Musiikkia ja muuta kulttuuria

Musiikkia ja muuta kulttuuria

 

Alku aina hankalaa sanotaan. Kansakoulussa en oppinut heti  tavaamaan ja opettaja ehti sanomaan, että opinkohan koskaan lukemaan. Opinhan minä. Kun tavaaminen loppui ja aloimme lukea niin homma sujui. Siitä lähtien olen lukenut ja kirjoittanut paljon. Ainekirjoitus oli koulussa yksi lempparini. Keskikoulussa suuri kannustaja kirjoittamiseen oli äidinkielen opettaja "Tikku" eli Annikki Heinänen. Hän loi minuun uskoa, että osaan kirjoittaa. Vaikka tunnustan, ettei kielioppi ole koskaan minulle maittanut. Kirjoitan tunteella ja tunteilla on mielestäni suurempi merkitys kuin parilla pilkun paikalla.

 

MATTI HANNUKSEN KANNUSTAVA ESIMERKKI

 

Ensimmäisen kirjoitukseni tein lehteen vuonna 1982. Lontoon maratonilta palatessa istui lentokoneessa vieressäni hyvä ystäväni Matti Hannus, jonka kanssa juttelimme kirjoitusasioista. Matti kannusti minua kirjoittamaan Raahen paikallislehteen juttua Lontoon maratonista ja tein näin. Juttuun oltiin tyytyväisiä, sillä minulta kyseltiin halukkuutta ryhtyä lehden urheilutoimittajaksi. Rohkeus ei silloin riittänyt, mutta se kannusti jatkamaan kirjoittelua.

 

Juoksija-lehteen kirjoitin ensimmäisen juttuni vuonna 1985. Numerossa 9 oli aiheena Esko Lipsonen. Siitä se alkoi pikku hiljaa luistaa. Alussa säilytin kaikki kirjoittamani jutut, mutta nyt en ole jaksanut sitä tehdä. Olen kirjoittanut sen verran eri lehtiin, että en ole ehtinyt tahi viitsinyt niitä kaikkia säilöä. Samalla on valokuvaustaitoni parantunut, sillä olen ottanut yleensä kuvat juttuihini itse. 1985 oli Juoksija-lehden toimituksessa minulle todella tuttua porukkaa sillä siellä hääri Ilkka-setäni lisäksi Jokkeri Elevaara ja Matti Hannus.

 

Tietenkään unohtamatta urheilutoimittajien suurinta filosofia Tapio Pekolaa.

 

Sen jälkeen olen kirjoitellut milloin mihinkin julkaisuun ja aihepiiri on laajentunut urheilusta muutakin yhteiskuntaa koskevaksi. 

 

Vuonna 1992 kirjoitin ensimmäisen laulutekstini nimellä Milloin vaan. Silloin en osannut kuvitella, että joku tekstini levytettäisiin myöhemmin. Se ensimmäinen oli nimeltään Posio-valssi, johon sanoitukseen loppusilauksen antoi alan ammattilainen, myös posiolaissyntyinen Veikko Juntunen. Sävellyksen teki veljeni Jyrki. Kappaleen historiasta lisää jatkossa. Sen kustansi Juntusen Musiikki-Mainos ky, levy-yhtiönään Vee-Music.

 

 

Teoksia

 

Posio-valssi  

 

(sävel:Jyrki Kalermo, sanat: Risto Kalermo ja Veikko Juntunen)

 

Sattumalla on tapana puuttua peliin. Ensimmäinen oma sanoitukseni syntyi tutustuttuani Seppo-Juhani Savolaiseen. Hän antoi oman kasettiäänitteensä, jota kuuntelin lenkillä. Ihmettelin mistä sanat syntyy ja kotona suihkun jälkeen aloin riimitellä sanoja perätysten. Siinä syntyi ensimmäinen laulu, jonka "Sepi" sävelsi. Tieto kantautui pikkuveljeni Jyrkin (Ökö) tietoon. Ökö kertoi tehneensä vaarin haitarilla oman mökkivalssin. Hän äänitti tuon hanuriversion nauhalle ja lähetti minulle Vierumäelle. Samana iltana, kun sain nauhan tein sanat nimellä "Synnyinseutu mielessäin". Ajattelin, että aihe olisi meille molemmille rakas.  En tiennyt silloin, että Ökö oli kuunnellut aaltojen ääniä Livon rannalla kappaletta säveltäessään. Nuo Livon aallot kuitenkin sisällytin sanoihin. Sattuma jos mikä.

