Eräs kotisivuillaan uskonasioista kirjoittava ystävämme väittää Jehovan todistajia vastaan suunnatussa kotisivunsa kirjoituksessa tuota ennestään tunnettua väitettä eli seuraavaa:

Sananlaskut 8:22 33/38 olevassa kirkkoraamatussa on sananlaskuissa käännösvirhe, joka tukee tätä väärää Jeesus on luotu oppia. Sitä tutkimme seuraavaksi: ”Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua,...” (Snl 8:22). ”Silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin.” (Snl 8:30).

Kirkkoraamatussa v.33/38 on kirjoitettu jakeeseen 22: ”Herra loi minut töittensä esikoiseksi”, joka on väärä käännös.

Alkutekstissä on sana ”qanani”, joka esiintyy Raamatussa 76 kertaa ja se on käännetty kirkkoraamattuun 33/38 merkitsemään seuraavia sanoja: ostamista, hankkimista, saamista ja luoja.

Nämä eri käännösvaihtoehdot sopivat kaikki Jeesukseen, sillä Jeesus on ostanut verellensä ne, jotka häneen uskovat.

Jeesus on elämällään ja kuolemallaan hankkinut niille, jotka Häneen uskovat iankaikkisen elämän.

Jeesus sai elämänsä ja kuolemansa kautta meidät takaisin Isän Jumalan yhteyteen. Ja koska Jeesus oli luomassa Isänsä kanssa taivasta ja maata, eikö Hän silloin ole myös luoja niin kuin Hänen Isänsäkin on.

Kirkkoraamattu 33/38 kääntää sanan qanah kuitenkin kaksi kertaa luoda sanalla, toinen oli sananlaskuissa 8 luvussa ja toinen on Psalmi 139:13:ssa: ”Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.”

Mutta lähes kaikki englanninkieliset Raamatut kääntävät tässä kohdassa oikein: ”Sinun omistuksessa tai hallinnassa on sisimmät osani: sinä peitit minut äitini kohdussa.”

Katsomme esim. King James version käännöksen: “For thou hast possessed my reins: thou hast covered me in my mother's womb.”

On vaikea kääntää sanaa qanah sanoilla loi tai luoda nyt kun olemme huomanneet miten sana qanah on käännetty Raamatussa.

Tämän jakeen 22 tarkoitus ja oikea käännös onkin engl. kielisten Raamatun käännöksien mukainen käännös: ”Herra omisti minut jo aikojen alusta asti.” Jeesus ei ole luotu, vaan Hän on ainosyntyinen.

Tällainen, Jeesus on luotu oppi, on pimeydestä nouseva oppi, josta seuraa, että te hukutte, koska ette usko Jeesusta siksi kuka Hän on.

Sananlaskut 8:30: ”Silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin.”

Tuo hoidokki sana on käännösvirhe. Hebrealaisessa tekstissä on sana amon joka tarkoittaa luotettavaa, oppinutta ja sellaista joka on perehtynyt.

Sanalaskujen 8:30 oikea käännös kuuluisi olla näin: ”Silloin Minä olin Hänen rinnallaan työtoverina.”

Strongsin englanninkielinen sanakirja määrittelee sanan amon seuraavasti: “probably in the sense of training; skilled, i.e. an architect :-one brought up.”

Näin siis edellä tuo ystävämme noilla kotisivuillaan.

On merkittävää, että latinalaisen Vulgatan lisäksi siis muutamat muutkin vanhatkin käännökset sisältävät San.8:22:ssa ajatuksen "omistamisesta".

Kahden ensimmäisen kirkolliskokouksen päätökset jumaluuden olemuksesta ovat ilmeisen selvästi vaikuttaneet siihen, miten Vulgataan on käännetty kyseisen kohdan `kanani´ - sana. Ilmiselvää on, että myös moniin Vulgatan jälkeen käännettyihin käännöksiin nuo kirkolliskokousten päätökset ovat kyseisessä kohtaa vaikuttaneet.

Sen sijaan noihin 100 – 200 luvulla käännettyihin kreikannoksiin eivät kirkolliskokousten päätökset ole päässeet vaikuttamaan.

Tällaisia ovat Aquila (100-luvun alku), Symmachus (n. 200 ya) ja Theodorien (100-luvun loppu?) ja nämä ovat kaikki merkittäviä käännöksiä, eivät suinkaan väheksyttäviä.

Tosin edellä mainittujen käännösten tarkoite kyseisessä kohdassa on saattanut olla pyrkimys vastustaa kristittyjen tulkinnan oikeellisuutta. Kristitythän tulkitsivat kohdan Herramme Jeesuksen puheeksi itsestään, pre-eksistenttisessä olemassaolossaan.

Se kuitenkin on mielestäni surkuhupaisaa, kun ne, jotka ovat omaksuneet uskottavikseen kolminaisuusopilliset näkemykset, yrittävät tuosta syystä kieltää sen, etteikö tässä Sananlaskujen tekstikohdassa puhuva persoona (8:22-31) puhu selvääkin selvemmin monin sanoin juuri omasta alkuperästään.

Kokonaista kolme tekstissä esiintyvää eri ilmaisua, kuten ”loi minut” (jae 22), ”minä olen asetettu olemaan” (jae 23), ja ”synnyin minä” (jakeet 24 ja 25), ilmaisevat kaikki samaa puhujan omaa alkuperää, eri ilmaisuja siitä käyttäen.

Jopa koko tekstiyhteys itse Sananlaskujen kyseisessä kohdassa, alkukristittyjen käyttämänä Septuaginta- käännöksenä, sekä siitä otetut ja Uuteen testamenttiin selvästi vaikuttaneet opilliset lainaukset Kol.1:15 ja Ilm.3:14, ovat jo yhdessä mielestäni ratkaisseet koko asian.

Myöhemmin syntyneen kolminaisuusopin jumalakuvan omaksumisen perustalta on turha lähteä väittämään Septuagintan käännöstä muka vääräksi kohdassa, jossa teksti joka tapauksessa puhuu Kristuksen alkuperästä iankaikkisuudessa.

Alkukristityt ovat näet ilmiselvästi hyväksyneet tämän Septuagintan ilmaisun, joka puhuu Jeesuksen pre-eksistenttisestä alkuperästä sekä syntyneenä mutta myös luotuna.

Esimerkiksi Justinos Marttyyri sanoo Dialogissaan Tryfonin kanssa kohdassa 60:1 seuraavaa:

”Annan teille vielä toisen todistuksen kirjoituksista ystävät. Alussa, ennen kaikkia luotuja Jumala synnytti itsestään järjellisen voiman, jota Pyhä Henki kutsuu milloin Herran kunniaksi, milloin perustaksi, viisaudeksi, enkeliksi, Jumalaksi, Herraksi tai Sanaksi, milloin sotajoukon päälliköksi, kuten silloin kun hän ilmestyi ihmishahmossa Joosualle, Nunin pojalle. Häntä voi nimittää kaikilla näillä nimillä, palveleehan hän Isän tahtoa ja on syntynyt Isän tahdosta.”

Tässä edellä Justinos käytti ilmaisua ”Jumala synnytti itsestään”, puhuessaan Jeesuksen pre-eksistenssistä.

Silti Justinos lainaa kahta jaetta myöhemmin (60:3) Sanalaskujen kohtaa 8: 21 - 36 Septuagintan mukaisena kirjoittaessaan seuraavasti:

Väitteeni todistaa Viisauden Sana, joka on sama kuin tämä kaikkeuden Isän synnyttämä Jumala sekä Sana, viisaus, voima ja synnyttäjänsä kunnia. Hän puhuu Salomon kautta näin: ”Jos ilmoitan teille päivittäiset tapahtumat, muistan lukea ne ikuisista ajoista. Minut Herra loi teittensä aluksi, tekojaan varten. Ennen ikuisuutta, aikojen alussa hän vahvisti asemani. ...”

Jälleen Justinos puhuu Jeesuksen pre-eksistenssistä ”Isän synnyttämänä Jumalana ja Sanana”, mutta tämä ei estä lainaamasta Jeesuksen pre-eksistenttisessä olomuodossaan lausuttuja sanoja Septuagintan mukaisena: ”Minut Herra loi teittensä aluksi, tekojaan varten.”

