Millainen on lapinporokoiran luonne? Lapinporokoiran rotumääritelmä kertoo luonteesta seuraavaa: "Oppivainen, rauhallinen, ystävällinen, tarmokas ja palveluhaluinen". Virheissä luetellaan erikseen pääosin ulkomuodon puutteita, mutta mainitaan että kaikki poikkeamat rotumääritelmästä ovat epätoivottuja. Näin myös luonnekuvauksen poikkeamat ovat rotumääritelmän vastaisia virheitä siinä missä kihara karva tai kippura häntäkin. Jos vertaamme maassamme objektiivisimmasti luonnetta mittaavaa erikoiskoetta eli luonnetestiä näihin rotumääritelmän vaatimuksiin, voimme päätyä seuraavanlaiseen henkisten ominaisuuksien summaan. Oppivainen Koira joka on helposti koulutettava, toisin sanoen oppivainen, ei yleensä ole luonteeltaan kova. Kova koira ei muista miellyttäviä saati epämiellyttäviä asioita tai kokemuksiaan. Se tarvitsee pehmeämpään koiraan verrattuna paljon enemmän toistoja saavuttaakseen tekemisestä onnistuneita mielikuvia ja pysyviä muutoksia käytökseensä. Toisaalta kovan koiran koulutuksen etuna on se, ettei se jää muistelemaan kolhujaan ja/tai koulutuksen epäreiluutta - siksipä tällainen koira altistuu valitettavan helposti väkivaltaisempaankin koulutustapaan. Se ei opi eikä hätkähdä sanottavasti epäinhimillisestä "nyrkillä päähän" -koulutusmetodista. Lapinporokoirissa ei luonnetestatuissa koirissa ole yhtään kovaksi tai erittäin kovaksi luokiteltua koiraa. Lapinporokoirahan on rotuna ensisijaisesti älykäs ja oppivainen. Näitä koiria on koulutettava taidolla - ei suinkaan voimalla tai väkivallalla. Ei edes uroksia.  Rotumääritelmän termi ‘rauhallinen’ on sama ominaisuus, jota luonnetesti mittaa hermorakenteella ja tulokset asettuvat akselille erittäin hermostuneesta rauhalliseen ja varmaan. Testisäännöissä kuvaillaan hermorakennetta seuraavasti: "Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä vahva- tai heikkohermoisuutta, joka ilmenee kun koira syystä tai toisesta joutuu voimakkaaseen, vaihtelevaan sisäiseen jännitykseen. Ennemminkin kuin alttiutta luonnottomaan ärsyyntymiseen tarkoitetaan koiran kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita selviä merkkejä romahtaneesta sisäisestä tasapainosta." Sijaistoiminnot kielivät hermorakenteen puutteista; koiran henkinen kuormittuminen ja ristiriitatilanne purkautuu yleensä jollain asiaan kuulumattomalla tavalla. Näitä ovat mm. haukottelu, virtsaaminen, venyttely, nieleskely, vapina, kuolaaminen ja huomion kiinnittäminen johonkin toissijaiseen asiaan, pois varsinaisesta jännityksen aiheuttajasta. Ystävällinen Ystävällinen koira on luoksepäästävyydeltään hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin. Mielistelevänkin koiran voi katsoa olevan luonteeltaan ystävällinen. Sen sijaan pidättyväinen, hyökkäävä ja salakavala eivät kuulu tähän kategoriaan. Luonnetestissä termi ‘avoin’ kuvaa myös luonteenominaisuutta, jota voisi inhimillisesti kuvata termillä ‘rehellinen’. Avoin koira kertoo ilmeillään selkeästi tunnetilojaan ja palautuu nopeasti itseään ja perheenjäseniään kohti suunnatusta uhasta. Tarmokas Tarmokkuuteen yhdistyvät ainakin kolme ominaisuutta: riittävä toimintakyky, suuri taisteluhalu (joka on termi koiran sisäiselle ‘moottorille’ eli halulle tehdä) ja vähintään kohtuullisen vilkas temperamentti.  