PAAVALIN TESSALONIKALAISKIRJEIDEN ESKATOLOGISEN SANOMAN YHTEENVETO JA SELITYS
Tämä tutkisteluni kuuluu osana alkuaan laajempaan kokonaisuuteen, nimeltään "Paavalin tessalonikalaiskirjeiden kreikankielinen teksti, rivienvälinen käännös, sekä kirjeitten eskatologisen sanoman yhteenveto ja selitys." Alkuperäiseen edellä otsikoidun mukaiseen kokonaisuuteen kuuluu siis, paitsi kreikankielinen alkuteksti, myös oma rivienvälinen käännökseni tästä alkutekstistä. Myös kreikankielisestä Raamatun käsikirjasta lainatut esipuheet kirjeisiin, ja itse tekstissä monet selventävät alaviitteet kuuluvat alkuperäiseen kokonaisuuteen.
Tässä kotisivuversiossani näen kuitenkin aiheelliseksi tässä vaiheessa esittää vain tämän tutkisteluni jälkiosan, otsikolla: "Paavalin tessalonikalaiskirjeiden eskatologisen sanoman yhteenveto ja selitys."
Jo ensimmäisen kirjeen kreikankielisen esipuheen lisäyksessä totean: " Ainoa oppikysymys tässä kirjeessä onkin juuri Jeesuksen tulemus." Tämä huomautus pitää paikkansa myös toisen tessalonikalaiskirjeen kohdalla. Taustatilanteesta on syytä mainita seuraavaa: Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeen seurakunnan jäseniä kohdanneiden kuolemantapausten herättämien kysymysten vastaukseksi ja selitykseksi. Tästä selityksestä jotkut vetivät vääriä johtopäätöksiä, tulkiten väärin Paavalin tarkoituksen. Näin Paavali joutui kirjoittamaan toisen kirjeen, selittäen siinä, ettei Herran tulemuksesta alkava Herran päivä ollut suinkaan vielä käsissä, vaan ensin tulee luopumuksen tapahtua ja laittomuuden eli synnin ihmisen ilmestyä.
Se mitä Paavali uskoi ja opetti Herran tulemusta edeltävistä viimeisistä tapahtumista, käy ilmeisen selväksi näiden kirjeiden tarkan tutkistelun tuloksena. Seuraavassa lyhyt jäsentely kirjeiden sisällöstä:
Ensimmäinen kirje. Ensimmäinen luku:
Jakeissa 9-10 Paavali tuo esiin kristityn kutsumuksen: palvella elävää todellista Jumalaa, ja samalla odottaa hänen Poikaansa taivaista takaisin tulevaksi. Tullessaan Jeesus vapauttaa kristityt siitä tulevasta Jumalan vihasta, joka kohtaa tätä maailmaa. Paavalin tekstinä näkyy olleen Jesaja 59:20 Septuagintan mukaisena, jonka täydennykseksi hän on käyttänyt myös Psalmien kohtia 14:7, ja 110:2, Septuagintan mukaisina. Kohdat kuuluvat:
"Ja Siionin tähden on tuleva Vapahtaja, ja hän on poistava jumalattomuuden Jaakobista."
"Kuka on antava Siionista pelastuksen Israelille?"
"Voiman valtikan Herra on uloslähettävä sinulle Siionista: hallitse Herrana sinun vihollistesi keskellä."
Sama Jesajan luku puhuukin jakeissa 17-18 tästä tulevasta Jumalan vihasta melko peittelemättömästi:
"...Hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan. Tekojen mukaan hän maksaa palkan; vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa."
Tessalonikalaiskirjeistä käy myöhemmin ilmiselvästi ilmi, mitä Paavali sisällyttää siihen tulevaan vihaan, josta Jeesus tullessaan omansa pelastaa. Tässä kohtaa riittää toteamus, että Jeesus tuo tulemuksessaan mukanaan vihan vihollisillensa, mutta samalla pelastuksen omillensa.
Toinen luku.
Tässä luvussa Paavali kertoo vihan jo ehtineen juutalaisten ylle heidän evankeliumikielteisyytensä tähden (jakeet 15-16).
Tässä luvussa Paavali ensi kerran käyttää myöskin " paruusia"-sanaa Herramme tulemusta tarkoittavana (jae 19). Tekstistä ilmenee, että paruusiassa eli tulemuksessa Jeesus ja seurakunta kohtaavat.
Kolmas luku.
