Septuagintan eli Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen merkitys alkukristillisyydelle (sen mukaan mitä olen oppineiden selostuksista ymmärtänyt):

Septuagintan kreikankielinen nimi Hebdomeekonta, kuten latinankielinen nimikin Septuaginta, merkitsevät kumpikin "seitsemänkymmentä", josta nimitys: "Seitsemänkymmenen käännös". Tämä käännös on Vanhan testamentin käännöksistä vanhin ja tärkein. Hepreaa sekä kreikkaa osaavat Aleksandrian juutalaiset oppineet saivat sen aikaan, kääntäen siis hepreankielisen Vanhan testamentin konsonanttitekstin kreikan kielelle.

Aristeaan kirjeen mukaan ensiksi käännettiin "Pentateukki" so. viisi Mooseksen kirjaa, joka on Vanhan testamentin kanonin vanhin ja perustavin osa. Kääntäminen aloitettiin kuningas Ptolemaios Filadelfuksen aikana (285-247 eKr.) Aleksandriassa, ja lopulta sitten Siirakin aikaan tultua, syntyneet tekstit sisällyttivät itseensä koko nykyisen hepreankielisen Vanhan testamentin kreikannoksen, ja vielä muitakin kirjoja sen lisäksi.

Kun pentateukin käännös perimätiedon mukaan toimitettiin jopa 72 oppineen toimesta, luku pyöristettiin myöhemmin seitsemäksikymmeneksi, jonka mukaan myös kristityt myöhemmin nimesivät ja omaksuivat käännökselle nimen: "Vanha testamentti mukaan seitsemänkymmenen."

Perimätiedon kertomus 72:n oppineen yhtäaikaisesta Pentateukin käännöstyöstä täytyy jättää "omaan arvoonsa". Vanhan testamentin kirjojen lopullinen kreikankielinen käännöskokoelma silti oppineiden mukaan ilmiselvästi lukumäärältään useiden oppineiden työn tulos. Tämä ilmenee sekä käännös-vastikkeiden että kreikkalaisen tyylin vaihtumisesta, siirryttäessä kirjasta toiseen.

Ajanlaskumme alkua edeltävän toisen vuosisadan lopulla koko Vanhan testamentin kreikankielinen käännös oli jo ainakin merkittävimmiltä osiltaan olemassa, kuten Siirakin Viisauden kirjan esipuhekin osoittaa.

Ei ole myöskään syytä epäillä, etteikö tänään käytössä oleva Septuagintan teksti olisi pääosiltaan silloista "Seitsemänkymmenen käännöstä" vastaava, kuitenkin varauksella, että tekstien yksityiskohtiin on muodostunut monenlaisia muunnoksia. Alkuperäisen kirjoittamisensa ja meidän päiviimme säilyneiden käsikiroitusten aikavälillä Septuagintallakin on näet ollut monivaiheinen historiansa.

Ajalta ennen neljättä vuosisataa on Septuagintan teksteistä säilynyt ainoastaan otteita sieltä täältä. Vanhimmat koko LXX. tekstin sisältävät (meidän päiviimme asti säilyneet käsikirjoitujäljennökset) ovat vasta neljännellä vuosisadalla ajanlaskumme alkamisen jälkeen kirjoitettuja kopioita.

Koska Septuagintan eri kirjat ovat eri kääntäjien työtä, onkin luonnollista, ettei LXX. tee yhtenäistä vaikutusta. Toiset kirjat ovat hepreankielistä tekstiä erittäin orjallisesti sanasta sanaan seuraten käännetyt, toiset taas huomattavasti vapaammin. Kääntämisten yhteen koottu lopputulos oli juutalaisten keskuudessa joka tapauksessa alkuaan suuresti arvostettu ja kunnioitettu.

Aristeaan kirjeen mukaan Pentateukin käännös oli virallisessa käytössä juutalaisten yhdyskuntien keskuudessa, ja juutalaiset oppineet, kuten Filon ja Josefus käyttivät Vanhan testamentin lainauksissaan melkein yksinomaan Septuagintaa. Sitä luettiin synagoogissa ja sen tekstiä pidettiin inspiroituna.

Erityisen historiallisen merkityksensä käännös sai siitä, että sen avulla kristillinen kirkko pääsi tutustumaan Vanhaan testamenttiin.

