DANIELIN LOPUNAIKAA KOSKEVAT PROFETIAT

Nyt seuraava katsaus Danielin kirjaan rajoittuu vain lopunaikaa koskevien ennustusten tutkimiseen. Lopunaikaa sivuavien Danielin kirjan lukujen sisältöä vain selostetaan, lainaamatta tähän itse tekstiä. Myöskään kreikankielisten tekstilaitosten tekstejä en katso aiheelliseksi tässä kotisivuversiossani esittää.

TOINEN LUKU

Danielin kirjan toinen luku kertoo Nebukadnessarin unesta, jonka unen merkityksen Daniel hänelle selitti. Kuningas oli nähnyt ison kuvapatsaan, jonka pää oli parasta kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja lanteet vaskea, sekä sääret ja jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Tämän kuvapatsaan murskasi ilman ihmiskättä vuoresta irtaantunut kivilohkare, iskien sitä raudasta ja savesta koostuviin jalkoihin. Iskun voimasta musertui yhdellä haavaa koko kuvapatsas kaikkine metalleineen, niin ettei niistä löydetty jälkeäkään. Patsaan murskanneesta kivestä sen sijaan tuli suuri vuori, joka täytti koko maan (2:31-35).

Selityksessään Daniel osoitti kuningas Nebukadnessarin olevan itse tämän kuvapatsaan kultainen pää. Kultainen pää siis edusti kuvapatsaassa Nebukadnessaria ja hänen valtakuntaansa.

Tulevaisuudessa olisi täten valtaan nouseva toinen valtakunta, kuvapatsaassa hopeisilla rinnalla ja käsivarsilla kuvattu. Sitten kolmas valtakunta, vaskella kuvattu, olisi nouseva toisen jälkeen. Vielä neljäskin valtakunta, "luja kuin rauta", olisi nouseva kolmen sitä edeltäneen jälkeen.

Tätä neljättä "rauta-valtakuntaa" ei kuvata erillisenä, vaan osaksi raudasta osaksi savesta koostuvina säärinä ja jalkoina. Tämä neljäs valtakunta kuvataan siis ensin raudanlujana sääri-valtakuntana, mutta myöhemmissä vaiheissaan hajanaisena jalka-varvas-valtakuntana. Tämän valtakunnan jalka-varvas-kautta kuvataan siten, että vaikka ne kylläkin sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät kuitenkaan yhdisty toinen toiseensa. Tätä aikaa kuvataan, puhuen "kuninkaista" (monikossa), joiden hallinta-aikana vuoresta irtaantuva kivilohkare on ne murskaava, musertava, ja tekevä niistä lopun. Tämä merkitsee, että taivaan Jumala pystyttää silloin valtakunnan, joka on iankaikkisesti kukistumaton (2:37-45).

Kuvapatsaan kultaisen pään on tulkittu tarkoittavan Babylonian valtakuntaa, ja hopeiset rinta ja käsivarret Meedo-Persian valtakuntaa. Vaskiset vatsa ja lanteet puolestaan Kreikka-Makedoniaa, ja sääret Rooman valtakuntaa. Kymmenen varvasta on tulkittu kuvaavan kymmentä keskenään liittoutuvaa kuningasta / valtakuntaa, joilla on tulkittu tarkoitettavan entisen Rooman maailmanvallan alueille muodostuvaa kymmenvaltioliittoa.

Kun tämä liittoutuma on todellisuutta, se merkitsee, että olemme silloin saapuneet ilmiskunnan nykyisen aikakauden loppuun. Seuraava valtakunta on Jumalan valtakunta, joka pystytetään Kristuksen tulemuksessa.

SEITSEMÄS LUKU

Tässä luvussa Daniel kertoo näystään, jonka hän unessaan oli nähnyt. Hän oli nähnyt neljän taivaan tuulen kuohuttavan suurta merta, josta nousi neljä suurta petoa (7:1-12). Nämä pedot on tulkittu samoiksi valtakunniksi jotka jo nimettiin toisen luvun kuvapatsaan tunnistamisen yhteydessä. Siten kotkansiipinen leijona tarkoittaisi Babylonia (jae 4), Karhu (jae 5), joka nostettiin toiselle kyljelleen, Meedo-Persiaa, neljä päätä ja neljä linnunsiipeä omaava pantteri Kreikka-Makedoniaa (jae 6), ja neljäs peto kymmenine sarvineen Rooman valtakunnan eri vaiheita, aina päätökseen asti.

Danielin saamassa selityksessä, koskien neljännen pedon kymmentä sarvea (jakeet 19-20, 23-24), kerrotaan näiden sarvien tarkoittavan kymmentä kuningasta, jotka nousevat neljännestä pedosta, eli Rooman valtakunnasta. Tämän on tulkittu tarkoittavan Rooman valtakunnan jakaantumista kymmeneen osaan kansainvaelluksen myrskyissä.

Kymmenen sarven keskeltä nouseva "pieni sarvi", joka herjaten puhuu (jae 8), kukistaa kolme näistä kymmenestä sarvesta eli kuninkaasta / valtakunnasta (jakeet 23-24). Tämä pieni sarvi puhuu sanoja Jumalaa vastaan, ja hän hävittää Korkeimman pyhiä (jakeet 11,25), kunnes Ihmisen Poika kukistaa hänet tulemuksellaan (jakeet 13-14), ja Korkeimman pyhät saavat valtakunnan omaksensa (jakeet 22,27).

