Tämän raamatuntutkistelu- aiheeni otsikko kuuluu: "Lopullinen lunastus miten ja milloin?"

Kreikankielinen uusi testamentti puhuu lunastuksesta eli vapaaksi ostamisesta, käyttäen useita eri sanoja joilla on eri merkitysvivahteita. Tarkoitus ei nyt ole puuttua näihin vivahteisiin, vaan tyytyä uuden käännöksen niille kaikille antamaan yhteiseen vastineeseen, nimittäin: "vapaaksi lunastaminen."

Lunastus yleensä: Paavali opettaa (Room.3:23), kuinka kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet, ja ovat täten vailla Jumalan kirkkautta, mutta: "...saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Jeesus Kristus on lunastanut heidät vapaiksi."

Lunastus merkitsee lunastamista lapsen asemaan: Paavali opettaa (Gal.4:4-6), kuinka: "Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi, lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa:`Abba! Isä!`"

Lapsen asemaan pääsy merkitsee "adoptointia" (hina teen hyiothesian apolaboomen = hee hyiothesia = pojaksi ottaminen). Koska olemme päässeet tähän asemaan, olemme saaneet myös adoptoiduille kuuluvan Hengen sisimpäämme. Uusi käännös sanoo tästä erittäin hyvin (Room.8:15): "Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: `Abba! Isä!` ( ...elabete pneuma hyiothesiaas). Jälleen kreikankielisessä tekstissä esiintyy tämä substantiivi hee hyiothesiaa = pojaksi adoptointi.

Edellä lainattujen kohtien lisäksi tämä nimisana esiintyy seuraavissa kohdissa: Room.9:4:

"Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen, ja joille hän on antanut kirkkautensa."

Tässä kohtaa uusi käännös on mielestäni pahasti erehtynyt. Alkukieli sanoo: "...hoon hee hyiothesiaa" = "...joiden (on) pojaksiotto."

Tässä kohtaa Paavali tarkoittaa "lupausta pojaksiotosta", joka lupaus jo ammoin annettiin israelilaisille, ja joka, kuten juuri edellä näimme, toteutui Jeesuksen lunastuskuoleman perusteella kristityissä.

Ateenan yliopiston raamattuoppineiden vuoden -67 nykykreikankielisessä käännöksessä, sekä tunnetun kreikkalaisen raamattuoppineen Johannes Kolitsaran Uuden testamentin parafraasissa tämä kohta sanookin:

"is tus opius aniki i iothesia" = "joille kuuluu pojaksiotto."

Sana esiintyy myös Ef.1:5, joka kuuluu:

"Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden."

Alkukielen mukaan: " proorisas heemaas eis hyiothesian dia Jeesuu Khristuu eis theleematos autuu, = ennalta määräten meidät otettaviksi itselleen pojiksi, tahtonsa mielisuosion mukaan,".)

Tässä Paavali kirjoittaa siitä hengellisestä siunauksesta, jolla Jumala on meitä siunannut, valitessaan meidät jo ennen maailman perustamista Kristuksen yhteydessä, ja jopa oikein määrätessään meidät otettaviksi hänen pojikseen.

Lopullinen lunastus:

Tämä substantiivi esiintyy Uudessa testamentissa viidessä kohtaa. Neljää niistä olen jo sivunnut, viidettä en vielä. Tämä viides kohta puhuu lopullisesta lunastuksesta, ja löytyy Room. 8:23:sta, kuuluen:

"Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi."

Alkukielen mukaan: " uu monon de, alla kai autoi teen aparkheen tuu pneumatos ekhontes, kai heemeis autoi en heautois stenadzomen, hyiothesian apekdekhomenoi, teen apolytroosin tou soomatos heemoon, . = Ja ei ainoastaan, vaan myös me Hengen uutislahjan omaavat, myös me itse huokaamme sisimmässämme, pojaksiottoa, meidän ruumiimme lunastusta odottavina."

Tässä tekstiyhteydessä Paavali antaa ymmärtää, että luomakuntakin odottaa Jumalan poikien vapaudessa ja kirkkaudessa ilmaantumista (Room.8:18-22).

Apostoli Johannes kirjoitti kirjeeseensä ( 1 Joh.3:1-2):

"Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on."

Paavali kirjoitti Filippiläisille (3:20-21):

"Mutta me olemme taivaan kansalaisia ja taivaasta me myös odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken."

