JEESUKSEN TULEMUS

Jeesuksen toiseen tulemukseen vakavasti suhtautuvien kristittyjen näkemykset jakaantuvat pääasiassa kolmeen eri teoriaan. Kukin näistä teorioista eroaa vielä detaljeissa hypoteesin eri vaihtoehtoihin, mutta pääasiassa nämä kolme teoriaa voidaan määritellä seuraavasti:

Kahden vaiheen salaisen tempauksen oppi.

Tämän teorian mukaan Jeesuksen tulemus jakaantuu kahteen vaiheeseen, joista ensimmäinen koskee seurakunnan ylös ottoa ja on maailman ihmisiltä salattu tapahtuma. Vasta tulemuksen toinen vaihe on kaikille julkinen näkyvä tapahtuma, jolloin Jeesus tulee seurakunnan kanssa. Tämän teorian mukaan Jeesus voi tulla milloin vain, koska antikristuskin ilmestyy vasta seurakunnan ylös oton jälkeen. Seurakunnan ylösotto nähdään tapahtuvaksi joko ennen suurta ahdistusta tai sen puolivälissä. Tulemuksen kahden eri vaiheen välillä kuluva aika tulkitaan yleensä kolmesta ja puolesta vuodesta 7 vuotta kestäväksi.

Kahden vaiheen julkisen tempauksen oppi.

Tämänkin tulkinnan mukaan Jeesuksen tulemus jakaantuu kahteen eri vaiheeseen, joista ensimmäinen koskee seurakunnan ylös ottoa. Tämä ensimmäinenkin vaihe nähdään julkiseksi tapahtumaksi ja antikristuskin ilmestyy ennen seurakunnan ylösottoa. Tempaaminen tapahtuu joko suuren ahdistuksen puolivälissä tai sen lopussa, jolloin tulemuksen eri vaiheiden välillä nähdään kuluvaksi aikaa muutamista päivistä kolmeen ja puoleen vuoteen.

Yhden vaiheen julkisen tempauksen oppi.

Tämän näkemyksen mukaan Jeesuksen tulemuksessa ei ole kahta vaihetta. On vain yksivaiheinen Herran tulemus, jonka alkaessa seurakunta temmataan Herraa vastaan yläilmoihin. Antikristuskin ilmestyy ennen seurakunnan ylösottoa ja Herran tulemus tapahtuu vasta vaivanajan ahdistuksen jälkeen.

Paavali ja muutkin uuden testamentin kirjoittajat käyttävät Jeesuksen tulemuksesta pääasiassa kolmea sanaa, jotka ovat: "paruusia", "epifaneia", "apokalypsis".

Paruusia tulee partisiipista "paroon", "paruusa", "paron", verbistä "pareimi", merkiten: olla saapuvilla / olla läsnä.

Epifaneia muodostuu prepositiosta "epi", merkiten "päällä", päälle", ja verbistä "fainoo" = "loistaa", merkiten siis oikeastaan "päälle loistamista".

Apokalypsis muodostuu prepositiosta "apo" = "pois", ja verbistä "kalyptoo" = "peittää", merkiten siis oikeastaan peiton poistamista / näkyviin tulemista.

On erittäin tärkeä asia havaita ja tiedostaa missä ja millaisissa kohdissa näitä edellä mainittuja. sanoja käytetään, Jeesuksen tulemuksesta puhuttaessa.

Koska tulen jatkossa melko tyhjentävästi lainaamaan ne Uuden testamentin eri kohdat joissa sanat esiintyvät, en nyt tässä aio niitä luetella.

Jatkossa katsomme ensin, miten Paavali on näitä sanoja käyttänyt, ja mitä hän on niiden käytöllä tarkoittanut. Samalla vertaamme Paavalin opetusta Uuden testamentin muihin kohtiin joissa nämä sanat esiintyvät, Jeesuksen tulemusta koskevina.

Koska jatkossa on otettava kantaa myös määrättyihin mielipiteisiin, joita eri tulkintojen edustajat ovat aiheesta kirjoissaan esittäneet, lienee syytä esittää jo tässä muutama lainaus.

Kahden vaiheen salaisen tempauksen opin kannattajat näkevät monesti eron Jeesuksen tulemuksesta puhuvien eri sanojen ja ilmaisujen välillä. Tästä olkoon osoituksena jo vanhan kirjan teksti, eli Ensio Lehtosen kirjoittama kirja vuosien takaa, Kuvan ja Sanan kustantamana. Kirjan nimi on: "Kristuksen tuleminen, viimeinen aika".

Paruusia = tulemus eli läsnäolo. Voidaan puhua esimerkiksi kuninkaan paruusiasta, joka saapuu tervehtimään jotain maansa kaupunkia. Tämän nimen sävyssä on iloista odotusta. Se tarkoittaa tervehdyskäyntiä, jota on juhlallisesti valmisteltu. Tuomion ja hävityksen tuntua ei tähän sanaan sisälly.

Apokalypsis = ilmestys ja epifaneia = tulla näkyväksi, s.o. tulla näkyvällä tavalla ilmi.

Herran päivä, josta Vanhassa testamentissa on jo monta ennustusta, sekä samaa tarkoittavat Kristuksen päivä ja Jumalan päivä.

Lopun tapahtumien tulkinta erot ovat etupäässä ilmenneet siksi, että ne, jotka odottavat antikristusta ennen Herran tulemusta, ovat yhdistäneet nämä eri nimitykset tarkoittamaan samaa tapahtumaa. Toiset Raamatun tutkijat taas näkevät Jeesuksen tulemuksessa kaksi eri vaihetta, jolloin nämä erilaiset nimitykset pääsevät oikeuksiinsa.

Jeesuksen tulemus omillensa, paruusia. Se on riemun ja odotuksen yllättävä päivä, jolloin morsian näkee Ylkänsä, Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ja seurakunta muuttuu ja temmataan yhdessä ylösnousseiden pyhien kanssa Herraa vastaan yläilmoihin, viettämään Karitsan häitä.

Jeesuksen ilmestys maailmalle, apokalypsis eli epifaneia, jolloin Hän saapuu kunniassa ja suurella voimalla tuomitsemaan maailman kansat vanhurskaudella, tuhoamaan antikristuksen, ja perustamaan 1000-vuotisen valtakunnan maan päälle."

Toisessa kohtaa samaa kirjaa, samainen kirjoittaja vetoaa Scofieldin selitysraamattuun, saadakseen 2. Tess. 2:1-2:n tekstin sopusointuun näkemyksensä kanssa:

"Selventävä on vielä tässä kohden arvovaltainen englantilainen käännös, joka kuuluu seuraavasti:

"nyt kehotamme teitä, veljet Herran Jeesuksen Kristuksen tulemuksen kautta ja meidän kokoontumisemme kautta hänen tykönsä, ettette anna järkyttää itseänne pois mielenmaltista tai pelästyttää itseänne minkään hengen ilmoituksen tai sanan tai kirjeen kautta, jonka otaksutaan tulleen minulta, ikään kuin Herran päivä jo olisi edessä."

Samanlaista vannottamista kuin tässä käännöksessä on esitetty, Paavali käyttää kirjeessään Timoteukselle, sanoessaan: "Minä vannotan sinua - hänen ilmestymisensä kautta- " 2. Tim. 4:1. Toisessa tessalonikalaiskirjeessä on siis kysymys Jeesuksen ilmestymisestä maailmalle, ja sitä edeltävästä ahdistuksen ajasta eri Herran päivästä, joka alkaa antikristuksen ilmestyksellä, mutta jota ennen Jeesus on jo ilmestynyt omilleen, ja temmannut heidät yhdessä uskossa poisnukkuneitten kanssa Karitsan häihin."

Julkisen tempauksen kahden vaiheen opin kannattajan, Uuras Saarnivaaran kirjasta: harmagedon (Ev.Lut. Herätysseura ry.) lainaamme:

"Laittomuuden ihminen eri antikristus ilmestyy... sen jälkeen kun kaksi pidättävää tekijää on poistunut (2.Tess. 2: 6 - 7). Niistä ensimmäinen on persoonaton (kreik. to katekhon = se, mikä pidättää), toinen persoonallinen (ho katekhon = hän, joka pidättää.) ... jo keskiajalla monet profetiain tulkitsijat (huomaamatta että Paavali puhuu kahdesta pidättävästä tekijästä, persoonattomasta ja persoonallisesta) selvittivät pidättäväksi tekijäksi Rooman valtakunnan, jonka sortuminen avaa tien Paaville, antikristukselle.

Ns. Darbyn mukaisen tulkinnan mukaan pidättävä tekijä on Pyhä Henki, joka otetaan pois kirkosta ja maailmasta seurakunnan ylös tempaamisen aikana, ennen suurta ahdistusta, niin että tie täten avautuu antikristukselle. Morsiusseurakunta on "antikristuksen esiintymisen näkymätön este", ja hän voi ilmaantua vasta tämän esteen poistuttua seurakunnan ylös tempauksessa... (Tässä käsityksessä on kyllä jotakin oikeaa, mutta seurakunnan ja Pyhän Hengen pidättävä vaikutus poistuu suuren luopumuksen vaikutuksesta, ei seurakunnan ylös tempaamisen.)"

Edellä esittelemäni tulkinnat Herramme tulemuksesta eroavat siksi paljon toisistaan, etteivät ne ole yhteen sovitettavissa. On näin ollen pääteltävissä, etteivät ne kaikki voi saada todellista tukea Raamatun kirjoituksesta. Uskonkin olevan selvitettävissä, mille vaihtoehdolle kirjoitukset antavat todellisen tukensa, kunhan vain otamme todesta kaksi apostoli Paavalin ilmaisemaa periaatetta(1. Kor. 4:6, 2. Kor.1: 13): "... ei yli sen mitä kirjoitettu on,...", sekä:"... eihän siinä mitä teille kirjoitamme, ole muuta kuin mitä siinä on luettavana, ja minkä te myös ymmärrätte ,..." Pitämällä kiinni näistä Paavalin ilmaisuista, uskon meille selviävän Paavalin oma usko ja opetus, sekä niiden yhteydet muihin kirjoituksiin ja kirjoittajiin. Käykäämme siis tutkistelemaan tessalonikalaiskirjeitten niitä kohtia, joilla on meille sanottavaa Herramme tulemuksesta.

"... pelastaa... tulevasta vihasta."

