Lapinporokoiran
jalostuksen tavoiteohjelma

LUONNE Henkinen olemus: Tasapainoinen, rauhallinen, ihmisille ystävällinen, rohkea mutta samalla nöyrä. Isännälleen ja elinpiirilleen ehdottoman uskollinen. Hermorakenne: Vahvahermoinen, ei herkkä, ei kovin altis sivuärsykkeille. Hallitsee hermonsa hyvin erilaisissa tilanteissa. Ei kovin aggressiivinen. Terävyys: Reagointikyky ei kovin nopea, käyttää harkintaa. Isäntänsä käskyt ja toiveet huomioonottava. Työskentelyssään sitkeä ja peräänantamaton, tarvittaessa kovaluonteinen. Luoksepäästävyys: Suhtautuu avoimesti isäntänsä läsnäollessa vieraisiin ihmsiiin, muutoin välinpitämättömästi tai lievästi aggressiivisesti. Koulutettavuus: Kohtuullisen vaikea kouluttaa. Luonteeltaan itsenäinen. Vältettävä kovaa koulutusta, on saatava hyvällä oppimaan. Tarkoituksetonta toistoa tulee koulutuksessa välttää. RAKENNE Koiran tyypin ja rakenteen määrää paljolti koiran käyttötarkoitus, se millaisessa ympäristössä ja minkälaisissa maastoissa se joutuu työskentelemään. Porokoiran käyttö tapahtuu yleensä vaikeakulkuisessa maastossa, metsissä ja tuntureissa, joissa koiralta vaaditaan kestävyyttä. Näin ollen porokoiran rakennetyypin tulee olla ravaajan rakennetyyppi. Porokoiran tulee olla keskikokoinen, rakenteeltaan voimakas, ei raskas, korkeuttaan pidempi.. Luusto ja lihaksisto hyvin kehittyneet, vahva selkä ja rinta, leveä lanne ja pitkähkö lantio. Raajat vahvat, etu- ja takaraajoissa selvät kulmaukset. Karvapeitteen pitää olla karkeaa mieluummin keskipitkää. Häntä keskipitkä, levossa ala-asentoinen, liikkeessä ja koiran ollessa innostunut selän suuntainen taikka hieman korkeampi. KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Porokoiraa käytetään ympäri vuoden erittäin vaihtelevissa olosuhteissa, joissa on suuret maastolliset ja ilmastolliset vaihtelut. Tällainen tehtäväkenttä vaatii porokoiralta poikkeuksellista sopeutuvuutta, oppimiskykyä ja älykkyyttä. Sillä on oltava myös perinnöllisiä paimentamiseen liittyviä ominaisuuksia, kuten voimakas paimentamis-, haku-, kokoamis- ja kääntämistaipumus. Porokoiran on oltava yhteistyökykyinen ja yhteistyöhaluinen, työskentelyn aikana sen ohjattavuus ja hallittavuus on oltava moitteeton. Voimakas riistavietti ja kiinnikäymistaipumus ovat kielteisiä ominaisuuksia. Työssään porokoiran on oltava sitkeä ja pitkäjänteinen, tarvittaessa kova ja peräänantamaton. JALOSTUKSEN PAINOPISTEITÄ On täysin selvää, että porokoira ei missään maassa, eikä millään alueella ole kehittynyt ulkomuodoltaan yhtenäiseksi, vaan vaihtelu kokonaiskuvassa on ollut ominaista. Eri rakennetyypit, koko, karvapeitteen pituus ja karkeus, sekä väritys ovat tuoneet omat kirjonsa porokoirien ilmiasuun. On kylläkin syntynyt paikallisia koirakantoja rajatuille alueille, joissa tyyppi ja kokonaiskuva ovat olleet yhtenäisempiä, jokin tietty käyttömalli, tai jokin hyväksi koettu koirasuku lienevät tämän aikaansaaneet. Suunniteltaessa porokoiran jalostuksen suuntaviivoja, meidän on muistettava, että nykyinen reksiteröity aines polveutuu verraten kapeasta siitosmateriaalista, joka oli tuollainen paikallinen kanta, josta parhaat yksilöt otettiin aikoinaan rotuun pohjaksi porokoiran jalostustyölle. Nykyisen rekisteröidyn koira-aineksen kanssa meillä ei ole jalostuksellisesti enää paljoakaan pelivaraa, meidän on saatava jostain uusia koiria, uutta verta jalostukseen. Mieleen tulee ensisijassa pohjoinen ns. luonnonrotuinen kanta. Meidän on saatava nämä koirat porokoiratarkastuksien ja katselmuksien avulla esiin ja parhaat yksilöt niistä tehokkaaseen jalostukseen. Meidän on etsittävä siitosmateriaalia myös muista maista, lähinnä Norjasta ja Neuvostoliitosta. Meidän on saatava varsinainen käyttäjäkunta, poromiehet, mukaan tähän työhön entistä aktiivisemmin. Valitettavasti lupaavasti alkanut yhteistyö Paliskuntain yhdistyksen kanssa on viime vuosina hiipunut. Porokoirien jalostustavoite on kehittää henkisesti ja fyysisesti terve ja kestävä rotu, joka soveltuu ja sopeutuu hyvin nykypäivän poronhoitotyöhön ja joka säilyttäisi asemansa myös varsinaisen poronhoitoalueen ulkopuolella suosittuna kartano- ja vahtikoirana. Sallikaamme tietty vaihtelu sen kokonaiskuvassa kuitenkaan tinkimättä oikeasta rakennetyypistä, joka on tiiviissä käytössä vuosien aikana muotoutunut pohjoisten poronhoitoalueitten porokoirien tyypiksi. Lapinporokoirajaosto, julkaistu Pystykorvalehdessä

Pääsivulle