Tullaan tutuiksi

Tuulenkuun kennelnimi on myönnetty minulle vuonna 1995. Täältä löydät esittelyni. Ensimmäinen lapinporokoirani FIN MVA & TVA, AGI3 Juoksa Geeni (e. FIN MVA Nilla, i. rotuunotettu Rane) tuli minulle alkuvuodesta 1994. Geenin kanssa olemme ahkeroineet monissa harrastuslajeissa, joiden parissa olemme kokeneet lukuisia ihania ja riemukkaita hetkiä. Minä olen opettanut Geenille monenmoisia temppuja ja Geeni on opettanut minulle - ei enempää tai vähempää, kuin - elämää. Yhdessä kuljetun tiemme tuloksista voitte lukea Geenin omilta sivuilta, mutta valitettavasti niitä elämyksiä ja kokemuksia, joita saavutettujen tulosten taakse kätkeytyy, en voi tekstin kautta kyllin havainnollisesti välittää. Geeni on opettanut niin paljon. Se on luonentestitermein "pehmeä" eli muistaa kaiken kokemansa. Pehmeyden vuoksi tai itseasiassa sen ansiosta ohjaajan tekemiset ja tunnetilat kimpoavat Geenistä kuin peilistä. Tätä kuvastinta oli pakko opetella lukemaan. Tinkimättömällä jääräpäisyydellä peili olisi hajonnut tuhansiksi pirstaleiksi. Ottaessani vuonna 1994 Geenin kaverikseni ja ystäväkseni, ei lapinporokoiria näkynyt harrastusrintamalla. Geeni on ollut monessa asiassa edelläkävijä. Se valmistui jo 2-vuotiaana tottelevaisuusvalioksi historian ensimmäisenä lapinporokoirana ja kilpaili ensimmäisenä rotunsa edustajana agilityn korkeimmassa 3-luokassa. Geeni saavutti agilityssä useita piirinmestaruussijoituksia ja yhden SM-sijoituksen (SM-kilpailujen kahdeksas vuonna 1997). Paljon työtä tehtiin yhdessä ja maksamakkaraa kului :-). Niin ala- kuin ylämäistäkin opittiin yhdessä. Ponnisteltiin eteenpäin ja tuettiin toisiamme. Harrastuksia Harrastusten innostamana olen itsekin kouluttautunut "koiramaisesti". Olen toiminut vuosien ajan pätevöitynä tottelevaisuuskoulutusohjaajana, agilityn koulutusohjaajana, TOKO:n liikkeenohjaajana ja TOKO:n ja agilityn koetoimitsijana. Vuodesta 2002 lähtien olen toiminut agilityn ylituomarina ja syyskuusta 2003 lähtien TOKO:n ylituomarina. Koiranäyttelyiden kehätoimitsijana olen häärinyt vuodesta 1997 ja ulkomuototuomareiden alkeiskurssin suoritin hyväksytysti vuonna 2004. Tieto eri rotujen rakenteesta, mittasuhteista ja terveestä liikunnasta on kiinnostanut minua kaikkien koiraharrastusvuosieni ajan. Tätä tiedonhaluani palvelee myös se, että työskentelen Koiramme-lehdessä tekemällä rotuesittelyjä. Työ on erittäin kiinnostavaa ja antoisaa. Nautin siitä todella. Olen käynyt Kennelliiton kasvattajien peruskurssin + jatkokurssin sekä jalostusneuvojien peruskurssin + jatkokurssin. Edellä mainitujen kurssien lisäksi olen kouluttautunut monilla viikonloppukursseilla ja osallistunut eri kouluttajien vetämiin koulutuksiin niin koiran kanssa kuin kuunteluoppilaanakin. Joitain mainitakseni Riitta Ahon kurssi "Koirien rakenteen ja liikunnan välisestä suhteesta" oli erittäin havainnollinen. Lukuisat agilitykurssit ja eri PK-maastolajien (jälki, suojelu, ja yleisleirit) ovat myös kuuluneet ohjelmistooni. Koirankoulutuksen ja koiran lukemaanoppimisen taidot kehittyvät vähitellen. Tiedonmurusia on paljon, mutta ne on ripoteltu pieniksi paloiksi maailmalle. Eihän kukaan ole sanonut, että sen pitäisi olla helppoa... :-) Innostunut harrastaja käyttää aikaansa noukkiakseen oppeja ja sulauttaakseen ne mielessään toimivaksi kokonaisuudeksi. Tämä tie on mielestäni koiraharrastuksen ydin. Oppiminen voi jäädä pinnalliseksi, jollei itse kouluta koiriaan ja kilpaile niiden kanssa. Oppimista kannattaa syventää myös kouluttamalla ja valmentamalla muita koirakoita. Näin oppii oman rodun lisäksi muidenkin rotujen erityispiirteitä. Valmennan nykyään toiminimellä Koirataito SM - Salme Mujunen. ~ ~ ~ Koirat-lehdessä 2/2008 ollut esittely musta: 1, 2, 3 ~ ~ ~ Pääsivulle