Aihe: Ristin merkkikö muka Jumalan merkki valittujen otsiin?
Ristin merkin käytöstä on kristityiksi lukeutuvien keskuudessa jopa kaksikin ääritulkintaa. Näitä molempia ääritulkintoja edustavat mielestäni tosiasiassa vain henkilöt, joille heidän `vilkas mielikuvituksensa´ on tehnyt kepposen. Mielipiteeni on, etteivät mainitut näkemykset ole sen enempää puoleen kuin toiseenkaan päin tulkittuna vakavasti otettavia.
Kuitenkin nämä kyseiset näkemykset omaksuneet ovat taittaneet kiivaasti sanallista peistä tästä aiheesta muun muassa erään kristillisen keskustelufoorumin palstoilla.
Toinen mainituista ääriryhmistä tulkitsee ristinmerkin käytön jopa `pedon merkiksi´. Heidän opetuksensa aiheesta on kuitenkin sen verran sekavaa, ettei ole aihetta suhtautua edes `kommentin´ vertaa vakavasti heidän väittämiinsä.
Toisen ääriryhmän edustajat pitävät samaa ristinmerkin muotoista merkintekoa jopa itsensä Jumalan erikoiseen tarkoitukseen valitsemaksi. Jumala olisi muka jo profeetta Hesekielin kautta määrännyt juuri `ristinmuotoisen merkin´ tehtäväksi valittujen otsiin, ja näin nimenomaan, ennakoidakseen jo silloin kristinuskossa myöhemmin omaksuttua (noin v. 180 jKr.) ristinmuotoisen symbolin käyttöön ottoa kristilliseen tarkoitukseen.
Tämä nyt seuraava tutkisteluni perustuu kannanottoon, jonka olen joutunut ottamaan nimenomaan edellä esitetyistä tulkinnoista jälkimmäistä vastaan. Olen näet aiheesta käytyyn keskusteluun mainituilla keskustelupalstan sivuilla osallistunut, antaakseni osallistujille aiheesta `eväitä´ raittiiseen ja raamatulliseen näkemykseen.
Esimerkki edellä mainitusta löytyy tämän linkin avaaman tosi pitkän keskusteluketjun loppupäästä: ” http://keskustelu.suomi24.fi/node/2785104 ”
Kristikunnassa käytetään ristinmerkkien tekemistä rukouksien ja siunauksien yhteydessä, ja tämä tapa juontaa alkunsa jo kristinuskon syntymistä seuraavalta vuosisadalta. Tapa on mielestäni täysin hyväksyttävää Herramme sovituskuoleman symbolina, mutta muuta merkitystä merkin tekemisellä ja käytöllä tuskin on, kuin sen korostaminen ja muistuttaminen, että kaikki Jumalan taholta ihmisille annettu armo ja siunaus perustuu juuri Herramme Jeesuksen sovituskuolemaan ristillä.
Kreikankielisen `stauros´-sanan kääntäminen Uuden testamentin kreikankielisestä alkutekstistä suomen sanaksi `risti´ on sekin tosiasiassa, joskin hyväksyttävä niin kuitenkin epätarkka käännös. Stauros - sanan varsinainen alkuperäinen merkitys on näet yksinkertaisesti `paalu´.
Kreikan kielen sanakirjat ovat täysin yksimielisiä siitä, että meidän suomenkielisiin Raamattuihimme `ristiksi´ käännetty kreikankielen sana `stauros´ merkitsee alkuaan ja nimenomaan juuri `paalua´.
Juuso Hedbergin Uuden testamentin kreikkalais - suomalainen sanakirja alkaa sivullaan 503 pitkän selityksensä `stauros´ - sanan merkityksestä, tuoden ensimmäisenä julki sen mistä verbistä sana on johdettu:
" ...(STAOO, histeemi) = seisottaa, asettaa pystyyn, pystyttää, asettaa (sivu 250), ... Sitten sanakirja esittää `stauros´ sanan ensimmäiseksi merkitykseksi: `1) pystyssä oleva paalu, vaaja; 2) risti, ...´
Rafael Gyllenbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja esittää `stauros´- sanan ensimmäiseksi merkitykseksi seuraavaa (sivu 245): "maahan lyöty paalu. - 1. (K(oinee)- merkitys) Kuolemanrangaistuksen toimeenpanemisessa käytetty paalu, jonka yläpäässä usein oli poikkipuu..."
Ison Raamatun Sanahakemiston kreikka - suomi sanakirja antaa sivullaan 319 `stauros´ - sanan ensimmäiseksi merkitykseksi sanan `paalu´.
Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja sano sivullaan 935 rististä: "R(isti) (lat crux, kreik. stauros) merkitsee häpeä- tai kidutuspaalua, ja sen muoto vaihteli suuresti..."
Raamatun tietokirjan osa II, sivulla 430 sanoo: "Risti, (kreik. stauros, lat. xrux), pystysuora hirsipuu, jonka yläpäähän usein kiinnitettiin `antenna´, vaakasuora ristipuu..."
Kreikankielisistä `stauros´ -sanan merkitystä selostavista teoksista lainaan esimerkkinä vain G. A. Raptin `Klassisen kreikankielen oikeinkirjoituksen ja tulkitsemisen sanakirjan (Leksiko orthografiko - ermineftiko tis arkheas ellinkis glossas) tekstiä sen sivulta 449, jossa se antaa `stauros´ - sanan merkityksiksi seuraavaa:
"Stauros (ho) = 1. passalos, makri ksilo." Paalu = 1. paalu, pitkä puu (tolppa,)
Toiseksi: "2. dio ksila katheta metaksi tus." kaksi puuta kohtisuorassa keskenään.
Kolmanneksi: "3. O stauros, organo thanatikis ektelesis." Paalu, kuolemanrangaistuksen toteuttamisen väline.
Paaluja, joille ristiin naulitsemisia tapahtui oli tosiasiassa monen muotoisia. Paalu jossa oli poikkipuu tuli kristilliseksi symboliksi siitä oletuksesta (tosin hyvin perustellusta), että myös Herramme kuoleman paalussa oli poikkipuu, vieläpä poikkipuu T - muodosta alemmas laskettuna.
Heikki Palva selostaa `Raamatun tietosanasto´ kirjansa sivulla 855 `ristin eri muotoja´ seuraavasti: "Tavallisimmat ristinpuut olivat T:n muotoinen crux commissa eli Antoniuksen risti, ja crux immissa (crux capitata) eli latinalainen risti, jonka poikkipuu ei ollut aivan pystyhirren yläpäässä. X:n muotoinen crux decussata eli Andreaan risti ei ollut vielä vanhalla ajalla käytössä. ..."
"... Kun tuomitulle oli annettu raippoja, hänet vietiin teloituspaikalle kaupungin muurin ulkopuolelle. Hänen oli itse kannettava ristin poikkihirsi (patibulum). ... Pystyhirsi (Crux simplex) seisoi useimmiten valmiiksi pystytettynä teloituspaikalla. ... Sitten hänen kätensä sidottiin tai naulattiin ranteista poikkihirteen, joka tämän jälkeen nostettiin ylös ja kiinnitettiin pystyhirteen. Tuomitun ruumiinpainoa kannattamassa oli pystyhirteen kiinnitetty tappi (sedile), jonka päälle hänet nostettiin hajareisin. Lopuksi sidottiin tai naulattiin jalat pystyhirteen; myös keskiruumis voitiin sitoa. Jalat jäivät tavallisesti vajaan metrin korkeudelle maasta."
Silti on myös perusteltua aihetta olettaa, että myös pakanamaailmassa (Egyptissä, Babyloniassa ym.) vanhastaan käytössä olleilla ristinmuotoisilla symboleilla oli oma osansa siinä, että juuri ristinmuoto vakiintui kristillisyydessä Herramme kuolemanpaalun symboliksi.
Esimerkiksi WSOY:n julkaisema "Mytologian sanakirja" selittää `ristin´ merkitystä seuraavalla tekstillä:
"Risti, laajalle levinnyt ikivanha taika- ja koristemerkki, joka mm. Assyriassa oli auringon vertauskuva. Antiikin aikana ristiä käytettiin myös kuolemanrangaistuksen välineenä, minkä vuoksi siitä tuli kärsimyksen ja kuoleman symboli. Kristuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen rististä tuli kristinuskossa Jumalan anteeksiantavan ja itsensä uhraavan rakkauden tunnuskuva. Se on myös pyhityksen ja siunaamisen merkki."
W: E. Vine:n `Uuden testamentin sanoja selittävä sanakirja´ sanoo: "Ristin muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, ja sitä käytettiin tuossa maassa sekä sen naapurimaissa, mm. Egyptissä, Tammus - jumalan vertauskuvana."
Risti näet oli Tammus - jumalan alkukirjaimena käytetyn ja muinaiskreikankin aakkostoon omaksutun `tau´ - kirjaimen eli T:n muotoinen, josta syystä se kelpasi Tammus - jumalan vertauskuvaksi.
Ristin muotoisten symbolien käytön merkityksiä on jopa Raamatun tekstejä väärin tulkitsemalla ja selittämällä liioiteltu, väittämällä jopa itsensä Jumalan määränneen juuri ristinmuotoisen merkin uskollistensa otsiin piirrettäväksi. Tästä seuraava esimerkki:
Kirjassaan `Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys´ Keijo Lindeman kirjoittaa sivulla 329 aluksi aivan hyväksyttävästi: "Hesekielin kirjan kahdeksannessa luvussa profeetalle näytetään Israelin Jumalaa vihastuttanut Baabelin valheuskontoon perustuva epäjumalanpalvelus Jerusalemin temppelissä. Herran huoneen portin pohjoisella ovella naiset itkivät Tammusta ja temppelin ovella noin kaksikymmnetä viisi miestä kumarsi itään päin aurinkoa.
Yhdeksännessä luvussa Hesekielille näytetään, kuinka rangaistukseksi tästä Jumalan viha vuodatetaan Jerusalemin ylitse ja hävittäjät surmaavat säälittä sen asukkaat."
