Kannanottoni kahteen artikkeliin "Raamattu Kansalle"-lehdessä n:o 2 / 2000.

Tämän alustuskappaleen jatkona esitän artikkelin, joka on oiva esimerkki siitä, miten Raamatun opetuksiin pyritään ymppäämään näkemyksiä ja käsityksiä, jotka eivät kerta kaikkiaan pidä paikkaansa.

Sellaista asiaa, kuin Herramme salainen tulemus seurakuntaa noutamaan, ei todellakaan ole olemassa. On todella surkeaa, että Olavi Syvännön tasoinen hengellinen vaikuttaja tuntee niin huonosti kreikan kieltä, että on sortunut kirjoittamaan näin perättömän artikkelin. Jeesus täytyy saada tulemaan salaa seurakuntaa noutamaan, ja ennen antikristuksen aikaa, ja tätä tarkoitusta varten ollaan valmiit kääntämään nurinpäin Paavalin selviä opetuksia. Paavalin kirjeet Tessalonikan seurakunnalle eivät anna mitään tukea salaisen tulemuksen olettamukselle, kuten olen aihetta käsittelevissä omissakin kirjoituksissani pyrkinyt selvääkin selvemmin osoittamaan.

Tässä yhteydessä on syytä iloita toisesta lainaamastani artikkelista, mutta annetaan nyt Syvännön ensin esittää tämä perätön tulkintansa.

"Uudesta testamentista vieläkin parempi.

Olen suuresti iloinnut niistä korjauksisista, joita on saatu aikaan Raamattu Kansalle- yhdistyksen työn kautta suomalaiseen Raamattuun. Oma työni Israelissa on keskittynyt muiden kuin suomenkielisten Raamattujen levittämiseen. Olen työssäni joutunut toisinaan toteamaan, että eri kieliset käännökset heijastavat kääntäjiensä teologista taustaa ja henkilökohtaista uskoa, tai uskon puutetta.

Jos esimerkiksi kääntäjät eivät usko seurakunnan ylös tempaukseen, he eivät yksinkertaisesti ota sitä huomioon kääntäessään: "Koska sellaista asiaa ei ole olemassa"!

Minulla olisi esimerkkejä asiasta mutta en nyt puutu niihin, koska ne ovat Vanhasta testamentista. Sen sijaan haluaisin tuoda esille uuden testamentin jakeen joka mielestäni on erittäin tärkeä ja koskee Jeesuksen toista tulemusta.

Olen veljeni Kalervon kanssa jo vuosien ajan selittänyt kyseisen jakeen merkityksen kreikkalaisen alkutekstin mukaan. Kohtaa ei ole käännetty oikein, koska ei ole ymmärretty tai haluttu ymmärtää Paavalin sanojen juutalaista taustaa.

Kuten kaikkialla itämailla juutalaisetkin puhuvat paljon ja uskovat vähän toistensa puheita. Kun on kyse tärkeistä asioista jotka täytyy saada toinen uskomaan, niin vannotaan mahdollisimman korkean auktoriteetin tai kalliin totuuden kautta, että toinen uskoisi ja ottaisi asian huomion. "Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan jumalan kautta", 1. Moos. 24:3. "Minä vakuutan Herran, Israelin jumalan kautta..." 1. Sam.20:12. "Vanno minulle Jumalan kautta..." 1. Sam. 30: 15.

Paavali selvästi esittää tämän periaatteen myös Uudessa testamentissa Hepr. 6: 13, 16- 18. "Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä" jae 16.

Juutalaisten parissa edellä mainittu käytäntö on yhä voimassa. Olemme huomanneet sen eläessämme heidän keskellään. Paavali oli juutalainen, eikä hänellä ollut Uutta testamenttia josta hän olisi voinut lukea Jeesuksen sanat: "Älkää ensinkään vannoko." Vannotus jonkin asian kautta oli Paavalille ja normaali juutalainen tapa. Tätä seikkaa raamatunkääntäjät eivät ole ottaneet huomioon oikeastaan missään maassa, ja sen takia he eivät ole ymmärtäneet eivätkä kääntäneet kreikkalaisen alkutekstin alkuperäista ajatusta, vaan ovat jopa lisäilleet tekstiin sanoja, joita ei ollenkaan ole kreikkalaisessa tekstissä. Näin on myös suomalaisessa käännöksessä.

