HERRAMME TULEMUKSEN AIKA ILMESTYSKIRJAN VALOSSA

JOHDANNOKSI

Kun nyt uskaltaudun Johanneksen Ilmestyskirjan tutkisteluni tuloksena tähän tämän kirjan osittaiseen selittämisen yritykseeni, olen syvästi tietoinen tehtävän vaikeudesta. Ilmestyskirjan eskatologiaa on mahdotonta ymmärtää ja tulkita oikein, jos muut Raamatun kirjat eivät ole tulkitsijalle tuttuja. Siksi selvästi Ilmestyskirjan kuvat pohjautuvat sekä Vanhan että Uuden testamentin eri tekstien yksityiskohtiin.

Lisäksi ensin on muista Raamatun kirjoista saatava varmuus siihen, mitä vastataan seuraaviin kysymyksiin:

Mikä on "Jumalan Israel?".

Mikä on "lihan mukaisen Israelin" asema Ut:n valossa?

Keitä koskevat Vanhan testamentin lupaukset?

Keitä ovat "valitut?"

Mitä tuo tullessaan "Herran päivä.?"

Mitä sisältää "suuri ahdistus?"

Kumpi tulee ensin, Kristus vai antikristus?

Onko Kristuksen tulemus seurakuntaa ylösottamaan salainen vai julkinen tapahtuma?

Keitä ovat "pyhät" jotka tulevat Kristuksen kanssa?

Jos näihin esittämiini kysymyksiin on löydettävissä selvät vastaukset, on Ilmestyskirjakin tulkittava siten, ettei tulkinta ole ristiriidassa näiden vastauksien kanssa.

Kuten otsikkokin ilmoittaa, mielenkiintoni kohteena on ennen kaikkea se, mitä Ilmestyskirja ilmoittaa Herramme tulemuksesta. Siksi en pyri selittämään koko kirjaa jae jakeelta, vaan ainoastaan aihetta koskevat kohdat.

Heti alkajaisiksi onkin kosketeltava kysymystä, jolle annan alaotsikoksi nimen: ERÄS EKSYTYKSEN MUOTO.

Puhuessaan opetuslapsilleen tulemustaan ennakoivista merkeistä, Jeesus varoitti heitä vakavasti myös eksytyksestä, sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni, sanoen:`Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta" (Matt.24:4-5).

Markuksen mukaan varoitus kuuluu: "Monta tulee minun nimessäni, sanoen: `Minä se olen', ja he eksyttävät monta"(13:6).

Edellä lainatuissa jakeissa on varoitus väärien messiaitten esiintymisestä. Luukkaan mukaan Herramme varoitti myös toisenlaatuisesta eksytyksestä samassa yhteydessä: "Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni, sanoen: `Minä olen se' ja: `Aika on lähellä', mutta älkää menkö heidän perässään" (21:8).

Kristuksina itseään pitävistä Jeesus siis varoitti kaikkien kolmen mukaan, mutta Luukkaan mukaan hän varoitti niistäkin, jotka Jeesuksen nimessä esiintyen väittävät ajan olevan lähellä. Jeesus varoitti, ettei saa mennä heidän peräänsä.

Harvoin ovatkaan kristityt lähteneet seuraamaan vääriä messiaita, sillä tietäväthän he, tai ainakin heidän tulisi tietää, missä heidän Herransa tällä hetkellä on, ja mistä häntä odottaa. Sen sijaan sellaisten perään, jotka Jeesuksen nimessä esiintyen ovat hokeneet ajan olevan lähellä, on vuosisatojen kuluessa saatu kristityt toistuvasti ja joukolla lähtemään.

Jo apostoli Paavalin aikana eräisiin tarttui eksytys "Herran päivän käsillä olosta", josta syystä Paavali kirjoitti, ettei Jeesus suinkaan tule, eikä seurakunta kokoonnu hänen luokseen, ennen kuin luopumus edellä tapahtuisi ja laittomuuden ihminen edellä ilmestyisi (2. Tes.2:1-5).