Sen sijaan jatkossa Lindeman pahasti erehtyy liioittelemaan tekstin merkitystä, kirjoittaessaan:
"Mielenkiintoista on todeta, että vanhassa hebreassa, Hesekielin päivinä, tuo Tav – kirjain oli ristin muotoinen. Tämä merkki viittaa esikuvana selvästi Jeshuan Messiaan lunastustyöhön ristillä, ihmiskunnan syntien sovitukseksi´"
Lindeman näet näyttää edellyttävän juuri T:n muotoista `ristin´ merkkiä.
Tosiasiassa on kuitenkin jopa täysin mahdotonta olettaa, että Jumala olisi muka käskenyt merkata itselleen uskollisten otsat juuri Tammus - jumalan symbolin muotoisella merkillä, sillä juuri tämän epäjumalan palvomisesta ja tämän merkin käyttämisestä hän vihansa heidän päälleen vuodatti.
Kun Lindeman siis oli omaksunut sen tiedon jonka mukaan `vanhassa hebreassa, Hesekielin päivinä, tuo Tav - kirjain oli ristin muotoinen´, hän ei ilmeisestikään tyytynyt siihen todennäköisyyteen, että tällä `ristin muotoisuudella´ on tarkoitettu meidän plus - merkkimme muotoista "+" ristiä tai vaihtoehtoisesti meidän ruksi - merkkimme muotoista "x" vinoristiä.
Lindemanin kirjan sivun 329 tekstistä jonka otsikkona on `Jumalan merkki - risti otsassa´. käy kyllä ilmi, että hän on tietoinen niistä heprean kielen merkeistä jotka Hesekielin kirjan kohdan 9:4 tekstissä tosiasiassa esiintyvät. Lainatessaan jaetta vanhan kirkkoraamatun mukaisena, hän on näet sanojen `merkki´ ja `niitten´ väliin lisännyt sulkumerkkien sisälle viittauksen heprealaisen VT:n tekstin `tav´ - sanaan, nimenomaan `tav´ - ja `waw´ - konsonanttien vierekkäisenä esiintymänä. Lisäksi Lindeman esittää nämä merkit jopa heprean kielen `neliöaakkosten´ mukaisina.
Jatkossa Lindeman sitten kylläkin on hiukan epätarkka, kirjoittaessaan:
"Merkki, joka noiden vanhurskaiden otsiin tehdään, on hebreaksi Tav, joka on samalla hebreankielen aakkosten viimeinen kirjain vastaten suomalaista t- kirjainta."
Merkin t- muotoisuuden vastaavuudella Lindeman ilmeisesti tarkoittaa, että t- muoto on ristin muotoinen.
Hesekielin aikainen `taw - merkki ei kuitenkaan välttämättä vastannut ´suomalaista t- merkkiä´, vaan se oli suurella todennäköisyydellä näöltään joko meidän `n´- kirjaintamme, tai plus- `+´ merkkiämme tai ruksi- `x´ merkkiämme muistuttava, riippuen siitä, käyttikö Hesekiel kirjoittaessaan muinaisheprean aakkosten mukaisia kirjainmerkkejä vaiko neliökirjoituksen aakkosten mukaisia kirjoitusmerkkejä.
Vain ääntämykseltään silloinen heprean `taw´ kirjain vastasi suurin piirtein meidän t- kirjaintamme, ei sen sijaan suinkaan piirretyssä muodossa.
Jatkossa Lindeman kirjoittaakin sitten vain olettamuksiaan, ei suinkaan tosiasioita:
"Kaikki ne ihmiset, jotka ovat ottaneet uskossa vastaan Jeshuan Messiaan ristin sovitustyön, ... merkitään tällä tav - merkillä, ristin merkillä otsiin."
Toistan, että on täysin mahdotonta olettaa, että Jumala olisi muka Hesekiel profeetan aikana käskenyt merkata itselleen uskollisten otsat juuri Tammus- jumalan symbolin muotoisella merkillä, sillä juuri tämän epäjumalan palvomisesta ja tämän merkin käyttämisestä hän vihansa heidän päälleen vuodatti.
Edesmennyt teologian tohtori Uuras Saarnivaara on jo mielestäni Lindemania paljon totuuden mukaisempi, selostaessaan Hesekielin tekstissä mainitun merkin todellista muotoa. Saarnivaara on näet kääntänyt `Jumalan kansan Raamattuunsa´ Hesekiel - profeetan 9 luvun jakeen 4 seuraavasti:
"Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi ja tee x- merkki niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´."
Samoin Hesekielin saman luvun jakeessa 6 esiintyy tässä hänen käännöksessään tämä sama ilmaisu, muodossa: "...joilla on otsassaan x- merkki."
Jos kysymme, miksi Saarnivaara käänsi hebrean `taw´ - merkin nimen vastineella `x- merkki´, saamme vastauksen hänen `Korjaus- ja selitysraamattunsa´ sivun 816 alaviitteestä, johon hän kirjoitti seuraavaa:
"Herran palvelijain otsiin tehtävä merkki oli `tau´, hebrean aakkosten viimeinen kirjain, joka muinaiskanaanilaisessa / hebrealaisessa kirjaimistossa oli x:n muotoinen. Siitä on kehittynyt T,t kirjain ja nähtävästi myös x:n käyttäminen `puumerkkinä´ ja `kruksina´ (`kruksata´, latinaksi crux = risti.)"
Saarnivaara on edellä ilmeisesti epähuomiossa kirjoittanut `taw´. merkin väärin, kun hän kirjoittaa: `merkki oli `tau´, hebrean aakkosten viimeinen kirjain´, sillä kyllähän Saarnivaara jos kukaan tiesi, ettei se ollut `tau´ vaan `taw´.)
`Jumalan Kansan Raamatun´ alaviitteeseen, kohtaa Hesekiel 9:4 koskien, Saarnivaara jo onkin `korjannut´ edelliseen raamattulaitokseensa epähuomiossa tekemänsä erehdyksen, sillä tämän JKR:n alaviitteessä lukee: "9:4: Tämä oli muinaishepr. kirjaimiston viimeinen kirjain Tav."
Tosiasiassa tämä edellä lainaamani Saarnivaaran käännös on kuitenkin sekin `selittävä käännös´. Saarnivaaran käännös saattaa tarkasti ottaen johtaa lukijan jopa harhaan, sillä heprean alkukieli ei sisällä ilmaisua `x- merkki´ eikä edes ilmaisua `taw- merkki´ vaan pelkästään `taw´ -kirjaimen nimen `sanana´, jonka `sanan´ merkitys oli juuri `merkki´.
Jos siis jätämme `taw´ merkin nimen käännökseen kääntämättä, käännöksen pitäisi kuulua: "Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi ja tee `taaw´ niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´."
Jos sen sijaa käännämme myös `taaw´ merkin nimen, käännöksen pitäisi kuulua: "Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi ja tee `merkki´ niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´."
Käännökset hepreasta muihin kieliin eivät näet yleensä jätä heprean `taw´ - merkin nimeä kääntämättä tekstiin, vaan järjestään kääntävät sen vastineella ´merkki´.
Esimerkiksi kirjahyllystäni löytyvä arvovaltainen´ The Interlinear NIV Hebrew - English Old Testament, jossa heprean tekstille löytyy sanatarkat englanninkieliset rivienväliset vastineet, on tässä Hesekiel 9:4 kohdassa kääntänyt heprean `taw´- merkin nimen englanninkieliseksi sanaksi `mark´. `Mark´ merkitsee: merkkiä, tunnusmerkkiä, tunnusta, puumerkkiä, ja näiden mainittujen johdannaisia, mutta ei `ristiä´.
Merkittävää on että myös Septuaginta (LXX), Vanhan testamentin kreikannos (jota Paavali, muutkin apostolit ja alkuvuosikymmenien ja -satojen kristityt käyttivät Vanhana testamenttinaan), on kääntänyt tämän heprean tekstissä esiintyvän `taw´- merkin nimen kreikaksi pelkällä vastineella `seemeion´.
Kreikan `seemeion´ merkitsee: merkki, tuntomerkki, tunnistusmerkki, varoitusmerkki, jne.
Mistä sitten johtuu, että LXX on kääntänyt heprean `taw´ -merkin nimen vain pelkällä vastineella `merkki´, ja miksi muutkin käännökset ovat melkein poikkeuksetta tehneet samoin ?
No, yksinkertaisesti siitä syystä, että heprean viimeisen kirjaimen eli `taw´- merkin nimellä on sellaisenaan tänäänkin tämä `merkki´ merkitys. Tämän voimme vaikkapa Karmel- yhdistyksen heprean kielioppivihkosestakin, sen sivun 13 alalaidasta todeta.
Tosiasiassa siis heprean alkutekstikin on Hesekielin kirjan kohdassa 9:4 yksinkertaisesti ja alkuaankin tarkoittanut (kaiken todennäköisyyden mukaan) vain sanoa: "...tee `merkki´ niiden miesten otsiin...", jne.
Todennäköisesti siis jotkut ovat lukeneet vaikkapa Dahlbergin vanhaa laitosta `Pyhä Raamattu tarpeellisilla selityksillä´, jossa selittäjä sivulla 1838 selittää Hesekielin kirjan kyseistä kohtaa. Jakeen 4 alla on näet tässä teoksessa huomautus 2, joka kuuluu: "pane taun (T) merkki niiden miesten otsaan".
Tässä selittäjä on tulkinnut hebrean tekstissä esiintyvän ´taw´ merkin nimen väärin, eli muinaiskreikkalaiseksi `tau´- merkiksi, joka oli ison T- kirjaimen (T) muotoinen, kun taas muinaisheprealainen `taw´- merkki oli `x´- merkin eli ruksimerkin, tai `+´ -merkin eli plusmerkin muotoinen.
Huomatustekstin siis pitäisi kuulua: "pane tawin (x tai +) merkki niiden miesten otsaan".
