LIITTIMET

11.1.2012

Tämä sivu oli päivittämätta reilut 10 vuotta, mutta nyt pyrin vähän useimmin sitä tekemään. Ja ainakin runsaasti lisää kuvia ja vinoilua surkeista tuotteista on luvassa.

Erilaisten elektroniikassa ja sähkötekniikassa käytettyjen liitinten määrä maailmassa on todella melkoinen.
Koska on olemassa erilaisia tarpeita niin virran kuin jännitteenkeston, ympäristöolosuhteiden, napojen määrän jne. suhteen tulee valikoimasta aivan liian suuri käsiteltäväksi normaaleilla nettisivuilla.
Toisaalla sivuillani on kohtalaisen perusteellisesti selvitelty RF-liittimiä.
Tällä sivulla on tarkoitukseni esitellä joitain tavalliselle elektroniikkaharrastajalle oudompiakin liittimiä, liittimien asennuksen ongelmia yms. sellaista asiaa mitä yleensä ei ole kovin hyvin löydettävissä kirjoista ja ei ehkä kaikilta osin Internetistäkään.

Tällä sivulla esittelen aluksi muutamia liitinmalleja. Jatkossa sitten lisäillään tarpeen tullen...

Olen käsitellyt myös RF-liitinsivullani asioita jotka ovat yleisiä kaikille liittimille kuten materiaaleja ja niiden joustavuutta pinnotteita ja eristeaineita. Monissa näistä asioista on syytä huomioida käyttötarkoitus. Toisista liittimistä ajetaan läpi hyvin suuria virtoja ja jännitteitä - toisista taas hyvin pieniä. Ympäristöolosuhteet ovat myös hyvin tärkeä seikka liittimen toiminnan kannalta. Liittimen suojausrakenne ulkopuolelta tulevaa kosteutta ja likaa vastaan on valittava käyttöpaikan mukaan.

Jos kaikki seikat eivät ole etukäteen tiedossa on hyvä vähän ylimitoittaa liitin ominaisuuksiensa puolesta. Tässä ei kuitenkaan kannata mennä hulluuteen asti. Järjettömyyttä edustavat mielestäni hifi-tarvikkeissa kaupitellut vahvavirtapuolen käsintehdyt schukotulpat yms. Näille kun ei löydy "kaveria" pistorasioista niin ei noista ominaisuuksista ole mitään hyötyä ja toisekseen sähköverkon puoli toimii niin hyvin kuin voi toimia kunhan liittimet ovat kunnollista hyväksyttyä normaalitavaraa ja kaapelien poikkipinnat riittäviä. Tämä riittää jopa satojen tuhansien eurojen hintaisiin herkkiin mittalaitteisiin niin riittää kyllä mihin tahansa audiolaitteeseenkin.

Aloitan esityksen järeämmän luokan liittimillä, jotka ovat erittäin sopivia ulkokäyttöön antennijärjestelmien ohjausboxien tms. ohjauskaapeleiden liitoksissa.

MS - LIITTIMET (MILITARY STANDADARD)

Amerikkalaisia sotilasnormeja noudattavia liittimiä on todella kattava valikoima.
Liittimiä on saatavissa hyvin monilla eri napaluvuilla, on olemassa kierre- ja bajonettilukitteisia malleja, lisäksi liitinten ympäristönsietoominaisuuksien suhteen on olemassa erilaisia tyyppejä jne.

Liittimet ovat normaalisti varsin kalliita, mutta erilaisessa surpluskaupassa ja laitteita purkamalla voi niitä saada erittäinkin edullisesti.
Tyypillisimpiä liittimiä lienevät kierrelukitteiset liittimet, joita on yleisesti käytetty maavoimien, laivaston ja jonkunverran myös teollisuuden käytössä.
Bajonettilukitteiset militääriliitimet ovat taas tyypillisiä lentokonekäytössä.



