OPPINEIDEN HYPOTEESI
Jeesuksen tulemusta tutkistelevan edellisen artikkelini jatkoksi on syytä lainata vielä teologian tohtori Lars Aejmelaeuksen teoksesta "Kristinuskon synty" muutama kohta.
Lainaan ensiksi kohtaa sivulta 349, jossa Aejmelaeus ottaa kantaa Herramme ekleesian salaisen tempaamuksen oletukseen:
"Esimerkkinä vaikutusvaltaisesta, mutta ei sen vuoksi yhtään vähemmän villistä spekulaatiosta, voidaan esittää oppi `ylöstempaamisesta`. Sen mukaan kaikki tosiuskovat temmattaisiin jossakin vaiheessa ennen loppuratkaisua silmänräpäyksessä pois maailmasta. Monet lahkohenkiset kristityt iloitsevat jo etukäteen, ajatellessaan sitä hämmästystä, joka valtaa suruttomat ylöstempaamisen toteutuessa. Asiasta esitetään myös varsin kyseenalaisia sovellutuksia: puhutaan lentokoneiden maahansyöksyistä ja liikenneonnettomuuksista, kun uskovat lentäjät ja monet muut avainasemassa olleet uskovat tulevat yht'äkkiä temmatuiksi pois työnsä ääreltä.
Raamatussa ei kuitenkaan ole mitään pohjaa tämänsuuntaisille spekulaatioille. Paavali tosin kirjoittaa tessalonikalaisille:
`Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän (kuolleista herätettyjen vainajien) kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa`(1.Tess.4:17).
Paavali puhuu tässä kuitenkin lopullisesta ratkaisusta, mihin kuolleiden ylösnousemuksen mukanaolo tapahtumassa selkeästi viittaa. Kristityt temmataan maan päälle voittajana ja tuomarina saapuvaa Herraa vastaan, eli kunniasaattueeksi hänelle. Kysymys ei suinkaan ole paosta, jossa uskovat jättäisivät pahuuden valtaan jäävän maailman.
Myös Jeesuksen opetukseen sijoittuvat lauselmat `valittujen kokoamisesta neljältä ilmansuunnalta`(Mark.13:26-27) sekä siitä, että kahdesta pellolla olevasta miehestä tai viljaa jauhamassa olevasta naisesta `toinen otetaan, toinen jätetään`(Matt. 24:39-41), liittyvät selkeästi Kristuksen lopulliseen ja julkiseen takaisinpaluuseen, missä yhteydessä myös Jumalan lopullinen vallanotto maailmassa toteutuu."
Aejmelaeuksen edellä lainaamani teksti ei tarvitse selittäviä kommentteja, siksi selkeä se on kannanotossaan kyseiseen "villiin spekulaatioon."
Tohtori Aejmelaeus ottaa kantaa ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen Jeesuksen tulemusta koskevaan Paavalin opetukseen kirjansa sivuilla 150 - 151. Hän kirjoittaa seuraavaa:
"Tessalonikalaiset ovat odottaneet hyvin lähellä olevaa loppuratkaisua ja päätelleet, että kaikki Kristukseen uskovat saavat elävinä ottaa vastaan takaisin tulevan Herransa. Eräät seurakunnassa sattuneet kuolintapaukset ovat tämän vuoksi herättäneet hämmennystä. Paavali selvittää asiaa seuraavalla tavalla:
`Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville,jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut; Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.`(1. Tess. 4:1 3-1 8).
Paavalin opetus viimeisen päivän tapahtumista on siis selkeä. Uskovalle on samantekevää, onko hän elossa tai kuollut, kun Herra tulee takaisin. Yleinen kuolleiden ylösnousemus takaa sen, ettei kukaan joudu huonompaan asemaan. Niin jo kuolleet kuin silloin elossa olevat pääsevät yhdessä vastaanottamaan saapuvaa Kristusta.
Paavali ei puhu tässä mistään erillisestä uskovien tempaamisesta Kristuksen luo ennen viimeistä päivää, vaan nimenomaan lopullisen ratkaisun päivästä. Kristityt pääsevät yläilmoihin vastaanottamaan saapuvaa Kristusta, mikä tarkoittaa että he tulevat muodostamaan kunniasaattueen Kristukselle, hänen laskeutuessaan maan päälle ja perustaessaan tänne iankaikkisen valtakuntansa.