Tästä Dahlbergin jopa väärin tulkitusta tekstistä tai jostakin vastaavasta saman sisältöisestä tekstistä jotkut ovat vetäneet `ylitulkinnallisia´ johtopäätöksiä, ja päätyneet jopa omaksumaan johtopäätöksensä luovuttamattomina totuuksina. Näin tehden he ovat erehtyneet selittämään, että tässä tarkoitettaisiin juuri kristittyjen symbolikseen myöhemmin omaksumaa `ristin merkin tekemistä´.
Raamatun selitysteoksen osa IV `Vanhan testamentin profeettakirjat´ sanoo sivullaan 236, tätä Hesekielin kirjan kohtaa selostavassa alaviitteessään jo paljon totuudenmukaisemmin, puhuen, ei `tau´ vaan `taw´- merkistä: "Tämä merkki on hebrealaisen taw- kirjaimen muotoinen, joka vanhemmassa muodossaan muistuttaa vinoristiä (X). Tämän suojamerkin saivat nyt hurskaat...", jne.
Tähän väliin on tietysti todettava, että kuolemaan tuomittujen tappovälineenä käytettiin myös vinoristin muotoon asetettuja kahta paalua (X), mutta kuten jo edellä Palvaa lainaten osoitin, hyvin todennäköisesti meidän Herraamme ei `paaluunnaulittu´ tälläisiin vinoristin muotoon asetettuihin paaluihin.
Kaiken kaikkiaan on tulkinnalla, että tässä Hesekielin kohdassa tarkoitetulla merkintekomääräyksellä olisi siis tarkoitettu juuri määrätynmuotoista merkkiä (puhumattakaan siitä että siinä olisi tarkoitettu juuri kristittyjen myöhemmin käyttöön ottaman ristin symbolin muotoisen merkin tekemistä) on hyvin heikot perusteet.
Lisäksi sekä Saarnivaaran selitysraamatun (kuten myös VT:n profeettakirjojen selitysteoksen mukaankin) Hesekielin näissä luvuissa on kyse meidän kannaltamme katsottuna jo menneisyyden tapahtumista.
Saarnivaara sanoo alaviitteessään: "Tässä ennustettu jumalattomien surmaaminen tapahtui nähtävästi vihollisen toimesta kaupungin hävityksessä v. 586." Ja: "`Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla´ (7). Tämä toteutui Jerusalemin valtauksessa v. 586 eKr."
Mainittu profeettakirjojen selitysteos puolestaan sanoo: "Jäännös (v. 8; vrt. Jes 6:13) tarkoittaa tässä niinkuin 5:10 ja 11:13 Jerusalemiin ja Juudaan V. 597 jäänyttä kansaa."
Totta kai kuitenkin se on selvää, että tätä Hesekielin kirjan jo täyttynyttä menneisyyden merkkaustapahtumaa on käytetty Ilmestykirjan kuvauksen esikuvallisena pohjana. Tästä sanoo profeettakirjan selitysteos seuraavaa: "V(ärssyssä) 4 esiintyvä kuvaus otsaan piirrettävästä merkistä on perustana Ilm. 7:3 ss. tavattavalle pelastettujen määrittelylle. ..."
Ilmestyskirjan mainittu kuvaus (Ilm.7:1-8) ei kuitenkaan mainitse mitään merkin teosta (puhumattakaan ristin merkin muotoisen merkin teosta) asianomaisten otsaan. Teksti puhuu `sinetillä sinetöimisestä´ (sfagiida = jae 2, sfaragisoomen jae 3, jne). Kreikan `sfragis´ merkitsee: sinettiä, sinettileimasinta, sinettileimasimella painettua merkkiä, ja vielä `vahvistavaa merkkiä´ (näin vain yhdestä sanakirjasta poimittuna).
Verbi ´sfragidzoo´ merkitsee puolestaan: sinetöidä, varmistaa sinetillä, lukita tai sulkea sinetillä, painaa sinetti, merkitä sinetillä omakseen, vahvistaa, tunnustaa, vieläpä `toimittaa asianmukaisesti perille´ (näin vain yhdestä sanakirjasta poimittuna).
Mikään ei tietenkään estä `kuvittelemasta´, että tämä Ilmestyskirjassa kuvattu ´sinetillä sinetöiminen´ merkitsisi juuri `otsaan leimasimella painettua konkreettista ja näkyvää merkkiä´, ja vieläpä `ristin muotoista´, mutta teksti itse ei anna tällaiselle kuvittelulle´ mitään aihetta eikä tukea.
Suuren todennäköisyyden mukaan on kyse jostakin aivan muusta, eli tekstin vertauskuvallisesta täyttymyksestä. Sinetti otsassa kuvaa todennäköisesti tässäkin `kannanottoa´ ja ´julkituotua vakaumusta´, kuten `merkki kädessä´ kuvaa joissakin toisissa yhteyksissä `käytännön toimintaa vakaumuksen mukaan.
Edellä on jäänyt vielä se kertomatta, että kyseinen puheena oleva `taw´ - merkki, tai oikeastaan pitkällä `aalla´ ilmaistava `taaw´- merkki, esiintyy hepreankielisessä Raamatun tekstissä vain kolmessa kohtaa. Kohdissa Hesekiel 9:4 ja 6 tämä `merkki´ - sana esiintyy heprean yksikön maskuliinin status absolutus muodossa (mikä on sanan normaali, erilaisissa tehtävissä esiintyvä sanan painollinen muoto), ja Jobin kohdassa 31:35 tämä `merkki´ - sana esiintyy yksikön maskuliinin status constructus muodossa (mikä on sanan genetiivi- määreeseen liittyvä, enintään sivupainollinen muoto).
Nyt on merkittävää, että tarkistaessani Ison Raamatun sanahakemiston heprea - suomi sanakirjasta näiden kohtien merkitykset, löytyi vastaukseksi seuraavaa: "`Taaw´tarkoittaa `merkkiä´ kohdissa Hesekiel 9:4,6 ja kohdassa Job 31:35 merkitys on: puumerkki, allekirjoitus."
Tämä arvovaltainen sanakirja ei siis tiedä mitään siitä mistä jotkut `ovat tietävinään´, eli että merkillä olisi Hesekielin kohdissa muka `ristinmerkin´ tekemisen merkitys Herramme kuolemanristin symbolin mukaisessa muodossa.
Merkittävää on näet se millaista ristin muotoa Uuras Saarnivaara tarkoitti `Jumalan kansan Raamatun´ alaviitteeseen Job 31:35 kohtaa koskevana: "31:35: Hebr. Tav, viimeinen kirjain, joka muinaishebrealaisessa kirjoituksessa oli risti (x). Nykyäänkin puumerkkinä käytetty risti on siitä peräisin."
On huomattava, että tässä Saarnivaara puhuu selvästi `taw´ merkistä, ja hän tarkoitti kyllä ristiä, nimittäin `vinoristiä´ joka ei suinkaan sellaisenaan sovi Jeesuksen sovitustyöstä käytettävän ristin symbolin vastineeksi. Saarnivaara totesikin edellä, että vain `puumerkkinä´ käytettävä vinoristi on `taaw´- merkin jälkeläinen.
Mutta mitä sanovat englanninkielisten eri käännöksien tekstit, koskien kohtaa Hesekiel 9:4.? Näitä käännöksiä löytyy hyllystäni runsaasti toista tusinaa, joista ylivoimaisesti suurin enemmistö edustaa tulkintaa `put a mark´ (pistä merkki), puhumatta siis mitään merkin muodosta.
Vain kahdesta käännöksestä löytyy edellisestä poikkeava käännös. The Revised English Bible käyttää ilmaisua: `and mark with a cross´(merkkaa ristillä), ja The New Jerusalem Bible käyttää ilmaisua `and mark a cross´(ja ruksita risti).
Nämä edellä mainitsemieni käännösten tekstit voivat kuitenkin mielestäni johtaa lukijansa harhaan, eli saada heidän `mielikuvituksensa laukkaamaan´ ja tekemään johtopäätöksiä, joihin ei löydy tosiasiallisia perusteita.
Näin voi tehdä myös Ryrie Study Bible Expanded Edition:in alaviite. Vaikka tämän raamattulaitoksen tekstinä on `New International Versionin´ teksti. Kyseisessä kohdassa käännös on siis aivan oikea (eli alkutekstin merkitystä liioittelematon) `and put a mark´ (ja laita merkki), mutta sen sijaan alaviite sanoo: "9:4 a mark. Lit., a taw, the last letter of the Hebrew alphabet, written at that time like a cross (cf. Gen. 4:15 for another mark). Persons so marked would be spared. Similarly God will mark the 144.000 during the tribulation period (Rev. 7:3-4)."
Tämän edellä olevan alaviitelainauksen viesti sisältää seuraavaa:`Merkki´ oli alkuaan `taw´ eli viimeisen heprealaisen aakkoston kirjaimen muotoinen, ja joka on kirjoitettu siinä vaiheessa `ristin´ muotoon. Ihmiset näin `ruksattuina´ säästettäisiin, ja samalla tavalla Jumala on tuleva ruksaamaan ne 144.000 ahdistuksen ajanjaksolla (Ilm.7:3-4).
Tämä Ryrie Study Biblen alaviitteen teksti saattaa juuri johtaa siihen edellä mainitsemaani mielikuvituksen perusteettomaan laukkaan, koska alaviite ei kerro, millaisesta `rististä´ oli tosiasiassa kyse.
Sen sijaan toinen merkittävä tekstilaitos, joka käyttää Raamatun tekstinään samaa New International Versionin tekstiä, eli `Concordia self-study Bible´, on kohtaa koskevassa alaviitteessään tarkempi, alkaessaan sen: " 9:4 mark. A taw, the last letter of the Hebrew alphabet, witch originally looked like an `x´ ..."
