Olen kuin tulen henki,
joka kaipaa puuta,
jossa roihahtaa, palaa ja hiillostua
saadakseen kokea saman kerrasta toiseen.
Olen tavannut vain märkiä puita,
joissa liekkini ei pala kuin kytien.
Tavannut ohuita oksia,
jotka polttaisin hetkessä loppuun.
Minun on kohdattava tulentekijä,
joka uskaltaa katsoa tulta silmiin.
Ymmärtäen, kunnioittaen
sen lumoa
siinä alkukantaisessa muodossa,
nuotion äärellä.
Sisälläni on rauha ja rakkaus,
mutta tuleni on vahvempi…
Kuunvoima kumpuaa esille
henkien ja enkeleiden saattamana,
luowana hulluutena.
Ottaa mittaa sielusta,
tuijottaen silmiini.
Tietäen
sen suuren salaisuuden,
joka syttyy uutena tähtenä taivaalle
- eräänä yönä -
Me olemme Jumalan käsitöitä!
Meillä on oma paikkamme valmiina kun
tulemme tänne.
Tämän muistaminen unohtuu
elämän kilpailussa.
Jota todellisuudessa ei ole!
On vain hämärä muisto .....
kuinka lanka pujotettiin neulaan.
Eilen oli loppukesän kylmä päivä.
Se muistutti meitä sadonkorjuusta
ja syksystä.
Ajasta jolloin kesämuistot korjataan siiloon.
Ihmisen sydämeen.
Ne lämmittävät meitä pakkasilla,
hehkullaan.
Pääskyset olivat jättäneet minut.
Tunsin oloni haikeaksi.
Aika kului kuin siivillä,
tuntui kuin kesä jatkuisi loputtomiin.
Se oli luonnon varoitus
eläimille,
ihmisille,
kasveille.
ON AIKA KATSOA ETEENPÄIN !!!!!!!
Sinun hiuksesi olivat
kultaisen, punaisen…
loistavan hulmuavat…
kun ratsastit
valkoisella hevosella pois.
Jätit minulle jäähyväiset!
Olimme nähneet pitkästä aikaa !
Olit antanut minulle uudet siivet,
jotta voisin lentää…..
kirkkaampaan korkeuteen!!!!!
Noita istui hautajaisissa,
ihmetelleen ihmismielen pienuutta…
muistaen kuinka monta kertaa oli kuollut.
Se oli vain muistutus, että on aika iloita ja rakastaa
täydestä sydämestä.
kuolemattomuus,
toinen taso…
oli unohtunut ihmisiltä.
On aika katsoa elämän ympyrää
jatkaen matkaa..
Hyväksyen kehonsa,
jossa päivisin kiinni,
elämäntehtäväänsä tutkien.
Olen hukannut miekkani.
Miekan, jolla voitin aikaisemmin
taisteluni!
Nyt olen aseeton ja seison alasti.
KUINKA JATKAN ETEENPÄIN???????
Oi, rakkaat oppaani....
ohjatkaa minua!
Onko tämä henkeni sieluni alkulähde?
Olen täällä kuin kotonani.
Löydän täältä kaiken.
Energiapaikat, luonnonhenget,
joiden kosketus saa minut
itkemään.
Ja muistamaan…
intiaani luonteeni,
shamaanin
Joka on viisas ja yksin...
keskustellen eläinten ja
puiden kanssa ollen yhtä!!!!
Tässä saaressa on taikaa.
On kuin tulisi vieraalle planeetalle,
joka hoitaa, parantaa.
Maailmaan, jossa puhutaan eri kieltä
jota ymmärrän.
Tämä paikka saa noitani,
valkoisen velhoni elämään,
tuntemaan,
että se on oikeasti totta.
Oi, saareni
sinä olet lumonnut minut täysin!
Minä rakastan sinua!
Heräsin juuri.
Uni maistuu suussani vielä.
Uni… näky..
jossa seireeni tanssivat
vesipatsaiden päällä.
Pamaus,
jonka sieluni kuuli.