On ilmeisen selvää, että "pieni sarvi" kymmenen sarven keskeltä nousevana, kuvaa tulevaa "laittomuuden ihmistä", jonka Jeesus tuhoaa tulemuksellaan. Sen sijaan neljän pedon tulkitseminen samoiksi valtakunniksi toisen luvun kuvapatsaan valtakuntien kanssa, on sekin todennäköisesti oikea, joskaan ei aivan varmasti. Neljännen pedon kymmenen sarvea ovat joka tapauksessa lopunajan kuninkaita, koska "pieni sarvi" kukistaa näistä kolme, ja Jeesus vuorostaan kukistaa "pienen sarven" tulemuksellaan.

Kanonisoidun LXX:n mukaan pieni sarvi "pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja valta (eksuusia) annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi"(7:25), tai: "... aikaan ja kahteen aikaan ja puoleen aikaan asti." Alkuperäisen LXX:n mukaan "...kaikki tullaan luovuttamaan hänen käsiinsä." "Septuagintan tekstit sanovat:" heoos kairuu... = asti aikaan..." tai, kuten Bagsterin englanninkielinen Septuaginta-käännös sanoo, kääntäen "heoos"-konjunktion "for"- prepositiolla: = "ajaksi... jne."

Nykykreikankielinen tekstilaitos sanoo: "mekhri kairuu...= asti aikaan..." Englanninkielisistä käännöksistä KJV. sekä Scofield käyttävät sanaa "until" = asti, kun taas RSV., NIV., Amplified, Lamsa, NASB. ja NWT. käyttävät "for"-prepositiota: = -ksi. Uusin nykykreikankielinen tekstilaitos sanoo (7.25):

" Hän on lausuva sanoja korkeinta Jumalaa vastaan ja hän on vainoava Hänen pyhää kansaansa: hän on yrittävä muuttaa juhlapäivät ja lait, ja Jumalan kansa tullaan jättämään hänen valtaansa kolmeksi ja puoleksi vuodeksi."

Tämän käännöksen mukaan on merkittävää, että se mikä jätetään sarven eli pedon valtaan kolmeksi ja puoleksi vuodeksi, on Jumalan kansa. Näin sanoo myös suomenkielinen uusi käännös:

"Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi."

Aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa esiintyy myös Dan. 12:7, sekä Ilm. 12:14. Ilmestyskirjassa tämä aika on ilmaistu myös neljänäkymmenenä kahtena kuukautena" (11:2, 13:5) sekä "tuhantenakahtenasatana kuutenakymmenenä päivänä"(12:6). Ilmaisu tarkoittaa siis kolmea ja puolta vuotta.

Danielin seitsemännen luvun perinteinen tulkinta näyttää hyvin perustellulta. Sen mukaan nämä pedot ovat samoja valtakuntia, kuin toisen luvun kuvapatsaan valtakunnat: Leijona = uus-Baabel / Babylon, karhu = Meedo-Persia, ja kolme kylkiluuta sen hampaiden välissä: Lyydia, Babylonia ja Egypti. Leobardi = kreikka-Makedonia, jonka neljä linnunsiipeä kuvaavat tämän valtakunnan nopeaa maailmanvalloitusta, sekä neljä päätä taas tämän valtakunnan jakaantumista neljään osaan Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen. Neljäs peto = Rooma, jonka kymmenen sarvea kuvaavat todennäköisesti entisen Rooman valtakunnan alueille muodostuvaa uus-Roomaa, eli kymmenen kuninkaan / valtakunnan liittoa. Tämä liittoryhmittymä nousee todennäköisesti tulevaisuudessa maailman johtavaksi suurvallaksi. Tämän kymmenliittoutuman keskeltä nousee pieni sarvi, joka, kukistettuaan kolme kuningasta (Dan.7:24), nostaa itselleen vasallikuninkaiksi kymmenen uutta kuningasta (Ilm.17:12). Tämän "sarven" valtaan annetaan maailman kaikki sukukunnat, kielet, kansat ja kansanheimot (Ilm.13:7). Tämä Danielin "pieni sarvi" (7:8), joka myöhemmin näyttää suuremmalta kuin muut sarvet (7:20), sotii pyhiä vastaan ja voittaa heidät (7:21,25). Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain (7:25).

Tänä aikana, Herran päivän edellä (Sak.14:1-2), Jerusalem valloitetaan, ja se on oleva tämän ajan pakanain tallattavana (Ilm.11:2). Tämän saman ajan kuluessa Ilmestyskirjan mukaan kaksi todistajaa profetoivat (11:3), ja Ilmestyskirjan "vaimo" on paennut täksi ajaksi erämaahan (12:14). Tänä aikana "peto" puhuu suuria sanoja ja pilkkapuheita (Ilm.13:5) ilmestyskirjankin mukaan.

Kanonisoidun Danielin kirjan LXX:n tekstin mukaan peto " on asettava kuninkaallisen palatsitelttansa merien välille, pyhäkön ihanalle / kauneuden vuorelle." (Dan.11:45).

Nykykreikan tekstilaitoksenkin mukaan hän "pystyttää kuninkaalliset asuintelttansa merien välille, pyhyyden maineikkaan vuoren päälle."