Tämänkin edellä lainatun alaviitetekstin mukaan `merkki´ oli alkuaan `taw´ eli heprean aakkoston viimeinen kirjain. Mutta tämä alaviite lisää sen oleellisen tärkeän seikan, että tämä merkki `näytti´ alkuperäisessä muodossaan juuri `vinoristin´ "x" eli ´ruksin´ muotoiselta, ei siis meidän Herramme kuolemanristin muotoiselta.
Jatkossa tämäkin alaviite viittaa Ilmestyskirjan lukuisiin kohtiin, joille Hesekielissä kuvattu merkkaustapahtuma on antanut esikuvallisen aiheen, siten että vinoristin `ruksaus´ toimii näillekin tuleville tapahtumille esikuvana.
Entä sitten kreikankieliset tekstilaitokset?
Septuagintan käyttämään `seemeion´- sanaan olen jo aikaisemmin Hesekielin kohdan 9:4 koskevana `taw´ - merkin sisältävän `merkkikasauman´ käännöksenä viitannut. Uuskreikan kielinen eli katharevusakielinen Vanvan tekstilaitos käyttää samaa Septuagintankin käyttämää sanaa: `Kaame simiion´ (tee merkki). Nykykreikan eli dimotikikreikan kielinen laitos (eli Vanvan laitoksesta paranneltu laitos) käyttää ilmaisua `kaane eena simaadi´ (tee määrätty tai: yksi merkki), ja uusi dimotikikielinen tekstilaitos käyttää ilmaisua `vaale simaadi...´ (aseta merkki)... jne.
Löytyypä kirjahyllystäni myös (sanakirjaosa mukaan laskettuna) kuusiosainen Johannes Kolitsaran katharevusa - kielinen ´parafraasi´ Septuagintan tekstiin. Sivun toisella palstalla kulkee LXX:n alkuteksti ja viereisellä palstalla tämä Kreikan yliopiston raamattuoppineen katharevusa - kielinen selittävä käännös LXX:n tekstiin.
Tässäkään ei viitata muuhun kuin pelkkään `merkki´ - merkitykseen Hes. 9:4 kohdassa. Septuagintan määräävällä artikkelilla varustettu ilmaisu `dos to seemeion´ voitaisiin näet kääntää juuri määrättyä merkkiä korostavaksi: `tee määrätty merkki´. Kuitenkin Septuagintan ilmaisu `dos to seemeion´ on saanut viereisen palstan vastineekseen artikkelittoman ilmaisun ´theese simiion´. Eli Septuagintassa `seemeion´ - sanan edellä esiintyvän määrätyn `to´ - artikkelinkin on Kolitsara jättänyt tästä käännösvastineestaan pois, korostaakseen juuri sitä, että tekstin silmämääränä on korostaa itse `merkkiä´, ei sen sijaan sitä, millainen tämä merkki on.
On merkittävää, että vaikka näissä kreikankielisissä tekstilaitoksissa on runsaasti tekstiä selittäviä alaviitteitä, niistä mistään ei löydy `hajuakaan´ kyseisestä `ristin merkki´ tulkinnasta.
On siis luovuttamattoman varma tosiasia, että alkuperäisessä hepreankielisessä ja muinaisheprean aakkoskirjaimilla mahdollisesti kirjoitetussa konsonanttitekstin muodossaankaan (minkä muotoisena tässä tekstissä alkuaan esiintynyt `taw´ kirjain sitten esiintyikään, se ei vaikuta asiaan) teksti ei ole tarkoittanut sanoa: `Tee ristinmerkki ...´ vaan ainoastaan: `Tee merkki ...´.
Sitten hiukan aakkostaulukoista.
Suomen kristityillä on käytössään yhteinen kristillisen tiedon lähde, nimeltään `Iso Raamatun Tietosanakirja´. Tämän arvovaltaisen teoksen ensimmäisen osan palstasivujen 1189, 1190, ja 1191 alaosassa, on heprean kielen aakkosten kehitystä kuvaava 11 palstainen taulukko. Taulukon palstojen alin rivi kuvaa nimenomaan heprean aakkosten `taw´- merkin kehitystä aikojen saatossa. Taulukon äärivasemmalta löytyvä sarake kuvaa `taw´- merkin vanhinta tunnettua muotoa, ja mikä merkittävää, se on taulukon mukaan juuri ja nimenomaan `vinoristin´ "x" muotoinen!
Kaksi historiallisten aikakausien palstaa on välissä, joiden aikana käytössä ollut `taw`- merkki muistuttaa F- merkkiä, josta ylin vaakapalkki on poistettu. Vasta neljännellä palstalla on ristin merkkiä muistuttava merkki, mutta tämä merkki esiintyy yhdessä x- merkin näköisen vinoristimerkin kanssa, ja näiden merkkien kanssa on sarakkeessa kolmaskin merkki, joka muistuttaa sellaista ortodoksista vinoristiä josta yläpalkki on poistettu.
Taulukon muiden sarakkeiden merkit, taulukon äärioikealla olevaan sarakkeeseen asti (joka kuvaa nykyään käytössä olevaa neliöaakkosten mukaista `taw´- merkkiä) eivät mitenkään edes muistuta ristin merkkiä.
Tämä taulukko siis välittää tietoomme kaksikin tosiasiaa. Ensimmänen on se, etteivät Saarnivaaran eikä myöskään Heprean - englannin rivienvälinen `NIV´ tekstilaitoksen välittämät tiedot ole suinkaan vääriä, vaan aivan oikeita ja paikkansa pitäviä, kun ne esittävät vanhimman tunnetun `taw´- kirjaimen muodoksi juuri x- kirjaimen muotoisen vinoristin.
Toinen taulukon välittämä tieto on se, että tämä neljäs sarake, jonka kuvaamana aikana ristin merkkiä muistuttava `taw´- kirjain oli käytössä (ja vieläpä yhdessä ja samanaikaisesti kahden muun erinäköisen samaa `taw´- merkkiä tarkoittavan merkin kanssa) sijoittuu sekin niin kauas menneisyyteen, ettei sen käyttöä mitenkään voida samaistaa Hesekiel profeetan aikana käytössä olleeseen, heprean kielen aakkostossa esiintyneeseen `taw´- merkkiin.
Lisäksi, jos olisikin niin, että nämä kolme erinäköistä `taw´- merkkiä olisivat olleet käytössä Hesekielin aikana, käsky ei kuitenkaann ottanut kantaa siihen mitä merkkiä näistä kolmesta `taw´ - vaihtoehdosta merkkauskäsky kirjaimen muotoa koskevana koski. Tämäkin korostaa sitä, että merkkikäskyn silmämääränä oli itse `merkki´, ei se millaisen tämän merkin tuli olla.
Siirtykäämme nyt Ison Raamatun tietosanakirjan toiseen osaan, sen palstasivuille 2522, 2523 ja 2524. Näiden palstasivujen yläreunasta löytyy toinen taulukko.
Tämän taulukon yhdestätoista sarakkeesta kahdeksan kuvaavat eräitten heprean kirjainten kehitystä, alkaen äärivasemmalla olevan sarakkeen egyptiläisistä hieroglyfeistä.
On merkittävää havaita, että tämän taulukon ainoa sarake, jossa ristiä muistuttava merkki esiintyy, on nimenomaan juuri tämä egyptiläisiä hieroglyfejä kuvaava äärivasemmalta löytyvä sarake, joka sarakerivinä eli sarakkeesta toiseen siirryttäessä, kuvaa juuri heprean `taw´- merkin kehitystä.
Taulukon sarakkeiden alin rivi on numeroitu numerosta 1 numeroon 11. Taulukon sarake numero 1, jossa pystypalkkiristiä muistuttava merkki esiintyy, osoittaa siis todeksi sen, että tämä ristiä muistuttava merkki oli käytössä Egyptissä.
Taulokon sarake numero 2 kuvaa `Siinain kirjoituksen´ aikaisia kirjoitusmerkkejä noin vuodelta 1500 eKr. ja tällöin `taw´- merkki oli taulukon mukaan vinoristin x muotoinen. Palsta numero 4 kuvaa etelä-arabialaisia kirjoitusmerkkejä noin vuodelta 300 eKr. ja tällöinkin `taw´- merkki oli taulukon mukaan vinoristin x muotoinen.
Viides palsta kuvaa foinikialaisia kirjaimia noin vuodelta 1300 eKr. ja kas kummaa, tällöinkin `taw´- merkki oli taulukon mukaan vinoristin x muotoinen. Palstalla numero 6 `taw´- merkki muistuttaa kumollaan olevaa sirppiä. Palstalla 7 on kaksi merkkiä, joista ensimmäinen on hattupalkki vinossa olevan T:n nuotoinen, ja toinen T:n muotoinen, kuten myös palsta numero 8:n `taw´- merkki. Palsta 9 kuvaa nykyisin käytössä olevaa neliöaakkosten mukaista `taw´- kirjainta, ja välissä olevien palstojen `taw´- merkeistä yksikään ei ole ristin muotoinen.
Tosiasia siis on, että ainoa risti esiintyy tässä `taw´- merkin muuttumista ja kehitystä kuvaavassa taulukossa vain Egyptin hieroglyfien aikaa kuvaavassa sarakkeessa.
Turha olisi enää siitäkään itsestään selvyydestä mainita (mutta mainitaan kuitenkin), että tämän Ison Raamatun Tietosanakirjan kolmas osa esittää heprean - suomen sanakirjaosassaan palstasivullaan 7256 `taw´ - kirjaimen nimen ainoaksi merkitykseksi `merkin´.
Siirtykäämme nyt kansainvälisesti tunnetun ja tunnustetun raamattuoppineen F. F. Brucen suomeksikin ilmestyneen kirjan `Raamatun juuret´ sivulle 46. Tämän kirjan tältä sivulta löytyy 9 palstainen taulukko joka myöskin kuvaa aakkostojen kehitystä, alkaen äärivasemman Ras Samran kuvamerkeistä ja päättyen äärioikean heprean aakkosiin.
