Elämää Kivikartanolla 1931

Eletään kolmekymmentäluvun alkua pienessä Kivikartanon kunnassa Lounais-Suomessa. Kieltolaki on yhä vallassaan ja niinpä salakuljetettu viina virtaa iloisesti meidänkin pienen Kivikartanomme rannoilla. Viinan kulutus tilastot ovat nousseet huomattavasti kieltolain alkuunpanon jälkeen Lounais-Suomessa, kun viinan "vähittäismyyntihinnat" ovat runsaan halpatuonnin takia romahtaneet. Kivikartanon omalla pirtukuninkaalla Valdemar Jonssonilla tuntuu kuitenkin menevän hyvin.

Elinolot maalla ovat kohentumaan päin. Torpat ovat itsenäistyneet itsenäisiksi tiloiksi jo kymmenisen vuotta takaperin maanlunastuslakien nojalla. Edelleen ollaan kuitenkin kuin kahden kerroksen väkeä. On oikeita tiloja ja on "tiloja", pienen peltotilkun keskellä seisovia hassuja tupasia. Useimmilla on sentään jo oma lehmä antamaan lapsille maitoa ja voita ja juustoa talvellakin. Peltotyöt hoidetaan pääosin hevosilla, mutta harkitseepa joku Kivikartanoonkin hankkivansa traktorin. Turun suurtiloillahan niitä kuuluu jo kovin usealla olevan.

Kivikartanon raitilla yleisin kulkuväline on yhä hevonen. Nuorison makuun ovat myös polkupyörät, joita saattaakin nähdä melkoisen rivistön lauantai-iltana tanssipaikalla. Ja onhan sitten vielä Jonssonin uutuuttaan kiiltävä auto, sekä herra Ahlbergin vaatimattomampi menopeli. Linja-autoa ei vielä näillä main ole nähty, vaikka kaupungeissa sellaisia kuuluu jo olevan.

Ylioppilaita ollaan saatu Kivikartanon kuntaankin muutama ja joku on käynyt jo yliopistoakin. Onpahan meillä oikein naisasianajajakin täällä. Semmoinen ihme, että sen osaamiseen eivät aivan kaikki luota. Liekö nyt nainen oikeuden palvelukseen sopiva...? Tanssit ovat yhäti nuorison suosituin kohtaamispaikka. Yhä pyöritään lavoilla jenkan ja valssin tahtiin. Uutuutena lavoille on myös saapunut humppa sekä uusimpana Ameriikan ihmeenä Foxtrot, jota hieman kotikutoisesti koetetaan jo Suomenkin lavoilla tanssahdella. Kivikartanon kyläkaupan kulma on myös suosittu nuorison kohtaamispaikka ja kuulopuheiden mukaan eräässä Isosaaren metsäpahaisessa käy lämpiminä kesäiltoina melkoinen kuhina, kun nuorisojoukot kokoontumat salaisen korttipelin pariin tai nuori lempi etsii rauhaisaa notkelmaa suojakseen.

Musiikkivillityksenä on Suomeen viime vuosikymmenellä saapunut Jazz, uusi ja ihmeellinen neekerimusiikki. Taiteen saralla pinnalla on yhä kubismi, joskin kiistelty Dadaismi on nyt uusinta uutta. Suomen sivistyneistö elää kiihkeää luomisen aikaa taiteen eri saroilla. Tämän vuosisadan suomalaisesta kirjallisuudesta keskustellaan ja kiistellään aktiivisesti. Kiinnostavia tuoreita nimiä ovat mm. Mika Waltari, Aaro Hellaakoski ja Katri Vala. Vuonna 1929 ilmestynyt Olavi Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä piirtää suuntaviivoja maailmansodan jälkeisestä murroskaudesta kukkaan puhjenneelle uudelle maailmalle. Taiteellisia aikakausilehtiä perustetaan toinen toisensa perään. Vanhaa alkavat olla jo Ultra ja Sininen Kirja, radikaalimpaa näkemystä tarjoaa tuore Tulenkantajat.

Maailma pienenee entisestään nyt, kun meillekin saadaan uutisia niin Ameriikasta kuin Afrikastakin. Lähes jokaisessa mäkituvassakin alkaa olla jo radio päivittäisten asioiden seuraamisiksi ja varakkaammalla väellä on omat telefoonitkin, joilla voidaan pitää yhteyttä vaikka kauempana oleviin sukulaisiin. Toki myös Turun sanomia ja paikallislehteä Rantaseudun sanomia luetaan yhä ahkerasti.

Erilaiset seurat ja yhdistykset elävät nyt loistokauttaan. Monen seuran jäsenluku on huipussaan. Vuosisadan alussa alkuun pantu naisasialiike toimii yhä aktiivisesti yhteiskunnassa ja raittiusliike elää kiivaita aikoja kieltolain puristuksessa nyt kun Suomen ensimmäinen kansanäänestys aiheenaan kieltolain jatkaminen on julistettu toimeenpantavaksi.

Monet isänmaanmiehet ovat liittyneet viimeistään voitetun vapaussodan jälkeen Suojeluskuntiin, kiihkeimmät ovat käyttäneet omankäden oikeutta "Lapuanliikkeeksi" nimitetyn ääriliikkeen nimissä järjestäen mm. kyydityksiä kommunisteina pidetyille ja työväentaloja umpeen laudaten. Huolimatta kansakunnassa valtaa pitävän oikeistoaatteen voimallisuudesta myös Sosiaalidemokraatit ovat saaneet suosiota työläisten ja maaseudun vähävaraisten kasvaneen poliittisen aktiivisuuden ansiosta. Kivikartanossakin moni entinen torppari tai nykyinen palkollinen laittaa vaaleissa rastin tiukasti Sosiaalidemokraattien ruutuun. Onpa vielä niitäkin, jotka itseään kommunisteiksi nimittävät, vaikka semmoinen on näinä aikoina hiukkasen vaarallista, kun kommunistiset puolueet on vallankumouksellisina kielletty.