Tosin alkuperäisen LXX:n tekstin mukaan vuori ei ole teltan pystyttämisen kohteena, vaan se pystytetään tämän tekstin mukaan "merien ja pyhän tahdon vuoren välille."

Myöskään uusimman nykykreikan tekstilaitoksen mukaan telttoja ei pystytetä itse vuorelle, vaan ne pystytetään "meren ja sen pyhän vuoren välille, jossa sijaitsee Jumalan temppeli."

Koskien lopunajan suuren ahdistuksen aikaa, kuolleitten maan tomusta nousemisen edellä (Dan.12:1-2), Daniel kysyi: "Kuinka kauan on vielä näitten ilmeellisten asiain loppuun?"(12:6-7). Hänelle vastattiin (kanonisoidun Septuagintatekstin ja Alfred Rahlfsin tekstilaitoksen mukaan):

"Aikaan aikojen ja puoleen aikaan: Samalla kun päättyy pyhitetyn kansan käden hajoitus, he tulevat tietämään kaikki nämä asiat."

Kreikan kirkon virallisesta kanonisoidusta Hevdomeekonta (so. Septuaginta)- tekstilaitoksesta puuttuvat sanat: "kheiros lauu heegiasmenuu" (pyhitetyn kansan käden), eli teksti kuuluu:

"...samalla kun päättyy hajoitus, he tulevat tietämään kaikki nämä asiat."

Hajoituksen päättyminen merkitsee Jumalan kansan hajoituksen päättymistä. Tämän mukaisesti kreikkalainen raamattuoppinut Johannes Kolitsara on esittänyt Hevdomeekonta-parafraasissaan seuraavan tekstin tämän jakeen selitykseksi:

"Aikana vuoden vuosien ja vielä aikana puolen vuoden, 3, 1/2 vuotena, kun on tuleva täyttymään ja Jumalan kansan hajoitus on tuleva saamaan lopun, silloin he tulevat oppimaan ja ymmärtämään kaikkien näiden profetioiden totuuden."

On siis ilmeistä, että tämä ilmaisu "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" tarkoittavat todellakin viimeistä kolmea ja puolta vuotta Jeesuksen tulemuksen edellä. Uudemman nykykreikankielisen tekstilaitoksen mukaan Daniel kysyi (12:6):

"Milloin kaikki nämä ihailtavat (tai: ihmeteltävät) asiat tulevat saamaan lopun?"

Hänelle vastattiin (12:7):

"Ne kestävät kolme ja puoli vuotta. Kaikki nämä tulevat toteutumaan, kun Jumalan pyhän kansan koettelemukset tulevat päättymään."

KAHDEKSAS LUKU

Danielin kirjan kahdeksas luku kertoo "kaksisarvisesta oinaasta" Meedian ja Persian kuninkaina (jae 20), joiden valtakunnan Jaavanin eli Kreikan kuningas Aleksanteri Suuri kukisti (jakeet 5-7, 21). Kauris tuli ylen suureksi, mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, joka kuvasi Aleksanteria valtakuntansa ensimmäisenä kuninkaana (jakeet 8, 22), ja neljä uhkeata sarvea kasvoi sen sijalle, neljää taivaan tuulta kohti.

Tämä tarkoitti Aleksanteri Suuren valtakunnan jakaantumista neljäksi valtakunnaksi: Kreikaksi, Vähä-Aasiaksi, Syyriaksi ja Egyptiksi. Yhdestä näistä puhkesi esiin sarvi, alussa vähäpätöinen, joka kasvoi suuresti etelään päin ja itään päin ja ihanaan maahan päin. Tämä sarvi ylpeili taivaan kuningastakin vastaan, ottaen tältä pois jokapäiväisen uhrin, ja autioittaen hänen pyhäkkönsä paikan (jakeet 9-11). Tämä sarvi nousee "...heidän valtakuntansa lopulla, kun pahantekijät täyttävät määränsä"(jae 23), rohkeana ja juonikkaana kuninkaana.

Septuagintan mukaan sarvi kasvoi "...kohti etelää ja kohti itää ja kohti voimaa"(jae 9), jolla viimeisellä tarkoitetaan sotajoukkoa. Septuagintan mukaan pyhä paikka autioitetaan = to hagion ereemootheesetai (jae 11), ei hävitetä (jota sana myös tarkoittaa), koska 2300 illan ja aamun jälkeen se tullaan puhdistamaan = katharistheesetai (jae 14.

Nykykreikan uusin tekstilaitos sanoo: "Tuhannen sadan viidenkymmenen päivän kuluttua pyhäkkö tullaan puhdistamaan."

Yleensä tämän sarven tulkitaan tarkoittavan Syyrian kuningasta Antiokus neljäs Epifanesta, vuosilta 175 - 164 eKr. Hän vainosi juutalaisia sekä lakkautti heidän pyhäkköpalveluksensa, asettaen hävityksen kauhistuksen Jumalan alttarille.

Kuitenkin Danielille sanottiin tämän näyn tarkoittavan lopun aikaa, ja viimeistä vihan aikaa (jakeet 17,19), jonka ajan kanssa Antiokus Epifaneksella ei ole mitään tekemistä.