Merkittävää on, ettei taulukon `taw´ - merkin muuttumista ja muotoa kuvaavalta riviltä löydy tästäkään taulukosta ristin merkkiä muistuttavaa merkkiä muualta kuin `Mooabin kiven´ merkkejä kuvaavasta sarakkeesta. Tällä tarkoitetaan Moabista löytynyttä `Mesan kiveä´ jonka teksti on ajoitettu kirjoitetuksi aikahaarukassa 840 - 830 eKr. eli siis kauan ennen profeetta Hesekielin aikaa. Ja mikä merkittävää, Mesan kivessä esiintyvät kirjaimet eivät ole (itämaisten kielten professorin Heikki Palvankaan mukaan) heprean aakkosiin kuuluvia, vaikkakin heprean läheisen sukulaiskielen eli Moabin kielen aakkosiin kuuluvia.
Mitä F. F. Brucen taulukkoon tulee, tämän arvovaltaisen oppineen julkaiseman taulukon mukaan `Siinain aakkosten´ aikainen `taw´ - merkki oli meidän plus (+) merkkimme näköinen. Varhaisen pohjoisseemiläisen ajan `taw´ - merkkejä oli taulukon mukaan käytössä kaksi, toinen plus merkin (+) muotoinen, ja toinen vinoristin (x) muotoinen. Varhaiskreikkalainen `taw´ - merkkiä vastaava merkki oli T, ja samarialaisten käyttämä `taw´- merkki muistutti meidän `^´- merkkiämme.
Oppineet ovat lisäksi sitä mieltä, että juuri Baabelin pakkosiirtolaisuuden aikana tapahtui se, että juutalaiset omaksuivat neliökirjoituksen mukaiset heprean kielen aakkoset käyttöönsä. Kun Hesekielin kirja tuli valmiiksi kirjoitetussa muodossaan vasta juuri pakkosiirtolaisuuden päättymisen edellä, sekin on mahdollisesti jo alkuaankin merkitty muistiin neliökirjoituksen mukaisin aakkosin, joiden aakkosten `taw´ - merkkiä ei kukaan millään ilveellä kykene väärentämään ristiä muistuttavaksi.
Iso Raamatun Tietosanakirjan toinen osa esittää palstasivullaan 3528 aivan saman tiedon, minkä jo olen edellä esittänyt Karmel- yhdistyksen heprean kielioppivihkosen eräältä sivulta.
Tämä IRT:n teksti luettelee pitkän `merkki´ - artikkelinsa lopuksi kokonaista 18 eri `merkkiä´ merkitsevää sanaa. Näistä 11 ensimmäistä sanaa ovat heprean kielisiä sanoja, ja näistä viides koskee juuri `taw´ - merkkiä.
Tämän `taw´ merkin kohdalla on kirjoitettuna ensin `taw´ meidän latinalaisilla kirjaimillamme, sitten sama `taaw´- sana heprean kirjaimin kirjoitettuna, jonka jälkeen tulee teksti joka kuuluu: "merkki, tuntomerkki, hepr. kirjaimiston viimeisen kirjaimen nimi".
Jotkut ristinmerkki- intoilijat eivät ilmeisestikään ole nyt tietoisia siitä, että hepreankielisessä tekstissä ei edes ole esiintynyt `taw´ - merkkiä yksinään. Pelkkää `taw´ merkkiä ei näet vokalisoidussakaan tekstissä nykyäänkään esiinny, vaan nimenomaan `taw´ - merkin `nimeä´ merkitsevät useampi merkki yhdessä.
Kun pelkkä `taw´ - merkki esiintyy yksinään heprean neliöaakkostossa tai neliöaakkosilla kirjoitetussa tekstissä, se muistuttaa meidän `n´- kirjaintamme, jossa on sitten ääntämistapaa ohjaavana joko piste keskellä, tai sitten ei. Hesekielin hepreankielisessä nykytekstissä sen sijaan on kaikkiaan kolme merkkiä, joista ensimmäinen on meidän n - kirjainta muistuttava `taw´ merkki, ja piste sen keskellä, sitten `taw´- merkin alla pitkää a- vokaalia merkitsevä `qamats´ - merkki, muodoltaan viiva ja piste viivan alla, ja kolmanneksi ´taw´ -merkin vieressä, vasemmalla puolella (hepreaa kun kirjoitetaan ja luetaan oikealta vasemmalle) `vaav´ - merkki. Näistä merkeistä muodostuu sana `taaw´, ja tällä `sanalla´ on sanana `merkki´- merkitys.
Terveen järjen johtopäätös on siis seuraava. Vaikka aikoinaan käytetystä heprean 'konsonanttisesta tekstistä puuttuivatkin vokaalimerkit, niissä silti käytettiin konsonanttimerkkejä aivan nykyiseen tapaan.
Selvän todennäköisyyden mukaan profeetta Hesekiel on siis alkuaankin kirjoittanut `taw´ - merkin viereen vasemmalle puolelle `vav´- merkin, ja näin kirjoittaen saanut aikaan tekstiin vokalisoimattoman sanan, johon lukijan ja lausujan tuli itse osata liittää vokaalit. Tämän Hesekielin kirjoittaman sanan varsinainen merkitys oli nimenomaan juuri `merkki´, ja tämä sana muodostui kahden konsonantin, `taw´:in ja `vav´:in vierekkäisyydestä, joka alkuaankin oli tarkoitus ymmärtää ja tulkita yhdessä yhdeksi sanaksi.
Ei näet ole syytä olettaa, että Hesekiel olisi käyttänyt tässä lauseessaan `taw´ merkkiä aakkosten viimeisen kirjaimen `nimen´ merkityksessä, vaikka tämäkin tulkinta on täysin mahdollinen, kuten tulemme jatkossa näkemään. Jos Hesekiel näet näin olisi tehnyt, miksi hän ei tällöin ilmaissut selvemmin tarkoitustaan, eli käyttänyt tekstissään toista pelkkää `taw´- merkkiä yksinään, tekstistä nykyäänkin löytyvän useamman `merkkiä´ merkitsevän sanan eli merkkikasauman edellä ja vieressä?
Kun otetaan vielä huomioon, että LXX. on käännetty heprean vokalisoimattomasta konsonanttitekstistä, ja käännös kuitenkin käyttää pelkkää `semeion´(merkki) - sanaa, on tämäkin todiste siitä, että käännöksen pohjana on ollut heprean tekstissä esiintynyt kahden konsonantin yhtymä `taw vav´, jonka kääntäjät ovat (aivan oikein) ymmärtäneet vain `merkki´ - sanaa merkitseväksi.
Sekin on merkittävää, että Lamsan itäaramean teksteihin pohjautuva englanninkielinen raamattulaitos (joka myöskin löytyy kirjahyllystäni) on saanut lähdetekstistään aiheen kääntää Hesekielin 9:4 tekstin `taw´ - merkin sisältävän merkkiyhtymän sanoiksi: `and set a mark´.
Varmistukaamme nyt, millä kielellä ja minkä kielen aakkosia Hesekiel on kirjassaan käyttänyt? Tätä asiaa itämaisten kielten professori Heikki Palva selittää hänen Raamatun Tietokirjan´ teksteistään poimimissani lainauksissa:
"Heprea, israelilaisten käyttämä kieli, (on kieli) jolla Vanha testamentti on kirjoitettu, lukuun ottamatta arameankielisiä katkelmia Esra 4: 8-6: 18, 7: 12-26, Dan.2: 4-7: 28 ja Jer.10: 11. ..." (Sivu 327 artikkeli Heprea.)
Ja:
"Vanhan testamentin vanhimmat osat ovat voineet olla kirjoitettuina jo ennen vanhempiakaan yllämainituista (Mesan kivi 800 eKr., Siloan tunnelin piirtokirjoitus 700 eKr., ja ostrakon tekstit 600 eKr.) mutta niiden kieliasu on jonkin verran muuntunut. ..." (Sama aihe, seuraava sivu 328.)
Samalla sivulla professori tuo esiin Moabista löydettyä Mesan kiveä koskevan tosiasian, että kiven teksti on kieleltään `hebrealle lähisukuista Moabia´, ei siis itse hepreaa. Aakkoset näissä sukulaiskielissä ovat melkein samoja mutta eivät aivan samoja. Näin varmistuu se tosiasia, että aikaisemmin selostamassani professori F. F. Brucen heprean ja sen sukulaiskielten aakkoshistoriaa kuvaavassa taulukossa esiintyvä ainoa meidän Herramme kuolemanristiä muistuttava ristinmerkin muotoinen `taw´ - merkkiä vastaava kirjoitusmerkki, ei edes Brucenkaan omassa taulukossa esiinny varsinaisten heprean kielen(eli varhaispohjoisseemiläisten) aakkosten joukossa, vaan Moabin kiven kirjoituksessa, jonka on kirjoituttanut Moabin kuningas Mesa.
Sivulla 83 professori Heikki Palva aramean kieltä käsittelevässä artikkelissaan sanoo Vanhan testamentin kirjoituskielestä saman asian joka jo edellä tuli ilmi: "... Tällä muinaisaramean kirjakielellä on kirjoitettu myös osa Vanhaa testamenttia, joka muuten on hepreankielinen. Arameankieliset osat ovat Jer.10: 11, Esra 4: 8-6; 18, 7: 12-26 ja Dan. 2: 4-7-; 28. ..."
Mutta millaisia sitten olivat itse muinaisheprealaiset aakkoset? Siitä seuraavaksi.
Kirjahyllyjeni teosten joukosta löytyy myös `Facta 2001´ sarja, jonka kirjasarjan ensimmäisen osan `Aakkoset´ - artikkelin alta löytyy sivuilta 5 ja 6 taulukko aakkosten kehityksestä. Taulukossa käsitellään `seemiläisten aakkosten´, `kreikkalaisten aakkosten´, `venäläisten aakkosten´, ja `latinalaisten aakkosten´ kehitys.