Kyseessä oleva jae 2. Tess. 2:1, joka vuoden1938 käännöksessä ja Raamattu Kansalle käännöksessä alkaa sanoilla "Mutta mitä tulee..." ja vuoden 1992 käännöksessä "Otamme nyt puheeksi..." Kumpaakaan sanontaa ei ole kreikkalaisessa alkutekstissä. Koko jae on pantu "nurinpäin", niin että ne sanat joilla jae alkaa, on pantu loppuun ja ratkaisevan tärkeä sana "kautta" on jätetty kokonaan pois.

Olen nähnyt yhden suomenkielisen käännöksen, painettu vuonna 1853, jossa ko. jakeen merkitys oli oikein käännetty, ja kohta kuului: "Me rukoilemme (pyydämme hartaasti) teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja meidän kokoontumisen kautta hänen tykönsä, että..."

Myös King James käyttää sanaa "by", samoin englantilainen Darbyn käännös. Kysymyksessä on siis samainen juutalainen vannoutusmuoto josta edellä kerroin.

Paavali ei tuossa jakeessa puhunut ollenkaan Jeesuksen tulemuksen tai seurakunnan yleistempauksen ajankohdasta, vaan hän puhui kokonaan tämän kalliin totuuden kautta toisesta asiasta (jakeet 2 ja 3), se on, Herran on päivästä, tuomion ja vihan päivästä, joka kohtaa maailmaa. Hän vakuuttaa ettei tämä Jumalan vihan päivä vielä ole tullut (niin kuin uskovat vainojen keskellä ajattelivat) eikä se tulekaan, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy. Nyt kuitenkin, koska käännöksestä puuttuu "kautta"- vannoutusmuoto, monet sananjulistajat, sen enempää edes tutkimatta mikä Herran päivä on, julistavat, ettei seurakunnan ylöstempaus voi tapahtua, ennen kuin "luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy". Siis, uskovien pitäisi nyt odotella antikristuksen ilmestymistä. Jakeen väärä käännös antaa myös aiheen monille uskoa seurakunnan jäämiseen vihaan aikaan. Raamatu Kansalle- käännös sanoo aivan oikein ilmestys 3:10:ssä "...pelastan sinut (seurakunnan) koetuksen hetkestä joka on tuleva yli koko maan piiriin..."

Kun Toivo Koilo teki Suuri ilosanoma- käännöksen, hänkään ei huomannut korjata asiaa ennen kuin kirja ehti painoon. Kun veljeni Kalervo osoitti hänelle koko asian, hän meni heti siitä paikasta tutkimaan kreikkalaista tekstiä ja myönsi, että tässä oli todella korjaamisen paikka. "Lupaan, että seuraavaan painokseen virhe korjataan", hän sanoi.

Sitä seuraava painosta ei kuitenkaan ole koskaan tullut, ja niinpä jae on edelleen korjaamatta. Veijeni Kalervon myös omasta mielestä 2.Tess.2:1 on kovasti tärkeä saada alkuperäiseen muotoon vaikka "kielen sujuvuuden kustannuksella", koska me elämme Jeesuksen tulemuksen aattohetkiä ja myös julistamme sitä.

Rakkaat veljet, älkää nyt antako "yleisen mielipiteen" vaikuttaa käännökseen, vaan tehkää siitä "maailman paras käännös", joka todella perustuu alkutekstiin, eikä siihen, miten eri kirkot ovat kohdan kääntäneet omille kielilleen Italiaksi, ranskaksi espanjaksi tai ruotsiksi.

Toivomme voivamme rehellisesti luottaa siihen, että Raamattu Kansalle- käännös on tehty niin hyvin, kuin yleensä voi käännöksen tehdä, ja että tällaisena voisimme sitä suositella kaikille jotka ovat kiinnostuneita "puhtaasta Jumalan sanasta". Rukoilemme, että Herra itse johtaa tämän arvokkaan ja kauaskantoisen työn hyvään päätökseen ja siunaukseksi Suomen kansalle ja virikkeeksi tutkimaan Jumalan sanan syvyyksiä itse kukin.