Kun kristityt sitten kiistakysymyksissään juutalaisten kanssa alkoivat vetoamaan LXX. tekstiin, juutalaiset hylkäsivät tämän käännöksen. Kun juutalaiset eivät katsoneet voivansa enää luottaa Septuagintan tekstiin, he omaksuivat sen hylättyään Aquilan käännöksen. Tämä Aquilan käännös oli myöskin juutalaisperäinen, joka tietoisesti oli käännetty vastineeksi kristittyjen omaksumalle ja käyttämälle Septuagintalle.

Septuagintan teksti oli joutunut sekä tahallisten muutosten että tahattomien (jäljentäjien huolimattomuudesta johtuvien) virheiden johdosta epäluotettavaan asuun.

Origenes yritti korjata asian, korjaamalla tekstiä silloista heprean tekstiä vastaavaan muotoon. Tämä koitui LXX. tekstille kohtalokkaaksi, sillä Origenes lähti väärästä olettamuksesta. Kun Septuaginta oli jo vuosisatoja ennen Origeneksen aikaa käännetty, hän ei huomannut, ettei Septuaginta edellyttänyt perustakseen sitä hepreankielistä tekstiä, jonka juutalaiset hänen aikanaan olivat kanoniseksi tekstikseen hyväksyneet. Täten Origeneksen teksti ei tullut suinkaan vastaamaan vanhaa LXX. tekstiä, vaan siitä muodostui aivan uusi ns. heksaplaarinen tekstimuoto.

Myöhemmin monet oppineet (Eusebius, Lukianos, Hesykhios, ym) yrittivät palauttaa LXX. tekstin Origeneksen korjausyrityksiä edeltävään muotoon, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kun Septuagintan tekstiä oli näin useaan kertaan sekä hepreankielisen tekstin että myöhempien kreikankielisten käännösten perusteella uudelleen muokattu, ei meillä näin ollen ole alkuperäistä LXX. tekstiä käytettävissämme.

Mielenkiintoista kylläkin on, että kun Samarialainen Pentateukki eroaa hepreankielisestä masoreettisesta tekstistä noin 6000 kohdassa, se kuitenkin noin 2000 kohdasa näistä kuudestatuhannesta saa eriävälle lukutalleen tukea juuri Septuagintan tekstistä.

Kreikkalais-Ortodoksinen Kreikan kirkko käyttää edelleen Septuagintaa Vanhan testamentin tekstinään. Sen lyhenteenä käytetään kreikkalaista numeroa O´ sekä lännessä latinalaista numeroa LXX.

Monet kirkkoisät olivat vakuuttuneita Hebdomeekonta- eli Septuaginta- käännöksen inspiroinnista. Katekeettisissa kirjoituksissaan Kyrillos Jerusalemilainen kirjoitti, ettei Hebdomikontan kääntäminen "... ollut ihmisviisauden mukaista  sanojen sepittämistä ja keksimistä, vaan käännöksen inspiroi sama Pyhä Henki, jonka kautta Pyhät Kirjoituktet puhuttiin."

Oppineet kristinuskon vastustajat pitivät kylläkin LXX:n käyttämää kieltä "barbaanisena kielenä." Mutta samahan oli tilanne myös Uuden testamentin kohdalla. Uudessa testamentissakin on (siirryttäessä kirjasta toiseen) sekä parempaa että huonompaa kreikkaa.

Mitä tulee Septuagintan sanomaan, sen yksityisistä kohdista on löytynyt (heprean masoreettista tekstiä edeltänyt) heprean alkuperäistä konsonanttitekstiä vastaava lukutapa ja / tai ajatus kreikaksi käänettynä. Kun yhden ainoankin kirjaimen väärin tulktseminen saattaa heprean kielisessä tekstissä muuttaa koko lauseen merkityksen, on masoreettseen tekstiin tullut tällä tavalla (oppineiden tutkimusten mukaan) koko joukko väärin tulkintoja, joita sitten on ollut joissakin tapauksissa hyvä korjata Septuagintan tekstin avulla.

