Tämän tekstin nettinimi ”onkousko” - on lyhennys sanoista ”Onko uskottavaa?” Kirjoitettu teksti pyrkii vastaamaan pitemmän virkkeen mukaiseen kysymykseen: ”Onko uskottavaa, että Uuden testamentin kirjoitettu alkukieli löytyisi itä-aramean kielisestä Peshitta- käännöksestä?”
Apostoli Paavalin kirjoituksien alkuperäistä kieltä koskien, enpä usko, että on väärää tietoa se, että hän kirjoitti kirjeensä kreikaksi.
Kun hän kirjoitti kirjeet esimerkiksi Kreikan Tessalonikan kaupungin uskoville, jotka puhuivat äidinkielenään kreikkaa, olisi absurdia väittää hänen kirjoittaneen heille aramean kielellä, jota he eivät ymmärtäneet.
Ei apostoli Paavali ollut myöskään niin huono kreikan kielen osaamisessaan, että hänen olisi pitänyt harjoitella tekstinsä ensin arameaksi, ja vasta sitten muokata tekstinsä kreikaksi.
Pidän siis edelleen täysin selviönä, että Paavali kirjoitti useimmat kirjeensä jo alkuaankin kreikaksi.
Hän jopa lainasi paljon Vanhaa testamenttia, ja mikä merkittävää, hän teki useimmat lainauksensa Vanhan testamentin kreikankielisestä käännöksestä eli Septuagintasta.
Roomalaiskirjeessä on kokonaista 21 lainausta Septuagintasta, korinttilaiskirjeissä yhteensä 7, galatalaiskirjeessä, efesolaiskirjeessä ja filippiläis- kirjeessä kussakin 1, heprealaiskirjeessä kokonaista 18.
Myös toisten apostolien kirjeissä on Vanhaa testamenttia lainattu Septuagintan mukaisesti, eli Jaakobin kirjeessä on 2 lainausta ja Pietarin ensimmäisessä kirjeessä 6 lainausta.
Myös Ilmestyskirjasta löytyy 2 selvää lainausta Septuagintasta.
Mitä tulee evankeliumeihin ja apostolien tekoihin, niistäkin löytyy lainauksia Septuagintasta. Matteuksesta niitä löytyy 6, Markuksesta 3, Luukkaasta 3, Johanneksesta 3, ja apostolien teoista kokonaista 11.
Jos siis esimerkiksi nämä evankeliumit olisi alkuaan kirjoitettu hepreaksi (tai tarkemmin sanottuna arameaksi, jota silloin nimitettiin hepreaksi), olisi ollut aika erikoista sellainen menettely, että evankeliumeihin alkuaan heprean kielellä kirjoitetusta Vanhasta testamentista otetut lainaukset, olisi evankeliumeja kreikaksi käännettäessä, samalla vaihdettu kreikankielisestä Septuagintasta lainattuihin kohtiin.
Edellä mainituista syistä en aseta kyseen alaiseksi sitä tietämystä, jonka mukaan koko Uusi testamentti on alkuaankin kirjoitettu kreikaksi, eli apostolien kirjeet sekä myös jopa evankeliumit.
Tosin on todettava, että Uuden testamentin teksteistä löytyy muitakin Vanhan testamentin lainauksia kuin vain noita Septuagintasta lainattuja.
Joistakin evankeliumeista myös professoritason oppineet ovat olettaneet, että ne on alkuaan kirjoitettu arameaksi.
Esimerkiksi Jukka Thurén olettaa, että Matteuksen evankeliumin alkuperäinen teksti oli alkuaan heprean / aramean - kielinen heprealais - evankeliumi, josta esiintyi ja oli käytössä kaksi eri versiota. Toista noista versioista käyttivät niin kutsutut nasarealaiset - toista taas niin kutsutut ebionilaiset.
Uuteen testamenttiin Septuagintasta otetuista lainauksista tekee selkoa esimerkiksi myös englanninkielinen GOOD NEWS BIBLE sivultaan 377 alkaen.
Pidän siis
selviönä, että Uusi testamentti on kirjoitettu alkuaan
kreikaksi, ja itä-aramealainen Peshitta- käännös
on nimenomaan käännetty kreikasta.
*
Mitä
tulee tetragrammin ja Jahve- nimen soveltamisesta Jeesukseen, se ei
ole mitään uutta, vasta Peshitta- käännöksestä
ilmi käyvää.
