Osa 1 / 5
Ollaanhan sitä siellä ruudun takana varmasti hereillä, ettei minun tarvitse haukahdella puoliunessa oleville kuulijoille ja katselijoille. Eipä minun haukku kyllä sinne kuulu, mutta ei kuulu teidänkään rutinat, niin suun kautta lausutut kuin muualtakin tulevat rutinat, hehhau!
Ensimmäinen pointti kuvaamisessa on kohde, siis mitä kuvataan. Vai kameraa joku ehdotti? Höhhau, sanon minä tuollaiselle kameran suosijalle. Mitä teet kameralla jos ei ole kohdetta, upotat sen järveen vai? Tästä päästään toiseksi tärkeimpään asiaan, eli siihen kameraan, mikä näkyy tuossa lattialla.
Tuo häkissä kyttäävä marsu ei kuulu kuvausryhmään eikä ole myöskään videokouluni toinen opettaja. Jyrsijät ovat jyrsijöitä, eikä niille sovi elektroniikkalaitteiden kanssa pelaaminen, ei sitten alkuunkaan. En myöskään aio kuvata sitä marsua, jos sitä kuolaatte. Menkää kuvaamaan oppien jälkeen omia jylsijöitänne.

Osa 2 / 5
Seuraavaksi pääsemme tutkimaan kameraa, mikä on aika tärkeä asia kuvattaessa. Joku taisi ajatella salaa eväitä, mutta ei suinkaan sillä makkaravoileivällä mitään kuvata, hehhau!
Nykyiset kamerat alkavat olla jo sellaisia tassuun sopivia, toisin kuin tämä kaapin perukalta kaivettu muinaismuisto, minkä sain isännältä pitkällisen ruinaamisen jälkeen tämän videokuvauskouluni opetusvälineeksi.
Kamera on hyvin tärkeä käydä läpi, jotta tietää mitä toimintoja se pitää sisällään ja osaa vielä käyttää sitä. Jos kameralla osaa vain kuvata, niin esimerkiksi tärkeä zoomailu voi jäädä kovin vähälle. Tässä kamerassa näyttää ainakin olevan zoomi tallessa tuossa kuononi osoittamassa paikassa.
Myös mikrofonin viimasuoja näyttää olevan pureskelematon, joten ei ole tainnut kamera olla ennen koirakuvaajan käytössä. Turha muuten luullakaan, että näkisitte kuvaa, missä tuo suoja on suussani, en harrasta mitään sellaista, öhömhau!

Osa 3 / 5
Jos olette saaneet kerättyä tarpeeksi rohkeutta, niin nyt olisi aika kurkistaa kameraan sisälle. Siellä ei ole ruokaa tai pieniä vihreitä miehiä, jos joku sellaista ajatteli. Tulkaa vain rohkeasti pois sieltä sängyn alta kurkistamaan kameraan.
Mikäli jolla kulla ei ole omaa kameraa, niin tämän harjoituksen voi käydä läpi ihan hyvin vaikka vessapaperirullalla, ei sen niin välitä. Ettepähän ainakaan nuoleskele linssejä huuruun, kun treenaatte paperirullien hylsyillä, hihhau!
Huomatkaa yksi tärkeä pointti kameran linssiin tai paperirullan hylsyyn katsoessanne. Mikäli teidän kuono on työnnetty kuvan mukaisesti suoraan siihen kiinni, näette edessänne vain oman kuonon, mikä ei ole kuvaamisen tarkoitus. Hieman etäisyyttä siihen optiikkaan ja nenän sijasta kurkkaatte siihen silmällä, niin kohta saa Suomi uuden menestyvän elokuvakoirailijan.
Hei, ottakaa nyt ihan rennosti, tässä vain harjoitellaan. Ette ole vielä tekemässä miljardien luiden tappioita huonosti myyneen jättielokuvanne takia, vaan sen aika tulee myöhemmin.

Osa 4 / 5
No johan nyt, eihän tässä saamarin kamerassa ole edes akkua kuvaamista varten, grrhau! Juuri kun kerkesin mielessäni hehkuttaa, että ”pyörii”, niin kameraan ei tullut valon valoa akun puuttumisen takia.
Koska kyseessä on kuitenkin kuivaharjoittelu, niin emme anna minkään akun tai muunkaan tekijän hidastaa tätä koulutussessiota. Tarkkaavaisimmat oppilaat huomaavat varmaan, että marsu on kytiksellä häkissään. Sieltä se onneton jylsijä huutelee omia epäasiallisia kommenttejaan, muka mestariohjaaja ainesta, pyhhau!
Jos teillä on käytössä oikea videokamera, eikä vessapaperirullan hylsy, voitte hakea sen akun tai kytkeä kamera muulla tapaa sähköihin. Varmistakaa myös, että kamerassa on sisällä videokasetti, etteivät kuvaamiset mene variksille, niille pthyihau tympeille linnuille. Myös kolmijalka saattaa olla tarpeellinen, mikäli omat neljä eivät riitä, hihhau! Ihmiset ovat vaan niin huvittavia, kun kehittelevät jotain vajaajalkaisia telineitä kameroilleen. Koirakin sen tietää, että neljä jalkaa on optimi ratkaisu ihan mihin tarpeeseen tahansa.

Osa 5 / 5
Viimeinen osio voi alkaa, mikäli teidän kameranne ja vessaparirullien hylsyt ovat kuvausvalmiita, vaikka ihan vain teoriassa. Ne jotka kerkesivät pureskella oman kuvauskaluston vaihtokuntoon, voivat käydä vaihtamassa sen uuteen.
Nyt oletan, että kaikki kapineet ovat kunnossa, eikä kukaan ole enää syömässä tai missään muualla. Hyvä, seuraavaksi poistetaan linssin suojus jos se vielä oli paikoillaan. Kameroihin laitetaan viimeistään nyt sähköt päälle ja mennään itse takapuolelle rentoon, kuvaajalle ominaiseen makuuasentoon.
Jännittäjät voivat käydä vaikka haukkumassa parvekkeella naapuria, ja palata sitten takaisin kameran taakse. Kameralle ei kannata haukkua, sillä se on koiraa tyhmempi.
Mikäli haluat kuvata ja olla päätähti samalla kertaa, se onnistuu vallan mainiosti. Laitat vain kameran vaikka tällä tavalla lattialle. Seuraavaksi pistät sen kuvaamaan ja kirmaat itse häntä suorana linssin eteen piehtaroimaan. Ihan varmasti kuva tarttuu filmille, vaikka et olekaan pitämässä kamerasta kiinni.
Jos joku saa kuvattua filmin, missä perheen isäntä tai emäntä noutaa luun, niin siitä voisi lähettää minulle sähköpostia. Meillä tuolle ajatukselle naurettiin maha kippurassa.
Jos nyt kävi taas niin, että joku söi kameran, niin ei hätää, kaupasta niitä saa lisää. Toivotan jokaiselle kurssin läpikäyneelle onnea ja menestystä elokuvanteon maailmassa. Uskokaa tai älkää, se on yllättävän helppoa!

Takaisin Lukan videosivulle.