Merkittävä on esimerkiksi teologian tohtori Uuras Saarnivaaran eräässä tilaisuudessa minulle antama lausunto Septuagintasta:

"Monessa kohtaa Septuaginta edustaa masoreettista tekstiä edeltäneen heprean konsonanttitekstin oikeaa tulkintaa: Septuagintasta löytyy siis näissä kohdin sama ajatus, mikä saadaan, kun masoreettinen teksti korjataan oikeaan muotoon."

Myös kirjassaan "Voiko Raamattuun luottaa?" (Ev.lut.Herätysseura) Saarnivaara on ottanut kantaa perimätietoon Septuagintan synnystä, kirjoittaen muun muassa:

"Perimätieto Jerusalemista lähetetyistä oppineista tämän käännöksen valmistajina ei voi pitää paikkaansa, sillä sen kreikka on Aleksandrian juutalaisten kreikkaa, ja siinä on monia egyptiläisiä sanoja. Se on siten ilmeisesti Aleksandrian juutalaisten laatima. Kun nämä juutalaiset käyttivät kielenään kreikkaa, he luonnollisesti tunsivat tarvetta saada pyhä Kirjansa sille kielelle." (sivu 67.)

Septuaginta on julkaistu monena laitoksena. B. H. Sweten laitos (1887 - 1894) perustuu Codex Vaticanuksen (aukkokohdissa Codex Alexandrinuksen) tekstiin. Uudempi laitos vuodesta 1935, on A. Rahlfs:in, ja se on pyrkinyt rakentamaan uudelleen alkuperäisen Septuagintan tekstin, tuoden tekstisivujensa alaviitteissä esiin eri käsikirjoitusten tärkeimpiä tekstin eroja ja vaihtoehtoja.

Göttingenin tiedeakatemia on valmistanut vuodesta 1931 alkaen täydelliseen tekstivarianttikokoelmaan pyrkivää laitosta, josta eri kustantajat ovat julkaisseet osia. Cambridgessä on toimitettu keskeneräiseksi jäänyttä laitosta vuosina 1906-1940.

Lisäksi kreikan kirkolla on oma viralliseksi hyväksytty Hevdomikontan tekstilaitoksensa. Samuel Bagster & Sons ovat Englannissa julkaisseet Septuagintan tekstin englanninkielisine käännöksineen.

Kreikassa on ilmestynyt myös parafraaseja eli selittäviä mukaelmia Septuagintan tekstin pohjalta. Eräs niistä on Johannes Kolitsaran aikaansaama Hevdomeekontan parafraasi, joka seuraa viereisen palstansa Hevdomeekonta - lähdetekstiään jae jakeelta.

Se jos mikä on merkittävää, että juuri Septuaginta oli Uuden testamentin kirjoittajien käytössä, josta he ottivat useimmat Vanhan testamentin lainauksensa.

Good News Bible - tekstilaitoksen loppupäässä onkin luettelo näistä Septuagintasta otetuista Vanhan testamentin kohdista, jopa näiden kohtien englanninkielisillä Septuagintan lainausten käännöksillä varustettuna.

Laskujeni mukaan Septuagintasta lainattuja kohtia on Good News Biblen luettelon mukaan kaikkiaan 86. Matteuksessa 7, Markuksessa 3, Luukkaassa 3, Johanneksessa 3, Apostolien teoissa 11, roomalaiskirjeessä 21, ensimmäisessä kor. kirjeessä 5, toisessa kor. kirjeessä 2, galatalaiskirjeessä 1, efesolaiskirjeessä 1, filippiläiskirjeessä 1, heprealaiskirjeessä 18, Jaakopin kirjeessä 2, ensimmäisessä Pietarin kirjeessä 6, ja Ilmestyskirjassa 2.

Edellä esitettyjen Uuden testamentin kirjoituksista löytyvien Septuagintan lainausten suuri määrä todistaa, että juuri tämä Vanhan testamentin kreikankielinen käännös oli se Vanha testamentti jota alkuajan kristityt Raamattunaan pääasiallisesti käyttivät.