Ensimmäisen kirjeen ensimmäisen luvun kahdessa viimeisessä jakeessa (9-10) Paavali tuo julki kristityn kutsumuksen (käytän tässä omaa käännöstäni):

"... ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalaa kohti, ollaksenne alamaisia elävälle ja todelliselle Jumalalle ja odottaaaksenne taivaista hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista; Jeesusta, joka vapauttaa meidät tulevasta vihasta."

Viimeinen virke pitäisi oikeastaan kääntää: "... meidät tulevasta vihasta vapauttavaa Jeesusta." Sana "vapauttavaa" on käännetty Paavalin käyttämästä substantivoidusta partisiipista "ton rhuomenon", verbistä "rhuomai". Verbi merkitsee: "vetää luokseen", "vapahtaa", "pelastaa". Määräävällä artikkelilla varustettu partisiippi "ho rhuomenos" merkitsee "Vapahtaja", varsinkin silloin, kun se esiintyy mediumin yksikön nominatiivissa (Room.11:26). "... on tuleva Siionista Vapahtaja, joka on poistava jumalattomuuden Jaakobista..." Tämä roomalaiskirjeen kohta on lainaus Jesaja 59:20 :stä, ja on ( 1.Tess.1:10 kohdan lisäksi , jossa se esiintyy mediumin yksikön akkusatiivissa) ainoa kohta Uudessa testamentissa, jossa tämä verbi Vapahtajaa merkitsevänä substantivoituna partisiippina esiintyy. Näin ollen Paavali on ajatellut juuri Jesajan kirjan 59:20 sanomaa, kirjottaessaan 1.Tess.1: 10 jakeen sanoja.

Septuagintassa, Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä teksti ei kuitenkaan puhu Siionista (ek Sioon) tulevasta Vapahtajasta,vaan Siionin tähden ("heneken Sioon") tulevasta:

"... Ja on tuleva Siionin tähden vapahtaja, ja hän on tuleva poistamaan Jumalattomuuden Jaakobista."

Heprean masoreettisesta tekstistä käännetty nykykreikankielinen (Vanvan) tekstilaitos puhuu Siionille ("eis Sioon") tulevasta Lunastajasta:

"...Ja Lunastaja ( ho Lytrootees) on tuleva Siionille, ja kaikille Jaakobista, jotka rikkomuksesta kääntyvät, sanoo Herra."

Näin ollen Paavalin Vanhan testamentin tulkintaan on vaikuttanut pääasiassa kaksikin muuta Vanhan testamentin kohtaa Jes.59:20:n lisäksi. Nämä kohdat ovat Psalmit 14:7, ja 110:2, joissa Septuaginta puhuu "Siionista "(ek Sioon.)

"Kuka on tuleva antamaan Siionista pelastuksen (to sooteerion)"

"Voiman valtikan Herra on tuleva uloslähettämään (eksapostelei) sinulle Siionista; hallitse Herrana (katakyrieue) sinun vihollistesi keskellä."

Samassa Jesajan luvussa (59:17-18) puhutaan myöskin tästä "tulevasta vihasta":

"...hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niin kuin viittaan. Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa..."

Kun Herramme Jeesus siis tulee taivaasta, hän vapahtaa omansa tulevasta vihasta, joka tämän saman tulemuksen yhteydessä kohtaa hänen vastustajiaan ja vihollisiaan. Ei siis ole kysymys viimeisen tuomion suuresta päivästä (Ilm.20:11-15), muttei myöskään Antikristuksen aikaansaamasta ahdistuksen ajasta, johon tämä tuleva viha useasti sotketaan.

Room. 1:18 Paavali sanoo:

"Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta ihmisten kaikkea jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan..."

Room. 2:5-12 Paavali tarkentaa:

"Kovuutesi ja katumattoman sydämmesi tähden sinä kartutat itsellesi vihaa, vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, Hänen 'joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan'; niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niille, jotka ovat itsekkäitä, eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, viha ja kiivastus. Vaiva ja tuska jokaisen pahaa harjoittavan ihmisen sielulle, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen, mutta kirkkaus, kunnia ja rauha jokaiselle hyvää tekevälle, juutalaiselle ensin, sitten kreikkalaiselle. Jumalassa ei näet ole henkilöön katsomista. Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, lailla tuomitaan."

Room. 9: 22-24 Paavali jakaa ihmiset vain kahteen ryhmään, "laupeuden astioihin", joilla hän tarkoittaa pelastuvia, se on, seurakuntaa, sekä "vihan astioihin", joilla hän tarkoittaa uskottomia. Tekstiyhteys osoittaa tässä käsiteltävän "vihan astioiden" nykyisen maan päällä, nykyisen maailmanaikamme lopussa kokemaa kohtaloa:

"Entä jos Jumala, tahtoessaan osoittaa vihaa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on ylen pitkämielisesti kärsinyt vihan astioita, tuhoon valmistettuja, ja näin tekisi suuren kirkkautensa tiettäväksi laupeuden astioissa, jotka hän on ennalta valmistanut kirkkauteen. Meissä, jotka hän myös on kutsunut,..."

Paavali puhuu "vihan astioista", jotka ovat joko "häviöön" tai "tuhoon" valmistettuja (kreikaksi: "eis apooleian". "Hee apooleia" merkitsee = tuhoaminen, hävittäminen, haaskaus, tuho, häviö, kadotus). Tämä tuho kohtaa heitä, kun (jae 28) "Herra toteuttaa sanan maan päällä." Seurakunnan, "meidät", Jumala on edeltä valmistanut kirkkauteen. Mekin "...olimme (tosin) luonnon puolesta vihan lapsia niin kuin muutkin" (Ef. 2:3), mutta "kun nyt olemme vanhurskautetut Hänen veressään, pelastumme kauttansa vihasta" (Room. 5:9).

Ilmestyskirja kuvaa ihmisten käyttäytymistä, kertoen heidän kätkeytyvän luoliin ja vuorten rotkoihin, sanoen vuorille ja kallioille:

"Kaatukaa meidän päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta! Sillä vihansa suuri päivä on tullut ja kuka voi kestää?"

Verratessamme tätä Ilmestyskirjan (6:15-17) kohtaa Vanhan testamentin kohtiin (Jes. 2: 9-21, Hoosea 10:8,), joihin sen kuvaus perustuu, kuva selkenee: Jeesuksen tulemuksen merkkien kauhut saavat ihmiset pyrkimään "Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon". Myöhemmissä luvuissaan Ilmestyskirja puhuu aika lailla vihasta. 11:18 sanoo: "Pakanat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja aika ... turmella maan turmelijat." 14:9-12 enkeli uhkaa pedon tai sen kuvan palvojia "Jumalan vihan viinillä", ja luku jatkuu kuvauksella kahdesta elonleikkuusta, joista toisen, eli "maan viinipuun hedelmät", heitettiin "Jumalan vihan suureen kuurnaan" joka "poljettiin kaupungin ulkopuolella"(14-20). Seuraava luku (15:5-16:21) kertoo seitsemänä vitsauksena seitsemästä kultaisesta maljasta, "täynnä Jumalan vihaa", joiden sisällön enkelit "valavat maan päälle." Ja 19:11-21 kertoo "Jumalan vihan viinikuurnan polkemisesta", jonka Kristus suorittaa.

Yhtäpitävästi edellä esitetyn Paavalin ja Ilmestyskirjan sanoman kanssa puhuu myös Vanha testamentti "Herran vihan päivästä"(Sef. 1:2-3,14-18), jolloin tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset..."(Jes.13:6-13). Tätä Herran päivää Vanha testamentti kuvaa myös Herran tulemuksena , jolloin: "... Herra tulee tulessa,..."(Jes.66: 15-16), antaen: "vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan; ja Herran surmaamia on oleva paljon." Tätä päivää kuvataan päivänä, joka "palaa niinkuin pätsi"(Mal.4:1-3,5 3:1-2). Vanha testamentti kuvaa tätä päivää "viinikuurnan polkemisen päivänä" (Jes.34:1-6, 63:1-6, Jer.25:15-16, Jooel 3:11-14), jolloin kaikki jumalattomat tuhotaan (!), ja Herran surmaamia on oleva maan äärestä maan ääreen.

Kun siis Paavali 1.Tes.1:10:ssä sanoo Jeesuksen pelastavan meidät "tulevasta vihasta, hän ei tarkoita tällä vihalla viimeisen tuomion vihaa tai antikristuksen aikaa, vaan sitä totaalista tuhoa, joka on kohtaava kaikkia jumalattomia Herramme tulemuksen yhteydessä. Tästä vihasta pelastuminen on seurakunnan ylöskokoamisen tarkoitus, kuten tulemme jatkossa näkemään.

Raamattu tekee mitä selvimmän eron Antikristuksen aikaansaaman ahdistuksen ajan ja tulevan Herran vihan päivän välillä: Jooel osoittaa, että Herran päivän edellä "aurinko ja kuu käyvät mustiksi ja tähdet kadottavat valonsa" (Jooel 2:10-11, 3:14-16, vert. myös Jes.13:9-10, Jooel 2:31), kun taas Herramme Jeesus sanoi: "Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa"(Matt.24:29, Mark.13:24).

PARUUSIA PAAVALIN MUKAAN

"Sillä kuka(on) meidän toivomme tai ilomme tai kerskauksen seppeleemme - vai ettekö myös te - meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen paruusiassaan?" (1.Tes. 2:19).

Edellä lainatun jakeen sanat:"en tee paruusiaa autuu", käännetään yleensä ilmaisuksi: "tulemuksessaan". Paavalilla sana "paruusia" esiintyy ensi kerran juuri tässä. Jeesuksen tulemuksesta hän käyttää tätä sanaa tessalonikalaiskirjeiden lisäksi (1.Tes.2:19, 3:13, 4:15, 5:23, 2.Tes.2:1,8) Jeesuksen tulemusta koskevana ainoastaan 1.Kor.15:23:ssa. 2.Tess.2:9:ssä hän käyttää tätä sanaa laittomuuden ihmisen tulemuksesta. Lisäksi sana on käytössä jokapäiväisen elämän tilanteissa (1.Kor.16:17, 2.Kor.7:6-7, 10:10, Fil.1:26, 2: 12) jonkun henkilön läsnäoloa tai tulemista tarkoittavana. Sana merkitseekin partisiippina (paroon, paruusa, paron) persoonallista läsnäoloa ja / tai tuloa, ollen johdettu verbistä "pareimi" = olla läsnä, olla täällä, olla paikalla. Sanaa käytettiin ei-kristillisessä kirjallisuudessa jumaluuden voiman osoituksista ja vallanpitäjien saapumisesta vierailulle johonkin maakuntaan tai kaupunkiin.

Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen selityksessään (SUTS. Viisi Paavalin kirjettä) Rafael Gyllenberg kirjoittaa:

"Hellenistisessä kirjallisuudessa paruusia sanaa käytettiin etäällä tai salassa pysyvän Jumalan läsnäolosta jossakin tavallisuudesta poikkeavassa elämän ilmiössä, samoin näkymättömän jumalan ilmestymisestä uskonnollisen kokemuksen piiriin. LXX (= Septuaginta) ei tunne tätä merkitystä, mutta UT:n kirjoittajille se näyttää olevan ennestään tuttu. Toisen vuosisadan alusta lähtien paruusia nimitystä ruvettiin käyttämään myös Jeesuksen syntymisestä maailmaan. Sen vuoksi hänen ilmestymistään viimeisinä päivinä ruvettiin nimittämään hänen `toiseksi` tulemisekseen`."

Evankeliumeissa "paruusia"- sana esiintyy Jeesuksen tulemusta tarkoittavana ainoastaan Matteuksen evankeliumissa 24:3,27,37,39. Johanneksen kirjeessä (1.Joh. 2:28) se esiintyy kerran, Jaakobin kirjeessä (5:7,8) kahdesti perättäisissä jakeissa. Pietarin kirjeessä sana tavataan kolmasti, tarkoittaen ensimmäisessä kohdassa (1:16) Jeesuksen historiallista läsnäoloa maan päällä, toisessa (3:4) Jeesuksen päivän, ja kolmannessa (3:12) Jumalan päivän tulemusta. Vanhassa testamentissa "paruusia"-sana esiintyy ainoastaan Codex Alexandrinuksen Nehemia 2:6:ssa, jossa kohtaa muissa teksteissä käytetään sanaa "poreia" = matka, vaellus.

Entä,mitä Paavali on sisällyttänyt paruusiassa tapahtuvaksi? Edellä jo luimme, että Paavali kirjoitti Tessalonikan kristittyjen olevan hänen toivon, ilon ja kerskauksen seppeleensä, Herran Jeesuksen edessä, tämän paruusia- tapahtuman toteutuessa. Hän kirjoitti Korinttolaisille: "Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta kukin vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen paruusiassaan. 1.Kor . 15: 23. Kuolleitten kristittyjen ylösnousemus tapahtuu siis paruusiassa. Seuraava "paruusia"- sanan käyttökohta on Tessalonikalaiskirjeessä, eli 1.Tes.3:12-13, josta luemme: "Mutta Herra enentäköön ja runsaasti kasvattakoon teitä rakkaudessa toisiinne ja kaikkiin, niin kuin me (olemme) teihin, vahvistaakseen teidän sydämenne meidän Jumalamme ja Isämme edessä pyhyydessä nuhteettomiksi, meidän Herramme Jeesuksen tulemukseen kaikkien pyhiensä kanssa."

Edellä lainattua kirjoittaessaan, Paavalilla on ollut ilmiselvästi mielessään Sakaria 14:5, jossa Septuagintan mukaan sanotaan: ... Ja Herra, minun Jumalani, on tuleva, ja kaikki pyhät hänen kanssaan." Nykykreikan (Vanvan) tekstilaitos sanoo: "... Ja Herra, minun Jumalani, on tuleva, (ja) kaikki pyhät sinun kanssasi." Kun tämän Sakariaan kirjan edellinen jae (14:4 Septuagintan mukaan) sanoo: "... Ja hänen jalkansa tulevat seisomaan tuona päivänä öljypuiden vuorella, joka on vastapäätä Jerusalemia, itään päin,...", on mahdollista, että juuri näitten Sakariaan kirjan jakeiden vaikutuksesta kreikankieliseen "paruusia"-sanaan on sisällytetty sen kristillinen merkitys: Jae 15 puhuu tulemisesta, jae 14 läsnäolosta, vaikkei kummassakaan esiinny "paruusia"- sanaa.

On myös ilmeisen selvää, että Paavali tarkoittaa "kaikilla pyhillä (1Tes.3:13) enkeleitä. Jo Vanha testamentti puhuu "pyhistä", joilla ei tarkoiteta ihmisiä: 5.Moos.33:1-3, Job.15:14-16. Juudaan kirjeessä (jakeet14-15) oleva Eenokin kirjan lainaus mainitsee Herran tulevan "tuhannen tuhansine pyhinensä", mikä maininta viittaa enkeleihin, joiden luku on Johanneksen Ilmestyskirjan mukaan (5:11) "kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat." Jeesus kertoi itse tulevansa "Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa", sekä: "omassa ja lsänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa" ( Mark.8:38, Luuk.9:26) . Tulemme myös jatkossa tarkemmin tutkimaan sitäkin kohtaa (2.Tes.1:7-8), jossa Paavali kertoo seurakunnan saavan levon ahdistuksistaan, "kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä." Kun Jeesus tulee, hän tosin "kirkastuu pyhissänsä" eli kristityissä, mutta silti ne pyhät joiden kanssa hän tulee, eivät ole niitä pyhiä joissa hän kirkastuu, vaan enkeleitä. Itse asiassa myös kristityt sisältyvät pyhiin jotka tulevat Herran kanssa, koska meidät temmataan Herraa vastaan yläilmoihin (1.Tes.4:17). Tekstiyhteydet kuitenkin osoittavat, että niillä "kaikilla pyhillä" jotka Sakaria 14:5:ssä on mainittu, on ajatuksellisesti tarkoitettu enkeleitä.

Seuraava "paruusia"- teksti löytyy 1.Tes. 4:15-17, ja kuuluu oman käännökseni mukaan::

"Sillä tämän me sanomme teille Herran sanan perustuksella, että me elävät, Herran paruusiaan jäljelle jäävät, emme tule ehtimään ennen nukkuneita. Sillä itse Herra on tuleva astumaan alas taivaasta, käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan aikana, ja Kristuksessa kuolleet tulevat nousemaan ylös ensin. Sitten me elävät, jäljelle jäävät, tulemme temmatuiksi heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan ilmaan; ja näin me aina tulemme olemaan Herran kanssa."

Näissä jakeissa Paavali selvittää, mitä hän sisällyttää paruusiassa tapahtuvaksi. Paruusian aikana Herra astuu alas taivaasta. Kirkkoraamatun sanaa: "kuuluessa" ei ole alkutekstissä, vaan "en"- prepositio datiivin kanssa: "...en keleusmati, en foonee arkhanggeluu, kai en salpinggi tuu Theuu..." "En"- prepositiolla on inessiivinen merkitys, mutta sitä käytetään myös instrumentaalisesti ilmaisemassa välinettä, jolla, tai jonka avulla jotakin tehdään.

Tässä yhteydessä on kolmanneksi vanhimman Kirkkoraamatun teksti mielenkiintoinen:

"Sillä itse Herra astuu alas taivaasta suurella huudolla ja ylimmäisen enkelin äänellä ja Jumalan pasunalla ...."

Kreikan kielessä "en"- preposition vaihtoehtoiset (raakakäännökselleni suuntaa-antavat) merkitykset ovat: -ssa, -ssä, -lla, mutta myöskin: kesken, aikana, avulla, joten tässä tapauksessa pidän "aikana" merkitystä ensisijaisena, kuten tekstin käännösversiostanikin ilmenee.

Ilmeistä on myös, että alkutekstin kertomana Herramme taivaasta alas astuminen on tarkoitettu ymmärrettäväksi kaikille näkyvänä ja julkisena tapahtumana, ja juuri tapahtuman julkisuutta ilmaisut "käskyhuuto, ylienkelin ääni ja Jumalan pasuna" kuvaavat. Verratkaamme vain Matt.24:26-31, jossa kerrotaan paruusian tapahtuvan siten kuin "salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen", jolloin kristityt "otetaan ylös" enkelien avulla, "suuren pasunan pauhatessa." Paruusiaan sisältyy Kristuksen omien kuolleista nouseminen (1. Kor.15:23), ja vielä elossa olevien kristittyjen muuttuminen (1.Kor.15:51-52), sekä kummankin ryhmän ylös kokoaminen yhdessä, yläilmoihin Jeesusta vastaan. Niin sanotuille "jumalattomille", uskosta osattomille, paruusia merkitsee (Matt.24:37-44) Nooan päiviin verrattavaa tuhoa.

Pietarin mukaan "hänen (se on: Jeesuksen) paruusiansa merkitsee samalla myöskin "Jumalan päivän paruusiaa", jota Pietarin tekstin mukaan kristityt odottavat ja jouduttavat, ja joka merkitsee varkaan lailla tulevaa Herran päivää (2.Piet.3:4,10-13). Johanneksen mukaan ( 1.Joh.2:28) Jeesuksen paruusiaa edeltää hänen "julki tulemisensa / näyttäytymisensä" (kreikaksi: hina ean faneroothee), jolloin paruusia on tämän näyttäytymisen välitön jatko.

Paavalin mukaan Jeesus on tuhoava myöskin "laittoman" tämän "paruusiansa loistolla / kirkkaudella" ( kreikaksi: tee epifaneiaa tees paruusiaas autuu, 2.Tes. 2:8).

Tässä yhteydessä on myös painotettava, ettei Paavali ole jakanut kirjeitään lukuihin eikä jakeisiin. Kun hän siis 1.Tes.4:15-17 jälkeen jatkaa 1.Tes. 5:1-4 tekstillä, hän ei suinkaan ole siirtynyt toiseen aiheeseen, vaan jatkaa samasta asiasta:

"Mutta ajanjaksoista ja määrähetkistä, veljet, te ette omaa tarvetta, että (niistä) teille kirjoitetaan. Sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: 'Rauha ja turvallisuus', silloin tuho äkkiarvaamatta yllättää heidät, kuten synnytyskipu vatsassa omaavan (naisen), ja he eivät tule pääsemään pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, jotta tämä päivä saavuttaisi teidät kuin varas."