Koska Paavalin kuvauksessa laittomuuden ihmisestä (2. Tes.2:8-10) on selviä piirteitä, jotka ovat peräisin Danielin kirjan 8:23-25:stä, lienee perusteltua syytä uskoa mainintaan lopunajan viimeisestä vihan ajasta kirjaimellisesti.

Antiokus Epifanes lienee siis vain varjo ja esikuva tapahtumista, jotka tulevaisuudessa toistuvat suuremmassa mittakaavassa.

................

Kahdeksannen luvun "alussa vähäpätöinen sarvi" on tulkittu myöskin Rooman valtakunnaksi, joka todella autioitti pyhän paikan, ja otti pois jokapäiväisen uhrin, Tiituksen toimittaessa Jerusalemin temppelin hävityksen vuonna 70 jKr. Kuitenkaan kirjaimellinen merkitys 2300 illasta ja aamusta, jonka jälkeen "...pois heitetty pyhäkön paikka ...asetetaan jälleen oikeaan tilaansa", ei sovi tähän tulkintaan, kuten ei muukaan kuvaus juonikkaasta sarvi-kuninkaasta.

................

Viimeisenä vihan aikana, lopun aikana, neljän valtakunnan vallan lopulla, on tämä juonissa taitava ja kasvoilta röyhkeä sarvi-kuningas nouseva (jakeet 17, 19, 22-23). Hän ylpeilee taivaan sotajoukon ruhtinastakin vastaan, ottaen pois (uudelleen rakennetusta temppelistä 2. Tes.2:4 ?) jokapäiväisen uhrin, ja hän "heittää pois / autioittaa pyhäkön paikan", joka 2300 illan ja aamun jälkeen "asetetaan jälleen oikeaan tilaansa / puhdistetaan" (jakeet 11-14).

Ilmestyskirjan mukaan lopunajan "peto" on leobardin näköinen (12:2), joka Danielin kirjassa esitetään Kreikka-Makedoniana (7:6). Tämä Danielin kirjan 8 luku kertoo samasta neljäksi eri valtakunnaksi hajonneesta Kreikka-Makedoniasta. Näistä yhdestä on lopun aikana nouseva kuningas, joka kasvattaa valtansa etelään päin, itään päin ja ihanaan maahan päin (tai Septuagintan mukaan "voimaan = sotajoukkoon päin", jolla ilmaisulla ilmeisesti tarkoitetaan ihanan maan kansaa).

Monet Raamatun tutkijat pitävät Syyriaa tänä valtakuntana josta sarvi nousee. Syyriastahan nousi myös Antiokus neljäs Epifanes, tämän tulevan esikuva. Kun Paavalin "laittomuuden ihminen" (2 Tes.2:3-11) on saanut piirteitä Danielin kirjan kolmesta eri luvusta (7:25, 8:23-24, 11:31,36-), lienee oikeutettua päätellä seuraavasti: Tämä sarvi, eli lopunajan peto-kuningas, on nouseva kymmenen sarven (Dan.7:8) keskeltä / välistä, ja samalla neljään osaan jakaantuneen Kreikka-Makedonian yhdestä osasta (Dan.8:9).

YHDEKSÄS LUKU

Danielin kirjan yhdeksännessä luvussa on ylienkeli Gabrielin ilmoitus 70 viikosta (jakeet 21-27). Danielille sanottiin:

"Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi"(jae 24). Kun hepreankielisessä tekstissä on "shathak"-sana, olisi oikeampaa kääntää: "leikattu." Muusta ajasta on siis leikattu seitsemänkymmentä vuosiviikkoa erilleen (jakeet 25-26), koskemaan juutalaisten kansaa ja pyhää kaupunkia Jerusalemia. Näiden viikkojen jälkeen "luopumus päättyy", minkä täytyy merkitä juutalaisen kansan luopumuksen päättymistä. Kun "synti sinetillä lukitaan", sen täytyy merkitä nykyisen pahan maailmanajan päättymistä (vert. Ilm.20:1-3).

Vaikka pahat teot sovitettiin jo Jeesuksen sovituskuoleman tapahtuessa, tämä tulee juutalaisen kansan kohdalla voimaan vasta kun he antavat sovittaa itsensä Jumalan kanssa (vert. 2. Kor.5:20). Vaikka iankaikkinen vanhurskaus on jo läsnä seurakunnassa, se toteutuu juutalaisten kansalle vasta valtakunnassa jossa vanhurskaus asuu, kun hekin ovat päässeet osallisiksi Jumalan armosta Jeesuksen kautta (2. Piet.3:13). Näky ja profeetta vahvistetaan sinetillä, kun näky ja profetia lopullisesti toteutuvat. Vaikka taivaallinen kaikkein pyhin voideltiin jo Jeesuksen taivaaseen astumisen yhteydessä (Hepr.9:11-12), tässä jakeessa (Dan.9:24) lienee kysymys Jerusalemin kaupungin temppelissä sijaitsevasta kaikkeinpyhimmästä, joka voidellaan, kun Herra tulee itse äkisti temppeliinsä (Malakia 3:1).

