Tervetuloa musiikista nauttivan
urheiluhullun kotisivuille

Risto Kalermo on nimeni. Optimistinen on minun
luonteeni ja runoja rustailen. Elämä on palapeli,
joka alkaa syntymästä ja jatkuu niin kauan kuin
jatkuu. Omani lähti käyntiin Posiolla 27.3.1958.
Viisikymmentä vuotta täyttyi ja vauhtikin on
hidastunut monestakin syystä sitten
nuoruusvuosien.Pyrin hidastamaan hidastumistani
ja kalkkeutumista liikunnan avulla. Opiskelin
Vierumäellä vuosina 88-92 liikunnanohjaajaksi
ja sen seurauksena asun nykyisin Heinolassa
omakotitalossa Eija vaimoni kanssa. Päivitin
koulutukseni vuonna 2007 ja nyt tittelini on
liikunnanohjaajaAMK.
Meillä on kaksi tyttöä Salla (-82) ja Saija (-86).
Toimin liikunnan tuntiopettajana Heinolassa
Lyseonmäen koululla. Olen lisäksiprojektipäällikkö
Kunnossa Pienestä Pitäen -hankkeessa.
Olen kaupunginvaltuutettu ja vapaa-aikalautakunnan
puheenjohtaja. Nyt siis ehdolla uudelleen. Ääniä siis tarvitsen saadakseni valtakirjan jatkoon.
Opiskelua en ole unohtanut vieläkään vaan olen kirjoilla Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä, jossa olen pätevöitymässä liikuntatieteiden maisteriksi. Raskasta on kaikki tää, mutta samalla se on oikeaa elämää.

Kaikki ei aina ole ruusuilla tanssimista. Tarpeeksi  kun hakkaa päätään seinään niin oppii nauttimaan pienemmistä asioista kuin ennen. Synnyin Juha ja Saara Kalermon esikoisena Posion sairaalassa (näin kerrotaan - itse en muista), mutta ensimmäiset elinvuoteni kuluivat Lapin pääkaupungissa Rovaniemellä.

Siellä syntyi perheeseen pikkuveli Pertti ja vuotta myöhemmin sisko Riitta. Vuonna 1964 muutimme suurempiin ympyröihin Ouluun. Isä kuoli ollessani seitsemän vuotias. Pian sen jälkeen syntyi nuorin veljeni Jyrki. Isän kuoltua muutimme takaisin synnyinsijoilleni Posiolle, jossa kävin peruskoulutukseni läpi. Ensin neljä vuotta Aholan kansakoulua, sitten pyrkiminen keskikouluun, jonne pääsin ensi yrittämällä. Lopulta 17 vuotiaana suuntasin suureen maailmaan ja sillä reissulla olen vieläkin.

Minulla on ilmeisesti useampia henkiä kuten kissoilla. Olen syntynyt sinisenä lapsena ja alkuun minua luultiin kuolleeksi. Ja ainakin kuulosta kuoli jotain, sillä se on ollut syntymästä saakka normaalia heikompi. Elämässä se ei ole minua paljon hidastanut. Kuulolaitteet on keksitty ja niitä saa käyttää. Hassuja tilanteita on syntynyt ja niitä syntyy, mutta  onneksi nauru pidentää ikää. Siksi pyrin nauramaan väliin itsellenikin. Näillä eväillä on maailmaa tallottu ja olen jopa saanut aikaan yhtä sun toista, josta näillä sivuilla joitakin otoksia.

Kotisivuni syntyivät alunperin vuonna 2001 kertomaan läheisille olostani.
Sairastin imusolmukesyöpää ja aikaa oli tavallista enemmän "joutavuuksiin". Sivujen kautta löysin monia entisiä ystäviäni, joten ei tämä ihan turhaa ole ollut. Kotisivuni kehittyvät hiljalleen vaikka valmista niistä tuskin koskaan tulee. Työ tekijöitään opettaa ja minun sivuni tälle mallille on luonut kaverini Jari-Pekka Bomström.

Harrastuksistani tärkein on liikunta, jonka pariin pääsee oman linkin kautta. Viimeisinä vuosinani olen löytänyt myös nuoruuden aikaisen harrastukseni Uriah Heepin, jonka perässä on juostu jo Espanjaa myöten. Kaikenlaista kirjallista olen rustaillut elämäni varrella josta poimintoja sivuilla. Harrastukset ovat terapiaa kaiken arkisen ohessa. Ja minä en olisi minä ilman ystäviäni. Teitä/heitä on monenlaisia ja se jos mikä on rikkaus elämässä.

Kuulumiset osiosta pitäisi löytyä eräänlainen päiväkirjani. Sairauteni vei kevääseen 2002 saakka pääosan näistä tiedoista, mutta samalla ystävät ovat tienneet missä mennään. Neljä vuotta sivuilla on ollut hiljaiseloa, joten on syytä herättää ne taas eloon.