 

Esitin Jyrkin hanuriversion ja sanat Seppo-Juhanille, joka teki kappaleesta oman versionsa. Ensiesitys oli entisessä koulussani Posiolla Aholan ala-asteella. Kappale sai hyvän vastaanoton ja siitä rohkaistuneena Jyrki vei kappaleen näytille Veikko Juntuselle, joka syttyi ajatukselle levyttää laulu. Posion kunta lähti mukaan rahoitukseen ja niin vuonna 1995 ilmestyi single Posio-valssi. Nimen muutos oli Juntusen idea ja hän myös teki loppusilauksen sanoitukseen. Laulu löytyy myös Juntusen levy-yhtiön Vee-Music kokooma CD-levyltä/-kasetilta Lapin taikaa. Juntusen esityksestä kappaleen levytti Seppo-Juhani. Laulun sovitti Seppo Leino, jonka studiolla myös nauhoitus tehtiin.

Nyt vuonna 2003 Posio-valssi on löytänyt levylle jo toistamiseen. Laulajana tällä kertaa Jaakko Kauppila. Miehellä on hieno ääni ja on ihme jos hänestä ei kuulu jatkossa.

 

Ei enää ruusut meille tuoksu

 

(sävel:Jyrki Kalermo, sanat: Risto Kalermo ja Veikko Juntunen)

 

Kun on vauhtiin päästy, niin antaa mennä vaan. Jyrki sävelsi uusia kappaleita innolla ja vuonna 1997 hän lähetti sanoitettavakseni kauniin melodian, josta piti hänen toiveiden mukaan välittyä kaipausta.

 

Sanoitus ei ollut osaltani helppo. Juntusen Veikko oli jo varannut studioajan, mutta sanoja piti vielä muokata. Olin juuri lähdössä vaimoni kanssa Maltalle ja siellä sitten muokkasin sanoja uuteen uskoon. Lähetin ne faksilla Suomeen ja palattuani näin sanojen lopullisen version. Veikko oli luonut perussanoitukselleni kasvot ja muuttanut sen astetta haikeammaksi joskin ammattimaisemmaksi.

Laulu kulkee nimellä Ei enää ruusut meille tuoksu. Sen lauloi levylle entinen naapurimme Jari Kamunen eli taas tehtiin työtä posiolaistiimillä. Kappale löytyy Vee-Musicin kokoomalevyltä Lapin Lumoissa. Sovituksen teki Veikko Juntunen.

 

 

Heinolan sillat

 

(sävel: Jyrki Kalermo, sanat: Risto Kalermo)

 

Kappaleemme Heinolan sillat on tehty tyyliin ensin sanat sitten sävel. Kappale on nimeltään Heinolan sillat ja sen levytti omakustanteena heinolalainen kansantaiteilija  Rate Lindberg. Kappaleen sovituksesta vastaa Lasse Könönen. Singleltä löytyy myös Raten oma sävellys Muistojeni silta.

 

YHDESSÄ NAUTTIEN on kirjanen, jota joku runokirjaksikin nimittää. Se ilmestyi vuonna 1998. Kirja syntyi, kun tutustuin yrittäjäpolkukurssilla virolaissyntyiseen Ester Laigiin. Hän esitti minulle tällaista yhteistyötä. Ilman Esteriä monet näistä mietelmistä ja runoista olisivat varmaan jo roskiksen pohjalla. En ole nimittäin mikään kovin hyvä tallentamaan niitä ylös. Niitä löytyy paperilappusilta sieltä täältä.

 

Kirjasta löytyy paljon laulujeni sanoja ja sen ilmestymisen jälkeen joihinkin on tehty sävel. Minulle rakkaita niistä ovat ensimmäinen sanoitukseni Milloin vaan, vielä joskus levytettäväksi haaveilemani Seppo-Juhanin säveltämä Lapin vuosi, aikoinaan omia lapsiani ajatellen tehty Kuuntele lastasi ja näkemykseni Nauti elämästä. Olen jopa leikkinyt säveltäjää ja kappale Sydämen laulut on pantu makusteltavaksi purkkiin meidän Sallan toimiessa laulajana. Minusta siitä tuli ihan hyvä. Koivunoron studiossa Rantasalmella purkitettiin ja Sevu käänteli vipuja neuvoen samalla laulajaa.