Kristityt eivät tehneet vielä tässä vaiheessa mitään eroa kahden eri ilmaisun, eli `luotuna olon´ ja `syntyneenä olon´ välille.

Tämän eron tekeminen tuli tärkeäksi vasta myöhempien oppiriitojen vaikutuksesta.

Tässä edellä sanottu kävi täysin selväksi Justinus Marttyyrin kirjoittamasta dialogista juutalaisen Tryfonin kanssa.

Dialogin kohdasta 61 saamme useampia jakeita lainatessamme lukea seuraavaa:

”Annan teille vielä toisen todistuksen kirjoituksista, ystävät. Alussa, ennen kaikkia luotuja Jumala synnytti itsestään järjellisen voiman, jota Pyhä Henki kutsuu milloin Herran kunniaksi, milloin perustaksi, viisaudeksi, enkeliksi, Jumalaksi, Herraksi tai Sanaksi, milloin sotajoukon päälliköksi, kuten silloin kun hän ilmestyi ihmishahmossa Joosualle, Nunin pojalle. Häntä voi nimittää kaikilla näillä nimillä, palveleehan hän Isän tahtoa, ja on syntynyt Isän tahdosta.

Emmekö näet jotakin samantapaista tapahtuvan meissä ihmisissä? Kun sanomme sanan, me synnytämme sen, mutta emme niin että leikkaisimme sen pois jostakin, niin että sana vähenisi meissä. Saman näemme tulessa, kun toinen liekki syttyy. Liekki joka sytyttää toisen liekin, ei vähene vaan pysyy samana, ja se mikä syttyy siitä, näyttää tulevan toimeen itsestään eikä vähennä sen sytyttänyttä liekkiä.

Väitteeni todistaa Viisauden Sana, joka on sama kuin tämä kaikkeuden Isän synnyttämä Jumala sekä Sana, viisaus, voima ja synnyttäjänsä kunnia. Hän puhuu Salomon kautta näin:

`Jos ilmoitan teille päivittäiset tapahtumat, muistan lukea ne ikuisista ajoista. Minut Herra loi teittensä aluksi, tekojaan varten. Ennen ikuisuutta, aikojen alussa hän vahvisti asemani, ennen kuin loi maan ja syvyydet, ennen kuin vetten lähteet tulivat esiin, ennen kuin hän pani vuoret sijoilleen. Ennen kaikkia kukkuloita hän synnytti minut.

Herra teki asumattomat seudut sekä asutuksen ääret taivaan alla. Olin läsnä kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti valtaistuimensa tuulten päälle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, ja kun hän lujitti maan perustukset. Minä olin hänen vierellään näitä valmistamassa, minä olin hänen ilonaan. Joka päivä, kaiken aikaa minä iloitsin hänen edessään. sillä hän iloitsi, saatuaan valmiiksi maan piirin, hänen ilonaan olivat ihmislapset.´”

Tässä edelle lainatussa ”Dialogi Tryfonin kanssa” - kirjoituksensa kohdassa (61:1 – 4) Justinus lainasi Septuagintan tekstiä Sananlaskujen kirjan kohdasta 8: 21a – 31.

On merkittävää, että Justinus kertoi Isän Jumalan todella synnyttäneen itsestään toisen olennon:

”Alussa, ennen kaikkia luotuja Jumala synnytti itsestään järjellisen voiman, …” (60:1).

Jatkossa Justinus toistaa sen, että kaikkeuden Isä on itse synnyttänyt toisen Jumalan, Poikansa:

”Väitteeni todistaa Viisauden Sana, joka on sama kuin tämä kaikkeuden Isän synnyttämä Jumala sekä Sana, viisaus, voima ja synnyttäjänsä kunnia.” (61:3).

Edellä sanomansa todisteeksi Justinus lainaa Septuagintan tekstiä. Mutta mikä merkittävää, Justinuksen lainaama teksti kertoo nimenomaan, että tämä Isän Jumalan synnyttämä toinen Jumala kertoo itse olevansa Isänsä luoma Olento: ” Minut Herra loi teittensä aluksi, tekojaan varten.”

Hiukan myöhemmin tämä Isän Jumalan luoma Olento kertoo itsestään myös syntyneenä. sanoen:

”Ennen kaikkia kukkuloita hän synnytti minut.”

Jopa vielä niinkin myöhään kuin vasta Nikean kirkolliskokouksen jälkeen (vuonna 354) syntynyt Augustinus tunnusti kirjassaan `Tunnustukset" Jeesuksen itsensä Isän Jumalan "teittensä alussa luomaksi".

Tuosta Augustinuksen "Tunnustukset" kirjasta ilmenee, että se Vanha testamentti josta hän tähän kirjaansa otti useimmat lainauksensa oli juuri Septuaginta eli Vanhan testamentin ensimmäinen kreikankielinen versio, tai siitä käännetty latinankielinen teksti.

Kirjansa Augustinus jakoi 13 osaan, joita kutakin hän nimitti `kirjaksi´.

Kirjansa seitsemännessä `kirjassa´ sivulta 247 löytyy näet seuraava teksti:

"Mitä pitää ihmisraukan tehdä? Kuka pelastaa hänet tästä kuoleman ruumiista, jollei Sinun armosi Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, joka yhtä iankaikkisena kuin Sinä on Sinusta syntynyt, ja jonka Sinä olet luonut teittesi alussa?"

Augustinus siis tunnusti Pojan `yhtä iankaikkiseksi Isän kanssa´, mutta tämä ei silti estänyt häntä tunnustamasta Poikaa myös Isän `luomaksi´.

Tämä Augustinuksen tunnustus pohjautui selvästi Sanalaskujen kirjan 8 luvun jakeen 22 Septuagintan mukaiseen tekstiin.

Tuon tekstin kristilliset opettajat olivat alusta alkaen tulkinneet siten (esimerkkinä kirkkohistorian isä Eusebius), että tekstissä puhuu pre-eksistenttinen Herramme Jeesus omassa persoonassaan.

Augustinus kirjoitti tämän Tunnustukset- kirjansa vuosien 397-400 haarukassa, mutta jo vuonna 380 keisari Theodosius oli julistanut ediktissään Nikean tunnustuksen mukaisen kristillisyyden ainoaksi sallituksi.

Myöhemmin pidetty Konstantinopolin kirkolliskokous vielä selvensi sitä, mitä oli vastedes luvallista uskoa ja mitä ei.

Luvalliset uskontunnustukset julistivat, että Poika oli iankaikkisuudessa "Isästä syntynyt, ei luotu", joten ei siis ollut enää `luvallista´ pitää Häntä luotuna.

Tämä taas merkitsi sitä, että Sananlaskujen kirjan kohta 8:22 täytyi tästedes tulkita jotakin muuta kuin Jeesuksen pre-eksistenttistä luomista tarkoittavaksi.

Tekstissä ei siis tästedes puhunutkaan enää Herra Jeesus, koska hänestä oli tehty yhden ainoan Jumalan toinen persoona, joka ei voinut olla luotu.

Tämä edellä sanottu tilanne on havaittavissa Augustinuksen kirjan myöhemmissä osissa.

Kahdestoista kirja (sivulla 464 - 465) sisältää edellä sanotun valossa mielenkiintoisen tekstin. Augustinus puhuu siinä ensin `Jumalan asunnosta´ seuraavin sanoin:

"Sillä Sinä olet asettanut asuntosi olemaan aina ja iankaikkisesti ja antanut sille lain, eikä se koskaan katoa (Ps. 148:6). Kuitenkaan se ei ole yhtä ikuinen kuin Sinä, Jumala, koska se ei ole ilman alkua; sillä se on luotu.

