Päitä & ilmeitä, rakenteita, värejä
- monimuotoiset lapinporokoiramme

Lapponian Herders' heads & expressions, structures and colors

Lapinporokoira on rotu, jossa on nähtävillä monia eri tyyppejä. Lukuisia värien yhdistelmiä, paljon vaihtelua ilmeissä ja rakenteissa, rungoissa, hännänkannoissa, mittasuhteissa. On toisinaan vaikea sanallisesti kuvailla sitä ulkonäöllistä vaihtelevuutta, joka rodussamme esiintyy, siksi halusin kasata kokoelman erilaisia tyyyppejä nähtäväksenne. En halua korostaa, että yksikään niistä olisi toistaan parempi tai haluttavampi. On vain joukko monia erilaisia, joista varmasti jokaiselle löytyy omat kannattajansa. Kuvissa esiintyy monien eri kenneleiden koiria, monista eri yhdistelmistä. Ne ovat kaikki kuitenkin rekisteröityjä, puhdasrotuisia lapinporokoiria. Verrattuna moniin vanhoihin kennelrotuihin lapinporokoira on siinä mielessä nuori, että sen ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1966. Rotu ei ole ulkonäöllisesti toinen toistensa klooneja, ei myöskään luonteidensa puolesta. Jokainen yksilö on omanlaatuisensa, arvokas juuri sellaisena kuin se on. Lapinporokoirarotu on pienikantainen, tyypiltään elävä rotu, jonka rikkaus on myös sen monimuotoisuudessa.

Päitä ja ilmeitä - Heads and expressions

	Klassinen lapinporokoirauroksen pää, ilmeikäs kokonaisuus. Tyypillinen kuonon pituuden ja syvyyden suhde kallon pituuteen, normaali otsapenger, normaalit poskikaaret.
	Hieman pidempikarvaisen nartun pää, muodot ovat kauttaaltaan jonkin verran edellistä pyöreämmät. Silmien päällä on pienet "kaksoissilmät", merkkiväritys ei ole kovin selväraajaista, kuonossa näkyvissä ajan tuomaa harmaantumista.
	Iäkäs narttu, jolla laajalle levittäytyneet silmä- ja poskivaalennukset.
	Väriltään miltei kokonaan musta nuoren nartun pää. On silmiinpistävää, kuinka väritys visuaalisesti aikaansaa ns. kevyemmän vaikutelman. Musta väri päässä on rotumääritelmän mukaan aivan yhtä hyväksytty, kuin merkkivärinenkin.
	Nuori narttu, jonka pää ei ole vielä täysin kehittynyt aikuisen mittoihin. Silti jo näkyvissä erittäin hyvä ilme ja hyvin rakentuneet pään mittasuhteet. Merkkien väri punertavaa.
	Iäkäs narttu, jolla harmaat kasvovaalennukset ja ns. silmälasit.
	Tavanomaisen merkkivärin lisäksi ilmeeseen vaikuttaa piirto. Tällä nuorella nartulla piirto on vain kapea juova, joillakin yksilöillä on jopa melko leveä laukki.
	Kokoruskean nartun ilme. Kuten täysmustallakin, merkkien puute saa aikaan vaikutelman kapeammasta päästä ja litteämmästä kuonosta. Vaikka tosiasiassa kyse saattaa olla vain visuaalisesta vaikutelmasta.
	Riistanvärisen eli sudenvärisen eli hallavan nartun ilme. Veikeää kettumaisuutta, myös aivan yhtä sallittu värityksen puolesta kuin perinteinen musta merkein.
	Kokoruskea narttu, joka ei ole tilanteessa ihan tarkkaavaisimmillaan. Kaunis punaruskea väritys.
	Hyväntuulinen, avoin ilme. Runsas korvakarvoitus, aavistus silmälasiväritystä.
	Laajamerkkinen nuori uros, jonka päähän tulee vielä lisää "volyymiä".
	Yleisväriltään harmaa nuori uros kesäturkissa. Kauluskarvoitus on huomattavasti runsaampi talvisaikaan.
	Nuori narttu, jolla kaunis ilme, kuono vielä vahvistuu. Huomattavan suuret korvat.
	Pitkäkarvainen, riistanvärinen koira, jolla selvät kasvovaalennukset.
	Taittokorvainen, harmahtava vielä pentuikäinen narttu. Suloinen, rodunomainen ilme ja kauniit pään mittasuhteet.
	Pitkäkarvainen, keltainen uros, jonka ilme ei kaikista tyypillisin rodulle. Melko voimakas otsapenger.

