Jälleen ovat eräät kristilliset ystäväni kertoneet kaipaavansa luettavakseen minun selostustani aivan viime talven aikana ilmenneistä tapahtumista, koskien asuinyhteisössämme ilmenneitä erimielisyyksiä ja tulkintaeroja meidän ja eräitten naapuriemme välillä. Tästä syystä kerronpa jälleen seuraavaa:

*

Tämän raporttini alkuosa sisältää selostuksen taloyhtiömme pihalla ilmenneestä, talomme asukkaiden autojen parkkeeraus- paikkoja koskevasta erimielisyydestä. Erimielisyys ilmeni minun ja vasemmalla puolellamme asuvan naapuripariskunnnan välillä.

Tämä teksti siis koskee päivämäärän 09.11.2014 pimeinä iltatunteina kotimme pihalla käytyä keskustelua. Tämä keskustelu siis tapahtui minun ja asuntoni vasemmalla puolella asuvan G.- huoneiston isännän välillä, johon keskusteluun myös G.- asunnon emäntäkin osallistui.

Keskustelun sisällön seurauksena täysin epäselväksi minulle jäi edelleenkin se, mitkä auton parkkeerauspaikat ovat G.- asunnon isännän autolle taloyhtiön hallituksen ja taloyhtiön entisten isännöitsijöiden hänen käyttöönsä todella antamia. Syy, miksi haluaisin tähän kysymykseen paikkansa pitävän vastauksen, selviää jatkosta, eli selostamani keskustelun sisällöstä. Eli nyt sitten on aihetta alkaa lukemaan itse selostustani.

Johdannoksi jatkon tekstille kerron, että jo viikkokaupalla, kesäisten iltojen valoisuuden jo aikoja sitten vaihduttua iltatuntien pimeyteen, olin kiinnittänyt huomiota siihen, miten tärkeitä kotiemme hiekkatien vieressä olevien varastojen ulkoseinille asennetut ulkovalot ovatkaan. Olin myös jo monta viikkoa sitten kiinnittänyt huomiota meidän kotimme vasemmalla puolella sijaitsevan huoneiston varaston ulkovaloon. Näin olin tehnyt siitä syystä, kun tuo valo jo monta viikkoa oli ollut pimeänä.

Tästä vaimolleni mainitessani, hän muistutti minua siitä, että jossakin menneitten päivien vaiheessa taloyhtiöltäkin oli tullut talomme asukkaille sellainen huomautus, jossa velvoitettiin huoneistojen asukkaat huolehtimaan siitä, että kyseiset valot, vuorokausien pimeinä aikoina todella syttyisivät, ja syttyessään todella toimisivat tarkoituksiensa mukaan, eli valaisisivat huoneistojen kirjaintunnisteiden lisäksi myös ympäristöään kulkutien osalta.

Tämän kyseisen asunnon varaston seinällä olevan ulkovalon pysyminen pimeänä jo monen viikon ajan jatkuvasti, oli siitäkin syystä epäsuotavaa, koska talon pyörävaraston edessä on ollut pimeiden iltojen tunteinakin kyseisen G.- asunnon isännän auto pysäköitynä melkein jatkuvasti.

Vähintään olisin odottanut, että tuossa autossa olisi pimeäksi ajaksi asennettu seisontavalot päälle, koska pimeässä seisovissa autoissa kuuluu olla seisontavalot palamassa silloin, kun autot eivät seiso varsinaisissa parkkipaikoissaan, jollainen parkkipaikka tuo pyörävaraston etukohdan tien levennysalue ei suinkaan ole.

Jos tuo tien levennyskohta olisi kyseisen asunnon isännän auton pysäköintipaikka, kohdassa kuuluisi olla auton parkkipaikasta kertova liikennemerkki.

Kuitenkin G.- asunnossa asuva pariskunta pitää tuota pyörävaraston edessä olevaa hiekkatien levennysosaa, todella heidän autolleen kuuluvana parkkipaikkana. Kun esimerkiksi kesällä erehdyin hetkeksi jättämään oman autoni tuon pyörävaraston sillä hetkellä vapaana olevalle paikalle, ja uusi liikkeelle lähtöni hiukan myöhästyi, mitä silloin tapahtuikaan?

Kyseisen G.- asunnon rouva ilmestyi seisomaan olohuoneemme ulkopuolelle (ei kuitenkaan sentään ihan meidän piha-alueellemme), jossa hän seisoi ja tuijotti minua, joka istuin olohuoneemme ikkunaa lähellä olevassa keinutuolissa.

Tuon rouvan seisomisen ja minun tuijottamiseni tarkoitus oli ilmeisen selvästi viestittää minulle, että autoni seisoi väärässä paikassa, jota paikkaa oli muka luvallista käyttää vain G.- asunnon asukkaiden ja heille kylään tulleiden vierailijoiden autojen pysäköintiin.

Minun mielestäni on kuitenkin selviö, että kaikilla G. - J. asunnoissa asuvilla asukkailla on yhtälailla täysi oikeus pysäköidä hetkeksi valoisina aikoina autonsa tuolle samalle paikalle, jos autojen pysäköinti yleensäkään tuohon pyörävaraston eteen on sallittua.

Tähänkin kysymykseen haluaisin saada totuuden mukaisen vastauksen, eli onko pyörävaraston etuosan käyttäminen sallittua talon muittenkin asukkaiden autojen hetkelliseen seisottamiseen, vaiko vain G.- asunnon väelle ja heidän vieraittensa autoille?

Vaikka tuossa G.- asunnossa asuva isäntä ajaakin useasti tuon autonsa varsinaiseksi yöksi pois tuon pyörävaraston edestä, siirtyessään paikkaan jossa hän viettää öitään, hänen autonsa seisominen pimeinä iltoina tuossa paikassa, jossa sen ei mielestäni kuuluisi edes valoisina aikoina seisoa, muodostaa todellisen vaaran.

Kun sama auto kesäisinkin seisoo samassa paikassa, silloinkin se muodostaa vaaran, koska auton katolle on monesti asennettu kanootti, johon törmäämistä ohikulkija ei välttämättä huomaa, vaan saattaa lyödä siihen päänsä.

On jopa tiedossani, että muutaman kerran jotkut, pää alaspäin mietteissään kulkijat, ovatkin huomaamattaan kolauttaneet tuohon kanoottiin päänsä. Näin on tapahtunut niissä tapauksissa, jolloin kulkija on tullut autokatosten suunnalta, ja joutunut kiertämään tuon auton.

Jo 21.02.2005 oli Asunto Oy Pennihovi lähettänyt osakkeen omistajille sekä myös asukkaille seuraavan sisältöisen ohjeen.

Ohjeen jäljennöksen lainaus alkaa:

"AUTOJEN PYSÄKÖINTI

Yhtiön hallitus muistuttaa huoneistojen asukkaita siitä, ettei autojen pysäköinti ole sallittua yhtiön piha-alueille eikä autojen pesupaikalle, vaan vierasajoneuvot on pääsääntöisesti pysäköitävä Itärinteentielle lainmukaisella tavalla.

Hallitus toivoo, että osakkeenomistajat / vuokralaiset ilmoittavat mainitusta pysäköintiä rajaavasta menettelystä myöskin vierailleen.

Hyvää talvikautta toivotellen!

Eurassa 21.02.2005

ASUNTO OY PENNIHOVI

Kari Virtanen

isännöitsijä, toimeksi saaneena."

Ohjeen lainaus päättyi.

Onkin ohjeen sisällöstä aihetta kiinnittää huomiota siihen, että edelle lainatun viestin tekstissä lukee sanat "yhtiön piha-alueille" monikossa. Kun piha-alue- sanat mainitaan monikollisena, tällöin se koskee myös asuintalomme huoneistojen sisäänkäyntien edessä kulkevaa hiekkatien piha-aluetta, ei siis suinkaan pelkkää autokatosten edessä olevaa santapihaa.

Kun siis vierailijoiden autot on luvallista pysäköidä vain "Itärinteentielle lainmukaisella tavalla", tämä ohje koskee myös osakkeen omistajia ja vuokralaisia, sillä erotuksella, että heidän autojaan varten toimivat pysäköintipaikkoina heidän huoneistoihinsa kuuluvat autokatosten paikat.

Selvää on tietysti sekin, että kun autokatospaikkoja ei ole asukkaiden kaikille autoille tarpeeksi, tästä syystä sellaiset asukkaiden autot, joille ei ole autokatospaikkaa saatavana, ne autot on sallittua pysäköidä myös autokatosten ulkopuoliselle pihalle.

Näiden autojen pysäköintipaikaksi onkin (koskien G. - J. huoneistot sisältävää taloa) valittu autojen pesupaikan viereinen tila, autokatoksia vastapäätä.

Asuinhuoneistoita¨varten (koskien huoneistot, A. - F.) sisältävää taloa, on jopa heidän vieraittensa autoille perustettu liikennemerkeillä ilmaistu pysäköintipaikka, heidän autokatostaan vastapäätä sijaitsevaan heidän hiekkatiensä levennyskohtaan.

Tämä nostaa kysymyksen siitä, mihin G.- asunnon isännän tulisi autonsa pysäköidä? Minun mielestäni ei siis suinkaan pyörävaraston eteen, vaan nimenomaan hänen asuntoonsa kuuluvaan autokatokseen, koska hänen autolleen on todella varattuna autokatospaikka autonsa pysäköintiä varten.

Kun taloyhtiön toisen asuinrakennuksen ulkopuolelta piti autoille saada lisää autokatoksen ulkopuolisia autojen pysäköintipaikkoja, silloin valitulle kohdalle, heidän hiekkatiensä levennyskohtaan, ilmestyi autojen pysäköintialueesta tiedottava liikennemerkki.

Jos meidän asuttavanamme olevan G - J huoneistojen pyöravaraston edessä oleva tien leveämpi alue, on myöskin todella annettu G.- asunnon isännän käyttöön, hänen autonsa parkkipaikaksi, miksi tässä tapauksessa tuosta kohdasta puuttuu auton parkkipaikasta kertova liikennemerkki?

Onko liikennemerkin puuttumisen syy ehkä se, ettei autojen pesupaikankaan oikealla puolella olevalla alueella ole parkkipaikan liikennemerkkiä, vaikka juuri tämä alue on jatkuvasti käytössä parkkipaikkana niitä talon asukkaiden autoja varten, joille ei ole tilaa autokatoksissa?

Vaikka tieliikenteen asetukset eivät alkuunkaan koske taloyhtiöiden piha-alueita, josta syystä noille piha-alueille ei ole mitään pakkoa liikennemerkeillä merkittyjä parkkipaikkoja pystyttää, silti monet taloyhtiöiden hallitukset ovat pystyttäneet niitä pihoilleen.

Kun näin on nyt tapahtunut taloyhtiömme hallituksen toimesta meidänkin asuntojemme A – F talon piha-alueella, miksei saman tien parkkipaikasta kertovaa liikennemerkkiä ole pystytetty myös G – J talon pyörävaraston eteen, jos tuo alue on todella annettu G.- asunnon asukkaiden auton pysäköintipaikaksi. Lisäksi kysyn, onko tämä liikennemerkin pystytys- tapahtuma kenties kumonnut taloyhtiömme aikaisemman, vuonna 2005 antaman ohjeen, johon edellä viittasin?

Eli, saavatko nyt huoneistoihin tulevat vieraat pysäköidä autojaan myös taloyhtiömme piha-alueelle, eikä pelkästään Itärinteentielle, kuten tuo vuonna 2005 annettu taloyhtiön ohje edellytti? Ainakin näet G.- asuntoon tulevat vieraat pysäköivät jatkuvasti autojaan G. - J. talon autokatoksen eteen.

*

Illalla 10.11.2014 tulin autollani pimeän aikana vaimoni kanssa kotiini, ajaen autoni hetkeksi huoneistomme eteen, purkaaksemme autossa olevat tavarat sisään.

Jo tullessani havaitsin G.- asunnon varaston ulkolampun olevan edelleen pimeänä, eikä pyörävaraston eteen pysäköitynä olevassa G.- asunnon isännän autossa ollut myöskään seisontavaloja palamassa.

Kun aloin peruuttaa autoani asuntomme edestä poispäin, ja kun autoni takalasi oli sateisen ilman tähden märkyytensä takia huonosti näkyvyyttä taakse antava, vaikka peruutusvalo toimi ihan normaalisti, syntyi hiukan epävarmuutta autoni vaaratta peruuttamisesta.

Peruutus kuitenkin onnistui, tilanteen vaatiman tarpeellisen varovaisuuteni avulla.

Mainitsemani epävarmuuden synnytti nimenomaan tuo pimeänä pyörävaraston eteen pysäköity auto, johon ei ollut sytytetty seisontavaloja, vaikka se olisi ollut tarpeellista siitäkin syystä, ettei G.- asunnon varaston ulkoseinällä olevaa lamppua oltu vaihdettu ehjäksi eli valaisevaksi. Näistä syistä pimeänä pihalla seisovan G.-asunnon isännän auton ääriviivat eivät olleet näkyvissä peruuttajalle, josta syystä syntyi epävarmuutta.

Kun olin vienyt autoni muualle talliinsa, palasin polkupyörällä asunnollemme. Tällöin kuulin asuntomme edessä ollessani G.- asunnon isännän tulevan ulos huoneistostaan, ilmeisenä aikomuksenaan lähteä autollaan taas matkaan.

Tällöin rohkenin mennä ja kertoa hänelle siitä ilmeisestä vaarasta, minkä osatekijöinä olivat seikat, joista olen juuri tässä edellä maininnut.

Eli G.- asunnon varaston seinälle asennettu ulkovalo oli edelleen pimeänä, ja vaikka G.- asunnon isännän auto seisoi pimeällä pihalla, sen seisontavaloja siihen ei oltu silti sytytetty.

Rohkenin tällöin ehdottaa G.- asunnon isännälle, että hänen tulisi turvallisuuden lisäämisen tähden vaihtaa varastonsa ulkopuolinen seinävalo ehjäksi eli palavaksi, tai vaihtoehtoisesti ainakin sytyttää autoonsa parkkivalot palamaan, sen seisoessa pimeällä pihalla.

(En silti tietenkään tarkoittanut, että taloyhtiöiden pimeille pihoille parkkeerattuihin autoihin olisi pimeän aikana pakko parkkivalot palamaan sytyttää. Ehdotuksella yritin vain saada G.-asunnon varaston ulkovalon palavaksi vaihtamiseen vauhtia.)

Vasta jälkeenpäin huomasin, että menemiseni (vaikkakin kuinka asiallisessa ja ystävällisessä mielessä) puhuttelemaan tätä naapurin isäntää, meno oli silti erehdys siitä syystä, minkä syyn olin melkein unohtanut.

Olin näet jo melkein unohtanut, millainen mies tämä naapurin isäntä jo yli toistakymmentä vuotta sitten oli osoittanut olevansa. Vaikka olin jo yli toistakymmentä vuotta sitten kirjoittanut jopa muistiin hänen käytöksillään antamansa paljastukset itsestään.

Lainaankin nyt pienen osan tähän väliin muistiinpanoistani, joista edellä mainitsin. Eli, lainaus alkaa:

"Törkein tapaus erään naapurin asiattomaan käytökseen ilmenikin melkein heti, taloon muutettuamme. Tämä tuli ilmi meidän vasemmalla puolellamme asuvan pariskunnan miespuolisen isännän minua kyräilevästä käytöksestä.

Eräänä muuttopäiväämme seuraavana toisena päivänä nimittäin, tultuani autokatokselta ja autoltani kotini ovelle päin, kyseinen naapurin isäntä seisoi talomme kulman nurkan takana, ja päästi yllättäen ja ilman mitään minun hänelle antamaani aihetta, suustaan ilmoille sellaisen todella röyhkeän ja loukkaavan ajatuksen, jonka mukaan hän epäilee, ettei hän muka tule jatkossa toimeen minun kanssani.

Muistini mukaan hän ei sanonut mitään muuta kuin tämän röyhkeän ja minua loukkaavan seuraavan virkkeen: "Minä epäilen, etten minä tule jatkossa toimeen sinun kanssasi." Miehen ilmaisu oli niin yllättävä ja hämmästyttävä, etten osannut muuta kuin mieheen vilkaista, ja jatkaa vilkaisuni jälkeen pysähtymättä ja mitään sanomatta matkaani kotini ovelle. Miehen käytös oli todella ällistyttävää ja moukkamaista, koska en siihen mennessä ollut ollut edes missään tekemisissä sen enempää tuon miehen, kuten en myöskään hänen vaimonsa kanssa.