Mutta koskeeko tämä ruumiin muuttaminen vain eläviä kristittyjä? Miten meidän käy, jos kuolema ehtii iskeä meihin ennen kuin Herra tulee? Tämä huoletti aikanaan jo tessalonikalaisia, ja siitä syystä meillä on luettavana vastauskin (1 Tes.4:13-17):

"Tahdomme, veljet teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla."

Korinttolaisille (1 Kor.15:36-37, 42-52) Paavali selitti ylösnousemustapahtumaa, jota lyhennetysti lainaan tähän uuden käännöksen mukaan:

"... Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen. ... samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen (oik: sielullinen) ruumis, nousee hengellinen ruumis. ... Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niinkuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. ... Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. ..."

Toisessa kirjeessään (2 Kor.4:14-5:1) Paavali tuo asiaan uusia näkökohtia, ja lainaanpa siitäkin tähän lyhennetysti:

"Me tiedämme, että hän joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne. ... Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihminen uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. Me tiedämme, että vaikka tämä maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. ..."

Itse asiassa Paavali sanoo, että meitä jokaista varten on jo valmiina tämä ikuinen asuntomme taivaassa, Jumalan luona. Meidän tulee siis katsella, ei näkyviä vaan näkymättömiä. Samaa Paavali sanoo toisin sanoin Kol.3.1-4:ssä:

"Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella.. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä .älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa."

Kun Kristus ilmestyy kirkkaudessa ja me ilmestymme silloin yhdessä hänen kanssaan, se ei merkitse sitä, että meidät olisi jo sitä ennen kerätty täältä aivan kuin salaa pois, jossakin salaisessa Herran tulemuksen vaiheessa. Se merkitsee sitä, että Jeesuksen tullessa meidät temmataan häntä vastaan yläilmoihin, jossa me hänet kohtaamme.

Kristittyjen autuas toivo onkin juuri Kristuksen ilmestyminen kirkkaudessaan, kuten Paavali Tiitukselle (2:13) kirjoitti:

"...kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä."

Se on autuas toivo, koska juuri silloin tapahtuu lopullinen lunastuksemme, johon kuuluu meidän tekemisemme ruumiimmekin puolesta Kristuksen kaltaisiksi Jumalan pojiksi. Se merkitsee nyt salassa olevan Jumalan kirkkauden ilmitulemista ja tunkeutumista tähän maailmaan, tuonpuoleisen tunkeutumista tämänpuoleiseen. Se merkitsee myös tuomiota tämän maailman ihmisille, sekä kosmisia myllerryksiä, jotka aikaansaavat perusteellisen muutoksen. Näistä synnytystuskista syntyy kuitenkin uusi maailma, jossa vanhurskaus asuu, ja jossa koko luomakunta on vapautettu turmeluksen orjuudesta.

Paavali kuvaa 2 Tes. 1:6-10:ssä mitä Jeesuksen kirkkauden ilmestymisessä tapahtuu:

"Jumala on oikeudenmukainen: hän antaa teidän ahdistajienne joutua ahdinkoon, mutta ahdistetut - niin teidät kuin meidätkin - hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tuona päivänä saapuu ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen."

Jakeeseen 8:n teksti kuuluu alkukielen mukaan sanatarkasti:

"hoitines tikeen tisuusin, olethron aioonion apo prosoopuu tuu Kyyriuu kai apo tees doksees tees iskhyos autuu..." = "Jollaiset tulevat saamaan rangaistuksen, iankaikkisen tuhon Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta."

Minä väitän tämän merkitsevän, että "He tulevat saamaan rangaistuksenaan iankaikkisen tuhon”, ja tämä tuhon lähde on Herran kasvot ja hänen voimansa kirkkaus.

Tässä Paavali nimittäin rakentaa kuvauksensa Jesajan kirjan (66:15-16) tekstiin:

"Katso, Herra saapuu tulenlieskassa, hänen vaununsa ovat kuin pyörretuuli. Hänen vihansa purkautuu tulenhehkuna, hänen jyrinänsä liekkeinä. Niin Herra toteuttaa oikeutensa tulella, hänen miekkansa lyö ihmissukua, ja monet kaatuvat sen lävistäminä."

Kosmisista tapahtumista on kirjoitettu toiseen Pietarin kirjeeseen (3:10-13):

"Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu."

Minä uskon, että edellä tarkoitetaan uusilla taivailla ja uudella maalla sitä niin sanottua "tuhatvuotisen valtakunnan aikaa", joka koittaa välittömästi Herran tulemuksen ja hänen vihollistensa kukistamisen jälkeen. Tästä jaksosta Paavali kirjoitti (Room. .8:19- 21):

"Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten (oik: poikien) ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen joka on sen alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa."