Edellisessä kuvassa on sekalaisia purkuliittimiä sisältävästä laatikostani kaivamani erä erilaisia tämän sarjan liittimiä. Tosin ylärivin kaksi oikeanpuolimmaista ovat samantapaista muovirakenteista teollisuusmallia jota ei liene käytetty sotilaskäytössä.
Seuraavassa kuvassa on kaksi erikokoista kierrelukitteista MS-liitinrunkoa - kuvassa näkyy hyvin erilainen eristemateriaali.



Vaatimattomammissa ympäristöolosuhteissa (kuten teollisuudessa) käytetään usein muovieristettä liitinpiikkien kiinnitysosassa.
Kuvassa vasemmanpuoleinen - yleensä sinisestä muovista tehty eriste - on tyypillistä tälle liitinmallille.
Tämä palikka on lukittu lukitusrenkailla liittimeen ja liitin ei ole täysin tiivis kaapelista päin tulevaa kosteutta vastaan.
Varsinaisissa sotilaskäyttöön tarkoitetuissa malleissa (oikeanpuoleinen kuvassa) eristeenä on joustava kumimateriaali, joka on vesitiivis niin liitinrungon kuin piikkien tiivistyksen osalta.

Liitimien osia voi niissä malleissa, joissa on kiinnitykset lukitusrenkailla vaihdella keskenään mikäli liitinrungot ja eristeosat ovat samaa kokoa.
Joskus olen nimittäin joutunut tilanteeseen jossa olen kokoamalla läjästä irto-osia ja erinapaisia liittimiä saanut yhteensopivan liitinparin.
Monien "parempien" liitinmallien liitinpiikit ovat tarkoitetut asennettaviksi puristustyökaluilla samoin vaaditaan niille erityiset asennus - ja irrotuskyökalut.
Nämä ovat niin kalliita, ettei harrastelijalla yleensä ole niihin varaa ellei sitten työpaikalla ole niitä käytettävissä.



Edellisessä suurennetussa kuvassa esimerkki tämmöisistä liitinkontakteista. Liitinkontaktit ja työkalut ovat värikoodatut jotta voidaan valita täsmälleen oikea työkalu.

Lentokonekäytössä on saattanut olla myös muitakin standardeja noudattavia liittimiä.
Esimerkiksi Fouga-Magister koneessa oli jotain ranskalaista standardia noudattavia liittimiä, joiden pistokkeita sain kerran laatikollisen ilmaiseksi mutta vastapuolia en löytänyt mistään !

Seuraavassa kuvassa esiintyy erään Amphenolin valmistetta oleva bajonettilukkiteisen liitintyypin runkoliitin.



Käyttötarkoituksesta riippuen liittimiä on monilla eri vahvuisilla liitinkontakteilla varustettuina.
Joitain malleja saattaa löytyä sellaisinakin, että osa kontakteista on koaksiaalisia samaan tapaan kuin vaikkapa "Moppe"-radioiden autotelineen D-liittimissä.

MUITA MONINAPALIITTIMIÄ



Suuremmille virroille on olemassa esim. teollisuudessa käytettyjä Hartingin valmistamia moninapaliittimiä.
Kuvassa 10 - napainen pistoke ja 16 - napainen pinta-asennettava runkoliitin.
Kuvan liitin on tarkoitettu max.380V/10A käyttöön ja johtimien liitännät ovat ruuveilla.
Liitin on varustettu kumitiivisteillä ja lukitussalvoilla (salvat runkoliittimessä).

Liittimien käytännön kytkentätöissä on huomattava se mitä eroa on kytkentätavoissa silloin jos liittimen kontaktit ovat asennetut joustavasti tai kiinteästi.
On nimittäin olemassa moninapaliittimiä, joiden kontaktit " hakevat paikkansa" liitintä kiinittettäessä vastakappaleeseen.
Tämmöisen liitinmallin kontaktien välisiä yhdistämisiä tms. ei saa tehdä lyhyillä jäykillä langanpätkillä jotka estävät liitinpiikkien liikkeen.
Jos näin tehdään saattaa liittimestä tulla ajanoloon epäluotettava.
Eli lenkitykset ja muutenkin johdotus tämmöisessä tapauksessa tehdään siis taipuisalla johdolla joka sallii liitinkontaktien liikkumisen.