Emme kyllä löydä mitään aikaa ennen sitä, sillä ennen kaikkia muita luotiin viisaus (Siirak 1:4). Tämä viisaus jonka kautta kaikki on luotu ja josta alusta Sinä teit taivaan ja maan, ei kuitenkaan ole yhtä ikuinen ja yhtä täydellinen kuin isänsä, kuin Sinä, meidän Jumalamme, vaan se on viisaus, joka on luotu, henkinen, yliaistillinen luonnoltaan, valkeus valkeuden katselemisessa. Sitäkin, vaikka se on luotu, sanotaan viisaudeksi. … On siis olemassa viisaus, joka on luotu, mutta joka on luotu ennen kaikkia muita, järjellinen ja yliaistillinen henki Sinun pyhässä kaupungissasi, joka on meidän ylhäinen äitimme, vapaa ja ikuinen, taivaissa.

Ja missä taivaissa? Vain taivaitten taivaissa, jotka ylistävät Sinua, vain taivaitten taivaassa, joka on Herran. Ja vaikka emme tapaakaan mitään aikaa ennen sitä, koska se oli ennen kaikkien aikojen luomista, se kun on luotu ennen kaikkia muita, on kuitenkin vielä ennen sitäkin sen Luojan ikuisuus, jonka luomasta se vasta sai alkunsa, ei alkua ajassa, sillä ei mitään aikaa ollut ennen sitä, vaan olemisensa alun. Se on siis Sinusta, meidän Jumalastamme, peräisin, mutta kuitenkin siten, että se on täysin toista kuin Sinä. Sillä vaikka me emme löydä mitään aikaa ennen sitä, emmekä siitä itsestänsä, koska se on luotu vain ainiaaksi katselemaan Sinun kasvojasi ja koska se milloinkaan Sinusta pois kääntymättä on vapaa kaikesta vaihtelusta ja muutoksesta, on siinä kuitenkin jotakin sikäli muuttuvaista, että jos se ei väkevällä rakkaudella riippuisi kiinni Sinussa ja siten niin kuin keskipäivän aurinko loistaisi ja hehkuisi Sinun valoasi, se pimenisi ja kylmenisi."

Mitä johtopäätöksiä havaitsemme Augustinuksen edellä lainattujen tekstien perustalta tehneen? katsokaamme:

Edellä lainatuissa kohdissa Augustinus tunnusti Jeesuksen "aluttomaksi” ja ”Isästä syntyneeksi” ja ”yhtä iankaikkiseksi kuin Isä", mutta lisäsi kuitenkin Septuagintan tekstin mukaisen ilmaisun: "jonka (siis Jeesuksen) Sinä olet luonut teittesi alussa".

Jatkossa hän ei enää sitten sovellakaan Septuagintan ilmaisuja yhden ja saman Viisauden luomisesta itseensä Jeesukseen, vaan puhuu nyt aivan toisesta eli "luodusta viisaudesta" joka on tästä luomisen alkuperänsä syyn tähden "alullinen" kuten myös ´Jumalan asuntokin´.

Kuitenkin tämäkin "luotu Viisaus" on silti persoona, eli "henkinen, yliaistillinen luonnoltaan", vaikkei olekaan "yhtä täydellinen kuin Isänsä, kuin Sinä, meidän Jumalamme".

Kolmannessatoista kirjassaan (sivu 498) Augustinus sitten tunnustautuukin kolminaisuusoppiin seuraavin tekstein:

"Katso, minä näen kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, Kolminaisuuden, jollainen Sinä, Jumalani, olet. Sinä, Isä, olet luonut taivaan ja maan alussa, se on Viisaudessasi, joka on Sinusta syntynyt, yhtäläinen ja yhtä ikuinen kuin Sinä, olet luonut ne Pojassasi. Olen myös paljon jo puhunut taivaallisesta taivaasta ja maasta."

Nyt edellä kyseessä onkin `toinen Viisaus´, joka on myös `Isästä syntynyt´, ja joka on "yhtä ikuinen kuin Sinä." Augustinus tulkitsee `alussa´- sanan tarkoittavan samaa kuin `Viisaudessasi´ ja ´Pojassasi´.

Augustinus jatkaa:

”Minä tunsin jo sanassa `Jumala´ Isän, joka tämän loi, ja sanassa `alku´ Pojan, jossa hän tämän loi. Ja kun minä uskoin, että minun Jumalani oli Kolminaisuus, minä tutkin hänen pyhiä sanojansa ja katso: Sinun Henkesi liikkui vetten päällä. Katso, siinä on Kolminaisuus, Jumalani, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, koko luomakunnan Luoja."

Augustinukselle `Jumala´- sana Genesiksen tekstissä sisälsi siis vain Isän. Poika sen sijaan sisältyi hänen tulkinnassaan sanaan `alku´, "jossa Hän taivaan ja maan loi".

Sivulla 502 Augustinus jatkaa:

"Mutta eikö Isä tai Poika myös liikkunut vetten päällä? Jos tarkoitetaan jonkinlaista ruumiin liikettä paikallisuuden rajoissa, ei Pyhä Henkikään liikkunut; mutta jos sanat ilmaisevat muuttumattoman jumaluuden ylemmyyttä kaikkeen muuttuvaiseen nähden, voidaan sanoa, että Isä, Poika ja Pyhä Henki liikkuivat vetten päällä. Miksi siis vain Sinun Hengestäsi on tämä sanottu? Miksi se on sanottu vain hänestä ja sanottu aivan kuin hän olisi paikkaan sidottu, vaikka hän ei ole sidottu paikkaan?"

Augustinuksen mukaan siis Pyhän Hengen liikkuessa vetten päällä myös Isä ja Poika olivat liikkumisessa mukana.

Augustinuksen Tunnustukset kirjan teksteistä voidaan siis nähdä, että hän aikaisemmin kristillisyydessä vallinneen näkemyksen rohkaisemana uskalsi käyttää Jeesuksesta ilmaisua `Isän luoma´ vielä senkin jälkeen, kun oli lupa käyttää Jeesuksesta vain ilmaisua `syntynyt´.

Tekstit pakottivat Augustinuksen myös edellyttämään kaksi Isästä Jumalasta alkunsa saanutta persoonallista Viisautta. Toinen noista olennoista oli luotu, toinen taas pelkästään syntynyt. Tosiasiassa tekstit puhuvat vain yhdestä ja samasta Viisaudesta, joka oli sekä luotu mutta myös syntynyt.

Seuraavassa osa tätä aihetta koskevista Uskontie- foorumille lähettämistäni teksteistä:

"Totuus Sananlaskujen kirjan kahdeksannen luvun jakeiden 22 - 31 todellisesta opetuksesta.

Kreikan kirkon virallisen Hevdomikonta- tekstin eli Septuaginta- tekstin mukaan otsikossa mainitsemani kohta kuuluu:

”Herra loi minut hänen teittensä alkuna hänen töihinsä. Ennen aikaa Hän asetti minut, alussa, ennen maan tekemistä ja ennen syvyyksien tekemistä. Ennen kuin vesien lähteet tunkivat eteenpäin, ennen kuin vuoret asetettiin, ja ennen kaikkia mäkiä hän synnytti minut. Herra teki maat ja asumattomat seudut ja asutun maan ääret taivaan alla. Kun hän valmisti taivaan, minä olin hänen kanssaan, ja kun hän valmisti oman valtaistuimensa tuulien päälle. Kun hän teki vahvoiksi pilvet ylhäällä, ja kun Hän lujitti lähteet taivaan alla, ja kun hän teki vahvoiksi maan perustukset, olin hänen kanssaan yhteen sovittajana. Minä olin joka riemuitsin päivittäin, ja iloitsin hänen kasvoillaan kaiken aikaa, kun Hän iloitsi saatuaan valmiiksi asutun maan, ja kun Hän iloitsi ihmisten pojista.”

Edellä esitetyssä tekstissä Hän joka kertoo tekstissä itsestään, kertoo ensimmäiseksi että hänet on luotu.

Kirkkoisä Eusebiuskin viittaa Kirkkohistoriassaan tähän kohtaan, lainaten samalla kreikankielistä Septuagintan tekstiään.

Tosiasiassa Eusebiuksen kreikankielinen teksti on aivan se sama, minkä edellä esitin. Jatkossa esittämäni Ivar Heikelin suomenkielinen käännös vain poikkeaa siitä, ja on täten hiukan virheellinen.