Ainoa minun kosketukseni heihin, tuon miehen taholta pihalla kokemaani törkeään ja loukkaavaan, suoranaiseen herjaukseen mennessä, oli ollut muuttopäivänämme tapahtunut, asuntomme ulkopuolella toteutunut, ja neljällä sanalla ilmaisemani virke, joka kuului: "Hyvää päivää, hauska tutustua.”

Ainoastaan tällaisen tervehdyksen ja toivotuksen heille sanallisesti ilmaisin, tuota pariskuntaa tuona muuttopäivänämme pihalla kätellessäni. Jälkeen päin asiaa ajatuksissani kelatessani, olen todennut, ettei tuollaisen minua loukkaavan tekstin minulle sanominen kyseisen miehen taholta, ollut mitään muuta kuin röyhkeän törkeää ja täysin moukkamaista vinoilua minua kohtaan.

Tuollaiseen suoranaiseen röyhkeään ja moukkamaiseen `vinoiluun´ ei miehellä totisesti ollut minua kohtaan mitään todellista syytä. Koskaan en ollut näet mitään pahaa tälle kyseiselle miehelle tehnyt, ja niin vähän aikaa (eli vain muutamia päiviä) olin hänen naapurinaan ollut, etten olisi edes ehtinyt mitään negatiivista hänestä tai hänelle viestimään. Jopa hänen selvästi kyräileviin tervehdyksiinsä olin pihalla, hänen ohitseen kulkiessani, asiallisesti vastannut, vaikken ollutkaan kovin mielelläni pysähtynyt kuuntelemaan kyseisen henkilön toistuvasti vuolaita höpisemisen haluja.” Lainaus loppui.

Jo siis toistakymmentä vuotta sitten havaitsin tässä miehessä olevan vallalla törkeän röyhkeän `EGON´, eli sellaisen "MINÄN", joka "MINÄ" tuli esiin hänen minulle lausumassaan virkkeessä: "MINÄ pelkään, etten MINÄ tule toimeen sinun kanssasi." Kun olen vuosien varrella joutunut kohteliaisuudesta kyllästymiseen asti kuuntelemaan hänen sanallisesti vuolaita höpinöitään, niissäkin hänen suuri MINÄNSÄ on näytellyt pääosaa: "MINÄ, olen melonut tänään niin ja niin monta kilometriä...", ja: "MINÄ, olen käynyt tänään uimahallissa uimassa niin ja niin monta metriä..." Eli, MINÄ, MINÄ, ja jälleen MINÄ, jatkuvasti ja toistuvasti. Ja tuon oman minän korostamisen lomassa törkeä röyhkeys toisten `minää´ kohtaan on tullut toistuvasti esiin, kuten tuo esimerkkini hänen täysin aiheettomista ja moukkamaisista sanoistaan talon kulman kohdalla, minulle osoitti.

Ei siis menneisyyden valossa ollutkaan minulle mikään yllätys, millaisen vastauksen häneltä tuohon täysin aiheelliseen ja täysin asialliseen ehdotukseeni pihalla käymässämme keskustelussa sain. Olin vain tuon menneisyyden hetkeksi unohtanut. Nyt jatkan siis selostustani keskustelustamme pihalla:

Sain näet G.- asunnon isännältä pihamme keskustelussa vastaukseksi sellaisen törkeän viestin, että minulta pitäisi muka ottaa ajokorttini pois, koska en muka osaa peruuttaa autoani kuvaamissani olosuhteissa turvallisesti.

Minun mielestäni sen sijaan ei suinkaan minulta, vaan itseltään tältä G.- asunnon isännältä pitäisi ottaa ajokortti pois. Näin siitä syystä, ettei hän edes ymmärrä noudattaa niitäkään selvääkin selvempiä ohjeita, joita tieliikenteen ohjekirja sisältää, autojen ja autoilun pimeän ajan tilanteista.

Vaikka näet tieliikenteen ohjekirjan tekstit eivät velvoita taloyhtiöiden hallituksia toimimaan piha-alueillaan kyseisen ohjekirjan tekstien mukaan, silti terve järkikin jo edellyttäisi, että kirjan ohjeita pimeän ajan tilanteista, olisi aihetta myös taloyhtiöiden piha-alueillakin noudattaa.

Rohkenin G.- asunnon isännältä jopa kysyä, miksi hän ei ole vaihtanut varastonsa ulkoseinälle asennetun valopisteen lamppua ehjäksi. Tällöin hän vastasi, että hän ei oikein osaa varmuudella, valolähdettä rikkomatta, kyseistä lamppua vaihtaa, jolloin ehdotin, että hänen tulisi pyytää jotakin sellaista henkilöä lamppu vaihtamaan, joka tuon vaihtamisen valolähdettä rikkomatta osaa tehdä.

Rohkenin myös kysyä, miksei hän parkkeeraa autoaan turvalliseen autokatospaikalleen, vaikka hänellä on sellainen. Tähän esittämääni parkkeeraus- kyselyyni hän vastasi, että hänelläpä onkin kaksi parkkeerauspaikkaa, eli tämä, jossa hänen autonsa parhaillaan seisoo, ja lisäksi tuo toinen, eli autokatospaikka.

Hän jopa kehaisi, että tämä pyörävaraston edessä oleva hiekkatien levennyskohta on nimenomaan alkuaan annettu hänelle taloyhtiön toimesta hänen autonsa parkkeeraus- paikaksi.

Hän jätti kuitenkin sanomatta, että jos noin olikin alkuaan tapahtunut, silloin hänellä tuskin vielä oli tuota toista paikkaa käytössään, eli nykyistä autokatospaikkaa hallussaan. Tuskin pihalle edes vielä oli silloin ´alussa´ autokatospaikkoja ollenkaan asennettu.

Tämän jälkeen hänen suustaan alkoi sitten tulla ulos sellaista tekstiä, ettei muka minulla ole mitään oikeutta sanoa yhtään mitään taloyhtiömme asioihin, koska minä en omista taloyhtiön osakkeista edes yhtä ainoatakaan.

Eli, vaikka olen taloyhtiössä asuva, täysin virallinen asukas, ja vaikka olen sellaisen ihmisen aviopuoliso, joka omistaa meidän asuntomme kaikki osakkeet, minulla ei muka silti ole mitään oikeutta edes kehottaa häntä, eli G.- asunnon isäntää, noudattamaan taloyhtiön hallituksen antamia ohjeita, jonka hallituksen jäsen hänen oma aviopuolisonsakin on.

Taloyhtiön antaman ohjeen mukaan huoneistojen asukkaiden tulisi huolehtia omien varastojensa ulkovalojen pysymisestä pimeinä aikoina palavina.

Kuvaavaa tuolle tilanteelle oli, että hänen taloyhtiön hallituksen jäsenenä toimiva puolisonsa, pihalla keskustelumme aikana paikalla olevana, säesti täysin rinnoin tämän aviomiehensä vähintäänkin täysin kyseenalaisia väitteitä.

Nyt kysymykseni johon haluaisin vastauksen, kuuluu: Onko tässä tekstissä esittämäni tulkinta oikea, koskien sitä, mihin G.- asunnon isännän tulisi autonsa parkkeerata?

Vai onko ehkä jopa niin, että taloyhtiömme hallituksen puolisoihin sovelletaan täysin toisia sääntöjä kuin muihin?

Onko siis todella niin, että G.- asunnon isännällä on täysi taloyhtiön hallituksen hyväksymä oikeus jatkuvasti parkkeerata autoaan, sekä päivisin että pimeinä iltoinakin, asuinrakennuksemme polkupyörävaraston eteen?

*

Koen aiheelliseksi vielä toistaen korostaa tilannetta, johon pihakeskustelumme lopulta johti. Keskustelumme näet kärjistyi jatkossa, G.- huoneiston isännän suustaan päästämien tosi törkeiden virkkeiden tähden, jolloin en enää jaksanut olla mainitsematta hänelle erästä menneisyyden tapahtumaa, eli autokatoksen sähköpistokerasiasta tapahtunutta sähkön ottoa luvatta, jonka luvatta oton juuri tämä naapuri oli pahalla touhuamalla aiheuttanut.

Tilanne siis kärjistyi siitä syystä, kun jouduin muistuttamaan häntä hänen yhden tai kahden kesän takaisesta väärästä asenteestaan ja väärästä tekemisestään, joista minulla, silmilläni ne tapahtuman päivänä ihan itse nähneenä, ja korvillani ne tapahtuman päivänä ihan itse kuulleena, minulla on tänäkin päivänä tämän isännän silloisen päivän edesottamuksista täysi omakohtainen varmuus.

Tämänkin hänen silloin tekemänsä tempun, josta siis nyt hänelle keskustelussamme mainitsin, senkin hän nyt valehdellen kielsi, väittäen itsensä olleen muka vaimonsa kanssa kyseisen tapahtuman päivänä koko ajan muualla, poissa kodistaan.

Nähdessäni silloin siis varmuudella hänet, minä hänen tulkintansa mukaan hänen sijastaan olenkin muka nähnyt jonkun muun, hänen kotinsa pihalla hänenä esiintyneen. Ja kuullessani hänen äänensä (jonka täysin varmasti olen oppinut tunnistamaan) minä olenkin hänen tulkintansa mukaan muka kuullut jonkun toisen äänen, joka hänen itsensä ominaisuudessa on autokatoksen pihalla tuolloin läsnä ollut.

Enhän minä sitä tietenkään väitä, etteikö hän olisi saattanut olla, tuon päivän tuntien pitemmälle ehdittyä, myös muualla. Sensijaan minä väitän täydellä varmuudella, että tuona minun tarkoittamanani kyseisen päivän aamuna, hän oli ohjaamassa pihalle tullutta uutta leikkaajaa ottamaan työhönsä tarvitsemansa sähkön, yhdestä yksityiselle perheelle kuuluvasta autokatoksen sähkönottorasiasta.

Noista rasioista sähkön ottamiseen hänellä ei ollut mitään oikeutta ohjata leikkaajaa sähköä ottamaan, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Vain omassa hallussaan olevasta autokatoksen rasiasta sähkön ottoa, hänellä oli oikeus leikkaajalle tarjota.

Väitän myös, että myöhemmin samana päivänä minä löysin pensaiden leikkaajan johdon pistetyksi minun ja vaimoni hallussa olevan autokatoksen sähkönottorasiaan kiinni.

Kun tätä hänelle selostin tuossa pihakeskustelumme tilanteessa, jolloin hän istui autonsa ratin takana, kuljettajan puoleisen etuoven ollessa täysin avoimena, niin tässä vaiheessa tämä naapuri yritti vasemmalla kädellään jopa alkaa läpsimään minua kasvoihin, kosk minä olin kumartuneena hänen puoleensa. Mutta minäpä osasin ajoissa väistää, jolloin hänen lyöntinsä vain hipaisi minun kasvojani. Isku siis osui pääasiassa lippalakkini etuosaan.

*

Tämän selostukseni osan lopuksi korostan, etten suinkaan pidä esillä tätä sähkön varastamista meidän hallussamme olevan autokatoksemme sähkönottorasiasta taloudellisista syistä. Täysin selvä on se seikka, ettei edes yhden pensaiden leikkauksen koko urakka, meidän kustannuksellamme sähköä ottaen, se ei mitenkään saattaisi talouttamme rahallisiin vaikeuksiin. Siksi vähän sähkö yhdestä rasiasta otettuna lopultakin maksaa, vaikka kotiemme sähkölaskut eivät suinkaan ole minun mielestäni turhan pieniä.

Totuus kuitenkin on arvo itsessään, ja juuri tästä syystä olen pitänyt tärkeänä paljastaa pieniinkin varkaussummiin johtaneet syyt, ja varsinkin näihin varkauksiin sortuneiden epärehellisten henkilöiden väärinteot ja mätään suuntaan nyrjähtäneet väärät asenteet. Tämä on siis ollut motiivini tässäkin tapauksessa.

*

Toisessa taloyhtiömme asuinrakennuksessa asuva miespuolinen taloyhtiön hallituksen jäsen, kertoi minulle eräässä ruokakaupassa oman tietämyksensä siitä, miten taloyhtiössämme on perinteisesti sallittu kaikkien talon töihin palkattujen työntekijöiden, ottavan laitteisiinsa sähköä ihan mistä rasiasta itse tahtovat.

Näin hän kertoi, minun kysyessäni häneltä hänen kantaansa, vain muutama päivä kohtaamisemme edellä tapahtuneen sähkönoton jälkeen, joka otto tapahtui luvatta, meidän, eli minun ja vaimoni hallussa olevan autokatoksen sähkönottorasiasta. Tuon sähkön oton minä olin tulkinnut silloin, ja tuon sähkön oton minä tulkitsen edelleenkin, sähkön luvattomaksi varastamiseksi.

Mielestäni oli siis tosi tökerö temppu, että kyseinen minun naapurini pisti (tai vähintään ohjasi leikkaajan pistämään) sähköjohdon meidän hallussamme olevan autokatoksen sähkönottorasiaan kiinni. Jos hän olisi sen sijaan pistänyt johdon oman autokatoksensa rasiaan, minulla ei olisi ollut siinä tapauksessa siihen mitään huomauttamista. Olisin ainoastaan ihmettellyt sitä, miksei tämä naapuri ohjannut leikkaajaa ottamaan sähköä talon päätyhuoneesta, josta otetun sähkön taloyhtiö maksaa.

*

Sen sijaan edelleen epäselvä kysymys ja jopa ihmettelyni jatkuva aihe, on kyseisen naapurin omalle autolleen ja myöskin vieraittensa autoille omaksuma pyörävaraston edestä kulkevan tien levennyskohta. Eihän tämän asunnon isäntä näet alkuunkaan noudata sitäkään taloyhtiön hallituksen jo vuosia sitten antamaa ohjetta, jonka mukaan vierailijoiden pitäisi parkkeerata autonsa Itärinteentielle. Jatkuvasti näet kyseisen asunnon vieraat ovat parkkeeraamassa autojaan pyörävaraston eteen. Monesti kyseisen asunnon isäntä on jopa järjestänyt vierailleen parkkeeraustilaa pyörävaraston eteen, siirtämällä oman autonsa autokatokseen, vieraittensa vieraissa viipymisen ajaksi.

*

Eräät `ystävämme´ ja jopa eräät `kylänmiehet´ ovat kuulleet joistakin meidän asuinyhteisössämme ilmenneistä vaikeuksistamme, joita olemme joutuneet viime aikoina eräiden pahasti asenteiltaan ja edesottamuksiltaan mätään suuntaan nyrjähtäneiden naapuriemme taholta kärsimään. Tarkoitus on nyt vastata kyselijöiden meille esittämiin kysymyksiin, tämän nyt parhaillaan kirjoittamani jatkotekstin välityksellä. Koen minulla olevan nyt jopa velvollisuutenani valistaa näitä ystäviämme tilanteemme totuudellisella selostuksella.

Lähimenneisyydessä siis, eli viime kesän (2014) loppupuolella meillä näet tapahtui vesivahinko, jonka korjausremontin ajaksi jouduimme muuttamaan pariksi kuukaudeksi pois kodistamme. Remontin jälkeen kotiimme palattuamme, syntyi meille erimielisyyttä eräiden taloyhtiömme hallituksen jäsenten kanssa siitä, kuka on velvollinen kustantamaan meille hankitut eräät remontti- tarvikkeet, taloyhtiökö vaiko me itse.

Edellä kerrotusta syystä kävimme jo ennen joulua vaimoni kanssa taloyhtiön toimistossa, kertomassa siellä olevalle isännöitsijälle näkemyksiämme eräistä asioista.

Tuli siellä myös mainittua jotakin siitä syystä, miksi emme oikein luota eräitten taloyhtiömme hallituksen nykyisten jäsenten kykyyn tehdä oikeita päätöksiä joistakin, esimerkiksi juuri meitä koskevista asioista. Syykin luottamuksemme pulaan tuli isännöitsijälle ilmaistua, viittaamalla menneisyyden erääseen tapahtumaan, joka tapahtuma paljasti eräitten naapuriemme nyrjähtäneet asenteet, varsinaisia nimiä kuitenkaan tapahtuman toteuttajista mainitsematta.

Tämä tekstini sisälsi jo edellä minun selontekoni viime aikojen kohtaamisistani erään naapurin pariskunnan kanssa pihalla, ja noissa meidän kohtaamisissamme virinneistä keskusteluista, jotka puolestaan paljastivat eriävät mielipiteet välillämme tosiasioiksi.

*

14.01.2015. isännöitsijän vaimolleni soittaman puhelun välityksellä kerrottiin, että vaimonikin kutsuttiin läsnä olevaksi 19.01.2015. klo 13.00 pidettävään taloyhtiön hallituksen kokoukseen. Siellä läsnäolijoilla oli kuulemma tarkoitus käsitellä loppuun meidän kodissamme tapahtuneen vesivahinko- remontin nostattamat kysymykset.

