Takaisin Paavalin näkemyksiin?

Kotimaa-lehden eräässä numerossa oli Taneli Kylätaskun erittäin antoisa artikkeli teologian tohtori Kari Kuulan uudesta kirjasta , otsikolla:

"Kari Kuulan kirja esittelee Paavalin tieteellisen tutkimuksen valossa: Yllätysten mies todisti elävästä Kristuksesta."

Tämä Taneli Kylätaskun kirjoittama artikkeli oli niin mielenkiintoinen, että suunnistin oitis ostamaan Kuulan kirjan luettavakseni. Kirjan nimi on: "Paavali - kristinuskon ensimmäinen teologi." Kirjan luettuani totesin, että Taneli Kylätaskun lehtiartikkeli selosti erittäin antoisasti kirjan sisältöä, ja itse kirjan sisältökin oli erittäin antoisa.

Kylätaskun selostus kirjan sisällöstä ei tietenkään ole kattava mutta kylläkin esittelyksi riittävän valaiseva. Näin minunkaan, kirjaa suositellakseni, ei tarvitse mitään lisätä Kylätaskun tekstiin, ainoastaan poimia artikkelista sen keskeisimmät lauseet, kuten:

"...Paavali ei tuntenut kolminaisuusoppia, ja apostolilta näyttää puuttuvan myös myöhemmälle kristinuskolle tärkeä käsitys Kristuksen "ennalta olemisesta".

Paavali liittyi varhaiskristilliseen traditioon, joka tunnusti Kristuksen "Herraksi". Paavali ajatteli, että Kristus muuttui ylösnousemuksessa Hengeksi ja Jumalan läsnäolon välikappaleeksi (1 Kor.15:45). Paavali ei kuitenkaan missään samaistanut Kristusta ja Jumalaa toisiinsa, vaan piti näiden välillä selvän aste-eron.

Kolminaisuusopin kannalta keskeinen ajatus Kristuksen ennalta olemisesta tulee vasta paavalilaisen koulukunnan synnyttämässä Kolossalaiskirjeessä sekä myöhemmin kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa. Ratkaiseva vaikutus oli toisella vuosisadalla kirjoittaneella piispa Ignatios Antiokialaisella, jonka ajatus "Jumalan tulemisesta lihaksi" omaksuttiin kirkon päälinjaksi.

Yksi kirjan yllätyksistä on ikuisen rangaistuksen puuttuminen Paavalin ajattelusta. Paavalin käsityksen mukaan kuolema merkitsi ihmisen kaikinpuolista "tuhoutumista". Ennen Kristuksen paluuta kuoleva kristitty saattoi kuitenkin luottaa siihen, että hän ikään kuin "tallentui" Jumalan muistiin ja pääsi Jumalan lupausten mukaan osalliseksi uudesta luomisesta ja pelastuksesta.

Paavalille pelastus ei ollut ihmisen ulkopuolella tapahtuva toimenpide, vaan se oli tapahduttava ihmisessä. Siksi Paavalille oli hyvin tärkeää, että ihmiset kääntyisivät eli "tulisivat uskoon". Paavalin opetus kristityn yhteydestä Jumalaan ei perustunut "kerran tehtyyn kasteriittiin vaan jatkuvasti koettuun Kristuksen läsnäoloon".

Kirkkopoliittisesti ajankohtaisia Kuulan kirjan aiheita ovat Paavalin tasa-arvoinen suhtautuminen naisiin ja seksuaalikielteisyyden puuttuminen apostolin ajattelusta."

Näin siis edellä Taneli Kylätasku.

Kaikki Kari Kuulan kirjan sisältämät näkemykset eivät kuitenkaan taida olla täysin `vedenpitäviä´:

Jos "...Paavalin käsityksen mukaan kuolema merkitsi ihmisen kaikinpuolista `tuhoutumista´" , ja jos ainoastaan "...ennen Kristuksen paluuta kuoleva kristitty saattoi kuitenkin luottaa siihen, että hän ikään kuin `tallentui´ Jumalan muistiin ja pääsi Jumalan lupausten mukaan osalliseksi uudesta luomisesta ja pelastuksesta", niin miten on selitettävissä Roomalaiskirjeen toisen luvun jakeet 6.-11.? Omantuntonsa kanssa tuomiolle nousseet kuvataan näet näissä jakeissa ilmiselvästi niin sanotuiksi `pakanoiksi´, eivät `kristityiksi.´

Samoin Paavalin filippiläiskirjeen toisen luvun jakeiden 5 - 11 teksti on luontevinta ymmärtää siten, että Herraamme Jeesusta koskeva `Jumalan muodossa olemassaoleminen´ tarkoittaa hänen pre-eksistenssistä olemassaoloaan, ennen ihmiseksi syntymistään. Pre-eksistenttisen merkityksen selittäminen tekstistä pois roomalaiskirjeen alun perusteella, ei vakuuta. Pre-eksistenttisyyden kanssa ei ole ristiriidassa Paavalin roomalaiskirjeen alun (1: 4) maininta siitä, että ylösnousemuksessaan Jeesus `asetettiin Jumalan Pojaksi voimassa´. Onhan selvää, ettei Jeesus `lihassa´ vaelluksensa aikana ollut samassa olotilassa kuin missä hän ylösnousemuksensa jälkeen näyttäytyi Paavalille. Asettaminen Jumalan Pojaksi voimassa merkitsi siis Paavalille samaa, mitä Johannekselle merkitsi Jeesuksen `kirkastaminen´ Isän tykönä sillä kirkkaudella, jonka hän omasi, ennen kuin maailma tuli olemassaoloon. On siis ilmeisen selvää, että Paavali edellytti Jeesuksen pre-eksistenssin.

Edellä mainituista varauksista huolimatta suosittelen silti lämpimästi Kari Kuulan kirjaa. Itselleni kirjan lukeminen muodosti mielenkiintoisen, antoisan lukuelämyksen.

Raimo Poutiainen

Siirry seuraavaan tekstiin:”http://koti.mbnet.fi/rape1941/arffman.htm ”