Kristillisen aikakauden historian aikana on toistuvasti ennustettu Herran tulemuksen pikaista toteutumista. Nämä ennustukset ovat kerta toisensa jälkeen johtaneet niihin uskoneet pettymykseen. Kerta toisensa jälkeen jotkut ovat olleet näkemässä, että kaikki Jeesuksen toista tulemusta ennakoivat ajan merkit ovat täyttyneet, ja kuitenkaan Jeesus ei ole tullut. Miksi? Ilmeisen selvästi siksi, että nämä näkemykset merkkien täyttymisestä ovat olleet irti Kirjoitusten todellisesta ennustussisällöstä. Jeesus ei ole tullut juuri siksi, että kaikki hänen tulemustaan ennustusten mukaan edeltävät tapahtumat eivät todellisuudessa ole suinkaan täyttyneet.

Meidänkin päivinämme on oikein muotiasia puhua kristittyjen kesken Herran pikaisesta tulosta. Pidetään oikean hengellisyyden merkkinä hokea: "Jeesus tulee pian." Joka ei Raamatun sanan tuntevana yhdy tähän hokemiseen hän saa oitis kokea, kuinka häntä pidetään "pahana palvelijana, joka sanoo: `Minun Herrani tulo viipyy`" (Matt.24:48). On kuitenkin täysin raitista ja oikeaa suhtautua varauksin näiden hokijoiden varmuuteen Herran pikaisen tulon läheisyydestä, koska heillä ei ole mitään todellisia raamatullisia perusteita hokemisensa tueksi. On aivan eri asia todeta asioiden kehittyminen eri yksityiskohdissa Herran tuloa lähemmäksi, kuin väittää kaikkien ennustettujen tulemusta edeltävien tapahtumien jo käyneen toteen.

Luin tässä läheisessä menneisyydessä muutaman Kreikasta tuomani kirjan, jossa ortodoksiset teologit ottivat kantaa läntisen kristikunnan protestanttien nostattamaan hälyyn Herran tulon läheisyydestä. Kirjoissa todettiin, kuinka paljon villiintynyttä tulkintaa on noussut siitä syystä, ettei lännen protestanteilla ole pyhää perinnettä eli kirkkoisien tulkintapohjaa selityksiensä pohjaksi. Merkeistä puheen ollen, kirjoissa todettiin, kuinka useimpien merkkien on tulkittu toistuvasti toteutuneen historian aikana. On kuitenkin kaksi merkkiä, jotka eivät ole vielä toteutuneet, ja joiden kuitenkin tulee toteutua ennen Herran tuloa. Nämä merkit ovat: 1) Lihan mukaisen Israelin kansan ennustettu kääntyminen kansakuntana kristinuskoon, ja 2) antikristus-maailmanvaltiaan ilmestyminen. Nämä merkit ovat ainoat varmat Herran tulemusta ennakoivat merkit. Vasta sitten kun nämäkin ovat täyttyneet, voidaan oikeutetusti puhua kaikkien tulemusta ennakoivien merkkien toteutumisesta, ja olla varmoja Herran tulon läheisyydestä. Tämä oli ortodoksiteologien kirjoissaan esittämä kanta, ja olen myös itse vakuuttunut tämän kannan oikeutuksesta, sillä olen itse omissa tutkisteluissani tullut aivan samaan tulokseen. Mutta käykäämme nyt varsinaiseen asiaan eli Ilmestyskirjan tutkisteluun.

"KATSO, HÄN TULEE..."

Ensimmäisen luvun seitsemännessä jakeessa on voimakas ilmaisu Herramme toisesta tulemuksesta: "Iduu erkhetai meta toon nefeoon, kai opsetai auton paas ofthalmos kai hoitones auton eksekenteesan, kai kopsontai ep auton paasai hai fylai tees gees. nai, ameen." = "Katso, hän tulee kanssa pilvien, ja tulee näkemään hänet jokainen silmä ja jotka hänet lävistivät, ja tulevat valittamaan hänen tähtensä kaikki sukukunnat maan. Totisesti, amen."

"Hän tulee pilvissä", siis samalla tavalla kuin hän menikin taivaaseen (Apt.1:9-11). Hänet kohotettiin ylös oppilaittensa nähden, ja "...pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään." Valkeavaatteiset enkelit vakuuttivat oppilaille, kuinka "...tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." Hän tulee siis julkisesti, nähtävällä tavalla, pilvissä. Ainoa ero menon ja tulon välillä on, että hänen mennessään häntä katselivat vain hänen opetuslapsensa, mutta kun hän tulee takaisin, niin kaikki silmät saavat hänet nähdä." Myös juutalaiset tulevat näkemään hänet samassa yhteydessä, sillä heitähän tarkoitetaan "niillä, jotka hänet lävistivät."

