Lapinporokoiran
jalostuksen tavoiteohjelma

LUONNE Henkinen olemus: 1. Vahvistaminen Vahvistettu 14.10.2000 Lappalaiskoirat ry:n yleiskokouksessa. 2. Rotujärjestö Lapinporokoira kuuluu Lappalaiskoirat ry:n alaisiin rotuihin yhdessä muiden lappalaiskoirien kanssa. Lappalaiskoirat ry:n jäsenmäärä vuonna 1999 oli n.1700. Rotujärjestön toiminta kattaa koko maan. 3. Rodun kehittyminen On täysin selvää, että poroa paimentava koira ei missään maassa, eikä millään alueella ole kehittynyt ulkomuodoltaan yhtenäiseksi, vaan vaihtelu kokonaiskuvassa on ollut ominaista. Eri rakennetyypit, koko, karvapeitteen pituus ja karkeus sekä väritys ovat tuoneet oman kirjonsa porokoirien ilmiasuun. On kylläkin syntynyt paikallisia koirakantoja rajatuille alueille, joissa tyyppi ja kokonaiskuva ovat olleet yhtenäisempiä. Suunniteltaessa lapinporokoiran jalostuksen suuntaviivoja meidän on muistettava, että nykyinen rekisteröity aines polveutuu verraten kapeasta siitosmateriaalista, joka oli paikallista kantaa, josta parhaat yksilöt otettiin aikoinaan rotuun pohjaksi lapinporokoiran jalostustyölle. Koirakantaa on laajennettu vielä 90-luvun lopulle asti rotuunoton avulla. Kanta on huomattavasti laajentunut nykypäivänä. 4. Levinneisyys Lapinporokoiria on viety Skandinavian, Euroopan ja Aasian eri maihin. 5. Käyttötarkoitus Porokoiraa käytetään ympäri vuoden erittäin vaihtelevissa olosuhteissa, joissa on suuret maastolliset ja ilmastolliset vaihtelut. Tällainen tehtäväkenttä vaatii porokoiralta poikkeuksellista sopeutuvuutta, oppimiskykyä ja älykkyyttä. Sillä on oltava myös perinnöllisiä paimentamiseen liittyviä ominaisuuksia, kuten voimakas paimentamis-, haku- ja kokoamistaipumus. Lapinporokoiran on oltava yhteistyökykyinen, mutta pystyttävä työskentelemään itsenäisesti, työskentelyn aikana sen ohjattavuus ja hallittavuus on oltava moitteetonta. Voimakas riistavietti ja kiinnikäymistaipumus ovat kielteisiä ominaisuuksia. Työssään lapinporokoiran on oltava sitkeä ja pitkäjänteinen, tarvittaessa kova ja peräänantamaton. Lapinporokoira omaa synnynnäisen paimennusvietin. Se soveltuu paimennukseen ja poronhoitotyöhön sekä seura-, vahti- ja pihakoiraksi. Sen yhteistyöhalu ja ohjattavuus on hyvä. Lapinporokoira on oppivainen, joten sen kanssa voi harrastaa esim. tottelevaisuuskoulutusta, agilitya ja pelastuskoiratoimintaa. Rodun saatua 1997 palveluskoiraoikeudet sitä voidaan erinomaisesti käyttää sitkeytensä ja kestävyytensä ansiosta kaikissa palveluskoirakokeiden maastolajeissa. 6. Jalostustavoite Lapinporokoiran jalostustavoite on säilyttää henkisesti ja fyysisesti terve ja kestävä rotu, joka soveltuu ja sopeutuu hyvin nykypäivän poronhoitotyöhön ja joka säilyttää asemansa myös varsinaisen poronhoitoalueen ulkopuolella suosittuna kartano- ja vahtikoirana, sekä lisääntyvässä määrin harrastus- ja palveluskoiratoiminnassa. 6.1 Luonne Tasapainoinen, rauhallinen, ihmiselle ystävällinen, rohkea mutta samalla nöyrä. Isännälleen ja elinpiirilleen ehdottomasti uskollinen. Luoksepäästävyys: Isäntänsä läsnäollessa näyttää avoimesti luoksepäästävyytensä ja suhtautuu hyväntahtoisesti ja luottavaisesti vieraaseen ihmiseen. Hermorakenne: Hallitsee hermonsa hyvin, tervehermoinen, suhteellisen rauhallinen. Terävyys: Pieni, tarvitsee paljon ärsytystä ennen kuin reagoi vihamielisesti. Toimintakyky: Kohtuullisen suuri. Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty. Taistelutahto: Kohtuullinen. Kovuus: Kohtuullisen kova. Temperamentti: Kohtuullisen vilkas. Luonteen kannalta huomioitavaa: - koulutettavuus säilytettävä - liika pehmeys ja liika kovuus ei-toivottuja, nartut ovat selvästi pehmeämpiä kuin urokset 6.2 Ulkomuoto Ensimmäinen rotumääritelmä on vuodelta 1966 ja viimeisin on vahvistettu Suomen Kennelliitossa ja hyväksytty FCI:ssä 1997. Ulkomuodossa huomioitavaa: Koiran tyypin ja rakenteen määrää paljolti koiran käyttötarkoitus, se millaisessa ympäristössä ja minkälaisissa maastoissa se joutuu työskentelemään. Porokoiran käyttö tapahtuu yleensä vaikeakulkuisessa maastossa, metsissä ja tuntureissa, joissa koiralta vaaditan kestävyyttä. Näin ollen lapinporokoiran rakennetyypin tulee olla ravaajan rakennetyyppi. Lapinporokoiran tulee olla keskikokoinen, rakenteeltaan voimakas, ei raskas, korkeuttaan pidempi. Luusto ja lihaksisto hyvin kehittyneet, vahva selkä ja rinta, leveä lanne ja pitkähkö lantio. Raajat vahvat, etu- ja takaraajoissa selvät kulmaukset. Karvapeitteen pitää olla karkeaa, mieluummin keskipitkää. Häntä keskipitkä levossa ala-asentoinen, liikkeessä ja koiran ollessa innostunut selän suuntainen taikka hieman korkeampi. Terve rakenne, oikea tyyppi ja siihen liittyvä säänkestävä karvapeite ovat ehdottomia vaatimuksia. 7. Jalostusmateriaali Rekisteröintivuosien 1990-1999 rekisteröintimäärät ja käytetyimmät urokset (erillinen lueteelo). 8. Terveys Silmäsairaiden ja todennäköisten kantajien käyttöä tulee ehdottomasti välttää, samoin D- ja E-lonkkaisten koirien. 9. Jalostusorganisaatio Lapinporokoiran jalostusneuvonnasta vastaa Lappalaiskoirat ry:n hallituksen valitsema jalostustoimikunta. Julkaistu Lapinkoiralehdessä 1/2001

Pääsivulle