Olavi syväntö."

*

Toinen lainaus, eli jatkon teksti on oiva oikaisu edellä esittämääni virheopetukseen. On todella arvokas asia, että Pentti Mäkisen tasoinen hengellinen vaikuttaja on ottanut näinkin raittiin ja asiallisen kannan edellisen lainauksen sisältämiin "perättömyyksiin." Täydet pisteet Pentille tästä.

"Mitä tulee 2.Tess.2:1:een Olavi Syväntö haluaisi sisällyttää 2.Tess.2:1:n tekstiin vannotuksen Herran tulemuksen kautta. Kääntäjinä voisimme tietenkin vedota siihen, että valtaosa erikielisistä käännöksistä on oleellisesti meidän käännöksemme kannalla. Tosiasia kuitenkin on, että valtavirtakin voi ajautua jossakin asiassa harhaväylille.

Kreikan sana (prepositio) hyper on (Euroopan nykykielten monien prepositioiden tavoin) aika monimerkityksinen. Sanoisiko, että primitiivisimmällä tasolla se on (merkitsee:) " yli" tai "yläpuolella".

Tässä tekstiyhteydessä on kaksi jollakin tavalla mahdolliselta tuntuvaa merkitystä: 1) "tähden", "vuoksi", ja 2) "-sta" (puhua jostakin) , "koskien", "puheen ollen", "mitä tulee".

Lähdimme jälkimmäisestä vaihtoehdosta ja saimme (suomen kielen kannalta epätyydyttävän) raakakäännöksen: "pyydämme teitä, veljet, koskien Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemusta..."

Käsittääkseni pieninkään vivahde ajatuksesta ei ole hävinnyt käännöksen lopullisesti saamassa muodossa: " Mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksen... me pyydämme..."

Koska suomen kieli on rakenteellisesti erilainen kuin kreikka, kääntäessä on pakko toisinaan muuttaa sanajärjestystä, panna asiat nurinpäin.

Otetaanpa swahilin lause: "Jina lako nani?" Kukaan ei ajattele kääntää seuraavasti: "Nimi sinun kuka?" Kysymys käännetään ilman muuta: "Mikä on sinun nimesi?"

Voihan olla, että "hyper" merkityksessä "koskien" jne. ei ole oikein luontevaa kreikkaa, jos se on tekstissä kauempana kuin ko. jakeessa. Meillä ei ole mitään syytä olettaa, että Uuden testamentin kreikkalainen teksti olisi aina äärimmäisen luontevaa, hyvää kreikkaa. Siinä on ilman muuta varsin kömpelöitäkin ilmauksia. Kyseistä kohtaa ei pitäisi erityisen kömpelönä.

Vannottamisen ymppääminen kohtaan on mielestäni aika arveluttavaa. Jos tekstissä olisi vannottamista tarkoittava sana, voisimme ehkä tekstiyhteyteen vedoten käyttää "kautta"- sanaa, vaikkei se sanan hyper varsinaisiin merkityksiin kuulukaan. Jos kohdassa olisi vannottamisessa käytettävä prepositio kata (+ genetiivi), kautta, ja pyytämistä tarkoittava sana erootaoo, olisi ajateltavissa, että sanaa olisi käytetty poikkeuksellisesti merkityksessä "vannottaa". Todellisuudessa tekstissä ei puhuta vannottamisesta, eikä siinä ole kautta- sanaa. Siksi Raamattu Kansalle käännöksessä niitä ei ole.

Mitä juutalaisten vannomisintoon tulee, sillä ei mielestäni ole merkitystä ko. yhteydessä. Jeesushan on sanonut: "Älkää ensinkään vannoko." Todellisuudessa sanaa eksorkidzoo, vannottaa, käytetään vain kahdessa yhteydessä Uudessa testamentissa: Ylipappi Kaifas vannottaa Jeesusta sanomaan, onko hän Kristus ( Matt. 26.: 63). Skeuaksen pojat sanovat pahoille hengille: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa" (Ap.t.19:13). Kummassakin tapauksessa oli kysymys opetuslasten ja kristittyjen piirin ulkopuolisista ihmisistä. Voihan tietenkin olla, että kristitytkin erehtyivät vannottamiseen vastoin Jeesuksen opetusta, mutta sellaisesta ei ainakaan ole mainintaa Uudessa testamentissa.