Luvun kahdessa viimeisessä jakeessa (12-13) Paavali toivoo Herran vahvistavan tessalonikalaisten kristittyjen sydämet pyhyydessä nuhteettomiksi, silmällä pitäen Herran paruusiaa. Kun Herra sitten paruusiassaan tulee, hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
Tätä kirjoittaessaan Paavali on ilmeisen selvästi ajatellut Sakariaan kirjan 14:5:n sanomaa, jossa Septuagintan mukaan sanotaan:
"Ja Herra, minun Jumalani on tuleva, ja kaikki pyhät hänen kanssaan."
Vanha testamentti puhuukin "pyhistä", joilla ei suinkaan tarkoiteta ihmisiä (5. Moos.33:1-3, Job.15:14-16). Juudan kirjeessä oleva Heenokin kirjan lainaus (jakeet 14-15) mainitsee Herran tulevan "tuhannen tuhansine pyhinensä", joka maininta viittaa enkeleihin. Enkelien luku on "kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat" (Ilm.5:11).
Jeesus kertoikin itse tulevansa "Isänsä kirkkaudessa, pyhien enkelien kanssa", sekä: "omassa ja Isänsä sekä pyhien enkelien kirkkaudessa" (Mark.8:38, Luuk.9:26). Paavali puolestaan kertoo seurakunnan saavan levon ahdistuksistaan silloin, "kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä" (2. Tes.1:7-8).
Neljäs luku.
Jakeissa 15-17 Paavali selittää tarkemmin, mitä hän ymmärtää Herran paruusian tapahtumasisällöksi. Silloin Itse Herra Jeesus "astuu alas taivaasta." Seuraa kuolleitten kristittyjen ylösnousemus, ja heti perään elävien kristittyjen muuttuminen. Kumpikin ryhmä temmataan välittömästi Herraa vastaan yläilmoihin, ja näin toteutuu seurakunnan pelastaminen tulevasta vihasta.
Viides luku.
Luvun alku, neljä ensimmäistä jaetta, puhuvat oikeastaan aivan samasta aiheesta kuin edellisen luvun loppupuoli, valottaen vain asiaa toiselta syrjältä. Nyt on tarkastelun kohteena Herran tulon merkitys uskosta osattomille "jumalattomille", joilla Ut. tarkoittaa evankeliumiin välinpitämättömästi suhtautuvia. Tekstien yhteys ilmiselvästi osoittaa, että kummassakin luvussa on puheenaiheena saman tulemuksen sama vaihe: Jeesuksen paruusia merkitsee Herran päivän alkua, ja Herran päivä taas tuhoa näille jumalattomille. Paruusia korostaa tapahtuman merkitystä uskoville, Herran päivän nimike taas sen merkitystä uskosta osattomille.
Kirjoittaessaan jaksoa 5:1-4 Paavali on ilmeisen selvästi ajatellut Herran omia sanoja (Matt.24:42-44), joissa Jeesus itse vertaa tulemustaan yövartiolla tulevaan varkaaseen. Paavalin sanat :"Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, jotta tämä päivä saavuttaisi teidät kuin varas", ilmaisevat selvästi Paavalin ajatuksen: Veljiä päivä ei voi varkaan lailla saavuttaa (ei sen tähden, että heidät olisi jo muka temmattu pois ennen päivän alkua, vaan), koska he eivät elä hengellisessä pimeydessä, kuten muut ihmiset.
Toinen kirje. Ensimmäinen luku.
Jakeet 7-9. Tässä jaksossa Paavali kertoo seurakunnan eli Herran omien saavan levon ja huojennuksen ahdistuksistaan. Tämä tapahtuu silloin, milloin Herra Jeesus `paljastuu´ taivaasta tulen liekissä, voimansa enkelien saatossa tulevana. Tapahtuma on sama mitä kuvataan 1. Tes.4:13-17. Vaikka Paavali käyttääkin tässä Herran tulemuksesta "apokalypsis"-sanaa, kyseessä ei ole mikään tulemuksen ensimmäisen vaiheen ja seurakunnan salaisen poisoton jälkeinen tulemuksen toinen vaihe, vaan juuri se sama vaihe, jolloin Jeesus kohtaa seurakuntansa.
Tämän todistaa 1. Kor.1:7, johon Paavali myöhemmin kirjoitti: "...niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen paljastumista." Kun Paavali tässä käyttää samaa "apokalypsis"-sanaa tarkoittamaan sitä tapahtumaa, jolloin uskovat kohtaavat Herransa, ei hän ole voinut 2. Tes.-kirjeessä tarkoittaa samalla sanalla aivan toista tulemuksen vaihetta. Lisäksi seuraus on sama kuin 1. Tes.-kirjeen kuvauksessa: 1. Tes.5:1-4 ja 2. Tes.1:7-9 puhuvat samaa kieltä.