Profeetallinen sana osoittaa (Sak.12: 10) "hänet lävistäneillä" tarkoitettavan Daavidin huonekuntaa ja Jerusalemin asukkaita, siis juutalaisia. Itse teksti (Sak.12:10) ennustaa, kuinka Jumala vuodattaa armon ja rukouksen hengen Jerusalemin asukkaiden ja Daavidin huonekunnan ylle. Tämän seurauksesta he kohottavat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet. He surevat häntä ja valittavat hänen tähtensä kuten ainokaista poikaa ja esikoista murehditaan. Tämä ennustus ja sen toteutuminen merkitsevät juutalaisten kääntymistä Jeesukseen uskoviksi. Tämä onkin Jeesuksen tulemisen edellytys, kuten hän itse sanoi Jerusalemin asukkaille (Matt.23:37-39): "Tästedes te ette näe minua ennen kuin sanotte: `Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.`"

Tämän jakeen (Ilm.1:7) profetialla on kaksimerkityksellinen toteutuminen. Tekstin verbimuoto joka on käännetty "valittamiseksi" merkitsee oikeastaan "rintoihinsa lyömällä valittamista", ja "kaikilla maan sukukunnilla / heimoilla" saatetaan tekstiyhteyden perusteella tarkoittaa Israelin kansan heimoja (Ilm.1:7, Sak.12:10-14). Tällöin on siis kyseessä juutalaisten kääntymys kansakuntana kristillisyyteen, ja tämä puoli on varmasti jakeen merkityksessä mukana. Toista puolta kuvaa sattuvasti uuden käännösehdotuksen teksti: "Hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat." Ei siis olisi enää kysymys pelkästään Israelin kansasta, vaan kaikista maailman kansoista, ja tätä merkitsemään jo Herramme laajensi tekstin merkityksen (Matt.24:30-31, Mark. 13:26-27): Kun "...Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat, ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin."

Markuksen mukaan Herramme sanoi, että juuri "silloin" kun he näkevät hänen tulevan pilvissä, "silloin" hän myös lähettää enkelinsä kokoamaan "valittunsa" eli kristityt.

Ilmestyskirjan 1:7 puhuu siis selvästi samasta tulemustapahtumasta kuin Matteus ja Markuskin, mainiten, kuinka myös uskosta osattomat näkevät hänen tulemuksensa, ja vaikeroitsevat / parkuvat sen tähden. Matteus ja Markus osoittavat kuitenkin Herramme opettaneen, kuinka "valitut" eli kristityt kootaan enkelien avulla Herran tykö juuri tässä samaisessa tulemuksessa, joka on kaikille näkyvä ja julkinen. Kun tämä tapahtuu, silloin Israelin kansakin kuuluu jo taas "valittujen" joukkoon, koska heidät on tällöin jo uskon kautta istutettu takaisin omaan jaloon öljypuuhunsa, kuten jatkossa tulemme näkemään.

Valitettavaa sekaannusta saa aikaan Raamatun tekstien valossa kestämätön uusi tulkinta, joka on löytävinään Kirjoituksista Herramme salaisen tulemuksen vaiheen. Tämä vaihe olisi maailmalle salainen tapahtuma, ja koskisi vain Kristuksen omia. Lisäksi tämän salaisen tulemuksen vaiheen oletetaan toteutuvan jo ennen antikristuksen ilmestymistä, joten ylösotettava seurakunta ei edes varsinaisesti joutuisi kokemaan ollenkaan "laittoman" aikaa.