Paavalin sanamuodosta käy ilmi, että hän itsekin odotti tähän aikaan hyvin pikaista ratkaisua. Ilmaisu `me elossa olevat` paljastaa, että hän otaksui joka tapauksessa itse olevansa elossa Kristuksen tullessa, vaikka jotkut muut olisivat silloin jo ehtineet kuolla. Jatkossa Paavali vielä korostaa Herran päivän tulemisen arvaamattomuutta. Se tulee `kuin varas yöllä`. Ainoa oikea suhtautumistapa on siksi `valvoa`, mikä tarkoittaa jatkuvaa kilvoittelua uskossa ja elämässä. Aina on oltava valmiina (1. Tess.5:1-11)."
Kirjansa sivuilla 270 -271 Aejmelaeus käsittelee toista tessalonikalaiskirjettä, kirjoittaen muun muassa:
Toinen kirje tessalonikalaisille sisällyttää suuren osan 1. Tess:n aineistoa itseensä. Kirje on ehkä peräti tarkoitettu korvaamaan 1.Tess. ja sen pohjalta seurakuntaan levinnyt väärä eskatologinen opetus. Vaikuttaa jopa siltä, että 2. Tess:n kirjoittaja olisi ottanut 1. Tess:stä kaiken arvokkaan aineiston talteen, mutta jättänyt siitä jälkiapostolisena aikana pelkkää hämmennystä aiheuttavat kohdat pois ja korvannut ne uudella aineistolla. Jos tämä pitää paikkansa, on kyseessä varsin erikoislaatuinen tilanne: pseudepigrafi pyrkii syrjäyttämään aidon kirjeen! Näin ei onneksi kuitenkaan päässyt tapahtumaan.
Juuri eskatologisessa opetuksessa 2. Tess. on joka tapauksessa hyvin eri linjoilla kuin 1.Tess., ja tässä on syy sen kirjoittamiseen. Sanoilla `otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen` (2. Tess.2: 1) kirjoittaja ottaa esille saman teeman, jota Paavali oli laajasti käsitellyt jakeissa 1.Tess. 4:13 5:11, mutta esittää aivan toisenlaisia näköaloja Herran tulemisen odottamiseen kuin aito Paavali: Herran päivä ei ole vielä käsillä, vaikka joissakin Paavalin nimissä liikkuvissa kirjeissä niin väitetään. Viittaus sopii Paavalin korostuksiin 1.Tess:ssä. Paavalihan edellytti itse olevansa elossa Kristuksen tullessa takaisin (1.Tess. 4:15, 17) ja korosti, että Herran päivä tulee äkillisesti ja äkkiarvaamatta niin kuin varas yöllä tai synnytyspoltot raskaana olevalle naiselle (1.Tess. 5:1-3). Tällaisia korostuksia vastaan 2.Tess:ssä puolestaan korostetaan, että päivä ei tule ilman sitä edeltäviä merkkejä: on ehtoja, joiden täytyy täyttyä, ja esteitä, joiden täytyy poistua, ennen kuin Herran päivä on käsillä (2.Tess.2:3-1 1).
Kirjeen tarkoitus on selvä, ja se liittyy jälkiapostolisen ajan tilanteeseen. Koko ensimmäisen kristillisen sukupolven vakaumus Kristuksen pikaisesta paluusta on osoittautunut vääräksi. Tarvitaan uutta asennoitumista. Kristillisen kirkon on opittava elämään pidemmällä aikavälillä maailmassa eikä sen pidä keskittyä pelkkään Herran päivän jännittämiseen.
Kun laaditaan kirje, jossa Paavalin annetaan korjata ensimmäisen kristillisen sukupolven ja hänen itsensäkin hellimä väärä toivo, lievennetään sitä jopa uskon ytimiin ulottuvaa pettymystä, jota ensimmäisen kristillisen vuosisadan jälkipuoliskolla eläneiden kristittyjen on täytynyt tuntea Kristuksen takaisintulon viipymisen vuoksi. Tällainen kirje on omiaan myös torjumaan luottamuspulaa, joka muuten uhkasi syntyä Paavalia ja muita ensimmäisen vuosisadan auktoriteetteja kohtaan. Jos he erehtyivät tässä aiheessa, miten on kaiken muun laita?