Tämän vaimoltani kuultuani, päätin rajoittaa tämän jatkoselostukseni ensimmäisen osan sisällön koskemaan vain pesuhuoneeseemme hankittujen uusien seinälaattojen hankinnan korvausvelvoitteen aihetta, mainiten alustuksessani silti myös tuosta toisestakin aiheesta jotain.

Tämän tekstini ensimmäinen osa alkaa siis nyt seuraavasti:

Iltapäivällä 16.12.2014, palatessani polkupyörälläni uimahalli- reissultani, olin asuinrakennuksemme pyörävaraston edessä, aikomassa juuri avata pyörävaraston ovea, pistääkseni pyöräni sisälle varastoon. En vielä ehtinyt edes ovea avaamaan, kun eräs naapurin rouva, joka on myös taloyhtiön hallituksen jäsen, ja jonka nimeä ei tässä ole nyt edes syytä mainita, tuli talon nurkan takaa, autokatoksien suunnalta, ja yllättäen pysähtyi kohdalleni. Pysähdyttyään, hän alkoi kovin epäuskoisen tuntuisesti (etten sanoisi: jopa pilkallisen tuntuisesti heti jo alkuaan käyttäytyen) kyselemään minulta, seuraavan lauseen mainiten: "Mitä sinulta on muka varastettu?"

Hänen esittämänään kuulemastani kysymyslauseesta kiinnittyi huomioni heti tuossa lauseessa esiintyneeseen ”muka” sanaan. Tuo sana paljasti minulle oitis sen, millaisella mielellä kysymys oli esitetty. Esitetty kysymys ilmeisesti perustui, paitsi eräänä lähimenneisyyden iltana pihalla tämän rouvan miehelle mainitsemaani vihjeeseen, määrättyjen tapahtumien tiedossa olostani, mutta myös kyseisen rouvan taloyhtiömme isännöitsijältä kuulemaansa infoon siitä, että olimme lähimenneisyydessä käyneet vaimoni kanssa taloyhtiön toimistossa.

Siellä käydessämme olimme näet ilmaisseet huolemme siitä, että vaimoltani (isännöitsijän soittaman puhelinsoiton välityksellä aikaisemmin meille kertoman tiedon mukaan) suunniteltiin taloyhtiön hallituksen toimesta laskuttaa sellainen vesivahinko- remontista aiheutunut laattalasku, joka meidän mielestämme ilmiselvästi kuuluu taloyhtiön itsensä maksettavaksi.

Koska minä jo tuon laskuttamis- aikomuksen vaimoltani kuultuani, olin oitis arvannut, kenen taloyhtiömme hallituksen jäsenen toimesta tuo ajatus meidän laskuttamisestamme oli alkunsa saanut, kerroin taloyhtiön toimistossa käydessämme taloyhtiön isännöitsijälle jo edeltä sen seikan, ettei meistä kumpikaan oikein luota kaikkien hallituksen jäsenten näkemysten, emmekä myöskään heidän mahdollisesti tekemiensä meitä koskevien laskuttamis- päätöksien oikeellisuuteen.

Tässä yhteydessä tuli mainittua myös syy epäluottamukseemme, joka syy oli yhteydessä aikaisemmin autokatoksestamme tapahtuneeseen sähkövarkauteen. Tuon tapahtuman silminnäkijänä minä olin näet täysin varma, toimistossa paikalla olijoille vihjaamistani, tapahtumaa koskevista tosiseikoista. En muistaakseni maininnut kuitenkaan läsnäolijoille sen henkilön nimeä, jonka olin nähnyt tuon sähkövarkaus- tapahtuman alkuperäiseksi toteuttajaksi, eli alkuun panijaksi. Kerroin heille ainoastaan näkemieni tapahtumien sisällöstä.

Nyt sen sijaan pyörävaraston edessä pihalla, kyseinen rouva alkoi itse, eli siis täysin omasta aloitteestaan, utelemaan minulta tuosta sähkön varastamistapahtumasta. Tällöin velvollisuuteni oli tietysti selittää rouvalle koko silminnäkijänä näkemäni tapahtuman sisältö, koskien tuota menneisyydessä tapahtunutta sähkövarkautta.

Tässä vaiheessa minun piti rehellisyyden nimessä, kertoa rouvalle myös rouvan oman aviopuolison osallisuudesta kyseiseen tapahtumaan, sillä juuri hänethän olin pihalla tuon sähkövarkauden alkuperäisenä toteuttajana nähnyt touhuamassa.

Melko perusteellisesta selonteostani huolimatta, kyseinen rouva jäi (huomioni mukaan) kovin epäuskoiseen asenteeseen, kertomaani sähkön varastamis- tapahtuman historiaa kohtaan. Näin tapahtui joko todellisesta syystä, eli siitä syystä, ettei rouva ollut alkuunkaan tietoinen, mitä aikoinaan oli pihalla todella tapahtunut, ja kenen toimesta. Tästä syystä hän mahdollisesti todella luuli virheellisesti, että minä muka valehtelin.

Toinen vaihtoehto oli se, että hän vain teeskenteli epäuskoista, pyrkien teeskentelyllään turhentamaan minun kertomani, eli asiasta täysin varmuudella, eli silminnäkijänä tietämäni tosiseikat. Tällä tavalla kertomaani asennoituessaan, rouva pyrki tukemaan miehensä asennetta, joka myös pyrkii kieltämään koko osallisuutensa kyseiseen sähkönvarkaus- tapahtumaan, väittäen olleensa kyseisenä päivänä koko päivän muka muualla, poissa kotoaan.

Tätä sähkön varastamisen aihetta en kuitenkaan tässä vaiheessa nyt tämän pitemmälle käsittele, vaan siirryn tuohon toiseen aiheeseen.

*

Toinen seikka näet, joka minua tämän rouvan jatkon esityksessä ihmetytti, oli se, että hän alkoi minultakin vaatia sen jo aikaisemmin taloyhtiön isännöitsijän välityksellä meille esittämänsä näkemyksen hyväksymistä, jonka mukaan meidänkin pitäisi muka vesivahinko- remonttimme yhteydessä hankkimamme uudet laatat itse maksaa. Perusteluna tälle rouvalle oli tässä vaiheessa se, että kahdet edellisetkin vesivahingot meitä aikaisemmin kärsineet perheet, olivat itse hankkimansa uudet laatat joutuneet jostakin syystä myös itse kustantamaan.

Tämän esittämänsä vaatimuksen todistin tälle rouvalle selvin sanoin perusteiltaan vääräksi, jopa vihjaten siitä, että heitä on saatettu vetää ihan jopa höplästä, jos heillä on todella ollut oikeus saada omatkin laattansa maksetuiksi taloyhtiön toimesta. Lisäksi selvitin hänelle sitä seikkaa, että jos heille on tehty vääryyttä, se vääryys ei korjaudu eikä tasoitu sillä, että meillekin samalla tavalla vääryyttä pitäisi tehdä.

Jos taas he ovat hankkineet sellaisia laattoja, jotka taloyhtiö olisi ollut velvollinen maksamaan, mutta he ovat täysin vapaaehtoisesti luopuneet käyttämästä taloyhtiön maksuvelvollisuutta hyödykseen, josta syystä he ovat maksaneet laattansa itse, tällöin heillä ei ole mitään oikeutta vaatia toisiakin, eli heitä myöhemmin vesivahingon kokeneita perheitä, maksamaan sellaiset laatat itse, jotka taloyhtiö on ”menettelytapa- ohjeen” selvien tekstien mukaisesti velvollinen kustantamaan.

Jos sen sijaan he ovat hankkineet itselleen sellaisia korkeamman tason laattoja, joiden hankintaa taloyhtiöllä ei ole ollut edes velvollisuuttakaan kustantaa, tämäkään seikka ei tasoitu sillä, että meidänkin pitäisi nyt puolestamme maksaa sellaiset laatat, joiden hankinnan taloyhtiöllä on selvä velvollisuus kustantaa.

Tähän väliin on ilmeisesti aiheellista pistää olennainen osa, eli saman sisältöinen jäljennös siitä tekstistä, jonka sähköpostina jo aikaisemmin lähetimme taloyhtiömme isännöitsijälle. Esitän tämän jäljennöksen hiukan korjattuna, ja jälleen ilman isännöitsijän ja edes omaa nimeni mainitsemista. Tästä syystä kirjoitan vaimonikin etunimen sijasta vain sanan ”vaimo.”

Lainaus alkaa:

”Arvoisa isännöitsijä ….. …....... Kävimme kyseisenä perjantaina vaimoni …... kanssa toimistossanne keskustelemassa sinun ja esimiehesi kanssa. Syynä toimistoonne tuloon oli se puhelinsoitto, jonka olit soittanut vaimolleni, kertoen hänelle, että suunnittelette kotimme pesuhuoneeseen asennettujen uusien laattojen laskuttamista meiltä. Vaimoni pitäisi tuo suunnitelmanne muka hyväksyä.

Perusteluksi aikomuksellenne esititte sen seikan, että kahdessa edellisessä talossamme tapahtuneessa vesivahinkotapauksessa, osakkaat olivat itse maksaneet laatat, jotka he olivat hankkineet. Tästä syystä keksitte saman `itse maksamis- säännön´ myös muka meidänkin tapaustamme koskevaksi.

Vaimoni ilmoitti teille selvin sanoin, ettei hän suinkaan hyväksy tuota aikomustanne, ja minäkin säestin vaimoani sillä oikeudella, että vaikka en olekaan osakas, olen kuitenkin asukkaana ja osakkaan puolisona asianosainen, jota yhtä lailla väärät ratkaisut koskevat. Minäkin siis ilmoitin teille, etten hyväksy tuota aikomustanne, koska tuollaiseen ratkaisuun teillä ei ole mitään laillista oikeutta. ...

Kun sinä ….. myös yritit meille vakuuttaa, ettette tee tuon suunnittelemanne ratkaisun toteutuksella kenellekään vääryyttä, vaan haluatte muka olla vain tasapuolisia, tuon vakuuttelusi sisältö ei ollut meidän kummankaan näkemyksen mukaan totuuden mukainen. Nyt, tässä tämän tekstini jatkossa, tulen osoittamaan sinulle, ettei aikomuksenne ole suinkaan meitä kohtaan oikeuden mukainen.

Lainaan ensiksi vastuunjakotaulukosta kohdan: ” 7. korjausten suorittaminen ” tekstin: ”On huomattava, ettei osakkeenomistajalla ole oikeutta taloyhtiötä kuulematta suorittaa sen laskuun yhtiölle kuuluvia huoneistokohtaisia korjauksia. Yhtiöllä työn teettäjänä on pääsääntöisesti oltava oikeus määrätä suoritettavan korjauksen laajuus, suorittaja ja kustannukset, mikäli mahdollista kuitenkin yhteisymmärryksessä osakkeen omistajan kanssa.”

Tämä yhtiön määräämisen oikeus ei kuitenkaan anna oikeutta olla välittämättä tämän vastuunjakotaulukon sivulta 8. löytyvästä tekstistä, josta löytyy ”putkistovuodot”- kohta, ja sen jälkeen ruksi (x) a- kohdassa, jossa lukee: ”yhtiö teettää ja maksaa.”

Kun siirrymme vastuunjakotaulukossa taaksepäin, eli sivulle 6, löydämme sieltä kohdan: ”märkien huonetilojen vesieristeet”, jonka jälkeen jälleen löytyy ruksi (x) a- kohdasta, jossa lukee: ”yhtiö teettää ja maksaa.”

Meidän kotimme ”märkä huonetila” on nimenomaan pesuhuoneemme, jonka vesieristeiden vaurioitumisesta löytyy todiste ”tarkastusraportin” sivulta 6, jolta sivulta löytyy kaksi kuvaa. Toinen kuvista eli alempi, kuvaa keittiön ja pesuhuoneen välisen seinän märkyysmittausta, ja kuvan oikealta puolelta löytyy teksti: ”Pesuhuoneen puolelta seinälevy alaosastaan kastunut.”

Pesuhuoneemme vesieristeet olivat siis myöskin uusinnan tarpeessa, vaikka tarkastusraportin sivu- neljän (4) kuvassa, pesuhuone olikin jätetty punaviivalla ympäröidyn pahimmin kastuneen alueen ulkopuolelle.

Pesuhuoneemme vesieristeitä ei ollut mahdollista korjata muulla tavoin, kuin purkamalla pois entiset laatat, ja asentamalla tehokuivauksen jälkeen uudet laatat entisten tilalle.

Kysykäämme nyt, mistä syystä kahden aikaisemmin tapahtuneiden vesivahinko- huoneistojen asukkaat, ovat maksaneet itse tarvitsemansa laatat huoneistoihinsa?

On olemassa vain kolme mahdollista syytä. Ensimmäinen mahdollinen syy on se, ettei heillä tapahtunut vesivahinko ole turmellut heidän kotiensa sellaisia tiloja, joihin laattojen uusinta olisi ollut tarpeellista, yhtiön teettämänä ja maksamana.

Toinen syy on saattanut olla se, että he ovat hankkineet itselleen niin tasokkaita laattoja, ettei yhtiö ole suostunut kyseisiä laattoja kustantamaan.

Kolmas syy on saattanut olla se, että vaikka he ovat hankkineet itselleen sellaisia laattoja, joiden hankinnan taloyhtiö olisi ollut velvollinen kustantamaan, he ovat silti, täysin vapaaehtoisesti, kustantaneet laattansa itse. Eli, he ovat luopuneet oikeudestaan käyttää taloyhtiön laattojen maksamisvelvoitetta hyödykseen. Jos näin on ollut asian laita, silloin heillä ei ole mitään oikeutta vaatia myöhemmin tapahtuneen vesivahingon kärsinyttä perhettä, luopumaan myöskin oikeudestaan, käyttää taloyhtiön laattojen maksamisvelvoitetta hyödykseen. Eli, heidän tekemänsä päätös on ollut täysin heidän ja taloyhtiön välinen, senhetkistä tilannetta koskeva asia, eikä millään tavoin velvoita myöhempänä aikana vesivahingon kärsinyttä perhettä samanlaisen päätöksen toteuttamiseen.

Mikä tahansa siis edellä esitetyistä vaihtoehdoista olikaan heidän syynsä siihen, että he kustansivat laattansa itse, se päätös oli yksinomaan heidän ja yhtiön välinen asia.

Suoranainen vääryyden huippu olisi minun mielestäni sen sijaan se, että yhtiö edes suunnittelisi maksattaa meidänkin hankkimamme laatat meillä itsellämme, vedoten siihen, että nämä kaksi perhettäkin ovat aikaisemmin itse laattansa maksaneet.

Täysin ilman meidän omaa syytämme meillä tapahtunut vesivahinko on kaikkine seurauksineen vakuutusyhtiön tiedossa ja myös vakuutusyhtiön hyväksymä. Vakuutusyhtiö myös olettaa, että taloyhtiö myöskin hoitaa päivänselvästi taloyhtiön kontolle kuuluvat korvaus- ja maksuvelvoitteet.

Pidämme siis täytenä selviönä, ettei taloyhtiömme hallituksen jäsenillä ole alkuunkaan minkäänlaisia oikeuksia, luopua taloyhtiön korvausvelvollisuuksista meitä kohtaan, ja sälyttää omat maksamisen velvollisuutensa meille itsellemme.

Olin itse paikalla kuulemassa sen keskustelun, jonka vaimoni kävi taloyhtiön isännöitsijä (nimi sensuroitu) kanssa, meille hankittavien laattojen laadusta. Täysin isännöitsijän antamien ohjeiden mukaiset laatat tuli meille hankittua, ja nimenomaan isännöitsijän itsensä sitä selvittävällä edellytyksellä, että taloyhtiö kyllä ne kustantaa, jos laatat ovat isännöitsijän antamien ohjeiden mukaiset.

Mielestäni ei siis ole mahdollista, että isännöitsijän meille antamat ohjeet ja lupaukset mitätöityisivät vain sen tähden, että eräs naapurikateuden valtaama taloyhtiömme hallituksen jäsen, on alkanut tuota mitätöimistä vaatimaan. Tuota vaatimusta ei oikeuta sekään seikka, vaikka vaatijalla onkin ollut vaatimuksensa tukena erään toisen taloyhtiön hallituksen jäsenen kannatus, jolla on yhtä lailla ollut mätään suuntaan nyrjähtänyt mielipide tästäkin aiheesta.

