riittävän hyväksi tiivistämään RF-liitoksia.
Esimerkiksi kaapeli-TV-järjestelmien asennusohjeissa vulkanoituva teippi katsotaan riittäväksi ainoastaan kosteissa sisätiloissa.
Taas esim GSM-ja NMT-järjestelmien mastojen kaapeloinneissa on tavanomainen yhdistelmä 7/16 liittimissä alimmaiseksi vulkanoituva teippi (kun liittimen sivusta on ensin pursotettu sisään tiivistemassaa - ei tosin kaikissa liittimissä ole tätä varten reikää) ja päälle musta muoviteippi, joka toimii UV-suojana vulkanoituvalle teipille.
Kun olen purkanut useita ammattilaisten tekemiä vulkanoituja teippauksia liittimien päältä niin olen havainnut selkeitä hapettumia ja tummumisia liittimien pinnoissa ja joskus hapettumia on ollut kaapelien vaipoissakin. Näinollen ei liitoksia voi 100% varmuudella pitää ainakaan ilmatiiviinä.



Tämän 7 / 16 - liittimen ja siihen liitetyn toisen liittimen ja kaapelinpäiden päällä oli asiallisen oloisesti kierretty vulkanoituva teippi ja päällä musta sähköteippi. Kuitenkin oli liittimen pinta hapettunut kuten kuvasta näkyy.

Itse kun en ole nimittäin käyttänyt muuta kuin satunnaisiin tarpeisiin (tai kun sukan pujottaminen on mahdotonta)vulkanoituvaa teippiä. Sen sijaan olen taas käyttänyt liimallista kutistussukkaa 1980 - luvulta ja tieto vulkanoituvan teipin mahdollisista negatiivisista ominaisuuksista pohjautuu ainoastaan kirjatietoon (mm. Tiedonsiirtokaapelit, sivu 99, Suomen sähköurakoitsijaliitto ry).
Liimallista kutistussukkaa - jota käytetään myös vahvavirtamaakaapelien jatkoksissa - saa useimmista sähköliikkeistä. Kaasukäyttöinen kuumailmapuhallin on ulkokäytössä kutistamiseen kätevin - jos sähköä ei ole saatavilla - hätätilassa voi käyttää tupakansytytintäkin.

Tietoja korkealaatuisesta liimallisesta kutistussukasta voi katsella vaikkapa tältä Tycoelectronicsin sivulta

F-liittimen asennuksessa paksumpiin kaapeleihin voi tarvita työkalua. Aiemmin oli kuva isomalle kaapelille (TELLU7) tarkoitetusta puristettavasta liittimestä.
Ainakin armeeratulla ulkovaipalla varustettuun TELLU7ARM - kaapeliin oli kaupallisella työkalulla tuskaa saada liitin paikoilleen. Kolmen liitoksen jälkeen oli käsi rakoilla (ei ollut hanskoja mukana),hi!. Tein seuraavia asennuksia varten uuden järeämmän työkalun Suhnerin joutilaana olleeseen liitintyökalun kahvaan.
Homma vaati UNEF 3/8 -32 kierrepakan hankkimisen jolla tosin om muutakin käyttöä (BNC-liittimen asennuskierre yms.) ja sillä sai myös puhdistettua kaupallisen työkalun kierteen koska se oli virheellisesti pinnoitettu kierteen teon jälkeen huomioimatta ainevahvuuden kasvua eli oli kovin tiukka.



1/2 " ja 7/8 " Kurkkutorvikoaksiaalien asennuksessa Suhnerin liittimille ovat kätevänä apuna seuraavan kuvan työkalut.
Työkalu sopii ainakin vanhemman mallisille lyhyille Suhnerin liitinmalleille. Työkalun pyörityksen voi tehdä myös porakoneella



