KARITSA SIIONIN VUORELLA

Neljännentoista luvun alussa kerrotaan (jakeet 1-5), kuinka Johannes näki Karitsan seisomassa Siionin vuorella, seurassaan ne sinetillä merkityt 144.000. Samassa yhteydessä Johannes kuuli äänen taivaasta, niinkuin paljojen vetten pauhun, ja ääni oli kuin kanteleen soittajien, heidän soittaessaan kanteleitaan. Soittajat veisasivat uutta virttä valtaistuimen, neljän olennon ja vanhinten edessä, ja tätä uutta virttä ei voinut sinetillä merkittyjen lisäksi oppia kukaan muu.

Keitä nämä sinetillä merkityt ovat, siihen olemme jo saaneet vastauksen seitsemännen luvun yhteydessä. Viides luku puolestaan kertoo että uuden virren sisältönä on Karitsan teurastetuksi tuleminen. Viidennessä luvussa tätä uutta virttä veisasivat (jakeet 8-12) neljä olentoa, kaksikymmentä neljä vanhinta, joilla oli kantele kullakin, ja ehkä myös heidän ympärillään olevat lukuisat enkelit.

Karitsan ja merkittyjen seistessä Siionin vuorella, kuuluu tämä uusi virsi taivaasta. Voidaan ajatella merkittyjen oppivan virren joidenkin toisten laulusta. Nämä toiset olisivat taivaassa olevia, ja ilmeisesti samat kuin viidennessä luvussa mainitut. Sitten sanotaan, ettei tätä uutta virttä voinut oppia kukaan muu paitsi ne sinetillä merkityt, jotka ovat ostetut maasta (14:3), ja jotka seuraavat Karitsaa mihin ikinä hän menee (14:4). Tämä on voimakas sanoma siitä, että tässä on kyseessä Kristuksen seurakunta, hänen ruumiinsa ja vaimonsa. Seurakunnan jäsenet on tehty Jumalalle kuningaskunnaksi ja papeiksi (5:9-10), ja he ovat Karitsan verilunastuksen kautta Jumalan omaisuutta.

Todennäköisempää on kuitenkin, että uuden virren laulajat ja nämä sinetöidyt ovat tosiasiassa sama ryhmä. Tällöin Siionin vuorella Karitsan kanssa seisominen merkitsisi kirkkauden valtakunnan taivaallisella Siionin vuorella seisomista. teksti sanoo:" Ja minä kuulin äänen taivaasta... ...ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä" (2-3). Kun kukaan ei voinut oppia virttä, paitsi nämä vuorella seisojat (jae 4), on ilmeistä, että he itse ovat myös lauluäänen aiheuttajia. Kyse on siis seurakunnasta, joka tässä on jo kohdannut Jeesuksen yläilmoissa, ja mennyt tervehtimään Jumalaa istuimen eteen. Sama luku (14:15-16) muuten sisältääkin kuvauksen Kristuksen elonleikkuusta, jonka tulosta tässä jo edeltä katsellaan.

On merkittävää, että jae 5:n loppu sisältää Kreikan kirkon virallisen koinee-tekstin, ja Stephanuksen vuonna 1550 julkaiseman tekstilaitoksen mukaan sanat: "...enoopion tuu thronuu Theuu." = "...Jumalan valtaistuimen edessä." Vaikka tätä jakeen loppua ei löydykään mistään arvostetuimmista Ilmestyskirjan alkukielisistä käsikirjoitusjäljennöksistä, se osoittaa kuitenkin, että tämä sinetöityjen joukko on tulkittu taivaassa, Jumalan valtaistuimen edessä oleviksi, samalla kun he ovat Karitsan kanssa Siionin vuorella.

Tämän jälkeen Johannes näki kolme enkeliä, joilla oli kullakin oma sanomansa ihmiskunnalle (14:6-13). Ensimmäisellä oli "iankaikkinen evankeliumi julistettavana kaikille kansanheimoille ja sukukunnil- le ja kielille ja kansoille." Tämä evankeliumi sisältää Jumalan viimeisen kehoituksen kansoille "Jumalan pelkäämiseen", sekä "hänelle kunnian antamiseen."

Toinen enkeli julistaa "suuren Babylonin" tuomion, sanoen:"Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat."

Kolmannen enkelin sanoma sisältää varoituksen "pedon tai sen kuvan kumartamisesta", sekä sen "merkin ottamisesta otsaansa tai käteensä." Enkeli uhkaa pedon palvojia sillä "tulen ja tulikiven rangaistuksella", joka kohtaa jumalattomia Herran tulemuksen yhteydessä (Jes.66:14-16, 2. Tes.1:6-10), ja josta Jesaja on tarkemminkin ennustanut (Jes.34:1-11). Se, että kolmannen enkelin sanoma on tarkoitettu seurakunnalle varoitukseksi, käy ilmi seu- raavista sanoista: "Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon"(jae 12). Pyhät, joilla on Jeesuksen usko, ja jotka pitävät Jumalan käskyt, ovat "vaimon siemenen jäljelle jääneitä" (12:17). Johannes myös kuuli kolmannen enkelin sanoman yhteydessä äänen taivaasta (jae 13), joka sanoi: "Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä." Herrassa kuolleet, eli Kristuksessa kuolleet (1. Tes.4:16-17) nousevat ylös ensin, sitten kun Herra tulee. Enkelin varoitus on siis tarkoitettu kristityille, joille myös teroitetaan Herrassa kuolemisen autuutta. Elämän kirjaan kirjoittamattomista, eli uskosta osattomista taas ennustetaan, että he kaikki ilman muuta kumartavat petoa (13:8).

LEIKKUUAIKA ON TULLUT

Tämän näyn sisältönä on seitsemännen pasuunan yhteydessä luvattu hyvän sanoman täytäntöön käyminen (10:7), eli palkan maksu Herran omille. Herralle kuulumattomat saavat sen sijaan osakseen Jumalan vihan (11:15-18). Kumpaakin osaa kuvataan elonleikkuuna.