Samasta syystä myös Johanneksen evankeliumin lopussa selitetään Kristuksen pikaisen takaisintulon odotus Kristuksen sanojen väärintulkinnaksi (Joh. 21:23)."
Näin siis edellä Lars Aejmelaeus.
Nyt minun on otettava kantaa Aejmelaeuksen esittämään olettamukseen siitä, ettei toinen tessalonikalaiskirje olisikaan aito Paavalin tuote.
(Ei ole tarkkaan ottaen oikein nimittää oletusta `Aejmelaeuksen hypoteesiksi´, sillä oletuksen paikkansapitävyyttä pidetään täysin varmana Raamatun historialliskriittisten tutkijoiden taholla. Esimerkiksi Eduard Lohse käsittelee aihetta `Uuden testamentin synty´-kirjansa sivuilla 66 - 67. Siksi `Oppineiden hypoteesi´ sopii paremmin tämän kirjoitukseni nimeksi, jollaiseksi olenkin otsikon muuttanut.)
Olen itsekin joutunut taipumaan siihen mielipiteeseen, että `oppineiden´ olettamus Paavalin toisen tessalonikalaiskirjeen epäaitoudesta, saattaa pitää todellakin paikkansa.
Mutta mikä merkitys epäaitoudella on tekstin sisältöön? Onko nyt tulkittava siten, että toinen tessalonikalaiskirje epäaitoutensa tähden sisältää väärää oppia Jeesuksen tulemusta edeltävistä tapahtumista? Osoittautuvatko 2.Tes.kirjeen sisältämät opit paikkansa pitämättömiksi tämän kirjeen epäaitouden tähden? Eivätkö myös monet muut Raamatun kirjat ja tekstit edusta aivan samoja oppeja kuin 2:Tes. kirjekin?
Jos tämä toinen Paavalin kirje tessalonikalaisille ei ole aito Paavalin kirje, vaan myöhemmin hänen nimiinsä kyhätty, se on silloin nimensä suhteen ilman muuta väärennös. Voitaisiinko näin ollen ajatella kirjeen sisältämän opetuksenkin olevan erehdystä?
Tällöin voitaisiin myös ajatella, että `laittomuuden ihmisen´ tulkitseminen yksilöksi olisi erehdys, ja laittomuuden ihmisen ilmestyminen toteutuisi tosiasiassa lopunajan ihmisten kollektiivisessa laittomuudessa. Seuraavien raamatunkohtien ketjullinen viesti saattaa tukea tällaista näkemystä: Jes.11:4, Matt.24:12, Jes.49:2, Ilm. 1:16, Ilm. 2.16, Ilm. 19:15, Ilm 19:21.
Onko myös ajateltavissa, että kirjeen Paavalin nimiin laatija olisi voinut puhua kirjeessään yksilöllisen laittomuuden ihmisen ilmestymisestä, tarkoittaen tosiasiassa kollektiivista lopunajan ihmisryhmää? Aito Paavali tuskin olisi suostunut kuvaamaan kollektiivista ihmisryhmää yksilönä.
Mutta entä jos toisen tessalonikalaiskirjeen opetus on sisällöltään aitoa ja paikkansa pitävää siitä huolimatta, vaikkei se olekaan apostoli Paavalin itsensä kirjoittama, vaan jonkin hänen oppilaansa tai oppilasryhmänsä kirjoittama?
Kirje näet saattaa ennustaa täysin paikkansa pitävästi persoonallisen laittomuuden ihmisen ilmestymisen. Tällöin ei voitaisi luopua edellyttämästä myöskään Ilmestyskirjan petojen tulevaa ilmestymistä.
Koska Raamattumme useiden muidenkin kirjojen ja kohtien profeetallinen ja eskatologinen opetus on pitkälle saman suuntaista kuin toisen tessalonikalaiskirjeen, onko siis lopultakaan aihetta kyseenalaistaa tämän tekstin opillista paikkansapitävyyttä?