"Mutterimallisten" - esimerkiksi BNC-liittimien asennuksessa - ja varsinkin liittimen avaustöissä saattaa tulla ongelmia siitä, ettei löydy riittävän ohuita kiintoavaimia.
Muutaman kympin hintaisen halpa-avainsarjan voinee suuremmitta omantunnontuskitta ohentaa hiomakoneella sopiviksi tähän tarkoitukseen.
Amerikkalaisia standardeja (esim. MIL) noudattavat liittimet ovat avainväleiltään yleensä tuumamitoituksella.
Runkoliittimien kiristystä varten voi rakentaa vanhoista pistokkeista vastakappaleen kiristystä varten tai sitten pitää yleispihdeillä runkoon asetetusta pistokkeesta kiinni operaation ajan.
Sittemmin kun tuli hankittua sorvi ja jyrsinkone niin tein edellistä versiota paremman työkalun. Samassa kuvassa myös työkalu 1.6 - 5.6 - liittimen mutterille.



Runkoliittimien asennuksessa on huomattava, että useissa malleissa on sivussa suora osuus mikä tarkoittaa, että liitin tulisi asentaa vastaavaan - eikä pyöreään - reikään.
Sellaisen tekeminen edellyttää pelkän reiän poraamiseen verrattuna kyllä melkoista viilailua ellei sitten omista sopivaa puristustyökalua.
Useimmiten liittimen voi kyllä asentaa kuitenkin pyöreäänkin reikään kunhan muistaa riittävän kiristyksen (hammasaluslevyineen) ja lukitusnesteen tai liiman käytön.
Ongelmasta joka tästä voi aiheutua - eli runkoliittimien irtoamisesta käytössä - pääsee yksikertaisemmin käyttämällä ruuvikiinnitteistä laipallista liitintä. Asennusreikien teossa menee vähän enemmän aikaa sitä käytettäessä.

Muista käyttää juotoskorvaa yhdessä laipan ruuveista tai tarkoitukseen tehtyä isompireikäistä korvaketta mutterimallisessa liittimessä.
Maadoitus tai suojavaippa on yleensä aina kuitenkin johdotettava liittimeen harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Erilaisia ratkaisuja suojauksen jatkamiseksi lairerakenteen sisälle on tehty aikojen kuluessa. Seuraavassa kuvassa erinäisiä vuosikymmeniä vanha BNC-runkoliittimen asennus.



Kun liittimen puhdisti Silver Quick'illa tuli siitä vähän siistimpi:





Tavallisesta laipallisesta runkovastakkeesta laitteen sisäpuolelle lähtevä koaksiaali voidaan jatkaa asiallisesti SO239 tai N-liittimissä käyttämällä kuvan mukaista suojakuppia asennettuna samoilla kiinnitysruuveilla kuin runkoliitin laitteen sisäpuolella. Koaksiaalin vaippa juotetaan suojakupin "putkenpään" ulkopuolelle symmetrisesti. On kuitenkin huomattava ettei tämmöisen käyttöä suositella kuin HF - taajuuksilla.



Suosittelen kuitenkin "viimeisen päälle" rakenneltaessa käyttämään mainitunkaltaisissa liitostarpeissa seuraavan kuvan mukaista mutterikiinniteistä N-liitinmallia tai laipallista vastaavaa. Kuvassa on Suhnerin liitin puristettuna RG214 kaapeliin.



Ja jälleen kerran - muista jousi- tai tähtialuslevyt - jotta liitoksesta tulee sähköisesti varma.
Tämä koskee useissa tapauksissa myös juuri edelläesitettyjen liitinmallienkin laippojen kiinnitystä laitteen runkoon. Tästä on tietysti olemassa poikkeustapauksia, joissa myös kaapelin suojavaippa pitää eristää siitä.

Seuraavassa kuvassa on harvinaisen hyvin suunniteltu BNC - liitin piirilevyasennukseen joka on myös tarkoitettu samalla asennettavaksi paneeliin. Piirilevylle asennetun liittimen kiinnitys ei tule milloinkaan olla sellainen, että sen kiinnitys laitteen etu - tai - takapaneeliin on ainoastaan tehty juottamalla sen liitäntäpisteet piirilevylle. Poikkeuksen voivat muodostaa ainoastaan erittäin ohuet koaksiaalityypit joilla ei saada aikaan suurta vääntörasitusta ja laitteen sisäinen johdotus.
Kuvan liittimessä on laipassa M2.5 kierrereijät joista liitin kiinnitetään juotosten lisäksi piirilevyyn ruuveilla, eristyssarja laitteen rungosta ja normaali mutterikiinitys.