Johannes näki "valkoisen pilven", ja pilvellä istuvan "Ihmisen Pojan kaltaisen", jolla oli päässään "kultainen kruunu" ja kädessään "terävä sirppi." Tämän jälkeen hän näki temppelistä ulos tulevan enkelin huutavan pilvellä istuvalle:"Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut ja maan elo on kypsynyt" (14:14-16). Sitten teksti sanoo: "Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi."

Mitä edellä tahdotaan sanoa? Kun on kyseessä leikkuuajan tuleminen, elon kypsyminen ja sen korjaaminen, ja korjaajana on ilmiselvästi Jeesus itse, tuskin erehdymme jos pidämme tätä perikooppia kuvana seurakunnan poiskorjaamisesta. Terävä sirppi kuvaa, kuinka Herran vilja kootaan kokonaan talteen; yksikään varsi ei jää katkaisematta ja korjaamatta Herran viljasta. Valkoinen pilvi on sanoma pilvissä tulevasta Ihmisen Pojasta, jonka tullessa ja korjatessa viljansa, "kaikki maan sukukunnat parkuvat"( Matt. 24:30-31, Mark.13:26-27, Ilm.1:7).

Johannes näki samassa yhteydessä heti perään näyn toisesta elonleikkuusta (14:17-20), jossa terävällä sirpillä korjattiin tertut maan viinipuusta. Maan viinipuun tertutkin olivat kypsyneet korjattaviksi, mutta näitä ei korjattu taivaan aittoihin, vaan heitettiin "Jumalan vihan suureen kuurnaan", ja tämä kuurna "poljettiin kaupungin ulkopuolella." Tämä on kuva jumalattomien, uskosta osattomien päämäärästä. Jos ihminen ei ole Herran viljaa, hän on siinä tapauksessa maan viinipuun terttu, ja hänen osansa on vihan viinikuurnassa.

VIHAN MALJAT JA VOITTAJAT

Näkyjensä jälkeen elonleikkuista Johannes näki taas "toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen; seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä Jumalan viha täyttyy"(15:1). Hän näki myös "ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan virttä ja Karitsan virttä, anoen:`Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi. Herra, Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. Kuka ei pelkäisi, Herra ja ylistäisi sinun nimeäsi? sillä sinä yksin olet pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet`"(15:2-4).

Mooseksen ja Karitsan virsi sisältää Jumalan suurten ja ihmeellisten tekojen ylistyksen. Hänen vanhurskauttaan, kuninkuuttaan ja pyhyyttään korostetaan. Virsi korostaa lisäksi Jumalan vanhurskaiden tuomioiden julkitulemista, ja niiden tähden kaikkien kansojen on kumarrettava Jumalaa. (Vertaa Jes.45:23-24).

Vanha testamentti kertoo kahdesta eri virrestä, eri aikaan ja eri paikoissa veisatuista. Mooses veisasi kansan kanssa yhdessä Herralle virren, kun he olivat kulkeneet kuivaa pitkin meren poikki, jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat (2.Moos.15:1-18). Virsi ylistää Herraa kansan perillepääsystä Jumalan asuntoon ja pyhäkköön (jakeet 13,17). Sen sijaan varsinainen Mooseksen virsi (5. Moos.31:30-32:44), jonka hän lausui Joosuan kanssa, ylistää Jumalan pelastus- ja lunastussuunnitelmaa, korostaen myös aikojen lopussa Jumalan toimeen panemaa kostoa, rankaisua ja tuomiota jumalattomille (jakeet 35-43).

Karitsan virsi korostaa sitä vainoa ja kärsimystä, jota Karitsa itse, sekä hänen omansa ovat saaneet jumalattoman maailman taholta kokea. (Vertaa Jes.53:7, Room.8:35-37). Virren veisaajat ovat niitä, jotka ovat saaneet voiton "pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta." He eivät siis ole "kumartaneet petoa eikä sen kuvaa, eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä" (Ilm.20:4-6). Tämän tähden he ovat autuaita, ja heillä on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, ja he saavat hallita Karitsan kanssa. Pedon kumartaminen tai kumartamatta jättäminen on siis elämän ja kuoleman kysymys Jumalan seurakunnan jäsenille. Vain tämän koetuksen kestävät ovat (elossa olevista kristityistä) sitä viljaa, jonka Herra leikkaa luokseen, ja jotka saavat veisata virttä lasisella merellä.

Luvun loppu (15:5-8) kertoo seitsemästä enkelistä, "joilla on seitsemän viimeistä vitsausta." Heille annetaan "seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa", pedon valtakuntaan vuodatettaviksi (16:1). On kysymys samasta Jumalan vihan maljasta, mistä jo pedon kumartamisen yhteydessä kristittyjä varoitetaan (14:9-12), ja jonka sisältämä viha on "sekoittamatonta" eli laimentamatonta. Kristuksen elonleikkuun eli seurakunnan ylöskokoamisen jälkeen on siis vuorossa tämä laimentamaton Jumalan vihan vuodatus. Suuresta yhteisestä maljasta on jo kaadettu seitsemän enkelin seitsemään maljaan, jotka nyt vuorostaan kaatavat maljojensa sisällön maan päälle.

VIHAN MALJOJEN VUODATTAMINEN

Johannes kuuli "suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille:`menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle`"(16:1).a/p> Ensimmäisen maljan sisältö sai aikaan "pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa"(jae 2). Toinen malja vuodatettiin mereen, joka muuttui "vereksi, ikäänkuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli"(jae 3). Kolmas malja vuodatettiin "jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi"(jakeet 4-7). Enkeli ylisti Jumalan vanhurskautta ja pyhyyttä, koska hän oli antanut verta niiden juotavaksi, jotka olivat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta. Neljäs malja vuodatettiin aurinkoon, jolle "annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja ilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian"(jakeet 8-9). Viides malja vuodatettiin "pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa"(jakeet 10-11). Kuudes malja vuodatettiin "suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille"(jakeet 12-16).