Suuri kattilankansi
olisi pudonnut.
Vilaus…
tanssivien neitojen helmasta.
Vihreää….
kirjailtu kalan suomu välkkein.
Valkoista …..
hohtavan aallon vaahto.
On aika tupakoida.
Palata maalliseen!
Rakastettuni saapuu pian!
Kyyneleet valuvat poskia pitkin.
Sieluni huutaa ….
APUA !!!!!!
Polvistuminen korkeamman puoleen..
Nöyrtyen…
Raamattu kädessäni.
Olen hukannut onneni,
sisäisen valoni,
pyyteettömän rakkauden sisältäni!!!
Voi, olisipa jo huominen,
jotta voisin nauraa ääneen…
MALTTAMATTOMUUDELLENI !!!!!!!!
Hän kertoi, että talossa remontoidaan….
Todellisuudessa hänen sieluaan korjataan
eheäksi kokonaisuudeksi,
jolla on
voimia ja valoa vastaanottaa
elämä,
siinä kauniissa rakkauden muodossa.
Tämä kaikki tulee jäämään,
asumaan…
siihen taloon niin kauan,
kun hän pitää huolen,
niistä ,
lämpimällä tulella,
uskolla luottaen itseensä
ja
JUMALAANSA!!
Marttyyrin kuolema
Jokin on sisälläni kuoltava,
että uusi pääsisi nousemaan pintaan
Tämä kärsimyksen tuska,
kuoleman pelko….
tarttuu niskaani kiinni
ja saa aikaan …..
Kristuksen ristin pääsäryn.
Orjantappurat painavat otsaani !!!!
On aika nousta kuolleista….
hohtavana sieluna !!!!
Hän on sähkömies.
Kätensä ovat näppärät ja pehmeät.
Ne tuntevat minun energiani,
jotka vaihtuvat,
liikkuvat vapaasti,
villeinä.
Välillä oikosulku!,
jonka hän korjaa …
suurella ymmärryksellä ja
rakkaudella.
Rakastelun jälkeen….
istuimme sängyssä jalat ojennettuna sylikkäin.
Kolmannet silmät,
otsat yhdessä.
Kuuntelimme itseämme,
toisiamme
näkyjä, värejä katsellen.
Olimme yhtä,
mutta, niin…..ITSENÄISIÄ ….!!!!!!
Katsoin itseäni peilistä,
kysyin,
kuka sinä olet???
Miksi minä tulen???
Rinnassani sykkii muutoksen tunne,
tunne siitä että,
kohta aukeaa uusi portti,
seuraavalle niitylle,
joka hurmaa sieluni
vihreydellään
ja
koskemattomuudellaan.
ONHAN TAAS KESÄ !!!!!!!
Mieleni on sanaton,
sielullani on paljon kerrottavaa.
Se odottaa sopivaa hetkeä kuin
tyyni järvi.
ETELÄTUULTA,
joka saa ajatuksen liikkeelle!
toukokuu
Sieluni huutaa
elämän tuulta,
joka lyö minua eteenpäin.
Kehoni kaipaa lämpöistä rakkauden kosketusta,
joka saa minut värisemään nautinnon huumasta,
joka purkautuu ulos kuin laava tulivuoresta,
Punaisen kuumana,
vyöryen eteenpäin polttavana
taas paikoilleen kivettyen…
Odottamaan seuraavaa
mannerlaattojen siirtymää.
Haluaisin palata kotiini…
muistamaan…
juureni
voimani
rumpuni
henkeni lähteen.
Missä on isäni, äitini, veljeni
ja suuri tietäjä…
opettajani.
hiidenkivi
voimapuuni…
Metsänhenki,
joka tanssii kanssani
musta korppi olkapäällä…
pirunviulua soittaen..
NAURAEN PELOLLENI !
Käteni kahmivat,
silmäni haluavat nähdä kaiken,
suuni himoitsee makuja.
Jalkani pakottavat minut juoksemaan.
Mieleni haluaa kaiken nopeasti.