Esimerkki tämmöisistä liitinkontakteista on seuraavassa kuvassa.



Samainen liitin esiintyy myös seuraavassa kuvassa oikealla. Vasemman puoleisessa liittimessä on taas pyöreät kontaktit. Tämän tyyppisiä liittimiä on olemassa hyvin monen kokoisia alle kymmenestä kontaktista varmaankin sataan asti.



Teollisuuskäyttöön on saatavana hyvin erilaisten usein "yhden tehtaan standardin mukaisia" liittimiä. Yleisiä ovat mm. erilaiset japanilaiset kuin sveitsiläisten Fischerin ja Lemon liittimet.

Tässä esimerkki Fischerin liitinparista jota on käytetty työstökoneen pulssianturin liitännässä.



Seuraavaksi japanilainen liitinpari jota on käytetty BSR - radiopuhelintukiaseman virtaliittimenä.





Isohko kuva Lemon liittimistä perävaunussa Elkom 2011 messuilla

VIIHDE-ELEKTRONIIKAN LIITTIMET

Kun on tuolta 1980-luvulta asti tapellut Scart-liittimen surkeuden takia aiheutuvista ongelmista - kuten välillä tallennuksesta pois jäänestä äänestä tai kuvasta - niin alkaa ihmettelemään miksi moinen liitinstandardi aikoinaan syntyi.



Tutkimus aiheesta on osaltani kesken, mutta voisin kuvitella myös rahan aikoinaan ratkaisseen koska kysymys on kulutuselektroniikan tuotteesta.
Tuohon aikaan olisi ollut käytettävissä aivan hyvin laadukas D-liitin josta olisi voinut valita tähän käyttöön monestakin vaihtoehdosta eli esim. 25-napainen olisi riittänyt pinnimääränsä puolesta kaikkiin tarpeisiin.
Olen miettinyt vuosikymmeniä sitä miksi esim. D-liitintä ei valittu tähän käyttöön? Syy voinee olla se, että se oli ennen PC-laitteiden yleistymistä tosi kallis ja vasta sarja - ja rinnakkaisliityntöjen tulo yleiseen käyttöön aiheutti massavalmistuksen ja hintojen laskun.

Koska tämän liittimen pitää olla kuluttajatuotteen periaatteen mukaan valmistajalleen äärimmäisen halpa esiintyy siinä sitten semmoisia vikoja - kuten piikin painuminen urosliittimessä sisään - joita ei koskaan ole tullut vastaan kunnollisissa liittimissä. Eräs ärsyttävä piirre laiterungoissa on scartissa myös se, että on erityisen hankalaa sovitella pistoketta vastapuoleen jos ei ole mahdollista nähdä laitteen runkovastaketta. Se kun on aivan pinnan tasossa ja ei pysty edes sormilla tunnustelemaan kummin päin liitin on. Pahin asia on kuitenkin tuo lukituksen puute koska useimmista runkovastakkeista liitin vääntäytyy äärimmäisen helposti osittain auki paksun liitoskaapelin ollessa vipuvartena.

TIETOTEKNIIKASSA KÄYTETYT LIITTIMET



Tietokonekäytössä yleisiä liittimiä ovat tulostimen päässä rinnakkaisväylässä ollut Ribbon - tyyppinen liitin jonka nykyisin on USB-väylä korvannut. Kuvassa on vasemmalla saman mallinen, mutta vähempinapainen liitin joka on yleinen mittalaitteiden GPIB - väylässä. Tämän liitäntästandardin johtoliittimissä on yleensä toisella puolella naaras- ja toisella urosliitin ja näin näitä voidaan kytkeä rinnakkain useita. Seuraavana on sitten runkoliitin joka on muutoin kuten edellä, mutta lukitus on jousilla - GPIB - väylässä ruuveilla. Seuraavaksi kuvassa on muutama D-liitin - 50-, 25- ja 9 napaiset. Näitä löytyy yleisesti myös kahta kokoa 15 - napaisia ja 37 - napainen. D - liitin voidaan kalustaa myös niin, että se sisältää koaksiaalisia kontakteja.