Tässä yhteydessä Johannes näki, kuinka lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan suusta lähti kolme sammakon muotoista saastaista henkeä. Nämä riivaajain henget tekevät ihmeitä, ja kokoavat koko maanpiirin kuninkaat sotaan: "Ne kokoavat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hepreaksi on Harmagedon"(jae 16). Tämä henkien suorittama kokoaminen on sama "akti", jota kuvataan myös "maan viinipuun terttujen korjaamisella", jonka "viinipuun hedelmät" heitettiin Jumalan vihan suureen kuurnaan(14:17-19). Erikoisesti painotetaan, että tämä sotaan kokoaminen tapahtuu "Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä"(jae 14). Tällä ilmaisulla ilmeisesti tarkoitetaan, että tämän tapahtuessa Herran päivä on jo alkanut täydessä merkityksessään. Herran päivähän alkaa varsinaisesti "maan elon leikkaamisesta"(Ilm.14:14-15).

Paavali opetti Herran päivän alkavan Kristuksen tullessa, jolloin seurakunta temmataan häntä "vastaan" yläilmoihin (1.Tes.4:15-5:2. 2.Tes.1:6-10, 2:1-8). Paavalin mukaan tosin Herran päivä jopa jatkuu vähän aikaa, ennenkuin seurakunta korjataan pois. Korinttolaisille Paavali kirjoitti "päivästä, joka tulessa ilmestyy"(1.Kor.3:11-15), ja tämän päivän tuli on koetteleva kristittyjen rakennukset.

Seitsemännen maljan enkeli vuodatti ilmaan, jolloin seurasi "salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys", jonka vertaista ei ole ihmisten aikana maapallolla ollut. Suuri kaupunki, Babylon, meni kolmeen osaan, kun Jumala "antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan", ja kansojen kaupungit kukistuivat (jakeet 17-21). Lisäksi kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut, ja leiviskän painoisia rakeita satoi taivaasta ihmisten päälle. Ihmiset "pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä se vitsaus oli ylen suuri." Seitsemäs malja kohdistui siis pääasiassa Babyloniin, joka "tuli muistetuksi Jumalan edessä." Entä, mikä tämä Babylon-kaupunki oikein on? Saamme vastauksen seuraavista kahdesta luvusta, jotka paljastavat sen salaisuuden.

SUUREN PORTON TUOMIO

Yksi seitsemästä enkelistä,joilla oli ne seitsemän maljaa, tuli ja sanoi Johannekselle:"Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet, ja jonka haureuden viinistä maan kuninkaat ovat juopuneet"(17:1-6). Tämän jälkeen Johannes vietiin hengessä erämaahan, jossa hän näki naisen istumassa helakanpunaisen pedon selässä. "Peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea." Nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, ja sillä oli kädessään kultainen malja, täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Naisen otsaan oli kirjoitettu nimi, salaisuus:"Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti." Nainen oli juovuksissa "pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä." Naisen nähdessään Johannes suuresti ihmetteli.

Enkeli sanoi Johannekselle:"Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa..."(jae 7). Pedon salaisuuteen olemmekin jo katsahtaneet kolmannentoista luvun yhteydessä. Naisen salaisuuteen kuuluvat seuraavat lausumat: "Vedet, jotka sinä näit tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä "(17:15). Sekä:"Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaiden kuninkuus." (17:18). Naisen tuomiosta todetaan, että vaikka se istuu pedon päällä, joka sitä kantaa, kuitenkin "ne kymmenen sarvea ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa" (17:16).

Tämän jälkeen enkeli julistikin:"...kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi, ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta"(18:1-3). Toinen ääni julistaa Jumalan kansalle:"Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa"(18:4).

Nainen sanoo sydämessään:"Minä istun kuningattarena enkä ole leski, enkä ole surua näkevä"(18:7). aisen vitsaukset tulevat yhtenä päivänä "Kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut"(18:8). "Maan kuninkaat, jotka hänen kanssaan harjoittivat haureutta, itkevät, kun näkevät hänen palonsa savun, ja maan kauppiaat valittavat ja surevat, koska ei kukaan enää osta heidän tavaraansa"(18:9-19). Taivasta, sekä pyhiä, apostoleja, sekä profeettoja kehoitetaan riemuitsemaan porton tuomiosta, "sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne"(18:20). Lisäksi naisesta sanotaan:"...sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat; ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut."

Nyt kysymme, mikä on tämä nainen? Joskus joltakin taholta on totuuden salaamiseksi yritetty selittää tämä nainen poliittiseksi mahdiksi. Se ei kuitenkaan ole poliittinen mahti, sillä sehän istuu sitä kantavan pedon päällä, maan kuninkaiden kanssa haureutta harjoittaen, ja sitä kantava peto vasalleineen vihaa sitä. On myös yritetty selittää tämä nainen kaupalliseksi ja/tai taloudelliseksi mahdiksi. Vaikka naisella on omiakin kauppiaita, se ei kuitenkaan ole kaupallinen ja taloudellinen mahti. Maan kauppiaathan ovat rikastuneet, myydessään tavaroitaan naiselle. Naisen nimi "Babylon" viittaa sekoitukseen. Kun sitä nimitetään portoksi, osoittaa se naisen elävän kutsumukseensa ja tehtäväänsä nähden uskottomuudessa ja luvattomissa suhteissa. Nainen istuu vesien päällä, jotka ovat kansoja, ja nainen on villinnyt ja juovuttanut kaikki kansat haureutensa viinillä, jota on juottanut niille.

Nainen oli Johannekselle suuri ihmetyksen aihe. Kun naista kuvataan kaupungiksi, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus, osoittaa tämä kyseen olevan yhteisöstä. Lisäksi nainen on juovuksissa Jeesuksen todistajien verestä, ja se kehui itseään kuningattareksi.