Danielin 9: 24:n uudemman kreikankielisen tekstilaitoksen sanoma onkin erittäin mielenkiintoinen:

"Ei seitsemääkymmentä vuotta vaan seitsemänkymmentä seitsenvuotiskautta määrättiin sinun kansallesi ja sinun pyhälle kaupungillesi, Tämä ajanjakso on välttämätön syntisten pysäyttämiseksi, ja laittomuuden anteeksi antamiseksi, ja näkyjen sekä profeettojen toteen käymiseksi, ja jotta kaikkeinpyhin jälleen pyhitettäisiin / vihittäisiin."

Kyllä tämä teksti puhuu niin selvästi kirjaimellisen pyhäkön puolesta, ettei tämän temppelin hengellistyttäminen ole ollenkaan paikallaan.

Jerusalemin jälleen rakentamisen käskysanasta voideltuun ruhtinaaseen Kristukseen asti piti kulua "seitsemän seitsikkoa ja kuusikymmentä kaksi seitsikkoa", eli yhteensä 69 vuosiviikkoa, joksi ilmaisu "shabuim" (Septuaginta: hebdomades) = seitsikot oikeutetusti on tulkittu. Tämän ajan eli 69 vuosiviikon täytyttyä eli kuluttua umpeen, Kristus surmataan, ja kaupungin sekä pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki.

Kaupungista ja pyhäköstä edellä sanottu viittaa Tiituksen suorittamaan Jerusalemin hävitykseen vuonna 70 jKr. On huomattava, että vaikka 69 vuosiviikkoa sanotaankin kuluvan Jerusalemin jälleenrakentamisen käskysanasta Kristukseen asti, Kristuksen surmaamista ja Jerusalemin hävitystä ei lueta näihin viikkoihin sisältyviksi (jakeet 25-26). Jakeessa 27 ei ole kysymys "liiton raskaaksi tekemisestä", vaan "vahvistamisesta" / "voimaan saattamisesta", jota heprean "higbir" tarkoittaa.

Kanonisoitu Septuaginta sanoo:

"Ja hän on tuleva vahvistamaan liiton monille, yksi seitsikko; ja seitsikon puolivälissä hän on tuleva poistamaan minun teurasuhrini ja juomauhrini."

Alkuperäinen Septuaginta sanoo:

"Ja hävitys tullaan ottamaan pois, samalla kun liitto pääsee voitolle monien viikkojen aikana. ja viikon lopussa tullaan ottamaan pois uhri ja juomauhri, ja temppelin päällä on oleva loppuun asti hävitysten kauhistus, ja hävitykselle tullaan asettamaan loppu."

On merkittävää, että edellä kääntämäni alkuperäisen LXX:n tekstin mukaan "liitto pääsee voitolle moninen viikkojen aikana", ja uhrit otetaan pois "viikon lopussa" eikä viikon puolivälissä.

Vanha kirkkoraamattu sanoo jatkossa (jae 27):"...ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä." Vielä vanhempi kirkkoraamattu sanoo:"...ja siipien tykönä seisoo hävityksen julmuus." Uusi käännös sanoo: "Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys."

Nykykreikan tekstilaitos sanoo: "Ja päällä temppelin harjan on tuleva olemaan hävityksen kauhistus."

Kreikan sana "to pterygion" merkitsee "pientä siipeä" / "äärimmäistä reunaa" / "kärkeä". Uudessa testamentissa sanaa käytetään merkitsemään temppelin harjaa (to pterygion tuu hieruu, Matt.4:5, Luuk.4:9).

Septuagintan tekstissä on jatkossa (Dan. 9:27) tällä kohtaa "hävitys"-sana monikossa: "kai epi to hieron bdelygma toon ereemooseoon" = "ja päällä temppelin kauhistus hävitysten." Tämä muistuttaa meitä jälleen Herramme sanasta (Matt.24:15), kun hän kertoi hävityksen kauhistuksen tulevan seisomaan pyhässä paikassa, se on: temppelissä.

Nykykreikankielisen tekstilaitoksen mukaan jae 26-27 kuuluu:

"Ja jälkeen kuudenkymmenen kahden viikon, tulee tuhotuksi Kristus, kuitenkaan ei itsensä tähden: ja ruhtinaan kansa joka on tuleva, tulee tuhoamaan kaupungin ja pyhäkön: Ja sen loppu on...

------------------------

"Sen loppu" tarkoittaa kaupunkia. pronomini "autees" on feminiinissä, tarkoittaen feminiinistä kaupunkia "hee polis,".

------------------------

...tuleva tulvan kanssa, ja sodan loppuun asti ovat (kestävät) määrätyt hävitykset. Ja hän on vahvistava liiton monille yhdessä viikossa: ja viikon puolivälissä hän saattaa taukoamaan teuras- ja ruokauhrin, Ja temppelin harjalla on tuleva olemaan hävityksen kauhistus ja määräajan täyttymykseen mennessä tullaan asettamaan raja hävitykselle."

Kanonisoidun Septuagintan mukaan jakeet kuuluvat:

(DAN 9:26-27) "Ja jälkeen viikkojen kuudenkymmenen kahden tullaan tuhoamaan voitelu, mutta tuomio ei ole hänessä. Ja kaupungin ja pyhäkön hän on tuhoava tulevan ruhtinaan välityksellä, ja he tuhoutuvat tulvassa, ja lyhennetyn sodan loppuun asti hän on määräävä hävitykset. Ja hän on vahvistava liiton monille, yksi viikko: ja viikon puolivälissä hän on poistava minun teurasuhrini ja juomauhrini, ja temppelin päällä hävitysten kauhistus, ja määräajan täyttymiseen mennessä loppu tullaan asettamaan hävitykselle."