Kirjoittaessaan jaksoa 5:1-4, Paavali on ensinnäkin ajatellut Herran omia sanoja (Matt. 24: 42 - 44), joissa Jeesus itse vertaa tulemustaan "yövartiolla tulevaan varkaaseen." Toiseksi, kolmannella jakeella on selviä yhtymäkohtia Jesaja 13:6-13:sta, joka kuuluu Septuagintasta tekemäni (raaka)käännöksen mukaan:

"Ulvokaa, sillä Herran päivä (on) lähellä, ja tuho Jumalalta on tuleva. Sen vuoksi jokainen käsi on tuleva voimattomaksi, ja jokaisen ihmisen sielu on oleva pelästynyt. Ja vanhat tulevat levottomiksi, ja tuskat tulevat valtaamaan heidät, kuten (synnytystuskat) kantavan naisen. Ja he tulevat valittamaan toinen toiselleen, ja he tulevat olemaan hämmästyneitä, ja heidän kasvonsa tulevat muuttumaan kuin liekki. Sillä, katso! parantumaton (se on: sovittamaton: jota ei voi päästä pakoon) Herran päivä tulee, kiivauden ja vihan (päivä), tekemään asutun maan autioksi ja tuhoamaan pois siitä syntiset. Sillä taivaan tähdet ja Orion ja koko tähtitaivaan (sota)joukko eivät tule antamaan valoaan, aurinko on oleva pimentynyt noustessaan ja kuu ei tule antamaan valoaan. Ja minä olen käskevä onnettomuudet koko asuttuun maahan ja jumalattomille (rangaistukset) heidän synneistään: Ja minä olen hävittävä laittomien ylpeyden, ja ylimielisten ylpeyden olen tuleva nöyryyttämään. Ja jäljelle jääneet (ihmiset) tulevat olemaan enemmän arvokkaita kuin puhdistamaton kulta, ja ihminen on oleva enemmän arvokkaampi kuin kivi mikä (on) Suufirissa. Ja taivas on tuleva vihastumaan, ja maa on tuleva liikutetuksi perustuksiltaan, Herran Sebaotin vihan kiivauden tähden sinä päivänä, jona hänen kiivautensa on tuleva päälle."

Koko jakso 1.Tes. 4:15.- 5. 4. osoittaa siis ensinnäkin, että Paavali uskoi yhteen ainoaan Herramme julkiseen paruusiaan eli Herran päivään. Paruusia korostaa tapahtuman merkitystä uskoville, Herran päivän nimike taas sen merkitystä uskosta osattomille.

Paavalin sanat: "Mutta te veljet, ette ole pimeydessä, jotta tämä päivä saavuttaisi teidät kuin varas", ilmaisevat selvästi, että Paavali tarkoitti Herran päivällä Herran paruusian eli tulemuksen päivää. Veljiä päivä ei voi varkaan lailla saavuttaa, ei sen tähden, että heidät olisi jo muka temmattu pois ennen päivän alkua, vaan sen tähden, koska he eivät ole pimeydessä.

Kun lisäksi vertaamme Paavalin sanoja: "Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä", Jeesuksen omiin sanoihin, edellä todettu vain vahvistuu:

"Valvokaa siis, sillä ette tiedä, millä hetkellä Herranne tulee. Mutta se ymmärtäkää, että jos perheenisäntä olisi tiennyt, millä yövartiolla varas tulee, olisi valvonut eikä sallinut murtautua taloonsa. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä jona ette luule, lhmisen Poika tulee."(Matt.24:42-44.)

Jo tässä vaiheessa lienee oikeutettua päätellä seuraavasti: Koska Paavali ei tarkoittanut paruusia-sanan käytöllä Jeesuksen tulemuksen maailmalta salattua seurakunnan ylössoton vaihetta, on kyseenalaista, uskoiko hän yleensäkään Herramme tulemuksen kaksivaiheisuuteen.

PARUUSIA PIETARIN MUKAAN

Pietarin toisessa kirjeessä "paruusia"-sana esiintyy kolme kertaa (1:16, 3:4,12) joista ensimmäinen koskee Herramme ensimmäistä tulemusta, eli historiallista tuloa ihmiseksi:

"Sillä me emme seuranneet ovelasti keksittyjä taruja, tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja paruusiaa, vaan me olimme hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä."

Kolmannen luvun alussa kerrotaan viimeisten aikojen pilkkaajista, jotka kysyvät: "Missä on hänen paruusiansa lupaus?" Sama luku vastaa, kertoen:

"... Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet palavina hajoavat, ja maa ja kaikki siinä tehdyt työt palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, odottaessanne ja jouduttaessanne Jumalan päivän paruusiaa, jonka vuoksi taivaat palaen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu." (3:12-13.)

On ilmeisen selvää, että 3 luvun 4 jakeen "hänen paruusiansa" eli Jeesuksen tulemus, on sama tapahtuma "Jumalan päivän paruusian" eli Herran päivän tulemisen kanssa, jakeissa 12-13. Pietarin mukaan kristityt odottavat ja jouduttavat juuri Jumalan päivän paruusiaa.

PARUUSIA MATTEUKSEN MUKAAN

Matteuksen evankeliumi on evankeliumeista ainoa, jossa "paruusia"-sanaa Jeesuksen tulemuksesta käytetään. Sana esiintyy 24 luvun neljässä eri jakeessa: 3, 27, 37, 39. Teksti kertoo oppilaiden kysyvän, johon kysymykseen Jeesus vastaa:

"Sano meille, milloin nämä tapahtuvat ja mikä on sinun paruusiasi ja maailmanajan täyttymyksen merkki? ...

...Jos siis sanoisivat teille: `Katso, hän on erämaassa`, älkää menkö ulos, `katso, hän on kammioissa`, älkää uskoko. Sillä niin kuin salama lähtee idästä ja valaisee hamaan länteen, niin on myös lhmisen Pojan paruusia oleva. ... ... Niin kuin Nooan päivät, niin on Ihmisen Pojan paruusia oleva. Sillä niin kuin olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta; söivät ja joivat, naivat ja naittivat, siihen päivään asti jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, kunnes vedenpaisumus tuli ja vei kaikki. Näin on Ihmisen Pojan paruusia oleva."

Pietarin kirjeen tekstin mukaan paruusia tuo tullessaan taivaiden palavina hajoamisen, sekä maan aineiden ja töitten kuumuudessa sulamisen ja palamisen. Nykyiset taivaat ja maa onkin saman kirjeen mukaan (3:7)"...säästetyt jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään", mikä siis kirjeen mukaan toteutuu juuri paruusiassa. Samalla linjalla on myös Matteuksen teksti, jonka mukaan paruusia tuo tullessaan vedenpaisumukseen verrattavan tuhon. Kuten Nooa aikoinaan pelastui tuholta arkissa perheensä kanssa, samoin kristityt säästyvät paruusian tuomalta tuholta Jeesuksen kautta, joka korjaa heidät yläilmoihin itseään vastaan Matt.24:30-31.

PARUUSIA JAAKOBIN JA JOHANNEKSEN MUKAAN

Paruusia-sana löytyy vielä Jaakobin (5:7-8) sekä Johanneksen (1. Joh.2:28) kirjeistä, jotka tekstit kuuluvat:

"Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran paruusiaan asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa varhaisen sateen ja myöhäisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran paruusia lähenee."

"Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään (hina ean faneroothee) olisi uskallus, eikä meitä häväistäisi hänen tyköään hänen paruusiassaan (en tee paruusiaa autuu )."

Jaakobin tekstissä ei ole mitään erikoista, mutta kylläkin sen sijaan Johanneksen tekstissä, jossa paruusialla näyttää olevan hiukan eri merkitys kuin ilmestymisellä. Kun Jeesuksen ilmestyessä tarvitaan "uskallusta", tämä näyttäisi viittaavan paruusian alkuvaiheeseen, jolloin Matteuksen mukaan (24:30) "Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla." Paruusia, jonka yhteydessä puhutaan mahdollisuudesta tulla karkotetuksi hänen tyköään, olisi näinollen ilmestymisen välitön jatko, jolloin Jeesus Paavalinkin mukaan "astuu alas" (katabeesetai) taivaasta. Palaan vielä paruusiaan Paavalin toisen Tessalonikalaiskirjeen toisen luvun yhteydessä.

APOKALYPSIS PAAVALIN MUKAAN

Toisen Tessalonikalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa kohtaamme "apokalypsis"- sanan Jeesuksen ilmestymistä tarkoittavana. Teksti (1:6-10) kuuluu oman käännökseni mukaan:

"Jos kerran Jumalan edessä (on) oikeamielistä antaa takaisin ahdistuksilla teitä ahdistaville. Ja teille ahdistetuille huojennus meidän kanssamme, Herran Jeesuksen, tulen liekissä, voimansa enkelien kanssa, taivaasta ilmestymisessä (en tee apokalypsei). Koston antavana Jumalaa tuntemattomille, ja niille, jotka eivät ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Jollaiset tulevat kärsimään Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta tulevan iankaikkisen tuhon rangaistuksen, kun hän tulee kirkastettavaksi pyhissään ja ihmeteltäväksi kaikille uskoon tulleille tuona päivänä, koska meidän teille (antamamme) todistus uskottiin (keskuudessanne)."

"Hee apokalypsis" muodostuu verbistä "apokalyptoo" = paljastaa, ilmaista, ilmoittaa. Verbi muodostuu kahdesta sanasta, prepositiosta "apo" = pois, ja verbistä "kalyptoo" = peittää, verhota. "Apokalyptoo" merkitsee siis oikeastaan verhon tai peiton poistamista, vastakohtanaan "epikalyptoo" = asettaa verho tai peitto päälle. Paavali on käyttänyt substantiivia "hee apokalypsis" monessa merkityksessä: salaisuuden ilmoituksesta (Room.16:25), ilmestyksistä seurakunnassa (1.Kor.14:6,26), omista ilmestyksistään (2.Kor.12:1,7, Gal. 1:12, 2:2, Ef. 3:3), viisauden ja ilmestyksen hengestä (Ef. 1:17), Jumalan vihan ja vanhurskaan tuomion ilmestymisen päivästä (Room.2:5), sekä Jumalan poikien ilmestymisestä, jota luomakunta odottaa (Room. 8:19).

Ainoa kohta 2.Tes.1.7:n lisäksi, jossa Paavali käyttää "apokalypsis"-sanaa Jeesuksen tulemuksesta, on 1.Kor.1:7.

Myös apostoli Pietari on käyttänyt "apokalypsis"-sanaa ensimmäisen kirjeensä kohdissa 1:7,13, 4:13, Jeesuksen il- mestymisestä kirjoittaessaan. Ensin kuitenkin hiukan Paavalin "apokalypsis" tekstistä tessalonikalaisille. Tämä Paavalin 2.Tes.1:6-10 teksti on selvässä yhteydessä seuraaviin Septuagintan kohtiin: Ps.79:6, Jes.2:10,18-19, 66:15-16, joista lainaan seuraavat otteet:

"... Vuodata sinun vihasi kansakuntia vastaan, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntia vastaan, jotka sinun nimeäsi eivät ole avuksi huutaneet."