Nainen kuvaa ilmeisen selvästi uskonnollista mahtia. Se on luopiouskonnollisuutta ja luopiokristillisyyttä, joka lopun aikana kehittyy huippuunsa. Juuri uskonnolliset ihmiset ja järjestöt ovat vastuussa kaikkien aikojen profeettojen ja pyhien verestä. Uskonnolliset ihmiset veivät meidän Herrammekin tuomittavaksi. Jos apostoli Johannes tulisi meidän päivinämme katsomaan Roomaa paaveineen ja eksyttävine uskonnollisine messuineen,ja sitä komeilua, loistoa ja uskonnollista muotomenoa, jossa uudesti syntymättömät ihmiset harrastavat eksynyttä ja eksyttävää nimikristillisyyttään, hän varmasti tunnistaisi jo Babylonin ääriviivat.

Kehityksen lopputulos on kuitenkin vielä edessäpäin. Se merkitsee luopiouskonnollista ekumeniaa, jossa tosi kristillisyys on lopullisesti pantu viralta, ja jossa Raamatun kristillisyyteen pitäytyviä tosi kristittyjä pidetään yhä enenevässä määrin fanaatikkoina.

On kunkin yksilökristityn asia ratkaista itse oma kuulumisensa tai kuulumattomuutensa nykyisiin, enemmän tai vähemmän harhautuneisiin kirkkoihin ja järjestöihin. Kun kehityksen lopputuloksena syntyy tämä lopullinen Babylon, silloin kristityille kuuluu selvä Herran kehoitus astua siitä sekoituksesta ja sotkusta ulos. Totuushan on, että vaikka tämä portto kehuukin olevansa kuningatar, sillä ei todellisuudessa ole mitään yhteyttä tosi kuningattaren, eli Kristuksen morsiamen ja vaimon kanssa (21:9-).

Babylon on siis, paitsi kaupunki, josta tulee lopunajan maallisen ja hengellisen vallan pääkaupunki, myös järjestö, joka sisältää luopio-ekumeenisen maailmankirkon. Tämä kirkko vainoaa pyhiä, ollen juovuksissa heidän verestään, ja se palvelee ja kumartaa väärän profeetan johdolla petoa. Peto tulee olemaan heidän "messiaansa", jota myös kaikki kansat ohjataan kumartamaan, juottaen heidät tämän porton haureuden viinillä. Tämän Babylon-porton tuomio on Jumalan kansan odotuksen ja ilon aihe: Seuraavan luvun alku kertoo (19:1), kuinka "kansan paljouden suuri ääni taivaassa" riemuitsi halleluja-huudoin Jumalan tuomiosta: "Sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren."

KARITSAN HÄÄT

Tämän jälkeen Johannes kuuli "ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjy- linän sanovan:"Halleluja. Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen; se liina on pyhien vanhurskautus"(19:6-8). Tämän kuulemansa jälkeen Johannes sai käskyn kirjoittaa:"Autuaat ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle." Hän sai vielä vakuutuksen, että "nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat." Morsian, joka täällä maan päällä ollessaan kihlattiin Kristukselle, on siis valmistanut itsensä (2. Kor.11:2). Kristuksen elonleikkuussa ylösotettu seurakunta on valmis astumaan ikuiseen liittoon Herransa kanssa. Kristuksen morsian on kaupunki, "pyhä kaupunki, uusi Jerusalem" (21:1-2,9-10). Häät saattavat kestää tuhannen vuotta, koska tämän jakson kuluttua, kun kaupunki laskeutuu uuden maan päälle, kaupunki on vieläkin "valmistettu niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu." Kristus menee avioon koko kaupungin, eli koko seurakunnan kanssa. Karitsan hääaterialle kutsutut autuaat (19:9) ovat ilmeisesti yksityisiä kristittyjä, jotka kollektiivisena seurakuntana eli kaupunkina muodostavat samalla morsiamen.

VIHAN VIINIKUURNAN POLKEMINEN

Johannes näki taivaan auenneena, ja katso; "Valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa" (19:11-21). "Häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen." Uskollisen ja Totisen suusta "lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan" (jae 15).

Siitä, kuinka suuri ja laaja on niiden joukko, jotka joutuvat tähän vihan viinikuurnaan poljettaviksi, siitä saamme kuvan kuurnan polkemisen jälkeisestä enkelin ateriakutsusta taivaan linnuille: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle, syömään kuningasten lihaa ja sotapäälliköiden lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaiden ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten"(19:17-18).

Tämän jälkeen kuvataan itse kuurnan polkemista (19:19-21). Peto ja maan kuninkaat ovat kokoontuneet sotimaan "hevosen selässä istuvaa vastaan, ja hänen sotajoukkoansa vastaan." Peto ja väärä profeetta otetaan kiinni ja heitetään "elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa." Muita kohtasi surma "hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa."

Jotta saisimme selvemmän varmuuden siitä, kuinka lukuisaa joukkoa tämä "maan viinipuun hedelmiä" sisältävä vihan viinikuurnan polkeminen koskee (14:17-20), katsokaamme profeettoja, jotka ovat ennustaneet tästä tapahtumasta: Jesaja ennusti "Edomin" ja Bosran" nimien alla samasta tapahtumasta:

"Astukaa esiin te kansat ja kuulkaa; te kansakunnat, tarkatkaa. Kuulkoon maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja kaikkia mikä siinä kasvaa. Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän on vihkinyt heidät tuhon omaksi, jättänyt heidät teurastettaviksi. Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niiden raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertansa. ... Sillä Herralla on uhri Bostrassa, suuri teurastus Edomin maassa."(Jes.34:1-6).

"Kuka tuolta tulee Edomista, tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo puvultaan komea, joka uljaana astelee suuressa voimassansa? `Minä, joka puhun vanhurskautta, joka olen voimallinen auttamaan.` Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan? `Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihas- sani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut. ... Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä`" (Jes.63:1-6).

"Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli: Hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulen liekeissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan; ja Herran surmaamia on oleva paljon"(Jes.66:15-16).

Myös profeetta Jeremia on ennustanut seuraavaa: "Herra ärjyy korkeudesta, antaa äänensä kaikua pyhästä asunnostansa. Hän ärjyy väkevästi yli laitumensa. Hän nostaa kuin viinikuurnan polkijat huudon kaikkia maan asukkaita vastaan. Pauhina käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoja vastaan, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa: Jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi, sanoo Herra. ... Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen: Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi." (Jer.25:30-33).