Alfred Rahlfsin Septuaginta-tekstilaitoksessa on tämä alkuperäisenä Septuagintatekstinä pidetty toinenkin versio Danielin kirjasta, nimittäin:"Danieel kata tuus 88 (sim. Sy) = Codex syro-hexaplaris", joka pohjautuu Origeneen heksaplaan. Tämän tekstin mukaan Dan.9:26-27 kuuluu:

"Ja jälkeen seitsemän ja seitsemänkymmenen ja kuudenkymmenenkahden on tuleva poistumaan voitelu ja sitä ei ole oleva. Ja kansojen kuningaskunta on tuleva hävittämään kaupungin ja pyhän, voidellun kanssa. Ja hänen loppunsa on tuleva vihan kanssa ja lopun määräaikaan mennessä: sodalla häntä vastaan tullaan sotimaan. Ja liitto pidetään voimassa monille, ja jälleen hän on kääntyvä takaisin ja se tullaan rakentamaan entiselleen leveydeltä ja pituudelta. Ja aikana määräaikojen täyttymyksen, ja jälkeen aikojen seitsemän ja seitsemänkymmenen ja vuosien kuudenkymmenen kahden, sodan lopun määräaikaan mennessä: hävitys tullaan ottamaan pois, samalla kun liitto pääsee voitolle monien viikkojen aikana. ja viikon lopussa tullaan ottamaan pois uhri ja juomauhri, ja temppelin päällä on oleva loppuun asti hävitysten kauhistus, ja hävitykselle tullaan asettamaan loppu."

On huomioitava, ettei Kristuksen surmaamista lueta myöskään sisälle seitsemännenteenkymmenennenteen viikkoon kuuluvaksi, joten se tulkinta lienee ainakin mahdollinen, jonka mukaan 69 ja 70 viikkojen väliin kuuluu ajanjakso, jonka aikana juutalaiset ovat Paavalinkin mukaan kansakuntana hyljätyssä ja pois taitetussa tilassa (Room.11:15,17). Jakeessa 27 on ilmeisesti kysymys lopunaikana uudelleen rakennettavasta temppelistä, koska aikaisempi temppeli hävitettiin jakeen 69 sisältämissä tapahtumissa. Tämän vahvistaa myös se, että kerrotaan uhrattavan uhreja temppelissä, ja 70 viikon puolivälissä (tai lopussa) nämä uhrit saatetaan taukoamaan.

Erikoisesti se, että 70 viikon aikana seisoo hävityksen kauhistus temppelissä / temppelin harjalla, vakuuttaa monesta asiasta. Jos 70 vuosiviikko tarkoittaisi yhtäjaksoista jatkoa 69 vuosiviikon perään (puhuen siis Jeesuksen lihassa vaelluksen aikaisista tapahtumista, kuten monet tulkitsevat), myös temppelipalveluksen uhrien uhraamisen olisi tullut lakata Jeesuksen kuoleman aikoihin, eikä vasta vuonna 70 jKr. Tämä näyttää osoittavan, että 70 vuosiviikko todellakin kuuluu lopun aikaan.

Hän joka saattaa liiton voimaan (tai vahvistaa sen) monille yhdessä viikossa, on ilmeisesti Kristus itse. Liittohan on jo perustettu, mutta epäuskonsa tähden juutalaisten kansakunta ei vielä nauti liiton voimassaolosta. Käännän tähän nykykreikankielisestä uusimmasta tekstilaitoksesta 9 luvun jakeet 25 - 27:

"Kuule siis, ja ymmärrä, että siitä käskyn julistuksesta, koskien sotavankeudesta palaamista ja Jerusalemin uudelleen rakentamista, voidellun ylimyksen ilmaantumiseen asti, on kuluva seitsemän seitsenvuotista. Sitten, kuutenakymmenenä kahtena seitsenvuotisena, Jerusalem ja sen linnoitukset tullaan rakentamaan jälleen. Ajat tulevat kuitenkin olemaan vaikeat. Näiden kuudenkymmenen kahden seitsenvuotisen lopussa voideltu ylimys tullaan ilman tuomiota tuhoamaan. Sen jälkeen, erään vieraan ylimyksen kansa on tuleva ja on tuhoava kaupungin ja pyhäkön. Kaikesta tästä huolimatta tämän ylimyksen loppu on tuleva kuin tulva ja ja sodan loppuun saakka määrätyt hävitykset tulevat jatkumaan. Seitsenvuotisen kestoaikana hän tulee solmimaan sopimuksen monien kanssa: ja seitsenvuotisen keskellä hän tulee kieltämään uhrit ja uhraamiset temppelissä. Silloin hän on asettava sinne epämiellyttävän hävityksen, kunnes toteutuu se päätös mikä hänestä joka saa aikaan hävityksen on lausuttu."

Edellä kääntämäni uudemman nykykreikankielisen tekstilaitoksen teksti pohjautuu hebrean masoreettiseen tekstiin. Tämä masoreettien vokaalimerkeillä varustama heprean teksti on tosiasiassa syntynyt vasta Jeesuksen maallisen historian jälkeen, siis myös kristillisen seurakunnan syntymisen jälkeen, ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina. Tämä merkitsee, että masoroitu heprean teksti on syntynyt vasta sen jälkeen, kun juutalaiset olivat kansana hylänneet Jeesuksen messiaanisuuden.