Tuhannella vuodella kuvattu aika saattaa olla vain kielikuva pitkästä ajanjaksosta. Ilmestyskirja puhuu kuitenkin vielä tämänkin jälkeisestä ajasta, antaen aivankuin ymmärtää, että tämä nykyinen maapallo katoaisi, ja uusi tulisi sen sijaan (Ilm.20:11, 21:1). Vasta tämä uusi olisi sitten se autuaitten lopullinen koti, sillä sinnehän kerrotaan pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin lopulta laskeutuvan.

On kiinnostavaa todeta, miten Pelastusarmeijan (nykyistä vanhempi) opin käsikirja ottaa kantaa tähän käsillä olevaan aiheseen. Yhdennettätoista opinkappaletta käsittelevässä kolmannen osan tekstissä on otsikko:

"Herran päivä",

ja sen alla numeroiduin kappalein varustettua tekstiä. Tämän tekstin ensimmäisessä kappaleessa sanotaan:

" "Ylösnousemus ja yleinen tuomio, jotka mainitaan opinkappaleessa 11, ovat merkkejä siitä, että Jumala perustaa iankaikkisen valtakuntansa. Raamattu viittaa tähän: `viimeisenä päivänä`(Joh.6:39), `Herran päivänä` (1 Tess.5:2,2 Piet.3:10), `Herran tulemuksena` (Jaak.5:7),ja `Jeesuksen Kristuksen ilmestymisenä`(1 Piet.1:7,13). Tässä yhteydessä sana `päivä` ei lainkaan tarkoita erityistä täsmällistä ajankohtaa, vaan sitä iankaikkisen valtakunnan päivää, jolloin Jumalan täydellinen kirkkaus ja hänen lopullinen tarkoitusperänsä luomakunnan suhteen toteutuvat."

Tekstin toisessa kappaleessa sanotaan:

"`Herran päivä` on myös `Herramme Jeesuksen Kristuksen päivä`. (1 Kor.1:8; katso myös 2 Kor.1:14; Fil.1:6,10;2:- 16.) Kristus joka tuli maailmaan `orjan muodossa`(Fil. 2:7), ilmestyy Herrana ja Vapahtajana taivaaseen astumisensa kirkkaudessa sekä suorittamansa työn voitonriemuisessa täyttymisessä (Mark.8:38; 1 Joh.3:2)."

Tekstin kolmannen kappaleen sisältö on hyvin lyhyt, kuuluen:

"3. Se on myös `lunastuksen päivä`. (Ef.4:30; katso myös Hebr.9:27,28.)"

Tämän kolmannen kohdan tekstin sulkumerkkien sisällä oleva raamatunpaikkaviittaus on Ef.4:30, joka kuuluu uuden käännöksen mukaan:

"Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten."

Tässä mainittu lunastuksen päivä on se lopullisen lunastuksen, meidän ruumiittemme Jumalan pojiksi lunastamisen päivä. Teksti sanoi, että Pyhä Henki on annettu meille sinetiksi tätä lunastuksen päivää varten. Tämän ymmärtämiseksi on vielä luettava samaa efesolaiskirjettä sen ensimmäisestä luvusta (1:13 -14):

"Kristukseen tekin nyt uskotte, kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne (pitäisi olla: `uskottuanne`: ) te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintömme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi."

Jo vuoden 1906 ilmestyneessä raamatunkäännöskomitean ehdotuksessa tämä 14 jae kuuluu tarkennetusti:

".. joka on meidän perintömme vakuutena, pantu niiden lunastamiseksi jotka hän on omiksensa omistanut,..."

Sinetti on oikeammin "käsiraha" ( arraboon), siis ensimmäinen maksuerä, joka velvoittaa antajansa koko erän suoritukseen. Näin tärkeä merkitys on siis sillä, että on Pyhällä Hengellä sinetöimisestä osallinen.

Tänäänkin on mahdollisuus kuulla pelastuksen evankeliumia, ja alkaa uskoa Kristukseen, sekä sen jälkeen pyytää Jumalalta kohdallensa tätä Pyhän Hengen sinetin saamista. Kun sitten sen saat, se on sinulle takuuna lopullisesta lunastuksesta, kuten meille muillekin. Aamen.

Raimo Poutiainen

Siirry seuraavaan tekstiin: ”http://koti.mbnet.fi/rape1941/tulemus.htm ”