Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Tällä alasivulla käsitellään teemoja useastakin aiheesta. Sekä Timo Kinnusen erityisinformaatio, että Mahdoton All Stars -bändi, keskittyvät niin sanottuun muusikkohistoriaan, joita täydentää Kuvia ja tarinoita Timosta. Sensijaan tarinat Tapaus ryhmä neljä, ja Elmau Baderman ja Elias Lönnrot, sekä Kesämökkielämää kauan sitten liippaavat läheltä huuhaa-osiota. Sitten on tämä nuoruudenaikainen kirjoitukseni Kolme ruskeahaarniskaista ritaria, jolla on, tietenkin, oma kuriositeettiarvonsa.
RealMedia on suljettu tiedostomuoto, mutta koska se on saanut selkeästi uuden elämän matkapuhelimissa, kannattaa sitä edelleenkin tarjota, koska enkooderit ovat edelleen ilmaisia, ja niitä on tarjolla useisiin käyttäjärjestelmiin. Tosin olen viime vuosina ollut luopumassa tämä formaatin käytöstä. Tämä formaatti soveltuu soitettavaksi multimediapuhelimissa, kuten myös MP3, ja AAC -formaatit, jotka molemmat soveltuvat esimerkiksi Nokian mediapuhelimiin sellaisinaan mainiosti.
Monilla ihmisillä on kodeissaan kissoja ja koiria. Näiden kautta heillä säilyy edes jonkinlainen yhteys luontoon, jossa ihminenkin ovat mukana, eräänä sen monista lajeista. Kissaa pidetään villinä, ja monet liiankin virkaintoiset metsästäjät janoavat sen verta. Nämä haluavat välttämättä olla niitä kuoleman viikatemiehiä, ja ylituomareita, jotka tuomitsevat tietyt eläinlajit kadotukseen, koska he uskovat tietävänsä ja tuntevansa nämä asiat. Kissa on yllättävän sitkeä eläinlaji, joka on kestänyt noitavainoihin liittyneet vainot, mutta koska siitä on ollut selkeää hyötyä jyrsijöiden torjunnassa, on se selvinnyt kaikista vastuksista. Jos ilmasto lämpenee, ja talvet lauhtuvat, tulee kissasta uusi villi eläinlaji Suomen luontoon, koska ihmisillä on tapana hylätä kissanpentuja, kun ne ovat kasvaneet isommiksi. Kerran eräs Antarktiksen tutkimusretkikunta jätti muutamia kissoja erääseen tukikohtaan, ja palattuaan vuoden kuluttua takaisin oli osa näistä vielä hengissä. Olivat kai oppineet syömään pakastelihaa, ja tukikohtahan hautautui suureksi osaksi lumen alle, mikä suojasi niitä ankarimmalta pakkaselta. Kissaa on turha syyttää sen villeydestä ja metsästystaidoista, sillä rottien ja hiirien vuoksi se on aikanaan tänne Pohjolaan tuotu, ja hyvistä hiirestäjistä maksettiin aikanaan kelpo hinta. Vilkkilässä kissalla on ollut erityisasema, sillä vainovuosien aikana kyläläiset hautasivat viljaa maahan, ja kun he palasivat takaisin piilopirteistään, oli vilja vielä tallella koskemattomana, koska kylään jääneet kissat olivat pitäneet rotat ja hiiret loitolla ja kurissa. Kyläläiset eivät tästä kiitollisina vainonneet kissoja, ja siksi niitä olikin siellä enemmän kuin muissa kylissä – kuin Vilkkilässä kissoja. Kaikki kaupunkilaiset eivät pidä koiristakaan, vaikka ilman niitä Suomen erämaita ei olisi voitu asuttaa, ja harjoittaa niissä tehokasta metsästystä. Koira oli – ja on – metsästäjän aito ja luotettava kumppani. Jos halutaan metsästää esimerkisi hirveä vähällä vaivalla, hankitaan hivi – tai karhukoira, ja opetetaan se jäljittämään hirveä, ja pitämään ne paikoillaan kunnes metsästäjät pääsevät ampumaetäisyydelle. Vain aniharva nykyihminen kykenee löytämään hirvet syksyisestä metsästä, varsinkin jos maa on sula. Jos hirvi tai karhu loukkaantuu liikenteessä, ei sitä ole mahdollista jäljittää ilman koulutettua koiraa. Koiraton mies jää myös melko varmasti vaille saalista, koska ihmisen aistit ovat kehnot. Jo pelkästään muinainen oravanmetsästys vaati koiraa, ja silloinkin metsästäjältä kykyä hiipiä hiljaa tarpeeksi lähelle. Oravannahkahan vastasi rahaa, ja mukana oravametsästyksessä oli usein kolkkapoika, joka katsoi mihin nuoli lensi, ja osasi sitten hakea sen. Taitava oravanmetsästäjä kykeni hyvinkin hankkimaan lehmän hinnan muutamassa viikossa hyvillä oravamailla. On siis kummallista, että kerrostaloissa