Kun tämän rouvan, eli kyseisen hallituksen jäsenen kotona tapahtuneen vesivahingon tähden, tämä kyseinen rouva on itse uudet laattansa jostakin syystä maksanut, näin nyt pitäisi muka meidänkin tapauksessamme tehdä, täysin vastoin menettelytapa- ohjeen tekstien, ja isännöitsijämme meille suullisesti antamia lupauksia.

Jos he todella tuollaiseen kaavailemaansa laittomaan päätökseen sortuvat, meiltä kyllä löytyy keinoja saattaa asia viranomaisten ratkaistavaksi. Onhan olemassa kuluttajasuojalautakunnat, asianajajat, ja tuomioistuimet, joiden avulla on mahdollista saada (nämäkin kaksi) mahdollisiin laittomiin päätöksiin sortuneet taloyhtiömme hallituksen jäsenet, noudattamaan velvollisuuksiaan. ...

Korjattu lainaus päättyi.

Nyt, eli tämän jatkon tekstin kirjoittamiseni päivänä, eli 19.01. 2015, kyseinen taloyhtiön hallituksen tilaisuus tuli pidettyä. Meidän asiaamme koskevassa käsittelyssä, jossa vaimoni oli läsnä, tuli (hänen minulle kertomanaan) selvästi ilmi, että sekä taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, kuten myös taloyhtiön isännöitsijä, olivat kumpikin yhtä mieltä siitä, että minun ja vaimoni näkemys meidän kotiimme hankittujen uusien laattojen maksuvelvoitteen siirtämisestä eli ymppäämisestä meidän kontollemme, olisi laillisuuden vastainen teko.

Tämän seikan tuossa kokouksessa julki tultua, tuo vaimoani laattojemme hankinnan maksajaksi vaativa vastapuoli (eli nuo kaksi taloyhtiön hallituksen asenteiltaan mätään suuntaan pahasti nyrjähtänyttä jäsentä), esittivät taloyhtiömme isännöitsijälle ja taloyhtiömme hallituksen puheenjohtajalle, tappionsa varalle keksimänsä uuden näkemyksen, jonka he olivat takataskuunsa jo edeltä keksineet ja varanneet.

Tähän uuteen keksimäänsä ja esittämäänsä näkemykseen turvautuen, he alkoivat jatkossa vaatia vaimoani uusien hankkimiemme laattojen kustantajaksi, sillä täysin mielettömällä perusteella, että laattojen sijasta alkuperäisissä pesuhuoneemme seinissä ei ollut laattoja ollenkaan. Heidän väitteensä mukaan laattojen sijasta meidän pesuhuoneemme seinillä oli näet alkuaan ollut vain muovimatot pesuhuoneen seinien päällysteinä.

Vaimoni kuitenkin osti tämän huoneiston meidän kodiksemme sellaiseen tilaan korjattuna, jolloin pesuhuoneemme seinille oli asennettu laatat. Siinä tapauksessa että laattojen sijalla olisivat pesuhuoneemme seiniä edelleen peittäneet vain muovimattopäällysteet, myös huoneiston hintakin olisi ollut vaimoni maksamaa ostosummaa alhaisempi. Meidän kannaltamme katsottuna, me siis ostimme ja maksoimme tämän huoneiston kodiksemme sellaisessa kunnossa, että myös pesuhuoneemme seiniä peittivät nykyaikaiset laatat.

Meidän kannaltamme katsottuna todella mieletön väite oli siis sellainen väite, jonka mukaan meillä tapahtuneen vesivahingon seurauksena taloyhtölle kuuluva maksuvelvoite uusien laattojen kustannuksesta, siirtyisikin muka meille itsellemme vain siitä syystä, että joskus menneisyydessä, ennen vaimoni nykyiseen asuntoon ostamaansa omistusoikeutta, meidän kotimme pesuhuoneen seiniä olivat peittäneet laattojen sijasta vain muovimattopäällysteet.

Tällaisia täysin mielettömiä perusteluita omille vaatimuksilleen esittivät siis nuo kaksi taloyhtiömme hallituksen jäsentä. Eli sellaiset ihmiset, joista toinen alkuaan esitti vaatimuksensa vain selvään naapurikateuteensa vetoamalla. Alkuperäinen väite näet oli kyseisen rouvan esittämältä sisällöltään sellainen, että meidänkin pitäisi muka laattamme itse vaimoni toimesta maksaa, koska rouvakin oli omat laattansa aikaisemmin itse maksanut, kuten myös eräs toinen taloyhtiön osakas oli omassa tapauksessaan tehnyt.

Jälleen siis tuli osoitettua todeksi se jo aikaisemmin tekemäni havainto näistä kahdesta taloyhtiömme hallituksen jäsenestä. Sen havainnon mukaan heistä kumpikin on täysin soveltumaton siihen tehtävään jota taloyhtiön hallituksen jäsenyys edellyttää.

Taloyhtiömme hallituksen jäsenyys näet minun mielestäni edellyttäisi tuohon jäsenyyteen soveltuvilta henkilöiltä täysin rikollisuuteen viittaavista taipumuksista vapaata rehellisyyttä, kuten myös vapautta naapurikateuteen perustuvista näkemyksista ja naapurikateudesta johtuvista toimenpiteistä. Noita hallituksen jäsenyyden edellyttämiä ominaisuuksia ei kummallakaan kyseisistä henkilöistä ole, jonka seikan kykenen myös jatkon selostuksissani todeksi osoittamaan.

R. P.

*

Edellisessä raportissani tein selkoa iltapäivällä, 16.12.2014 tapahtuneesta kohtaamisestani erään naapurin rouvan kanssa. Nyt en aio toistaa edellisessä raportissani jo kertomaani, vaan jatkan tuossa raportissa kertomatta jääneistä tapahtumista. Seuraavaksi palaan siis nyt takaisin tuohon sähkön varastamis- tapahtuman aiheeseen.

Aamulla 18.12.2014 kävin aikaisin postilaatikollamme, hakemassa päivän lehdet. Tällöin löysin laatikosta myös kirjekuoren, jonka päälle oli kirjoitettu seuraava, suorastaan valheellinen ja meitä kumpaakin eli vaimoani ja minua herjaava teksti: "Osakkeen Omistajalle ja hänen poikaystävälle."

Tämä kirjekuoren päälle kirjoitettu, jälleen siis selvällä herjauksella höystetty, meitä molempia herjaava teksti, kertoi minulle heti saman tien, eli heti tuon kirjekuoren päälle kirjoitetun tekstin luettuani, kuka oli tuon kirjekuoren meidän postilaatikkoomme pudottaja.

Minähän en näet suinkaan ole vain vaimoni `poikaystävä´, vaan aivan virallinen aviopuoliso, joka tulin vihityksi nykyisen vaimoni kanssa jo lähes 30 vuotta sitten, eli 13.11.1987.

Vaimoni loukkaantui tuohon kirjekuoreen kirjoitetusta tekstistä perusteellisesti, josta syystä hän kirjoitti tuon saman kuoren päälle oikaisevan vastauksen, aikoen mennä ja pudottaa kuoren tuon herjaajan omaan postilaatikkoon. Minä kielsin vaimoani aikomustaan toteuttamasta, selittäen, ettei tuosta teosta olisi mitään hyötyä.

Päin vastoin kyseinen herjaaja vain hykertelisi itsekseen, siitä riemastuneena, että hänpä oli onnistunut jälleen tarkoitteessaan, eli keksimänsä valheen avulla naapureilleen ilkeilemisessään, päämääränään heidän loukkaamisensa.

Lisäksi kuoren säilyttäminen meidän hallussamme, on mahdollisissa jatkon tilanteissa oiva todistus siitä, miten pahasti tämän kyseisen naapurimme asenteet ovatkaan mätään suuntaan nyrjähtäneet.

Kirjekuori ja sen sisältä löytynyt kirjoitettu teksti toimii myös oivana tositteena siitäkin, miten törkeällä tavalla kyseisen tekstin rustaaja, on syyllistynyt kunnian loukkaukseen sähkövarkaus- tapahtuman silminnäkijää kohtaan, nimittämällä kyseistä silminnäkijää ”valehtelijaksi”, ”unen näkijäksi” ja jopa ”pää sekaisin olijaksi.”

Mitä tulee ”poikaystävä”- sanan merkitykseen, verrattuna aviomieheen, normaalielämän ero on valtava. Aviomiehet viettävät normaalielämässä yleensä kaikki yönsä kotonaan, vaimojensa seurassa, mutta niin eivät suinkaan tee poikaystävät. Poikaystävien tyttöystävätkin lähettävät monesti poikaystävänsä muualle, öitään viettämään.

Koska tämä naapurini viettää melkein säännöllisesti suurimman osan öistään, ei suinkaan niin sanotun vaimonsa kotona ja seurassa, vaan muualla, juuri häneen sopii tuo poikaystävän nimike paljon paremmin kuin minuun. Hänhän suorastaan `asuu´ muualla, minä sen sijaan todellakin asun vaimoni luona yhteisessä kodissamme, ollen kotonani vaimoni luona kaikki yöt. Tämä edellä selostamani oikaisu todistaa jopa siis sen, että tämän rienaajan herja, jonka hän kohdisti minuun ja vaimooni, kuvaakin tosiasiassa hänen omaa tilannettaan.

Kuvaavaa ja todella paljastavaa on sekin seikka, että nämä henkilöt, jotka yrittävät valheisiin turvautumalla peitellä aikaisempia edesottamuksiaan, eli yrittävät valheisiin turvautumalla jopa mitätöidä silminnäkijän todistukset heidän kolttosistaan, samat henkilöt lankeavat jatkuvasti ja tietoisesti valehtelemaan lisää, eli uusia valheita keksimään.

Ja näin tapahtuu juuri siinäkin vaiheessa, kun he yrittävät entisiä kolttosiaan keksimillään uusilla valheilla peitellä. Tämänkin kirjekuoren postilaatikkoomme pudottaja on näet tietänyt aivan täydellä varmuudella, etten minä ole todellakaan pelkästään mikään vaimoni `poikaystävä´, vaan täysin pesunkestävä virallinen aviopuoliso, eli ollut sitä jo vuodesta tuhat yhdeksänsataa kahdeksankymmentä seitsemästä asti.

Mutta tällaisia nämä valheita viljelevät ovat. He paljastavat itse itsensä valehtelijoiksi silloinkin, kun yrittävät entisiä valheitaan ja kolttosiaan puolustella, uusia valheita keksimällä. Tarkoitteenaan heillä, uusia valheita keksiessään on se, että heidän entiset, toisia kohtaan tekemänsä kolttosetkin, uusien valheiden alle, näkymättömiin peittyisivät.

Kun tuohon kirjekuoreen kirjoitetun, ja täysin selvästi herjaavassa tarkoituksessa sepustetun tekstin luin, mieleeni nousi taruolento, nimeltään Pinokkio, eli puunukke, jonka nenä oli yleensä lyhyt, mutta hänen nenänsä piteni huomattavasti aina silloin, kun hän lankesi valehtelemaan.

Tulikin mieleen, että jos tällä kirjekuoren päälle kirjoitetun kyseisen valheellisen tekstin kirjoittajalla olisi Pinokkion nenä, se nenä olisi jo tähän mennessä, hänen viljelemiensä toistuvien valheiden seurauksena, kasvanut pituutta vähintään puolesta metristä jopa metrin mittaiseksi.

Kun sitten avasin tuon kirjekuoren, löysin sen sisältä paperiarkin, joka sisälsi lisää herjauksia minua kohtaan. Tuon kirjekuoren sisältä löytynyt paperi sisälsi näet seuraavan kuulakärkikynällä kirjoitetun tekstin, jonka lainaus nyt alkaa. Tästä lainauksesta jätän jälleen pois tekstin alta löytyvän kirjoittajan nimen, koska jätin edellä mainitsematta myös hänen vaimonsa nimen. Myös leikkaajan nimen muutan sanaksi `leikkaaja´, sillä tässä vaiheessa nimet eivät ole tärkeitä, vaan ainoastaan itse asia.

Lainaus rienaajan tekstistä alkaa;

”NAAPUREILLE

näillä sanoilla,

Sinä …....... syytät minua sähkö varkaaksi. Se on erittäin suuri kunnianloukkaus. Nämä ovat aivan perättömiä syytöksiä. Oletko nähnyt unta tai onko pääsi muuten sekaisin. Varmistimme leikkaajalta. Hän itse laittoi lähimpään koskettimeeen leikatakseen jotain puskaa. Me olimme silloin Mestilässä. Tulimme iltapäivällä kotiin. Leikkaaja pyysi Sinun huutamisen jälkeen anteeksi kun oli vienyt sinulta sähköä vahingossa. Sinun päässä hautoo vieläkin tämä asia ja rupeat syyttämään minua (sairasta). Älä sano väärää todistusta lähimmäistäsi.

…. …...”

Lainaus päättyi, ja kuten edellä kerroin, kirjoittajan ja nimetyn vastaanottajan, kuten myös leikkaajan nimet olin tekstistä pois jättänyt.

Nyt on vuorossa kommenttini edellä olevan tekstin johdosta.

Tekstin kyhääjä kirjoitti: "Sinä …....... syytät minua sähkö varkaaksi. Se on erittäin suuri kunnianloukkaus."

Vastaan:

Vaimosi tullessa pihalla puhuttelemaan minua, `en suinkaan syyttänyt sinua sähkövarkaaksi´, kuten sinä nyt minua syyttämisestä syytät. Vaimosi esittämään kysymykseen minä vain vastasin täysin rehellisesti eli totuuden mukaisesti, kertoen hänelle, mitä silminnäkijänä olin nähnyt.

Ja sitä minun silmilläni näkemääni ei mikään sinun keksimäsi valhe tyhjäksi tee, eikä muuksi muuta.

Mitä siis olin nähnyt?

Olin nähnyt juuri niin, kuten olen vaimollesi kertonut. Olen nähnyt sinun kulkevan pihan yli autokatoksiamme kohti, sähköjohto käsissäsi, ja olen jopa kuullut sinun lausuvan kulkiessasi leikkaajan kuultavaksi tarkoitetut sanat, "Voit ottaa sähköä täältä."

Olisiko minun pitänyt valehdella vaimollesi, kertomalla, etten ole nähnyt ketään, tai olla kokonaan vastaamatta hänen esittämäänsä kysymykseen?

Myöhemmin samana päivänä, kun näin sinut edellä kertomaani toteuttamassa, näin jopa leikkaajan sähköjohdon pistetyksi meidän autokatoksemme sähkönottorasiaan kiinni. Heti näkemäni tapahtuman jälkeen, sitä seuraavana päivänä, olen selostanut kirjoittamaani raporttiin ne vaihtoehdot, mitä näkemäni ja kuulemani on saattanut minun mielestäni merkitä.

Jos minun sinusta näkemäni tosiasia on muka sinun mielestäsi kunnianloukkaus sinua kohtaan, niin se olkoon sitten sinun mielestäsi sitä. Silti minun sinusta näkemäni tosiasia ei siitäkään miksikään muuksi muutu, vaan se on sinusta kertomani tulessakin palamaton totuus.

Lisäksi ainoa todellinen kunnianloukkaus tässä asiassa on se, johon sinä itse olet juuri nyt, tuon kirjoittamasi tekstin välityksellä syyllistynyt minua kohtaan, yrittäessäsi tehdä minusta, eli sinun suorittamasi sähkövarkauden silminnäkijästä, valehtelijan.

Suorastaan huvittavaa sen sijaan oli sitten se, että kun tämän tekstin kirjoittaja yritti haukkua minua `sairaaksi´, hän tosiasiassa todisti (tosin vastentahtoisesti) juuri itsensä `sairaaksi´, kirjoittaessaan seuraavan lauseen: "...ja rupeat syyttämään minua (sairasta)."

En minä ole syyttänyt ”sinua sairasta”, vaan sinä itse kerroit selvillä omilla sanoillasi olevasi `sairas´.

Tämän rienaajan kirjoittama toinen herjaus oli (jo kirjekuoren päältä löytyvän tekstin, eli kuoren päältä löytyneen rienauksen lisäksi) tämä hänen kirjoittamansa virke:

"Oletko nähnyt unta tai onko pääsi muuten sekaisin."

Vastaan jo edellä vastaamani lisäksi: En ole suinkaan nähnyt unta, eikä pääni ole myöskään suinkaan sekaisin.

Toistan:

Tuon herjaajan esittämien vaihtoehtojen sijasta olen sen sijaan nähnyt kyseiset kysymykset kirjoittaneen miehen kulkevan pihan yli, sähköjohto käsissään, autokatoksiamme kohti, ja olen kuullut korvillani hänen suullaan lausutun lauseen: "Voit ottaa sähköä täältä."