Taulukon vasemmanpuoleinen sarake käsittelee seemiläisiä aakkosia, ja taulukon vaakarivien kirjaimien muoto esittää sarakkeesta toiseen siirryttäessä `samaa alkuperää´, alkaen vasemmanpuoleisista seemiläisistä aakkosista.
Seemiläisten aakkos- sarakkeen oikeanpuoleiset kirjaimet näyttävät heprealaisten neliöaakkosten muodon, vasemmanpuoleiset kirjaimet sen sijaan muinaisheprealaisten aakkoskirjainten muodon.
Taulukon rivi 6 koskee `waw´- kirjaimen muotoa, ja tämä oli muinaisheprealaisessa muodossaan meidän Y - kirjaimemme muotoinen. Seuraava kreikkalaisten aakkosten kehitystä selostava sarake osoittaa, että tämä muinaisheprean Y - kirjaimen muotoinen `waw´- kirjain muuttui kreikkalaisten aakkosten muinaiskirjaimistossa meidän F - kirjaimemme muotoiseksi, nimeltään `digamma´- kirjaimeksi, joka jo aikoja sitten on sekin kreikankin aakkosista kadonnut.
Vasemmanpuoleisen seemiläistä aakkoskehitystä selostavan sarakkeen rivi 22 koskee `taw´- kirjainta, ja tämän kirjaimen muinaisheprealainen muoto oli meidän `ruksi´ - merkkimme eli vinoristin x - muotoinen. Kreikkalaisten aakkosten sarake osoittaa tämän muinaisheprealaisen x - merkin muuttuneen kreikkalaisten muinaiskreikkalaisessa kirjaimistossa meidän T - kirjaimemme muotoon, ja nimeltään `tau´ -kirjaimeksi, ja tämä kirjain esiintyy nykykreikankin kirjaimistossa edelleen.
Taulukon tekstissä selostetaan, että `muinaisista ja arkaaisista muodoista esitetään taulukossa vain tavallisimmat muodot. Tämä tarkoittaa sitä jo edellä ilmi käynyttä tosiasiaa, ettei taulukon seemiläisten aakkosten muinaisseemiläinen `taw´- kirjaimen x - muotokaan ollut ainoa käytössä ollut muoto.
IRT:n ja `Raamatun juuret´ kirjojen sivuilta lainattujen taulukkojen antamia tietoja selostaessani jo osoitin, että meidän plus- (+) merkkiämme vastaava muinaisheprealainen `taw´ - kirjaimen muoto oli myöskin x- muodon ohella aikoinaan käytössä.
Kuten jo osoitin edellä, Moabin kivestä tavattu `taw´ - kirjainta vastaava ristinmerkin muotoinen `taw´ - merkki ei kuulunut suinkaan muinaisheprealaisiin aakkosiin, vaan tätä merkin muotoa käytettiin heprean kielelle lähisukua olevan moabin kieltä kirjoitettaessa.
Edellä selostetun perustalta tehtävä terveen järjen johtopäätös on seuraava. Jos profeetta Hesekiel ei kirjoittanut kirjansa tekstejä `heprean neliöaakkosten´ muotoisilla kirjaimilla, ainoa vaihtoehto on silloin se, että hän kirjoitti kirjansa tekstit `muinaisheprean aakkosten´ muotoisilla kirjaimilla. Tällöin Hesekiel kohdan 9:4 `taw´ - merkin nimeä vastaavat kirjaimet `taw´ ja ´waw´ olivat näöltään joko `YX´ muotoisia tai näöltään ´Y+´ - muotoisia.
Tällä vaihtoehtoisesti joko kirjainmuodoista `YX´ tai kirjainmuodoista ´Y+´ koostuneella `sanalla´ oli kaksi merkitystä. Tämän `sanan´ merkitysvastine oli nimenomaan ja on edelleenkin meidän `merkki´ - sanaamme vastaava. Toinen merkitysvastine on heprean kielen viimeisen kirjaimen nimi, joka vokalisoituna lausuttiin ja lausutaan edelleenkin hepreaksi `taaw´.
Kirjahyllystäni löytyy myös esperantonkielinen Raamattu: La Sankta Biblio La Malnova Testamento el la hebrea originalo tradukis lazaro Ludoviko Zamenhof.
Tämä juutalainen tohtori ja erittäin nerokas kielimies joka laati esperantokielen, käänsi myös Raamatun laatimalleen kielelle. Katsoinpa siis tästäkin teoksesta, miten tohtori Zamenhof on ymmärtänyt Hesekielin kirjan kohdan 9:4 hepreankielisen viestin.
Hänen esperantokielisessä käännöksessään Hesekielin kirjan yhdeksännen luvun neljännen jakeen sanat kuuluvat: "Kaj la Eternulo diris al li: Trairu la urbon Jerusalem, kaj marku per litero Tav la fruntojn de tiuj homoj, kiuj gemas kaj malgojas pri ciuj abomenindajoj, kiuj estas fatataj en la urbo."
Keskittyessämme tohtori Zamenhofin käännöksen keskeisiin sanoihin, pistäkäämme suomenkielen vastineet hänen käyttämiensä sanojen alle:
...kaj marku per litero Tav la fruntojn de tiuj homoj, kiuj gemas kaj...
… .ja merkitse kirjaimella `Tav´ otsat niiden ihmisten,jotka huokailevat ja ...
Eli suomeksi sanottuna: `...merkise `tav´ kirjaimella niiden ihmisten otsat, jotka huokailevat...jne.
Tohtori Zamenhof on siis todellakin ymmärtänyt tekstin merkityksen niin, että heprean alkuperäisessä tekstissä Hesekielin kirjoittamana esiintynyt muinaisheprean aakkosten kirjaimilla `YX´ tai ´Y+´ kirjoitettu `taaw´ - sana, olisi tekstissä esiintynyt `aakkosen nimeä´ tarkoittavana. Itse aakkonen johon tämä tekstiin muinaisheprean aakkosilla kirjoitettu `aakkosen nimi´ viittasi, oli muinaisheprealaiselta muodoltaan joko "+" tai "x".
Edellä sanottu sopii hyvin yhteen sen kanssa, että jotkut lähteet antavat `taaw´ - aakkosen nimen merkitykseksi `merkki´ - merkityksen sijasta `risti´ - merkityksen. Mutta miten tämä seikka vaikuttaa Hesekielin kirjan kohdan 9:4 tulkintaan?
Esimerkiksi myös E. Stenij:in suomenkielinen `hebrean kielen kielioppi´(joka myös löytyy kirjahyllystäni) esittää kielioppinsa `Alkeisoppi´- luvussaan heprean kirjaimista listan, ja antaa hänkin `taaw´ - merkin nimelle suomenkielisen vastineen `risti´.
Tätä ei kuitenkaan sovi tulkita väärin, sillä Stenij ei ilmeisestikään tarkoittanut meidän Herramme kuolemanpaalun symbolin muotoista ristiä, vaan niitä ristin muotoja jotka esiintyvät meidänkin `plus´ (+) ja `eks´ (x) merkeissämme, ja joiden muotoisena muinaisheprean ´taaw´- merkki on aikoinaan näkyviin piirretty.
Terveen järjen mukainen johtopäätös on siis Hesekielin kohdan 9:4 merkin suhteen seuraava. On jätettävä lopultakin avoimeksi, kumpaa teksti on alkuaan tarkoittanut, sillä `taaw´ ja waaw´ merkeistä muodostunut `sana´ tarkoittaa sanana sekä pelkkää `merkkiä´ mutta myöskin `taaw´ - nimisen aakkosen nimeä. Todennäköistä on, että sanan käyttötarkoite on tulkittava pelkkää `merkki´ - merkitystä korostavaksi, kuten tekstiperintö on Septuagintan kääntäjistä alkaen tehnyt.
Jos taas tekstin tarkoite on sen sijaan ollut se, että teksti todellakin on kehottanut tekemään `taaw´ - merkin muotoisen merkin säästettävien otsiin, silloin on selvää, että kehotuksella on viitattu muinaisheprean aakkoston muotoiseen ("+" tai "x") `tav´ - merkkiin. Tällöin tekstin merkitys on ollut yksinkertaisesti ja alkuaan sanoa suomeksi käännettynä: `Pistä `ruksi´ niiden miesten otsiin...´, jne.
Mitä tulee muinaisheprean aakkosten muotoon, niin siitä on vielä sanottava seuraavaa.
Grimbergin jo iäkkäästä `Kansojen Historia´ - kirjasarjasta, sen toisen osan sivulta 315 löytyy myöskin `aakkosten syntyä´ koskeva taulukko. Tätä taulukkoa jotkut ovat tulkinneet väärin. He ovat soveltaneet taulukon sarakkeiden 2. ja 3. foinikialaisia kirjainmerkkejä VIII:lta vuosisadalta eKr. kuvaavat, heprean `taw´ - kirjainta vastaavat ristinmuotoiset merkit sen merkin muodoksi, jota muotoa muka Hesekiel tarkoitti kirjansa kohdassa 9:4, kirjoittaessaan `pellavapukuiselle´ annetusta `taw´ - aakkosen muotoisesta merkin merkkauskäskystä.
Tutkikaamme siis tätä taulukkoa hiukan tarkemmin.
Tässä taulukossa on kahdeksan saraketta ja 22 riviä. Vasemmanpuoleisesta sarakkeesta n:o 1 löytyy heprean aakkosten nimet, rivittäin ylimmästä `alephista´ alimpaan eli `tawiin´ asti. Sarakkeesta n:o 6 löytyy puolestaan kreikan aakkosten nimitykset, alkaen ylimmästä `alphasta´ alimpaan eli `tau´-kirjaimeen asti. Taulukon alla on teksti jossa lukee `Vertaileva kirjaintaulukko´ ja sitten seuraava luettelo verrattavista kirjainmuodoista: "1. (sarakkeessa) heprean nimitykset, 2. ja 3. (sarakkeissa) foinikialaisia kirjainmerkkejä VIII:lta vuosisadalta eKr., 4. (sarakkeessa) muinaiskreikan kirjainmerkkejä VIII:lta eKr., 5. (sarakkeessa) heprean kursiivia n. 600 eKr., 6. (sarakkeessa) kreikan kieliset nimitykset, 7. (sarakkeessa) kreikan kirjaimet ja 8. (sarakkeessa) latinan kirjaimet."