Palveluhaluinen Palveluhalukkuus on terminä vaikea määritellä yksiselitteisesti. Kuvaillen voidaan mainita, että se on koiran synnynnäinen halu tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Paimenkoirarodut osoittavat yleisemmin ja laajemmin tätä palveluhalua kuin jalostuksella itsenäiseen metsästystyöhön suunnatut koirat. Jalostusvalinnat joko säilyttävät palveluhalua tai pyrkivät heikentämään sitä mentäessä seuraaviin sukupolviin. Jo luovutusikäisistä pennuista on mahdollista havaita yksilöt, jotka hakeutuvat katsekontaktiin ihmisten kanssa ja ne jotka mieluummin tallaavat omia polkujaan itsenäisesti, sen suurempia ihmisestä välittämättä. Millainen palveluhaluinen koira sitten ei ole? Se ei ole apaattinen, arka, väistävä, aggressiivinen, haluton eikä välinpitämätön. Palveluhaluinen koira osallistuu elämään, se uskaltaa ja haluaa olla osa laumaansa, perhettä. Varhaisiän vaikutus luonteen ominaisuuksiin Pennun psyyke alkaa kehittymään melko pian syntymän jälkeen. Ne kokemukset, joita se saa ympäristöstään jo ennen luovutusikää (7 vk) vaikuttavat läpi koko sen elämän. Siksi pennunhankintatilanteessa kannattaa varmistautua että pennulla on ollut mahdollisuus olla olosuhteissa joissa se tulee elämänsäkin viettämään; normaalisti käyttäytyvän emon ja koirien keskellä, sellaisen kasvattajan luona joka haluaa antaa pennulle hyvät eväät elämää varten ja jolla on aikaa leimaannuttaa pennut ihmisiin, kosketteluun ja käsittelyyn. Myöhemmin leimaannuttaminen on vaikeampaa ja epäonnistumisen vaara suurempi - etenkin tarhaan ihmiskontakteilta eristettyjen pentujen kohdalla. Negatiiviset tai puutteelliset kokemukset elämästä ovat koiran eheän luonnekokonaisuuden esteenä. Kasvattajasta ja koiranomistajasta riippuu, saako koira kasvaa niihin mittoihin, joihin se perimänsä sanelemana kykenisi vai joutuuko se kasvamaan vinoon tai lopettamaan henkisen kasvunsa ennen aikojaan. Jalostusvalintojen merkitys jälkeläisten luonteisiin Voiko kahdesta hermorakenteeltaan vajaasta koirista tulla "hyvähermoisessa ympäristössäkään" jälkeläinen, joka on rauhallinen ja varma? Tuskinpa. Luonne periytyy, aivan kuten ulkomuotokin. Luonnetesti mittaa perinnöllisten ominaisuuksien lisäksi ympäristövaikutuksia, yleensä tosin lähinnä negatiivisempaan suuntaan. Henkisesti vinoon kasvanut tai kasvunsa ennenaikaisesti lopettanut lapinporokoira antaa luonnetestissä epäedullisemman vaikutelman itsestään kuin normaalisti kehittynyt lajitoverinsa. Väärinkohtelulla heikennetään henkisten ominaisuuksien ilmenemistä Luoksepäästävästä ja avoimesta koirasta saa epäreilulla käytöksellä hyökkäävän. Mutta entä toisinpäin, kuinka koulutetaan perusluonteeltaan hyökkäävästä koirasta iloinen ja hyväntahtoinen? Kuinka tehdään erittäin pehmeästä koirasta kova, apaattisesta vilkas, erittäin hermostuneesta rauhallinen ja varma? Vastaus on: ei mitenkään. Lapinporokoiran luonteeseen kuuluvat oppivaisuus, rauhallisuus, ystävällisyys, tarmokkuus ja palveluhalukkuus - emmekö me lapinporokoiran omistajat ja kasvattajat haluakin vaalia ulkonäön lisäksi myös rotumääritelmässä mainittua rodunomaista luonnetta? Teksti: Salme Mujunen |
Pääsivulle