Tämän lauseen hän lausui tuolle uudelle leikkaajalle, joka ei ollut minun näkyvissäni, vaan talon kulman takana. Näin vain tämän kyseisen naapurin, joka tuota lausetta lausuessaan, kulki samalla pihan yli, autokatoksia kohti. Olen kuullut ja nähnyt juuri niin, kuten olen heti tapahtuman jälkeen kirjoittamassani raportissa tapahtuman sisällöstä selostanut.

Leikkaajalta tämä rienaaja on lisäksi `varmistanut´ aivan väärää asiaa. Hänen olisi pitänyt varmistaa leikkaajalta sitä seikkaa, kuka olikaan se henkilö, joka ohjasi tämän leikkaajan, pihamme yksityisten perheiden hallussa olevista autokatoksista sähköä varastamaan, pihan yli kulkien, ja lausuen hänelle sanat: "Voit ottaa sähköä täältä."

Heti tapahtuman jälkeen tapahtumasta kirjoittamani raportti, kertoo lisäksi totuuden mukaisesti, kyseisen leikkaajan käytöksestä aivan toista, kuin mitä tämä rienaaja hänen lausumakseen väitti. Vai onko rienaaja ehkä tulkinnut tuon leikkaajan minulle lausumansa virkkeen, jälleen siitäkin virkkeestä sarvikelkkaa pukaten, anteeksi pyynnöksi?

Se vastaus oli näet kaukana anteeksi pyynnöstä.

Minä näet kysyin kyseiseltä leikkaajalta, juuri samana aamuna pihalla näkemäni ja kuulemani perusteella, eli sähkövarkauden toteutumisen ja sen varkaustapahtuman todeksi huomaamiseni perusteella, seuraavan kysymyksen: "Kuka sinua on neuvonut ja antanut luvan, ottaa sähköä meidän autokatoksemme sähkönottorasiasta?"

Leikkaajan vastaus minulle ei ollut suinkaan mikään anteeksi pyyntö, vaan kaukana anteeksi pyynnöstä, joten tästäkin seikasta tämä rienaaja laski todella selvää sarvikelkkaa. Leikkaaja näet esitti minulle seuraavan vastakysymyksen:

"Pitäisikö muka minun juosta asuntojen ovilla, pyytämässä lupaa siihen, että saisin työhöni tarvitsemaa sähköä käyttööni?"

Tähän hänen kysymykseensä vastasin raportissani kertomallani tavalla, joka vastaus alkoi sanoilla: "Juuri niin sinun pitäisi tehdä... ..."

Nyt vielä takaisin tuon rienaajan kirjoittamaan tekstiin:

Kun tämä rienaaja kirjoitti viimeiseen, nimeänsä edeltävään lauseeseen sanan, `väärä´, ja jatkoon sanan, "lähimmäistäsi", hän varmaankin yritti saada aikaiseksi kieliopillisesti oikein kirjoitetun lauseen, eli kirjoittaa sanat "väärää" ja "lähimmäisestäsi", jolloin olisi syntynyt oikein kirjoitettu lause, eli seuraava:

"Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."

Tähän vastaan, etten minä suinkaan ole sanonut väärää todistusta kenestäkään `lähimmäisestäni´, enkä myöskään tästä rienaajastani, vaan olen kertonut tulessakin palamattoman totuuden siitä, missä ja mitä tekemässä olen nähnyt juuri tämän kyseisen rienaajan, olleen paikalla kyseisenä päivänä.

Lisäksi olen kertonut senkin, minkä lauseen kuulin tämän herjaajan päästävän suustaan, kulkiessaan pihan yli autokatoksia kohti, sähkön varkautta valmistelemaan.

Koska hän kieltää paikalla olonsa, siihen voi olla syynä, tahallisen valehtelun lisäksi vain yksi toinen syy, eli jo pitkälle edennyt dementia, jolloin hän olisi todella tyystin unohtanut kyseisen päivän aamun tapahtumat.

En kuitenkaan jaksa uskoa hänen niin pahasti dementoituneen, josta syystä pidän paikkansa pitävänä tuota toista, eli jo edellä raportissani ilmi tuomaani vaihtoehtoa, hänen paikalla olonsa kieltämisen syyksi. Raporttini tekstit joita tarpeen vaatiessa jatkossa lisää lainaan, puhukoot tästä aiheesta lisää.

Onkin aiheellista kertoa, tämän naapurin valheellisen väitteen tähden, vielä lisää kyseisen sähkövarkauspäivän tapahtumista.

Tuo naapuri näet valehtelee, ettei hän ole ollut kyseisen päivän aamun aikana edes ollenkaan paikalla kotonaan. Jos tuo väite olisi totta, silloin hän ei olisi ollut paikalla ohjaamassa leikkaajaa ottamaan sähköä autokatoksien sähkörasioista.

Tällöin en olisi voinut myöskään nähdä häntä, enkä myöskään kuulla hänen ääntään, jonka varmuudella olen oppinut hänen äänekseen tunnistamaan.

Koska minä kuitenkin näin hänen olevan paikalla, ja jopa kuulin hänen leikkajalle lausumansa lauseen sisällön, tämä todistaa, että hänen väitteensä paikalla olemattomuudestaan on keksitty valhe.

Kun kotimme pihamaalla, kyseiset seikat siellä näkemässä ja kuulemassa oltuani, palasin hetken päästä pihalta sisään. Tällöin kerroin sisällä vaimolleni, mitä olin juuri pihalla sekä nähnyt että kuullut. Eli, sisälle tultuani ihmettelin vaimolleni juuri sitä seikkaa, miksi tuo naapuri oli menossa ottamaan leikkaajalle sähköä yksityisten perheiden hallussa olevista autokatosten sähkönottorasioista, joiden joukosta ei löydy yhtäkään rasiaa, joista otetun sähkön taloyhtiö maksaa.

Minun ihmettelyni seurauksena vaimoni mielenkiinto heräsi, ja hän meni hetken kuluttua pihalle katsomaan, mihin, eli kenen perheen hallussa olevaan sähkönotto- rasiaan leikkaajan johto oli pistetty kiinni.

Tultuaan pihalta takaisin sisään, vaimoni kertoi minulle, että leikkaajan sähköjohto oli pistetty kiinni meidän hallussamme olevan autokatoksen sähkönotto- rasiaan.

Tämän vaimoltani kuultuani, minä puolestani lähdin pihalle, asian itse pihalta varmistamaan. Kun sitten itsekin näin, että johto oli todella pistetty kiinni meidän autokatoksemme sähkörasiaan, silloin menin oitis leikkaajaa puhuttelemaan, kuten olen asiasta teksteissäni, ja tässäkin tekstissä jo kertonut.

Tätä vaimoni osuutta sähkövarkaus- tapahtuman tosiseikkojen varmistumiseen, en ole aikaisemmin kertonut siitä syystä, että olen halunnut varjella vaimoani kyseisen naapurin vihan kohteeksi joutumiselta.

Nyt kuitenkin on ollut aiheellista tämäkin tosiseikka kertoa, sen varmistamiseksi, että kaikki kerrotut tapahtuman vaiheet, ovat todella olleet yhden ja saman päivän tapahtumia.

Tällöin on poistettu se mahdollisuus, että minun menoni leikkaajaa puhuttelemaan olisi tapahtunut toisena päivänä, kuin näkemäni ja kuulemani naapurin touhuilu pihalla, sähkövarkautta valmistelemassa.

Jos näet minun naapurin näkemiseni pihalla, sähkövarkautta touhuavana, ja minun keskusteluni leikkaajan kanssa, olisivat olleet eri päivien tapahtumia, tämä olisi ollut ainoa mahdollisuus siihen, että naapurini valheellinen väite kyseisenä päivänä paikalla olemattomuudestaan, olisikin saattanut tältä osin pitää paikkansa.

*

Lopuksi korostan, etten suinkaan pidä esillä tätä sähkön varastamista meidän hallussamme olevan autokatoksemme sähkönottorasiasta taloudellisista syistä.

Täysin selvä on se seikka, ettei edes yhden pensaiden leikkauksen koko urakka, meidän kustannuksellamme sähköä ottaen, se ei mitenkään saattaisi talouttamme rahallisiin vaikeuksiin. Siksi vähän sähkö yhdestä rasiasta otettuna lopultakin maksaa, vaikka kotiemme sähkölaskut eivät suinkaan ole minun mielestäni turhan pieniä.

Totuus kuitenkin on arvo itsessään, ja juuri tästä syystä pidän tärkeänä paljastaa pieniinkin varkaussummiin johtaneet syyt, ja varsinkin näihin varkauksiin sortuneiden henkilöiden väärinteot ja nyrjähtäneet väärät asenteet. Tämä on ollut motiivini tässäkin tapauksessa.

*

Toisessa taloyhtiömme asuinrakennuksessa asuva miespuolinen taloyhtiön hallituksen jäsen, kertoi minulle eräässä ruokakaupassa oman tietämyksensä siitä, miten taloyhtiössämme on perinteisesti sallittu kaikkien talon töihin palkattujen työntekijöiden, ottavan laitteisiinsa sähköä ihan mistä itse tahtovat.

Näin hän kertoi, minun kysyessäni häneltä hänen kantaansa, vain muutama päivä kohtaamisemme edellä tapahtuneen sähkönoton jälkeen, joka otto tapahtui luvatta, meidän hallussamme olevan autokatoksen sähkönottorasiasta.

Tästä edellä mainitsemastani kertojasta olen jo aikaisemmin kirjoittanut raporttiini seuraavaa, eli lainaus alkaa:

”Toinen miespuolinen todellinen sähkövarkauksien hyväksyjä asuu taloyhtiömme toisessa rivitalon pätkässä, ja hänkin on jopa taloyhtiömme hallituksen jäsenistöön kuuluva.

Kerran, melkein heti varkaustapahtuman paljastumisen jälkeen, törmäsin häneen eräässä ruokakaupassa, ja mainitsin hänelle sähkövarkaasta, joka oli ottanut meidän autokatospaikastamme meiltä sähköä, meiltä lupaa kysymättä.

Puhuin sähkön varkaustapauksesta hänelle, koska hän oli taloyhtiömme hallituksen jäsen. Kysyin siis häneltä hänen kantaansa moiseen varasteluun, että hyväksyykö hän taloyhtiön hallituksen vastuullisena jäsenenä moisen varastelun.

Mutta mitä tekikään tämä hallituksen jäsen?

Hän alkoi väittää, että taloyhtiössä on muka perinteisesti ollut vallalla sellainen sääntö, että taloyhtiön töihin palkatuilla työntekijöillä on ollut vapaus ottaa tarvitsemaansa sähköä kenen tahansa yksityisen perheen hallussa olevasta autokatoksen sähkönottorasiasta.

Hän siis alkoi väittää ihan vakavissaan minulle, että kaikkien taloyhtiön yksityisten asukkaiden autokatospaikkojen sähkönottorasiat ovat perinteisesti olleet kaikkien taloyhtiön töihin palkattujen sähkön tarvitsijoiden vapaasti käyttöönsä valittavissa.

Näin ollen hänen väitteensä mukaan pensaiden leikkaajillakin on oikeus ottaa tarvitsemansa sähkö ihan mistä yksityisen asukkaan hallussa olevasta sähkön pistokerasiasta suinkin itse haluavat.

Ilmaisin hänelle selvin sanoin, etten usko hänen tuon väitteensä voivan pitää paikkaansa.

Tämän vastaukseni kuultuaan hän jatkoi, ettei hän edellä kertomansa lisäksi ota asiaan muuta kantaa, ja kääntäen kaupassa minulle kylmästi selkänsä, hän mitään lisää sanomatta marssi tiehensä.

Luonnollinen seuraus moisesta käytöksestä minua kohtaan, oli minun puoleltani se, etten hänen vastaan tulemisiaan seuraavissa kohtaamisissamme kovin valoisasti noteerannut.

Kun sitten hiukan tämän kaupassa tapahtuneen jälkeen, menin erään kerran postilaatikollemme, postilaatikossamme olevaa pikku vikaa korjailemaan, ilmestyi tämä hallituksen jäsen muutaman metrin päässä olevan oman postilaatikkonsa viereen.

Tällöin hän minun yllätyksekseni kääntyi minuun päin ja asetti käsiensä nyrkit vyötärölleen, ja kumpikin käsi noin 90 asteen kulmassa sivuillaan, alkoi röyhkeän tuntuisesti, päänsä eteenpäin työntäen, minua tuijottamaan.

Kun huomasin tuijotuksen, tuijotin tietysti takaisin, jonka jälkeen hän noin viiden minuutin röyhkeän tuijottamisensa jälkeen, otti hitaasti lyhyitä uhoaskeleita, itsensä ympäri lyhyin askelin tanssien, ja lähti sitten marssimaan asuntonsa ovelle päin.

Tämän asuinyhtiömmme hallituksen jäsenen tällaista uhoamista katsellessani, mieleeni tuli Samoan saarten uhotanssijat, jotka samanlaisin liikkein ja elkein tanssivat vieläkin turisteille näytteeksi sotaisia uhotanssejaan.

Tämä taloyhtiömme hallituksen jäsen on ilmeisesti katsellut ahkeraan televisiosta noita Samoalaisia, ja ottanut heistä oppia.

Tullessaan omalle postilaatikolleen ja nähdessään minun olevan omaa laatikkoani korjailemassa, hän päättikin tanssia minulle tuon television katselemisesta oppimansa Samoalaisten uhotanssin.

Mikä tällä asuinyhtiömme hallituksen jäsenellä onkaan ollut hänen vihamielisen käytöksensä motiivi, koskien hänen sortumistaan tuohon postilaatikkotanssinsa minulle esittämiseen, sen saatan kyllä arvata.

Motiivina on ollut hänen kiukkunsa siitä, etteivät hänen aikaisemmin ruokakaupassa puhumansa perättömät puheet meidän asuinyhteisömme kolhoosiyhtiön kaltaisuudesta, ne puheet eivät olleet minusta paikkansa pitäviä eli uskottavia.

Tuollaisen postilaatikollaan toteuttamansa tanssimiskäytöksen laadusta, eli mielettömästä järjettömyydestä, minulle ei sen sijaan jäänyt pienintäkään epäilystä.

Mies oli ilmeisesti kokenut minun kaupassa hänelle kertomani sähkön varkaustapauksen hyökkäykseksi ja loukkaukseksi hänen edustamaansa asuinyhteisömme kolhoosinäkemystä vastaan, jollaisena hän taloyhtiötämme pitää. Tämä loukkaus ja hyökkäys piti siis minulle nyt hänen mielestään kostaa, esittämällä minulle hänen vihaansa ilmentävää uhotanssia postilaatikoilla.”

Lainaus aikaisemmasta raportistani päättyi.

*

Tuon sähkön oton minä siis olin tulkinnut silloin, ja tuon sähkön oton minä tulkitsen edelleenkin sähkön varastamiseksi.

Mielestäni oli siis todella törkeä temppu, että kyseinen naapurini meni ja pisti (tai vähintään ohjasi tuon uuden leikkaajan pistämään) sähköjohdon meidän hallussamme olevan autokatoksen sähkönottorasiaan kiinni.

Jos hän olisi sen sijaan pistänyt johdon oman autokatoksensa rasiaan, minulla ei olisi ollut siinä tapauksessa siihen mitään huomauttamista. Olisin ainoastaan ihmetellyt sitä, miksei tämä naapuri ohjannut leikkaajaa ottamaan sähköä talon päätyhuoneesta, josta otetun sähkön taloyhtiö maksaa.

*

Sähkön varkauden aiheesta on syytä kertoa vielä seuraavaa:

Kun siis sinä päivänä jolloin huomasin meidän autokatoksemme sähköpistokkeesta asuintonttimme pensaita leikkaamaan palkatun urakoitsijan ottaneen luvatta leikkuukoneisiinsa käyttösähkön, menin kysymään, millä ja kenen luvalla hän käyttämänsä sähkön meidän pistokepaikastamme, meiltä lupaa kysymättä varasti.

Mies vastasi röyhkeästi, että pitäisikö hänen muka juosta asuntojen ovilla, asukkailta lupaa kysymässä, saadakseen tarvitsemaansa sähköä työnsä tekoon?

Vastasin leikkaajalle että kyllä hänen pitäisi juuri niin tehdä, sillä luvatta sähkön ottaminen kenen tahansa perheen hallussa olevasta autokatospaikasta on ilmiselvää rikollista varastamista.

Tällöin tien toisella puolella asuva omakotitalon isäntä havaitsi minun nuhtelevan kyseistä sähkövarasta, ja tuon nuhtelun havaittuaan, hän kiirehti juoksujalkaa tien toiselta puolelta tien yli, tuota varasta, eli ilmeisesti hänelle tuttua toveriaan puolustamaan.