Profeetta Jooelkin on ennustanut "Joosafatin laakson" ja "ratkaisulaakson" nimillä samasta viinikuurnan polkemisesta: "Käykää avuksi, tulkaa, kaikki kansakunnat joka taholta. He kokoontuvat sinne. Anna, Herra, sankariesi astua sinne alas. Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita. Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt, tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä, ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa. Sillä lähellä (vanhin Kirkkoraamattu: läsnä) on Herran päivä ratkaisulaaksossa"(Jooel 3: 11-14).

Jumalan tuomio viinikuurnan polkemisen yhteydessä koskee ja kohtaa siis kaikkia kansoja. Ei näin ollen tarvitse ihmetellä sitä, että meidän Herramme vertasi tulemuksensa aikaisia päiviä Nooan ja Lootin päiviin (Luuk.17:26-37). Ei tarvitse myöskään hämmästellä Paavalin kirjoituksen ankaruutta, kun hän kertoo jumalattomia kohtaavana tuomiona olevan "iankaikkisen tuhon Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee" (2.Tes.1:6-10). Profeetat ennustavatkin, kuinka Jumalan tuomio tekee maan käytännöllisesti katsoen autioksi:

"Totisesti, minä otan kaiken pois maan pinnalta, sanoo Herra. Minä otan pois ihmiset ja eläimet, otan pois taivaan linnut ja meren kalat, viettelykset ja jumalattomat. Minä hävitän ihmiset maan pinnalta, sanoo Herra. ... Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä, ja tulee sangen kiiruusti. Kuule, Herran päivä. Silloin sankarit haikeasti huutavat. ... Minä saatan ihmiset ahdistukseen,niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan, ja heidän verensä vuodatetaan niinkuin tomu, ja heidän elinnesteensä niinkuin saasta. Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä; hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista"(Sef.1:2-3,14-18).

"Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. ... Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden. Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta"(Jes.13:6-13).

Jos koskaan edellä lainatut profetiat toteutuvat, niin ne toteutuvat juuri Herramme tulemuksen yhteydessä. Viinikuurnan polkemisen jälkeen tavallinen kuolevainen ihminen on siis "harvinaisempi kuin Oofirin kulta." Nämä harvinaiset yksilöt muodostavat ne "tähteet" joista profeetta Sakaria on ennustanut (Sak.14:16). Näistä "tähteistä" kehittyvät sitten ne "maan neljän kulman asukkaat", Goog ja Maagog", jotka saatana tuhatvuotisen ajanjakson lopussa villitsee (Ilm.20:7-9), kooten heidät sotaan "pyhien leiriä ja rakastettua kaupunkia" vastaan: Tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät, ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen (Ilm. 20:10).

ENSIMMÄINEN YLÖSNOUSEMUS

Viinikuurnan polkemisen jälkeen lohikäärme eli saatana otetaan kiinni, ja heitetään suurissa kahleissa syvyyteen. Siellä se on vankina tuhannen vuotta. Tänä aikana se ei voi villitä kansoja. Tuhannen vuoden mentyä se taas päästetään vapaaksi (Ilm.20:1-3).

Tämän jälkeen Johannes näki "valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta"(20:4). Nousee kysymys, keitä nämä valtaistuimilla istujat ovat? Jo Paavali antoi viitteen vastaukseksi, kun hän kirjoitti (1. Kor.6:2-3), kuinka Kristuksen seurakunnan jäsenet tulevat tuomitsemaan maailman ja enkelitkin. Jat-kossa puhutaan niiden sieluista, "jotka olivat surmatut Jeesuksen todistuksen tähden ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa, eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa tai käteensä." Heistä kerrotaan, kuinka he "virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta"(Ilm.20:4).

Vaikka aluksi näyttäisi siltä, että tekstin valtaistuimella istujilla ja eloon virkoavilla tarkoitettaisiin eri ryhmiä, tarkemmin tutkittuna käy ilmeiseksi, että he ovat yksi ja sama ryhmä. Tekstin käännös:"he virkosivat eloon" voi antaa lukijalle väärän varmuuden heidän eloon virkoamisensa ajasta. Sehän antaa ymmärtää, että nämä ensimmäisestä ylösnousemuksesta osalliset (20:4-6) virkoaisivat eloon vasta tämän näyn kuvaaman tilanteen yhteydessä, jolloin valtaistuimet jo on asetettu ja viinikuurna poljettu. Marttyyritkin ovat kuitenkin "Herrassa" eli Kristuksessa nukkuneita, jotka Paavalin mukaan "nousevat ylös ensin" Herran paruusiassa, jolloin heidät jatkossa temmataan yhdessä eloon jääneiden (ja muuttuneiden) kanssa yläilmoihin Herraa vastaan (Ilm.-14:13, 1.Tes.4:16-17).

On olemassa vain yksi ensimmäinen ylösnousemus, ja on hyvin epätodennäköistä, että tässä ylösnousemuksessa olisi eri aikaan tapahtuvia eri vaiheita. Täten tässäkään ei ilmeisesti ole kysymys mistään marttyyrien jälkijoukosta.

Vanhimpaan (1776) kirkkoraamattuun onkin käännetty:"he elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta." Tämän mukaan he olivat nousseet eloon jo aikaisemmin, mikä ilmeisesti onkin oikea tekstin tulkinta. Heidän eloon virkoamisensa on siis tapahtunut jo "Kristuksen elonleikkuussa" (Ilm.14:14-16), viinikuurnan polkemisen edellä.

................

Alkukielen sana, joka on käännetty näin kahdella eri tavalla, on aoristin indikatiivin pluraalin kolmas persoona "edzeesan", verbistä "dzaoo" = elää. Kreikan kielessä aoristi on menneen ajan eniten käytetty tempus, ja kun aoristi puuttuu suomen kielestä, sille ei meidän kielemme verbiopissa ole suoranaista vastinetta. Kreikankielen oppikirjat esittävät, että "kreikankielen aoristin indikatiivi tulee kääntää suomen imperfektillä, perfektillä (kokoavat toteamukset) tai pluskvamperfektillä (temporaalisissa eli aikaa osoittavissa, kausaalisissa eli syytä ilmaisevissa, ja relatiivisissa eli takakohtaisissa sivulauseissa). Käännöksen vaikuttaa lisäksi niin sanottu "tempusaspekti" (lisätieto tekemisen luonteesta tai kestosta). Aoristin indikatiivimuodot ilmaisevat yleensä yksittäisiä menneen ajan tapahtumia, kuvaamatta niiden luonnetta lähemmin."