.(Noin vuoden 1830 vaiheilla eräs nainen sai lontoolaisen pastori Edward Irvingin seurakunnassa profetian joka otettiin vastaan Jumalan lmoituksena, ja jonka mukaisesti alettiin sitten Raamattuakin tulkitsemaan. Tätä uutta kristikunnan historiassa nyt ensi kerran esiintynyttä tulkintaa julisti innokkaasti Plymouthin veljiin kuuluva pastori J. N. Darby, ja kirjallisesti sitä yhtä innokkaasti levitti William Kelly. Raamatun tekstit selitettiin tämän profetian sisällön mukaisesti, ottamatta huomioon, mitä itse teksti selvästi sanoo. Tämä käsitys on levinnyt laajalle kristikunnan keskuuteen, ja sen mukaan Jeesuksen tulemuksen ensimmäinen vaihe on muka salainen tapahtuma, joka koskee vain seurakunnan noutoa pois maailmasta. Tämän vaiheen tiedostaisivat vain ylösotosta osalliset, kun taas julkisesta tulosta puhuvat Raamatun kohdat koskisivat tulemuksen toista vaihetta. Kun tässä toisessa vaiheessa puhutaan selvästi "valituista", nämä eivät olisikaan itse armonajan seurakunta, vaan joitakin muita jälkeenpäin pelastuvia. Yleensä "valitut" tämän käsityksen kannattajien taholta tulkitaan juutalaisiksi.)

Edellä esitetystä käsityksestä on ensiksikin sanottava, että se näyttää olevan täysin mielikuvituksen tuote, jolle Raamatun tekstit eivät anna mitään todellista tukea. Tähän käsitykseen kuuluu yleensä myös olettamus, jonka mukaan Herra noutaa seurakuntansa pois maailmasta ennen antikristuksen ilmestymistä, ja tästä syystä Herra voi tulla milloin vain, millä hetkellä tahansa. Nämäkin olettamukset ovat taaskin täysin päinvastaista sille opetukselle, mitä apostoli Paavali 2. Tess. 2:1-4:ssä tästä asiasta antaa.

Meidän Herramme mainitsemat "valitut" eivät ensinnäkään ole juutalaisia, vaan nimenomaan kristittyjä. Vt:n aikana Israelin kansaa tosin nimitettiin "valituksi kansaksi" ja "valituiksi", sekä "pappien kuningaskunnaksi" että "Aabrahamin siemeneksi" ( 2. Moos.19:5-6, 5. Moos.7:6-8, 1. Aikak.16:13, Ps.105:6, Jes.65:9). Apostolit kuitenkin tulkitsivat edellä mainittujen nimitysten kuuluvan Ut:n aikana Kristuksen seurakunnalle (Gal.3:28-29, 1. Piet.2:9-10, jne.) Vaikka lihan mukainen Israel onkin "...valinnan kannalta...rakastettuja isien tähden"(Room.11:28), he eivät kuitenkaan ole niitä, joita "valituilla" Ut:n aikana tarkoitetaan. Heidän suhteensa valittuihin käy ilmi Paavalin maininnasta:"...mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet, muut ovat paatuneet"(Room.11:7). Tässä tekstissä Paavali tarkoittaa "valituilla" uskovia, Kristuksen seurakunnan jäseniä, jotka siis juutalaisten joukosta olivat tulleet Kristukseen uskoviksi.

Myös meidän Herramme omasta opetuksesta käy ilmi, että valituilla tarkoitetaan nimenomaan vain armonajan uskovien seurakuntaa, eli Kristuksen ekkleesiaa ( Mark.13:22-23, Luuk.8:7-8, Joh.15:16,19).Uusi testamentti puhuukin kaikkialla kristityistä juuri valittuina. Heidät on Kristuksessa valittu jo ennen maailman perustamista (Ef.1:4) pelastukseen (1. Tes.1:4-6, 2. Tess.2:13), johon Jumala valitsi maailman tyhmät, heikot, halpasukuiset ja köyhät (1.Kor.1- :26-31, Jaak.2:5). Heidät on valittu Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen, ja hänen verellänsä vihmottaviksi ( 1.Piet.1:1-2), joiden tulee tehdä kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi (2.Piet.1:10). He ovat Jumalan valituita ja rakkaita, jotka omistavat "Jumalan valittujen uskon"(Kol.3:12, Tiit.1:1). Ei siis todellakaan ole epäselvää, keitä valituilla tarkoitetaan. Jos tämä nimitys sovelletaan joihinkin muihin kuin armonajan seurakuntaan, silloin tehdään väkivaltaa Raamatun teksteille.