asuvat, kiittämättömät ja koiravihamieliset ihmiset ovat ensimmäisenä valittamassa jos joku koira sattuu vähän ulahtamaan. Sitävastoin he eivät juurikaan näytä piittaavan juoppojen örinästä, tai naapurin sellonsoitosta tai lauluharjoituksista, ja näistä kerrostaloissa varsin tavallisista, ja iänikuisista keittiöremonteista, tai pentujen ulvonnasta. Näistä he eivät koskaan valita, vaan kestävät sen kuin mies, vaikka olisivat naisia. Jos minä jostakin isännöitsijälle valittaisin, minä valittaisin juuri näistä eläimiin kielteisesti suhtautuvista ihmisistä, sillä he haisevat pahalle, ja läheltä tarkasteltuna naispuolisilla, eläinkielteisillä partnereilla, on selvä huuliparta, ja niiden tissit riippuvat velttoina pusseina jotensakin väsähtäneesti polvissa – ollen sijaansa alempana, niin sanoakseni. Kuntosalien hyppeluharjoituksissa tissit venyvät vielä lisää. Heidän itäbalttilaiset, taikinamaiset kasvonsa väsyttävät, ja hyydyttävät urheimmankin smalltalk-hymyn kaameaksi irvistykseksi, ja kuten tiedämme, on heidän äänensä vihlova ja ärsyttävä niinkuin hautalantytöllä emansipaation ensi aaltojen puskiessa päälle. Eläinkielteisten naisten remppamaha ärsyttää myös, ja erityisesti heidän ilkeinä tiiristelevät siansilmänsä käyvät ajanoloon kenen tahansa hermoon. Siis kenen tahansa! Taidan valittaa heistä isännöitsijälle ensi tilassa, joka sitten ajaa pois kaikki tällaiset – mielummin johonkin suljettuun hoitolaitokseen.
Hiski Salomaa oli yksi monista Amerikkaan muuttaneista suomalaisista nuorukaisista, joilla oli jo lähtiessään jokin ammattitaito, koska sitä edellytettiin siirtolaisiksi aikovilta. Tipsalon torpassa syntynyt Hiski oli oppinut kyläräätälin taidot äidiltään, ja Amerikassa hän harjoitti ammattimaisen räätälintoimensa ohella muusikon uraa, ja kierteli etupäässä suomalaisten siirtolaisten länteen perustamissa haaleissa esittämässä laulujaan. Myöhemmin tunnettu amerikkalainen levy-yhtiö äänitti hänen laulujaan, ja niistä tehtiin levy, joka sai melkoista suosiota amerikansuomalaisten keskuudessa, mutta levisi myös Suomeen. Kerrotaan, että vaikka levyllä Hiski laulaakin kovin korkealta, hänen normaali lauluäänensä oli suunilleen oktaavia alempana. Tämä äänen tahallinen korottaminen tavanomaisesta saattaa johtua tuolloisesta äänitys – ja levytystekniikasta, joka edellytti laulamaan korkealta ja kovaa. Kylanderin, ja eräiden muiden ohella Hiski oli ensimmäisiä suomalaisia populaarimusiikin edelläkävijöitä.
Ylläolevassa kuvassa istuskelen naapurin pojan kanssa tuolloisen naapuritalon parvekkeen reunalla – noin kolmen metrin korkeudessa. Ei tuosta vielä kuolisi, jos putoaisi, ja ei kuollutkaan, kosken pudonnut, ja koska vielä tässä vielä henki pihisee. Nuo olivat niitä kultaisia aikoja, jolloin läskipohjat olivat poikaa, ja teryleeni valttia, ja Brylcreem tyyli oli tyttöjen mieleen. Tässä osiossa tarjoan tarinat Timon tarinoita juopoista, ja Timo patikoi Lapissa, sekä Kaikkea sitä ihminen keksii.
Pulterissa on muuan mielenkiintoinen hahmo, Klenkka nimeltään, ja koska miekkosen nimi muistuttaa sanaa link, voitaisiin sitä kai käyttää samaisessa merkityksessä – ja eihän tällä kaikella ole lopultakaan mitään väliä, koska kyse on vain luteisista kotisivuista. Kun tällaisia klenkkasivuja rustailee, alkaa yleensä särkeä päätä, ja siitähän tuo ylläoleva kuva kertookin. Suurin tuska aiheutuu linkkien kuolemasta, eli siitä ettei sivuja ole enää saatavissa, tai tarjolla.
Aikani kuluksi ja lepopäivän ratoksi olen kirjoitellut harvakseen oppaita niistä kysymyksistä, joita on eteet ratkaistavaksi tullut. Näissä jutuissa ei ole paljoakaan vaikeaa terminologiaa, koska minä en ole mikään insinööri, vaan pikemminkin intuitiivisesti asioita ymmärtävä kummajainen, ja jokaisella esittämälläni ratkaisulla päästään selkeästi johonkin tulokseen, eli tulos on ollut tärkeintä, vaikka prosesseillakin on ollut oma mielenkiintonsa.
