SIELUT ALTTARIN ALLA

"Kun Karitsa avasi viidennen sinetin" (6:9-11), Johannes näki "alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden, ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli." Kysymykseensä Jumalan tuomion ja koston ajasta he saivat vastaukseksi kehoituksen pysyä levollisina siihen asti, "kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin." Herramme ennusti lihansa päivänä "synnytystuskien ajasta seuraavasti: "Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden" (Matt.24:8-9). Evankelista Markus puolestaan kertoo Jeesuksen ennustaneen (Mark.13:8-13), kuinka evankeliumin kaikille kansoille saarnaamisen jälkeen, kristittyjä kohtaa suuri vaino. Viides sinetti siis profetoi lopunajan ahdistuksen suuresta vainosta, jolloin marttyyrien luku täyttyy.

HERRAN PÄIVÄN MERKIT

Karitsan avattua kuudennen sinetin (6:12-17), ilmestyivät Herran päivän merkit taivaalle: "...aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku (jae 12), ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi." Jo profeetta Jooel profetoi aikanaan:"Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä" (2:31). Kysymyksessä on siis Herran päivää edeltävät merkit.

Ilmestyskirja puhuu myöhemmin painottaen "Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuresta päivästä" vasta luvussa 16: 14, jolloin "vihan maljoja" vuodatetaan, ja maan kuninkaat kokoontuvat Harmagedonille taisteluun Kristusta vastaan. Tässä Herran päivää ennakoivassa näyssään Johannes näki myös, kuinka "...taivaan tähdet putosivat maahan" (6:13), aivan yhtäpitävästi Jeesuksen omien sanojen kanssa, joiden mukaan "...ahdistuksen jälkeen tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät" (Matt.24:29, Mark.13:24-25).

Taivaitten voimien järkkymisen seurauksena Johannes näki, kuinka ihmiset "kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin", pyytäen vuoria ja kallioita lankeamaan heidän päälleen, ja peittämään heidät Jumalan ja Karitsan vihalta. Kun Jumalan ja Karitsan vihan päivä oli koittamassa, ihmisten kysymys kuului:"Kuka voi kestää?" Profeetta Jesaja ennusti tästä "luoliin menemisestä" (2:17,21), jolloin mennään "Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan." Herramme itsekin ennusti: "Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivoa, kun meri ja aallot pauhaavat. ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maan piiriä kohtaa, sillä taivaitten voimat järkkyvät." (Luuk.21:25-26).

Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös apostoli Paavalin selvä opetus: "...se päivä (eli varsinainen Herran päivä) ei tule, ennenkuin ...laittomuuden ihminen ilmestyy"(2. Tes.2:1-4). Ilmestyskirjan oman tulkinnan mukaan petojen ilmestyminen (joista toinen vastaa Paavalin laittomuuden ihmistä) on vielä edessä päin, kuten jatkossa tulemme näkemään. Tässä perikoopissa eletään siis aivan Herran päivän koitossa.

JUMALAN SINETILLÄ MERKITYT

Kuudes sinetti kätki taakseen myös näyn "Jumalamme palvelijain" sinetöimisestä (7:1-8). Maan neljän tuulen ei annettu vahingoittaa "maata, merta, eikä puita", ennenkuin sinetti olisi painettu sinetöitävien otsiin. Tämä sinetöimiskuva on tuttu jo profeetta Hesekielin kirjasta (9:1-6). Hesekielin kertomuksessa Jumalan sinetti, sinetöityjen otsiin merkittynä, varjeli Jumalan taholta tulevasta surmatuomiosta, joka oli uhkaamassa ja kohtasikin armotta sinetillä merkitsemättömiä. Johannes kuuli sinetillä merkittävien luvun."...sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä, kaikista Israelin lasten sukukunnista", jokaisesta sukukunnasta "kaksitoista tuhatta merkittyä." Nämä merkityt ovat siis "Jumalan palvelijoita" jotka Hesekielin kirjan esikuvan mukaisesti säästetään Jumalan tuomiolta, joka kohtaa muita ihmisiä.

Entä, keitä he ovat? Tämä kysymys saattaa monien mielestä tuntua turhalta, sillä tekstissähän luetellaan sukukunnat jopa nimeltä. Tällä perusteella tuntuu selvältä pitää näitä merkittyjä lihan mukaisen Israelin kansan jäseninä, ja kuitenkin tämä "selvyys" on todellisuudessa ilmeinen erehdys. Kun Herran sanaa tutkitaan hiukan syvemmältä, käykin ilmeisen selväksi, että tämä sinetillä merkittyjen joukko osoittautuukin todellisuudessa Kristuksen seurakunnaksi.

Tälläisen väitteen todisteeksi tarvitaan perusteluja, ja sellaiseksi kelpaa mainiosti lainaus apostoli Paavalin opetuksesta. Tämä opetus löytyy Efesolaiskirjeestä (2:11-22), jossa Paavali kertoo, kuinka Kristus sovitustyöllään "purki eroittavan väliseinän" (juutalaisen ja pakanan väliltä), "kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi (sekä juutalaisen että pakanan) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumissa sovittaakseen molemmat (sekä juutalaisen että pakanan) Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte (pakanoille), ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat (juutalaisille); sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla (sekä juutalaisella että pakanalla) pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö."

Jeesus on siis sovitustyöllään poistanut erottavan väliseinän juutalaisen ja pakanan väliltä. Jeesus on luonut itsessään juutalaisen ja pakanan yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja tehnyt molemmat (juutalaisen ja pakanan) yhdeksi, joten toinen ei enää ole erikoisasemassa toiseen nähden Jumalan edessä, vaan kummallakin on aivan sama tie Jumalan yhteyteen. Juuri tähän perustuu Paavalin sana pakanakristityille siitä, kuinka he siihen aikaan kun olivat ilman Kristusta, he olivat myös "...vailla Israelin kansalaisoikeutta"(Ef.2:12), mutta nyt Kristuksessa olevina he eivät enää ole "vieraita" eivätkä "muukalaisia" vaan "pyhien kanssakansalaisia" (Ef.2:19). Jos nyt Ilmestyskirjan "sinetillä merkityt" olisivat ryhmä, joka rajoittuisi lihan mukaisesta Israelin kansasta lihan mukaan polveutuneisiin, mitä se silloin merkitsisi? Se merkitsisi sitä, että Kristuksen työ olisi mitätöity ja hänen poistamansa eroittava väliseinä olisi jälleen uudelleen pystytetty. Näin ei saata olla, ja täten "Jumalan Israel", jolle Paavali toivottaa rauhaa (Gal.6:16), onkin Kristuksen seurakunta kaikkine jäsenineen. Kristuksen sovitustyön jälkeen ihmisen ainoa erikoisasema Jumalan edessä muihin ihmisiin nähden on olla hengellisen Israelin, Kristuksen seurakunnan jäsen. Tämän Israelin hengellisistä sukukunnista on kyse myös Ilm.7:1-8:ssa.