Apostoli Paavali ei tuntenut oppia Herran salaisesta tulemuksesta. Paavali päinvastoin kertoi Jeesuksen kokoavan seurakuntansa luokseen juuri julkisessa tulemuksessa, eli silloin, kun "...Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä", jolloin hän myös (samassa yhteydessä) "...kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa, eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille (2. Tess.1:6-10). Kun Herra siis tulee antamaan seurakunnalleen levon, hän "...ilmestyy taivaasta ...enkeliensä kanssa,..." Juuri enkeleitä ovatkin ne "pyhät" jotka "tulevat Herran kanssa", ja jotka monesti tulkitaan väärin seurakunnan ihmisjäseniksi. Sak.14:5, 1.Tes.3:12-13, 5.Moos.33:1-3, Job.15:14-16, Juuda 14-15, Ilm.5:11, Matt.16:24-27, Mark.8:38, Luuk.9:26.

Paavalin 1. Tes.4:15-17 opetus on aivan sama. Herra astuu alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa. Kreikan alkukielessä on käytetty "en" prepositiota yhdessä datiivin kanssa (...en keleusmati, en foonee arkhanggeluu kai en salpinggi Theuu...). Prepositiolla on inessiivinen (sisäolennollinen) merkitys, mutta suomen kieleen käännettäessä myös adessiivinen (ulko-olennollinen) merkitys, sekä lisäksi merkitykset: ääressä / kesken / aikana / avulla. Käännös "kuuluessa" perustuu "en" - preposition merkitykseen: "aikana." Joka tapauksessa Paavalin valitseman ilmaisun tarkoitus on sanoa selvästi, että Herran tulemus on julkinen ja kaikille näkyvä tapahtuma.

Lisäksi tekstiyhteys osoittaa (4:15-18, 5:1-4), että Paavali tarkoitti jakeen 5:2:n "Herran päivällä" selvästi sitä, että tämä päivä alkaa edellisen luvun lopussa selostetulla Herran tulemuksella eli paruusialla. Edellä hän kuvasi Herran tulemuksen merkitystä uskoville, nyt hän kääntyy tarkastelemaan sen merkitystä uskosta osattomille: Herran tulemuksen ajoista ja määrähetkistä ei tarvitse kirjoittaa, koska he itse varsin hyvin tietävät Herran päivän tulevan kuin varas yöllä, yllättäen. Kun ihmiset kokevat rauhaa ja turvallisuutta, silloin heidät yhtäkkiä yllättää tuho, kuten synnytyskipu raskaan naisen, eivätkä he saata paeta. "Veljiä", seurakuntaa, tuo päivä ei kuitenkaan pääse samoin yllättämään, he kun eivät elä hengellisessä pimeydessä.

Kuitenkin saattaa Paavali muualla toivoa (1. Kor.5:5), että Herran päivänä jopa saatanan haltuun (kuritettaviksi: 1.Tim. 1:20) annettujen henki saattaa vielä pelastua. Tämäkin näkökanta osoittaa, että "Herran päivällä" tarkoitetaan aivan samaa kuin "Kristuksen päivälläkin." Herran päivää nimitetäänkin myös meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päiväksi, Herran Jeesuksen päiväksi, Kristuksen Jeesuksen päiväksi, sekä Kristuksen päiväksi, ja kaikilla näillä ilmaisuilla tarkoitetaan samaa Jeesuksen tulemuksen päivää, jota seurakunta odottaa.

Myös Uuden testamentin kreikan alkukielen sanojen tarkastelu näyttää osoittavan, että tekstit puhuisivat vain yhdestä, yksivaiheisesta Herramme toisesta tulemuksesta.

Sanaa "hee epifaneia" Paavali käyttää Herran ilmestymisestä, ja kirjoittaa seurakunnan odottavan juuri tätä epifaneiaa (1. Tim.6:14-16, 2.Tim.4:8, Tiit.2:13). Kun Paavali käyttää tätä sanaa myös tapahtumasta, jolloin Herra tullessaan surmaa laittoman suunsa henkäyksellä, ja tuhoaa hänet tulemuksensa ilmestyksellä ( tee epifaneia tees paruusias autuu = 2. Tess.2:8), täytyy Paavalin kaikissa näissä sanankohdissa tarkoittaa samaa tapahtumaa.