.................

Ensimmäiseen ylösnousemukseen osallisista sanotaan:"Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja, ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta" (20:6). Tuhatvuotinen aika on siis uusi maailmanaika, joka sisältää Kristuksen valtakunnan. Karitsan verellä ostetut uskovat muodostavat tänä aikana hänen "kuningaskuntansa" maan päällä (Ilm.5:9-10).

Se, ettei toisella kuolemalla ole valtaa heihin, käy ilmi myös Herramme omista sanoista, kun hän puhui niistä, jotka on nähty arvollisiksi pääsemään tähän uuteen maailmanaikaan ja ensimmäiseen ylösnousemukseen:" (He)... eivät nai, eivätkä mene miehelle. Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan poikia (hyioi), koska ovat ylösnousemuksen poikia (hyioi)". Luuk.20:34-36. Juuri tätä "lapseksiottoa" (kreikaksi: hyiothesian = pojaksiotto) Hengen esikoislahjan saaneet odottavat kohdalleen, ja näiden Jumalan lasten (kreikaksi: "toon hyioon tuu Theuu" = Jumalan poikien) ilmestymistä odottaa vuorostaan luomakunta, vapautuakseen turmeluksen orjuudesta (Room.8:18-25).

Onko tuhatvuotinen ajanjakso kirjaimellinen vaiko vertauskuvallinen sanonta pitkästä ajanjaksosta, jää ratkaisematta. Ilmeisen selvää on kuitenkin, että Herramme sekä hänen seurakuntansa viettävät "pyhien leirinä ja sinä rakastettuna kaupunkina" (Ilm.20:9) tämän ajanjakson maan päällä. Pyhien leiriin ja rakastettuun kaupunkiin liittyy vielä eräs mielenkiintoinen näkökohta, joka voi melkoisesti vaikuttaa lopunajan tapahtumien tulkintaan, ja on siitä syystä otettava huomioon.

PYHIEN LEIRI JA SE RAKASTETTU KAUPUNKI

Galatalaiskirjeessään apostoli Paavali kirjoittaa taivaallisesta Jerusalemista kristittyjen äitinä:"Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. Sillä kirjoitettu on:`Iloitse sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies"(Gal. 4:26-27). Paavalin lainaama Vt:n sanankohta on Jesaja 54:1. Jesajan kirjan 54 luku puhuu siis Paavalin tulkinnan mukaan ylhäällä olevasta, taivaallisesta Jerusalemista. Jes.54:11-13 kuvaus kaupungin kivistä, perustuksista ja porteista onkin selvästi rinnastettavissa Ilmestyskirjan viimeisten lukujen kuvaukseen uudesta Jerusalemista (Ilm.21:9-21): Tämä käy selväksi, kun lainaamme Jesajaa:"Sinä kurja, myrskyn raastama, sinä lohduton. Katso, minä muuraan sinun kivesi kiiltokivellä, panen sinun perustuksesi safiireista, minä teen sinun harjasi rubiineista ja sinun porttisi kristalleista ja koko sinun ympärysmuurisi jalokivistä. Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia, ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva."

Merkittävää nyt on, että tämä kaupunki (joka Paavalin mukaan on "Jerusalem, joka ylhäällä on") joutuu Jesajan ennustuksen mukaan hyökkäyksen kohteeksi:"Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu" (Jes.54:15).

Ilmestyskirja itse ennustaa:" Kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät"(Ilm.20:7-9).

....................

Ilm.20:9 sanoista:"ja he nousevat yli maan avaruuden" on joskus vedetty vääriä johtopäätöksiä, aivan kuin kysymys olisi maan avaruudessa olevaa kohdetta vastaan nousemisesta. Alkukielen sanat: "kai anebeesan epi to platos tees gees", tarkoittavat maan avaraa pintaa. Sana "platos" merkitsee yksinään: "leveys", ja sanat:"to platos tees gees" merkitsevät "maan leveyttä."

....................

Edellä lainatussa kohdassa siis ennustetaan, kuinka maan päällä oleva "pyhien leiri" ja "rakastettu kaupunki" joutuu hyökkäyksen kohteeksi, aivan yhtäpitävästi Jesajan tekstin kanssa. Ei liene epäselvää, että "pyhien leirillä" tarkoitetaan kirkastettuja kristittyjä. Mitä sen sijaan tarkoitetaan "rakastetulla kaupungilla"? Näyttää ilmeisestä Paavalin Jesaja 54 luvun tulkinnan perusteella, että kysymyksessä olisi jo taivaasta laskeutunut uusi Jerusalem.

On myös muita seikkoja, jotka tukevat edellä esitettyä tulkintaa: Herramme toisen tulemuksen yhteydessä puhutaan esimerkiksi Karitsan häistä seuraavasti:"Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut" (Ilm.19:7).

Kuitenkin Ilm.21:1-2 sanotaan:"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta, Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu."

Tavallisen tulkinnan mukaan Karitsan häitten ja uuden Jerusalemin uuden maan päälle laskeutumisen välillä on tuhannen vuoden ajanjakso. Äsken lainattu teksti sanoo kuitenkin uuden Jerusalemin laskeutumisesta maan päälle, että se on "valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu." Morsian valmistetaan ja kaunistetaan miehelleen ennen häitä, ei häitten jälkeen.