Seuraavassa kuvassa aiemminkin esiintyneitä piirilevylle asennettavia BNC-liittimiä kiinnityspuoleltaan. Keskimmäisessä AMP:in liittimessä on juotettavat tapit rungossa, kahdessa muussa kierrereiät. Valitettavan usein varsinkin kulutuselektroniikan puolella valmistajat jättävät kiinnitysruuvit asentamatta vaikka niille olisi paikat valmiina.



Muista, että jos joudut varsinaisesti jatkamaan kaapelia, niin käytä kummassakin liitinpuoliskossa asianmukaisella kaapeliliitoksella varustettua liitintä - ei juotosholkillista tavanomaista runkoliitintä, jossa ei ole varsinaista symmetristä liitospaikkaa kaapelivaipalle.
Muista, että kahden urospistokkeen välinen "kaksipäinen naarasadapteri" vaimentaa yhtä paljon kuin kaksi liitinparia.
Toisaalta esiintyy tarpeita, joissa tarvitaan paneelin molemmilta puolilta helposti irroitettavia liitäntöjä.
Näissä tapauksissa voidaan käyttää esim. seuraavan kuvan mukaisia BNC-läpivientiadaptereja.



Liitännät korkealla antennimastoissa kannattaa tehdä niiden harvoin tapahtuvasta avaamistarpeesta huolimatta laadukkailla ja huolellisesti asennetuilla liittimillä - koska korjaaminen voi olla vuodenajasta tai säästä johtuen varsin ikävää - sisällä pirtissä voi kiirelläkin tehtyjä liitoksia innostunut harrastaja käyttää.

Yhtään ylimääräistä jatkosta ei kannata tehdä, jos kaapelia on vain saatavana riittävän pitkänä.

Ja koska aina ei ole tarpeen käyttää varsinaisesti mitään liitintä voidaan koaksiaali päättää joko suoraan juottamalla kohteeseensa tai käyttämällä esim. seuraavan kuvan kaltaista militäärilaitteissa käytettyä RG58-kaapelin päätettä, jolla vaippa saadaan asennettua oikeaoppisesti laitteen runkoon ja koaksiaalin keskijohdin siitä ilman suojavaippaa haluttuun pisteeseen.



LIITTIMIEN PURISTAMINEN KAAPELIIN

Koska tänä päivänä markkinoidaan esim. nimikkeillä RG58 ja RG59 kaapeleita joissa on ulkovaipassa hyvin harva ja ohutlankainen langoitus ja alumiinifolio on heti sanottava, että ne eivät sovellu luotettavaan kaapelivaipan puristukseen holkilla. Tämmöinen liitos edyllyttää tiheää punottuoa yksin- tai kaksinkertaista suojavaippaa jotta riittävä vetolujuus saavutetaan. Heti vaipan alla olevat ohuet langat voivat myös vioittua kuorittaessa ja puristettaessa holkkia vasten liittimen sisäholkin karkeaa pyällettyä pintaa. Samoin ei ohuella alumiinikalvolla ole mitään mekaanista kestoa. Harvalankaisissa kaapeleissa on parasta käyttää mutteriholkilla kiristettävää liitinmallia ja silloinkin on oltava hyvin varovainen, että ei katko harvoja suojavaipan säikeitä.