Tämä masoreettien vokaalimerkeillä varustama heprean teksti edellyttää pistettä tai vähintään puolipistettä jakeeseen 25, seitsemän vuosiviikon maininnan jälkeen. Tästä syystä myös jakeen maininta voidellusta ylimyksestä on tulkittu tarkoittavan Joosuaa Joosadakin poikaa (Esra 3:2, Hagg. 1:1, Sak. 3:1), eli ylipappia joka eli tämän ensimmäisen vuosiviikon aikana. Koska jatkon teksti mainitsee 62 vuosiviikkoa eli 434 vuotta, jonka ajan jälkeen vasta seuraavassa jakeessa (jae 26) mainittu voideltu ylimys tuhotaan, ei tämä tuhottava ylimys voi olla sama henkilö kuin edellisessä jakeessa mainittu Joosua Joosadakin poika. Koska ei voida olettaa Joosua Joosadakin pojan eläneen puolta vuosituhatta, on tämä toinen voideltu ylimys nimetty ylipappi Onaniakseksi, joka pantiin vuonna 171 eKr. viralta, ja teloitettiin Antiokiassa. Koko kertomus on siis tulkittu toteutuneeksi Antiokus Epifaneksen aikaisissa tapahtumissa. Tämän tulkinnan mukaan jakeet eivät siis ennustaisi meidän Herrastamme Jeesuksesta Messiaana.

Nyt on kuitenkin merkittävää, että alkuperäinen Septuaginta ei puhu Dan 9:25 jakeessa voidellusta ruhtinaasta mitään. Sen sijaan kanonisoitu Septuaginta eli Theodotionin noin vuonna 150 jKr. heprean (pelkästä?) konsonanttitekstistä kääntämä kreikannos ei edellytä puolipistettä "seitsemän seitsikon" jälkeen, vaan vasta "seitsemän seitsikon ja kuudenkymmenen kahden seitsikon" jälkeen: "..heoos Khristuu heguumenuu hebdomades hepta kai hebdomades hekseekonta duo." = "...voideltuun ruhtinaaseen asti seitsemän seitsikkoa ja kuusikymmentä kaksi seitsikkoa;".

Kun uudempaan nykykreikankieliseen tekstilaitokseen tehtäisiin tämä korjaus Theodotionin käännöksen perusteella, vaihtamalla piste "seitsemän seitsenvuotisen" perästä "kuudenkymmenen kahden seitsenvuotisen" perään, tällöin teksti tulisi historian tosiasioihin sopivaksi: Voitaisiin näet kummankin jakeen "voideltu ylimys" käsittää samaksi henkilöksi, eli meidän Herraksemme Jeesukseksi Kristukseksi.

Edellä sanotun vahvistaa myös alla oleva teksti, eli George Lamsan englanninkielinen käännös Danielin 9:24-27:stä. Tämä käännös perustuu Peshittan tekstiin, eli syyriankieliseen, se on: itäaramealaiseen Raamatun tekstiin, joka Vanhan testamentin osalta saattaa takautua jopa vuosiin 40 -70 jKr. Itäaramea on Jeesuksen puhuman länsiaramean kielen rinnakkaismurre.

Kuten alla olevasta englannin kielisestä tekstistä (ja myös minun raakasuomennoksestani sen alla) voimme päätellä, tämänkin tekstin mukaan 25 jakeen viikkoilmaisut kuuluvat yhteen, vain "and" eli (ja) sanan eroittamina.

24) Seventy times seven weeks are

Seitsemän kertaa seitsemän viikkoa ovat

determined upon your people and

määrätyt sinun kansallesi ja

upon your holy city, to finish the

sinun pyhälle kaupungillesi, rikkomuksen

transgressions and to make an end

lopettamiseksi ja synneistä lopun tekemi-

of sins and for the forgiveness of the

seksi ja vääryyden anteeksiantamiseksi

iniquity and to bring in everlasting

ja iankaikkisen oikeudenmukaisuuden tuomiseksi

righteousness and to fulfill the vision

ja profeettojen näkyjen toteuttamiseksi

of the prophets and to give the most

ja kaikkein pyhimmän antamiseksi

holy to Messiah.

Messiaalle.

25) Know therefore and understand

Tiedä sen vuoksi ja ymmärrä,

that from the going forth of the word

että sen sanan esiin tulosta, että

to restore and build Jerusalem to

Jerusalem jälleen asetetaan ja rakennetaan,

the coming of the Messiah the king

kuninkaan, Messiaan tuloon,

shall be seven times seven weeks, and

on oleva seitsemän kertaa seitsemän viikkoa ja

sixty-two times seven weeks; the peo-

kuusikymmentä kaksi kertaa seitsemän viikkoa;

ple shall return and build Jerusalem,

Tämä kansa on palaava ja rakentava Jerusalemin,

its streets, and its broad ways at the

sen kadut, ja sen leveät tiet määrätyn

end of the appointed times.

ajan lopussa.