Ilmestyskirjan 14. luvusta löydämme tämän saman sinetöityjen joukon seisomassa Karitsan kanssa Siionin vuorella (jakeet 1-5). Heidän otsiinsa on kirjoitettu Karitsan ja hänen Isänsä nimi. Profeetta Jooel ennusti Herran päivää edeltävästä armotalousajasta, jota aikaa parhaillaankin elämme, että sinä aikana "jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Jooel 2:30-32, vert. Room.10:6-15). Sitten Jooel jatkaa, kertoen, missä Herran päivän tuomioita pakoonpäässeet tulevat lopulta olemaan: "Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, ja pakoonpäässeiden joukossa ne, jotka Herra kutsuu." Uusi testamentti mainitsee muualla tästä Siionin vuoresta (Hepr.12:18,22), ettei sitä voida "käsin koskea", ja kristityt ovat kuitenkin käyneet juuri tämän vuoren tykö. Vuori ei siis ole kirjaimellinen, vaan hengellinen, taivaallinen ja kuvaannollinen.

Ilmestyskirjan 14:2-3:ssa Johannes kertoo kuulleensa taivaasta kantautuvan äänen, kuin paljojen vetten pauhinan. Ääni johtui "uudesta virrestä", jota veisattiin valtaistuimen, neljän olennon ja taivaallisten vanhinten edessä. Sitten sanotaan: "...eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta." Ilmestyskirjan 5:9-10:stä opimme, että "uuden virren" sisältönä on Karitsan sovitustyö, ja sen tuottama asema Jumalan ihmisille. Ilmestyskirjan 14:4 kertoo lisää näistä sinetillä merkityistä: "Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee, nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle."

Sekä Karitsan seuraaminen että hänen kanssaan oleminen on seurakunnan luovuttamaton oikeus (1. Tes.4:17). Armonajan seurakunta on myös uudestisynnytetty "totuuden sanalla", ollakseen Jumalan uuden luomakunnan kollektiivinen esikoinen (Jaak.1:18). Jos nyt näillä sinetöidyillä tarkoitettaisiin todellakin lihan mukaisesta Israelin kansan jäsenistä koostuvaa, varsinaisen seurakunnan ulkopuolista ryhmää, mitä se merkitsisi? Se merkitsisi sitä, että seurakunnan ja Kristuksen väliin tunkeutuisi ihmisryhmä, joka edellä lainatun tekstin mukaan olisi Herralle läheisempi kuin hänen seurakuntansa, jota kuitenkin kutsutaan Kirjoituksissa hänen vaimokseen ja jopa hänen ruumiikseen. Näin ei suinkaan saata olla.

Edellä esitettyjen seikkojen lisäksi katsokaamme vielä "morsiamen, Karitsan vaimon" tuntomerkkejä. Tästä kertoo Ilm. 21:9-21. Ei liene sattumaa, että kaupungin pituus, leveys ja korkeus ovat "kaksitoistatuhatta vakomittaa" (jae 16. vertaa 12 000 merkittyä), ja muurin korkeus "sata neljäkymmentä neljä yynärää"(jae 17. Vertaa jälleen 144 000 merkittyä). Tämä "suuri ja korkea muuri" (jae 12) on rakennettu "kahdelletoista perustukselle", ja näissä perustuksissa on "...Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä" (jae 14). Kaupungin muuriin on pystytetty "kaksitoista porttia"(jae 21), "kukin portti yhdestä helmestä." Näihin portteihin on kirjoitettu nimiä, jotka ovat "israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet" (jae 12). Lisäksi sanotaan Jumalan kansalle: "Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin" (Ilm.22:14).

Edellä esitetty kuvaus Kristuksen morsiamesta ja vaimosta taivaallisena Jerusalemina, Jumalan kaupunkina, on selvä ja vastaansanomaton. Kun kaupungin muuria rakennetaan, ensin lasketaan perustukset, sitten pystytetään muurit, ja muureihin asetetaan portit. Porteista päästään sisälle, tai, vaihtoehtoisesti ne sulkevat sisäänpääsyn. Milloinkaan ei muuria rakenneta siten, että muurien perustukset laskettaisiin vasta porttienkin pystyttämisen jälkeen. Siksi onkin kyseessä selvä kuva "uudesta Israelista", joka on rakennettu Kristuksen ja apostolien perustukselle (Ef.2: 20). Portit nimineen kuvaavat hengellisen Israelin jäsenyyttä, eli nimeä Karitsan elämän kirjassa - (Ilm.21:27), mikä takaa pääsyn kaupunkiin. Luku 144 000 ei tietenkään ole kirjaimellinen, vaan vertauskuvallinen luku, joka kuvaa Jumalan pelastussuunnitelman lopputulosta, jolloin "paljon lapsia on saatettu kirkkauteen" (Hepr.2:10). Jumalan palvelijoiden sinetöiminen (Ilm.7:1-8) ennen Jumalan tuomioiden täytäntöön käymistä, on alkuna sille "koetuksen hetkestä vaarinottamiselle" (Ilm.3:10) jonka Herramme lupasi Filadelfian seurakunnalle.

SUURESTA AHDISTUKSESTA TULEVAT

Kuudennen sinetin avaamisen yhteyteen kuuluu myös näky "suuresta ahdistuksesta tulevista" (Ilm.7:9-17). Johannes näki ihmisiä "kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä" seisomassa valtaistuimen ja Karitsan edessä. Heidät oli puettu valkeisiin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään. Erityisesti painotetaan sitä, mistä he ovat tulleet. Eräs taivaallinen vanhin kysyi Johannekselta: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Johanneksen vastauksen jälkeen vanhin itse selittikin: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." Vielä myöhemmin vanhin lausui heistä seuraavaa: "Karitsa...on kaitseva heitä, ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." Jakeessa 15. luvataan: "Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä, ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä."

Telttamaja viittaa taivaalliseen Jerusalemiin. Jesaja 33:20-24 luemme: "Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhan asuinsijan, telttamajan jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista. Sillä voimallinen on meillä siellä Herra. Siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva. ... Eikä yksikään asukas sano:`Minä olen vaivanalainen` Kansa joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi."

Suuresta ahdistuksesta tulevat ovat siis "Jumalan telttamajan", taivaallisen Jerusalemin asukkaita. On ilmeistä, että he ovat todellisuudessa aivan sama joukko sinetillä merkittyjen kanssa. Sinetillä merkittyinä heitä kuvataan rajoitetulla luvulla, joka luku kuvaa Jumalan Israelia maan päällä, tässä taas todellisessa laajuudessaan, "kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansoista ja kielistä" koottuina, ja päässeinä perille taivaaseen. Tämä näky kuvaa siis sinetillä merkitsemisen lopputulosta merkinnästä osallisiksi tulleiden kohdalla. Koska he tulevat "siitä suuresta ahdistuksesta", on meidän syytä selvittää, mitä tämä suuri ahdistus oikein sisältää.