Taulukon tiedoissa ei ole mitään huomauttamista. Tiedot vastaavat ilmeisen selvästi sitä tietoa joka oli viime vuosisadan alkupuolella tutkijoiden ulottuvilla. Alimman eli viimeisen taulukon rivin ja `taw´- merkiksi sarakkeessa 1. nimetyn kirjaimen muodot esitetään seuraavasti: Foinikialaisia merkkejä oli kahdeksannelta vuosisadalta ennen Kristusta tavattu foinikialaisten aakkosten joukosta kaksi: toinen ristin muotoinen (sarakkeessa 2) ja toinen oikealle kallellaan olevan ristin muotoinen (sarakkeessa 3). Samalta kahdeksannelta vuosisadalta ennen Kristusta oli tavattu muinaiskreikan kirjainmerkki joka oli ison T - kirjaimen muotoinen. Sama ison T kirjaimen muoto esiintyy myös kreikan ja latinan aakkosia kuvaavissa sarakkeissa n:o 7 ja n:o 8.
Mutta se mikä tässä taulukossa on merkittävää tämän aiheemme kannalta, on juuri sarake 5. Tämä sarake 5. koskee taulukossa kuudennelta vuosisadalta ennen Kristusta hepreankielisistä kursiivikirjoituksista tavattua `taw´- merkkiä, ja kas kummaa, tämä oli jo silloin meidän ruksimerkkimme (x) eli vinoristin muotoinen.
Tämä on täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä yliopiston kielimiehet ovat www- sivullaan esittäneet aakkosten historiasta. Yliopiston kielimiesten mukaan heprealaiset aakkoset kehittyivät ja otettiin käyttöön näet jo niinkin varhain kuin noin vuonna 1000 ennen Kristusta, eli siis jo noin 400 vuotta ennen profeetta Hesekielin aikaa.
Yliopiston oppineiden `www - kielisivuilta´, koskien juuri `muinaisheprean aakkosten syntyä´, löytyy myös seuraava lause: "Muinaisheprealaiset aakkoset kehittyivät foinikiasta vuoden 1000 paikkeilla eKr."
Sama seikka ilmenee myös `kielipuustakin´, www - sivun oikeasta ylälaidasta. Siitäkin ilmenee, että aakkosten `muinaisheprealainen haara´ irtaantui `foinikialaisesta haarasta´ aikajanojen 1000 eKr. - 500 eKr. puolivälin tienoilla, siis runsaasti ennen Hesekiel - profeetan elinaikaa.
Edellä esitetyistä tosiasioista tehtävä terveen järjen selvääkin selvempi johtopäätös on, ettei ole mitään perää siinä väitteessä, että Hesekiel profeetta olisi muka käyttänyt kirjassaan meidän Herramme kuolemanpaalun muotoista `taw´ - kirjaimen muotoa, kirjoittaessaan kirjaansa kohdan 9:4 tekstin. Kyllä hänen piirtämänsä `taw´ - kirjain oli muinaisheprean `taw´- kirjaimen muotoinen, eli joko + tai x. Jos hän oli jo omaksunut käyttöönsä neliöaakkoset, joka sekin on mahdollista, silloin hänen tekstiin piirtämänsä `taw´ - kirjain muistutti meidän `n´ - kirjaintamme.
Palatkaamme nyt vielä Grimbergin kansojen historiassa esiintyvään aakkostaulukkoon.
Kun taulukko kuvaa noin vuosisadalta 600 ennen Kristusta löytyneitä ja siis jo silloin käytössä olleita muinaisheprean kirjaimilla kirjoitettujen aakkosten muotoja, näiden muotojen joukosta löydetty `taw´ - kirjaimen muoto oli selvästi `vinoristin´ eli meidän merkkimme "x" , tai `plusristin´ eli meidän merkkimme "+" muotoinen.
Mutta tämähän ei sovi näitten `ristinmerkki´ - intoilijoiden oppiin, ja siksi innokkaimmat heistä (esimerkiksi Voitto Ramu) esittävät tosi `absurdeja´ väitteitä, väittäen jopa, ettei muka muinaisheprean aakkosiakaan ollut Hesekielin aikana edes vielä muotoiltu, puhumattakaan siitä, että ne olisivat olleet käytössä. Muinaisheprean aakkosten tilalle he yrittävät `ujuttaa´ nämä Grimbergin aakkostaulukossa esiintyvät 800 luvulla ennen Kristusta foinikialaisessa aakkoshaarassa esiintyneet ristinmuotoiset `taw´- kirjainta vastaavat merkit. He siis esittävät niinkin `absurdin´ väitteen, että profeetta Hesekielkin olisi muka kirjoittanut kirjansa hänelle vierailla ´foinikialaisilla aakkosilla´, koska hepreankielisiä muinaisheprean aakkosia ei ollut (heidän väitteensä mukaan) vielä muka edes keksitty ja muotoiltu. Näin he väittävät, saadakseen meidän Herramme kuolemanpaalun symbolia muistuttavan ristinmuotoisen merkin keinolla millä hyvänsä muka Hesekielin tekstiinsä kirjoittamaksi.
Näiden `ristinmerkki´ - intoilijoiden joukosta kiihkeimmät menevät jopa aivan äärimmäisyyksiin, absurdeja väitteitään esittäessään. Innokkaimmat heistä kieltävät siis jopa koko heprean kielen aakkosten käytössä olon Hesekielin aikana! Kun he tekevät näin, saadakseen tämän `ristin merkki´ utopiansa muka Hesekielin kynällä kirjoitetuksi, täytynee tässä vielä lainata lyhyesti muutamia virkkeitä ja lauseita tietosanakirja `Facta 2001´ osan 5. heprean kieltä selostavilta sivulta 718.
Otsikon `Heprean kirjoitus´ alta löytyy seuraava teksti:
"... Heprealaista kirjoitusta tunnetaan piirtokirjoituksista 900 - 500 luvulta eKr. ja vielä makkabilaiskauden rahoista, sekä hieman tyyliteltynä samarialaisesta Pentateukista ym. Myös VT:n vanhimmat kirjat on kirjoitettu tällä kirjoituksella. Maanpaon jälkeisenä aikana juutalaiset itse alkoivat käyttää aramealaisten kehittämää myöhempää muotoa, ns. neliökirjoitusta, joka myös on yleinen VT:n käsikirjoituksissa ja painoksissa. ..."
Otsikon `heprean kieli´ alta löytyy seuraavaa: "...Heprean kielen kehitysvaiheita ovat muinaisheprea (100-luvulle Ekr. saakka) jolla Vanha testamentti (ja sitä jäljitellen Kuolleenmeren tekstit) on kirjoitettu, uusheprea ... jne".
Otsikon `Hepreankielinen kirjallisuus` alta (sivulta 719) löytyy seuraavaa: "... Muinaisheprealaisen kirjallisuuden merkittävin tuote on Vanha testamentti, jonka varhaisimmat osat ovat 1200- luvulta eKr. ..."
No, riittäkööt nämä edellä esitetyt todisteeksi muinaisheprealaisilla aakkosilla kirjoitetun kirjallisuuden iästä ja sisällöstä.
Hesekielin kirjan kohdan 9:4 johdosta lopuksi:
Kaikki meidän Herramme kuolemanristin muotoisen ristin symbolin `ymppääminen´ Hesekielin tekstin tarkoitteeksi on siis selvää haihattelua ja mielikuvituksen tuotetta. Ainoat Herramme kuolemanristin muotoa muistuttavat `taaw´ - merkin vastineet löytyvät Egyptin piirtokirjoitusten ja Moabin kuninkaan Mesan kirjoituttaman kiven tekstistä, sekä (Grimbergin historiateoksen mukaan) foinikialaisten aakkosten joukosta.
Se kuitenkin on varmaa, ettei Hesekiel käyttänyt kirjaansa kirjoittaessaan yhtäkään näistä edellä mainituista hänelle vieraitten kielien kirjainmuodoista, vaan, kuten jo edellä totesin, hän käytti jotakin niistä vaihtoehdoista, joita heprean aakkoset itse hänelle tarjosivat.
Entä sitten Hesekielin kohdan yhteys Ilmestyskirjan tekstiin?
On ilmeistä, ettei Hesekielin tekstillä myöskään ole muuta tekemistä Ilmestyskirjan sinettimerkin kanssa kuin se, että Hesekielin kirjan merkkikäsky toimi esikuvallisena `typoksena´ Ilmestyskirjassa mainitulle sinettimerkille.
Tätä Johanneksen Ilmestyskirjassa mainittua `sinettimerkkiä´ koskien, josta kohta 7: 3- 8 puhuu, eli merkin painamisesta sinetillä 144.000 otsiin (johon myös Ilmestyskirjan kohta 9:4 viittaa, mainitsemalla ne `joilla on Jumalan sinetti otsissaan´), niin Ilmestyskirja itse ilmaisee selvästi sen, millaisen merkin sinetin painaminen heidän otsiinsa sai aikaan.
Ilmestyskirjan luvun 14 jae 1 kuuluu seuraavasti:
"ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentäneljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi."
Ilmestyskirjan sinetti ei siis suinkaan tarkoita minkään ristinmuotoisen kirjaimen kirjoittamista otsiin, vaan Jumalan sinetti otsiin painettuna saa aikaan `kaksi nimeä´, eli Herramme Jeesuksen ja hänen Isänsä nimen. Joissakin käsikirjoitusjäljennöksissä tosin tässä kohtaa puhutaan vain `Isän nimestä´ otsiin kirjoitettuna.