Monet uudemmat kotikäytössäkin yleiset pienemmät liittimet ovat heppoisen oloisesta rakenteestaan huolimatta toimineet aika hyvin. Esimerkkinä näistä USB - liittimet aika harvoin aiheuttavat ongelmia. Aika näyttää onko Scartin korvaava HDMI - liitin sitten kestävä.



Myös RJ-45 - tyyppiset tietokoneverkon liittimet toimivat tarkoituksessaan hyvin lukuunottamatta helposti katkeavaa muovista lukituskynttä jonka takia aiheutuu runsaasti vikoja liittimen ollessa katkenneen kynnen takia esim. osittain painuneena runkovastakkeseen muttei kuitenkaan saa aikaan kunnon kontaktia. Kynnen katkeamista voi välttää mikäli käyttää semmoista liitinmallia jossa on pehmeän muovisuojan pää lukituskynnen pään päällä. Tämmöinen muovisuoja esiintyi edellisessä kuvassa. Nämä muovisuojat taas joissain malleissa vaativat kohtuuttoman voimakasta puristamista liitintä irroitettaessa ja joissain hankaloittavat pistokkeen painamista pohjaan asti varsinkin runkovastakkeen ollessa syvennyksessä määrätyissä rasiamalleissa.

Ikävänä piirteenä on se, että RJ-45 liittimestä on sen alkuperäiskäytön lisäksi tehty jonkinsortin yleisliitin miltei mihin käyttöön tahansa. Ongelmia ja jopa laitteiden vikaantumisia tämä voi aiheuttaa varsinkin jos kaapelointeja ei ole erittäin selvästi merkitty. Standardoitu kun ei ole muuta kuin käyttö tietokoneverkoissa - samaan ristikytkentäkaappiin olen nähnyt RJ-45 kaapeleilla tuotavan jopa yli 50 voltin vaihtojännitteitä joitain laitteita varten ja kyse ei ole ollut "power over ethernet" - jutuista jotka taas on standardoitu.

Käyttötarkoituksessa jossa liitintä joudutaan usein irrottamaan on RJ-11 ja RJ-45 liitin tarkoitukseen sopimaton. Mielestäni sen ainoa järkevä käyttötarkoitus on joko kertakäyttö tai hyvin harvoin tapahtuva irrotus ja kiinnitys. Kun liittimen lukituskynsi ennemmin tai myöhemmin katkeaa niin usein käy niin, ettei vaihtokaapelia ole ja liitos jää täysin epäluotettavaksi.

RJ-45 liittimien käyttö perusversioina muuta kuin normaaleissa huonetiloissa on mielestäni edesvastuutonta. Näitä liittimiä löytyy tiiviinä teollisuusversioinakin joissa on usein pyöreän mallista moninapaliitintä muistuttava jopa metallinen ulkokuori. Tavanomainen RJ-45-liitin kun on muutenkin rakenteeltaan heikko muovilelu niin se ei kestä esim. käsittelyä pakkasella. Riippuen tietysti kontaktien pinnoituksesta ja siitä kuinka paljon liitintä on käytetty voivat kontaktit mennä huonoon kuntoon ulkokäytössä. Seuraavassa muutama kuva muutaman vuoden ulkona olleen Davis Vantage Pro sääaseman liittimistä jotka ovat olleet suojassa ulkoyksikön sisällä sateelta, mutta eivät ympäristön kosteudelta.









AUDIOLIITTIMET

Varsinaisia audioliittimiä ovat perinteiset plugi- / jakkiliittimet, RCA - liittimet ja XLR - liittimet.

Entisaikaan Euroopassa käytettiin paljon DIN-liitintä jonka lukittava versio on saavuttanut myös suosiota hyvin monissa muissa tarkoituksissa myös ammattikäyttäjien puolella.
Lukittavia DIN-liittimiä on sekä bajonetti - että kierrelukitteisina ja myös kullatuilla kontakteilla.