Olen astunut harhaan,
maailmaan,
jonka vain ahneus saa aikaan.
Oi, enkelini!
Poistakaa pelkoni,
Ohjatkaa minut takaisin kotipolulleni!
Suru,
jonka olin kätkenyt salaa itseltäni,
kovan kilven taakse…
ilmestyi pelkona vihan takaa.
Miekkani voima oli petosta.
Sota,
vihollinen …
olivat kuluttaneet voimani loppuun.
Jäljellä oli vain rikkinäinen ihminen,
joka katsoi veteen…
nähden totuuden,
lapsen…
joka kaipasi isäänsä,
suurta sankaria,
toisesta valtakunnasta.
Pelko
saatana,
paha henki.
Musta,
seisoi takana kummajaisena.
Katsoin suoraan rakastavasti.
Voi, kuinka se vaikeroi!
Usko vahvistui!
Valo löytyy sisältäni!
Härän kuva luolassa,
opettajani on kuollut,
yksinäisyys,
suru,
suuri tehtävä
tuskaa,
pelkoa…
osaanko astua tähän rooliin.
tietäjä, shamaani..
tulenhenki kertoi…
keihääni on nyt kynä!
Suklaa on pehmeä kuin äidin syli.
Pehmeä kuin täyteläinen rinta.
Suussa mielihyvää tuottava,
makeaa.
Lapsuuden muistoja herättävä.
Puntari ei pidä siitä.
Sisälläni on peto,
joka saalistaa, himoitsee verta.
Tappaa toisen elääkseen.
Eläin pelottaa…
uskallanko katsoa,
suoraa silmiin
kiiluviin ja pahoihin,
isoja hampaita,
verisiä kynsiä.
Se on varjoni,
se on luonteeni,
joka metsästää
tässä elämässä
tappamatta ketään.
Keihäs on nyt oivallus!!
Miten ihmiset voivat kulkea näkemättä luonnon kauneutta?
Puiden vahvuutta, rakkautta.
Tähtien iloa.
Tuulen puhdistavaa vaikutusta.
Kuun kosketusta luovuuteen.
Miten he voivat elää,
kokematta maaäidin syliä.
Miten elää katsomatta taivaalle,
joka on Jumalan taideteos…
muuttuvine väreineen.
MINÄ EN VOI !!!!!
Katso, sanon sinulle,
aukaise silmäsi ja
sydämesi.
Katso vielä kerran
Olen tyhjä.
käteni eivät tunnista.
Jalkani ovat ilmassa.
Sydämeni ei iloitse.
Sisälläni suunnaton suru
menneisyydestä…
kaukaa menneisyydestä
tehden voimattoman.
ei halua,
ei tahtoa,
höyhenen kevyt
Tuuli voi pyyhkäistä
olemattomiin sieluni.
Ei materiaalia !
Persoonani on kadonnut !!
Ahdistaa……………..
Haluan pois näistä kahleista,
jotka olen itse kehittänyt
ympärilleni.
En jaksa enää kantaa näitä!
Niiden on nyt poistuttava ja päästän
niistä irti!
Haluan huutaa maailmalle, että
MINÄ OLEN OLEMASSA JA ELÄN!
Kuuletko kuinka ….?
sydämeni karjuu tuskasta.
Eteenpäin,
sanoi mieleni.
nyt on hetki
Suunta on oikea..
Myrskyn tulo herättää pelkoa,
odottaminen levottomuutta.
Se tuhoaa kaiken uudeksi.
Katselen taivasta suurin silmin,
näkyykö mustia pilviä…
Ottakoon mukaansa,
vieköön sinne missä elämäni
voi alkaa..
ensimmäisinä auringon säteinä.
Tulen humina hellassa.
Sitruunan tuoksuinen pesuaine pirtissä.
Hiljaisuus ulkona…
vain hanhen kiljaisu.
Tuulen suhina auringon saattamana.
Ajaton aika
Pieni koppakuoriainen
vitamiinipurkin päällä.
Levollinen olo.
Kevät siivous
uudelle….