 

Koska itse olen vain yksi maan matonen muiden joukossa en voi nostaa itseäni kenenkään yläpuolelle. Toisaalta olen oppinut ottamaan ihmisinä kaikki eri yhteiskuntaluokissa elävät ihmiset.

 

Minulla on ystäviä rikkaissa ja köyhissä, mutta suurin rikkaus maan päällä lienee sittenkin juuri tuo ystävien määrä.

 

Lehtijuttujani säilöin alussa, mutta nykyisin niitä on ilmestynyt niin paljon, että suurin osa on tullut hävitettyä. Joku esitti minulle niistä parhaiden keräämistä kirjaksi vaan siihen tuskin vielä on aihetta. Sen sijaan Tapio Pekola voisi kerätä omat parhaansa ja niistä kertyisi huiman hyvä kirja. Tapsalla on niin paljon hienoa filosofisia ajatuksia ja fanaattisuuttakin löytyy. Ja hänen kirjoitustapansa on vertaansa vailla. Mielestäni kaiken maailman Tervot käy kauas taakse kun Pekola teroittaa kynänsä. 

 

Musiikkimaku Uriah Heepistä Souvareihin

 

Iän myötä musiikkimaku muuttuu kummasti, vai muuttuuko Yhdeksi suosikikseni nousi välillä Souvarit. Se osoittaa nykyisen "karmean" musiiikkimakuni, kuten tyttäreni Saija asian ilmaisee. Aikoinaan suosikkiyhtyeeni oli Uriah Heep. Silloin äitini hermostui kun kuuntelin tuollaista melua. Nyt on minun vuoroni olla se nuorten musiikkia ymmärtämätön kalkkis. Kuuntelen edelleen Heepiä ja sen ajan suosikkejani, mutta myös iskelmiä. Hiljalleen jotkut levyistäni ovat löytäneet tiensä Salla tyttäreni hyllyille eli hyvä musiikki kestää ajan patinaa. Ja mielikappaleeni on edelleen Heepin July morning.

 

Souvareissa minua viehättävä asia on lappilaisuus. Aiheet sivuavat sydäntäni lähellä olevaa Lapin luontoa.

 

Löysin itsestäni Heep fanin

 

Marraskuussa 2003 pääsin viimeinkin kuuntelemaan livenä Heepiä ja Purplea Helsinkiin. Arvatkaa millaiseen menoon "papparainen" yltyi. Heep oli loistava vaikka etukäteen epäilin toista, koska suosikkiaikojen Heepistä on bändissä jäljellä enää Mick Box. Ja melkein alkuperäinen Lee Kerslake, harmaapäinen paksu rumpali. Palikat kuitenkin totteli miestä. Niin ja olihan se Purplekin ajoittain hyvä, mutta ei niin hyvä minun mielestä kuin Heep. Keväällä 2004 mentiin kuuntelemaan Heepiä, ei ihan Lappiin, mutta Vuokattiin kuitenkin. Pohjoisessa Heep oli rautaa ja sai kaikenmaailman menneisyyden vangit kalpeiksi rinnallaan. Seuraavana oli liput Heep katselmukseen. Christmas In Heavy toi lavalle Jyväskylään Uriah Heepin, Dion ja Asian. Ja sitä menoa nyt riittänyt.

 

Liityin perustavana jäsenenä Uriah Heep Suomi Finland fan clubiin ja olen yksi sen alkuperäisistä hallituksen jäsenistä. Tänä vuonna olen saanut viiskymppisenä havaita, että koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan. Paitsi että sain käydä Machu Picchulla, niin Uriah Heepiltä ilmestyi uusi levy Wake The Sleeper. Synttäreilläni Salla lauloi mielikappaleeni July morning ja Saijakin lauloi, mutta ei Heepiä. Syyskuussa kävimme Espanjan Granadassa Heepvention ´08 tapahtumassa, jossa oli läsnä Heep faneja ympäri maailman. Nyt on nähty Heep kymmenkunta kertaa. Olen ollut mukana uuden rumpalin Russell Gilbrookin ensimmäisellä keikalla ja istunut iltaa entisen rumpalin Lee Kerslaken kanssa Espanjassa. Olen kokenut herkän hetken, jolloin tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt. Ken Hensley, John Lawton ja Kerslake lavalla esittämässä kappaletta July morning. Tunnelataus oli valtava ja siinä kaikki ihmettelimme tippa silmäkulmassa. Taidan perustaa näille sivuille oman Heep sivuston, niin pysytte perässä.