Tavallisten lukitsemattomien mallien laatu on on jäänyt yleensä kulutuselektroniikkatasolle eli surkeaksi.
Voi sanoa, ettei kannata pieniä signaalitasoja käyttää tavallisten DIN-liittimien kautta vaan käyttää laadukkaampia vaihtoehtoja.
Eräs mielestäni aivan susi tuote oli DIN - kaiutinliitin. Sen paikallaanpysyminen oli huonoa koska lukitusta ei ollut ja kontaktien koko oli pieni. Jotkut mallit olivat valmiita oikosulkupesiä ilman teippailuja tai lisäeristyksiä aikoina jolloin germaniumtrankuilla toteutetut pääteasteet olivat hyvin herkkiä hajoamaan kaiutinlinjojen vioista muutenkin.



Edellisessä kuvassa esimerkki tämmöisestä eli Stollen kaiutinjatkoliitin jolla johdosta vetämällä saa liittimen oikosulkuun mikäli asentaja ei ole ymmärtänyt eristää osia toisistaan.
Ainoastaan erityisen lyhyellä valetulla muoviosalla toteutetut autoradiomallit tästä liitinmallista tuntuivat pysyvän kunnolla paikoillaan myös käytössä joissa laitetta liikutellaankin.

Yleisiä liittimiä ovat soitinpuolella 6.3mm mono - plugiliittimet, kuulokeliitännöissä vastaavasti 6.3mm stereo.
Tietokonepuolella käytössä on audiopuolella yleensä 3.5 mm stereoplugit. Keräsin valokuvaan valikoiman erilaisia plugeja ja jakkeja mitä nyt äkkiä laatikoista löytyi.



Ylärivissä on 4 erilaista 6.3mm jakkia. Vasemman puolimmainen edustaa audiolaitepaneeleissa käytettyä asennustandardia ja valmistaja on Neutrik.
Alarivissä 3 vasemmalta ovat standardeja 6.3 mm plugeja joista ainoastaan vasemmanpuolimmainen edustaa laatua ja on merkiltään Neutrik. Nykyään komponenttiliikkeissä myytäviä liittimiä tällä saralla yleensä edustavat nimettömät ehkä kiinalaiset tuotteet joiden ongelmana esim. 3.5mm plugeissa on se, ettei edes ammattilainen välttämättä saa joka yksilöön juotettua piuhaa kiinni ilman liittimen vaurioitumista koska liitin on jo valmistettu niin, että keskikontaktin niittaus pyörii tai irtoaa jo hommaa aloitettaessa. Sama koskee myös halpoja DC-liittimiä.

Seuraavassa kuvassa on kolmen liittimen sisänäkymää. Vasemmalla Neutrikin 3.5mm plugissa on keskinavassa kynsi joka estää liitännän pyörimisen. Kaksi muuta ovat tyypillisisiä Kaukoidän tuotteita. Kaikkien juottamisessa on syytä olla tarkkana ja tehdä se mahdollisimman nopeasti.



Muillakin on samankaltaisia käsityksiä tuosta laadusta kuten Pasi Viherahon YouTube-videossa v - pitoisten sadattelujen kera.
Myytävinä olevia ns.kulutuselektroniikan tuotteita sietää muutenkin tutkia kuten em. tekijän seuraavassakin videossa tai tai tässä on nähtävissä tai sitten - mikä on parempi tapa - ostaa heti ammattilaatua.
Olen tuolla RF-liittimien puolellakin korostanut sitä, että "merkittömien tuotteiden" osto on aina riski ja kun esim. audioliittimissä ostaa vaikkapa Neutrikin tuotteita voi laatuun luottaa - on ihan turha tapella muutaman euron eroista jos halvemman tuotteen takia esim. joku tärkeä tallennus menee pilalle.