26) After sixty-two times seven

Jälkeen kuusikymmentä kaksi kertaa seitsemän

weeks, Messiah shall be slain, and the

viikon, Messias on tuleva tapetuksi, ja

city shall be without a ruler; and the

kaupunki on oleva ilman hallitsijaa; ja

holy city shall be destroyed together

pyhä kaupunki on tuleva hävitetyksi yhdessä

with the coming king; and the end

tulevan kuninkaan kanssa; ja sen loppu

thereof shall be a mass exile, and at

on oleva joukon karkotus, ja

the end of the war, desolations are

sodan lopussa, hävitykset ovat

determined.

määrätyt.

27) And he shall confirm the cove-

ja hän on vahvistava liiton

nant with many for seven weeks and

monien kanssa viikoista seitsemännen aikana,

half of seven weeks, then he shall

ja seitsemännen viikon puolivälissä hän

cause the sacrifice and gift offerings

on oleva syy uhrauksen ja uhrilahjojen

to cease, and upon the horns of the

lakkaamiseen, ja alttarin sarvien päällä

altar the abomination of desolation;

(on) hävityksen inhottava asia;

and the desolation shall continue un-

ja hävitys on jatkuva määrättyyn

til the end of the appointed time; the

aikaan asti;

city shall remain desolate.

kaupunki on jäävä autioksi.

KIRJAN KOLME VIIMEISTÄ LUKUA

Kirjan kymmenes luku kertoo enkelin ilmestymisestä Danielille. Enkeli sanoi:"Minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla: sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä" (10:14). Aloittaessaan opetuksensa enkeli siis lähtee liikkeelle Danielin omasta ajasta (11:1), kertoen Persian valtakunnan loppuvaiheet (jakeet 1-2), Aleksanteri Suuren nousun (jae 3), ja hänen valtakuntansa hajoamisen neljään osaan (jae 4). Jakeet 5-20 kertovat Etelän = Egyptin ja Pohjan = Syyrian kuninkaiden keskinäisistä sodista Antiokus Epifanekseen asti.

Jakeet 21-35 puhuvat Antiokus Epifaneksesta, jonka suorittamat toimet (pyhäkön häpäisy, jokapäiväisen uhrin poistaminen ja hävittävän kauhistuksen asettaminen) on katsottava esikuviksi päivien lopulla toistuvista samanlaisista tapahtumista.

Jakeisiin 36-45 (vaikkakin ne nimellisesti näyttävät edelleen puhuvan Antiokus Epifaneksesta) onkin jo selvästi punottu profetia lopunajan pedosta / laittomuuden ihmisestä. Tämä kuningas menestyy (jae 36) kanonisoidun Septuagintan mukaan: "heoos an syntelesthee orgee" = "siihen asti kun viha toteutuu / päättyy", mikä aika on selvässä yhteydessä 12:1 mainittuun ahdistuksen aikaan, kuolleitten ylösnousemuksen edellä (12:2), lopun aikana (12:9).

Antiokus Epifanes kuoli jossakin kaupungissa Elymaisin ja Babylonin välillä ( 1. Makk.6:1-6), mutta lopunajan laittomuuden ihmisen loppu tulee sen jälkeen, kun hän on pystyttänyt hovitelttansa "merien välille, pyhäkön ihanalle vuorelle" (11:45), tai: "merien ja pyhän tahdon vuoren välille." = "kai steesei autuu teen skeenen tote ana meson toon thalassoon kai tuu oruus tees theleeseoos hagiuu."

Jeesus Kristus surmaa hänet suunsa henkäyksellä (2. Tes.2:8, Jes.11:4,, 27:1). (Jes.11:4:ssä heprean sana "rasha" on yksikössä, samoin Septuagintan "asebees", siis: "jumalattoman".)

Danielin kirjan yhdennentoista luvun jakeet 36, 45 toteutuvat ja täyttyvät "aikana, kahtena aikana ja puolena aikana", sen jälkeen kun Israelin kansan hajoitus on päättynyt (12:7). Aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa, eli kolme ja puoli vuotta tekevät meidän ajanlaskumme mukaan 1277,5 päivää. Hyvin lähellä tätä lukua ovat 12:11-12 mainitut luvut: Hävityksen kauhistuksen asettamisesta on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää, eli kolme vuotta 195 päivää, mutta mihin? Koska hän on autuas, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää, eli siis edellistä lukua 45 päivää enemmän, siis kolme vuotta 240 päivää, mitä silloin tapahtuu?

Nämä luvut ovat lopullisessa täyttymisessään ilmeisesti jollakin tapaa tekemisissä pedon surmaamisen ja Kristuksen tulemuksen kanssa. Myös Dan. 8:14 mainitaan luku: "kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua" eli 6 vuotta 110 päivää. Tämä aika kuluu uhripalveluksen poistamisesta ja hävityksen kauhistuksen asettamisesta siihen, kun pyhäkkö on jälleen asetettu kunniaan. Jos tälläkin luvulla on toistuva merkitys, se saattaa viitata siihen, että Kristuksen tulemuksen jälkeen Herran temppelillä on oleva pysyvä arvonsa palvonnan paikkana. Näin ennustaa profeetallinen sana: Jes.2:2-4, 66:20,23, Sak.14:16,20.

Raimo Poutiainen

Siirry seuraavaan tekstiin: ”http://koti.mbnet.fi/rape1941/israel3.htm ”