 

 

Alku aina hankalaa sanotaan. Kansakoulussa en oppinut heti  tavaamaan ja opettaja ehti sanomaan, että opinkohan koskaan lukemaan. Opinhan minä. Kun tavaaminen loppui ja aloimme lukea niin homma sujui. Siitä lähtien olen lukenut ja kirjoittanut paljon. Ainekirjoitus oli koulussa yksi lempparini. Keskikoulussa suuri kannustaja kirjoittamiseen oli äidinkielen opettaja "Tikku" eli Annikki Heinänen. Hän loi minuun uskoa, että osaan kirjoittaa. Vaikka tunnustan, ettei kielioppi ole koskaan minulle maittanut. Kirjoitan tunteella ja tunteilla on mielestäni suurempi merkitys kuin parilla pilkun paikalla.

MATTI HANNUKSEN KANNUSTAVA ESIMERKKI

Ensimmäisen kirjoitukseni tein lehteen vuonna 1982. Lontoon maratonilta palatessa istui lentokoneessa vieressäni hyvä ystäväni Matti Hannus, jonka kanssa juttelimme kirjoitusasioista. Matti kannusti minua kirjoittamaan Raahen paikallislehteen juttua Lontoon maratonista ja tein näin. Juttuun oltiin tyytyväisiä, sillä minulta kyseltiin halukkuutta ryhtyä lehden urheilutoimittajaksi. Rohkeus ei silloin riittänyt, mutta se kannusti jatkamaan kirjoittelua.

Juoksija-lehteen kirjoitin ensimmäisen juttuni vuonna 1985. Numerossa 9 oli aiheena Esko Lipsonen. Siitä se alkoi pikku hiljaa luistaa. Alussa säilytin kaikki kirjoittamani jutut, mutta nyt en ole jaksanut sitä tehdä. Olen kirjoittanut sen verran eri lehtiin, että en ole ehtinyt tahi viitsinyt niitä kaikkia säilöä. Samalla on valokuvaustaitoni parantunut, sillä olen ottanut yleensä kuvat juttuihini itse. 1985 oli Juoksija-lehden toimituksessa minulle todella tuttua porukkaa sillä siellä hääri Ilkka-setäni lisäksi Jokkeri Elevaara ja Matti Hannus.

Tietenkään unohtamatta urheilutoimittajien suurinta filosofia Tapio Pekolaa.

Sen jälkeen olen kirjoitellut milloin mihinkin julkaisuun ja aihepiiri on laajentunut urheilusta muutakin yhteiskuntaa koskevaksi. 

Vuonna 1992 kirjoitin ensimmäisen laulutekstini nimellä Milloin vaan. Silloin en osannut kuvitella, että joku tekstini levytettäisiin myöhemmin. Se ensimmäinen oli nimeltään Posio-valssi, johon sanoitukseen loppusilauksen antoi alan ammattilainen, myös posiolaissyntyinen Veikko Juntunen. Sävellyksen teki veljeni Jyrki. Kappaleen historiasta lisää jatkossa. Sen kustansi Juntusen Musiikki-Mainos ky, levy-yhtiönään Vee-Music.


Teoksia

Posio-valssi  

(sävel:Jyrki Kalermo, sanat: Risto Kalermo ja Veikko Juntunen)

Sattumalla on tapana puuttua peliin. Ensimmäinen oma sanoitukseni syntyi tutustuttuani Seppo-Juhani Savolaiseen. Hän antoi oman kasettiäänitteensä, jota kuuntelin lenkillä. Ihmettelin mistä sanat syntyy ja kotona suihkun jälkeen aloin riimitellä sanoja perätysten. Siinä syntyi ensimmäinen laulu, jonka "Sepi" sävelsi. Tieto kantautui pikkuveljeni Jyrkin (Ökö) tietoon. Ökö kertoi tehneensä vaarin haitarilla oman mökkivalssin. Hän äänitti tuon hanuriversion nauhalle ja lähetti minulle Vierumäelle. Samana iltana, kun sain nauhan tein sanat nimellä "Synnyinseutu mielessäin". Ajattelin, että aihe olisi meille molemmille rakas.  En tiennyt silloin, että Ökö oli kuunnellut aaltojen ääniä Livon rannalla kappaletta säveltäessään. Nuo Livon aallot kuitenkin sisällytin sanoihin. Sattuma jos mikä.