Heikel näet käyttää käännöksessään `luoda´- verbiä neljästi, kun taas Eusebiuksen kreikankielisessä tekstissä tämä verbi esiintyy vain kerran. Olen tästä aivan varma, sillä minulla on käytössäni tämä Eusebiuksen kirkkohistorian kreikankielinen teksti.

Tekstin esittämisen edellä Eusebius kuitenkin esittää kristittyjen tulkinnan siitä, kuka tässä tekstissä oikeastaan puhui itsestään:

"Siitä, että oli Olento, joka eli ja oli olemassa ennen maailman luomista, joka avusti Isää ja maailman Jumalaa kaikkien elävien olentojen luomisessa, jota sanottiin Jumalan Sanaksi ja Viisaudeksi, siitä voidaan...kuulla itse Viisaudelta, hänen omasta suustaan, sillä hän lausuu Salomonin kautta selvästi nämä salaperäiset sanat (San. l.8:12,15,16,22 seur.):

(Ja nyt sitten Heikelin käännöstä kyseisestä tekstistä:)

”Minä, Viisaus olen majoittunut Neuvokkuuden luo; olen kutsunut avukseni tiedon ja ajatuksen. ... Herra loi minut töittensä aluksi, tekojansa varten. Ennen aikojen alkua hän loi minut, alussa, ennen kuin hän loi maan, ennen kuin veden lähteet tulivat näkyviin, ennen kuin vuoret saivat sijansa, ennen kaikkia kumpuja hän loi minut. Kun hän valmisti taivasta, olin hänen mukanaan,kun hän kiinnitti vesipilvet taivaan alle, olin hänen kanssaan järjestämässä. Minä se olin, jonka kanssa hän joka päivä iloitsi.Riemuitsin hänen kanssaan, kun hän riemuitsi, valmistettuaan maailman.`"

Eusebiuksen mukaan tämä Jumalan Sana ja Viisaus joka tekstissä puhui, ja jonka alkuaikojen kristityt tulkitsivat aivan oikein pre-eksistenttisessä olemassaolossaan puhuvaksi Jeesukseksi, kertoo edellä lainatussa tekstissä siis ihan itse, että hänet on luotu.

Ja kuten jo havaitsimme, Septuagintan teksti todellakin sanoo juuri näin:

"Kyyrios ektisen me arkheen hodoon autuu, eis erga autuu,

"Herra loi minut hänen teittensä aluksi, töitään varten,

Pro tuu aioonos ethemelioosen me, en arkhee..."

ennen kuin aika oli, hän asetti minut olemaan, alussa,..."

Septuagintan kääntäjät ovat siis kääntäneet heprean tekstissä esiintyvän `kanani´ - verbin `luomista´ tarkoittavaksi.

Entä, pitivätkö kristityt tätä käännöstä vääränä? Eivät suinkaan, sillä heidän asenteensa Septuagintaan ilmenee esimerkiksi Kyrillos Jerusalemilaisen maininnasta hänen katekeettista kirjoituksistaan, joka kuuluu seuraavasti:

"(Hevdomikontan kääntäminen) ei ollut ihmisviisauden mukaista sanojen sepittelemistä ja keksimistä, vaan käännöksen inspiroi sama Pyhä Henki, jonka kautta myös Pyhät kirjoituksen puhuttiin."

Justinus marttyyri puolestaan esitti Kehotuksessaan kreikkalaisille saman kertomuksen, mikä esiintyy myös Aristeaan kirjeessä. Sen mukaan seitsemänkymmentä viisasta miestä Jerusalemista hankittiin Jerusalemista Aleksandriaan kääntämään heprean pyhät tekstit kreikaksi. Nämä miehet päätyivät käännöstyön tehtyään aivan samaan merkitykseen ja samaan käännökseen, vaikka tekivät työnsä toisistaan erillään.

Tätä `tarinaa´ en kuitenkaan tähän nyt lainaa.

Myöskin muut seikat puoltavat Septuagintan käännöksen oikeutusta tässä kohtaa, eli sitä, että heprean tekstissä esiintyvä "kanani" - verbi on käännetty aivan oikein, kun se on käännetty` luomista´ merkitsevällä vastineella.

Se on näet muuallakin käännetty luomista tarkoittavaksi, kuten seuraavista esimerkeistä ilmenee:

"Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun Isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti"(5 Moos.32:6).

"Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa"(Ps. 139:13).

Lisäksi on aivan selvää, että Uuden testamentin kirjoittajat ovat hyväksyneet Septuagintan käännöksen käyttöönsä. Ja mikä vielä merkittävämpää, he ovat hyväksyneet Septuagintan tekstin myös sananlaskujen 8:22 ollessa kyseessä.

Myös itse Herra Jeesus on hyväksynyt tämän käännöksen ja yhtynyt siihen. Ilmestyskirja on näet Jeesuksen Kristuksen paljastus, jonka Jumala antoi hänelle, ja tässä kirjassaan Herramme Jeesus itse kertoo olevansa ´Jumalan luomakunnan alku.´

Herra näet itse kutsuu itseään "Jumalan luomakunnan aluksi" (Ilm3.14):

"Ja enkelille Laodikeiassa seurakunnan kirjoita: Näin sanoo Aamen, todistaja uskollinen ja totuudellinen, alku luomakunnan Jumalan. ..."

Ilmestyskirja on lisäksi ainoa kirja Uudessa testamentissa joka itse vaatii itselleen jumalallista arvovaltaa.

Itse asiassa tähän Sananlaskujen kohtaan perustuu Paavalinkin Kolossalaiskirjeen 1: 15 - 17 teksti:

"Joka on kuva Jumalan näkymättömän, ensin syntynyt kaiken luomakunnan, sillä hänessä luotiin kaikki taivaissa ja päällä maan, näkyväiset ja näkymättömät, joko valtaistuimia tai herrauksia tai hallituksia tai valtoja: kaikki hänen kauttaan ja häneen on luotu. Ja hän on ennen kaikkia ja kaikki hänessä pysyy voimassa."

Näin ollen siis Paavalikin on hyväksynyt Septuagintan käännöksen, jonka mukaan Jeesus itse kertoi olleensa Isän Jumalan luoma.

Alkukristityt siis ilmiselvästi hyväksyivät Septuagintan käännöksen.

Tästä löytyy todisteita jopa Augustinuksen aikaan asti.

Kun sitten kolminaisuusoppi oli kehitetty ja lyöty lukkoon, ja vaino toisin uskovia vastaan oli alkanut, pitihän silloin käydä myös niiden tekstien kimppuun, jotka eivät olleet sopusoinnussa tämän kehitetyn uuden opin kanssa.

Kun oli selvää, että Septuagintan mainitun kohdan käännös ei ollut sopusoinnussa tämän kehitetyn opin kanssa, jonka mukaan kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat yhtä iankaikkisia ja yhtä suuria, pitihän silloin myös selittää Septuagintan käännöskin Sananlaskujen mainitussa kohdassa muka vääräksi.

Näin tapahtui vaikka Uudesta testamentista kävi selvästi ilmi, että apostolinen opetus oli yhtynyt siihen (Kol.1:15) ja itse Herramme Jeesus oli antanut itsestään saman todistuksen (Ilm. 3:14).

Ja kuten jo sanoin, Augustinuskin oli vielä omana aikanaan tietoinen alkuperäisestä kristillisestä totuudesta, vaikka häntä jo sitoi keisarin määräysten lukkoon lyömät pakkotunnustusten muodot.

Kertaanpa hiukan:

Kirkkoisä Augustinus kirjoitti "Tunnustukset" - kirjasarjansa seitsemännen kirjan luvussa 21:

"Mitä pitää ihmisraukan tehdä? Kuka pelastaa hänet tästä kuoleman ruumiista,jollei sinun armosi Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, joka yhtä iankaikkisena kuin Sinä on Sinusta syntynyt ja jonka Sinä olet luonut teittesi alussa? …"

Augustinus syntyi vasta Nikean kirkolliskokouksen jälkeen, vuonna 354 jKr. Hän eli aina vuoteen 430 jKr mutta kääntyi kristityksi ja otti kasteen vasta vuonna 387, eli hyvän aikaa keisari Theodosius Suuren tunnetun ediktin jälkeen, jossa keisari määräsi kolminaisuusopin ainoaksi hyväksytyksi kristinuskon muodoksi.