Kaapelin kuorinta kannattaa suorittaa liittimen valmistajan ohjeen mukaan mikäli sellainen on saatavissa. Kaapelin suojavaipan punosta ei mielestäni ole syytä avata kuten kompo2010 - sivun SMA-liitinohjessa näkyy kuvatun kuten saman sivuston BNC - liitinsivullakin vaan liittimen kaapelin välieristeen päälle tuleva holkki menee yleensä mainiosti punotun vaipan sisään. Varsinaisen puristusholkin suhteen saattaa olla mittaeroja niin puristuspihdeissä, holkeissa kuin jopa kaapeleissakin joten kannattaa varmistaa sopivuus tarkkaan mikäli haluaa oikein hyvän näköisen asennuksen.
Liitin olisi hyvä valita sellaista mallia, että myös keskipiikki voidaan liittää puristamalla.
Muutoinkin tuolla kompo2000 sivustolla on mielestäni merkillisyyksiä kuten ehdotus käyttää kaapelin kuorinnassa tylsiä työkaluja - itse käytän mahdollisimman terävää mattoveistä tai sopivaa tarkoitukseen tehtyä kuorintatyökalua. Tämä oli sivuston BNC-liitintä käsittelevässä osassa. Tuntuma manuaalisessa työssä pitää olla tekijän kädessä...
Myös ehdotus sähköteipin käytöstä "vedonpoistajana" on huono. Tällä ehkä tarkoitetaan taivutus - tai murtosuojaa. Pidemmän päälle teipin liima tulee ikävästi pintaan. Ainoa hyvä tapa on kutistussukan käyttö liittimen ja kaapelin liitoksen vahvistajana/taivutussuojana.
Puristuspihdit, jotka soveltuvat 50 ja 75 ohmin RG-58 ja RG-59 kaapeleille tai vastaaville sekä niiden BNC-keskipiikille saa esim. Bebekiltä muutamalla kympillä.
Pelkät varaleuat näihin pihteihin maksavat jotain 10 euroa.
seuraava kuva esittää kyseisten pihtien "leukaosuutta" hivenen raollaan. Tämäntyyppiset pihdit eivät avaudu ennenkuin puristus on loppuunsuoritettu.



Partco Oy:llä on ollut myytävänä sarjaa jossa on useammat leuat ja kattavat likipitäen kaikki tavallisimmat liitinmallit.



Kätevä henkilö voi tietysti valmistaa itsekin pihdit tai niiden korvikkeen. Rahakkaammat voivat ostaa moninkertaisesti kalliimmat pihdit useimpien suurien liitinvalmistajien valikoimista - toiminta käytännössä kalliimmillakaan ei ole kuitenkaan juurikaan parempi.

Näin puristamalla liitettävien liitinten yhteydessä voi ottaa myös käsiteltäväksi niiden uudelleenkäytön.

Romutavaran joukossa on nimittäin ollut paljon hyvin lyhyitä yksikköjen välisiä koaksiaalijohtoja, joiden liittimille soisi parempaakin käyttöä.
Nimittäin useat liitinmallit ovat varsin helposti avattavissa ja käytettävissä uudelleen pienellä vaivannäöllä.
Varsinkin kulmapistokkeet - kuten Suhnerin RG-58 kaapelille tarkoitettu malli - on varsin helposti irroitettavissa ja asennettavissa uudelleen.
Kulmapistokeessa on asennustapa useimmiten sellainen, että keskipiikki on liitetty juottamalla. Monissa malleissa on ruuvimeisselillä avattava kansi, josta pääsee käsiksi tähän juotokseen.
Vaipan puristusholkin saa irroitettua puristelmalla varovasti kuusikulmaiseksi puristetun holkin "harjanteita" ja pyörittelemällä pideillä holkki irti.
Tämän jälkeen vedetään kaapelista samalla keskipiikin liitosta juottimella lämmittäen.
Vähimmällä pääsee jos on saanut jostain hankittua uusia puristusholkkeja.
Näitä on ilmestynyt mm. Partco Oy:n valikoimiin ja hinta on aika edullinen. Holkkeja on sekä RG58 - RG223 että RG213 - RG214 sopiville liittimille.
Kuitenkin vanhankin holkin voi uudelleen levittää vasaraa, sopivaa "levitysesinettä" (olen käyttänyt RG-58 kaapeliliittimille yhtä ristipäämeisseliä) ja laudanpalaa apuna käyttäen.
Edellämainitun Suhnerin liitintyypin irroittamiseen ja uudelleenasennukseen menee itseltäni normaalisti alle 5 minuuttia.