Raamatun jumaluutta käsittelevissä
teksteissä esitetään nimenomaan selvin sanoin, että
Johannes kertoi Jesajan katselleen nimenomaan Jeesusta sinä
JHWH:na, jonka Jesaja näki istuvan korkealla ja ylhäisellä
istuimellaan.
Lisäksi on olemassa useiden
raamattuoppineiden hyvin perusteltu näkemys siitä, että
kun Paavali Filippiläis- kirjeessään kertoo Isän
Jumalan antaneen Jeesukselle hänen ylösnousemuksensa ja
korotuksensa jälkeen nimen, "kaikkia muita nimiä
korkeamman", monet selittäjät ovat tulkinneet tämän
"kaikkia muita nimiä korkeamman" nimen olevan
nimenomaan nimi "JHWH = Jahve."
(Tosin olen lukenut
myös erään kreikkalaisen kääntäjän
eriävän mielipiteen tuosta nimestä.)
Näkymättömän
Isän Jumalan juurikuvana ja kirkkauden säteilynä
Jeesus oli siis Jahve jo ennen ihmiseksi syntymistään. Nyt
kuolleista ylösnousseena ihmisenä hänet on jälleen
korotettu Isän Jumalan kunniaksi samaan Jahven asemaan.
*
Olen ollut myös
havaitsevinani, että nämä Peshitta- käännöksessä
esiintyvän `Herra Jahin´ JHWH:ksi eli Jahveksi korostajat
Jeesusta tarkoittavana ovat kokonaan unohtaneet esimerkiksi
"Despotees" - ja Dynastees" - nimien merkityksen, sen
suhteen mistä nimistä nämä nimet on kreikaksi
käännetty, ja ketä noilla nimillä Raamatun
teksteissä pääsääntöisesti
tarkoitetaan.
Luukas kertoo esimerkiksi, että kun eräs
hurskas mies piti Jeesus- lasta sylissään, silloin hän
ylisti isää Jumalaa kreikankielistä `Despotees´-
sanaa vastaavalla heprean / arameankielisellä sanalla siitä,
että hänen silmänsä olivat, ennen hänen
rauhaan pääsemistään, ehtineet näkemään
sen `autuuden´, jonka Valtias oli valmistanut valoksi kaikille
kansoille ja kirkkaudeksi kansalleen Israelille.
Hän ei
saattanut tarkoittaa sylissään pitämäänsä
Jeesusta sillä Isää Jumalaa tarkoittavalla heprean /
aramean kielen sanalla (joka on käännetty kreikankieliseen
evankeliumiin kreikankielisellä "Despotees" - sanan
puhuttelumuodolla "Despota") jolla hän Isää
Jumalaa puhutteli.
*
Heprean kielen Isää Jumalaa vastaavat sanat ”Adonaj Jhwh” käännettiin Septuagintassa kreikan sanoiksi ”Despota Kyrie”.
Kuinka selvästi ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteen kristityt käyttivät kreikan kielen Despotees- sanaa vain Isästä Jumalasta, tämä käy ilmi ensimmäisestä Kleemensin kirjeestä. Siksi onkin aihetta lainata Kleemensin kirjeen kohtia, tämän seikan valaisemiseksi.
DYNASTEES- JA DESPOTEES- SANOJEN KÄYTTÖ ENSIMMÄISESSÄ KLEEMENSIN KIRJEESSÄ
Kirkkoisä Eusebius ajoitti Kleemensin Rooman seurakunnan paimenviran vuosiin 92 - 101, joiden vuosien haarukassa tämä Kleemensin ensimmäinen kirje korinttolaisille on siis kirjoitettu. Kirje on siis yhtä vanha, siis samalta ajalta kuin nuorimmat Ut:n tekstitkin, josta syystä se kykenee valaisemaan melkoisesti oman aikansa uskovien opinnäkemyksiä.
Tämän tutkistelun yhteydessä mielenkiinnon kohteena ovat kohdat jotka esittävät jotakin Isän ja Pojan suhteesta, joita kohtia siis jatkossa lainaan:
1:1 "Jumalan Roomassa muukalaisena asuva seurakunta, Jumalan Korintissa muukalaisena asuvalle seurakunnalle, Jumalan tahdossa Jeesuksen Kristuksen kautta kutsutuille pyhitetyille. Lisääntyköön teille armo ja rauha Jeesuksen Kristuksen kautta kaikkivaltiaalta Jumalalta."
