Harmaakaihi (HC)
Silmän mykiön tai sen kapselin menettäessä läpinäkyvyytensä puhutaan
sairaudesta harmaakaihi eli katarakta. Harmaakaihimykiö turpoaa ja sen
optiset ominaisuudet muuttuvat niin, että valo ei esteettä pääse
verkkokalvolle. Harmaakaihi esiintyy erilaisina samentumina mykiössä
ja samentuma voi sijaita mykiön etu- tai takakapselissa tai niiden alla tai
tuntumassa. Näkökyvyn huonontuminen riippuu samentuman määrästä.
Kaihi voi olla jonkin tapaturman tai sairauden (sokeritauti) seuraus.
Vanhoilla koirilla silmän mykiö myös menettää optisia ominaisuuksia
ja koiralla on ns. vanhuuden kaihi. Nuorilla pennuilla esiintyvä kaihi
on joko seurausta emän kantoaikana sairastamasta sairaudesta tai silmän
kehityshäiriöstä.
Nuorilla koirilla (1-6 vuotta) esiintyvä kaihi on yleensä perinnöllistä
(ns. juveniili kaihi). Tutkijoiden mukaan kaihi periytyy dominoivasti,
mutta vaihtelevalla läpilyöntikyvyllä. On myös esitetty kaihin periytyvän
väistyvästi.
Verkkokalvon etenevä surkastuminen (PRA)
PRS = progressiivinen retinaaliatrofia
Jaetaan kahteen tyyppiin
- sentraaliseen (keskusosien) progressiiviseen retinaaliatrofiaan
- perifeeriseen eli generalisoituneeseen (yleistyneeseen) progressiiviseen retinaaliatrofiaan
Sentraalisessa PRA:ssa verkkokalvon surkastuminen alkaa verkkokalvon
keskustasta ja etenee kohti laitaosia. Sairaus on perinnöllinen ja muutokset
voidaan havaita 2-3-vuotiailla koirilla. Mahdollista on myös, että oireet
havaitaan vasta 7-8-vuotiailla koirilla, koska PRA:n tässä muodossa koiralla
säilyy pitkään kyky nähdä liikkuvat kohteen. Tautia on tavattu lähinnä
Englannissa (mm. noutajilla, collieilla). Englantilaisen tutkijan mukaan
se periytyy dominoivasti.
Perifeerinen PRA periytyy vallalla olevan käsityksenmukaan väistyvästi.
Koira sairastuu, jos se on homotsygootti. Jos se on tämän sairauden suhteen
heterotsygootti, se toimii vain sairauden kantajana. Tätä muotoa tavataan
useilla roduilla. Tautia on useita muotoja, aikaisempi voidaan havaita
koiran ollessa 2-3-vuotias ja myöhempi 6-7-vuotiailla koirilla. Näkö
huononee asteittain ja sairaus johtaa sokeuteen. Sairauden eteneminen
kestää muutamasta kuukaudesta joihinkin vuosiin. Sairaus ilmenee molemmissa
silmissä, mutta voi kehittyä eri nopeudella. Havaittavia ulkoisia oireita
ovat hämäräsokeus, laajentuneet pupillit ja pimeässä voimakkasti
(vihertävästi) loistavat silmät. Usein koiralle kehittyy toissijaisena
sairautena harmaakaihi, mikä vaikeuttaa tutkimusta, mutta tutkimus
ERG:llä antaa luotettavan tuloksen.
Ongelmallista PRA:n vastustamisessa on sen periytyminen väistyvästi
ja se, että sairaus voidaan havaita vasta aikuisella koiralla, jota on
mahdollisesti ehditty käyttää siitokseen.
Periytyvä PHTVL/PHPV (pysyviä jäänteitä mykiön suonikalvosta)
Sairaus on tyypillisin dobermanneilla, mutta myös muilla roduilla
sitä tavataan.
Sairaus aiheutuu siitä, että silmän mykiön eli linssin muodostava
verisuoniverkosto ei surkastu mykiökehityksen loputtua sikiökaudella,
vaan osa suonistosta (suonikalvoista) jää mykiön takakapseliin ja näkyy
peilauksessa samentumina. Lievissä tapauksissa havaitaan pieniä
pigmentoituneita pisteitä, vaikeissa tapauksissa linssi muuttuu
epänormaaliksi rakenteeltaan ja seurauksena on harmaakaihi. Sairautta
luokitellaan kuuteen eri vaikeusasteeseen.
RD eli retinaali dysplasia
Lapinporokoirilla on tavattu RD-sairautta, joka jaetaan kolmeen eri vakavuusasteeseen. Ne ovat lievimmästä vakavimpaan: M-RD, G-RD ja T-RD.
Saki Paatsama esittää kirjassaan "Terve ja sairas koira" että tämä verkkokalvon kasvuhäiriö on synnynnäinen ja periytyy resessiivisesti. Vakavimmassa muodossa verkkokalvo voi irrota silmänpohjasta ja aiheuttaa sokeuden.
|