Ensiksi on selvitettävä ero kahden käsitteen, Herran päivän ja suuren ahdistuksen välillä. Herran päivä on näet eri asia kuin suuri ahdistus. Tämä selviää, kun vertaamme Jesajan ja Jooelin profetioita Jeesuksen opetukseen. Sekä Jesaja (13:9-10) että Jooel (2:31) ennustivat auringon ja kuun menettävän valonsa ennen Herran päivää. Jeesus taas opetti tämän tapahtuvan "...kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen" (Matt.24:29, Mark. 13:24). Suuren ahdistuksen aika ei siis tarkoita samaa aikaa kuin Herran päivä, vaan suuri ahdistus edeltää Herran päivää. Suuren ahdistuksen aikana lihan mukainen Israelin kansa oksaste- taan jälleen omaan öljypuuhunsa (Room.11:17-24), sillä Danielille sanottiin: "Siihen aikaan nousee Mikael, se suuri ruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten puolesta. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset alkoivat olemaan, aina tähän asti. Ja sillä ajalla pelastetaan sinun kansasi, jokainen, joka löydetään kirjaan kirjoitetuksi."

Ahdistuksen aika on vastakristuksen aikaa, sillä "hävityksen kauhistus" saa aikaan ahdistuksen, joka lyhennetään "valittujen" tähden (Matt. 24:15-22, Mark. 13:14-20).

......................

"Hävityksen kauhistus" saattaa tarkoittaa antikristusta. Tämä käy ilmi Markuksen tekstistä, jossa sana: "Kauhistus" (to bdelygma), joka on neutrinen, saa määräyksekseen maskuliinisen akkusatiivin partisiippimuodon "seisovan" (hesteekota), eikä siis neutrista (hesteekos), kuten odottaisi .Tämä maskuliininen akkusatiivin partisiippimuoto saattaa viitata mieshenkilöön.

......................

Ahdistuksen aika on "synnytystuskien aikaa", jolloin kristityt annetaan vaivaan, ja heitä tapetaan, ja he joutuvat kaikkien kansojen vihattaviksi Jeesuksen nimen tähden (Matt.24:8-13, Mark.13:8-13). Ahdistuksen aikana "laittomuus on lisääntynyt" (Matt.24:12). Ahdistuksen aikana on "...ahdistus kansoilla maan päällä, ja epätoivoa, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maan piiriä kohtaa, sillä taivaitten voimat järkkyvät" (Luuk.21:25-26). Suuren ahdistuksen aikaa varten on kristityille annettu seuraavat rohkaisun sanat: "Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (Luuk.21:28). Sekä: "Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä"(Luuk.21:31).

Ahdistuksen aika päättyy kristittyjen kohdalta, valittujen tähden lyhennettynä, Herramme julkiseen tuloon, jolloin kristityt "hänen valittuinaan" kootaan enkelien avulla Herran luokse (Luuk.21:25-28, Matt.24:25-31,37-42, Mark.13:19-27). Herran näin tullessa, ahdistuksen aika muuttuu ei-kristittyjen kohdalla Herran päiväksi. Suuresta ahdistuksesta tuleminen (Ilm.7:14) kuvaa siis todellakin perille pääsyä Herran tulemuksessa Herran luokse. Seurakunnan lopunajallisten vaiheitten kuvausten keskellä tämä näky on yksi näyttö seurakunnan lopullisesta päämäärästä.

SEITSEMÄN ENKELIÄ PASUUNOINEEN

Seitsemännen sinetin avaamisen paljastamat näyt palauttavat meidät taas maan päälle, seuraamaan seurakunnan ja ihmiskunnan lopunaikaisia vaiheita. Karitsan avatessa seitsemännen sinetin, Johannes näki "seitsemän enkeliä", joille annettiin "seitsemän pasuunaa." Johannes näki, kuinka "pyhien" rukouksiin vastattiin, ja kuinka enkelit valmistautuivat "puhaltamaan" pasuunoihin (8:1-6).

Ensimmäisen enkelin pasuunanpuhallus toi tullessaan "rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja"(jae 7), jotka polttivat kolmannen osan maata, puita, ja kaiken vihannan ruohon. Toinen pasuuna sai aikaan mereen heitetyn tulena palavan vuoren (jakeet 8-9), jonka vaikutuksesta "kolmas osa merta muuttui vereksi", kolmas osa meren elävistä kuoli, ja kolmannes laivoista hukkui. Kolmas pasuuna pudotti taivaasta tulisoihtuna palavan suuren tähden, jonka nimi oli "koiruoho"(jakeet 10-11). Se putosi virtoihin ja vesilähteisiin, ja muutti kolmannen osan vesistä koiruohoksi, ja "paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt." Neljännen enkelin pasunoidessa, vitsaus kohtasi kolmatta osaa auringosta, kuusta ja tähdistä (jae 12), niin että "kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö."

Nämä neljä ensimmäistä pasuunaa tuovat siis mukanaan vitsaukset, jotka saavat aikaan luonnonmullistuksia kasvullisuudessa, meressä, vesilähteissä sekä taivaankappaleissa, mutta eivät suoraan kohdistu ihmisiin. Kolmen viimeisen enkelin pasunoiminen sen sijaan sisältävät kolme "voi"-huutoa maan päällä asuvaisille (8:13), ja nämä kohdistuvat vitsauksina suoraan ihmisiin. Kun viides enkeli puhalsi pasuunaan, Johannes näki,kuinka taivaasta maan päälle pudonnelle "tähdelle" annettiin syvyyden kaivon avain. Kaivosta lähti savu, "niinkuin savu suuresta pätsistä", joka pimitti auringon ja ilman (9:1-12). Savukaivosta lähtee "heinäsirkkoja" maan päälle, jotka toimivat kuin skorpionit. Ne eivät saa vahingoittaa "maan ruohoa, eikä mitään vihantaa, eikä yhtään puuta", vaan "ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan." (Jumalan seurakuntaan, sinetöityyn hengelliseen Israeliin, jonka jäsenet ovat muiden ihmisten joukossa, ne eivät siis saa koskea.) Ne vaivaavat ihmisiä "viisi kuukautta", samalla lailla kuin skorpionit, ihmistä pistäessään. Niiden kunin- kaana on syvyyden enkeli, "Kadottaja" nimeltään. Tämä "heinäsirkkavitsaus" on ensimmäinen "voi"-huuto (jae 12). Kuudennen enkelin pasuuna, eli toinen "voi"-huuto, sisältää useampia tapahtumia (9:13-11:14). Ensimmäiseksi päästettiin "neljä enkeliä, jotka ovat sidottuna suuren Eufrat-virran varrella." Nämä enkelit ovat valmiita "hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen...tappamaan kolmannen osan ihmisistä." Johannes kuuli "ratsuväen joukkojen luvun", joka oli "kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta, siis kaksisataa miljoonaa. Hevosten suusta lähti "tuli ja savu ja tulikivi", joista kolmas osa ihmis- kuntaa sai surmansa. Edelleen kerrotaan, kuinka "hevosten voima" on "niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeiden kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat."

Aikaisemmin, idän ja lännen vastakkainasettelun aikoina, oli kolmannen maailmansodan syttyminen todellinen pelko ja uhka. Nyt, itäblokin maiden muutettua kurssia, tämä pelko on vähentynyt. Näin voitaisiin ajatella, että antikristuksen maailmanvallan syntyminen on nykyisen kehityksen valossa mahdollista rauhallistakin tietä, ilman, että siihen tarvittaisiin nykyiset valtaryhmittymät perusteellisesti muuttava maailmansota.