Myös "hee apokalypsis"-sanan tarkastelu johtaa samaan tulokseen. Paavali käyttää tätä sanaa, kirjoittaessaan Herran ilmestymisestä taivaasta, voimansa enkelien kanssa (2.Tess.1:7), mutta korinttolaisille hän kirjoittaa (1.Kor.1:7) seurakunnan odottavan samaista apokalypsistä, ei sen sijaan mitään tulemuksen ensimmäistä vaihetta, joka tapahtuisi muka ennen apokalypsistä.

Mitä tulee "hee paruusia"-sanaan, niin sitä käytetään siinä yhteydessä, jossa kerrotaan Herramme ennustaneen salaman leimahtamisen tavoin kaikille näkyvän tulemus-tapahtumansa (Matt.24:27), jolloin siis Paavalin mukaan juuri tässä samaisessa paruusiassa tapahtuu Kristuksen omien ylösnousemus ja ylös kokoaminen (1.Kor.15:23). Tätä tulemukseksi käännettyä sanaa Paavali käyttää siinä kohdassa, johon jo viittasin (1.Tes.4:15), kertoessaan Herramme taivaasta alasastumisesta. Tässä kohdassahan Paavali selvästi kuvaa paruusian julkiseksi ja kaikille näkyväksi tapahtumaksi, äänineen ja pasuunoineen.

Myös apostoli Johanneksen käyttämä verbimuoto "faneroothee" (1.Joh.3:2) tarkoittaa julkista tapahtumaa,, koska 1. Joh.2:28 osoittaa, että tällä sanalla ilmaistun "ilmestymisen" tapahtuessa tarvitaan turvaa, jonka vain kristityt Herrassa pysyneinä omistavat.

Verbimuoto "oftheesetai", jonka kirkkoraamattu on myös kääntänyt ilmestymiseksi (Hepr.9:28) on (passiivin futuurin yksikön kolmas persoona) verbistä "horaoo", joka merkitsee passiivina näyttäytymistä. Tämä onkin ehkä ainoa kohta Raamatussa, joka väärin ymmärrettynä saattaa antaa tukea salaisen tulemuksen opille. Oikein teksti ymmärrettäessä on kuitenkin huomioitava, että tekstin painopiste on sanoissa "eis sooteerian" = pelastukseksi. Täten teksti ei tarkoita, että Herra tullessaan näyttäytyisi vain pelastuville, vaan että tämä kaikille julkinen näyttäytyminen koituu pelastukseksi vain heille. Jeesus pelastaa seurakuntansa pois jumalattomia kohtaavan vihan alta (Room.5:9, 1.Tes.1:10). Ylösotettava seurakunta saakin Jeesukselta "vallan hallita pakanoita" (Ilm.2:26-27). Tämä hallitseminen merkitsee kuitenkin "rautaisella valtikalla kaitsemista", jonka kaitsemisen tulos on oleva: "niin kuin saviastiat heidät särjetään" (Ps.2:9, 110:5-6, Ilm.12:5, 19:15-21).

KIRJEET SEURAKUNNILLE

Ensimmäisessä varsinaisessa näyssään Johannes näki "seitsemän kultaista lampunjalkaa", sekä "Ihmisen Pojan muotoisen" käyskentelemässä lampunjalkojen keskellä (1:10-19). Johannekselle selitettiin lampunjalkojen kuvaavan seitsemää Kristuksen seurakuntaa, (1:20), joiden keskellä Jeesus itse käyskentelee (2:1). Tällä tarkoitetaan Jeesuksen läsnäoloa Pyhän Hengen välityksellä seurakunnassa. Helluntaipäivänä se alkoi, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin. Nämä seitsemän kultaista lampunjalkaa kuvaavat siis Jumalan seurakunnan täyteyttä maailmassa, huolimatta niiden mitään sanomattomuudesta ehkä ulkonaisessa merkityksessä. Niiden kautta Jumalan valo joka tapauksessa ilmenee koko seurakunta-aikana maan päällä.