Itse ajattelen, että vain siinä tapauksessa Jeesuksen tulemus saattaa tapahtua "milloin vain", vaikka "ensi yönä", jos tämä oppineiden edustama hypoteesi tästä Paavalin toisen tessalonikalaiskirjeen epäaitoudesta pitää paikkansa. Tällöin näet olisi enemmän todennäköistä, että kirjeen sisältämä ennustus personallisen laittomuuden ihmisen ilmestymisestä olisi erehdystä. Tällöin osoittautuisi todeksi myös Aejmelaeuksen kirjassaan jossakin kohtaa esittämä tulkinta Ilmestyskirjan pedoista (jotka hänen mukaansa kuuluvat menneisyydeen), joiden ilmestymistä nykykristittyjen on enää turha edellyttää ja odottaa.
Vasta täyttymys tulee osoittamaan, miten asia lopultakin on, kuka on tulkinnut oikein (vai onko kukaan?).
*
Päivityslisäys:
Raamattu ja sen kulttuurihistoria - kirjasarjan kahdeksas (8) osa, nimeltään ”Apostolien aika”, valaisee sivulta 450 alkavassa artikkelissa ”Johdanto tessalonikalaiskirjeisiin”, näiden kahden eri kirjeen toisistaan poikkeavien opetuksien sisältöä.
Artikkelin loppusivulla 454 valaistaan oppineiden arveluja näiden kahden apostoli Paavalin nimissä kirjoitettujen tessalonikalaiskirjeiden suhteesta toisiinsa seuraavasti:
”Monien mielestä on mahdotonta, että sama tekijä voisi samoille lukijoille lyhyen ajan kuluessa kirjoittaa niin erilaisia opetuksia samasta aiheesta. Mikäli tämä pitää paikkansa, Paavali on voinut kirjoittaa vain toisen niistä – epäilemättä ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen. Toinen kirje täytyy tällöin käsittää eräänlaiseksi Paavalia jäljitteleväksi oikaisuksi, joka aiheutuisi siitä, että Jeesuksen loisteliaan pikaisen tulon odotus oli saattanut monet uskovaiset hurmiotilaan, jossa he eivät halunneet suorittaa päivittäisiä askareitaan. Kirje pyrkisi siis järkiinnyttämään heitä, puhumalla siitä, mitä tapahtuisi, ennen kuin Herra tulee kirkkaudessaan.
Toisen tessalonikalaiskirjeen olisi siis kirjoittanut tuntematon tekijä joskus vuosien 80 ja 110 välillä. Ensimmäisen kirjeen synty voidaan sitä vastoin paikantaa varsin varmasti. Sen kirjoitti Paavali toisella lähetysmatkallaan Korintossa suunnilleen vuoden 50 kesällä ja se on siten paitsi hänen vanhin tunnettu kirjeensä, myös vanhin jälkimaailmalle säilynyt kristillinen teksti.”
Eduard Lohsen kirjoittamassa ja Heikki Räisäsen suomentamassa kirjassa, nimeltään ”Uuden testamentin synty”, kerrotaan sivulla 66 ”IV Deuteropaavalilaiset kirjeet” - otsikon alla, toisesta tessalonikalaiskirjeestä, selostaen ensin kahdessa ensimmäisessä kappaleessa tämän kirjeen sisältämää opetusta.
Kolmannessa kappaleessa (sivulla 66) kysytään:
”b. Mikä on 2 ja 1 Tessalonikalaiskirjeen (seuraavassa II ja I) suhde toisiinsa? Kirjeet ovat sisällöltään keskenään ristiriidassa. I odottaa pikaista parusiaa (4,13 ss.; 5,1 ss.), mutta II opettaa, ettei Herran päivä tule niinkään pian. ...”
Sivulla 67 todetaan:
”c. I:n ja II:n välinen asiallinen ristiriita selittyy vain, jos oletetaan II:n syntyneen Paavalin kuoleman jälkeen. ...”
”I:tä on siis aivan ilmeisesti käytetty II:ta laadittaessa. Tämä on tapahtunut, jotta väärinkäsitykset, joihin I saattoi antaa aihetta, korjattaisiin. II vaikuttaa paljolti I:n kommentaarilta, joka rajoittaa I:ssä ilmaistua läheisen lopun odotusta toteamalla, että ensin täytyy monien asioiden toteutua.”