Edellä lainatussa kirjansa kohdassa Augustinus tunnustaa valtaan päässeen opin mukaisesti Jeesuksen Kristuksen Isästä Jumalasta syntyneeksi ja yhtä iankaikkiseksi kuin itse Isä Jumala.

Raamattunsa tuntevana miehenä hän kuitenkin lisää merkittävät sanat: "ja jonka Sinä olet luonut teittesi alussa".

Augustinus oli siis Raamatun tekstien edessä tässä kohdin rehellinen. Hänellä oli vielä tältä osin tallella `tunto´ alkuperäisestä kristillisestä tulkinnasta.

Hän uskoi Septuagintan käännökseen Sananlaskujen kohdassa, jossa heprean `kanani´- verbi oli käännetty kreikankielen luomista merkitsevän verbin menneen ajan aoristi- muodolla eli `ektisen´- muodolla.

Hän tiesi myös Herran itsensä kertoneen itsestään `Jumalan luomakunnan alkuna´ Ilm. 3:14, ja tietysti hän tunsi myös tuon Paavalin maininnan (Kol 1;15) jonka mukaan Jeesus on `kaiken luomakunnan esikoinen.´

Tämän edellä esittämäni historiallisen totuuden valossa paljastuu monien nykyajan kristittyjen täysi sokeus, kun he tuosta vain lonkalta tuomitsevat Septuagintan käännöksen kyseessä olevassa kohdassa muka vääräksi, eivätkä näe, että itse Herra on käännöksen hyväksynyt, ja myös ilmiselvästi apostoli Paavalikin.

Ei todellakaan olisi syytä `karsastaa´ Septuagintan käännöstä mainitussa kohtaa. Se tosiasia miten Isä Jumala ennen aikojen alkua saattoi Herramme Jeesuksen ennen aikojen alkua itsenäiseen olemassaoloon, ei todellakaan ole meidän tiedossamme.

Ei kumpikaan ilmaisu, ei sen enempää luominen kuin syntyminenkään, kykene tosiasiassa kuvaamaan sitä tapahtumaa, miten Isä Jumala, jolla on aina ollut elämä itsessänsä, antoi tämän elämän myös Pojallensa, jotta myös Pojalla on ollut tämä elämä siitä lähtien itsessänsä.

Haastan teitä rehellisyyteen. Nähkää mitä silmäin edessä on. Nähkää totuus tässä asiassa. "

Sananlaskujen kohdassa 8:22 esiintyvän heprean `ganani´- verbin oikeasta kääntämisestä.

Herramme Jesuksen pre-eksistenssiä valaiseva Vanhan testamentin tärkeä kohta on San.l.8:22-31. Tämän kohdan seurakunta on alusta asti tulkinnut niin, että tekstissä puhuu pre-eksistenttinen, eli ennalta (ennen ihmiseksi syntymistään) olemassa ollut Herramme Jeesus Kristus.

Jakeessa 22 Septuaginta sanoo (teksti ilman korko- ja henkäysmerkkejä kirjoitettuina):

Κυριος εκτισε με αρχην οδων αυτου εις εργα αυτου.

"Herra loi minut hänen teittensä alkuna, töitään varten."

Uuskreikan hepreankielisestä masoreettisesta tekstistä tehdyn tekstilaitoksen käännös sanoo (teksti ilman korko- ja henkäysmerkkejä kirjoitettuna):

Ο Κυριος με ειχεν εν τηι αρχηι των οδων αυτου, προ των εργων αυτου, απ αιωνος.

"Herra omisti minut hänen teittensä alussa, ennen hänen tekojaan, ikuisuudesta."

Tästä uuskreikan katharevusa- kielisestä tekstilaitoksesta on puolestaan käännetty nykykreikan dimotiki- kielinen tekstilaitos, jonka teksti kuuluu:

Ο Κυριος με ειχε στην αρχη των δρομων του, πριν απο τα εργα του, απο τον αιωνα.

"Herra omisti minut hänen teittensä alussa, ennen hänen töitään, ikuisuudesta,"

On erittäin merkittävää, miten viimeksi ilmestynyt virallinen kreikan kielinen tekstilaitos on kääntänyt kyseisen kohdan. Tämä viimeisin Kreikan dimotiki– kielinen hepreasta tehty käännös sanoo näet:

Ο Κυριος με δημιουργησε πριν απ τα εργα του ολα, το πρωτο απο τα εργα του απο πολυ παλια.

"Herra loi minut ennen hänen kaikkia töitään, ensimmäisenä hänen töistään, kovin kauan sitten."

Sananlaskut 8:22 jakeessa esiintyvä heprean alkutekstin "qaanah"- verbi on siis edellä ollut kahdenlaisen kääntämisen kohteena.

Tulisiko kääntää "omisti" vai "loi" ?

Merkittävää on, että George Lamsan englanninkielinen itä-aramealaisesta Peshitto– käännöksestä tehty englanninnos sanoo:

"The LORD created me as the first of his creations, before all of his works."

"HERRA (= Jahve) loi minut luomisiensa ensimmäisen, ennen kaikkia hänen töitään."

Onkin huomattava, että niistä yli tusinasta eri englanninkielisestä käännöksestä, jotka kirjahyllystäni löytyvät, vain King James version, New American Standard Bible, sekä " Young's Literal Translation käyttävät käännöksessään "possessed" omisti) - sanaa.

New Century Version sanoo:

"I, Wisdom, was with the LORD when he began his work, long before he made anything else."

"Minä, Viisaus, olin HERRAN (= Jahven) kanssa kun hän aloitti hänen työnsä, kauan ennen kuin hän teki mitään muuta."

Seuraavat käännökset (RSV, NRSV, GNB, The New Jerusalem Bible, REB, JA GNB) käyttävät "created"- sanaa.

Moffatin käännöksen teksti kuuluu:

"The Eternal formet me first of his creation, first of all his works in days of old:"

"Iankaikkinen muodosti minut luomisensa ensimmäiseksi, ensimmäiseksi kaikista hänen töistään, muinaisina päivinä."

NIV- käännös sanoo päätekstissään:

"The LORD brought me forth as the first of his works, before his deeds of old."

"HERRA (= Jahve) tuotti minut hänen töittensä ensimmäisenä, ennen hänen muinaisia tekojaan."

Bring forth merkitsee: synnyttää, tuottaa, aiheuttaa.

NIV - käännöksen alaviitteessä annetaan päätekstille kaksi vaihtoehtoista merkitystä:

"The LORD possessed me at the beginning of his work." / "The LORD brought me forth at the beginning of his work."

Käännettyinä: "HERRA (= Jahve) omisti minut hänen työnsä alkuna." / "HERRA (=Jahve) tuotti minut hänen työnsä alkuna." (tai: synnytti)

The Interlinear NIV Hebrew-English Old Testament tekstissä lukutapa "possessed" (omisti), joka oli aikaisemmin alaviitteessä, on noussut alaviitteestä ylös päätekstiin ja brought forth lukutapa vastaavasti pudonnut päätekstistä alaviitteeksi.

Tämän tekstilaitoksen hepreankielisen tekstin sanojen rivien välissä esiintyvät seuraavat englanninkieliset sanasta sanaan vastineet:

"Yahweh he-possessed-me beginning-of way-of-him before deeds-of-him from-of-old."

Ymmärrettävä käännös lienee: "Jahve omisti minut hänen tiensä alkuna, ennen hänen tekojaan, muinaisuudesta."

The Amplified Bible: "The LORD formed and brought me (Wisdom) forth at the beginning of His way, before His acts of old.”

"HERRA (= Jahve) muodosti ja tuotti minut (Viisauden) Hänen tiensä alkuna, ennen Hänen muinaisuuden tekojaan."