Kreikan ortodoksinen kirkko pitää vielä tänäkin päivänä Vanhan testamentin kanonisena tekstinään Septuagintaa, joka on heille `toinen alkuteksti´. Septuagintaan tekstiin Uuden testamentin kirjoittajat vetosivat, kertoessaan Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ajassa Jes. 7:14 (= Matt.1:23): Δια τουτο δωσει Κυριος αυτος υμιν σημειον: ιδου η παρθενος εν γαστρι εξει, και τεξεται υιον και καλεσεις το ονομα αυτου Εμμανουηλ. / Dia tuuto doosei Kyyrios autos hyymiin seemeion: Iduu he parthenos en gastri heksei, kai teksetai hyion kai kaleseis to onoma autou Emmanueel. = "Tämän tähden Herra on antava itse teille merkin: Katso, neitsyt vatsassa on omaava, ja hän on synnyttävä Pojan, ja sinä nimität hänen nimekseen Emmanueel."

Septuagintaan tekstiin he vetosivat silloinkin, kun he kertoivat Jeesuksen pre-eksistenttisestä syntymästä iankaikkisuudessa San.l. 8:22 (= Kol.1:15, Ilm.3:14): Κυριος εκτισε με αρχην οδων αυτου, εις εργα αυτου. = Kyyrios ektise me arkheen hodoon autuu, eis erga autuu. = "Herra loi minut teittensä alkuna, hänen tekojaan varten."

On merkittävää todeta, että kun pakanakansojen apostoli Paavali kirjoitti tärkeintä kirjettään eli roomalaiskirjettä, hän otti Vanhan testamentin lainaukset nimenomaan Vanhan testamentin kreikankielisestä käännöksestä (kokonaista 21 kertaa) eli Septuagintasta. Paavali kirjoitti Rooman seurakunnalle ja tiesi heidän kyllä osaavan kreikkaa, mutta tiesi myös, että harvemmat heistä osasivat arameaa, puhumattakaan hepreasta.

Merkittävää on, että Paavali käytti Septuagintan tekstejä sellaisinaan, edes pyrkimättä kääntämään Uuteen testamenttiin päätyneissä kirjoituksissaan lainaamiaan Vanhan testamentin kohtia uudelleen, hepreasta kreikaksi. Paavali siis luotti Septuagintaan. Se oli hänen Raamattunsa.

Sir Lancelot C. L. Brentonin englanninkielisen Septuaginta- käännöksen teksti löytyy seuraavan linkin takaa: ” http://www.ecclesia.org/truth/Septuagint-hyperlinked.html ” . Pastori Paul W. Esposito on tarkistanut ja muokannut Sir Lancelot C. L. Brentonin englanninkielisen Septuaginta- käännöksen nykykielen muotoon, ja nimennyt sen ”Apostolien Raamatuksi”, kuten seuraavien osoitteiden takaa ilmenee:

” http://www.apostolicbible.com / ” , ” http://www.apostlesbible.com/ ” . Septuagintan teksti alkukielisenä eli kreikankielisenä löytyy myös tämän seuraavan linkin takaa: ” http://septuagint.org/LXX/ ”

 Englanninkielinen Septuagintan käännös löytyy myös täältä: ” http://www.ccel.org/bible/brenton/index.html ” Myös menemällä ”ellopos.Net”:in sivuille, avautuu sieltä Septuagintan kreikankielinen teksti englanninkielisen käännöksen kanssa luettavaksi: ” http://www.ellopos.net/elpenor/greek-texts/septuagint/default.asp ” .

Päivityslisäys:

Kristillisyyden suuntauksien joukosta löytyy myös sellainen näkemys, jonka mukaan kirjoitetun Uuden testamenttimme alkukieli olisi ollut, ei suinkaan kreikka vaan aramea. Näkemyksen mukaan siis Uuden testamentin alkukieli löytyisi siis luettavaksemme itä-aramean kielellä kirjoitetusta Peshitta – käännöksestä. Onko siis uskottavaa, että Uuden testamentin alkukieli löytyisi tuosta itä-aramean kielellä kirjoitetusta Peshitta- käännöksestä?

Apostoli Paavalin kirjoituksien alkuperäistä kieltä koskien, enpä usko, että se olisi väärää tietoa, jonka mukaan hän kirjoitti kirjeensä kreikaksi. Kun hän kirjoitti kirjeet esimerkiksi Kreikan Tessalonikan kaupungin uskoville, jotka puhuivat äidinkielenään kreikkaa, olisi absurdia väittää hänen kirjoittaneen heille aramean kielellä, jota he tuskin ymmärsivät.. Ei apostoli Paavali ollut myöskään niin huono kreikan kielen osaamisessaan, että hänen olisi pitänyt harjoitella tekstinsä ensin arameaksi, ja vasta sitten muokata tekstinsä kreikaksi.