Antikristuksen maailmanvallasta ennustetaan, että "...sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot " (Ilm.13:7). On epätodennäköistä, että tämä profetia voisi toteutua nykyisten asetelmien ja valtaryhmittymien aikana. Tarvitaan siis muutosta, ja tälläinen muutos tuskin syntyy kyllin nopeasti rauhallista kehityksen tietä. Sen sijaan maailmansota kykenee saamaan aikaan tälläisen muutoksen kyllin nopeasti ja perusteellisesti. Olivatpa ihmiset mitä mieltä tahansa, on joka tapauksessa selvää, että Ilmestyskirja ennustaa muutoksen tulevan juuri maailmansodan kautta (9:13-21). On turhaa arvailla ja ennustella, miten sota lopultakin syttyy, se vain on varmaa, että se ennemmin tai myöhemmin syttyy. Itse ajattelen seuraavasti: Israelin valtion ja arabimaailman suhteet tulevat vielä uudelleen kärjistymään sodaksi (tai: sodiksi), jossa (tai: joissa) Israelin valtio selviytyy voittajaksi, vallaten todennäköisesti lisää historiallisia alueitaan, jotka muinoin ovat kuuluneet silloisiin valtakuntiin (Sak.12:2-9). Tämä aluevaltaus ulottuu lopulta todennäköisesti "Egyptin merenlahdesta Eufrat-virtaan saakka"(Jes.11:14-16).

Kun kolmas maailmansota sitten puhkeaa, sen raunioista nousee maailman johtoon uusi valtaryhmittymä, yhdistynyt Eurooppa, "Euroopan Yhdysvallat." Siinä Saksalla on oleva johtava asema, ja juutalaisvastaisuus pääsee jälleen valtaan (Dan.2:41-43, 7:7-8,19-25). Seuraava vaihe on antikristuksen nousu, ja hänen maailmanvaltansa syntyminen. Syttyy jälleen sota, ja tällä kertaa Israel kärsii tappion, ja jopa Jerusalem joutuu "pakanoiden tallattavaksi" (Sak. 14:1-2, Ilm.11:2). Näin onkin sitten tultu tämän maailmanajan lopputapahtumien pariin.

JULISTUS JUMALAN SALAISUUDEN TÄYTÄNTÖÖN KÄYMISESTÄ

Tämän jälkeen Johannes näki "erään toisen väkevän enkelin tulevan alas taivaasta" (10:1-11). Tällä enkelillä oli kädessään "avattu kirjanen." Enkeli seisoi maan ja meren päällä, ja kohotti oikean kätensä taivasta kohti, ja "vannoin hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti,...ettei enää ole oleva aikaa, vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasuunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille." Johanneksen tuli ottaa tämä avattu kirjanen enkelin kädestä, syödä se, ja jälleen profetoida "monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista." Jumalan salaisuus, jonka hän on ilmoittanut "hyvänä sanomana" eli evankeliumina profeetoille, tulee siis käymään täytäntöön seitsemännen pasuunan äänen kuuluessa. Profeetoille ilmoitetusta hyvästä sanomasta kirjoitti Paavalikin (Room.1:1-4), kertoessaan, kuinka hänet on lähetetty julistamaan "Jumalan evankeliumia...hänen Pojastansa." Tämän evankeliumin "Jumala on edeltä luvannut pro- feettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa." Saman kirjeensä lopussa (Room.16:25-26) Paavali kirjoitti "Kristuksen saarnassa ilmoitetusta salaisuudesta, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta, iankaikkisen Jumalan käskystä, tiettäväksi tehty kaikille kansoille, uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi." On ilmeistä, että profeetoille ilmoitettu salaisuus on evankeliumin salaisuus, ja sen sisältönä on Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Tämä evankeliumi on lähetetty kaikille kansoille, "uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi." Profeetoille ilmoitettuun Jumalan salaisuuteen kuului myös ilmoitus Jumalan tuomion täytäntöön käymisestä (5. Moos.32:39-43). Seitsemäs pasuuna on Ilmestyskirjan pasuunasarjan viimeinen pasuuna. Paavali kirjoitti Korinton kristityille "viimeisen pasuunan soimisesta: "Katso, minä sanon teille salaisuuden; emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmän räpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme"(1. Kor.15:51-54).

Ilmestyskirjan "Jumalan salaisuus" sekä "seitsemäs pasuuna" saattavat siis sisältää saman tapahtuman, kuin Paavalin "salaisuus" ja "vii- meinen pasuuna." Ilmestyskirjan seitsemäs pasuuna sisältää kuitenkin, paitsi "hyvän sanoman täytäntöön käymisen (10:7), myöskin kolmannen "voi-huudon" jumalattomille (8:13). Ennen kuin seitsemäs pasuuna soi, tulee kuudennen pasuunan paljastama näky "kahdesta Jumalan todistajasta" ensin toteutumaan.

KAKSI ÖLJYPUUTA JA LAMPUNJALKAA

Johannes sai tehtäväkseen mitata "Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat"(Ilm.11:1-2). n mahdollista, että tässä on kysymys seuraavanlaisesta allegorisesta sanomasta: Allegorisesti "pyhä kaupunki" tarkoittaa uuden Jerusalemin tulevia asukkaita, Jumalan seurakuntaa (Ilm.21:2,10). Jumalan "temppeli" on Kristuksen todellinen seurakunta, jota Uudessa testamen- tissa nimitetäänkin temppeliksi: 1.Kor.3:16-17, 2. Kor.6:16, Ef.2:19-22. Tämä Kristuksen seurakunta on universaalinen, maailmanlaajuinen. Kun temppelin ja alttarin mittaaminen sijoitetaan tässä Jerusalemiin, joka on vanhastaan juutalaisten "temppelikaupunki", halutaan tällä ilmoittaa, että nyt on kysymys "messiaanisista juutalaisista", juutalaiskristityistä Jerusalemissa. On myös mahdollista, että tässä on kysymys myös uudelleen rakennettavasta Jerusalemin temppelistä, jossa juutalaiskristittyjen "kumartaen rukoileminen" aivan konkreettisesti tulee tapahtumaan. Tämän temppelin juutalaiset tulisivat rakentamaan todennäköisesti nykyisen moskeijan paikalle. Aikamääre, jonka mukaan pakanat "tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentä kaksi kuukautta", viittaa joka tapauksessa todelliseen, antikristuksen ilmestymisen jälkeen tapahtuvaan Jerusalemin kaupungin valloitukseen (Sak.14:1-2). Mutta mitä tarkoitetaan temppelin ulkopuolella olevalla esikartanolla, joka Johanneksen käskettiin "heittää pois", ja olla sitä mittaamatta, koska "se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta." ? Uskon esikartanolla tarkoitettavan temppelipalvelukseen Jerusalemissa osallistuvia Kristukseen uskomattomia juutalaisia, jotka epäuskonsa tähden eivät vielä tässä vaiheessa kuulu Kristuksen seurakuntaan. Siksi tämä esikartano eli heidät "on annettu pakanakansoille", siten, että nämä pakanakansat tulevat valtaamaan Jerusalemin, ja näin päästään niihin tapahtumiin, joissa koko lihan mukainen Israel oksastetaan uudelleen omaan öljypuuhunsa. Tämän saa aikaan Jumalan "kahden todistajan" esiintyminen. Tämän jälkeen Johannes sai ilmoituksen "kahdesta odistajasta", jotka "säkkipukuihin puettuina" profetoivat "tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan"(Ilm.11:3-14).