Kahvintuoksu nenässä.
Ei tulevaisuutta!
Usva kesäpellon päällä
sai minut muistamaan elämän mysteerin,
joka kietoutuu päivään.
Vain sisäisessä hiljaisuudessa vois juosta
sen läpi…
pyhiinvaellusmatkallani
uuteen oivallukseen.
Löysin sielun, joka oli
piilossa peloissaan
menneessä kiinni…
On aika herätä
tulevaisuuteen,,
vaikka
jalkoja vielä polttaa.
Katsoin auringon nousua mustien kaltereiden takaa.
Se kutsui minua !
Haluaisin mennä katsomaan lähempää,
mutta mieleni on kahlinnut minut häkkiin.
Missä on avain,
suuri rohkeus ja voima,
jotta kotkan siipeni kantaisivat minut perille.
On aika avata portti !
Luottaa etelätuuleen….
En tiedä,
rakastanko sinua tarpeeksi paljon.
Tuntuu kuin tekisin itsestäni huoran,
joka tyydyttää asiakkaan tarpeet rahasta.
Nainen jolla on sydän,
mutta työ on opettanut hänet
toimimaan tunteettomasti.
Siitä on tullut rakkauden ammatti!
Polvillaan hän pyytää……
Anteeksi syntejään!
JUMALAN VALOON
kurkottaa käsillään
anovasti.
Lempeä hymy hänen kasvoillaan,
aurinko hänen sydämessään,
valo hänen sielussaan.
Hän on Rakastunut !
Sitä ei voi peittää,
se loistaa .....
kaikkien verhojen läpi !
Aurinko oli kuin punainen pallo,
joka loisti usvan takaa sumuisesti.
Kuljin sitä vasten...
uuteen päivään.
Se sai sydämeni tuntemaan,
sitä kauneutta,
jonka olin hetkeksi unohtanut.
Rakkauden hedelmä
Hän ahmi vartaloani käsillään,
sitä täyteläistä sielua..
hedelmää,
makeaa mehua..
kypsää
intohimoista,
joka sai meidät
olemaan yhtä.
Jumalaisena nektarina
Graalin Maljassa.
Rakkauden telepatiaa
Hän katseli tutkivan ihaillen,
kasvoja.
Rakkaus oli äänetöntä.
Hellää Jumalallista.
Rintani ovat kuin keltasirkut,
silmäni kotkan.
Jalkani ovat puhvelin,
selkäni kuin kissan,
olkapääni kuin joutsenen.
OLEN ELÄIMELLINEN IHMINEN !
Luonnossa kaikilla eläimillä on tehtävänsä,
jotta ympyrä pyörisi.
Miksi ihmisen on joskus niin vaikea ymmärtää
omaa paikkaansa elämässään ?
Kun olet eläin, puu, tuuli, vesi …..
sinä tiedät jo syntymästä asti,
miksi tulit ja kuinka toimia.
SINUN ON OLTAVA OSA LUONTOA,
ETTÄ LÖYTÄISIT TEHTÄVÄSI !
Kimalteleva lumi katuvalojen alla.
Tie satumainen
mahdollisuuksia täynnä.
Lapsuuden mieli.
Mielikuvituksen rikkaus,
haavemaailma.
Kuinka saada se takaisin?
Kuolema korjasi ihmisen pois.
Sielu, joka jää maan pinnalle suremaan..
on levoton
peljäten omaa tuskaansa,
irtipäästämistä.
Ilo ja valo koskettivat heitä molempia.
Rakkauden sävelet kiitävät läpi
maailmankaikkeuden.
Olemme yhtä!
Sanaton keskustelu voi
jatkua loputtomiin !!
Kerroin hänelle,
vaikka hän jättäisi minut
en kuolisi,
sillä kaikella on aikansa,
kaikella paikkansa.
olkoon se ihminen, esine, elämä.
Kun vene virtaa jokea alas,
käy istumassa hetken aikaa,
vanha poistuu tehden tilaa taas uudelle,
sillä vene uppoaisi liiasta lastista.