Pidän siis edelleen paikkansa pitävänä tietona, että apostoli Paavali kirjoitti useimmat kirjeensä jo alkuaankin kreikaksi. Hän jopa lainasi paljon Vanhaa testamenttia, ja mikä merkittävää, hän teki useimmat lainauksensa Vanhan testamentin kreikankielisestä käännöksestä eli Septuagintasta.

Toistetaan tässä vielä seuraavat jo edellä esitetyt tiedot:

Roomalaiskirjeessä on kokonaista 21 lainausta Septuagintasta, korinttilaiskirjeissä yhteensä 7, galatalaiskirjeessä, efesolaiskirjeessä ja filippiläiskirjeessä kussakin 1, heprealaiskirjeessä kokonaista 18. Myös toisten apostolien kirjeissä on Vanhaa testamenttia lainattu Septuagintan mukaisesti, eli Jaakobin kirjeessä on 2 lainausta ja Pietarin ensimmäisessä kirjeessä 6 lainausta. Myös Ilmestyskirjasta löytyy 2 selvää lainausta Septuagintasta.

Mitä tulee evankeliumeihin ja apostolien tekoihin, niistäkin löytyy lainauksia Septuagintasta. Matteuksesta niitä löytyy 6, Markuksesta 3, Luukkaasta 3, Johanneksesta 3, ja apostolien teoista kokonaista 11.

Jos siis esimerkiksi nämä evankeliumit olisi alkuaan kirjoitettu hepreaksi (tai tarkemmin sanottuna arameaksi, jota niiden kirjoittamisen aikoina nimitettiin hepreaksi), olisi ollut aika erikoista sellainen menettely, että evankeliumeihin alkuaan heprean kielellä kirjoitetusta Vanhasta testamentista otetut lainaukset, olisi evankeliumeja kreikaksi käännettäessä, samalla vaihdettu kreikankielisestä Septuagintasta lainattuihin kohtiin.

Edellä mainituista syistä en aseta kyseen alaiseksi sitä tietämystä, jonka mukaan koko Uusi testamentti on alkuaankin kirjoitettu kreikaksi, eli apostolien kirjeet sekä myös jopa evankeliumit.

Tosin on todettava, että Uuden testamentin teksteistä löytyy muitakin Vanhan testamentin lainauksia kuin vain noita Septuagintasta lainattuja. Joistakin evankeliumeista myös professoritason oppineet ovat olettaneet, että ne on alkuaan kirjoitettu arameaksi.

Esimerkiksi Jukka Thurén olettaa, että Matteuksen evankeliumin alkuperäinen teksti oli alkuaan heprean / aramean – kielellä kirjoitettu evankeliumi, josta oli käytössä kaksi eri versiota. Toista noista versioista käyttivät niin kutsutut nasarealaiset - toista taas niin kutsutut ebionilaiset.

Kuten jo edellä kerroin, Uuteen testamenttiin Septuagintasta otetuista lainauksista tekee selkoa englanninkielinen GOOD NEWS BIBLE sivultaan 377 alkaen. Pidän siis edelleen paikkansa pitävänä, että Uusi testamentti on kirjoitettu alkuaan kreikaksi, ja itä-aramealainen Uuden testamentin Peshitta- käännös on käännetty alkuaan kreikan kielelle kirjoitetusta Uuden testamentin tekstistä.

Väite, joka on esitetty itäarameankieliseen Peshittaan sisältyvästä Uuden testamentin alkutekstistä, aktivoi minut tarkistamaan lähdekirjoistani muutamia faktoja. Rafael Gyllenbergin Uuden testamentin johdanto-opissa kerrotaan seuraavaa: Sivulla 21 sanotaan: ”UT on kirjoitettu kreikan kielellä. …” Jatkoa en tältä sivulta lainaa.