"...Ja nyt, menkää sisälle kallioihin, ja kätkekää itsenne maahan, Herran kasvojen pelosta ja hänen väkevyytensä kirkkaudesta, kun hän on nouseva murskaamaan maata. ...Ja kaikki käsitehdyt (epäjumalat) he tulevat kätkemään, sisäänvietyinä luoliin, kallioiden halkeamiin ja maan kuoppiin, Herran kasvojen pelosta ja hänen väkevyytensä kirkkaudesta, kun hän on nouseva murskaamaan maata."

"Sillä katso! Herra on tuleva kuin tuli, ja hänen sotavaununsa kuin rajuilma, suorittamaan vihassa hänen rangaistuksensa ja hänen nuhtelunsa liekehtivässä tulessa. Sillä Herran tulella tullaan tuomitsemaan koko maa, ja hänen miekallaan kaikki liha; Herran toimesta haavoittuneita on tuleva olemaan monia." (Viimeinen lause kuuluu nykykreikankielisen Vanvan tekstilaitoksen mukaan: "...ja Herran toimesta surmattuja on tuleva olemaan monia.")

Paavali on sovittanut edellä lainatut Vanhan testamentin kohdat Jeesuksen ilmestymistä tarkoittaviksi. Herran kasvoista tuleva hänen voimansa kirkkaus on tuottava Paavalin mukaan iankaikkisen tuhon rangaistuksen jumalattomille.

Mutta merkittävää on, että Paavali sanoo seurakunnan saavan "huojennuksen" juuri tässä samassa Herran "ilmestyksessä". Paavali ei siis todellakaan tunne oppia tätä ilmestymistä edeltävästä Jeesuksen tulemuksen vaiheesta, jolloin hän (muka) tulisi vain seurakuntaa noutamaan.

Edellä sanotun vahvistaa 1. Kor. 1:7, joka kuuluu:

"...niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä (teen apokalypsin)."

Tässä Paavali sanoo armolahjoilla varustetun seurakunnan odottavan nimenomaan Jeesuksen apokalypsistä, joten juuri tässä apokalypsiksessä tapahtuu näin ollen seurakunnan ylösotto, kuten myös 2.Tes.1:7 selvästi opettaa.

APOKALYPSIS PIETARIN MUKAAN

Ensimmäisessä kirjeessään myöskin Pietari on käyttänyt (1:7,13, 4:13) "apokalypsis"-sanaa Jeesuksen tulemusta koskevana:

"...jotta uskonne kestävyys havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava, mutta tulessa koeteltava kulta, kiitokseksi ylistykseksi ja kirkkaudeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä (en apokalypsei Jeesuu Khristuu)."

"Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet, ja olkaa raittiit, ja asettakaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä (en apokalypsei Jeesuu Khristuu)".

"... vaan iloitkaa sitä mukaa, kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta myös kirkkautensa ilmestymisessä (en tee apokalypsei tees doksees autuu) riemuiten iloitsisitte."

Pietarin kirjeen maininnat todistavat mitä selvimmin, että kirjoittaja edellytti Jeesuksen kohtaavan seurakuntansa juuri "apokalypsis"- tapahtumassa. Apokalypsiksessä Herramme Jeesus ilmestyy taivaasta kirkkaudessaan. Kun yhdistämme Paavalin ja Pietarin Jeesuksen tulemuksesta käyttämät apokalypsis- kohdat, niiden yhteinen sanoma on mitä selvin: "Apokalypsis" merkitsee Jeesuksen ilmestymistä taivaasta tulen liekissä ja kirkkaudessaan, ja voimansa enkelien kanssa, ja juuri silloin (ei aikaisemmin) seurakunta saa "huojennuksen" ahdistuksistaan. Jumalattomat sen sijaan saavat saman "apokalypsiksen" toteutuessa osakseen tuhon, joka kohtaa heitä Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.

Ei näin ollen ole olemassa todellisia perusteita sille tulkinnalle, joka rajaa apokalypsiksen paruusiasta erilliseksi tulemuksen toiseksi vaiheeksi. Tällainen tulkinta on siis selvääkin selvemmin ihmisten mielikuvituksen tuote, joka perustuu Raamatun tekstien merkityksien vääristelyyn.

EPIFANEIA PAAVALIN MUKAAN

"Paruusia"- ja "apokalypsis"- sanojen lisäksi Paavali käyttää Jeesuksen tulemuksesta opettavissa Tessalonikalaiskirjeissään kolmattakin sanaa Jeesuksen tulemuksesta kirjoittaessaan, tosin vain yhdessä kohtaa (2.Tes.2:8), ja silloinkin "paruusia"- sanan kanssa yhdessä:

"Ja silloin on tuleva ilmi tuo laiton, jonka Herra Jeesus on tuleva tappamaan suunsa hengellä, ja kukistamaan loistavalla tulemuksellaan (tee epifaneiaa tees paruusiaas autuu)".

Tässä jakeessa esiintyvä "epifaneia"-sana merkitsee yksin esiintyessään yleensä "ilmestymistä". Se muodostuu kahdesta sanasta, prepositiosta "epi" = päälle, päällä, ja verbistä "fainoo" = loistaa, merkiten siis oikeastaan: "loistaa päälle / päällä". Timoteus- ja Tiitus- kirjeissään (1.Tim.6:14, 2.Tim.1:10, 4:1,8, Tiit.2:13) Paavali on käyttänyt "epifaneia"- sanaa viidesti yksinään, ilmaisemaan Jeesuksen ilmestymistä, kerran (2.Tim.1:10) hänen lihaksi tulemisestaan, neljästi hänen toisesta tulemuksestaan:

"...käsken sinua pitämään käskyn tahrattomana ja moitteettomana Herramme Jeesuksen Kristuksen epifaneiaan saakka, jonka (epifaneian) aikanaan tuo näkyviin autuas ja ainoa Valtias,..."

"...mutta nyt ilmi tuotu Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen epifaneian kautta, kun hän kukisti kuoleman, ja toi valoon elämän ja turmeltumattomuuden evankeliumin kautta.... "

"Kehotan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, sekä epifaneiansa että valtakuntansa kautta."

"Tästä lähin on minulle talletettu vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen epifaneiaansa rakastavat."

"...odottaessanne autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden epifaneiaa."

Näistä lainauksista ilmenee, että Jeesuksen tulemuksesta käytettynä "epifaneia"- sanalla tarkoitetaan Jeesuksen ja seurakunnan kohtaamista, jolloin vanhurskauden seppeleet jaetaan. Jeesuksen epifaneia on nimenomaan "kirkkauden epifaneia."

The Authorized Version of King James on kääntänyt "epifaneia"- sanan sen muissa esiintymiskohdissa sanaksi: "appearing" = "näkyviin tuleminen" / "ilmestyminen", mutta 2.Tes.2:8:ssa sanaksi: "brightness" = "kirkkaudella".

Interlinear Greek English New testament (Nestle -Marshall) on samoin vaihtanut sanaa: Kun muissa kohdissa esiintyy,"appearance" = "ilmaantuminen"/ "näyttäytyminen", niin 2.Tes. 2:8:ssa esiintyy: "outshining" = "loistavalla".

Nykykreikankielinen Raamatun Sanakirja (Neon Engiklopedhikon leksikon tis Ajias Ghrafis. Gh.Z. Konstantinidhi.) korostaakin "epifaneia"-sanan ilmaisevan Jeesuksen "paruusian" näkyvää luonnetta.

Kun Paavali kehottaa Timoteusta (1.Tim. 6:14) "pitämään käskyn ... epifaneiaan saakka", hän tästä epifaneiasta sanoo, että Isä Jumala tuo Jeesuksen silloin "näkyviin" / "näköpiiriin". Epifaneialla tarkoitetaan näin ollen selvästi juuri sitä tapahtumaa, jolloin Jeesus kohtaa seurakuntansa, toisin sanoen: samaa tapahtumaa, mitä sekä "paruusia" että "apokalypsis" ilmentävät.

Esiintyessään 2.Tes.2:8 :ssa yhdessä "paruusia"- sanan kanssa, "epifaneia" tarkoittaa Jeesuksen paruusian julkisuutta ja näkyvyyttä, vahvistaen edellä sanotun.

"Epifaneia"- sana ei siis tuo mitään lisävaihetta Herramme Jeesuksen (kirjoitusten oikein tulkitun sanoman perustalta selvääkin selvemmin) yksivaiheiseen tulemukseen.

MITÄ TULEE PARUUSIAAN

Nyt onkin aika palata jälleen toisen Tessalonikalaiskirjeen 2:1-8 "paruusia"- tekstiin, jota emme ole vielä tutkistelleet. Teksti kuuluu omana, alkutekstille uskollisena (raaka)käännöksenäni:

"Mutta nyt pyydämme teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paruusian, ja meidän kokoontumisemme tähden hänen luokseen, jotta te ette heti horjahtaisi pois mielenmaltista, ettekä hämmästyisi, ette hengen välityksellä, ette sanan välityksellä, ettekä ikäänkuin meiltä lähetetyn kirjeen välityksellä, koska muka Herran päivä on jo käsissä, ettei joku pettäisi teitä millään tavalla. Sillä ellei ensin tule luopumus ja laittomuuden ihminen, tuhon poika, ole ilmestyvä, tuo vastustaja ja kaiken jumalaksi ja palveltavaksi sanotun `itsensä-ylikoroittaja´, niin että hän, itseään jumalaksi esittelevänä, asettuu istumaan Jumalan temppeliin. Ettekö te muista, että ollessani vielä teidän luonanne, minä kerroin nämä (asiat) teille toistuvasti? Ja nyt te tiedätte sen mikä pidättää, jotta hän on määrähetkenänsä ilmestyvä. Sillä jo (nyt) laittomuuden salaisuus vaikuttaa; ainoastaan kunnes tulee (pois) keskeltä hän, joka juuri nyt pidättää. Ja silloin on ilmestyvä tuo laiton, jonka Herra Jeesus on tuleva tappamaan suunsa hengellä, ja kukistamaan loistavalla paruusiallaan."

Tekstin mukaan ylös otettava seurakunta kokoontuu Herran luokse "paruusiassa", mutta saman tekstin mukaan Herra kukistaa laittoman tällä samalla "loistavalla paruusiallaan".