Ryhdyin etsimään kunnollisia 3.5mm plugeja ja löysin Partco Oy:n valikoimasta muutaman mallin jotka täyttävät meikäläisen ronkelit vaatimukset ainakin suurimmalta osin. Mallit ovat Neutrikin suora- ja kulmamalli sekä Taskerin suora malli. Tosin Taskerin malli on ehkä vähän liian massiivinen verrattuna 3.5 mm pistokkeen kokoon eli mahdollistaa helpommin pistokkeen väännön poikki kuin pienemmällä ulkoisella osalla varustettu malli.
Nämä liittimet ovat kuvattuina sisuskaluineen edellisen kuvan oikealla puolella.
Ongelmana on edelleen se, että löytyykö kunnollisia 3.5mm jakkeja? Yleensä jakit ovat jo valmiina laitteissa ja liittimissä esim. hyväntapainen laatuvalmistaja Neutrik ei ole ilmeisesti huomannut asiaa. Yleensähän nämä audiolaitteet kuten äänikortit joissa 3.5 mm standardia käytetään elävät sillä PC-laitteiden elinkaariajattelulla jossa kontaktihäiriöt tulevat esiin myöhemmin kuin ohjelmistojen bugit - eli sillä ei ole väliä...

Kuvan alarivin keskivaiheessa on kaksi plugityyppiä jotka ovat olleet yleisiä ammattiaudiossa ja puhelintekniikassa. Vasemmanpuoleisen groundin halkaisija on sama kuin 6.3 mm plugeissa joten kannattaa olla tarkkana, ettei pilaa vastapuolen jakkeja isompihalkaisijaisilla plugin kärkiosilla laitteistoissa jotka ovat tarkoitetut näin mitoitetuille pistokkeille.

Seuraavassa kuvassa on Ripcords merkkisiä 6,3mm plugeja (kulma ja suora) avattuna. Näissä 8 - 9 euron hintaisissa plugeissa on erikoisuutena maan puolella jousimainen holkki jonka tarkoitus on parantaa maakontaktia. Kokemusta minulla ei vielä näistä plugeista ole. Minulla on ollut Line 6 Variax - kitarassa samantapaisilla holkeilla varustettu alkuperäisjohto ja se on kyllä toiminut moitteetta.



Hyvin yleisiä varsinkin kotikäytössä ovat audiopuolella ja myös videoliitännöissä RCA - liittimet. Seuraavassa kuvassa on vasemmalla ja keskellä laadukkampia liittimiä joista pistokkeet ovat Neutrikin valmistetta. Oikealla sitten tavallista lähes susilaatua edustavia halpamalleja.



XLR - LIITTIMET

Tämän liitinmallin yleisin nimi XLR juontaa (ITT) Cannonin omasta tuotetyypistä eikä kaiketi ole nimenä virallinen liitinstandardinimi. Eli vähän samaan tapaan kuin automiehet puhuvat Stefoista joka puolestaan oli aikoinaan määrättyjen tiivistemallien valmistajan nimi.
Enemmän tästä voi katsoa Wikipediasta.
Yleisin käyttö näillä liittimillä on balasoiduissa audiolinjoissa ammattikäytössä ja liittimiä ovat valmistaneet mm. Neutrik ja ITT-Cannon.
Näitä liittimiä on useita eri napalukuja ja moninapaisempia kuin 3 on aika usein näkynyt käytettävän laitteiden DC - virtaliittiminä.

Seuraavassa Neutrikin valmistamia XLR-liittimiä. Löysin muuten nämä ja kymmeniä lisää kerran romikselta jonne oli tuotu jonkun jäähallin koko äänijärjestelmä....



Tässä kuvassa on ITT - Cannonin liittimiä - vasemmalla oleva on tekniseltä toteutukseltaan aivan samankaltainen kuin XLR:t - mutta suurempi.



AC-LIITTIMET

Varmasti jokainen on törmännyt esimerkiksi tietokonelaitteissa standardoituun kolmijohtimiseen virtaliitosjohtoon. Seuraavassa kuvassa ei näitä johdonpäähän valettuja liitinosia sitten esitelläkään - toki niitäkin on saatavana myös irtomalleina.



Kuvassa on erilaisia tämän standardin runkovastakkeita joista kaksi on varustettu häiriönpoistokomponenteilla. Mukana on myös laitetakalevy jossa on hyvä ratkaisu estämään virtapistokkeen irtoaminen runkovastakkeesta eli liittimen päälle käännettävä lankasilmukka. Samaisessa takalevyssä näkyy myös pari pyöreätä moninapaliitintä jonka mallisia varmasti harvemmin näkee.