Rakenteita - structures

	Juniori-ikäinen uros, joka vielä kesken rungon kehityksen. Näkyvillä on jo linjakkuus ja mittasuhteet.
	Vankkarakenteinen veteraaniuros, joka voisi olla takaosaltaan kulmautuneempi.
	Nuori narttu, joka hyvin voimakkaalla karvanlähdöllä. Hyvärakenteinenkin koira näyttää "nakuna" kevyeltä ja helposti myös korkearaajaiselta, vaikkei normaaliturkkisena sitä vaikutelmaa tekisikään.
	Tasapainoinen rakenne - kuvakulma hieman yläviistosta tekee vaikutelman todellisuutta syvemmästä rungosta ja rintakehästä.
	Voimakasturkkinen uros, jolla saisi olla pidempi lantio ja kulmautuneempi polvi- ja kinnerkulma. Tekee vaikutelman takakorkeudesta.
	Lähes kokonaan musta, vain jaloissa hieman merkkiväriä. Kaunisrakenteinen narttu, jolla hyvät mittasuhteet rungossa ja kauniistikulmautunut takaosa.
	Junioriuros, jolla lähes kokonaan kaulan kiertävä valkoinen kranssi.
	Nuori narttu, joka on kuvattu hieman epäedullisesta kuvakulmasta.
	Klassisen merkkivärinen uros, jolla korkealle kiinnittynyt ja tiukasti kippuralla kannettu häntä.
	Täysparkkiuros, jolla kauniisti kulmautunut etuosa, takaosassa voisi olla runsaamminkin kulmautuneisuutta.
	Riistaparkkinarttu, jolla tasapainoinen rakenne. Takakulmauksia voisi olla aavistuksen enemmän.
	Tumma, pidempikarvainen narttu, jolla kauniit rungon ääriviivat.
	Nuori tumma uros, jolla kaunislinjainen pää. Reisi voisi olla leveämpikin ja takakulmaukset voimakkaammat.
	Kaunisilmeinen nuori uros, jolta vaalea peitinkarva näkyy paikoitellen päällyskarvan läpi. Takaosa voisi olla kulmautuneempikin.
	Juniori-ikäinen tumma uros, jolla selvät mutta etenkin kasvoissa vähäiset merkit. Hyvä rungon pituus suhteessa korkeuteen. Ravaajarakenteiset mittasuhteet.
	Rodunomainen kaunis nartun ilme, seistessäkin korkealla kannettu häntä, joka on hieman ylöskiinnittynyt.
	Kauniin syvänruskea narttu, jolla hyvät korkeuden ja pituuden mittasuhteet. Kauniisti kulmautunut etuosa. Jaloissa aavistus brindleväritystä tan-värissä.