Strong's Exhaustive Concordance antaa hebrean "qaanah" verbille monia vastineita. Näiden joukossa on sekä "omistaa" että "luoda" merkitykset.

Se mitä jokin heprean verbi jossakin kohtaa todella merkitsee, on paljolti kiinni siitä tekstiyhteydestä, mitä kohdan kokonaisuus haluaa sanoa.

On merkittävää, että maamme oppineet kielimiehet, yliopistojemme professorit, jotka hallitsevat kattavasti hepreankin kielen, ovat kääntäneet ja kääntävät heprean ”gaanah” verbin `gananí´ muodon järjestään luomista tarkoittavaksi kyseisessä kohdassa: San.l. 8:22.

Näin on tehnyt Jukka Thurén kirjassaan `Israelin usko´ ja vastaavasti Pauli Annala kirjassaan `Antiikin teologinen perintö.´

Jopa suomenkielinen Iso Raamatun Sanahakemisto sanoo teksteissään jotakin erittäin tärkeää:

Iso Raamatun Sanahakemisto viittaa näet San.l. 8:22 kohdan "luoda"- sanasta vain heprea-suomi sanakirjaosansa kohtaan 6781.

Tässä kohtaa heprean "qnh"- verbille annetaan vain kaksi merkitystä (raamatunkohtaesimerkkeineen. Nämä merkitykset ovat: 1. Luoda. 2. Saada aikaan.

On huomattava, että sanakirja selittää aivan samaa "gnh"- verbiä myös kohdassa 6780. Tässä kohtaa verbin merkityksiksi raamatunkohtaesimerkkeineen annetaan: 1. ostaa, hankkia, 2. ostaa vapaaksi, maksaa lunastusmaksu, 3. (part) ostaja, omistaja, 4. hankkia itselleen.

Merkittävää on siis huomioida, että tämä sanahakemisto viittaa San.l. 8:22 kohdan "luoda" verbistä vain sanakirjan kohdan 6781 merkityksiin "luoda" ja "saada aikaan", ei sen sijaan kohdan 6780 merkityksiin.

Viimeistään edellä esittämäni pitäisi pistää `jauhot suuhun´ niille vastaväittäjille, jotka aivan perusteettomasti väittävät Septuagintan käännöstä kyseisessä kohtaa muka vääräksi.

Sanon, että on suorastaan törkeää Jumalan sanan ja totuuden vääristelemistä väittää Septuagintan `Herra loi minut...´ käännöstä vääräksi, vaikka kielimiehet, todelliset asiantuntijat, tänäkin päivänä kääntävät saman tekstin hepreasta suomeksi aivan samoin.

Heidän käännöstään puoltaa jopa arvovaltainen suomenkielinen Raamatun sanahakemisto, sekä se, että muuallakin sama heprean verbi on käännetty luomista tarkoittavaksi.

Tärkein Septuaginta- käännöksen puoltolause tulee kylläkin itsensä Herran taholta, joka Ilmestyskirjassa selvin sanoin (3:14) tunnustaa Septuagintan käännöksen tältä osin oikeaksi.

Ja Herraa säestää hänen apostolinsa Paavali, joka myös ilmiselvästi tekee saman tunnustuksen (Kol. 1:15).

Tutkitaanpa nyt Sananlaskujen 8: 22 kohtaa todellisen kielimiehen ja heprean kielen tuntijan johdolla, nimittäin professori Jukka Thurénin johdolla.

Teemme sen, lainaamalla hänen kirjansa ”Israelin usko” tekstejä muutamalta sivulta.

Lainaan vain muutaman kohdan eräiltä sivulta, koskien siis kohtia jotka sivuavat tai koskevat San.l. 8:22 kääntämistä ja merkitystä.

Sivulla 53 Thurén esittää:

"Toiseksi henkilöitynyt Viisaus sanoo itse: `Herra loi minut tiensä aluksi (resit darko), ennen tekojansa, ammoin (meaz (San.l. 8:22). Viisaus on siis resit ´alku´, `ensi hedelmä´, ennen varsinaisia luomistekoja. ..."

Sivulla 54 Thurén esittää seuraavan käännöksen yllä mainitusta kohdasta, ja suoraan heprean kielestä seuraavasti:

"JHWH loi minut tiensä (t. valtansa) aluksi ensimmäiseksi teoistaan, aikoja sitten. Iankaikkisuudesta minut on asetettu olemaan, alusta, maan ikiajoista. Kun vetten syvyyksiä ei vielä ollut, synnyin minä, ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita, ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita synnyin minä... kun hän asetti merelle sen rajat, niin että vedet eivät käy hänen käskynsä yli, kun hän mittasi maan perustukset, olin hänen vieressään arkkitehtinä olin hänen jokapäiväinen ilonaiheensa leikkien hänen edessään kaiken aikaa...."

Edellä on siis tosioppineen käännös heprean kielestä, ja kuten on kaikkien helppo havaita, kyllä ”ganani” verbi on käännetty vastineella ”loi minut.”

Näin kääntää rehellinen kielentuntija, jonka silmämääränä ei ole salata totuutta kolminaisuusopin pönkittämisen tähden, vaan joka siitä huolimatta, että hän on luterilaisen kirkon oppinut ja papiston opettaja, uskaltaa kääntää kuten kuuluu.

Jatkossa Thurén lausuu seuraavaa, verraten hepreasta tekemäänsä sanatarkkaa käännöstä Septuagintan tekstiin:

"...Hän on `alku´ resit / arkhe (j.22.) ja `alusta´ (j.23) nimittäin meolam / pro tuu aionos. J. 22 sanoo: `Herra loi minut (ganani / ektisen me), mutta j.25 ´siitti/synnytti minut´(holalti / genna me). ..."

Sivuilla 55 hän rohkenee kysyä: "Miten on tätä taustaa vasten tulkittava Kol 1:15 `koko luomakunnan esikoinen´ (prototokos) ja 1:18 arkhe?”

Seuraavalla sivulla 56 hän vastaa, kysyen: "Olisiko luomakunnan esikoinen ymmärrettävä täysin analogisesti: ensimmäinen luotu joka on mukana muita, varsinaista luomakuntaa luotaessa?"

Muutama rivi alempana hän jatkaa: "...tulkinta näyttää silti johtavan areiolaiseen kristologiaan. Kieliopillisesti ei ole mahdotonta ymmärtää prototokos pases ktiseos komparatiivisesti: ...`esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa´ mutta sekään ei vielä estä pitämästä myös esikoista luotuna. ..."

Sitten hän vielä jatkaa:

"Joka tapauksessa prototokos siis korostaa luomisen välittäjän erityisasemaa; sen sijaan ei yllä tutkimiemme tekstien perusteella voi ratkaista kysymystä, onko hänet luotu ennen muita, välittömästi ja erillisessä luomisaktissa, vai onko hän aivan muulla tavoin Jumalasta syntynyt."

Kun Thurén sanoo edellä myös: "...vai onko hän aivan muulla tavoin Jumalasta syntynyt", hän jättää asian tältä osin avoimeksi.

Kuten edellisestä ilmenee, Jukka Thurén ei edes aseta kyseenalaiseksi sitä, tarkottavatko San.l. 8;22 tekstit luomista, vaan hän spekuloi ainoastaan sitä, koska ja missä aktissa hänet on luotu, jos tämä teksti puhuu todella hänestä.

Kuten on nähtävissä, hän käänsi heprean tekstin aivan sopusoinnussa Septuagintan tekstin kanssa, eikä minulla ole epäilystään siitä, etteikö hänen käännöksensä olisi oikea.

Mikäli siis mainittu kohta todella puhuu Herramme Jeesuksen pre-eksistenssistä, kuten alkukristityt uskoivat, silloin ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Herra Jeesus, joka tässä puhuu, ilmoita itse olevansa Isänsä luoma.

Eikä näin ole asian laita ainoastaan Septuagintan tekstin perustalta, vaan myös heprean tekstin perustalta.

Mitä tulee heprean tekstin oikeaan kääntämiskykyyn, olen vakuuttunut siitä, ettei yliopiston teologi ja professori Jukka Thurén ole vain `latoteologin´ tasoon verrattavissa silloin, kun on kyse heprean kielen tuntemisesta ja kääntämisestä.