Hän siis katsoi oikeudekseen tulla kadun yli, meidän sananvaihtoomme, jota kävin leikkaajan kanssa, puuttumaan ja osallistumaan. Tuo omakotitalon isäntä alkoi siis paikalle juostuaan minulta tiedustelemaan: "Eikö ole hyvä, että pensaita leikaten siistitään?" Mies siis ei ollut edes kuullut aikaisemmasta sanojen vaihtamisemme sisällöstä yhtikäs mitään. Tästä syystä hän suuressa tietämättömyydessään todella luuli minun muka arvostelevan ja vastustavan leikkaajan aikaan saamaa pensaiden siistimistä leikkaamalla.

Mies ei siis ollut kuullut mitään minun ja leikkaajan välisen sanailun todellisesta syystä, eli siitä, että leikkaaja oli jäänyt kiinni sähkön varastamisesta. Vastasin tälle kadun yli juosten kiirehtineelle miehelle: "kyllä kyllä, olen aivan samaa mieltä, että hyvä on pensaita siistiä, ja hienolta leikkuujälki näyttää."

En siis alkuunkaan jäänyt kertomaan tälle omakotitalon isännälle, minun ja leikkaajan välisen sanailumme todellista syytä, eli sitä, että puhuttelin leikkaajaa hänen sähkövarkaudestaan.

Vasta minun tuosta keskustelutilanteestamme pois lähdettyäni tämä omakotitalon isäntä oli ehkä leikkaajalta itseltään saanut kuulla, että minä olin nuhdellut vain sähkön varastamista vastaan autokatokseni sähköpistokerasiasta, en suinkaan pensaiden leikkaamalla siistimistä vastaan.

Tulessakin palamattomana tosiseikkana näet pysyy, että kenen tahansa vieraan ihmisen mistä syystä tahansa meidän autokatoksemme sähköpistokerasiasta sähkön ottaminen, meiltä lupaa kysymättä, se ei ole mitään muuta kuin ilmiselvää varastamista, eikä tämä tosiseikka millään, eikä kenenkään selityksillä tai vastaväitteillä muuksi muutu.

Tämäkin tapaus minulle todisti, että jopa kyseinen kadun toisella puolella asuva omakotitalon isäntä kuuluu siihen samaan, asenteellisesti nyrjähtäneiden ihmisten kastiin, joita olen asuinyhteisössämme ja naapuristossamme havainnut olevan joitakin muitakin.

Jos hän näet olisi saanut leikkaajalta kuulla sen todellisen syyn, miksi minä leikkaajaa puhuttelin, ja jos hän ei olisi asenteiltaan nyrjähtäneiden joukkoon kuuluva, vähintä mitä häneltä tällöin odottaisin, olisi tulla luokseni, ja pyytää minulta reilusti anteeksi, leikkaajan puolesta aiheettomasti minun silmilleni hyppimistään. Eipä ole miestä anteeksi pyytämään luokseni kuulunut, joten asenteiltaan nyrjähtänyt hän ilmiselvästi on, ja ilmeisesti sellaisena jatkossakin pysyy.

Saattaa tosin myös olla niinkin, ettei kyseinen meiltä sähköä varastanut leikkaaja ole edes kertonut tälle kadun toisella puolella asuvalle naapurille, sitä meidän välisemme keskustelun todellista aihetta, johon kyseinen isäntä juoksujalkaa, omine paikkansa pitämättömine luuloineen kiirehti osallistumaan.

Leikkaaja on siis saattanut jattää kyseisen naapurin siihen luuloon, että minä olen muka todella vastustanut leikkaajan pensaiden leikkaustöitä.

Minun on näet vaikea uskoa tuota naapuriakaan asenteiltaan todella niin nyrjähtäneeksi, ettei hän ole valmis edes tunnustamaan varkautta todelliseksi varkaudeksi, silloin kun hänen kaverinsa ja ystävänsä on kyseiseen varkauteen syyllinen.

:*

Viimeistä toiseksi edellinen havaintoni edellä kertomani tien toisella puolella asuvan omakotitalon isännän pysyvästi nyrjähtäneistä asenteista, on hänen seuraava edesottamuksensa minua kohtaan.

Kun hän eräänä päivänä keskusteli talonsa edessä jonkun minulle täysin tuntemattoman mieshenkilön kanssa, joka seisoi minun tulosuuntaani selin. Tällöin minä tulin käymään samaan aikaan postilaatikollani, postiani hakemaan. Huomattuaan minun tuloni postilaatikolleni, silloin tämä isäntä kohdisti tuon minulle tuntemattoman keskustelukumppaninsa huomion minuun. Ja niinpä jouduin palaamaan postilaatikoltani kotini ovelle, tuon minun suuntaani kasvonsa kääntäneen, minulle tuntemattoman miehen jatkuvan ja röyhkeän tuijotuksen alla.

Mistä siis tuo tällainen, minulle vieraan henkilön huomion kiinnittäminen tuon omakotitalon isännän toimesta minuun viestii?

Se ei viesti mistään muusta, kuin minun henkilööni kohdistuneesta rienaamisen ja parjaamisen halusta, eli minun mustaamisestani minulle vieraan ihmisen silmissä. "Paha silmä" eli kreikaksi ilmaistuna "ofthalmos poneros" on siis tuon naapurini eli omakotitalon isännän asenne minuun.

*

Viimeistä edellinen kirjaamani havainto tästä henkilöstä, on hänessä ilmennyt suorastaan sivistymätön uteliaisuus toisten ihmisten edesottamuksia kohtaan. Tämä on tämän omakotitalon isännän tuottama suoranainen rasite toisille ihmisille. Kaikki ihmiset kaikkialla saattavat olla uteliaita, mutta sivistyneessä maailmassa sentään pyritään uteliaisuus peittämäämn niiltä, joihin uteliaisuus kohdistuu. Tällöin katsellaan kiinnostuksen kohteita verhojen takaa, tai vain syrjäsilmällä vilkaisten, ja sitten heti nopeasti pää pois kohteesta kääntäen.

Tämä häpeämätön mies sen sijaan tuijottaa toisia ihmisiä röyhkeän julkisesti, alkuunkaan häpeämättä, eli edes yrittämättä peitellä röyhkeän tuntuista uteliaisuuttaan. Kun tämän isännän kirjoituspöydän ikkuna avautuu ulospäin, hänen talonsa edessä kulkevan päällystetyn tien yli, meidän ulko-oviltamme hänen taloaan ja tuota ikkunaa kohti johtavan hiekkatien suuntaisesti, joka hiekkatie päättyy tuolle poikittaiselle päällystetylle tielle, jonka tien reunassa hänen talonsa sijaitsee, meidän on mahdotonta kodeistamme poistuessamme välttää tämän kyseisen isännän tuijotusta.

Hän näet tuijottaa meitä verhottoman ikkunansa läpi aina kun istuu pöytänsä ääressä. Olen monesti havainnut miehen jopa nousevan pöytänsä takana seisomaan ja nojautuvan eteenpäin käsiensä varaan pöytänsä päälle, nähdäkseen uteliaisuutensa kohteet tarkemmin ja paremmin. Mielestäni on tosi sivistymätöntä ja tosi röyhkeää tuollainen käytös.

Sivistynyt isäntä pistäisi vähintään verhot tuohon ikkunaansa, eli sellaiset verhot, joiden läpi näkee ulos muttei sisään. Tällöin hän voisi tuijotella meitä jopa meidän tietämättämme, koska pysyisi itse meidän silmillemme näkymättömissä.

Mutta näinhän ei suinkaan tee tämä käytökseltään julkisen röyhkeä mies. Hänen häpeämättömän röyhkeä julkinen ja peittelemätön uteliaisuutensa, sivistyneen inhimillisen käytöksen häneltä puuttuessa, on todella epämieluista niiden kannalta jotka tuon röyhkeän uteliaisuuden kohteeksi ovat joutuneet.

Kun tämä mies esimerkiksi näki ikkunastaan erään hänen kiinnostuksensa kohteeksi meidän talostamme joutuneen pariskunnan vetävän perässään hiekkatietämme pitkin tavaraa täynnä olevaa peräkärryä, siirtääkseen tuon kärryn autokatoksemme luo autopihalle, mitä silloin tekikään tämä mies?

Tällöin hän ryntäsi kiireen vilkkaan talostaan ulos, ikkunansa takaa pihalle, eli seisomaan talonsa edestä kulkevan asfalttitien viereen, ja siinä hän sitten seisoi, tien suuntaisesti tuijottaen, nähdäkseen, lähteekö kyseinen peräkärry jonkun auton perässä tuolta vastapäisen talon pihalta liikkeelle.

Järkyttävän sivistymätöntä käytöstä tuo tuollainen, mutta minkäs tuolle maalaistollolle mahdat, kun häneltä puuttuu sivistyneitten ihmisten alkeellisimmatkin käytöstavat.

Viimeisin havaintoni tämän naapurin asenteista ilmenivät päivänä 11. 04. 2015. jolloin kuljin pyörälläni tämän miehen läheltä, kääntyen asfalttitieltä kotini ovelle vievälle hiekkatielle. Tämä naapuri seisoi selkä minuun päin, vierellään joku minulle tuntematon henkilö, joka oli autonsa ja autonsa perävaunun kanssa pysähdyksissä tämän omakotitalon isännen asunnon eteen. He katselivat yhdessä samaan suuntaan, selkä minuun päin. Kuullessaan sitten pyöräni polkemisesta syntyneen äänen, isäntä kääntyi minuun päin, yhdessä kyseisen vierellään olijan kanssa. Ajaessani hiekkatietä pitkin kotini ovelle päin, tarkkailin polkupyöräni peilistä, mitä takanani tapahtui.

Ja mitä sitten tapahtui? Näin tämän omakotitalon isännän suun käyvän tiheään tahtiin, hänen katsoessaan yhdessä vieressään olevan henkilön kanssa minun perääni.

Hän siis ilmeisen selvästi parjasi minun persoonaani tälle vierellään olijalle, samaan tyyliin kuin oli havaintoni mukaan kerran aikaksemminkin tapahtunut erään toisen henkilön kohdalla.

Tuosta edellisestä tapauksesta olen kertonut seuraavasti:

”Viimeistä toiseksi edellinen havaintoni edellä kertomani tien toisella puolella asuvan omakotitalon isännän pysyvästi nyrjähtäneistä asenteista, on hänen viimeistä edellinen edesottamuksensa minuun nähden, eli seuraava.

Kun hän eräänä päivänä keskusteli talonsa edessä jonkun minulle täysin tuntemattoman mieshenkilön kanssa, joka seisoi minun tulosuuntaani selin. Tällöin minä tulin käymään samaan aikaan postilaatikollani, postiani hakemaan. Silloin tämä isäntä kohdisti tuon minulle tuntemattoman keskustelukumppaninsa huomion minuun. Ja niinpä jouduin palaamaan postilaatikoltani kotini ovelle, tuon minun suuntaani kasvonsa kääntäneen, minulle tuntemattoman miehen jatkuvan ja röyhkeän tuijotuksen alla.

Mistä siis tuo tällainen, minulle vieraan henkilön huomion kiinnittäminen tuon omakotitalon isännän toimesta minuun viestii?

Se ei viesti mistään muusta, kuin minun henkilööni kohdistuneesta rienaamisen ja parjaamisen halusta, eli minun mustaamisestani minulle vieraan ihmisen silmissä. "Paha silmä" eli kreikaksi ilmaistuna "ofthalmos poneros" on siis tuon naapurin omakotitalon isännän asenne ja motiivi minuun.”

Jälleen siis toistui nuo samat seikat, jotka jo tähän edelle lainattuun tekstiin olin aikaisemmin kirjannut, ja jotka kuuluivat seuraavasti:

” Mistä siis tuo tällainen, minulle vieraan henkilön huomion kiinnittäminen tuon omakotitalon isännän toimesta minuun viestii? Se ei viesti mistään muusta, kuin minun henkilööni kohdistuneesta rienaamisen ja parjaamisen halusta, eli minun mustaamisestani minulle vieraan ihmisen silmissä. `aha silmä´ eli kreikaksi ilmaistuna "ofthalmos poneros" on siis tuon naapurin omakotitalon isännän asenne minuun.”

Ettei vain kyseinen omakotitalon isäntä jäisi luulottelemaan sellaista, että hän voisi jatkuvasti harrastaa tämän tyylistä julkisen röyhkeään parjausharrastustaan minun persoonaani kohtaan, minun asiaa huomaamattani, päätin jälleen osoittaa tuon miehen luulottelun perättömäksi. Niinpä menin jälleen häneltä kysymään, oliko hänellä kenties jotakin asiaa minulle, koska hän niin selvästi kiinnitti huomionsa ja jopa vierellään seisovan minulle täysin vieraan miehen huomion minuun. Puhuen hänelle selvästi jotakin minusta.

Sain vastaukseksi häneltä sellaisen virkkeen, ettei hänellä muka ole mitään asiaa minulle. Mutta se, että hän jatkoksi lausui minulle sanat: ”Joten näkemiin”, nämä sanat jälleen paljastivat minulle hänen todellisen mielenlaatunsa. Totesin siis itsekseni, että tein jälleen oikein, kun vihjasin hänelle olevani kyllä tietoinen siitä, missä tarkoituksessa hän minun persoonani minulle vieraiden henkilöiden huomion kohteeksi puheillaan kerta toisensa jälkeen ottaa.

*

Ehkäpä kuitenkin on korrektia kertoa kyseisen omakotitalon isännän minua koskevasta parjaushimosta hiukan hirtehisemmin eli seuraavasti:

”On se vaan mukava asia, että minun naapureitteni joukossa on yksi mies, joka erittäin suuresti arvostaa minua. Tämä naapuri ei tosin asu samassa talossa kuin minä, vaan hän asuu omakotitalossaan, asfalttitien toisella puolella.

Että mistäkö tämän hänen arvostuksensa tiedän? No, siitä seikasta, että olen havainnut useaan kertaan hänen ottaneen minut huomionsa kohteeksi aina silloin, kun satun ilmestymään hänen näköpiiriinsä pihalla.

Hän ottaa minut huomionsa kohteeksi siis aina silloin hänen pihallaan ollessaan, kun hänellä on joku minulle tuntematon toinen henkilö vierellään, ja jolloin minä satun ilmestymään hänen näköpiiriinsä.

Tällöin hän joka kerta kiinnittää huomionsa minuun, siten, että hän alkaa kertomaan tuolle toiselle vierellään seisovalle ihmiselle minusta, eli kiinnittää tuon vierellään seisovan ihmisen huomion myös minuun.

Tällöin minä siis saan aina toistuvasti, olinpa sitten pihalla matkalla mihin suuntaan tahansa, jatkaa matkaani tuon minulle tuntemattoman vieraan ihmisen minua ihailevan katseen seuraamana.

Kun tuo minun kehuskeluni tämän naapurini toimesta minulle vieraiden ihmisten korville vain kerta toisensa jälkeen on toistumistaan toistunut, on minulle noussut mieleen sellainen ajatus, että olisi mukavaa minulle itsellenikin saada häneltä ainakin kerran kuulla, että mistä minun maineeni seikoista tai saavutuksistani tämä naapuri minua jatkuvasti noille toisille ihmisille oikein kehuskelee ja ylistää.

Tiedänhän minä, että olen kyllä edesottamuksillani ja asenteillani ansainnut kaikkien nykyistenkin naapurieni täyden arvostuksen, mutta olisi silti hauska kuulla tältä minun ylistäjältäni itseltään, että mistä saavutuksistani hän minua niin valtavasti arvostaaa, että on valmis kehumaan minua kaikille minulle vieraille hänen lähellään oleville, aina silloin kun minä ilmestyn hänen näköpiiriinsä.

Tämän uteliaisuuteni tähden olen pariin kertaan (havaittuani hänen suorittamansa minun kehumiseni jollekin minulle vieraalle henkilöille juuri edellä tapahtuneen) mennyt hänen luokseen, kysymään häneltä, että onko hänellä kenties jotakin sanottavaa myös minulle itselleni.

Olisi ollut näet niin mukava kuulla hänen minun kehuskeluani ihan hänen omasta suustaan, ettei tarvitsisi pelkästään päätellä asiaa silmillään nakemästään.

Mutta ei tämä naapuri ollut kummallakaan kerralla valmis kysymykseeni vastaamaan, eli kertomaan minulle itselleni sitä, mistä yksityiskohdista hän oli minua noille itseään lähellä oleville kehuskellut. Hän vain vastasi minulle, ettei hänellä ole mitään sanottavaa minulle itselleni.