Nykyisin miltei joka laitteessa yleisen verkkojohdon kolminapaisen liittimen sijasta voi olosuhteissa, joissa pistoke pyrkii irtoamaan käyttää edellisen kuvan mukaista lukittavaa STAK 2-liitintä ja sille sopivaa runkovastaketta.
Liitin on lisäksi varsin pienikokoinen sopien helposti moniin laitteisiin kiinteän verkkojohdon liitännän tilalle.
Tarvittaessa luotettavampaa vedonpoistoa voidaan erillisellä vedonpoistajalla varustettu holkkitiiviste kiertää alkuperäisen tilalle.
Liitin on tiivistetty roiskevedenpitäväksi ja onkin usein käytetty teollisuudessa irroitettavien magneettiventtilien yms. liitännöissä.



DC-LIITTIMET



Erilaisten elektronisten laitteiden DC - ja joskus myös pienijännitteisen AC:n syötössä - käytetään yleisesti putkimaista DC-liitintä.
Kuvassa on tämän liittimen mutterikiinnitteinen runkovastake ja siihen sopiva pistoke (5.5mm/2.5mm) sekä kännykän pistoke joiden laajan kokoskaalan moni tuskastunut kännykänomistaja tietää.
Tavanomaisia ulkohalkaisijaltaaan 5,5 mm pistokkeisia on sekä lyhyttä, että pitkää mallia ja vielä lisäksi sellaisia joista toinen on tarkoitettu 2,1 mm ja toinen 2,5 mm runkoliittimen keskipiikkiin.
Toimintahäiriöitä syntyy helposti mikäli liitinpari ei ole samaa sarjaa. Esimerkiksi 2,5 mm reiällä varustettu pistoke sopii 2,1 mm tapilla varustettuun runkoon - mutta pätkii useimmiten.
Vedonpoistoltaan nämä liittimet ovat usein - kuten esimerkiksi pienet 2,5 ja 3,5 mm plugipistokkeetkin - surkeita.
Parhaaksi tavaksi olen käytännössä todennut tehdä liittimestä kertakäyttöisen eli valaa juottamisen jälkeen se täyteen Araldiittia.
Näiden liittimien kytkennän suhteen on syytä muistaa oikea napaisuus. Vanha eurooppalainen standardi oli miinus keskipiikissä (germanium PNP-trankuilla tehdyissä laitteissa oli usein plus rungossa) kun taas nykyisin on useimmiten plus keskinavassa - mikä viimeksimainittu tuntuu luontevammaltakin koska laitteet ovat yleensä miinusrunkoisia.

PURISTETETTAVAT KAAPELIKENGÄT JA LATTALIITTIMET

Nämä ns."abikopihdeillä" puristettavat liittimet ovat kaikille tuttuja autosähkötarvikkeista, myös verkkokäyttöisten laitteiden (liedet, pesukoneet yms.) ja monien muiden laitteiden johdotusten liitännöistä.

Turun seudulla on näille liittimille ilmeisesti oma nimensä "AMPI-liittimet" - mikäli Finnparttian luetteloon on uskomista. Muuallapäin olen slanginimenä kuullut puhuttavan vain "Abikoliittimistä"....

Yleisimmin käytössä olevat halvat puristuspihdit eivät kuitenkaan ole kovinkaan suositeltavia varsinkaan käytettäessä liitinten eristettyjä versioita ja halpoja itämäilla tehtyjä liittimiä.
Itse olen aina pitänyt eristämättömiä liitinmalleja - joita näkee esim. sähköliesien johdotuksissa - parhaina malleina.
Näissä on silmin nähtävissä miten puristus on onnistunut, mitä ei voi sanoa taas eristetyistä versioista.