Kuten jo aikaisemmin olen todennut, tämä kysymys on minun puoleltani loppuun käsitelty.

Olen omat argumenttini asiasta esittänyt, eikä nyt tällä hetkellä ole tästä aiheesta mielessä mitään lisää.

Uskon siis tosioppineiden auktoriteettiin heprean kielen osalta, ja hiukan myös omaan tietämykseeni kreikan kielen osalta.

Mielenkiintoni Vulgatan käännöstä kohtaan heräsi siitä, mitä Augustinuksesta aikaisemmin kirjoitin:

Kirkkoisä Augustinus kirjoitti "Tunnustukset"- kirjasarjansa seitsemännen kirjan luvussa 21:

”Mitä pitää ihmisraukan tehdä? Kuka pelastaa hänet tästä kuoleman ruumiista, jollei sinun armosi Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, joka yhtä iankaikkisena kuin Sinä on Sinusta syntynyt ja jonka Sinä olet luonut teittesi alussa?"

Syy tähän Augustinuksen lausumaan: ”...ja jonka Sinä olet luonut teittesi alussa?” kiinnosti nyt minua, johtuiko se, kuten arvelin, Septuagintan tekstin arvostuksesta, vaiko kenties Vulgatasta.

Historiaa uudelleen kerrattuani, selvisi, ettei Hieronymus Vulgatan `omisti´- käännöksellään ole ehtinyt vaikuttaa Augustinukseen, siksi myöhään hän Vulgatansa käänsi.

Augustinuksen maininta siitä, että Isä Jumala on `luonut´ Poikansa teittensä alussa, pohjautuu siis sekin ilmi selvästi juuri Septuagintan tekstin arvostukseen, jonka pohjalta latinan kielinen Vulgatan edeltäjä eli `itala´ - teksti oli ilmeisesti syntynyt."

Mitä tulee Jehovan todistajien käännöksiin, niin niissä on hiukan keskinäistä eroa, ja ne kuuluvat seuraavasti:

Nykykreikankielinen Uuden maailman käännös sanoo:

Ο ιδιος ο Ιεχωβα με εφερε σε υπαρξη ως αρχη της οδου του, το πρωτο απο τα επιτευγματαπου εκανε απο πολυ παλια.

”Itse Jehova saattoi / toi minut olemassaoloon hänen tiensä alkuna, ensimmäisenä aikaansaannoksistaan, jotka hän teki hyvin kauan sitten.”

Englantilainen:

“Jehovah himself prodused me as the beginning of his way, the earliest of his achievements of long ago.”

Suomalainen:

”Jehova itse valmisti minut tiensä aluksi, varhaisimmaksi muinaisista saavutuksistaan.”

Päivityslisäys.

Kuten edellä on käynyt ilmi, kolminaisuusopin kehittämisen jälkeen perinteinen kristillisyys ei ole enää hyväksynyt sellaista Sananlaskujen kohdan 8: 22 käännöstä, jossa Jeesuksen pre-eksistenssiä tarkoittaen puhuttiin hänen luomisestaan.

Edesmennyt kristillinen kirjailija C. S. Levis on kirjoittanut monia kirjoja joista ainakin yksi on suomennettu kahteen kertaan.

Vuonna -62 tämä kirja ilmestyi suomeksi nimellä "Ehyt elämä". Tämän kirjan toisen suomennoksen ensi painos ilmestyi nimellä  "Tätä on kristinusko" vuonna 1978. Tämä nyt käsillä oleva toinen painos ilmestyi vuonna 1985. Mielestäni tässä kirjassa on erittäin nasevasti ja oikeaan osuvasti sanottu ensinnäkin:

"…on vain yksi Jumala ja että Jeesus Kristus on hänen ainoa Poikansa."

Isän Jumalan ja Jumalan Pojan keskinäisestä suhteesta, eli Pojan syntymisestä Isästä iankaikkisuudessa Lewis on tuonut julki tuossa kirjassaan seuraavaa:

Jumalan ensimmäistä persoonaa sanotaan Isäksi ja toista Pojaksi. Sanomme, että toinen persoona on syntynyt ensimmäisestä - syntynyt, ei luotu, koska hän on samanlainen kuin ensimmäinen persoona.

Siinä mielessä sana `Isä´ on ainoa sopiva sana ensimmäisestä persoonasta. Vahinko vain (että) se synnyttää myös sellaisen mielikuvan, että hän on ollut olemassa ennen toista persoonaa, niin kuin ihmis- isä on olemassa ennen poikaansa."

Tämän jälkeen Lewis jatkaa, kieltäen sen, että jumaluudesta puhuttaessa Isä olisi ollut olemassa ennen Poikaa: "Se (eli tuo `mielikuva´ Isän Poikaansa aikaisemmasta olemassaolosta) ei kuitenkaan pidä paikkaansa. `Ennen´ ja `jälkeen´ eivät tule tässä kysymykseen. Siksi meidän oli minusta niin tärkeää selvittää itsellemme, että jokin asia voi olla toisen syy tai lähde tai aiheuttaja ilman että se on ollut olemassa ennen toista."

Tämän jälkeen Lewis tuo esiin oikean kolminaisuusopin mukaisen näkemyksen seuraavin sanoin: "Poika on olemassa koska Isä on olemassa, mutta aikaa ennen kuin Poika syntyi Isästä ei ole koskaan ollut."

Näin siis Lewis tuossa kirjassaan, ja tätä on ja tällaista sisältää oikea kolminaisuusoppi.

Oikeassa kolminaisuusopin mukaisessa näkemyksessä jumaluudesta ymmärretään asia siten, että Jumala on aina ollut sama muuttumaton kolminaisuus, eli Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolminaisuudessa on siis aina ollut Isä, mutta kolminaisuudessa on myös aina ollut myös Poika, ja myös Pyhä Henkikin on aina ollut mukana kolminaisuudessa. Lisäksi nämä kolme persoonaa ovat tämän oikean kolminaisuusopin mukaan olleet toistensa suhteen joka yhtä iankaikkisia ja yhtä suuria.

Kolminaisuuden toisesta persoonasta eli Pojasta puhuttaessa se merkitsee sitä, että Poika on aina ollut olemassa Poikana, eli Jumalan Poika on aina ollut olemassa yhdessä Isän kanssa, ja myös Pyhän Hengen kanssa.

Kuten Lewis kirjassaan ilmaisi, kolminaisuusoppi perustuu näkemykseen, jonka mukaan ”aikaa ennen kuin Poika syntyi Isästä ei ole koskaan ollut.”

Tästä syystä kolminaisuusopin kannattajat eivät hyväksy sellaista käännöstä, jonka mukaan Sananlaskujen kohta 8:22 tarkoittaisi Herramme Jeesuksen pre-eksistenttistä olemassaoloa, ja kuitenkin kertoisi pre-eksistenttisen Jeesuksen omalla suulla, että Isä Jumala olisi hänet luonut.

Siksi Sananlaskujen kohdan 8: 22 sisältö tulkitaan tarkoittavan vain Jeesuksen olemassaoloa kaiken alussa, ei sen sijaan hänen olemassaolonsa alkua, puhumattakaan hänen luomisestaan.

Teologian tohtori Uuras Saarnivaaran kirjasessa vuodelta 1982 on nimenä: "Raamatun käännösten vertailevaa arvostelua", ja siinä Sananlaskujen kohtaa 8: 22 käsitellään kirjasen sivulla 37 seuraavasti:

"Kirkkoraamatun käännös: "Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan". Hebrean tekstissä on QaNaNi = olin omana QaNa = hankkia, omistaa, olla omana, ei "loi". Eng. AV ja ASB: The Lord possessed me. - DaRKo (DeReK = tie = Tiensä, ei "töittensä". QeDeM MiPPe aLaW = ennen tekojaan, ei "ensimmäiseksi teoistaan". Engl. AV ja ASB: "before his works".