7:5, "Kulkekaamme läpi kaikki sukupolvet ja tarkoin oppikaamme että sukupolvessa ja sukupolvessa Valtias (ho Despotees) antoi mielenmuutoksen paikan tahtoville kääntyä hänen puoleensa."
20:11: "Tämän kaiken suuri Luoja ja kaiken Valtias (Despotees) rauhassa ja yksimielisyydessä on käskenyt olemaan hyväntekijä kaikille mutta ylenpalttisesti meille, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta hänen laupeuksiensa turviin paenneille."
24:1 " Huomatkaamme rakastetut kuinka Valtias (ho Despotees) osoittaa jatkuvasti meille että tuleva ylösnousemus on oleva, jonka uutiseksi hän teki kuolleista herättämällä Herran Jeesuksen Kristuksen."
36:2-4: "Hänen kauttaan me kiinnitämme katseemme taivaitten korkeuksiin, hänen kauttaan me näemme kuvastimessa moitteettomat ja korkeimmat kasvonsa, hänen kauttaan avautuivat meidän sydämemme silmät, hänen kauttaan meidän ymmärtämätön ja pimentynyt ajatuksemme nousee ylös valoon, hänen kauttaan tahtoi Valtias (ho Despotees) meidän maistavan kuolematonta tietoa, joka ollen hänen majesteettiutensa säteily, on niin paljon suurempi enkeleitä kuin on perinyt erinomaisemman nimen. Sillä näin on kirjoitettu: `Hän tekee hänen enkelinsä tuuliksi ja hänen palvelijansa tulen liekiksi.` Mutta hänen Pojalleen Valtias (ho Despotees) sanoi näin: ` Sinä olet minun Poikani, minä olen tänä päivänä sinut synnyttänyt. Pyydä sinä minulta, ja olen antava sinulle pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun haltuusi.´"
Edellä lainatussa tekstissä Despotees - (Valtias-) nimen haltijalla on Poika, mutta Poika ei itse ole ho Despotees.
40:4-5: " Jotka siis edeltä määrättyinä aikoina toimittavat heidän uhrinsa esiin, (ovat) otollisia ja autuaita: sillä Valtiaan (tuu Despotuu) lain säädöksiä seuratessaan he eivät tee rikkomusta. Sillä ylipapille on annettu omat papilliset toimensa ja papeille oma paikka on määrätty ja leeviläiset on pantu omiin palvelustoimiinsa: Kansaan kuuluva mies (tai: maallikko = ho laikos) on saanut kansalle kuuluvat (tois laikois) käskyt."
52:1: "Veljet, kaiken Valtias (ho Despotees) on ilman minkään tarvetta: Hän ei tarvitse mitään mistään, paitsi että hänelle annetaan tunnustus."
55:6. "Ei vähemmän kuin uskon mukaan täydellinen Estheer pani itsensä vaaralle alttiiksi, jotta hän pelastaisi tuhoutumaisillaan olevat Israelin kaksitoista sukukuntaa: Sillä paaston ja nöyrtymisensä kautta hän pyysi kaikkinäkevää Valtiasta (pantepopteen Despoteen), aikakausien Jumalaa, joka nähden hänen sielunsa nöyryyden, pelasti kansan, jonka tähden hän oli vaarassa."
56:16. "Nähkää, rakastetut, kuinka suuri suoja on Valtiaan taholta (hypo tuu Despotuu) kasvatetuilla: sillä hyvä Isä ollen, hän kasvattaa, jotta saisimme osaksemme armon hänen pyhän kasvatuksensa kautta."
Viimeksi lainatussa tekstissä tuotiin julki, että Valtias on nimenomaan "hyvä Isä" (ei Poika).