SANOMA FILADELFIAN SEURAKUNNALLE

Johannes sai käskyn kirjoittaa kirjeet nimeltä mainituille Vähän-Aasian seurakunnille. Näillä kirjeillä lienee ajallinen ja paikallinen sanomansa nimetyille seurakunnille (1:11, 2:1- 3:22), mutta niihin saattaa myös kätkeytyä profeetallinen ennustus seurakunta-ajan eri kausista. Erikoisesti näyttää näin olevan Filadelfian seurakuntakirjeen kanssa. Sivuuttaen siis muut, katsokaamme hiukan tarkemmin tätä sanomaa Filadelfian seurakunnalle.

Sanoma Filadelfian seurakunnalle löytyy jakeista 3:7-13. Sanoman antajaksi esittäytyy "Pyhä ja Todellinen", jolla on "Daavidin avain." Jesajan kirjan mukaan (22:22) tämä avain on Daavidin huoneen avain. Jeesus Kristus on Daavidin valtakunnan kuningas, ja Daavidin huone on hänen tulevan valtakuntansa kansalaiset (Luuk. 1:32, Jes.9:5-6, Hepr.3:6). Kun Jeesus avaa avaimellaan jollekulle oven Daavidin huoneeseen ja Jumalan valtakuntaan, ei löydy silloin sitä, joka sen voisi sulkea. Samoin, jos hän sulkee, ei löydy ketään, joka sen jälkeen avaisi.

Filadelfian seurakunnasta Herramme toteaa, että sen voima on tosin vähäinen, mutta se on ottanut kuitenkin vaarin hänen "kärsivällisyytensä sanasta." Tästä syystä Jeesuskin lupaa jotakin, nimittäin:

Ilm. 3:10 "Hoti eteereesas ton logon tees hypomonees muu, kagoo se teereesoo ek tees hooras tuu peirasmuu tees melluusees erkhes- tai epi tees oikuumenees holees peirasai tuus katoikuuntas epi tees gees. Erkhomai takhy: kratei ho ekheis, hina meedeis labee ton stefanon suu." = "Koska sinä otit vaarin minun kärsivällisyyteni sanasta, minäkin otan sinusta vaarin, hetkestä tulevan koetuksen, joka tulee koko asutun maan päälle, koettelemaan maan päällä asuvaisia. Minä tulen äkisti. Pidä mitä sinä omaat, jotta ei kukaan ottaisi sinun seppelettäsi."

Vanhempi kirkkoraamattu on tulkinnut Jeesuksen lupauksen "koetuksen hetkestä pelastamiseksi." Alkutekstissä ei kuitenkaan ole tätä "pelastan"-sanaa, vaan " ".prepositio, jonka merkitys on elatiivinen eli ulosvievä. Jeesuksen vaarinotto ilmenee siis siten, että kun koetuksen hetki on jo alkanut, hän lupaa ottaa seurakunnan ulos tästä hetkestä.

Koetuksen hetki viittaa siihen suureen ahdistukseen, joka valittujen tähden lyhennetään (Matt. 24:21-22, Mark. 13:19-20). Se viittaa myös Herran päivään, joka päivä on "...saavuttava kaikki jotka koko maan päällä asuvat" (Luuk.21:34-35). Paavalikin opettaa, kuinka "se päivä joka tulessa ilmestyy" on koetteleva myös seurakunnan jäsenten rakennukset ( 1. Kor.3:11-15). Jos jonkun Kristus-perustukselle rakentama rakennus kestää, on hän saava palkan, jonka Jeesus tuo mukanaan tulemuksessaan (Ilm.22:12). Jos jonkun rakennus palaa, on asianomainen joutuva "vahinkoon", kuitenkin itse pelastuen, "ikään kuin tulen läpi."

Filadelfian seurakunnalle annettiin myös toinenkin lupaus: "Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valehtelevat; Katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen, ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan" (3:9). Seurakunnalle annetaan siis sellaisia henkilöitä, jotka väittävät olevansa juutalaisia, mutta eivät kuitenkaan saa tunnustusta väitteelleen Jeesukselta, vaan ovat hänen silmissään valehtelijoita. Entä, keitä nämä valhe-juutalaiset ovat? Kysymys saa osaltaan vastauksen, kun katsomme, mitä Herramme sanoi Smyrnan seurakunnalle: "...ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga"(Ilm.2:9). He siis sanoivat olevansa juutalaisia ja pilkkasivat kristittyjä, ja kuitenkaan he eivät ole juutalaisia Jeesuksen silmissä, vaan he ovat saa tanan synagooga.