Sen sijaan jatkan lainausta sivulta 26, jossa väliotsikon ”UT:n seemiläisyydet” jatkona kerrotaan: ”Suurin osa UT:a on kirjoitettu ja ajateltukin kreikan kielellä. Mutta sen perustana oleva aines, Jeesuksen puheet ja ensimmäinen julistus hänestä, oli arameankielistä, ja useat UT:n kirjojen tekijöistä olivat oppineet kreikkaa aramealaisen äidinkielensä rinnalla. Olisi luonnotonta, ellei jälkiä tästä näkyisi UT:ssa. …”

En jatka tätäkään tekstiä pitemmälle. Sen sijaan lainaan toista teosta, eli Eduard Lohse:n kirjaa, nimeltään ”Uuden testamentin synty”. Tämän kirjan sivulla 190 esitetään syyrialaisen Raamatun historia ”Syyrialaiset käännökset” – otsikon alla:

”Syyrialaisen raamatun historia alkaa Diatessaronista (= `nelisointu´?). Se levisi laajalle Syyrian kirkossa. 5. vuosisadalla Diatessaron kuitenkin poistettiin jumalanpalveluskäytöstä ja tuhottiin, niin että se on kadonnut. Sitä voi vain yrittää rekostruoida myöhäisemmistä käännöksistä. Ei ole edes varmaa, oliko Diatessaron alkuaan kreikan- vai syyrian kielinen. Dura-Europoksesta, Rooman valtakunnan rajalta Eufratilta, on löytynyt katkelma Diatessaronin kärsimyshistoriasta 3. vuosisadalta. Kun se kuitenkin käsittää vain 14 riviä, kauaskantoiset päätelmät eivät ole mahdollisia. Diatessaron levisi syyrian kielisenä ja on vaikuttanut kreikkalaisen tekstin myöhäisempään historiaan melkoisessa määrin. Diatessaronin ohella oli jo varhain olemassa myös syyrialaiset käännökset kustakin neljästä evankeliumista erikseen.

Toisella vuosisadalla syntyi kaksi vanhaa käännöstä: julkaisijansa mukaan nimensä saanut Cureton- käännös, josta todistaa 5. vuosisadalta peräisin oleva käsikirjoitus (Syrus curetonianus = syr/cur) sekä Siinain Katariinan luostarista löytynyt Siinai- käännös, jonka käsikirjoitus on 5. tai 4. vuosisadalta (Syrus sinaiticus = syr/sin). 5. vuosisadalla sai hallitsevan aseman ennen muuta Edessan piispa Rabbulan suosima yleinen syyrialainen kirkkoraamattu, ns. Peshitta (= yksinkertainen, ts. Vulgata). joka sisälsi kaikki neljä evankeliumia. Myöhemmin syntyi vielä kaksi muuta syyrialaisen UT:n versiota: Mabugin piispa Filoxenoksen vuonna 508 toimituttama Peshittan versio, ns. Filoxeniana, jonka 100 vuotta myöhemmin vielä tarkistutti Egyptissä Heraklean piispa Tuomas (= ns. Heraklensis).”

Aiheen inspiroimana havahduin silmäilemään uudelleen myös kahta kirjahyllystäni löytyvää kirjaa. Toinen on nimeltään vuonna 2001 Suomen Itämaisen Seuran julkaisema "Paratiisi on idässä", ja toinen saman seuran vuonna 2002 julkaisema kirja nimeltään "Kerubin silmin". Kummankin kirjan on kirjoittanut Veli-Petri Seppälä, tunnettu myös Munkki Serafimina, joka on nimenomaan itämaisen kristillisyyden historian asiantuntija. Suosittelisin kumpaakin kirjaa siihen tarkoitukseen, jos joku haluaa tutustua hiukan perusteellisemmin syyrialaisen kristillisyyden sisältöön ja vaiheisiin. Luin kirjat heti niiden ilmestyttyä, ja nyt tyydyn vain muutamaan lainaukseen niistä. Jatkossa lainausta `Kerubin silmin´ kirjan sivulta 376:

"Peshitta (syyriaksi...- yleinen, suora, yksinkertainen). Syyrialainen Raamattu,` ìdän Vulgata´ Vanha testamentti käännetty hepreasta noin 150 jKr. ilmeisesti juutalaisen lahkon toimesta; sisältää myös deuterokanoniset `apokryfikirjat´ ja mm. Barukin ilmestyksen. Uusi testamentti käännetty kreikasta noin vuonna 400, jolloin Peshitta korvasi niin sanotut vanhasyyrialaset evankeliumit. Peshitta- nimitys on peräisin vasta 800- luvulta."