Näistä todistajista ilmoitetaan, että he ovat "ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä." Sakariaan kirjan neljäs luku kuvaa "kultaisen lampunjalan", jossa oli "sen seitsemän lamppua." Lampunjalan "yläpuolella sen öljyastia", josta johti "seitsemän öljyputkea lamppuihin" Öljyastian ääressä, sen kummallakin puolella oli "kaksi öljypuuta." Öljypuissa oli "kaksi öljypuun terttua." Öljypuun tertut "vuodattivat sisästänsä öljynkultaa" kahteen kultaiseen putkeen, jotka johtivat öljyastiaan, josta taas öljy kulki seitsemää putkea pitkin lamppuihin.

Tämä lampunjalka kuvaa lihan mukaisen Israelin seurakuntaa. Lamppujen palamiseen tarvitaan öljyä, jota saadaan öljypuun tertuista, jotka ovat kahdessa öljypuussa. Näiksi öljypuiksi Ilmestyskirja esittää nämä "kaksi todistajaa." Näiden kahden öljypuun (jotka itsessään ovat myös kaksi lampunjalkaa) kautta lihan mukaisen Israelin kansan kultainen, seitsenlamppuinen lampunjalka saa öljyn, eli Pyhän Hengen valon, ja syttyy palamaan. Näiden kahden todistajan toiminta saa siis aikaan lihan mukaisen Israelin kansan kääntymyksen. Kun todistajat ovat lopettaneet todistamisensa, "on peto, se, joka nousee syvyydestä, käyvä sotaa heitä vastaan ja voittava heidät ja tappava heidät" (Ilm.11:7). Heidän (suuren maailmansodan jälkeinen) toimintansa kohtaa siis vastuksen "pedossa", joka siis jo heidän toiminta-aikanaan on noussut valtaan. (Pedon toiminnan kestoaika on sama kuin kahden todistajan 11:3, 13:5, ja tämä saattaa merkitä heidän toiminta-aikojensa rinnakkaisuutta, limittäisyyttä tai peräkkäisyyttä.) Jatkossa Johannekselle ilmoitetaan, kuinka pedon voittamien kahden todistajan ruumiit "viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi, ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin"(11:8). Herramme ristiinnaulittiin maallisessa Jerusalemissa, johon myös nimet "Sodoma"(Jes.1:10, Jer.23:14) sekä "Egypti" (Jer.44:24) viittaavat. Maallinen Jerusalem on siis "se suuri kaupunki", joka tappaa profeetat ja kivittää tykönsä lähetetyt (Matt.23:37), ja jossa myös Jeesus saattoi poismenonsa täytäntöön (Luuk.9:31, 13:33).

Kahden todistajan edeltä kirjoitettu "historia" ei pääty pedon voittoon, vaan "...kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät. Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille:`Nouskaa tänne.` Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät. Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenen osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä,ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunni- an"(Ilm.11:11-13). "Kunnian antaminen Jumalalle" on ilmaisu, millä tarkoitetaan parannuksen tekoa, kääntymystä.(Vertaa Ilm.16:9.)

Kunnian antaminen Jumalalle on myös lihan mukaisen Israelin uudelleen omaan öljypuuhunsa oksastamisen edellytys, ja tässä kuvataankin heidän kääntymystään näillä sanoilla. Tässä nyt öljy pääsee lamppuihin, ja lamput syttyvät palamaan. Tässä nyt annetaan "saatanan synagoogasta" valhejuutalaisia seurakunnalle (Ilm.3:9). Heidän kääntymyksensä ja armoihin ottamisensa merkitsee "elämää kuolleista", kuten Paavali kirjoitti (Room.11:15). Tämän jälkeen sanotaan (Ilm.11:14): "Toinen `voi` on mennyt; katso, kolmas `voi` tulee pian." Kolmas `voi` tulee seitsemännen pasuunan soidessa, mutta tämä seitsemäs pasuuna tuo myös soidessaan hyvän sanoman täytäntöön käymisen.

AIKA ON TULLUT

Tänä päivänä näemme Jeesuksen "kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi"(Hepr.2:9), vaikka "emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi" (Hepr.2:8). Uhrattuaan uhrin syntien edestä, hän on "ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi" (Hepr.10:12-13). Kun seitsemäs enkeli puhalsi pasuunaan (Ilm.11:15-19), kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: "Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti." Jumalan edessä istuvat vanhimmat rukoilivat Jumalaa, sanoen: "Me kiitämme sinua, Herra, Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen." Voiman ja hallituksen ottaja on Jumala, joka tekee näin, alistaakseen kaiken "Voidellullensa" eli Jeesuksen kuninkuuteen. Jatkossa (jae 18) vanhimmat selittävät, mitä on tulossa, sanoen:"...pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut." Varsinainen Jumalan vihan aika alkaa siis seitsemännen pasuunan soimisesta, ja tästä vihasta seurakunta on luvattu pelastaa ((1.Tes.1:10). Vanhimmat jatkavat, sanoen:"...ja tullut aika tuomita kuolleet, ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille, ja niille jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille." Palkanmaksusta tiedämme, että Jumalan palvelijain palkka maksetaan "vanhurskasten ylösnousemuksessa" (Luuk.14:14), joka tapahtuu Jeesuksen tulemuksessa (1.Tes.4:16-17). Jeesus sanoikin itse:"Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan" (Ilm.22:12).

VAIMO, POIKA JA KÄÄRME (Luku 12.)

Tämän jälkeen Johannes näki "suuren merkin taivaassa." Hän näki auringolla vaatetetun vaimon, joka oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan. Vaimolla oli jalkainsa alla kuu, ja kaksitoista tähteä seppeleenä päässään. Johannes näki myös "toisen merkin taivaassa." Hän näki suuren tulipunaisen lohikäärmeen, jolla oli seitsemän päätä, joissa kruunut, sekä seitsemän sarvea. Käärmeen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä. Tämä käärme seisoi vaimon edessä, nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. Kun vaimo synnytti poikalapsen (kreikaksi: "hyion, arsen," = pojan, miehen), se temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa tykö. Tämän jälkeen kerrotaan taivaallisesta sodasta, jossa Mikael enkeleineen soti lohikäärmettä ja hänen enkeleitään vastaan. Sodan seurauksena käärme enkeleineen heitettiin maan päälle, jossa se ajoi takaa vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt. Vaimolle annettiin suuren kotkan kaksi siipeä, joilla se lensi erämaahan, pois käärmeen näkyvistä, tuhanneksi kahdeksisadaksi kuudeksikymmeneksi päiväksi, eli ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Lohikäärme vihastui vaimoon, ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiään vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt, ja joilla on Jeesuksen todistus. Lohikäärme asettui seisomaan meren hiekalle.