Niinpä minun täytyy jatkossakin vain tyytyä siihen, että tämä naapuri edelleenkin kehuu minua minulle tuntemattomille lähellään oleville, ei sen sijaan minun itseni kuullen.”

R.P.

*

Päivänä 21.04.2015 tapahtui taas kotimme piha-alueilla kerrottavan arvoisia tapahtumia.

Käydessäni näet tänä kyseisenä päivänä roskakatoksen luona, viemässä roskiani roskasäiliöön, havaitsin kolmen henkilön olevan kokoontuneina roskakatoksen takaisen asfalttitien kohdalle, keskustelemaan keskenään. Kyseessä olivat nuo kaksi asuinyhteisömme hallituksen jäsentä, nainen ja mies, sekä heidän lisäkseen tuo vuosien mittaan suorastaan järkyttävällä tavalla minun rienaajakseni paljastunut miespuolinen naapurini.

Roskakatoksen luona ollessani minulle tuli tällöin mieleen se pitkään mielessäni ollut kysymys, jonka olin aikonut sopivan tilaisuuden tullen esittää tuolle miespuoliselle taloyhtiömme hallituksen jäsenelle. Kysymykseni koskisi erästä epäselväksi jääneen tapahtuman motiivia, jonka tapahtuman toteuttajana oli toiminut juuri tämä mies.

Nythän kysymykseni esittämiseen olisi oiva tilaisuus, kun huomasin tuon miehen olevan tässä tilanteessa näinkin lähellä minua, eli roskakatoksen seinän takana. Tästä syystä päätin, noiden toisten kahden henkilön lähelle menemisen epämieluisuuden tunteestani huolimatta, käydä kysymässä tuolta mieheltä tuon aikomani kysymyksen.

Menin siis heidän luokseen, nimenomaan tarkoituksenani kysyä ainoastaan tuolta taloyhtiön miespuoliselta hallituksen jäseneltä tuohon aikomaani kysymykseen hänen mahdollisesti antamaansa vastaustaan. Toisille tuon joukon jäsenille ei aikomuksenani siis ollut puhua sanaakaan.

Menin siis ja esitin miehelle kysymykseni, johon sain häneltä valheellisen ja epätyydyttävän vastauksen. Tämä mies näet kielsi koko sen tapahtuman todenperäisyyden, jonka hän kuitenkin oli aikoinaan toteuttanut, ja jonka tapahtuman motiivin laatua olin häneltä nyt tiedustelemassa.

Tosin hänen kielteisen vastauksensa jälkeen aioin vielä jatkaa keskustelua kyseisen miehen kanssa, mutta mahdollisuus keskustelun jatkamiseen keskeytyi siitä syystä, kun tuo paikalla ollut miespuolinen naapurini, näki jälleen itselleen koittaneen oivan tilaisuuden minun persoonani sättimiseen ja loukkaamiseen.

Tämä naapuri näet keskeytti meidän keskustelumme, jota minä kävin tuon taloyhtiön hallituksen jäsenen kanssa. Hän sai keskustelumme keskeytymään sillä keinoin, että mies alkoi jälleen kerran minua sättimään, rienaamaan ja pilkkaamaan.

Tuo naapuri alkoi näet, valheellisesti tosiasioita jälleen kerran vääristellen, väittää, että minä muka olin ”tanssinut” kotimme ulko-oven ulkopuolisella pihalla, pelkkä pyyheliina vyötärölläni. Ja tämän väitteensä perään tämä naapuri kertoi, että minun olemiseni pihalla pyyheliina vyötärölläni, oli paitsi naurettavaa, myös jopa ”hullun hommaa”, kuten hänen sanallinen ilmaisunsa sisältämät sanat kuuluivat.

Tuolla minulle lausumallaan törkeällä kommentillaan tämä naapurini paljasti itsensä jälleen kerran minun silmissäni tosi typeräksi ihmiseksi, eli sellaiseksi, ettei hänellä edes ole sen vertaa älliä, että hän kykenisi ymmärtämään erästä nyt selostamaani asiaa. Nimittäin sitä, että monet henkilöt tykkäävät ottaa saunojensa löylytiloissa siksi rankkoja löylyjä, että ulos vilvoittelemaan meneminen löylyjen oton ja jopa suihkun oton jälkeen, on jopa terveydellisistä syistä täysin aiheellista.

Tällainen henkilö olen minäkin, joka yleensä saunassa ollessani otan kovat ja pitkään kestävät löylyt, ja nuo löylyt vaativat aina löylyjen jälkeistä menemistä ulos raittiiseen ilmaan vilvoittelemaan.

Vilvoittelun tarpeessa ollessani, eli löylyjen ottojeni jälkeen, minulla on siis ollut nykyisessäkin asunnossamme jo 13 vuotta tapana mennä ulos, ulko-ovemme ja varastomme väliin, jossa vilvoitellessani minulla on peittonani täysin riittävä näkösuoja ulkopuolisten ihmisten katseilta.

Aina silloin, milloin olen havainnut pihan ja asuntojemme edessä kulkevan hiekkatien ihmisistä týhjäksi, ja kun tiedän naapurienkin olevan poissa kotoaan omilla retkillään, tällöin olen jopa hiukan tehostanut vilvoitteluani, siirtymällä hiekkatiellä yleensä puhaltavaan tuulen viimaan, siellä muutamia askelia kävelemään, eli liikuttamaan jäseniäni, saadakseni liian lämmön olemuksestani nopeammin haihtumaan.

Tällaista nyt kertomaani vilvoittelua eivät minun tietääkseni ole valmiita pilkkaamaan ketkään muut, paitsi juuri tämän minua jatkuvasti eri asioista herjaavan naapurini kaltaiset typerykset.

Mitä sitten tulee pitkään pyyheliinaan vyötärölläni, joka tuon typeryksen toimesta joutui sekin hänen pilkkansa kohteeksi, sellaisen suojassa kuka tahansa mies on paljon paremmassa näkösuojassa ulkopuolisilta, kuin konsanaan esimerkiksi uimahousuissaan toikkaroivat miehet uimarannoilla ja uimahalleissa.

Uimahallissa jopa tämä minua rienaava naapurinikin on jopa minunkin korvieni kuullen kertonut käyneensä. Näin tapahtui kerrankin, kun hänellä oli tarpeenaan kehua minulle siellä uimahallisssa uimiensa metrien muka ylen runsaita määriä.

Eli, kun hän tarkoitushakuisesti alkoi jälleen kerran pilkata minua, ja tällä kertaa saunalöylyjeni jälkeisistä pihalla vilvoitteluistani, pitkän pyyheliinani antaman näköesteen suojassa, paljon aiheellisempaa olisi tuolle pilkkaajalle ollut pilkata itseään, eli sitä, kun hän on esiintynyt, `kulkusensa´ tiukoista uimahousuistaan ulos pullottavina, esimerkiksi Euran uimahallissa.

Kun kerroin eräälle kristitylle tämän minua jälleen kerran rienanneen miehen typeryyden järkyttävän tason, tuon kristityn tulkinta oli, ettei kyseessä ole suinkaan miehen typeryys, vaan mätä perkeleellinen mielenlaatu. Sama mielenlaatu on Raamattummme tekstien mukaan vallalla kaikissa sielunvihollisen sikiöissä.

Minun mielestäni kuitenkin on niin, että jos ihminen sortuu tuollaiseen toisten rienaamiseen pelkästään siitä syystä, että hän, sielunvihollisen sikiöitten joukkoon kuuluvana, on jatkuvasti perkeleellisen mielenlaatunsa vallassa, tästä syystä toisia rienaten, sehän on tällöin pahempi asia kuin se, että joku toinen rienaa toisia vain typeryyttään. Sanoohan jopa eräs sananlaskukin, ettei tyhmyydestä edes saisi sakottaa.

Rienaako tämä naapurini minua pelkästään perkeleellisen mielenlaatunsa vaikutuksesta, eli tietoisena rienaustensa perättömyyksistä, vaiko järjenjuoksunsa heikon tason vaikutuksesta, tämä kysymys jäänee lopulta ratkaisematta. Minä kyllä kallistuisin tämän miehen kohdalla terveen järjen puuttumisen kannalle. Eli, kun on vain lusikalla annettu, ei voida edes pikkuisella kauhalla vaatia.

*

Jokainen ihminen, jopa siis kristittykin, häätää kyllä ihan luonnostaan häntä häiritsevät paskakärpäset ja ampiaiset pois nenältään ja silmiltään. Samaan häätämiseen kristityilläkin on oikeus jopa silloinkin, kun heitä häiritsevät paskakärpäset ja ampiaiset ovat kaksijalkaisia otuksia. Näidenkään kaksijalkaisten paskakärpästen riehumista silmillään ja nenällään, edes kristityn ei totisesti tarvitse loputtomasti sietää. Kristitynkin kohdalla joskus jopa käy niin, että kaksijalkaistenkin paskakärpästen hänen häiritsemisensä sietokyky, saattaa häneltä väliaikaisesti tyystin loppua.

Ihminen häätää yleensä tavallisen paskakärpäsen pois silmiltään ja nenältään siten, että hän heilauttaa kättään kärpästä kohti. Hyvin harvoin tuo kärpäsen häätävä käden heilautus osuu itse kärpäseen, eikä se ole edes tarkoituskaan. Kärpänen kokee itsensä uhatuksi, kun ihmisen käsi heilahtaa otuksen lähellä otusta kohti, ja kärpänen väistää ja lentää pois muualle, ja juuri tämähän on tarkoituskin.

Jos paskakärpänen sen sijaan on kovin sinnikäs, eli se vain jatkaa häirintäänsä, silloin on parasta ottaa käyttöön kärpäslätkä, ja toimittaa kärpänen pois päiviltä.

Sen sijaan kaksijalkaisia paskakärpäsiä ei ollenkaan voi toimittaa pois päiviltä, koska sellaisesta teosta seuraisi vakava rangaistus.

Silti kaksijalkaisen paskakärpäsenkin taholta häiritty henkilö, voi kyllä kättään heilauttamalla yrittää häätää kaksijalkaisenkin otuksen pois läheltään, eli kauemmaksi itsestään, itseään häiritsemästä. Tällöin on vain syytä tarkkaan pitää huolta siitä, ettei tuon kärpäsen läheltään karkottava käden heilautus osu vahingossakaan itse tuohon kaksijalkaiseen kärpäseen.

*

Tälle asenteiltaan ja edesottamuksiltaan mätään suuntaan nyrjähtäneen klikki- joukon jäsenille kenties olikin yllätys oikein nähdä, että myös heidänkin joukosssaan vaikuttavat kaksijalkaiset paskakärpäset voidaan todella hätistää pois häirityksi joutuneen henkilön silmiltä ja nenältä, vain kättä heilauttamalla. Tuohon kaksijalkaisen paskakärpäsen hätistämiseen pois kimpustaan kättä heilauttamalla, siihen on näet kristitylläkin täysi oikeus.

Kerronpa siis nyt vielä tarkemmin, miten minä hädistin yhtä kaksijalkaista paskakärpästä, joka tuon klikin joukkiossa on jo toista vuosikymmentä keksimiään herjojaan minun silmilleni suoltanut. Eli, miten tuon otuksen häätäminen pois minun silmiltäni ja minun nenältäni (eli minun läheisyydestäni minua herjaamasta) oli mahdollista ja miten se onnistui. Tuota naapurini törkeää pilkkaa joutuessani taas kerran kuuntelemaan, mittani eli sietokykyni, alkoi todella täyttyä hänen minua herjaavien höpinöittensä sisällöstä. Tarkoitukseni oli tällöin mennä häntä hiukan lähemmäksi, häntä lähellä olollani pelottelemaan. Tarkoituksenani näet oli pelotella hänet läheisyydestäni pois, kauemmaksi, jolloin myös hänen toimestaan minun herjaamiseni loppuisi.

Tällöin olin häntä jopa yrittävinäni lyödä, mutta lyöntini oli tarkoituksella siksi hidas, että tiesin hänen varmuudella ehtivän väistää oikean käteni hidasta ja näkyvää liikettä. Koko esittämäni lyöntitilanne oli siis vain bluffia.

Jos näet olisin tositarkoituksella häntä aikonut lyödä, tällöin olisin toiminut täysin toisella tavalla, miten nyt toimin. Tällöin myöskään oikean käteni koukkulyönti ei olisi ollut hitaassa liikkeessä, vaan liikkeessä olisi ollut nopea vasemman käden suora, joka varmuudella olisi osunut tätä rienaajaani nenään, josta nenästä veri olisi (todennäköisesti saman tien purskahtanut ulos.

Nyt sen sijaan oikean käteni tarkoituksena oli vain esittää ylinäytelty, ylihidas ja ylipitkä koukkulyönti, joka jopa saattoi minut itseni vasemmalle horjahtamaan, josta syystä jopa kaaduin vasemmalle kyljelleni. Koko suorittamani lyöntinäytös oli siis vain pelkkää bluffia, tarkoituksenaan häätää tuo kyseinen kaksijalkainen paskakärpänen pois silmiltäni ja nenältäni.

Tämä paskakärpänen eli kyseinen mies on repinyt näet kyllä ahkerasti, toistuvasti ja jatkuvasti leukojaan pilkkatarkoituksessa rienauksiensa uhrille, eli on yrittänyt pönkittää miehisyyttään toista, eli itseään runsain määrin fiksumpaa henkilöä herjaamalla. Mutta kun tosipaikka edes bluffina hänen eteensä yllättäen tuli, hän osoittautuukin rienaamaansa uhriaan pelkääväksi hiireksi, joka selviytyi herjaustensa jatkoksi syntyvästä tilanteesta vain suututtamaansa henkilöä pakenemalla.

*

Mutta mitä siis tässä tilanteessa jälleen tapahtuikaan tuon mätään suuntaan nyrjähtäneen klikkiporukan kyseessä ollessa?

Tämän klikin jäsenet tulkitsivat minun muka yrittäneen tosissani lyödä tuota naapuria. Ja kaiken huippu oli se, että tuon klikin naisjäsen jopa kirkuen huusi tapahtuman todistajaksi yhtä naishenkilöä asfalttitien toiselta puolelta. Tuo henkilö kokemuksieni mukaan myöskin on kuulunut jo ennestään tähän samaan, mätään suuntaan nyrjähtäneen klikin jäsenten joukkoon.

Tuo naishenkilö alkoi tien toiselta puolelta sitten kirkua muka nähneensä tapahtuman, vaikka hän ei tosiasiassa ollut mitään sellaista edes voinut nähdä. Hän myös huusi, ettei muka koskaan hänen näillä asuinnurkillaan asuessaan ollut tuollaista muka hänen nähtensä aikaisemmin tapahtunut.

Tällöin minä huusin takaisin, että aivan vähän aikaa on kulunut siitä tapahtumasta, jolloin juuri tämä sama naapuri, jota hän luulotteli minun todella lyöneen, oli lyönyt minua kasvoihini.

Tähän totuudelliseen valistukseeni tämä nainen huusi takaisin, ettei hän usko tuota minun kertomaani todeksi.

Tällöin minä vastasin, että: ”... ettehän te, eli teidän klikkinne jäsenet, koskaan usko mitään totuutta, vaan nimenomaan te uskotte tarkoitushakuisesti vain teidän klikkinne jäsenten keksimiä perättömiä valheita.”

Tuo naishenkilö alkoi siis tien toiselta puolelta kirkuen huutaa muka nähneensä tapahtuman, vaikka hän ei tosiasiassa ollut nähnyt yhtään mitään. Oli jopa niin, ettei hän edes tien toisen puolen tapahtumia voinut nähdä, koska niin kaukana tien toisella puolella, oman tonttinsa alueella touhuamassa hän oli.

Myös tämän minun rienaajani aviopuoliso, eli taloyhtiömme hallituksen jäsen, kirkui samoja kirkumisia, kuin tuo asukas asfalttitien toisella puolella oleva, klikkinsä toinen naisjäsen kirkui.

Tämä naispuolinen hallituksen jäsen jopa uhkaili minua minun ajamisestani pois kotontani asumasta.

Eli, kun tämä hänen aviomiehensä löi todella minua kasvoihini, se tapahtuma ei tämän taloyhtiön hallituksen naisjäsenen mielestä merkitse suinkaan tarvetta ajaa hänen miestään pois kotontaan asumasta.

Tämän lyönnin tämä hallituksen naispuolinen jäsen myöskin valehdellen kieltää tapahtumattomaksi, vaikka juuri hän itse pelasti miehensä, tuon miehen suorittaman lyönnin jälkeen, minun suuttumukseltani, työntymällä minun ja miehensä väliin.