Miten homma toimii on nähtävissä tässä videopätkässäni. Kuten videossa kerrotaan niin työn alle sattui Suhnerin N-liitin jossa on tavallista massiivisempi keskipiikin juotososa - ilmeisesti samaa liitinrunkoa on käytetty tehtaalla myös RG214-kaapelille - ainoastaan kylkeen prässätty holkkiosa vaihtaen suurempaan. Seuraavassa kuvassa tämän ja "normaalin" RG223-kaapelille tarkoitetun liittimen keskipiikin juotospisteen kokoeroista.



Puristamalla asennetun keskipiikin voi tehdä uudelleenasennettavaksi katkaisemalla johdin aivan piikin vierestä ja poraamalla sopivalla terällä johdin pois.
Pienissä liittimissä tämä edellyttää poratelineessä olevaa konetta ja hyvää ruuvipuristinta liitinpiikin kiinnipitämiseksi. Keskipiikin asennus voidaan tehdä myös juottamalla vaikka se olisikin ollut aiemmin puristamalla asennettu.

Ukkossuojauksen takia voidaan joutua liittimiin kiinnittämään paksumpi maadoitusjohto. Tämä on normaali käytäntö esim. radiopuhelintukiasemien järjestelmissä ja suotavaa myös harrastekäytössäkin kun on kysymys mastoista yms.
Seuraavissa kuvissa purkamani vanhempi ammattikäytössä ollut N-liitin vahvalle alumiinivaippaiselle kaapelille varustettuna maadoitusliitännällä. Tässä on normaali vahvavirtatarvikkeiden maadoitusvanne liitetty 16 neliömillin maadoitusjohtoon.
Tätäkin asennustapaa voi sen verran arvostella, että tässä on säästetty yksi osa eli oikeaoppisesti olisi pitänyt käyttää myös maadoitusvanteen johtoliitintä eikä pelkkää kiristysosaa - silloin ei myöskään olisi tarvittu kaapelikenkää maadoitusjohdolle.





Huomaa muuten liittimen kaunis kullattu sisäosa

LIITTIMIEN KÄYTTÖ JA PUHDISTUS YMS.

Hyvä ohje liittimistä löytyy Agilentin dokumenttina jossa käsitellään monen muun asian lisäksi mm. liittimien puhdistusta.
Liittimien käsittelystä löytyy hyvä juttu myös Microwave Encyclopediasta.

Aiemmin oli yhdet liitinkuvat Silver Quickilla puhdistetusta BNC-liittimestä. Tässä vielä "Ennen ja nyt" kuvat kahdesta 7/16-liittimestä kun niitä piti hetken Silver Quick-purkissa. Täysin puhtaaksi käsittely olisi vaatinut vielä vähän hiomista. Kemikaalikäsittelyn lopuksi pitää liittimet huuhdella huolellisesti kuumalla vedellä ja tarkistaa, että ne pääsevät kuivumaan joka paikasta.





MITÄ LIITTIMIÄ KANNATTAA OSTAA

Liittimiä on vähittäismyyntinä saatavana (jossain määrin) tavallisistakin elektroniikan komponenttimyymälöistä. Aina kannattaa tarkistaa onko esimerkiksi Elkamalla surplusvalikoimassaan tarvittavaa liitintä. Jos nimittäin haluaa saada liittimensä edullisesti.
Tukkuliikkeiden - joilla on tietysti paras valikoima - suhtautuminen yksityisasiakkaaseen voi olla joskus "nihkeä".