Jo paratiisissa Jumala ennusti, kuinka "vaimon siemen" on polkeva rikki käärmeen pään (1.Moos.3:15). Vaimoksi, joka oli synnyttävä tämän luvatun siemenen, Jumala valitsi "lihan mukaisen Israelin" kansan (Room.9:5). Vaimon "aurinko, kuu ja kaksitoista tähteä" ovat tuttuja jo Joosefin unesta (1.Moos.37:9-10), jossa ne kuvaavat Jaakobia, Raakelia, sekä Israelin kansan kahtatoista kantaisää. Aurinkovaimo on siis lihan mukainen israelin kansakunta. Poikalapsi on "kaitseva kaikkia kansoja rautaisella valtikalla" (jae 5). Tämä lupaus on annettu Jeesusta tarkoittavana jo Psalmissa 2:9, ja Ilmestyskirja itse kuvaa Jeesusta (yksinään) rautaisella valtikalla kaitsijaksi (19:15). Jeesus lupaa kuitenkin tässä samaisessa Ilmestyskirjassa myös seurakunnalleen tämän samaisen kaitsemisvallan. Tässä vaiheessa sanoisin vain, että ylös Jumalan tykö temmattava poikalapsi on joko Jeesus itse tai hänen seurakuntaruumiinsa.

Entä, koska taivaallinen sota käytiin tai käydään? Sen seurauksenahan Saatana heitettiin maan päälle. Jeesuksen oma lausuma Johanneksen evankeliumin 12:31-32:ssa voidaan ymmärtää siten, että saatanan karkoittaminen taivaasta on jo menneisyyttä: "Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos." Saatana olisi siis tullut tämän mukaan heitetyksi alas taivaasta sen seurauksena, että Jeesus täytti sovitustyönsä, ja otettiin ylös taivaaseen. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen tulkinta, sillä Daniel 12:1-2 antaa ymmärtää, että "Mikael nousee" lopunajan ahdistuksen aikana, ja Jesaja 24:21 kertoo, että "Sinä päivänä (Herran päivänä) Herra kostaa korkeuden sotajoukoille korkeudessa", mikä viittaa taivaalliseen sotaan. Ilmestyskirjan poikalapsitekstin selvänä lähdetekstinä on Jesaja 66:6-13, erikoisesti jakeet 7-8. Jakeessa 7 esiintyy Septuagintassa sama ilmaisu: "arsen" = mies, miespuolinen, kun taas jakeessa 8 puhutaan lapsista (ta paidia) monikossa. Näyttää siis ilmeiseltä, ettei kysymyksessä ole pelkästään poikalapsi-Jeesus, vaan poikalapsi-seurakunta, kollektiivinen Kristuksen ruumis. Jakeessa 8 kysytäänkin: "Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa?" Voitaisiin myös ajatella, että, joka syntyy ennen tuskia, on Kristus itse, ja , jotka syntyvät synnyttäjän kivuilla, ovat Kristuksen ruumis seurakuntana.

Toisaalta on ilmeistä, että ylöstemmatulla "lapsella" tarkoitetaan Ilmestyskirjassa yksinomaan Messiasta, Kristusta, koska poikalapsen kollektiivinen osa, seurakunta, kuvataan tempauksen jälkeenkin vielä maan päällä olevaksi. Näin siitäkin huolimatta, että Ilmestyskirjassa kuvataan synnytys kipuja tuntien.

Vaikka teksti näyttää osoittavan, että taivaallinen sota syttyi välittömästi poikalapsen syntymän ja ylöstempaamisen jälkeen, jota myös välittömästi seurasi lohikäärmejoukkion taivaasta karkoitus, lopunajan "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" ei silti alkanut välittömästi. Kuten Danielin kirjan 9:n luvun 69 ja 70 vuosiviikon väliin jää ajanjakso, jolloin lihan mukaisen Israelin kansan ajan-kello on aivankuin pysähtynyt, samoin tässäkin: Teksti näyttää poikalapsen ylösotosta ja enkelisodasta siirtyvän välittömästi "aikaan, kahteen aikaan ja puoleen aikaan", siihen aikaan, jolloin "pelastetaan sinun kansasi, kaikki jotka kirjan kirjoitetut ovat"- (Dan.12:1). Maan päälle heitetyn lohikäärmeen vaimon takaa-ajon seurauksena vaimolle annetaan "suuren kotkan kaksi siipeä" joilla vaimo lentää "kansojen erämaahan"(Hes.20:34-40) elätettäväksi 1260 päivää poissa käärmeen näkyvistä. Tämä tapahtuu kuitenkin vasta, kun merestä nousee "peto", jolle maan päälle heitetty lohikäärme antaa "voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan"(13:1-2) Kotkan siivet ovat vaimolle jo ennestään tutut Faaraon vainon ajoista (Ilm.12:6,14-16 = 2. Moos.19:4). Lohikäärmeen maan päälle heitto tapahtui siis Jeesuksen taivaaseen oton jälkeen, ja se johtaa lopulta pedon nousuun, jolloin vaimo puolestaan pakenee erämaahan. Elämme mielestäni parhaillaan tätä väliaikaa, Jeesuksen taivaaseen oton ja pedon nousun väliä, jolloin lohikäärme on jo heitetty maan päälle, valmistelemaan pedon nousua. Kun vaimo viedään pois käärmeen näkyvistä, pedon nousun edellä, se löytää toisen vihan kohteen. Se lähtee käymään sotaa "vaimon muita jälkeläisiä vastaan" (12:17).

Alkukieli puhuu sodasta "Muiden kanssa hänen siemenestään" (meta toon loipoon tuu spermatos autees), jolloin "siemen" (spermatos) on yksikössä. Vaimo siis synnytti vain yhden siemenen, johon sisältyy ylöstemmatun Jeesuksen Kristuksen lisäksi myös muita, eli tänne jäljelle jääneitä. Nämä "pitävät Jumalan käskyt", ja heillä on "Jeesuksen todistus", joka on "profetian Henki" (19:10) Nämä ovat Kristuksen seurakunta, joka myös on syntynyt vaimosta, sillä kirjoitettu on:"...pelastus on juutalaisista"(Joh.4:22).

Toinenkin tulkinta on silti kyllä mahdollinen. Sen mukaan ylös temmattava poikalapsi ei tarkoittaisikaan Jeesusta, vaan seurakuntaa. Syntyminen kuvaisi tällöin muuttumista taivaalliseen olotilaan, joka on edellytyksenä ylöstempaamukselle. Tällöin sota taivaassa syttyisi vasta seurakunnan ylösoton jälkeen, jolloin "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" alkaisivat välittömästi Saatanan maan päälle heittämisen jälkeen. Vaimon siemenen jäljelle jääneet tarkoittaisivat tällöin kristittyjä, jotka eivät olleet ylösottoon valmiit. He olisivat niitä, jotka "joutuvat vahinkoon", jääden "palkkaa", eli "ylös kutsun voittopalkintoa" vaille (1. Kor.3:14-15, Fil.3:14), vaikka itse pelastuvatkin "ikään kuin tulen läpi." Tällöin Ilmestyskirja "Jeesuksen Kristuksen paljastuksena"(1:1), sisältäisi sellaista uutta ilmoitusta, joka merkitsisi muutosta, verrattuna aikaisemmin opetettuun. Tällöin Jeesuksen tulemus olisi todellakin kaksivaiheinen, ja vaiheiden välillä kuluisi enemmän aikaa, kuin "salaman leimahtamisen" kesto (Matt.24:27).