Istun tyynenä katsellen maisemia ja
elämääni
joka on
Jumalaisen johdatuksen virrassa!!!!!
(Hailuoto)
Aurinko se monimuotoinen energia lähteemme.
Kuinka se meidät tuntemaan näytöksillään…
Nousuillaan …
uskoa uuteen päivään,
joka on taas iloa, rakkautta täynnä.
Laskullaan …
se muistuttaa vaaleanpunaisellaan,
hyvästä sydämestä
Lilan sävyllään siitä Jumalaisesta tiedosta.
On aika siirtyä nukkumaan,
jotta näkisin aurinkoni taas
sisälläni!
Minun ääneni on hiljaisuus,
joka saa mieleni avautumaan.
Sieluni on pöllön huhuilu hämärässä valossa.
Valossa joka näkyy puiden takaa kun aurinko on
juuri laskenut,
noustakseen uudelleen…..
Pöllön huhuilu,
niin pehmeä ja kutsuva….
samalla ….. viisaan tietävä…
elämäntehtävästään….
Päivä ja yö ovat yhtä.
ON KESÄ YÖ.
Istun vanhalla laiturilla ,
meren rannalla.
Laituri, joka on sammaloitunut,
nähnyt paljon rakkaustarinoita…
tunteita, aitoja elämän tarinoita.
Laituri joka tuntee veden hyväilyn, tyrskyn…
liplatuksen, loiskeet ….
tuovat esiin sielun merimiehen ,
jolla on kaipuu merelle.
jotta voisi taas kuulla laivan keulaa vasten
pärskähtävät aallot.
Hän tietää
on aika saapua uuteen satamaan,
jolla on sanoma, opetus sielullesi.
Satama….
jolle on aika kohta jättää hyvästit
haikeana…
mutta riemuiten lähdöstä.
UUSILLE VESILLE……
Kortit näyttävät hyvää ja pahaa.
Onko se sisälläni olevan pelon ja valon taistelu ?????
Kuinka selviän tästä !!!???
Vain luottamalla itseeni,
sieluuni,
joka on aina niin viisas,
puhdas ja jumalallinen.
Sillä … Minä olen,
Kaikki mitä minulle tapahtuu.
Olkoon se suuren ymmärryksen alaisena,
Rakkauden valon ympäröimänä!!!!!
Taivaankannen tähdenkääntäjä
suuntaa valokeilan,
juuri silloin kun sydämesi tuska
on suurimmillaan,
mielesi ilman ystävää.
Katso vain ylös!
Taivas on sinun!
Ääretön hiljaisuus
Ihmisen ääni….. kuin raiskaus siinä.
Usva laskeutuu,
pehmentää mystisellä vaipallaan,
antaen muistoja …..
edellisestä elämästä.
… hetkestä…
kun hevosen kanssa kuljin metsässä,
etsimässä ….
MENETETTYÄ RAKKAUTTANI !!!!!!
Sydän on tulvillaan kaipausta..
sinne, josta muistan vain
puhtaan
rakkauden
ja
hellyyden.
Paikkaan pilvien yläpuolella.
Missä kaikki annetaan anteeksi!
Oi, rakkaat enkelit,
haluan syleilyynne
Mutta aion katsoa.........
pelkoani silmiin,
sillä suurella vaaleanpunaisella
oivalluksella.
Demonit, saatanat ja pirut
tunkeutuvat mieleeni.
JÄTTÄKÄÄ MINUT RAUHAAN !
Antakaa kehoni!
En tarvitse tätä !
Tämä on vain testiä, jotta vahvistuisin.
Ne tanssivat ympärilläni….
aivoissani.
Olen saanut ne hermostumaan,
sillä kuljen tietä, joka on päällystetty
VALOLLA ja KULLALLA!
Tietä, joka on vahva ja kestävä,
sivupolulla on käytävä,
jotta löytäisin suunnan taas
takaisin…..
valtatielle, joka johtaa
suoraan taivaaseen…
------ SISÄLLENI ------