Tuo mies on siis todella lyönyt minua, minä sen sijaan minä en ole vielä koskaan lyönyt tämä hallituksen naisjäsenen miestä. Sen sijaan minä vain bluffasin, lyöden lyöntini pelkkään ilmaan. Mutta tästä tosiasiasta huolimatta minut tämä hallituksen jäsenrouva on kyllä valmis yrittämään ajaa kodistani pois. Erittäin surkuhupaisaa, heh heh.

*

Kun sitten kahdeskymmenes neljäs neljättä- päivänä tulin polkupyörälläni Itärinteentietä kotiani kohti, näin kaksi naista tiellä edessäni koirineen, noin parin kymmenen metrin päässä itsestäni. Toinen heistä oli tien vasemmalla puollella ja toinen oikealla puolella. Kun oikealla puolella oleva nainen näki minun lähestyvän, hän oikein nosti vasemman kätensä suoraksi minua kohti, ja minuun katsoen osoitti sormellaan minua,ja samalla hän huusi tuolle toiselle naisihmiselle: ”Tuo mies se on.”

Heti perään käännyin pois heidän näkyvistään, eli vasempaan vievälle hiekkatielle, joka vei minut kotini ovelle.

Totean siis, että jälleen kerran eräs naisihminen, tuon asenteiltaan mätään suuntaan nyrjähtäneiden paikkakuntalaisten klikin jäsenistä, on jo ehtinyt aktivoida itsensä perättömiä valheita huutamaan paikkakuntansa naapureilleen. Näin hän tekee väärien uskomustensa ja typerien paikkansa pitämättömien olettamuksiensa perusteella.

Jos tämä röyhkeä naishenkilö tulevina päivinä (mahdollisesti hänen ohitseen kadulla kulkiessani) alkaa syytää suustaan minuun kohdistuvia vääriä sättimisiään, täysin kohtuullista on tällöin vastata hänelle, lausumalla julki vain yhden, merkitykseltään kuvaavan sanan: ”Ammuu”.

*

Verrataanpa nyt tämän tekstin lopuksi kahden eri ihmisen suorittamia lyöntejä toisiinsa, ja samalla niiden seurauksia.

Eli, kun tämän naispuolisen taloyhtiömme hallituksen jäsenen aviomies todella löi minua kasvoihini. Kuten olen aikaisemmin kirjoittamissani teksteissä kertonut, se tapahtuma ei tämän taloyhtiön naispuolisen hallituksen jäsenen mielestä merkitse suinkaan sitä tarvetta, että hänen pitäisi ajaa tuo hänen miehensä pois asumisoikeudestaan kotonaan.

Tämän lyönnin tämä hallituksen naispuolinen jäsen myöskin valehdellen kieltää tapahtuneeksi, jopa nyt viimeksi pihalla valheellisesti huutaessaan, ettei sellaista muka ole edes tapahtunut.

Kuitenkin hän itse näki paljon vaivaa, pelastaakseen miehensä minun uhaltani, jota uhkaa hän miehensä minulle suorittamansa lyönnin seurauksena pelkäsi, kuten olen aikaisemmassa tapahtumaraporttini osassa kertonut.

Tosiasia siis todella on, etten minä ole edes vielä koskaan lyönyt tämän taloyhtiön hallituksen naisjäsenen aviomiestä, vaan olen vain bluffannut lyöntiä, lyöden tosiasiassa vain yhden näytöslyönnin ilmaan. Näin tein pelotellakseni tuota rienaajaani lopettamaan rienauksensa.

Minut tämä taloyhtiön hallituksen naisjäsen on kuitenkin yrittämässä ajaa kodistani pois, kuten hän on jo edeltä uhannut.

Jos siis taloyhtiömme hallituksen naisjäsen aikoo onnistua jonkun henkilön estämisestä jatkamaan asumistaan taloyhtiömme huoneistojen tiloissa, sen henkilön on ilman epäilystä oltava hänen oma aviomiehensä, joka on ainoa henkilö, joka todella on syyllistynyt lähimmäisensä lyömiseen.

Tämä lyöntiemme erilainen lopputuloskin jo todistaa, että minun lyöntini olikin vain peloitukseksi tarkoitettua bluffia, päämääränään minun herjaajani herjaamis- innon sammuttaminen.

Lopuksi jälleen toistan jo vesivahinko- tapahtumien yhteydessä esittämäni näkemyksen siitä, että kyseinen rouva on epärehellisyydensä ja väärän puolueellisuutensa tähden täysin soveltumaton taloyhtiömme hallituksen jäseneksi. Sama soveltumattomuus koskee edelleenkin myös yhtä hänen klikkinsä toisista jäsenistä, eli tuota miespuolista hallituksen jäsentä.

29.04.2015 vaimoni osallistui taloyhtiön yhtiökokoukseen. Virallisten asioiden käsittelyn jälkeen, nuo kaksi henkilöä, joita olen jo kauan pitänyt asenteiltaan mätään suuntaan nyrjähtäneinä, syyllistyivät jälleen selvään valehteluun. He näet esittivät, että vaimoni hallussa oleva huoneistojen yleisavain tulee ottaa vaimoni hallusta pois. Perusteluikseen he esittivät valheellisesti, että minä olin muka löynyt tämän naispuolisen hallituksen jäsenen aviomiestä. Eli jälleen nämä kaksi mätään suuntaan nyrjähtänyttä hallituksen jäsentä röyhkeästi valehtelivat.

Minä olen näet kyllä lyönyt yhden lyönnin, mutta se lyönti oli vain varoituslyönniksi tarkoitettu bluffilyönti, joka osui pelkkään ilmaan, ei suinkaan ihmiseen. Perille osuneen lyönnin on sen sijaan lyönyt tämän naispuolisen taloyhtiön hallituksen jäsenen aviomies. Tämä lyönti osui minuun, ja se tapahtui jo viime vuoden puolella, joulun edellä. Tarkemmin sanottuna päivän 10.11.2014 jo pimentyneinä iltayön tunteina.

R. P.

Viikolla 17. joko 23 tai 24 päivänä, menin melkein päivittäin tekemilleni polkupyöräkierrokselleni ajelemaan. Tällöin nousi mieleeni mennä tutkistelemaan Lohiluoman venelaiturien vastakkaista rantaa. Tarkoitus oli selvittää, voisiko sieltä kenties löytää paikan, johon veneensä voisi maksutta rannalle ankkuroida.

Menin myös tutkistelemaan joen alkukohdan vieressä olevaa aluetta, jossa sijaitsee kanoottiseuran kanoottivaja. Joen alkukohdasta löysin yhden veneen, jota menin lähempää tutkimaan, että missä kunnossa tuo vene oli. Vanhalta ja ränsistyneeltä, jopa hyljätyltä tuo vene näytti.

Sieltä palatessani polkupyöräni luokse, jonka olin jättänyt kanoottivajan vasemmalle puolelle, havaitsin yllätyksekseni kyseisen naapurini auton seisovan pyöräni läheisyydessä. Naapuri oli tullut kanoteeraamaan, josta syystä hän haki kanoottinsa kanoottivajasta.

Kuten tapanani on, kerroin hänelle täysin ystävälliseen sävyyn olevani yllättynyt hänen kohtaamisestani tuolla vajan luona. Kerroin noin, ettei vain hän saisi sellaista luuloa itseensä, että olisin tullut sinne nimenomaan häntä odottelemaan. Hänen tapaamisensa siellä oli näet minulle todella yllätys.

En maininnut hänelle sanaakaan edellisestä kohraamisestamme, enkä siitä, mitä silloin oli tapahtunut. Sen sijaan aloin puhua hänelle aivan `muina miehinä´ yhdestä jos toisestakin vene- ja kanoottiasioita koskevista aiheista.

Olin tietenkin varuillani sen suhteen, että alkaisiko hän jälleen kenties minua sättiä ja rienailla, samaan tyyliin kuten tavallista, ja kuten tapahtui myös edellisessä kohtaamisessamme.

Ajattelin, että jos tilanne jälleen kärjistyy, syy ei taaskaan olisi minussa, vaan nimenomaan hänessä, kuten syy aina, tilanteen välillämme kärsityessä on nimenomaan hänessä. Varauduin siis vastaamaán kovaan kovalla, jos aihetta kovuuteen ilmenisi.

Tällä kertaa ei kuitenkaan sitä hänestä normaalisti ulos pursuavaa ilkeyttä, pirkkaa eikä herjaa nyt ulos pursunut. Päättelin tämänkertaisen hänen asiallisuutensa johtuneen nyt siitä, että hän ei tällä kertaa uskaltanut sitä normaalia oikeaa mielenlaatuaan ilmi tuoda. Oleminen muista ihmisistä erossa, autiolla järven rannalla, vain kahdestaan minun kanssani, riitti rajoittamaan hänen käytöksensä tällä kertaa korrektiksi minua kohtaan. Hän näet arveluni mukaan tiesi, että jos hän jälleen alkaisi normaaleja rienojaan minun silmilleni purkamaan, minä saattaisin jälleen suuttua, ja nyt ei olisi hänen vaimoaan läsnä häntä pelastamassa, kuten silloin, kun hän viime marraskuussa minua kasvoihini kotimme pihalla lätkäisi.

Hänessä ilmenevä oikea pelko minua kohtaan olisi hänelle erittäin terveellistä. Pelkonsa vaikutuksesta hänkin näet osaa käyttäytyä minuakin kohtaan melko korrektisti, kuten juuri tämä kohtaamisemme rannalla osoitti. Tästä syystä toivonkin, että tuo pelko minua kohtaan olisi asettunut häneen pysyvästi asumaan, jolloin hän lopettaisi minulle vinoilemisensa lopullisesti.

Myös minulle tilanne muuttuisi paljon mukavammaksi, kun minun ei enää tarvitsisi pitää häntä kaksijalkaisena paskakärpäsenä, jota minun pitää hätistää pois silmiltäni ja nenältäni pelästyttäviä bluffi- lyöntejä ilmaan lyömällä.

R. P.

*

Nyt vielä hiukan tuosta viimeisestä yhtiökokouksesta, johon vaimonikin osallistui.

Virallisten asioiden käsittelyn jälkeen nuo kaksi asenteiltaan pahasti mätään suuntaan vinksahtanutta taloyhtiön hallituksen jäsentä, eli naapurissamme asuva nainen, sekä toisessa yhtiön asuinrakennuksessa asuva mies, olivat sopineet keskenään niin, että kyseinen mies ottaa puheeksi vaimoni haltuun aikaisemmin tyrkytetyn huoneistojen yleisavaimen poisoton vaimoni hallusta. Perusteeksi poisoton vaatimukselle mies esitti minun agressiivisuuteni, kun olin muka lyönyt tämän naispuolisen hallituksen jäsenen aviomiestä.

Mies siis tarkoitushakuisen törkeästi valehteli, sillä hän kyllä täysin varmuudella tiesi tosiasian, eli sen, että minä olin lyönyt lyöntini vain pelkkään ilmaan, häätääkseni ja pelottaakseni pois silmiltäni minua herjaavan henkilön.

Suorastaan surkuhupaisaa asiassa oli sitten se, että minua syytti agressiivisuudesta sellainen henkilö, joka itse oli syyllistynyt täysin mielettömään agressiivisuuteen vain muutama vuosi sitten. Hän näet ilmensi omaa agressiivisuuttaan jopa asuinyhteisömme eli taloyhtiön hallituksen jäsenyyyden ominaisuudessa, ja vieläpä ilman mitään todelistam syytä.

Kertaanpa tähän aikaisemmin muistiin kirjoittamani raportin tapahtuneesta:

”Toinen miespuolinen todellinen sähkövarkauksien hyväksyjä asuu taloyhtiömme toisessa rivitalon pätkässä, ja hänkin on jopa taloyhtiömme hallituksen jäsenistöön kuuluva.

Kerran, melkein heti varkaustapahtuman paljastumisen jälkeen, törmäsin häneen eräässä ruokakaupassa, ja mainitsin hänelle sähkövarkaasta, joka oli ottanut meidän autokatospaikastamme meiltä sähköä, meiltä lupaa kysymättä.

Puhuin sähkön varkaustapauksesta hänelle, koska hän oli taloyhtiömme hallituksen jäsen. Kysyin siis häneltä hänen kantaansa moiseen varasteluun, että hyväksyykö hän taloyhtiön hallituksen vastuullisena jäsenenä moisen varastelun.

Mutta mitä tekikään tämä hallituksen jäsen?

Hän alkoi väittää, että taloyhtiössä on muka perinteisesti ollut vallalla sellainen sääntö, että taloyhtiön töihin palkatuilla työntekijöillä on ollut vapaus ottaa tarvitsemaansa sähköä kenen tahansa yksityisen perheen hallussa olevasta autokatoksen sähkönottorasiasta.

Hän siis alkoi väittää ihan vakavissaan minulle, että kaikkien taloyhtiön yksityisten asukkaiden autokatospaikkojen sähkönottorasiat ovat perinteisesti olleet kaikkien taloyhtiön töihin palkattujen sähkön tarvitsijoiden vapaasti käyttöönsä valittavissa.

Näin ollen hänen väitteensä mukaan pensaiden leikkaajillakin on oikeus ottaa tarvitsemansa sähkö ihan mistä yksityisen asukkaan hallussa olevasta sähkön pistokerasiasta suinkin itse haluavat.

Ilmaisin hänelle selvin sanoin, etten usko hänen tuon väitteensä voivan pitää paikkaansa.

Tämän vastaukseni kuultuaan hän jatkoi, ettei hän edellä kertomansa lisäksi ota asiaan muuta kantaa, ja kääntäen kaupassa minulle kylmästi selkänsä, hän mitään lisää sanomatta marssi tiehensä.

Luonnollinen seuraus moisesta käytöksestä minua kohtaan, oli minun puoleltani se, etten hänen vastaan tulemisiaan seuraavissa kohtaamisissamme kovin valoisasti noteerannut.

Kun sitten hiukan tämän kaupassa tapahtuneen jälkeen, menin erään kerran postilaatikollemme, postilaatikossamme olevaa pikku vikaa korjailemaan, ilmestyi tämä hallituksen jäsen muutaman metrin päässä olevan oman postilaatikkonsa viereen.

Tällöin hän minun yllätyksekseni kääntyi minuun päin ja asetti käsiensä nyrkit vyötärölleen, ja kumpikin käsi noin 90 asteen kulmassa sivuillaan, alkoi röyhkeän tuntuisesti, päänsä eteenpäin työntäen, minua tuijottamaan.

Kun huomasin tuijotuksen, tuijotin tietysti takaisin, jonka jälkeen hän noin viiden minuutin röyhkeän tuijottamisensa jälkeen, otti hitaasti lyhyitä uhoaskeleita, itsensä ympäri lyhyin askelin tanssien, ja lähti sitten marssimaan asuntonsa ovelle päin.

Tämän asuinyhtiömmme hallituksen jäsenen tällaista uhoamista katsellessani, mieleeni tuli Samoan saarten uhotanssijat, jotka samanlaisin liikkein ja elkein tanssivat vieläkin turisteille näytteeksi sotaisia uhotanssejaan.

Tämä taloyhtiömme hallituksen jäsen on ilmeisesti katsellut ahkeraan televisiosta noita Samoalaisia, ja ottanut heistä oppia.

Tullessaan omalle postilaatikolleen ja nähdessään minun olevan omaa laatikkoani korjailemassa, hän päättikin tanssia minulle tuon television katselemisesta oppimansa Samoalaisten uhotanssin.

Mikä tällä asuinyhtiömme hallituksen jäsenellä onkaan ollut hänen vihamielisen käytöksensä motiivi, koskien hänen sortumistaan tuohon postilaatikkotanssinsa minulle esittämiseen, sen saatan kyllä arvata.

Motiivina on ollut hänen kiukkunsa siitä, etteivät hänen aikaisemmin ruokakaupassa puhumansa perättömät puheet meidän asuinyhteisömme kolhoosiyhtiön kaltaisuudesta, ne puheet eivät olleet minusta paikkansa pitäviä eli uskottavia.

Tuollaisen postilaatikollaan toteuttamansa tanssimiskäytöksen laadusta, eli mielettömästä järjettömyydestä, minulle ei sen sijaan jäänyt pienintäkään epäilystä.

Mies oli ilmeisesti kokenut minun kaupassa hänelle kertomani sähkön varkaustapauksen hyökkäykseksi ja loukkaukseksi hänen edustamaansa asuinyhteisömme kolhoosinäkemystä vastaan, jollaisena hän taloyhtiötämme pitää. Tämä loukkaus ja hyökkäys piti siis minulle nyt hänen mielestään kostaa, esittämällä minulle hänen vihaansa ilmentävää uhotanssia postilaatikoilla.”

Lainaus aikaisemmasta raportistani päättyi.

R. P.

*