Kaikki alkoi oikeastaan isäni kuolemasta, jolloin olin viisivuotias. Turvattu lapsuus poistui, alkoi epävarmuuden ja itsensä etsimisen aika.

Ollessani noin kymmenen isäni ilmestyi unessa minulle valkoinen kaapu yllään, joka oli sidottu kultaisella vyöllä. Hän antoi muutaman elämänohjeen. Siitä lähtien olen tiennyt, että toinen taso on olemassa. Kuolleet omaiset auttavat ja seuraavat meitä arjen askareissa. He myös opastavat meitä enkeleiden kanssa, kun maltamme ja uskallamme hiljentyä kuuntelemaan hiljaisia viisaita kuiskauksia.

Seuraava polkuni käännekohta oli tietenkin avioliitto, joka osoittautui todella vaikeaksi elää ihmisen rinnalla, joka sairastaa alkoholismia. Mutta siinä kaiken rakkauden ja vihan keskelle meille syntyi tyttö ja poika, jotka ovat suurin iloni  vielä tänä päivänä. Nähdä, kuinka henkisiä olentoja he ovat siinä lapsen viattomuudessa, joka on syntymän jälkeen kasvoilla näkyvänä yhteydessä Jumalan kosmiseen energiaan!

Kolmenkymmenen vuoden iässä seurasi suuri muutos, joka oli avioero ja työpaikasta irtisanoutuminen. Henkisen kasvun kirjat, ystävät, meditaatio ja jooga täyttivät elämäni tyhjiön. Alkoi suuri seikkailu itseeni. Kysymyksiä tulvi. Kuka minä olen? Miksi olen täällä? Mitä haluan tulevaisuudelta? Alkoi syntyä runoja, löysin energian, jolla autoin ihmisiä. Löysin luonnon metsäpolulta, järvenrannalta kaikkine olentoineen, joiden kanssa olin yhtä. Löysin uuden rakkauden, ihmisen, joka ymmärsi minua sellaisena kun olin. Joksi minä olin vasta tullut! Rakkauden, joka repäisi auki koko egoni verhon. Minun piti oppia uudestaan rakastamaan pyyteettömästi!

Löysin  myös tahdon tulla toimittajaksi, joka kirjoittaa henkisen kasvuun liittyviä artikkeleja. Perustin yrityksen. Sitä oppitietä kesti vuoden. Yrittäjyyden loputtua minulla oli uusi käsitys itsestäni, entistä varmempana siitä, että ihminen itse on vastuussa omasta elämästään, onnellisuudestaan ja suhtautumisesta vaistonkäymisiin. Löysin öljyvärimaalauksen, jolla pystyin ilmaisemaan, sitä mitä muut eivät näe. Löysin maalaamisen parantavan ja puhdistavan voiman.

Seuraava tehtävä oli kouluttaa itseäni lisää, jotta voisin toimia aktiivisesti vapaaehtoistyössä steinerkoulun hyväksi. Nyt olen jälleen matkalla aikaan ja paikkaan, jota en tiedä, mutta se kiehtoo, viehättää, kutkuttaa rinnassa alati muuttuvana elämän ihmeenä, joka parantajan työ minulle antaa!!!