Tätä tulkintaa ei ole kuitenkaan oikein sisällyttää Paavalin kirjoituksiin, sillä olemmehan jo nähneet, ettei sitä niistä löydy. Tämä vaihtoehtoinen tulkinta edellyttäisi myös seurakunnan ylösottoa ennen Ilmestyskirjan petojen (luku 13) ilmestymistä. Seurakunnan ylösotto saisi aikaan sodan taivaassa, jonka jälkeen lohikäärme heitettäisiin maan päälle, ja saisi aikaan petojen nousun.

Tämä tulkinta on kuitenkin selvässä ristiriidassa sen kanssa, mitä Paavali tessalonikalaiskirjeissään opettaa, kuten jo olemme nähneet. Kun laittomuuden ihmisen ilmestyminen toteutuu (joka on toinen Ilmestyskirjan pedoista) se on seurakunnalle ainoa varma merkki Jeesuksen tulemuksen läheisyydestä, sekä Paavalin (2.Tes.2:1-5) että Johanneksen mukaan. On näin olen vaikea uskoa Ilmestyskirjan sisältävän tässä asiassa sellaista uutta ilmoitusta, joka kääntäisi asian päälaelleen. Tästä syystäkin pidän todennäköisempänä tulkintaa, jonka mukaan Ilmestyskirja siirtyy poikalapsi-kuvauksessaan Jeesuksen taivaaseen otosta suoraan lopun aikaan.

KAKSI PETOA

Kun lohikäärme oli asettunut meren hiekalle seisomaan (12:18), Johannes näki tämän jälkeen pedon nousevan merestä (13:1-10). Peto oli näöltään leobardin, karhun, ja leijonan sekoitus. Sillä oli myös seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sarvissa kruunut (Lohikäärmeellä on kruunut seitsemässä päässään kussakin, ei sarvissa: 12:3). Yksi pedon päistä oli ikäänkuin kuoliaaksi haavoitettu, mutta haava parani. Koko maa seurasi ihmetellen petoa, ja se valtaan annettiin kaikki sukukunnat, kielet, kansat ja kansanheimot. Kaikki elämän kirjaan kirjoittamattomat maan päällä asuvaiset kumartavat sitä. Se käy sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät. Pyhien kärsivällisyyttä ja uskoa kysytään, pedon vainotessa heitä. Tässä näyssä pedon nousemisesta on kyseessä sama peto, josta jo mainittiin kuudennen enkelin pasuunaan puhaltamisen paljastamissa tapahtumissa (Ilm.11:7). Pedon toiminta-aika on saman pituinen kuin kahden todistajan todistamisen aika (13.5), mutta näiden aikojen ei tarvitse välttämättä olla peräkkäisiä, vaan ne ovat varmuudella limittäisiä, ehkäpä jopa rinnakkaisia. Kun todistajat lopettavat todistamisensa, juuri tämä peto käy sotaa heitä vastaan, ja voittaa heidät (11:3-7). Kuudennen enkelin pasuunan puhaltaminen sisälsi myös näyn suuresta maailmansodasta (9:13-21). Maailmansodan raunioista nousee johtavaksi maailmanvallaksi ensin yhdistynyt Eurooppa, sitten tämä peto saa vallan. Tällä pedolla on seitsemän päätä, joista yksi oli saanut kuolinhaavan, mutta se parani. Sillä on myös kymmenen sarvea. Ero lohikäärmeen ja tämän pedon välillä on ainoastaan siinä, että kun lohikäärmeellä oli kruunut (tai: kuninkaalliset seppeleet) vain päissään, ei sarvissaan, pedolla mainitaan kruunut (tai: kuninkaalliset seppeleet) olevan vain sarvissaan, ei päissään.

Entä, mitä nämä päät ja sarvet merkitsevät? Johannes sai myöhemmin selityksen pedon "salaisuuteen"(Ilm.17:7-12). Pedosta selitettiin, että se "on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitettu elämän kirjaan hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouse va" (jae 8). Selitys ilmeisesti tarkoittaa, että tämä peto oli ollut ennen Johanneksen aikaa. Johanneksen aikana sitä ei enää ollut, mutta se oli uudelleen tuleva. Kun peto sitten ilmestyy, niin sen aikaiset ihmiset ihmettelevät sen uudelleen ilmestymistä. Jatkon selitys pedon päistä on niin tärkeä, että lienee syytä jäsennellä sen käännös, kreikankielistä alkutekstiä avuksi käyttäen (17:9 -12);

"Tässä kysytään älyä (siltä) jolla on viisautta. Nämä seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, (siellä) jossa nainen istuu niiden päällä. Ja ne ovat seitsemän kuningasta. Viisi on kaatunut, yksi on (nyt), toinen ei (ole) vielä tullut, ja kun hän tulee, (vain) vähän aikaa hänen tulee pysyä. Ja (tämä) peto joka oli ja joka ei ole, on itse myös kahdeksas, ja on (yksi?) seitsemästä, ja menee tuhoon. Ja (nämä) kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät (ole) vielä saaneet valtakuntaa, mutta tulevat saamaan kuninkuuden yhdeksi hetkeksi sen pedon kanssa."

Ensiksikin, vaikka puhutaan kuninkaista, ilmeisesti tarkoitetaan erillisiä valtakuntia, jolloin kullakin kuninkaalla on oma valtakuntansa (17:12). Kun kuninkaista oli viisi kaatunut, tarkoittaa se, että viisi määrättyä valtakuntaa oli kukistunut menneisyydessä. Kun yksi on nyt, tällä ilmeisesti tarkoitetaan Rooman valtakuntaa, kaikkine eri vaiheineen, keisareineen ja kuninkaineen. Toinen (jolla tarkoitetaan tässä vain järjestyksessä yhtä seitsemästä, s.o. viimeistä),joka ei ole vielä tullut, ja joka pysyy vain vähän aikaa, on valtakunta, jolla on määrätty yhteinen pedon piirre muitten kanssa. Kun tämä varsinainen pääpeto josta on puhe, on ollut ennen Johanneksen aikaa, mutta jota ei ollut Johanneksen aikana, mutta joka on jälleen tuleva olemaan Johanneksen ajan jälkeen, ja joka lisäksi on koko seitsensarjan jälkeinen kahdeksas, täytyy sen olla joku niistä viidestä, ennen Johanneksen aikaa kaatuneista. Ilmaisu: "yksi seitsemästä" on tulkintaa (joskin oikeaa), sillä alkukielessä ei ole sanaa yksi (= mia, he kefalee = "pää"-sanaa vastaamassa), vaan vain "ek"-prepositio, jolla on ela- tiivinen (ulosvievä) merkitys.