Sama kirja selostaa sivulta 16 alkaen kristillisyyden juutalaista taustaa Syyriassa, ja sivulla 21 kerrotaan Peshittan noin vuonna 150 tehdystä Vanhan testamentin käännöstyöstä, sekä myös siitä kääntäjien lahkosta, joka teki selviä muutoksia käännöksiinsä, verrattuna heprean kieliseen alkutekstiin. Sivulta 25 alkaen selostetaan Tatianoksen Diatessaronia, eli evankeliumien yhteisharmoniaa, ja sivullla 27 senkin muutoksia verrataan stantardiseen Uuden testamentin tekstiin. Sivulla 26 ajoitetaan Tatianoksen Diatessaronin syntyaika vuosien 160 - 172 välille, ja mainitaan hänen luultavasti käyttäneen lähteenään arameankielistä heprealais- evankeliumia. Mainitaan myös, että alkuperäisversio oli todennäköisimmin syyrian kielinen, joten voidaan puhua suorastaan Syyrian kirkolle mittatilaustyönä tehdystä teoksesta. Ja kuten jo toin eräässä edellisessä lainauksessa julki, Peshittasta nykyään löytyvä Uusi testamentti käännettiin kreikasta arameaksi vasta 400 luvulla jKr. eli vasta kauan Tatianoksen Diatessaronin syntymisen jälkeen. Tosin oli olemassa niin sanottuja `vanhasyyrialaisia evankeliumeja´ joiden sisältö saattoi vaikuttaa käännösratkaisuihin.

"Paratiisi on idässä" - kirjan sivulla 84 selostetaan Uuden testamentin tekstihistoriaa Syyriassa, josta lainaan vain muutamia tärkeämpiä mainintoja: Varhaisvaiheista tiedetään, että oli olemassa arameankielisiä evankeliumeja. … Joka tapauksessa on selvää, että kun evankeliumi levisi itään, sanoman kääntämiseen kreikan kautta ei ollut mitään tarvetta. ... Todennäköisesti aramealainen evankeliumi levisi idässä ensisijaisesti suullisena sanomana, ja tekstit tulivat vasta vanavedessä. … Suullisessa traditiossa varmasti säilyi aramealaisia sanamuotoja, jotka pohjautuivat Jeesuksen ja apostolien opetukseen. … Ensimmäinen laajalle levinnyt evankeliumiteksti oli Tatianoksen Diatessaron. … Joskus vuoden 200 tienoilla Diatessaronin ohella alettiin käyttää neljän evankeliumin niin sanottuja varhaissyyrialaisia käännöksiä. ... Ne olivat varsin vapaasti käännettyjä, kieleltään sujuvia, ja sisälsivät monin Diatessaronista tuttuja sanamuotoja. … Oetettavasti tämän neljän evankeliumin kokoelman yhteydessä oli Antiokiassa käännetty Paavalin kirjeiden kokoelma, jossa Filemonin tilalla oli Kolmas korinttilaiskirje. ... Pietarin kirjeen käyttö yleistyi vasta myöhemmin; Ilmestyskirja ja loput kirjeet käännettiin ensimmäisen kerran syyriaksi ilmeisesti vasta 500- luvun alussa. ...

Itäsyyrialaiset Ilmestyskirja saavutti lopullisesti vasta 1800- luvulla anglikaanimission myötä. … Uuden testamentin lopullinen käännös valmistui 400- luvulla tuntemattoman käännösryhmän työn tuloksena ja vakiintui vähitellen syyrialaisten kirkkojen stantardiksi. Sekin oli sen verran vapaa käännös, että kreikkalaista tekstimuotoa ihailleet puristit tekivät myöhemmin kirjaimellisempia käännöksiä. ..."

Edelle lainaamieni arameankielistä Uutta testamenttia koskevien ilmeisten faktojen perusteella siis totean seuraavaa: Väite itä-arameankieliseen Peshittaan sisältyvästä Uuden testamentin alkutekstistä, josta kreikankielinen Uusi testamentti olisi muka käännetty, tällainen väite on ilmeinen erehdys. Siirry seuraavaan tekstiin: http://koti.mbnet.fi/rape1941/henki.htm

Raimo Poutiainen