59:2-4. "Ja me tulemme olemaan viattomia tästä synnistä ja me tulemme pyytämään kestävää pyyntöä ja rukousta tekevinä, jotta valittujensa lasketun luvun koko maailmassa varjelisi vahingoittumattomana kaiken Luoja, hänen rakastetun palvelijansa Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta hän kutsui meidät pimeydestä valoon, tietämättömyydestä hänen nimensä kunnian tuntemiseen, toivomaan sinun nimeesi, kaiken luomakunnan alkusyntyyn. Sinä avasit meidän sydämiemme silmät tuntemaan sinut, ainoan Korkeimman korkeimmissa, pyhissä lepäävän pyhän: ylimielisten ylpeyden alentajan, pakanakansojen ajatusten hajottajan, alhaisten korkeaksi tekijän, ja korkeitten alentajan, rikastuttajan ja köyhdyttäjän, kuolettajan ja eläväksi tekijän, ainoan henkien hyväntekijän ja kaiken lihan Jumalan: syvyyksiin katsojan, ihmisten tekojen valvojan, vaarassa olevien auttajan, toivonsa menettäneiden pelastajan, kaikkien henkien luojan ja kaitsijan. Kansojen maan päälle lisääjän ja kaikkien joukosta sinua rakastavien valitsijan, Jeesuksen Kristuksen sinun rakastetun palvelijasi kautta, jonka kautta meitä kasvatit, pyhitit, arvioit. Me pyydämme sinua Valtias (Despota), ole meidän auttajamme ja suojelijamme. Meidän joukossamme ahdistuksessa olevat pelasta, kaatuneet nosta, ilmesty sinua rukoileville, sairaana olevat paranna, sinun kansastasi eksyneet palauta. Ravitse nälkäiset, lunasta vankimme, nosta jälleen jalkeille heikot, lohduta alakuloisia. Tulkoot tuntemaan kaikki kansat että sinä olet ainoa Jumala ja Jeesus Kristus sinun palvelijasi ja me sinun kansaasi ja laitumesi lampaita."
60:3 "Kyllä, Valtias (Despota), näytä sinun kasvosi meille hyväksi , rauhassa, jotta sinun väkevällä kädelläsi suojaisit meitä, ja pelastaisit sinun kohotetulla käsivarrellasi kaikesta synnistä, ja pelasta meidät meitä syyttömästi vihaavilta."
Despotees- sana esiintyy vielä jakeissa 61:1 (" Valtias, annoit kuninkuuden vallan heille sinun majesteetillisen ja sanoinkuvaamattoman voimasi kautta,...") sekä 61:2 ("Sillä sinä Valtias, iankaikkinen taivaallinen kuningas...") jotka jakeet ovat johdantona 61:3:ssa sanotulle: `Sinä, ainoa Voimallinen (ho monos Dynatos) tekemään tämän ja enemmän hyvää meille. Sinulle me annamme ylistyksen meidän ylipappimme ja sielujemme suojelijan Jeesuksen Kristuksen kautta jonka kautta sinulle kunnia ja majesteettius sekä nyt , sekä sukupolvien sukupolveen, ja aikakausien aikakausiin, aamen."
Tekstissä ylistetään siis Valtiasta, ainoaa Voimallista, ja tämä ylistys osoitetaan hänelle ylipappimme Jeesuksen Kristuksen kautta. Vielä pari lyhyttä lainausta, kuten 64:1:
"Lopuksi: kaikkinäkevä Jumala ja henkien Valtias (Despotees toon pneumatoon) ja kaiken lihan Herra (Kyyrios paasees sarkos), meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen valitsija ja meidät hänen kauttaan omaisuuskansaksi..."
Kaikkinäkevä Jumala, Henkien Valtias, on siis valinnut Herramme Jeesuksen. Lopuksi vielä sana Jumalasta 65: 2:
"Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo kanssa teidän ja kanssa kaikkien Jumalan taholta ja hänen kauttaan kutsuttujen kaikkialla. Jonka kautta hänelle kirkkaus, kunnia, voima ja majesteettius, iankaikkinen valtaistuin, aikakausista aikakausien aikakausiin, aamen."
Edellä esitetyn valossa on aivan selvää, ettei Rooman seurakunta vielä Kleemensin aikana uskonut sellaiseen ”kolmiyhteiseen Jumalaan”, jossa "yksikään persoona ei ole ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi tai vähempi", kuten Atanasiuksen nimellä tunnettu uskontunnustus Jumalan myöhemmin määritteli.
*
Väite,
joka on esitetty itäarameankieliseen Peshittaan sisältyvästä
Uuden testamentin alkutekstistä, aktivoi minut myös
tarkistamaan lähdekirjoistani muutamia faktoja.
Rafael Gyllenbergin Uuden testamentin johdanto-opissa kerrotaan seuraavaa:
Sivulla 21 sanotaan: ”UT on kirjoitettu kreikan kielellä. …”
Jatkoa en tältä sivulta lainaa.
Sen sijaan jatkan lainausta sivulta 26, jossa väliotsikon ”UT:n seemiläisyydet” jatkona kerrotaan:
”Suurin osa UT:a on kirjoitettu ja ajateltukin kreikan kielellä. Mutta sen perustana oleva aines, Jeesuksen puheet ja ensimmäinen julistus hänestä, oli arameankielistä, ja useat UT:n kirjojen tekijöistä olivat oppineet kreikkaa aramealaisen äidinkielensä rinnalla. Olisi luonnotonta, ellei jälkiä tästä näkyisi UT:ssa. …”
En jatka tätäkään tekstiä pitemmälle.