Jos sanalle hyper valitaan merkitys 1) " tähden", "vuoksi", päädytään malliin, joka on esimerkiksi virolaisessa käännöksessä, saksalaisessa Elberfelderin käännöksessä ja 1800 luvun lopulla tehdyssä Delitzchin heprealaisessa käännöksessä. Virolainen teksti (60- luvun käännös, vuoden 1997 käännös on samoilla linjoilla) kuuluu: "Aga me paluma teid, vennad, meie Issanda Jeesuse Kristuse tulemise ja meie kookusaamise pärast temaga...". Siis: " Mutta me pyydämme teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja meidän yhteen pääsemisemme tähden hänen kanssaan..."

Tämäkin on mahdollinen alkutekstin tulkinta. Mutta merkittävää on, että mikään edellä mainituista käännöksistä ei käytä vannottamista tarkoittavaa sanaa, vaikka kääntäjät ovat olleet tunnollisia alkutekstiä kunnioittavia ihmisiä. Toisaalta Raamattu Kansalle- käännöksen "mitä tulee" on aivan alkutekstistä lähtevä sekin. Ehkä tuntuisi luonnollisimmalta olettaa sen olevan oikean.

En halua esittää tässä kovin yksityiskohtaisia teorioita lopun ajan tapahtumista. Minusta on tärkeää pitäytyä tekstiin ilman kovin suuria teologia funteerauksia.

Herran päivä lienee se aika, jolloin "Jumala toteuttaa sanansa maan päällä lopullisesti ja äkkiä" (Room.8:28). Tähän kuuluvat niin pelastussuunnitelman toteuttaminen kuin rangaistustuomiotkin. Jumalan mittakaavassa "äkkiä" voi vallan hyvin tarkoittaa vaikka seitsemää vuotta, joista on paljon puhuttu. Jos näin on, uskovien ylösotto on Herran päivän alkusoitto ja merkitsee Herran päivän " käsillä olemista".

Jumala pelastaa omansa tulevasta vihasta, jolloin Jumalan tuomiot erityisesti "vuodatetaan" maan päälle. Samoinhan tapahtui Nooan ja Lootin päivinä. Mielestäni on melko mahdotonta tulkita tätä vihaa Antikristuksen vihaksi. Jumala ei näet milloinkaan ole luvannut vapautta vainoista.

Koetuksen hetkestä pelastamista ei ehkä voi ymmärtää samalla tavalla. Mutta sen ei ole pakko tarkoittaa koko Antikristuksen valtakautta, vaan sitä huipentumaa, ei voi ostaa eikä myydä ilman pedon merkkiä.

En pidä huonona Raamattu Kansalle- käännöstä ko. jakeessa. Mutta ei Elberfelderin, Delitzchin ja Eestin mallissakaan ole valittamista alkutekstin kannalta. Harkittäkoon eli käännösmahdollisuuksia.

Pentti Mäkinen."

Kummatkin edellä lainaamani artikkelit sisältävät niin oivia viitteitä kirjoittajansa edustaman tulkintasuunnan sisällöstä ja perusteista, että ei ole oikein antaa niiden "unohtua" vain eräiksi artikkeleiksi Raamattu Kansalle- lehden kyseisen vuoden numeron sivuille. On aihetta pitää niitä esillä, siten, että niiden avulla itse kukin voi tarkistaa oman kantansa, ja jos on aihetta, myös oikaista näkemyksiään. Oikaisuun antaa hyvät eväät myös seuraavat kotisivuni kaksi artikkelia, jotka löytyvät luettaviksi seuraavien linkkien takaa:

" http://kotisivu.dnainternet.net/raipou/jeestulm.htm ” / " http://kotisivu.dnainternet.net/raipou/tessalo.htm ”

Raimo Poutiainen

Siirry seuraavaan tekstiin: ”http://koti.mbnet.fi/rape1941/lars.htm ”