Esitin Jyrkin hanuriversion ja sanat Seppo-Juhanille, joka teki kappaleesta oman versionsa. Ensiesitys oli entisessä koulussani Posiolla Aholan ala-asteella. Kappale sai hyvän vastaanoton ja siitä rohkaistuneena Jyrki vei kappaleen näytille Veikko Juntuselle, joka syttyi ajatukselle levyttää laulu. Posion kunta lähti mukaan rahoitukseen ja niin vuonna 1995 ilmestyi single Posio-valssi. Nimen muutos oli Juntusen idea ja hän myös teki loppusilauksen sanoitukseen. Laulu löytyy myös Juntusen levy-yhtiön Vee-Music kokooma CD-levyltä/-kasetilta Lapin taikaa. Juntusen esityksestä kappaleen levytti Seppo-Juhani. Laulun sovitti Seppo Leino, jonka studiolla myös nauhoitus tehtiin.

Nyt vuonna 2003 Posio-valssi on löytänyt levylle jo toistamiseen. Laulajana tällä kertaa Jaakko Kauppila. Miehellä on hieno ääni ja on ihme jos hänestä ei kuulu jatkossa.


Ei enää ruusut meille tuoksu

(sävel:Jyrki Kalermo, sanat: Risto Kalermo ja Veikko Juntunen)

Kun on vauhtiin päästy, niin antaa mennä vaan. Jyrki sävelsi uusia kappaleita innolla ja vuonna 1997 hän lähetti sanoitettavakseni kauniin melodian, josta piti hänen toiveiden mukaan välittyä kaipausta.

Sanoitus ei ollut osaltani helppo. Juntusen Veikko oli jo varannut studioajan, mutta sanoja piti vielä muokata. Olin juuri lähdössä vaimoni kanssa Maltalle ja siellä sitten muokkasin sanoja uuteen uskoon. Lähetin ne faksilla Suomeen ja palattuani näin sanojen lopullisen version. Veikko oli luonut perussanoitukselleni kasvot ja muuttanut sen astetta haikeammaksi joskin ammattimaisemmaksi.

Laulu kulkee nimellä Ei enää ruusut meille tuoksu. Sen lauloi levylle entinen naapurimme Jari Kamunen eli taas tehtiin työtä posiolaistiimillä. Kappale löytyy Vee-Musicin kokoomalevyltä Lapin Lumoissa. Sovituksen teki Veikko Juntunen.


Heinolan sillat

(sävel: Jyrki Kalermo, sanat: Risto Kalermo)

Kappaleemme Heinolan sillat on tehty tyyliin ensin sanat sitten sävel. Kappale on nimeltään Heinolan sillat ja sen levytti omakustanteena heinolalainen kansantaiteilija  Rate Lindberg. Kappaleen sovituksesta vastaa Lasse Könönen. Singleltä löytyy myös Raten oma sävellys Muistojeni silta.

YHDESSÄ NAUTTIEN on kirjanen, jota joku runokirjaksikin nimittää. Se ilmestyi vuonna 1998. Kirja syntyi, kun tutustuin yrittäjäpolkukurssilla virolaissyntyiseen Ester Laigiin. Hän esitti minulle tällaista yhteistyötä. Ilman Esteriä monet näistä mietelmistä ja runoista olisivat varmaan jo roskiksen pohjalla. En ole nimittäin mikään kovin hyvä tallentamaan niitä ylös. Niitä löytyy paperilappusilta sieltä täältä.

Kirjasta löytyy paljon laulujeni sanoja ja sen ilmestymisen jälkeen joihinkin on tehty sävel. Minulle rakkaita niistä ovat ensimmäinen sanoitukseni Milloin vaan, vielä joskus levytettäväksi haaveilemani Seppo-Juhanin säveltämä Lapin vuosi, aikoinaan omia lapsiani ajatellen tehty Kuuntele lastasi ja näkemykseni Nauti elämästä. Olen jopa leikkinyt säveltäjää ja kappale Sydämen laulut on pantu makusteltavaksi purkkiin meidän Sallan toimiessa laulajana. Minusta
siitä tuli ihan hyvä. Koivunoron studiossa Rantasalmella purkitettiin ja Sevu käänteli vipuja neuvoen samalla laulajaa.