Kuvan "tavallisilla" eristämättömien kaapelikenkien puristuspihdeillä onnistuu puristaminen kohtalaisen luotettavasti, koska niillä puristus suoritetaan yleensä "loppuun asti" kun taas tavallisilla eristettyjen kenkien pihdeillä tuntuma puristusvoimaan on ainoastaan työkalunkäsittelijän käsissä.
Aikoinaan tekemissämme vetokokeissakin eristämättömässä liitinmallissa pysyi johto paremmin kuin eristetyssä - liittimet oli lisäksi asennetut asianmukaisilla oikeaan puristusmäärään puristavilla pihdeillä tai paineilmatyökalulla.



Suosittelenkin ehdottomasti tämmöisiä jonkin verran kalliimpia pihtejä, jotka aukeavat vasta riittävän puristuksen jälkeen.
Puristusliitettävissä liittimissä on tärkeää, että johtimen halkaisija on sopiva liittimeen.
Mikäli sopivaa liitintä ei ole saatavissa on ehdottomasti parempi hätätilassa taivutella johdinpää esim. usempaan kertaan riittävän halkaisijan saavuttamiseksi suurempireikäiseen liittimeen kuin yrittää puristaa liitintä suoraan liian ohueen johtimeen.
Johtimen irtoaminen sopimattoman johdinpaksuuden takia on tyypillistä nimenomaan eristetyissä liitinmalleissa.
Seuraavassa kuvassa on Ylärivissä erilaisia lattaliittimeen sopivia eristämättömiä ja eristettyjä malleja. Oikeanpuolimmaiset kaksi on varustettu liimallisella kutistussukalla (Biltema). Alarivissä vasemmalla kolme eristämättömän liittimen muovisuojusta, lenkki-ja haarukkaliitimiä ja pyöröliitinpari jotka aikoinaan Vammaksen varastolla tunnettiin nimellä "koiranmulkku".



Liittimiä - kuten reiällisiä kaapelikenkiä - voi myös käyttää uudelleen juotoskorvina leikkaamalla eriste pois ja avaamalla liitin sivuleikkureilla.
Olen käyttänyt paljon uusiksi myös eristämättömien lattaliitinmallien liittimiä avaamalla ne sivuleikkureilla. Mikäli uudelleenpuristus ei onnistu oikein hyvin voi juottaa varovasti johdinpään liitinpään puoleisesta päästään pitäen silmälle sitä, ettei tinaa pääse vedonpoistoon tarkoitettuun liitinosaan asti.
Tinan pääseminen liian pitkälle johtimeen lisää nimittäin sen murtumisherkkyyttä taivutettaessa.
Yleensäkään normaalisti asiallisesti tehtyä puristusliitosta ei tule "varmuuden vuoksi" juottaa liittimen kupariosien lämpötilamuutosten negatiivisten vaikutusten ja johtimeen vetäytyvän tinan takia.
Tosin muistan jostain syystä joihinkin sotaväenkin vehkeisiin ohjeiden mukaan näin kuitenkin joskus "vääräoppisesti" tehdyn.
Suurempien puristettavien kaapelikenkien asennus edellyttää järeitä puristuspihtejä - jotka ovat varsin kalliita.
Tällaisia liittimia voi tarvita esim. maadoitusjohdoissa. Mielikuvitusta apuna käyttäen voi niitä puristaa sopivilla apupaloilla myös järeällä viilapenkillä.
Tietysti tämmöisen liittimen voi kiinnittää myös juottamalla (kiinteässä asennuksessa tärinättömissä paikoissa) kunhan huomioi riittävän lämmityksen ja tinamäärän jos on kyse esim 16 - 25 mm² kaapeleista ja liittimistä.

Vaikkakin esim. eristämättömiin lattaliittimiin on saatavana muovisia suojuksia niin olen yleensä käyttänyt kutistesukkaa niiden sijasta. Tämä hyvin moneen paikkaan käypäinen tuote tukevoittaa muutenkin johdinpään liitosta.
Käyttämällä läpinäkyvää sukkaa voidaan sen alle sijoittaa esim. liitinnumero joka pysyy sukan kutistamisen jälkeen hyvin paikoillaan.

TAKAISIN TEKNIIKKAHAKEMISTOON !