Valitettavan suuri osa esimerkiksi kotimaisista jälleenmyyjistä ei kerro edes liittimen valmistajaa. Ikävänä havaintona oli myös "radioamatöörien omassa" SRAT oy:n verkkokaupassakin oli sama juttu suurimmassa osassa RF - liittimiä. Varmastikaan jälleenmyyjien tukkuritkaan eivät kerro liittimien valmistajaa jälleenmyyjälle jos ne eivät sitä vaadi vaan haluavat vaan halpaa tavaraa. Ja tuosta halvasta roinasta ei edes valmistajakaan pysty luultavasti mitään muita spesifikaatioita antamaan kuin että liitin on suurinpiirtein mitoissaan.
- Minulla on periaatteena se, että jos en edes valmistajaa tiedä niin en voi tietää myöskään liittimen ominaisuuksia ja sitä ei täten kannata ostaa - poikkeuksia on tähänkin kyllä olemassa kuten alempana kerron. Tarkkuustöissä vaaditaan laadukkaampaa tavaraa kuin tavanomaisissa antenniliitännöissä ja joitain liitinmalleja ei edes taida kukaan valmistaa korkeimissa laatuluokissa - näitä ovat mm. jotkut enemmän kulutuselektronikan puolen tuotteisiin käytetyt pikkuliittimet TV-antenniliittimien lisäksi.

Laatuluokan liittimissä oli ennen tapana - ja on useilla vieläkin - merkitä itse liittimeen valmistaja tai sen logo ja myös liittimen tyyppikin.
Nykyään on myös hyvälaatuisia liittimiä joissa ei lue mitään - esimerkiksi olen tavannut näitä purkamistani GSM-tukiasemista joiden valmistaja ei kuitenkaan taatusti käytä susitavaraa. Myös esim. Shiningin liittimistä ei löydy mitään merkintöjä.
Oleellista voi olla se kuka on liittimen valmistuttaja - Kaukoidässä kun tehdään mitä tahansa tavaraa semmoisten speksien mukaan kuin tilaaja vaatii.
Luotettavia liitinvalmistajia ovat esimerkiksi Suhner, Spinner, Rosenberger ja Amphenol. Myös Taiwanilaisen Shiningin liittimet vaikuttavat kohtuullisen hyviltä ja niistä löytyvät nettisivuilta myös spesifikaatiot. Viimeksi mainittuja on osa Partco Oy:n liitinvalikoimasta. Kotimaisista myyjista hyvä valikoima on myös Paratronic Oy:llä. Sen sivuilta löytyy myös hyvä liittimien tunnistusakuvasto.
Myös kiinalaisen Rfsupplier.com:in tuotteet vaikuttavat hyvälaatuisilta. Kuka sitten näiden valmistaja lopullisesti on ei minulla ole tiedossa, mutta jos toimittaja vastaa spesifikaatioista niin hyvä - näinhän se on useiden muidenkin Kiinassa tehtyjen tuotteiden suhteen. Liittimistä on myös mitoituspiirustukset pdf:nä



Suhnerin liittimiä edustaa Suomessa Orbis Oy

Kannattaa siis valita liitin josta on saatavana spesifikaatiot myyjän tai valmistajan nettisivuilta. Tunnetuilla valmistajilla on myös mitoituspiirrokset kaapelin kuorimisesta ja ohjeet liittimen asentamisesta kaapeliin. Nuo oikeat kuorimismitat voivat olla joskus hankalia selvittää ilman mittapiirustusta joidenkin liitinmallien osalta. PS. Tämän sivun kuvien liittimistä suuri osa on romukaupasta hankituista laitteista purettuja hinnan ollessa paino huomioon ottaen varsin olematon.

KIRJALLISUUTTA:
Amphenol, BNC-Twinax-Reverse Porarity Coaxial Connectors
Lemo, Connectors - Short Form Catalogue
Lemo, Coaxial Series 00 Connectors
Lemo, Audio-Video
Spinner, Connector Catalogue 1, edition B, edition D
Spinner, Components for Mobile Communications, edition B
Suhner, RF Coaxial Connectors General Catalogue, edition 2007/2008
Suhner, RF Connector Guide, 3rd edition 2003
Suhner, Series SMA Coaxial Connectors, edition 2011
Pekka Eskelinen, Nykyaikaisen Radiotekniikan mittaukset käytännössä
Tee liitokset oikein, Norbert Kelzenberg OH2AUM, Radioamatööri 7 /1998
....Ja lukuisia muita...

TAKAISIN TEKNIIKKAHAKEMISTOON !