Selityksen lähtökohdaksi on otettava lohikäärmeen vaino aurinkovaimoa kohtaan. Tämä vaimo tulisi synnyttämään luvatun poikalapsen, ja sen synnytyksen käärme halusi estää, ja kun ei siihen kyennyt, halusi niellä syntyneen. Aurinkovaimo onkin, kuten jo on todettu, Israelin kansa, Messias-Kristuksen synnyttäjä. Pedon päät ovat niitä valtakuntia historiassa, joiden kautta saatana on läpi aikojen yrittänyt tuhota tämän kansan. Mielestäni ensimmäinen pää kuvaa Egyptiä, jossa saatana koetti Faaraon kautta tuhota Israelin kansan. Toinen pää kuvaa Assyriaa, jonka kautta kymmenen sukukuntaa vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Kolmas pää on Baabel, jonka kautta Jerusalemin asukkaat sekä Juudan sukukunta vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Neljäs pää olisi Meedo-Persia, jonka aikana Raamattu kertoo Haamanin yrittäneen tuhota Israelin kansan, mutta tuli Jumalan varjeluksesta estetyksi Esterin ja Mordokain kautta. Viides pää kuvaa Kreikka-Makedoniaa, josta nousi Antiokus Epifanes, joka vainosi juutalaisia, häpäisi Jumalan pyhäkön, ja asetti hävityksen kauhistuksen Jumalan alttarille (1. Makk.1:57, 3:45). Kuudes pää, pää joka oli Johanneksen aikana (yksi on), on tietysti Rooma, jonka raatelevista pedon otteista aurinkovaimoa kohtaan historiassa on lukuisia muistomerkkejä. Seitsemännellä päällä, jonka tuli pysyä vain vähän aikaa, saatettiin ennustaa jopa Hitlerin Saksaa, jonka kuusimiljoonainen juutalaiskansan murha on vielä tuoreessa muistissa. Kahdeksas pää on sitten se antikristuksen valtakunta, joka tulevaisuudessa on vainoava kristinuskoon kääntyvää Israelin kansaa, kuten muitakin kristittyjä ennennäkemättömällä raivolla. Kun pedon päistä yksi pää parantui kuolinhaavastaan, merkitsee se mielestäni samaa, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan sen olevan "yksi seitsemästä", eli asiallisesti "yksi viidestä." Nämä viisi ovat Egypti, Assyria, Baabel, Meedo-persia ja Kreikka-Makedonia, joista siis joku tulee näyttelemään toisenkin näytöksen maailmanhistorian peto-roolissa.

Pedon "leobardin näköisyys, ikäänkuin karhun jalat, sekä niinkuin leijonan kita", viittaavat eläimiin jotka ovat maailmanhistorian petovaltioina jo tuttuja Danielin näystä (Ilm.13:2 = Dan. 7:1-6) Danielin näyssä leijona kuvasi Baabelia, karhu Meedo-Persiaa, ja pantteri Kreikka-Makedoniaa. Lopunajan petovaltio tulee olemaan näiden kolmen sekoitus, joten "viidestä kaatuneesta päästä", joista yksi näyttelee pääosaa vielä toisenkin kerran, voimme pudottaa toisestakin päästä kaksi ensimmäistä pois. Pedon kymmenen sarvea (Ilm.17:12) ovat pedon lopunaikaisen toiminta-ajan alikuninkaita, jotka "antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät." Maailmaan ei siis tarvitse välttämättä syntyä koko maailman kattavaa yhtä hallintoa.

Voimme vielä tarkentaa kuvaa toistakin tietä. Danielin kirjan seitsemännen luvun neljännen pedon historia on lyhyesti esittäen seuraava (Dan,7:7-8,11-12,19-27): Neljäs peto kuvaa Rooman maailmanvaltaa, joka hajosi kansainvaelluksen myrskyissä, ja jonka myöhempää vaihetta edustaa tämän Danielin luvun "kymmenen sarvea", joilla tarkoitetaan Rooman maailmanvallasta nousseita kuninkaita eli valtakuntia. Kymmenen sarven "keskeltä" nousee sitten "pieni sarvi", joka "alentaa" kolme edellisistä kymmenestä. Tämän "pienen sarven" Danielin kirjassa ennustetut edesottamukset ovat samoja, joista Ilmestyskirja toistamiseen ennustaa (Dan.7:8, 23-27, Ilm.1- 3:1-10).

Johannes näki myös toisen pedon nousevan maasta (13:11-18). Tällä pedolla oli kaksi sarvea "niinkuin karitsan sarvet", mutta se "puhui niinkuin lohikäärme." Sarvet ja maasta nouseminen kuvaavat tämän pedon nousemista kirkollisen elämän rauhallisemmalta puolelta, vastakohtana poliittisen elämän myrskyjen meri, josta ensimmäinen peto nousee. Ilmeistä on, että tämä peto on uskonnollinen johtaja, väärä profeetta, joka käyttää ensimmäisen pedon valtaa, ja villitsee maan päällä asuvaiset "niillä ihmeillä, joita sen sallitaan tehdä." Hänen toimintansa tarkoituksena on saada kaikki ihmiset palvomaan ja kumartamaan ensimmäistä petoa. Antikristukseksi on tulkittu kummatkin näistä pedoista, mutta hän voi olla vain toinen niistä. Mutta kumpi? Omana käsityksenäni sanoisin, että pidän ensimmäistä petoa Paavalin "laittomuuden ihmisen" vastineena, joka ilmeisesti on taas vastine Johanneksen antikristukselle.

...................

Myöskään tulkinta, jonka mukaan "karitsansarvista petoa" pidetään antikristuksena, ei ole perusteeton. Johannes kirjoittaa, että antikristukset ovat "meistä lähteneet" (1. Joh.2:19), siis kristilliseltä pohjalta. Myös Paavalin kuvaus kaikella vääryyden viettelyksellä tulevasta, tunnustekoja tekevästä quot;laittomasta",sopii hyvin karitsansarviseen petoon. Hän se juuri toimii eksyttäjänä niiden ihmeiden välityksellä, joita hänen sallitaan tehdä. Sekin saattaa olla mahdollista, että Paavalin laittomuuden ihminen on kokonaan eri hahmo kuin Johanneksen antikristus. Tällöin Ilmestyskirjan ensimmäinen peto vastaisi Paavalin laittomuuden ihmistä, ja toinen peto Johanneksen antikristusta.

...................

Ratkaisevaa on, että palvonnan kohteena Ilmestyskirjassa on juuri ensimmäinen peto, ja toinen peto toimii, saadakseen ihmiset kumartamaan ensimmäistä petoa. Koska Paavalin "laittomuuden ihminen" korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan (2. Tes.2:4-12), täytyy hänen olla Ilmestyskirjan ensimmäinen peto, joka myöskin on palvonnan kohteena. http://koti.mbnet.fi/rape1941/ilmesty3.htm

Jatkuu: ”http://koti.mbnet.fi/rape1941/ilmesty3.htm”

Raimo Poutiainen