Eräät käännökset (Scofieldin selitysraamattu ja Textum Vaticanum) kääntävät ensimmäisen jakeen:

"Nyt kehotamme teitä, veljet, Herran Jeesuksen Kristuksen tulemuksen kautta ja meidän kokoontumisemme kautta hänen tykönsä."

Tämän käännöstulkinnan perusteella on yritetty saada "Herran paruusian" ja "Herran päivän" merkitykset erilleen toisistaan. On selitetty tekstin ensimmäisen jakeen merkitsevän vain vannottamista (!), ja vasta toisen jakeen esittelevän kyseessä olevan aiheen sisällön.

Tähän on sanottava, ettei tekstin merkitys riipu ollenkaan siitä, miten ensimmäinen jae tulkitaan.

Tulkinnasta riippumatta ensimmäinen jae puhuu joka tapauksessa "paruusiasta", jolloin kristityt kokoontuvat Herran luokse.

Kun kahdeksas jae puhuu samasta "paruusiasta", kertoen vain lisäksi, että Herramme kukistaa Laittoman tämän saman "paruusiansa" loistolla ja kirkkaudella, Herran päivää on mahdotonta tulkita merkitsemään eri asiaa kuin paruusia.

Tekstin mukaan Herran päivä ei tule, ellei laittomuuden ihminen ilmesty ensin, ja laittomuuden ihmisen Herramme tuhoaa tekstin mukaan samassa paruusiassa, jossa me kristityt kokoonnumme hänen luokseen.

Jo Paavalin ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen yhteydessä totesin (4:15-5:4), että Paavali tarkoitti Herran päivällä juuri "paruusian" päivää, joka ei voi yllättää veljiä niinkuin varas, koska veljet eivät ole pimeydessä.

Kun Herran päivänä jopa "pelastutaan" (1.Kor.5:5), se tapahtuu juuri seurakunnan ylös oton kautta.

Itäisen kirkon tekstiperinteessä (Bysanttilainen 1. Koinee- tekstimuoto) on 2. Tes.2:2:ssa "Herran päivän" sijalla sanat: "Kristuksen päivä". Kristuksen päivä esiintyy muuallakin Uudessa testamentissa:1. Kor.1: 8, 2. Kor. 1: 14, Fil. 1: 6,10, 2: 16. Nämä kohdat kuuluvat:

"Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä."

"... me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä."

"... varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä."

"... että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat, ettekä kenellekään loukkaukseksi,..."

"... ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut, enkä turhaan vaivaa nähnyt."

Ei lienee epäselvää, että Herramme Jeesuksen Kristuksen päivällä Paavali tarkoittaa Jeesuksen tulemuksen päivää ja seurakunnan ylös oton päivää silloinkin, kun hän puhuu siitä joko pelkkänä Herran- tai Kristuksen päivänä.

Mitä tulee "vannottamistulkintaan" 2. Tes. 2: 1:n ollessa kyseessä, sen tarkoitus on selvä. Kun Herran päivän merkitys on saatu irti paruusian merkityksestä, on paruusia voitu selittää Herran päivää edeltäväksi Jeesuksen salaisen tulemuksen vaiheeksi.

Vaikka olemme jo havainneet "Herran päivän" ja "paruusian" erottamisen toisistaan perättömäksi olettamukseksi, meidän on silti vielä tutkittava, voisiko 2. Tes.2: l:ssä edes kielellisin perustein olla kysymys vain vannottamisesta.

Paavali on käyttänyt jakeessa "hyper" prepositiota genetiivin kanssa. Mikä merkitys siis on "hyper"- prepositiolla ja genetiivillä?

Gyllenbergin Uuden Testamentin Sanakirja selittää:

"A. Hyper genetiivin kera.

1. puolesta, tähden hyväksi, parhaaksi, verbien ja sanontojen yhteydessä, jotka merkitsevät pyytämistä, rukoilemista, työskentelemistä, huolehtimista, uhraamista, kärsimistä, kuolemista, jne.

2. sijassa, edestä, puolesta.

3. Kun 'hyper tinos' ei tarkoita henkilöä vaan asiaa, on tavallisin merkitys: tähden.

4. -sta, stä. Tässä merkityksessä vaihtelevat käsikirjoituksissa usein 'hyper' ja 'peri`."

Hedbergin Uuden Testamentin Sanakirja antaa samat merkitykset, mutta sanoo sen lisäksi:

"3.) Siitä, josta on puhe tai kysymys, jhnkin nähden, mitä jhnkin tulee, tähden, -sta, -stä."

Vähän myöhemmin hän viittaa tutkimaamme tekstiin:

"erootaan hyper tees paruusiaas (=) mitä ilmestykseen tulee. 2.Tes.2:1."

Pyytää- verbin selityksessä hän sanoo;

"erootaoo + hyper + genetiivi = mitä tulee..."

Kansainvälisen Raamattuseuran Greek-English Dictionary antaa "hyper"- prepositiosta seuraavat merkitykset: "

For = hyväksi, mitä tulee..., puolesta,

in behalf of = jnkh hyväksi, jnkn vuoksi, about = -stä, -sta,

concerning = mitä tulee, johonkin katsoen."

Edellä lainatusta on nähtävissä seuraavaa:

Kun vanhempi kirkkoraamattumme ja "Raamattu Kansalle"- käännös on kääntänyt tämän "pyytää"- verbin yhteydessä esiintyvän "hyper"- preposition "mitä tulee ..."- ilmaisuksi, ne ovat kääntäneet aivan oikein.

Tekstissä ei todellakaan ole kysymys mistään vannottamisesta, vaan aiheen esittelystä, sen ilmaisemisesta, mistä on tarkoitus jatkossa puhua.

Tässä jakeessa mainittua paruusiaa ei näin ollen voida erottaa tarkoittamaan eri asiaa, kuin 2 jakeessa mainittu Herran päivä.

2. Tes. 2: 2:ssa esiintyvän vanhemman Kirkkoraamatun käännöksen (kuten myös Raamattu Kansalle käännöksen) "peljästyttää"- sanan johdosta on yritetty löytää tukea Herran päivän merkityksen erosta paruusian merkitykseen nähden. On kysytty: "Jos kerran Herran päivä alkaa Jeesuksen paruusialla ja kristittyjen kokoontumisella hänen luokseen, niin miksi kristityt pelkäisivät Herran päivää?" Eihän Jeesuksen paruusiassa ole kristitylle mitään pelättävää.

Vapaan Evankeliumisäätiön sanatarkassa suomennoksessa Aapeli Saarisalo ei käytä sanaa:"pelästyttää",vaan:

"...ettette heti horju mieleltänne, ettekä menetä malttianne..."

Jo tämä osoittaa passiivin infinitiivin "throeisthai" (verbistä: throeoo = meluta / huutaa) merkitsevän muutakin kuin pelästymistä. Hedberg sanoo verbin passiivin merkitsevän: pelästyä / hämmästyä, Gyllenberg: pelästyä / menettää malttinsa, ja Greek - English Dictionary: olla levoton / olla hämmästynyt.

Jakeessa on ilmeisestikin kysymys Paavalin opetuksen mukaisen vakaumuksen säilyttämisestä, sillä sanat, jotka Saarisalo on kääntänyt: "...ettette heti horju mieleltänne", Hedbergin mukaan merkitsevät: "...ettette olisi hämmennettävät pois järkenne älystä" (eis to mee saleutheenai apo tuu noos ...).

Mutta mihin teksteihin Paavali pohjaa kuvauksensa laittomuuden ihmisestä? Pohjana on ilmeisen selvästi Daniel 11:36,45 Septuagintan mukaan:

"Ja hän on tuleva tekemään tahtonsa mukaan, ja kuningas on tuleva korotetuksi, ja hän on tuleva suureksi jokaista jumalaa vastaan. Ja hän on puhuva pöyhkeitä, ja se on menestyvä siihen asti kun viha täytetään; sillä se on tuleva täyttymykseen."

"Ja hän on pystyttävä palatsitelttansa merien välille, kauneuden pyhälle vuorelle; Hän on tuleva osaansa, ja ei ole (oleva ketään) joka hänet vapahtaa."

Tämä jälkimmäinen jae näyttää olevan Paavalin sanojen "asettuu istumaan Jumalan temppeliin" eräänä lähtökohtana.

Kirkkoraamattumme puhuu pyhäkön ihanasta vuoresta", mutta mainitsee "hoviteltan pystyttämisestä meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille "

Nykykreikan (Vanvan) tekstilaitos on kuitenkin tukemassa Septuagintaa, sanoessaan:

"Ja hän on pystyttävä hänen kuninkaalliset asuintelttansa merien välille, pyhyyden loistavalle vuorelle..."

Samoin Authorized King James: ""Ja hän on pystyttävä palatsitelttansa ihanalle pyhälle vuorelle, merien välille..."

SE JOKA PIDÄTTÄÄ...HÄN JOKA PIDÄTTÄÄ

Kohdassa 2 Tes. 2: 6 - 7:ssa puhutaan laittomuuden ihmisen ilmestymistä pidättävästä tekijästä. Jakeessa 6 "se mikä pidättää" (to katekhon) on neutri, eli persoonaton pidättäjä. Jakeessa 7 "hän joka pidättää" (ho katekhon) on maskuliini, ja täten todennäköisesti tarkoittaa persoonaa, mieshenkilöä.

Tätä on sovitettu Pyhään Henkeen. Henki on neutri (to pneuma), mutta Henki on myös maskuliininen puolustaja (ho Parakleetos). Pidättävä tekijä on täten tulkittu Pyhäksi Hengeksi, joka seurakunnassa ja maailmassa läsnä olevana olisi estämässä laittomuuden ihmisen ilmestymistä. Kun Pyhä Henki seurakunnan kanssa otettaisiin pois Jeesuksen salaisessa tulemuksen vaiheessa, silloin pidättävä tekijä olisi poistunut.

Tämä tulkinta ei ole kuitenkaan mahdollinen siitä syystä, että se kääntää päinvastaiseksi sen mitä Paavali tekstissään selvääkin selvemmin sanoo:

Paavali opettaa, että Jeesuksen paruusia ja seurakunnan ylös otto ei voi tapahtua ennen kuin laittomuuden ihminen on ensin ilmestynyt.

Monet kirkkoisät pitivät pidättävänä tekijänä Rooman maailmanvaltaa keisareineen. Valta on neutri (to kratos), ja keisari maskuliini (ho Kaisar.)