Värejä - colors

	Klassinen musta merkein. Tällä koiralla on lisäksi valkoista väriä rinnassa ja tassuissa. Hieman myös kaulassa tan-värin alapuolella. Jotkut kutsuvat tätä väritystä kolmiväriseksi tai karamikseksi.
	Pitkäkarvainen, merkkivärinen koira.
	Merkkimusta koira, jolla mielenkiintoinen väritys takaosassaan. Harmaita päistärkarvoja kauttaaltaan takareidessä ja hännässä (häntä on varjostunut mustaksi tässä kuvassa).
	Musta tummalla melko vähäisellä merkkivärillä. Valkoiset raajat ja rinta, raajoissa pilkutusta (englanniksi "ticking"). Valkoisen värin esiintyminen tässä runsaudessa on myös aivan sallittu väritys lapinporokoiralla, vaikkakin melko harvinainen.
	Pitkäkarvainen, mustasilmälasipäinen uros, jolla raajoissa tan-merkit.
	Musta lapinporokoira, jolla aavistus silmälasiväriä ja häivähdys ruskeaa rakajaloissa. Valkoiset etutassut. Valkoisessa värityksessä pilkuttuneisuutta - pilkut eivät ole kovin harvinaisia rodulla. Täysmustalla pilkut ovat mustia, parkeilla ruskeita. Merkkivärisen koiran pilkut voivat olla sekä mustia että ruskeita, mikäli ne asettautuvat tan-värityksen molemmille puolille.
	Kokomusta lapinporokoira, jolla ainoastaan valkoista rinnassa, ei lainkaan merkkiväriä kasvoissa tai raajoissa.
	Merkkiparkki. Keskiruskea, hieman punaiseen sävyttynyt koira selväraajaisin poski- rinta- ja raajavaalennuksin.
	Riistaparkki. Merkkivärinen ruskea + silmälasitus. Peitinkarvaa vaaleampi pohjavilla.
	Harvinaisen vaalea parkki kasvo- rinta- ja raajavaalennuksin. Aurinko on polttanut karvat rungosta niin että merkkiväritys miltei katoaa. Päästä se on kuitenkin selvästi erotettavissa.
	Syvänruskea parkki, joka jo harmaantunut kasvoiltaan. Jaloista voi päätellä että koira on merkkiparkki, tan-väri on selvää.
	Riistaparkki, ilman kasvovaalennuksia. Raajavaalennukset ovat selvät. Rinnassa valkoista.
	Kokoparkki (ei merkkejä eli tan-väriä) punaruskea koira, jolla valkoista rinnassa.
	Riistan- eli sudenvärinen eli hallava koira. Koirassa on selvästi havaittavissa monia sävyeroja - myös aivan hyväksyttävä väritys, väri muiden joukossa.
	Riistan- eli sudenvärinen eli hallava pitkäkarvainen koira. Yleisväri on mustaa, merkkiväri selvää, lisänä vaalea pohjavilla ja silmälasiväritystä.
	Sudenvärinen, yleisvaikutelmaltaan harmahtava koira.
	Grizzle / riistanvärinen koira, jolla pohjalla merkkiväri. Hännänpää valkoinen ja kuonossa piirron aihe. Valkoista myös rinnassa ja tassuissa.
	Sudenvärinen harmahtava koira, jolla jaloissa kellertävää merkkiväriä. Kuono tumma, aavistus silmälasiväritystä.
	Aidosti sudenvärinen koira, jolla kauttaaltaan kauniisti harmaalla ja punertavalla sävyttynyt turkki.
	Kauttaaltaan harmaasävytteinen koira, jolla aavistus värivaihteluita kaulalla ja raajojen sisäsivuilla.
	ee-keltainen koira, jolla pitkä peitinkarvoitus. Ei hyväksytty väri lapinporokoirilla.
	Geneettiseltä tyypiltään ee-keltainen koira. Kannassa melko harvinainen väri, jota rotumääritelmä ei hyväksy. Periytyy väistyvästi, eli tarvitsee keltaisen värin geenitekijän sekä isältään että emältään.
	Pentuikäinen uros, jolla on raajojen värimerkeissä nokisuutta. Tämän kaltaista tummuutta ei tule sekoittaa raidallisuuteen eli brindleihin merkkeihin. Nokisissa merkeissä tumma on epäsäännöllistä (voisi sanoa laikukasta), mutta selviä vaaleitakin osia on näkyvillä.

Pääsivulle