”Jos I:en pohjalta voisi otaksua parusian olevan pian käsillä, II perustelee, miksi se ei ole tapahtunut niin nopeasti, eikä tule aivan pian vielä tapahtumaankaan. II on siksi luultavasti syntynyt 1. vuosisadan lopulla, piireissä, jotka lukivat ja tulkitsivat Paavalin kirjeitä. Autenttisena I:n kommentaarina II sai pian arvostetun aseman, niin että jo Polykarpos lainaa sitä – hänen Filippiläiskirjeensä (11,4) viittaa kohtaan II 3,15 – ja Markion otti sen kaanoniinsa.”
”Suomalainen Uuden testamentn selitys”- sarjassa Rafael Gyllenberg sen sijaan jo aikoinaan kirjoitti ”Toisen tessalonikalaiskirjeen ongelma” - otsikon alla, kirjansa sivulla 205 seuraavaa:
”Toinen vaihtoehto on yhä yleistyvä käsitys, että 2 Tess ei ole alkuperäinen. Nykyisin monet katolisetkin teologit pitävät sitä epäperäisenä. Mutta riittävätkö perustelut.?
Se seikka, että 2 Tess:ttä ei voida sijoittaa tuntemiimme Paavalin elämän kehyksiin, ei ratkaise asiaa. Kirjeen selittäminen epäpeperäiseksi vaikuttaa hatäratkaisulta tai oikotieltä vaikeuksista. Johdanto-oppinsa uusimmassa laitoksessa (1973) Kûmmel edelleen puolustaa 2 Tess:n aitoperäisyyttä. Kirjeessä tämän selityksen laatijalle hän sen jälkeenkin on vakuuttanut pysyvänsä entisellä kannallaan.”
”Avaa Uusi testamenttisi”- kirjasarjassaan Aimo T. Nikolainen otti ”Viisi Paavalin kirjettä” teoksen sivulla 8 kantaa toisen tessalonikalaiskirjeen aitouskysymykseen, kirjoittaen muun muassa:
”Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että 2. Tessalonikalaiskirje olisi kirjoitettu myöhemmin, eikä olisi Paavalin henkilökohtaisesti sanelema kirje. Tämän käsityksensä he perustavat 2. Tessalonikalaiskirjeen 1. Tessalonikalaiskrjeestä poikkeavaan sisällykseen ja myös muotoon. Nämä eroavuudet eivät kuitenkaan ole niin suuria, että 2. Tessalonikalaiskirje pitäisi niiden perusteella siirtää johonkin tuntemattomaan aikaan ja paikkaan ...”
Jukka Thurén puolestaan kysyy tämän kirjeen selitysteoksessaan (sivulla 428) seuraavasti:
”Voivatko esim. 1Tess 4:13 – 5:11 ja 2 Tess 2: 1 - 12 todella olla saman miehen tekstiä, vieläpä samana vuonna syntynyttä? Koska se herttainen 1 Tess on varmasti Paavalin sanelema, kääntyy 2 Tess 2: 2 itseään vastaan ja panee kysymään: onko tämä jälkimmäinen kirje siis väärennös?”
Sivulla 429 hän vain toteaa:
”Tätä kirjettä on joka tapauksessa varhain pidetty Paavalin tekstinä. Polykarpos (PolFil 11:4) ja Markion ovat sitä käyttäneet. ,...”
Tässä edellä esittämieni oppineiden kirjoituksista lainatut kohdat (sekä puolesta ja että vastaan) antavat ymmärtää, ettei kysymys toisen tessalonikalaiskirjeen sisällön aitoudesta (eli onko Paavali itse sen todella sanellut) suinkaan ratkea niin helpolla, että kuitataan koko kysymys vain liberaaliteologien epäpyhäksi epäilykseksi, ja lakaistaan kaikki tuohon epäilykseen vakavasti suhtautuvat siitä vain lonkalta liberaaliteologien epäpyhään kastiin kuuluviksi.
Raimo Poutiainen
Siirry seuraavaan tekstiin: ”http://koti.mbnet.fi/rape1941/kkkk.htm ”