Jos siis tavallinen tulkinta olisi oikea, kaupunki on edelleen valmistettu ja kaunistettu morsiameksi, vaikka häistä on kulunut jo tuhat vuotta. Teksti näyttääkin sen sijaan osoittavan, että häät ovat vielä edessä päin, kaupungin laskeutuessa uuden maan päälle. Häät siis pidettäisiin maan päällä, ja tuhatvuotinen ajanjakso olisi häittenpito- ja kuherruskuukausi- aikaa. Näin ollen uusi taivas ja uusi maa merkitsisi maan uudistumista, ja kaupunki laskeutuisi morsiamena uudistetun maan päälle välittömästi Kristuksen tulemuksen ja Jumalan tuomioitten jälkeen. Tällöin myös Jesaja 54:15 ennustama hyökkäys kaupunkia vastaan olisi kuvattu Ilm.20:7-9:ssä. Näin ollen ei myöskään ensimmäisen taivaan ja maan katoaminen (21:1) ja pakeneminen (20:11) tarkoittaisi tämän planeetan katoamista kirjaimellisessa merkityksessä. Se tarkoittaisi maa muodon uudistumista: "sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon" (Ps.104:30).

Edellä esitettyä tukintaa näyttävät tukevan myös Raamatun muutkin tekstit, jotka koskevat uutta taivasta ja maata. Yksi sellainen teksti on 2. Piet. 3:3-13. Pietarin mukaan "Herran tulemus" (jae 4) merkitsee samalla myös "Herran päivän" tulemista (jakeet 7,10-12), ja tätä päivää kristityt nimenomaan odottavat ja jouduttavat. Pietarin mukaan "nykyiset taivaat ja maa ovat...talletetut tulelle, säästetyt jumalattomien ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään"(jae 7), joka päivä koittaa varkaan lailla tulevan "Herran päivän" myötä (jae 10). Silloin "taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty palavat."

Välittömästi taivaitten hajoamisen ja alkuaineiden sulamisen jälkeen (jae 12) Pietari ja hänen lukijansa odottivat "uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu" (jakeet 13-14). Pietarin maininta siitä, että "...yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä", ei muuta asiaa. Toinen Pietarin kirje ei selvästikään tunne tuhannen vuoden väliaikaa Herran tulemuksen (eli Herran päivän) sekä uuden maan luomisen välissä.

Ilmeisesti tämä Pietarin kirje ei myöskään opettanut maan palamista olemattomiin, sillä 3 luvun 10 jakeen loppu kertoo arvostetuimpien käsikirjoitusten (Codex Sinaiticus, Codex Vaticanus) mukaan "maan ja siinä tehtyjen töiden paljastumisesta" (kai gee kai en autee erga heuretheesetai). Edellisiä vanhempi Papyrys 72 sisältää vielä lisäksi sanan: "lyomena", tarkoittaen maassa tehtyjen töiden paljastuvan hajonneina.

Jesajan kirjan uudesta maasta ja uusista taivaista kertovat kohdat eivät myöskään edellytä tuhannen vuoden väliaikaa Herramme tulemuksen ja uuden maan luomisen väliin (65:17-25, 66:15-24). Nämä tekstit päinvastoin nimittävät uusien taivaitten ja uuden maan nimellä sitä maailmanaikaa, joka välittömästi seuraa nykyistä (65:17, 66:22). Yleensä näiden kohtien käsitetään kuvaavan tuhatvuotisen valtakunnan aikana vallitsevia olosuhteita, eivät varsinaista uutta maata Ilm.21:1:n merkityksessä.

Koska näinkin useat Raamattumme kohdat tukevat tätä tulkintaa, on sitä pidettävä varteen otettavana ja mahdollisena, joskaan ei varmana. Tulkinnan tekee epävarmaksi ennen kaikkea se, että itse Ilmestyskirjan oma teksti (ainoana Raamatun tekstinä?) näyttää (nykyisessä muodossaan) hyvin huonosti tukevan tämän tulkinnan mukaista tapahtumien järjestystä. Se on selvää, että hyökkäyksen kohteena on joka tapauksessa Kristuksen seurakunta "pyhien leirinä", jota vastaan saatana tuhatvuotisen ajanjakson lopulla kansat kokoaa. Muu onkin jätettävä avoimeksi.

VALKEAN VALTAISTUIMEN TUOMIO

Ensimmäisestä ylösnousemuksesta kerrottaessa, "muista kuolleista" sanotaan:"Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet" (Ilm.20:5). Tuhannen vuoden mentyä (kun irtipäästetyn saatanan villitsemien maan neljän kulman kansojen kapina on tukahdutettu, ja perkele itse heitetty tuliseen järveen) Johannes näkee "suuren valkean valtaistuimen" (20:11-15), jolla istuvan kasvoja "maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt."

Ilmestyskirja sijoittaa nykyisessä muodossaan (ja tämä myös saattaa olla ainoa, koskaan olemassa ollut muoto) tämän tapahtuvaksi tuhatvuotisen ajanjakson jälkeen, ja se on luonnollisinta käsittää siten, että olisi kysymys tämän nykyisen planeetan tuhoutumisesta ja katoamisesta. Sen puolesta, että olisi kysymys kirjaimellisesta tämän nykyisen maapallon katoamisesta, puhuu myös Herramme oma vakuutus:"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa" (Matt.24:35).

Johannes näki "kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. ... Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi" (Ilm.20:12-15).

Ilmeisesti myös tässä ylösnousemuksessa on niitä, joiden nimi on elämän kirjassa, koska kirjat avattiin, ja koska erikseen sanotaan, että siihen kirjoittamattomat heitettiin tuliseen järveen. Voidaan ajatella, että ne Paavalin mainitsemat "vahinkoon joutuneet" (1.Kor.3:15), jotka kuitenkin "itse pelastuvat, ikäänkuin tulen läpi", löytyvät elämän kirjasta, ja pääsevät tässä ylösnousemuksessa iankaikkiseen elämään, vaikka eivät päässeetkään ylösottoon ja ensimmäiseen ylösnousemukseen. Ilmeisesti myös tuhatvuotisen ajanjakson aikana maapallolla on kirkastumattomia, seurakunnan ulkopuolisia ihmisiä, jotka tässä ylösnousemuksessa pääsevät iankaikkiseen elämään. Tekstithän osoittavat, että viinikuurnan polkemisen jälkeen seurakunnan ulkopuolisiakin ihmisiä jää eloon, tosin harvalukuisina kuin Oofirin kulta.