Teologian tohtori Uuras Saarnivaaran Raamattulaitoksessa, nimeltään "Raamattu korjauksin ja selityksin"  on Sananlaskujen kohta 8: 22 käännetty seuraavasti:

"Minä olin Herran tykönä hänen tiensä alussa, ennen hänen tekojaan, ennen aikojen alkua."

Alaviitteessä Saarnivaara selittää:

"8:22-35: Kirkkoraamatun käännös on virheellinen, ja se on tässä korjattu hebrean tekstin mukaiseksi. Tässä puhuva "Viisaus" on sama kuin Jh 1:1-3:n "sana" (Logos) ja Kl 1:15-17:n Kristus, jonka kautta kaikki on luotu. Snl 8:30 sanoo Hänen olleen "työmestarina" (tai "mestarirakentajana"),  kun Jumala loi maailman. VT ja UT liittyvät tässä läheisesti yhteen..."

"Jumalan Kansan Raamattu selityksin" kääntää Sananlaskujen kohdan 8:22 seuraavasti: "Minä olin Herran omana hänen tiensä alussa, ennen hänen tekojaan, ennen aikojen alkua."

Alaviitteestä löytyy seuraava selitys:

"8:22-31: Kirkkoraamattu: "loi minut". Hebrean QaaNaaNiJ (QaaNaaH). Englanniksi "possessed me", saksaksi: "hat mich gehabt" = "olen ollut omana".

Katso 1 Moos. 14:19. Tämä on messiaaninen profetia joka liittyy sanoihin Joh. 1:1-3, 10 ja Kol.1:15-17."

Uuras Saarnivaaran kirjassa: "Voiko Raamattuun luottaa?", kirjan sivuilla 445 - 446 selitetään samat asiat kuin jo edellä lainatuissa toisissa lähteissä.

Sen lisäksi sivulla 446 esitetään Sananlaskujen kohdasta 8:22 oikea käännös Saarnivaaran mukaan:

"Oikea käännös:

"Minä olin Herran omana hänen teittensä alussa, ennen hänen tekojaan...kun hän vahvisti maan perustukset, silloin minä olin hänen rinnallaan työmestarina...ja iloitsin hänen edessänsä..."

Tämän jälkeen sivulla esitetään sama oikea käännös sekä saksaksi että englanniksi. Sen jälkeen lisätään: "Vanhan Kirkkoraamatun käännös oli oikea:

"Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa; ennen kuin mitään tehty oli, olin minä..."

Tämän jälkeen Saarnivaara sanoo jotakin senaikaisesta kirkkoraamatun käännöksestä, joka kuuluu seuraavasti: "Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua." Tästä käännöksestä Saarnivaara sanoo:

"KR:n käännös on kuin areiolaisen harhaopin tueksi laadittu. Oikein käännettynä tämä kohta liittyy läheisesti UT:n sanoihin: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä... Hän oli alussa Jumalan tykönä..."

Näin siis Saarnivaara, eri teksteissään edellä.

Lisäksi nykykreikankieliset käännökset kääntävät kohdan Sanl. 8:22 (ilman korko- ja henkäys merkkejä esitettyinä) seuraavasti:

Katharevusakielinen: Ο Κυριος με ειχεν εν τηι αρχηι των οδων αυτου, προ των εργων αυτου, απ αιωνος.

Ja käännös tästä katharevusa- kielen tekstistä kuuluu:

"Herra omisti minut hänen teittensä alussa, ennen hänen tekojaan iankaikkisuudesta asti." (Tai: "...iankaikkisuudesta lähtien".)

Dimotikielinen:

Ο Κυριος με ειχε στην αρχη των δρομων του, πριν απο τα εργα του, απο των αιωνα.

Ja käännös tästä dimotiki- kielisestä tekstistä kuuluu aivan samoin:

"Herra minut omisti hänen teittensä alussa, ennen hänen tekojaan iankaikkisuudesta asti" (Tai: "iankaikkisuudesta lähtien".)

Kohdassa San.l. 8:22 esiintyvän heprean ”ganani” - sanan tulkitsemien ”omistamiseksi” mahdollistaa kolminaisuusopin mukaisen tulkinnan, jonka mukaan Jeesuksen olemassaolo on yhtä iankaikkinen kuin Isän Jumalan.

Tätä tulkinta ei sen sijaan ole mahdollinen, jos ”ganani” - sana käännetään ”luomista” tarkoittavaksi.

Kääntämällä jakeen San.l. 8:22 alku: "Minä olin Herran tykönä hänen tiensä alussa, ennen hänen tekojaan, ennen aikojen alkua", on mahdollista päätyä tulkintaan: ”aikaa ennen kuin Poika syntyi Isästä ei ole koskaan ollut.”

Jos ”ganani” käännetään kohdassa Jeesuksen luomista tarkoittavaksi, on paljon vaikeampaa väittää, ettei sellaista aikaa jolloin Isän Jumala oli olemassa olossaan yksin, ilman Poikaansa, ole koskaan ollut.

Pauli Annalan kirjasta ”Antiikin teologinen perintö” voimme vielä oppia (sivut 112 - 113) seuraavaa:

Areioskaan ei sanonut. ”oli aika jolloin häntä ei ollut”, vaan hän sanoi ainoastaan ”oli jolloin häntä ei ollut” (een pote hote uuk een).

Näin Areioskin kertoo Isän Jumalan synnyttäneen Logoksensa eli Poikansa jo ennen aikojen alkua, eli jo iankaikkisuudessa.

Areios myös myönsi, että Poika on Isän iankaikkisuudessa `synnyttämä´ (genneetheis).

Esinikaialaisessa teologiassa ei vielä näet tehty täsmällistä eroa käsitteiden ”syntymätön” (agenneetos) ja ”luomaton” (ageneetos) välille.

Yksi merkittävimmistä Areioksen näkemysten eroista, verrattuna myöhemmin valmiiksi tulleeseen kolminaisuusoppiin, oli näkemys Jeesuksen alkuperästä. Kolminaisuusopin mukaan Poika on yhtä iankaikkinen kuin Isä Jumala, mutta Areioksen mukaan näin ei ole.

Areioksen mukaan Poika tosin on Isän iankaikkisuudessa synnyttämä, mutta Pojalla on tästä huolimatta olemassa oloon tulonsa alku.

Myöhemmin teologiassa tehtiin selvä ero ”syntymisen” ja ”luomisen”, kuten myös ”syntyneen” ja ”luodun” eli `tehdyksi tulleen´ välille.

Jeesuksen alkuperää koskien, uskontunnustuksissa selvästi torjuttiin Jeesuksen ymmärtäminen luoduksi olennoksi, eli Isän Jumalan tekemäksi olennoksi.

Niinpä alkuperäinen Nikean tunnustus, kuten myös nikealais-konstantinopolilainen tunnustus, korostavat kumpikin aivan samoin sanoin Jeesuksen alkuperää koskien: ”syntynyt ei tehty” (genneethenta uu poieethenta).

Tunnustukset siis kieltävät jyrkästi Jeesuksen ymmärtämisen Isän Jumalan `tekemäksi´ eli `luoduksi´olennoksi, ja korostavat, että Jeesus on ”Isästä `syntynyt´ ainosyntyinen” (genneethenta ek tuu patros monogenee).

Nikealais-konstantinopolilainen tunnustus vieläpä kertoo, milloin tämä Jeesuksen syntymä Isästä Jumalasta tapahtui, sanoilla: ”Isästä syntynyt ennen kaikkia aikoja / aikakausia” (ton ek tuu patros genneethenta pro pantoon toon aioonoon).

Näin ei kenellekään pitäisi jäädä epäselväksi mistä syntymisestä ja missä tapahtuneesta syntymisestä tämä tunnustus näillä sanoillaan kertoo. Kyse on Jumalan Pojan, Jeesuksen syntymisestä Jumalan Pojaksi iankaikkisuudessa, joka tapahtui ennen kaikkia aikoja, eikä suinkaan siitä syntymisestä, jolloin Jeesus syntyi ihmiseksi Neitsyt Marian kohdusta.

Raimo Poutiainen

Siirry seuraavaan tekstiin: ” http://koti.mbnet.fi/rape1941/johjoh1.htm ”