Sen sijaan lainaan toista teosta, eli Eduard Lohse:n kirjaa, nimeltään ”Uuden testamentin synty”.
Tämän kirjan sivulla 190 esitetään syyrialaisen Raamatun historia ”Syyrialaiset käännökset” – otsikon alla:
”Syyrialaisen raamatun historia alkaa Diatessaronista (= `nelisointu´?). Se levisi laajalle Syyrian kirkossa. 5. vuosisadalla Diatessaron kuitenkin poistettiin jumalanpalveluskäytöstä ja tuhottiin, niin että se on kadonnut.
Sitä voi vain yrittää rekostruoida myöhäisemmistä käännöksistä. Ei ole edes varmaa, oliko Diatessaron alkuaan kreikan- vai syyriankielinen.
Dura-Europoksesta, Rooman valtakunnan rajalta Eufratilta, on löytynyt katkelma Diatessaronin kärsimyshistoriasta 3. vuosisadalta.
Kun se kuitenkin käsittää vain 14 riviä, kauaskantoiset päätelmät eivät ole mahdollisia.
Diatessaron levisi syyrian kielisenä ja on vaikuttanut kreikkalaisen tekstin myöhäisempään historiaan melkoisessa määrin.
Diatessaronin ohella oli jo varhain olemassa myös syyrialaiset käännökset kustakin neljästä evankeliumista erikseen.
2. vuosisadalla syntyi kaksi vanhaa käännöstä: julkaisijansa mukaan nimensä saanut Cureton- käännös, josta todistaa 5. vuosisadalta peräisin oleva käsikirjoitus (Syrus curetonianus = syr/cur) sekä Siinain Katariinan luostarista löytynyt Siinai- käännös, jonka käsikirjoitus on 5. tai 4. vuosisadalta (Syrus sinaiticus = syr/sin).
5. vuosisadalla sai hallitsevan aseman ennen muuta Edessan piispa Rabbulan suosima yleinen syyrialainen kirkkoraamattu, ns. Peshitta (= yksinkertainen, ts. Vulgata). joka sisälsi kaikki neljä evankeliumia.
Myöhemmin syntyi vielä kaksi muuta syyrialaisen UT:n versiota: Mabugin piispa Filoxenoksen vuonna 508 toimituttama Peshittan versio, ns. Filoxeniana, jonka 100 vuotta myöhemmin vielä tarkistutti Egyptissä Heraklean piispa Tuomas (= ns. Heraklensis).”
Aiheen inspiroimana havahduin silmäilemään uudelleen kahta kirjahyllystäni löytyvää kirjaa.
Toinen on nimeltään vuonna 2001 Suomen Itämaisen Seuran julkaisema "Paratiisi on idässä", ja toinen saman seuran vuonna 2002 julkaisema kirja nimeltään "Kerubin silmin".
Kummankin kirjan on kirjoittanut Veli-Petri Seppälä, tunnettu myös Munkki Serafimina, joka on nimenomaan itämaisen kristillisyyden historian asiantuntija.
Suosittelisin kumpaakin kirjaa siihen tarkoitukseen, jos joku haluaa tutustua hiukan perusteellisemmin syyrialaisen kristillisyyden sisältöön ja vaiheisiin.
Luin kirjat heti niiden ilmestyttyä, ja nyt niitä silmäillessäni syttyi mieleeni voimakas halu lainata niiden tekstejä sieltä täältä. En kuitenkaan aio nähdä laajemmalti niiden lainaamisen vaivaa, vaan tyydyn vain muutamaan lainaukseen:
Lainaus `Kerubin silmin´ kirjan sivulta 376:
"Peshitta (syyriaksi...- yleinen, suora, yksinkertainen). Syyrialainen Raamattu,` ìdän Vulgata´ Vanha testamentti käännetty hepreasta noin 150 jKr. ilmeisesti juutalaisen lahkon toimesta; sisältää myös deuterokanoniset `apokryfikirjat´ ja mm. Barukin ilmestyksen.
Uusi testamentti käännetty kreikasta noin vuonna 400, jolloin Peshitta korvasi niin sanotut vanhasyyrialaset evankeliumit. Peshitta- nimitys on peräisin vasta 800- luvulta."