Lainaan tähän muutamia kohtia heidän kirjoituksistaan.

Tertullianus:

"Mitä muuta estettä on kuin Rooman valtakunta, jonka tieltä poistaminen sen kymmeneen valtakuntaan jakautuessa on tuova esiin antikristuksen." (On the resurrection of the Flesh, luku 24, AFH, III s.563.)

"Sen tähden sanomme, mitä kaikki hengelliset kirjailijat ovat kirjoituksissaan jättäneet jälkeensä: Maailman lopussa, kun Rooman valtakunnan täytyy tulla loppuunsa, on oleva kymmenen kuningasta, jotka jakavat Rooman maailmanvallan keskenään, ja yhdestoista, pieni kuningas, on nouseva, ..." (Commentaria in Danielen, 7:7-8, Migne, PL. XXV, s. 530, 531.)

Kyrillos:

"Mutta tämä edellä puhuttu antikristus on tuleva, kun Rooman imperiumin ajat ovat täyttyneet, ja maailman loppu lähestyy nyt. On nouseva yhtäaikaisesti 10 roomalaista kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan ehkä eri osissa, mutta kaikki samaan aikaan, ja niiden jälkeen yhdestoista, antikristus." (The catechetical Lectures of S. Cyril, s.108.

Krysostomus:

"Sillä on vain jokin, joka nyt pidättää, jahka vain se tulee tieltä poistetuksi,(sitten hän on tuleva) se on, kun Rooman imperiumi on poistettu tieltä." (Homilies on Second Thessalonians. Homily 4, s. 389.

Mutta vielä merkittävämpää on, mitä nämä samat miehet sanoivat syyksi siihen, miksi Paavali kirjoitti pidättävästä tekijästä niin peitellysti:

Hieronymus:

"Ja nyt te tiedätte mikä häntä pidättää, että hän vasta ajallansa ilmestyy: se on, te tiedätte hyvin, mikä on syynä, että antikristus ei tule heti. Eikä hän (Paavali) halua sanoa avoimesti, että Rooman Imperiumi on hävitettävä, koska hallitsevat piirit ajattelevat sen olevan ikuisen...

... sillä jos hän olisi avoimesti ja rohkeasti sanonut: Antikristus ei tule, ellei Rooma ensin tule hävitetyksi, vainot olisivat siitä saaneet todellisen aiheen ensimmäistä seurakuntaa vastaan." Commentaria in Jeremiam, Migne, XXIV, 5 1020.)

Krysostomus:

"...sillä niin kauan,kuin tämä imperiumin pelko kestää, kukaan ei tieten tahtoen tahdo korottaa itseään, mutta kun se on hajotettu, hän on aikaansaava sekasorron, ja koettava saada käsiinsä sekä ihmisen että Jumalan vallan.

... Joku saattaa luonnollisesti kysyä, mikä on jokin,joka pidättää, ja sen jälkeen hän haluaa kysyä, miksi Paavali ilmaisee ajatuksensa niin epäselvästi (2.Tes.2:6-7). Mikä sitten on se, mikä pidättää eli estää häntä ilmaantumasta? Jotkut tosin sanovat: `'Hengen armo`, toiset taas: `Rooman imperiumi`, johon minä eniten taivun. Miksi? Sen tähden, että jos hän tarkoitti sanoa 'Henki', hän ei olisi puhunut hämärästi, vaan selvästi, että vielä nyt Hengen armo, Hengen lahjat, estävät. ... Mutta koska hän sanoi tämän Rooman valtakunnasta, hän luonnollisesti ajatteli sitä, ja puhui peitetysti ja hämärästi. Sillä hän ei halua saada päälleen tarpeetonta vihollisuutta ja hyödytöntä vaaraa. Sillä jos hän olisi sanonut, että hetken kuluttua Rooman imperiumi häviää, he olisivat heti vieläpä syyttäneet häntä rutoksi, ja kaikki uskolliset olisivat saaneet elää ja taistella tämän takia." (Homilies on Second Thessalonians, homily 4, s. 388.)

On ilmeisen selvää, että edellä lainatut "isät" ovat osuneet oikeaan tulkinnassaan.

Danielin kirja selvästi osoittaa, että Rooman valtakunnan tuli hajota kymmeneen osaan, jonka jälkeen vasta laittoman olisi mahdollista ilmestyä.

Koska Paavali tunsi Danielin kirjan opetukset, hän kirjoitti Rooman vallasta ja keisarista pidättävänä tekijänä.

Seurakunnan ylös otosta ja Pyhästä Hengestä pidättävänä tekijänä, hän ei todellakaan olisi kirjoittanut peitellysti.

Kun Paavali odotti Herran tulevan pian, ehkä jo elinaikanaan, hän on saattanut odottaa lopunajan tapahtumien toteutumista Danielin kirjan piirustusten mukaan jo aivan lähitulevaisuudessa, aavistamatta mitään ajasta, jonka me tiedämme kuluneen Rooman kukistumisesta.

Kuten Paavali, samoin edellä lainaamani kirkkoisätkin tulkitsivat Danielin kirjaa siten, että loppunäytökset toteutuvat välittömästi Rooman imperiumin ja keisarivallan kukistuttua.

Samoin tulkitsisimme mekin, jollemme tietäisi historiasta, että loppunäytökset eivät alkaneetkaan välittömästi Rooman kukistumisen jälkeen.

Antikristus ei tullutkaan välittömästi silloin, vaan me odotamme häntä yhä, samoin kuin uutta Roomaa uudessa muodossa.

PARUUSIA ... HERRAN PÄIVÄN ALKU

Esitän tässä käännökseni kreikankielisestä Pyhän Raamatun Ensyklopedisen Sanakirjan tekstistä, joka käsittelee Herran päivää paruusia- otsikon alla:

"PARUUSIA. merkitsee oikeastaan sitä, mikä tulee näkyviin / näyttäytyy jossakin, sitä, mikä on läsnä, mutta Uudessa testamentissa se tarkoittaa Kristuksen ilmaantumista, tulemista.

Herran päivä (tulo) on tekevä lopun antikristuksen lyhytaikaisesta hallitsijanvallasta (2. Tes. 2: 2).

Herran päivä on Uudessa testamentissa sisältörikas ilmaus, joka tarkoittaa kaikkia tapahtumia, jotka tulevat kohtaamaan maata tuona aikakautena.

Se esitetään erilaisilla ilmaisuilla, kuten: Herran päivä (Apt. 2: 20, 1. Tes. 5: 2, 2. Tes.2: 2, 2. Piet.3: 10), Herran Jeesuksen päivä (1.Kor. 5: 5, 2. Kor.1: 14), meidän Herramnie Jeesuksen Kristuksen päivä (1. Kor.1:18), Jeesuksen Kristuksen päivä (Fil. 1: 6), Kristuksen päivä (Fil.1: 10, 2:6), Jumalan päivä (2.Piet.3:12) ja: tuo päivä (Matt.7:22, 14:36, 16:29, Luuk. 10:12, 2. Tes.1: 10, 2. Tim.1: 18, jne.). Myös: viimeinen päivä (Joh. 6: 39, 40, 44, 54, 6: 24, 12: 48).

Kristuksen tulemus, jota sanotaan myös Kristuksen toiseksi tulemukseksi (Hebr. 9: 28), ilmaistaan erilaisilla sanoilla, kuten 'paruusia', joka merkitsee tulemista tai saapumista ( 1. Kor .16 :1 7, 2. Kor. 7 :7 ) , sana, jota kreikkalaiset käyttivät Kuninkaan tai Keisarin tulosta tai vierailusta. Jeesus Kristus, joka otettiin ylös taivaisiin, on tuleva samalla tavalla, eli hänen henkilökohtaisella paruusiallaan (Apt.1: 1 - 11.), maailmanaikojen täyttymyksen aikana (Matt. 24: 3), voimalla ja kirkkaudella (Matt. 24: 27), hävittämään hänen paruusiansa epifaneialla antikristuksen ja laittoman (2. Tes. 2: 8), tekemään eläviksi kuolleet, jotka ovat Kristuksen omat (1.Kor.15:23), ja kokoamaan hänen valittunsa (Matt. 24: 3, 31, 2. Tes. 2: 1).

Jeesus Kristus istuu tänä päivänä korkeuksissa, Majesteetin (Isän) oikealla puolella (Hebr. L: 3, 12: 2, 1. Kor. 15: 25), Isän valtaistuimella (Ilm. 3: 21).

Hänen kuninkuutensa on tänä päivänä näkymätön maailmalle, mutta se on tuleva näkyväksi Jeesuksen Kristuksen `apokalypsiksen´ kautta (1. Kor. 1: 7, 2. Tes.1: 7, 1 Piet. 1: 7, 13).

Herran paruusian kolmas sana on `epifaneia´ , joka merkitsee hänen tulemuksensa näkyvyyttä (2. Tes. 2: 8, 1. Tim. 4: 14, 2. Tim. 4: 1, 8, Tiit. 2: 13)."

MIHIN SIIS PÄÄDYMME?

Kun tämän tutkistelun alussa lainasin kahden vaiheen salaisen tempauksen opin ja kahden vaiheen julkisen tempauksen opin kannattajien kirjoituksia, lienee oikein vielä lainata kolmannenkin tulkinnan kannattajan kirjasta muutamia virkkeitä. Arvo Arasolan kirjasta Maailman kohtalontie (Kirjatoimi) lainaan:

Tri Murray, aikamme presbyteriaanien oppinut edustaja, sanoo Kristuksen tulemuksen kahdesta, salaisesta ja julkisesta, vaiheesta: "Raamatussa ei ole mitään tukea (Kristuksen tulemuksen) kahdelle vaiheelle, mutta on välttämätöntä tulkita kirjoituksia tällä tavoin tueksi järjestelmälle, joka on epämukavan horjuva.

... On yleismaailmallinen tosiasia, että yksi erehdys tarvitsee toisen erehdyksen tukea ja vielä kolmannenkin, kunnes tuloksena on hämmentävien ja ristiriitaisten ajatusten loppumaton ketju. Teologinen erehdys ei ole poikkeus tästä säännöstä. Tämän erityisen erehdyksen seuraus on Kristuksen tulojen ja ylösnousemusten hämmennyttävä moninaisuus, jota ei milloinkaan tunnettu apostolisen tai uskonpuhdistusajan seurakunnissa. Millenneal Studies, s. 132.

Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, jossa sanottaisiin Kristuksen tulevan salaa. Olemme kysyneet saarnaajilta, jotka opettavat Kristuksen salaista tulemusta, onko Raamatussa yhtään kohtaa, jossa suoraan sanottaisiin Kristuksen tulevan salaa, ja aina on vastaus ollut kielteinen. Ei yksikään kristillinen kirjailija kirkkoisistä aina uskonpuhdistajiin asti tunne sellaista ajatusta. Hämmästyttävintä on, että Kristuksen salainen takaisin tulemus perustetaan 1.Tess. 4:15-17, joka selvästi puhuu Jeesuksen julkisesta takaisin tulosta.

Raamatun "äänekkäin teksti!" Tri Rowlad Bingham kertoo mielenkiintoisen kokemuksen kirjassaan Matthew the Publican and His Gospel:

Vaimoni asetti eräänä päivänä tutkimuskoneiston käyntiin, sanomalla:

`Rowland, mistä Raamatun kohdasta sinä olet saanut salaisen tulemuksen ja tempauksen ajatuksen? Minun tulee opettaa sunnuntaina luokkani nuorille naisille Kristuksen toista tulemista, ja olen metsästänyt muutamia todistuksia salaisesta tulemuksesta ja tempauksesta.´

Vastasin hyvin lipevästi:

`Ensimmäisen Tessalonikalaisten neijä.´

`Mutta`, sanoi vaimoni, `minä olen lukenut sitä, ja se on äänekkäin teksti Raamatussani:

`Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kaikuessa...´

Minä yritin seuraavaa iskua, viittaamalla Heenokiin, joka muutettiin salaa, kun sen sijaan Nooa meni tuomion läpi, mihin sain vastauksen, joka tyrmäsi minut ulos kehästä, vaimoni sanoessa:

`Sinähän tiedät, Rowland, että oppia ei voi rakentaa esikuvalle!´

Myöhemmin sanoin tyytymättömälle vaimolleni:

'Opettajani kaikki vakuuttavat, että kreikankieli hyvin selvästi erottaa seurakunnan ylös oton ja julkisen ilmestyksen maailmalle. Sana paruusia tarkoittaa aina salaista tulemusta, kun taas epifaneia tarkoittaa aina Kristuksen ilmestymistä seurakuntansa kanssa.´

Mutta avukseni luotu vaimoni halusi tehdä jotakin, mitä en ollut koskaan tehnyt: tarkistaa nämä kaksi kreikkalaista sanaa. Ja niin ei ollut mitään muuta tehtävissä kuin hakea Youngin konkordanssi ja katsoa jokaista tekstiä, jossa paruusia esiintyy.

Se löi pirstoiksi salaisen tulemuksen niin toivottomasti, että ihmettelin helppouskoisuuttani, jolla olin niellyt arvovaltaisten opettajieni opetukset.

... Luther, Kalvin Wesley, Spurgeon ja lukuisat muut protestanttiset oppineet eivät ole löytäneet Raamatusta viittaustakaan salaiseen tulemukseen. Missään tapauksessa sitä ei voida perustaa 1. Tess. 4.lukuun.

Tri T. Shieds, etevä raamatunselittäjä ,sanoo:

"Raamatussa ei ole mitään joka osoittaisi kuolleiden nousevan suuren hiljaisuuden vallitessa. ... Varmastikaan et sano pasuunan, kaikkea mielikuvitusta suurentamallakaan, voivan tarkoittaa jotakin salaista tapahtumaa. Sanonnat 'käskyhuuto','ylienkelin ääni' ja 'Jumalan pasuuna' julistavat näkyvää julkista tapahtumaa. Ja tämän Raamattu sanoo Kristuksen tulemuksesta. En voi löytää tästä erikoisesta raamatunkohdasta (1. Tes. 4: 13 - 18) mitään tukea pyhien salaiselle tempaukselle. Olen itse varma siitä, ettei Raamatussa ole missään hituistakaan tukea tälle teorialle. Olen varma siitä, että se on inhimillisen mielikuvituksen keksintö. The Gospel Witness, 26. 7.1935.

Näin siis edellä lainattu Arasolan kirja.

Mistä sitten salaisen tulemuksen oppi on saanut alkunsa? Voitaisiin selostaa asiaa pitkältikin, esimerkiksi kristillisen dispensationalismin historiaa kuvaavien kirjojen valossa, mutta en nyt tässä yhteydessä siihen ryhdy. Ehkä selostan asiaa myöhemmin, erillisenä artikkelina.

Vastaan kysymykseen nyt vain lyhyesti, tai, annan oikeastaan tohtori Uuras Saarnivaaran vastata kirjansa "Harmagedon" välityksellä:

"Tätä uutta, kristikunnan historiassa nyt ensi kerran esitettyä 'pretrib'- teoriaa julisti innolla 'Plymouthin veljiin' kuuluva pastori J. N. Darby, ja kirjallisesti sitä levitti erityisesti William Kelly. Se ei noussut esiin Raamatun profetiain tutkimisesta, vaan erään lontoolaisen pastori Edward Irvingin (k.1834) seurakuntaan kuuluvan naisen v. 1830 vaiheilla saamasta 'profetiasta.' Se otettiin Jumalan ilmoituksena, ja sen mukaisesti sitten ruvettiin tulkitsemaan Raamattua, sille lukuisissa tapauksissa väkivaltaa tehden."

Erittäin vakavasti varteen otettava ja salaisen seurakunnan tempaamisopin kumoava näkemys esitetään myös tämän seuraavan linkin takaisessa tekstissä. Epäselväksi vain jää, onko lihan mukaisen Israelin kansan oksastaminen omaan jaloon öljypuuhunsa ymmärretty oikein:

“ http://www.metzudah.com/pdf/file05.08.pdf “

Jeesuksen tulemuksen julkisuutta korostaa myös oma, Jehovan todistajien näkemyksiä oikova kirjoitukseni, joka löytyy seuraavan linkin takaa:

” http://kotisivu.dnainternet.net/raipou/terho3.htm ”

Eipä tällä kertaa enempää. Olen kirjoittanut tämän (omasta mielestäni melko tyhjentävän ja perusteellisenkin) artikkelin siinä toivossa, että edes jotkut Herramme tulemusta koskevien väärien ja perättömien oppien kannattajat tämän tekstin lukisivat, ja heräisivät sen jälkeen tarkistamaan ja oikomaan näkemyksiään.

Raimo Poutiainen

Päivityslisäys:

On kuitenkin selvää, että Uuden testamentin näkemys Herramme tulemuksesta pohjautuu vanhan ajan maailmankuvaan, jonka mukaan taivas on ylhäällä, ja sieltä Jeesus (Paavalinkin mukaan) tullessaan `astuu alas´. Samoin enkelit selittivät (Luukkaan mukaan) oppilaille, että Jeesus tulee samalla tavalla kuin he näkivät hänen menevänkin taivaaseen, eli hänet `otettiin ylös´ ja hänen mennessään pilvi vei hänet pois oppilaiden näkyvistä. Tänään me kuitenkin tiedämme, ettei pilvien yläpuolella ole mitään `taivaankantta´ jonka yläpuolella Jumalan taivas olisi ja josta voitaisiin astua alas maan päälle. Pilvien yläpuolella on mittaamaton avaruus tähtineen ja planeettoineen.

Koska Herramme omat ja apostolien antamat kuvaukset Herran takaisin tulosta pohjautuvat nekin vanhaan maailmankuvaan, jota maapallon pyöreys ei vastaa, niillä täytyy mielestäni toteutuessaan olla vain paikallinen merkitys, eli tulemusta on selostettu Israelin maa-alueen ja Öljymäen sijainnin kannalta.

Jokin todellinen vastaavuus ja ulottuvuus noilla selostuksilla kuitenkin on, vaikka kirjaimellinen kuvaus Herran pilvissä matkustamisesta vaikuttaakin epäuskottavalta.

Esimerkiksi `Mooseksen taivaaseenastuminen´ - nimisestä tekstistä lainaamaani seuraavaa otosta (Raamattu ja sen kulttuurihistoria, osa 7, sivut 73 - 74) on aihetta verrata Jeesuksen takaisin tuloa selostaviin Raamatun tekstikohtiin, ja havaita pitkälle menevä kuvausten vastaavuus:

”Silloin Jumalan valtakunta ilmestyy kaikelle luomakunnalle ja perkeleen päivät ovat luetut ja hänen mukanaan katoaa kaikki suru.

Silloin täyttyvät sen enkelin kädet, joka on asetettu johtoon, ja hän on pian kostava heidän vihollisilleen.

Sillä taivaan Herra nousee valtaistuimeltaan ja astuu ulos pyhästä majastaan vihoissaan ja harmissaan poikiensa synneistä.

Ja maa vapisee, järisee kaukaisimmilla äärilläänkin ja korkeat vuoret sortuvat maahan ja kukkulat järkkyvät ja kaatuvat.

Aurinko peittää valonsa ja kuun sarvet pimenevät ja taittuvat, ja se muuttuu kokonaan vereksi ja tähtien radat sekoittuvat.

Meri vaipuu takaisin syvyyksiin, vetten lähteet ehtyvät ja virrat kuivuvat.

Sillä hän nousee. Korkein Jumala, Ikuinen Ainoa, hän astuu esiin rankaisemaan pakanoita ja hävittää kaikki heidän epäjumalansa.

Silloin olet sinä autuas, Israel, kohoat korkealle kotkan selässä ja siivillä,

- - -

Ja Jumala kohottaa sinut ja nostaa sinut tähtien pariin taivaalle, missä ne asustavat.

Saat katsella sieltä ylhäältä ja nähdä vihollisesi maan päällä ja tuntea heidät ja iloita ja kiittää ja ylistää luojaasi.”

Tekstin kuvaus `ylhäältä katselemisesta´ ja `vihollisten näkemisestä maan päällä´ pohjautuvat vanhan ajan maailmankuvaan. Kuvaus on sisällöltään täysin epäuskottava, mutta kuitenkin vertauskelpoinen eräisiin Uuden testamentin tekstikohtien kuvauksiin Herran tulemuksesta.

Lienee syytä vielä jopa mainita siitäkin, että Raamatun tekstien esittämän Jeesuksen toisen tulemuksen toteutumista pitää kriittinen näkemys täysin mahdottomana tapahtumana, kuten tämän linkin takainen teksti todistaa:

” http://www.kristinusko-raamattu.argumentti.fi/eskatologia_lopunajat.php?id=45 ”