Mikä kuitenkin ihaninta, myös Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä tulinen järvi onkin "toinen kuolema" (Ilm.20:14). Jo profeetta Jesaja ennusti Jumalan suunnitelmiin kuuluvan "hävittää kuolema ainiaaksi" (Jes.25:8) Kun kuolema ja tuonela on heitetty "toisen kuoleman" eli tulisen järven omaksi, lopputuloksena onkin (ettei lopullisessa uudessa maassa, jolloin Jumalan maja on ihmisten keskellä) "kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt" (Ilm.21:4). Kun tulijärveen heitettyinä kuolema ja tuonelakin katoavat lopulta "olemattomiin", tämä ehkä antaa miettimisen aihetta niille, jotka ovat varmoja siitä, että tulijärven "toinen kuolema" merkitsee ikuista olemassaoloa sinne heitettyjen ihmisten kohdalla.

UUSI TAIVAS JA UUSI MAA

Uusi taivas ja uusi maa, sekä uuden maan päällä oleva "Jumalan maja ihmisten keskellä", on Ilmestyskirjan kahden viimeisen luvun aiheena. Pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, joka kuvaa, paitsi seurakuntaa, myös kaikista ajoista perille päässyttä "Jumalan Israelia" (ollen samalla myös todellinen kaupunki, jossa Jumalan Israel on asukkaana), laskeutuu alas taivaasta. Juuri tätä kaupunkia jo Aabraham, sekä vanhan liiton muutkin Jumalan ihmiset odottivat (Hepr.11:10,13-16). Vaikka sitä siis kuvataan "Morsiameksi, Karitsan vaimoksi" (koostuen siis ensi sijassa armon ajan seurakunnan jäsenistä), myös vanhan liiton pyhillä on siihen osuus. Hehän pääsevät seurakunnan kanssa täydellisyyteen (Hepr.11:39-40).

Kaikkien aikojen todellinen "Jumalan Israel" (Gal.6:16) on nyt perillä kirkkaudessa. Tähän kaupunkiin pääsevät sisälle vain ne, jotka pesevät vaatteensa Karitsan veressä (Ilm.7:14, 22:14), eli turvautuvat Jeesuksen sovittavaan uhrikuolemaan. He ovat saaneet syntinsä anteeksi hänen nimessään ja veressään. Jeesuksen uhrikuolemaan turvaava saa nimensä elämän kirjaan, mikä on edellytyksenä kaupunkiin sisälle pääsemiselle (Ilm.21:27).

Lienee turha yrittää kuvata kaupungin ihanuutta, sillä senhän tekee parhaiten luettava teksti sellaisenaan, ainakin sellaisen ihmisen kohdalla, joka herkistyy kuuntelemaan Hengen ääntä näiden ihanien vertauskuvien välityksellä. Kaupungin kuvaus päättyy itsensä Jeesuksen todistukseen (22:16), sekä "Hengen" ja "morsiamen" yhdessä esittämään kutsuun janoisille:"ja Henki ja morsian sanovat:`tule.` Ja joka kuulee, sanokoon: `tule.´ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi" (Ilm.22:17). Herramme Jeesus jakaa vieläkin lahjaksi elämän vettä.

LOPPUSANAT

Edellä tutkitun profeetallisen sanoman mukaan sekä tuleva autuus että tuleva Jumalan viha ovat kumpikin todellisuutta. Kuinka vakavaa onkaan ihmiselle, jos hän jää sellaiseen tilaan, jossa "Jumalan viha pysyy hänen päällään" (Joh.3:36). Onhan myös kirjoitettu: "Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti, ja joka niiden vahvistamana jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille" (Hepr.2:3).

Tämä nykyinen elämä on jokaisen ihmisen kohdalla ohimenevää, mutta samalla kuitenkin niin ratkaisevaa aikaa. Ihmisellehän on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta kuoleman jälkeen on tuleva myös tuomio, joka ratkaisee ikuisen kohtalomme (Hepr.9:27).

Niinkuin tutkimamme profeetallinen sanoma osoittaa, nykyinen maailmanaika ei tarjoa tulevaisuudessa rauhaa eikä lepoa, vaan lisääntyvää tuskaa ja ahdistusta. Täältä kannattaa ponnistaa tulevaisuuteen, Herramme autuuteen. Kuinka tavoittelemisen arvoinen asia onkaan osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, ja sitä seuraavassa Herran omien iankaikkisessa ilossa.

Kannattaa unhottaa se mikä on takana päin, ja kurottautua tähän voittopalkintoon, johon Jumala on meidät kutsunut Jeesuksen kautta. Sen palkinnon saavutamme, "kunhan vain (jos yleensä olemme valinneet Herran tien), mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä" ( Fil.3:11-16).

LÄHDEKIRJALLISUUTTA

Novum testamentum Graece. Eberhard Nestle. 1963 painos.

Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja. Rafael Gyllenberg 1967.

Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja Juuso Hedberg 1890.

Kreikan kielioppi. Weikko Pakarinen. Suomalainen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1977.

Johdatus Uuden testamentin kreikkaan. Jerger Blomqvist-Aarne Toivanen. Oy Gauteamus ab. 1974.

Septuaginta. Wurttembergische Bibelanstalt Stuttgart. Alfred Rahlfs.

Novum testamentum Latine. Eberhard Nestle. Stuttgart.

The New Scofield reference Bible. C. I. Scofield. D. D.

Interlinear Greek-English New testament. Nestle-Marshall.

The Greek New testament. Second Edition 1974. Unided Bible Societies.

Greek-English Lexicon. Liddel and Scott. Oxford 1974.

Modern English-Greek and Greek-English dictionary. Kykkotis. London.

Handkonkordanz zum Griechichen Neuen testament. Alfred Scmoller. Stuttgart.

Raimo Poutiainen

Siirry seuraavaan tekstiin: ”http://koti.mbnet.fi/rape1941/laiton.htm ”