Tässä Paavali nyt selostaa, kuinka Herra antaa huojennuksen omillensa juuri silloin, jolloin hän ilmestyy (oik. paljastuu) taivaasta tulen liekissä, kostamaan jumalattomille. Jumalattomat saavat rangaistuksen, tuhon, joka kohtaa heitä Herran kasvojen ja hänen tulemuksensa kirkkauden vaikutuksesta.
Tässäkin Paavali perustaa tekstinsä Vanhan testamentin ( = Septuagintan) kirjoituksiin. Kohdat ovat: Ps.79:6, Jes.2:10, 18-19, 66:15-16, ja kuuluvat:
"Vuodata sinun vihasi kansakuntia vastaan, jotka eivät sinua tunne, ja valtakuntia vastaan, jotka sinun nimeäsi eivät ole avuksi huutaneet."
"Ja nyt, menkää sisälle kallioihin, ja kätkekää itsenne maahan, Herran kasvojen pelosta ja hänen väkevyytensä kirkkaudesta, kun hän on nouseva murskaamaan maata... Sillä katso! Herra on tuleva kuin tuli, ja hänen sotavaununsa kuin rajuilma, suorittamaan vihassa hänen rangaistuksensa ja hänen nuhtelunsa liekehtivässä tulessa. Sillä Herran tulella tullaan tuomitsemaan koko maa, ja hänen miekallansa kaikki liha; Herran toimesta haavoittuneita on tuleva olemaan monia."
(Viimeinen lause kuuluu nykykreikan tekstilaitoksen mukaisena:
"Ja Herran toimesta surmattuja on tuleva olemaan monia.")
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Paavali puhui kristityille myös päivästä, "...joka tulessa ilmestyy," ja joka tuli on koetteleva myös seurakunnan rakentajienkin aikaansaannokset: 1. Kor. 3:13.
Toinen luku.
Jakeet 1-8. On olemassa käännöstulkinta, jonka perusteella on yritetty saada Herran paruusian ja Herran päivän merkitykset eroon toisistaan. Tämän mukaan ensimmäinen jae olisi vain muka vannottamista Herran paruusian nimiin, ja vasta toinen jae esittelisi puhutun aiheen eli Herran päivän. Tähän on sanottava ettei tekstin merkitys ollenkaan riipu siitä, miten ensimmäinen jae tulkitaan. Tulkinnasta riippumatta ensimmäinen jae puhuu joka tapauksessa "paruusiasta", jolloin kristityt kokoontuvat Herran luokse. Kun kahdeksas jae puhuu samasta paruusiasta, kertoen vain lisäksi, että Herramme kukistaa myös laittoman tämän samaisen paruusiansa loistolla ja kirkkaudella, Herran päivää oikein tulkiten on mahdotonta tulkita merkitsemään eri asiaa ja tapahtumaa kuin paruusia.
------------
Kun salaisen tulemuksen kannattajien yksi teoria kaatuu omaan mahdottomuuteensa, keksitään tilalle toinen, yhtä mahdoton. Näin on käynyt myös tämän 2 Tes. 2:1:n kohdalla. Jotkut heistä asettavat seitsemän vuoden ajanjakson `paruusian´ ja `meidän kokoontumisemme hänen tykönsä´ välille. He väittävät `kokoontumisen´ viittaavan silmänräpäyksessä tapahtuvaan seurakunnan salaiseen ylösottoon, joka muka tapahtuisi seitsemän vuotta ennen varsinaista tulemusta eli paruusiaa. He sivuuttavat hiljaisuudella tämän toisen tessalonikalaiskirjeen ensimmäisen luvun opetuksen, jonka mukaan seurakunta saa levon silloin, kun Herra Jeesus `paljastuu´ taivaasta voimansa enkelien saattamana tulen liekissä.
Samoin he sivuuttavat hiljaisuudella sen seikan, että 2 Tes. 1:7:ssä esiintyvä `apokalypsis´ -substantiivin datiivimuoto viittaa selvästi Luukas 17:30 jakeeseen, jossa kohtaa esiintyy mainitun substantiivin sukulaisverbin yksikön preesensin kolmas persoona `apokalyptetai´.
Lukijan onkin syytä lukea tarkkaan Luukkaan 17: 20 - 37, verraten lukemaansa jakeisiin 2 Tes. 1: 6 - 10. Vertaamisen pitäisi osoittaa mahdottomaksi mainitun `toisen teorian´ salaisesta seurakunnan tempaamisesta ennen paruusiaa.
------------
Mutta palatkaamme toisen luvun tekstiin. Tekstin mukaan Herran päivä eli Kristuksen päivä, eli Herran tulemus ei tule eikä tapahdu, ellei laittomuuden ihminen ilmesty ensin, ja juuri tämän saman laittomuuden eli synnin ihmisen Herramme surmaa ja tuhoaa samaisessa paruusiassa, jossa me kristityt yläilmoihin temmattuina kokoonnumme hänen tullessaan häntä vastaan.