Koska itse olen vain yksi maan matonen muiden joukossa en voi nostaa itseäni kenenkään yläpuolelle. Toisaalta olen oppinut ottamaan ihmisinä kaikki eri yhteiskuntaluokissa elävät ihmiset.

Minulla on ystäviä rikkaissa ja köyhissä, mutta suurin rikkaus maan päällä lienee sittenkin juuri tuo ystävien määrä.

Lehtijuttujani säilöin alussa, mutta nykyisin niitä on ilmestynyt niin paljon, että suurin osa on tullut hävitettyä. Joku esitti minulle niistä parhaiden keräämistä kirjaksi vaan siihen tuskin vielä on aihetta. Sen sijaan Tapio Pekola voisi kerätä omat parhaansa ja niistä kertyisi huiman hyvä kirja. Tapsalla on niin paljon hienoa filosofisia ajatuksia ja fanaattisuuttakin löytyy. Ja hänen kirjoitustapansa on vertaansa vailla. Mielestäni kaiken maailman Tervot käy kauas taakse kun Pekola teroittaa kynänsä. 

Musiikkimaku Uriah Heepistä Souvareihin

Iän myötä musiikkimaku muuttuu kummasti, vai muuttuuko Yhdeksi suosikikseni nousi välillä Souvarit. Se osoittaa nykyisen "karmean" musiiikkimakuni, kuten tyttäreni Saija asian ilmaisee. Aikoinaan suosikkiyhtyeeni oli Uriah Heep. Silloin äitini hermostui kun kuuntelin tuollaista melua. Nyt on minun vuoroni olla se nuorten musiikkia ymmärtämätön kalkkis. Kuuntelen edelleen Heepiä ja sen ajan suosikkejani, mutta myös iskelmiä. Hiljalleen jotkut levyistäni ovat löytäneet tiensä Salla tyttäreni hyllyille eli hyvä musiikki kestää ajan patinaa. Ja mielikappaleeni on edelleen Heepin July morning.

Souvareissa minua viehättävä asia on lappilaisuus. Aiheet sivuavat sydäntäni lähellä olevaa Lapin luontoa.

Löysin itsestäni Heep fanin

Marraskuussa 2003 pääsin viimeinkin kuuntelemaan livenä Heepiä ja Purplea Helsinkiin. Arvatkaa millaiseen menoon "papparainen" yltyi. Heep oli loistava vaikka etukäteen epäilin toista, koska suosikkiaikojen Heepistä on bändissä jäljellä enää Mick Box. Ja melkein alkuperäinen Lee Kerslake, harmaapäinen paksu rumpali. Palikat kuitenkin totteli miestä. Niin ja olihan se Purplekin ajoittain hyvä, mutta ei niin hyvä minun mielestä kuin Heep. Keväällä 2004 mentiin kuuntelemaan Heepiä, ei ihan Lappiin, mutta Vuokattiin kuitenkin. Pohjoisessa Heep oli rautaa ja sai kaikenmaailman menneisyyden vangit kalpeiksi rinnallaan. Seuraavana oli liput Heep katselmukseen. Christmas In Heavy toi lavalle Jyväskylään Uriah Heepin, Dion ja Asian. Ja sitä menoa nyt riittänyt.

Liityin perustavana jäsenenä Uriah Heep Suomi Finland fan clubiin ja olen yksi sen alkuperäisistä hallituksen jäsenistä. Tänä vuonna olen saanut viiskymppisenä havaita, että koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan. Paitsi että sain käydä Machu Picchulla, niin Uriah Heepiltä ilmestyi uusi levy Wake The Sleeper. Synttäreilläni Salla lauloi mielikappaleeni July morning ja Saijakin lauloi, mutta ei Heepiä. Syyskuussa kävimme Espanjan Granadassa Heepvention ´08 tapahtumassa, jossa oli läsnä Heep faneja ympäri maailman. Nyt on nähty Heep kymmenkunta kertaa. Olen ollut mukana uuden rumpalin Russell Gilbrookin ensimmäisellä keikalla ja istunut iltaa entisen rumpalin Lee Kerslaken kanssa Espanjassa. Olen kokenut herkän hetken, jolloin tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt. Ken Hensley, John Lawton ja Kerslake lavalla esittämässä kappaletta July morning. Tunnelataus oli valtava ja siinä kaikki ihmettelimme tippa silmäkulmassa. Taidan perustaa näille sivuille oman Heep sivuston, niin pysytte perässä.