Ilmestyskirjassa ennustetun 144.000 merkitseminen sinettimerkillä selittyy siis sinetin jättämän muodon osalta kohdasta Ilm.14:1. Siinä sanotaan selvästi (jos nimittäin sinetillä painamisen jälki tulkitaan kirjaimellisesti) että sinettimerkinnän saaneiden otsiin ilmestyi sinetin painamisen tuloksena `kaksi nimeä´, eli meidän Herramme Jeesuksen ja hänen Isänsä nimet.
Ilmeisen selvää on kuitenkin se, että tällä `sinetöimisellä on symbolinen merkitys, kuten myös Merril G. Ungerin Raamatun lukijan käsikirjakin´ Ilm.7: 8-9 kohdalla (sivulla 659) sanoo:
"1-3 Israelin varjeltunut jäännös. Nämä valitut säästyvät lopun ajan ahdistuksen tuomioista, jotka kohtaavat maapalloa. 1. Tätä symbolisoi `sinetti´, 2a (vrt. Ef. 1:13-14). Se tapahtuu julkisesti, sillä sinetti painetaan `Jumalamme palvelijain otsaan´, eli opetuslapseus ei ole salaista."
Näin lopuksi on syytä mainita, etten ole missään vaiheessa menneisyydessä yhtynyt, enkä yhdy nytkään, siis tälläkään hetkellä, eräiden uskonveljien tulkintoihin siitä, kuinka muka ristin merkin tekeminen tai käyttö merkitsisi tai tulisi koskaan merkitsemään `pedon merkkiä´ missään muodossa tai merkityksessä.
Kaikki sellainen tulkinta on merkinnyt aina ja merkitsee nytkin minulle `täyttä huuhaa- tulkintaa´ jolla ei ole mitään tekemistä Ilmestyskirjan tarkoittaman todellisen `pedon merkin´ kanssa.
Mutta lisäksi minun on sanottava myös seuraavaa:
Eräitten toisten uskonveljien (Lindemanin ym.) alulle panema vouhotus ristin merkin tekemisen tai käyttämisen merkityksestä muka jonakin `jumalallisena´ ja `pyhien Jumalan ihmisten otsiin Hesekiel - profeetan ennustuksen perusteella tehtävänä´ merkkinä, on yhtä lailla täyttä `huuhaa´ - tulkintaa, merkkimagiikkaa, ja taikauskoa, jolla silläkään ei ole tosiasiassa mitään tekemistä Raamatun teksteissä kuvatun Jumalan omiinsa sinetöimän merkin kanssa.
Hesekielin kohdan 9:4 tekstin suhteen on syytä huomioida `Ison Raamatun Sanahakemiston´ ja teologian tohtori Uuras Saarnivaaran `Jumalan Kansan Raamatun´ teksteistä löytyvät merkitykset. Toistan siis:
”Edellä on jäänyt vielä se kertomatta, että kyseinen puheenaoleva `taw´- merkki, tai oikeastaan pitkällä `aalla´ ilmaistava `taaw´ - merkki, esiintyy hepreankielisessä Raamatun tekstissä vain kolmessa kohtaa. Kohdissa Hesekiel 9:4 ja 6 tämä `merkki´ - sana esiintyy heprean yksikön maskuliinin status absolutus muodossa (mikä on sanan normaali, erilaisissa tehtävissä esiintyvä sanan painollinen muoto), ja Jobin kohdassa 31:35 tämä `merkki´ - sana esiintyy yksikön maskuliinin status constructus muodossa (mikä on sanan genetiivimääreeseen liittyvä, enintään sivupainollinen muoto).
Nyt on merkittävää, että tarkistaessani Ison Raamatun sanahakemiston heprea - suomi sanakirjasta näiden kohtien merkitykset, löytyi vastaukseksi seuraavaa:
”`Taaw´tarkoittaa `merkkiä´ kohdissa Hesekiel 9:4,6 ja kohdassa Job 31:35 merkitys on: puumerkki, allekirjoitus.”
Tämä arvovaltainen sanakirja ei siis tiedä mitään siitä, mistä jotkut `ovat tietävinään´, eli että merkillä olisi Hesekielin kohdissa muka `ristinmerkin´ tekemisen merkitys.
Edellä toistetun kanssa yhtäpitävää on se, mitä jo mainitsin Saarnivaarasta: Saarnivaara kirjoitti `Jumalan kansan Raamatun´ alaviitteeseen Job 31:35 kohtaa koskien: "31:35: Hebr. Tav, viimeinen kirjain, joka muinaishebrealaisessa kirjoituksessa oli risti (x). Nykyäänkin puumerkkinä käytetty risti on siitä peräisin."
On huomattava, että tässä edellä Saarnivaara (kirjoittaessaan `taw´ - merkin merkityksestä) tarkoitti selvästi `vinoristiä´ joka ei suinkaan sellaisenaan sovi Jeesuksen sovitustyöstä käytettävän ristin symbolin vastineeksi. Saarnivaara totesikin edellä, että vain `puumerkkinä´ käytettävä vinoristi on `taaw´ - merkin jälkeläinen.”
Jumalan Kansan Raamatun mukaan Jobin kirjan kohdan 31:35 teksti ja alaviite kuuluvat: ”Jospa joku kuuntelisi minua! Tuossa on puumerkkini*! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!”
31:35 Hepr. Tav, viimeinen kirjain joka muinaisheprealaisessa kirjaimistossa oli risti (x). Nykyäänkin puumerkkinä käytetty risti on siitä peräisin.
Jumalan Kansan Raamatun mukaan Hesekielin kirjan kohdan 9:4 teksti ja alaviite kuuluvat: ””Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi ja tee X - merkki* niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia´.”
’ 9:4 Tämä oli muinaishepr. kirjaimiston viimeinen kirjain Tav.
Edellä lainattujen tekstien valossa Hesekielin kirjan kohdan 9:4 alkuperäinen ja tekstin sanomaa liioittelematon tarkoitus tulee ilmi, kun virke käännetään seuraavasti: ”Herra sanoi hänelle: `Kierrä Jerusalemin kaupungin läpi ja tee `ruksi´ niiden miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia sen keskuudessa tehtyjä kauhistuksia.´”
Tämän `merkki´ - aiheen kirjoitukseni yhteyteen asetin alkuaan nähtäville myös nuo tekstissä edellä mainitsemani taulukot `jpg´ kuvaformaattien muodossa. Jos nyt jatkossa noista taulukoista näkyy koneellasi vain punavärinen esittelyteksti, ei itse kyseisiä taulukoita, punateksti toistaa joka tapauksessa ne lähteet, joista kyseiset taulukot alkuaan löytyivät. Jos nyt vaihdat ”merkki.htm”- tekstin tämän saman tekstin aikaisemmin kirjoitettuun versioon, klikkaamalla ”merkki6.htm” linkkiä: ” http://koti.mbnet.fi/rape1941/merkki6.htm ”, ainakin vielä päivämäärällä 25.04.2013 kyseiset taulukot putkahtivat nähtäviksi joihinkin internet explorer- versioihin. Kannattaa siis yrittää, jos on halua päästä katselemaan kyseisiä taulukoita.
"Tässä alla on Grimbergin Kansojen Historiasta lainattu kuvataulukko josta löytyy myös muinaisheprean aakkosten muoto, joilla aakkosilla ennen Baabelin vankeutta kirjoitetut Raamatun hepreankieliset tekstit alkuaan kirjoitettiin, Myös Hesekielin kirja on kirjoitettu näillä taulukon sarakkeessa 5 kuvatuilla kirjaimilla, siis myös Hesekielin kohdan 9:4 teksti. Tämä taulukko ja sen aakkoset löytyy Grimbergin Kansojen Historian toisen osan viimeistä aikaisempien painosten, eli painosten 1956 ja 1966 teksteistä, sivulta 315."
"Edellä Grimbergin taulukossa esitettyjen muinaisheprean aakkosten muodot löytyvät myös Aapeli Saarisalon Raamatun Sanakirjan `Kirjoitus´-otsikon alta, sivulta 543. Sivun vasemman palstan yläreunassa on taulukko, ja tässä alla on kuvalainaus kyseisestä taulukosta. Tässä Saarisalon taulukossa nämä muinaisheprean aakkosmuodot on esitetty vierekkäin myöhempien heprean neliöaakkosten muotojen kanssa. Neliöaakkosten muoto on kuvattu sarakkeiden vasemmalla pystyrivillä, muinaisheprealaiset aakkoset puolestaan sarakkeiden oikeanpuoleisella pystyrivillä."
"Tässä alla on Grimbergin Kansojen Historian vuoden 1980 painoksesta lainattu taulukko. Tätä taulukkoa laadittaessa on tehty sellainen `suuri moka´ että taulukosta on kokonaan jätetty pois `tärkeä muinaisheprean aakkosten muotoa´ kuvannut sarake. Tilalle taulukkoon on pistetty aakkosten kehityshistorian kannalta tärkeydeltään toisarvoisia kreikan ja latinan aakkosten muotoja."
"Seuraava taulukko on tekstissäni aikaisemmin mainisemani ja selostamani F. F. Brucen `Raamatun Juuret´kirjan taulukko."
"Tämä seuraava taulukko on tekstissäni aikaisemmin mainittu ja selostettu `Facta 2001´- kirjan `Aakkosten kehitys´- taulukko."
"Lopuksi vielä taulukkoja joiden joukosta löytyy vertaileva taulukko `pohjois-seemiläisistä´ ja `aramealaisista aakkosista´ rivittäin ja alekkain, lisänä vielä kirjainten foneettinen äännearvo omilla riveillään. Nämä taulukot ovat tietosanakirja `Spectrumista´."
Tässä vielä nettiosoite eräälle tätä samaa aihetta käsittelevälle sivustolle: ” http://arvioikaa.com/2B25.html ” / Siirry seuraavaan tekstiin: ”http://koti.mbnet.fi/rape1941/havkau.htm ”
Raimo Poutiainen