Jakeet 6-7. Jakeissa puhutaan laittomuuden ihmisen ilmestymistä pidättävästä tekijästä. Jakeessa 6. "se mikä pidättää" on neutri (to katekhon) eli persoonaton tekijä. Jakeessa 7. "hän joka pidättää" on maskuliini (ho katekhon), tarkoittaen täten persoonallista mieshenkilöä. Tätä jotkut ovat sovittaneet Pyhään Henkeen. Henki on neutri (to pneuma), mutta myös maskuliini (ho Parakleetos). Pidättävä tekijä on täten tulkittu Pyhäksi Hengeksi, joka tämän mukaan seurakunnassa ja maailmassa läsnä olevana estäisi laittomuuden ihmisen ilmestymisen. Kun Pyhä Henki poistuisi seurakunnan ylösoton mukana ylöstempauksessa, ja kun tämä tapahtuisi ennen laittoman ilmestymistä, silloin pidättävä tekijä olisi poistunut.
Tämä tulkinta ei ole kuitenkaan mahdollinen siitä syystä, että se kääntää täysin nurinniskoin ja päinvastaiseksi sen mitä Paavali tekstissään selvästi sanoo. Paavalihan juuri samaisessa kohdassa opettaa, ettei Jeesuksen tulemus ja seurakunnan ylösotto tapahdu, ennenkuin laittomuuden ihminen on ensin, edellä, ilmestynyt.
Monet kirkkoisät sen sijaan pitivät pidättävänä tekijänä Rooman maailmanvaltaa keisareineen. Valta (to kratos) on neutri, ja keisari (ho Kaisar) taas maskuliini. Ilmeistä onkin, että nämä "isät" ovat osuneet tulkinnassaan oikeaan.
Danielin kirja osoittaa selvästi, kuinka Rooman valtakunnan tuli hajota kymmeneen osaan, jonka jälkeen vasta laittoman olisi määrä ilmestyä. Koska Paavali tunsi Danielin kirjan opetukset, hän kirjoitti Rooman vallasta ja keisarista pidättävänä tekijänä.
Seurakunnan ylösotosta ja Pyhästä Hengestä hänellä ei olisi ollut mitään syytä kirjoittaa niin peitellysti ja salaperäisesti, kuin mitä hän kirjoitti. Kun Paavali odotti Herran tulevan pian, ehkä jo hänen omana elinaikanaan, hän on myös odottanut lopunajan tapahtumien toteutuvan Danielin kirjan piirustusten mukaan omana aikanaan, lähitulevaisuudessa.
Danielin kirjaa tulkitessaan Paavali ei ehkä aavistanut mitään ajasta, jonka me nyt tiedämme jo kuluneen Rooman kukistumisesta. Kuten Paavali, samoin kirkkoisätkin tulkitsivat Danielin kirjaa siten, että lopputapahtumat toteutuisivat välittömästi Rooman imperiumin ja keisarinvallan kukistuttua. Samoin tulkitsisimme mekin pelkkien kirjoituksien perusteella, jollemme tietäisi histo- riasta, että loppunäytökset eivät alkaneetkaan välittömästi Rooman kukistumisen jälkeen. Antikristus ei tullutkaan välittömästi silloin, vaan me odotamme häntä yhä, samoin kuin uutta Roomaa uudessa ennustetussa muodossaan.
Vasta laittomuuden ihmisen ilmestyttyä ja saavutettua maailmassa ylivallan, on Paavalin mukaan Jeesuksen tulemuksen aika koittanut. Kun Jeesus sitten tulee, hän Paavalin opetuksen mukaan tulee yhden kerran julkisesti ja kaikille ilmeisellä tavalla.
Kun hän tulee, hän samassa tulemuksessaan sekä pelastaa omansa että myös tuhoaa jumalattomat,ja hän surmaa myös henkilökohtaisesti antikristuksen.
Olenkin varma, että nykyään paljon kannatusta saanut oppi Jeesuksen tulemuksen monista vaiheista (joista ensimmäinen seurakunnan ylösottoa koskevana olisi vieläpä maailmalle salainen, ja voisi jopa tapahtua milloin vain, ennen jopa laittoman ilmestymistä), on Uuden testamentin todellisen opetuksen valossa eksytystä ja harhaa. Olisi myös autuasta, jos tämä totuus pääsisi kirkastumaan mahdollisimman monille aikamme kristityille, sillä sen kautta on mahdollista löytää kestävä raitis pohja monenlaisen "lopunajan vouhotuksen" keskelle.
Raimo Poutiainen