Sama kirja selostaa sivulta 16 alkaen kristillisyyden juutalaista taustaa Syyriassa, ja sivulla 21 kerrotaan Peshittan noin vuonna 150 tehdystä Vanhan testamentin käännöstyöstä, sekä myös siitä kääntäjien lahkosta, joka teki selviä muutoksia käännöksiinsä, verrattuna heprean kieliseen alkutekstiin.
Sivulta 25 alkaen selostetaan Tatianoksen Diatessaronia, eli evankeliumien yhteisharmoniaa, ja sivullla 27 senkin muutoksia verrataan stantardiseen Uuden testamentin tekstiin.
Sivulla 26 ajoitetaan Tatianoksen Diatessaronin syntyaika vuosien 160 - 172 välille, ja mainitaan hänen luultavasti käyttäneen lähteenään arameankielistä heprealais- evankeliumia.
Mainitaan myös, että alkuperäisversio oli todennäköisimmin syyrian kielinen, joten voidaan puhua suorastaan Syyrian kirkolle mittatilaustyönä tehdystä teoksesta.
Ja kuten jo toin eräässä edellisessä lainauksessa julki, Peshittasta nykyään löytyvä Uusi testamentti käännettiin kreikasta arameaksi vasta 400 luvulla jKr. eli vasta kauan Tatianoksen Diatessaronin syntymisen jälkeen.
Tosin oli olemassa niin sanottuja `vanhasyyrialaisia evankeliumeja´ joiden sisältö saattoi vaikuttaa käännösratkaisuihin.
"Paratiisi on idässä" - kirjan sivulla 84 selostetaan Uuden testamentin tekstihistoriaa Syyriassa, josta lainaan vain muutamia tärkeämpiä mainintoja:
Varhaisvaiheista tiedetään, että oli olemassa arameankielisiä evankeliumeja. ...
Joka tapauksessa on selvää, että kun evankeliumi levisi itään, sanoman kääntämiseen kreikan kautta ei ollut mitään tarvetta. ...
Todennäköisesti aramealainen evankeliumi levisi idässä ensisijaisesti suullisena sanomana, ja tekstit tulivat vasta vanavedessä. ...
Suullisessa traditiossa varmasti säilyi aramealaisia sanamuotoja, jotka pohjautuivat Jeesuksen ja apostolien opetukseen. ...
Ensimmäinen laajalle levinnyt evankeliumiteksti oli Tatianoksen Diatessaron. ...
Joskus vuoden 200 tienoilla Diatessaronin ohella alettiin käyttää neljän evankeliumin niin sanottuja varhaissyyrialaisia käännöksiä. ...
Ne olivat varsin vapaasti käännettyjä, kieleltään sujuvia, ja sisälsivät monin Diatessaronista tuttuja sanamuotoja. ...
Oletettavasti tämän neljän evankeliumin kokoelman yhteydessä oli Antiokiassa käännetty Paavalin kirjeiden kokoelma, jossa Filemonin tilalla oli Kolmas korinttilaiskirje. ...
Pietarin kirjeen käyttö yleistyi vasta myöhemmin; Ilmestyskirja ja loput kirjeet käännettiin ensimmäisen kerran syyriaksi ilmeisesti vasta 500- luvun alussa. ...
Itäsyyrialaiset Ilmestyskirja saavutti lopullisesti vasta 1800- luvulla anglikaanimission myötä. ...
Uuden testamentin lopullinen käännös valmistui 400- luvulla tuntemattoman käännösryhmän työn tuloksena ja vakiintui vähitellen syyrialaisten kirkkojen stantardiksi.
Sekin oli sen verran vapaa käännös, että kreikkalaista tekstimuotoa ihailleet puristit tekivät myöhemmin kirjaimellisempia käännöksiä. ..."
Edelle lainaamieni arameankielistä Uutta testamenttia koskevien faktojen perusteella siis totean seuraavaa:
Väite itä-arameankieliseen Peshittaan sisältyvästä Uuden testamentin alkutekstistä, josta kreikankielinen Uusi testamentti olisi muka käännetty, tällainen väite on ilmeinen erehdys.
Raipo.
Siirry seuraavaan tekstiin: ” http://www.inri.fi/kaste/kastajaliike.htm ”
Myös seuraavan linkin takaiset tekstit ovat totuudellisia ja näin ollen lukemisen arvoisia: ” http://www.tulta.net/ ”