Herrallamme olikin jo lihansa päivinä aivan sama kanta. Eräät väittivät hänelle olevansa Aabrahamin jälkeläisiä (Joh.8:33), mutta he eivät olleet todellisia Aabrahamin lapsia, sillä Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja" (Joh.8:39). Herramme sanoikin heille suoraan."...te olette isästä perkeleestä" (Joh.8:44).

Ne, joiden kanssa Herramme näin lihansa päivinä keskusteli, olivat kyllä juutalaisia lihan mukaan. He olivat kuitenkin jo silloin "isästä perkeleestä", ja kun he myöhemmin edelleen hylkäsivät Jeesuksen ja hänen sovitustyönsä (Apt.13:43-46, 18:4-6), heistä tuli synagogineen saatanan synagoga. Väittäessään olevansa juutalaisia, he olivat (ja ovat) vain osaksi oikeassa: He ovat kyllä juutalaisia lihan mukaan, mutta Jeesuksen silmissä he ovat kyllä silti valehtelijoita, kun he omaksuvat itselleen tämän nimen.

Entä, millä perusteella Herramme saattoi sanoa näitä lihan mukaisia juutalaisia valehtelijoiksi, näiden pitäessä kiinni juutalaisesta syntyperästään? Vastaus löytyy selvänä monesta kohtaa Uutta testamenttia, muuta erikoisen selvänä Paavalin Roomalaiskirjeen 2:28-29:stä. Kirkkoraamatun mukaan näistä jakeista saa sellaisen käsityksen, että vain se joka sekä ulkonaisesti (syntyperältään) että sisäisesti on juutalainen, olisi oikea juutalainen.

Alkuteksti ei kuitenkaan edellytä syntyperäistä juutalaisuutta ollenkaan: "uu gar ho en too faneroo Juudaios estin, uude hee en too faneroo en sarki peritomee: all ho en too kryptoo Juudaios, kai perotomee kardias en pneumati uu grammati, huu epainos uuk eks anthroopoon all ek tuu Theuu." Room. 2:28-29. = " Sillä ei näkyvässä juutalainen ole, eikä näkyvässä lihassa ympärileikkaus: vaan salassa (on) juutalainen, ja ympärileikkaus sydämen Hengessä ei kirjaimessa, jonka kiitos ei ihmisiltä vaan Jumalalta."

Uusi käännös onkin jo kääntänyt vanhaa kirkkoraamattua selvemmin alkutekstin ajatuksen: "Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä."

Juutalainen ei siis alkutekstin mukaan olekaan sellainen henkilö, joka syntyperänsä perusteella on juutalainen ulkonaisesti, vaan ulkonainen juutalainen on oikea juutalainen, jos hän on tullut myös sisäisesti juutalaiseksi. Mutta myös sellainen henkilö, joka ulkonaisesti syntyperänsä perusteella ei ole juutalainen, mutta on tullut sisäisesti juutalaiseksi, hän on Paavalin mukaan oikea juutalainen. Sama koskee myös ympärileikkausta. Sekään ei tapahdu "näkyvässä lihassa", vaan oikea ympärileikkaus on "sydämen ympäri- leikkaus Hengessä." Filippiläiskirjeessään Paavali kirjoitti (myös syntyperäisiä kristityiksi tulleita pakanoita tarkoittaen): "Oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan"( Fil.3:3).

Kun nyt palaamme Filadelfian seurakunnalle annettuihin lupauksiin (Ilm.3:9), ymmärrämme ehkä paremmin, mitä Herramme näillä lupauksilla tarkoitti. Filadelfian seurakunta edustaa ylösotettavaa seurakuntaa, koska se sai lupauksen "koetuksen hetkestä ulosviemisestä"( jae 10). Ennen ulosviemistä Herramme on kuitenkin saattava saatanan synagogasta lihan mukaisia juutalaisia seurakunnan jalkojen juureen. Heidät "annetaan" seurakunnalle, ja he tulevat ymmärtämään, että Jeesus rakastaa seurakuntaansa. Nämä juutalaiset tulevat siis uskoon.

Tämän ymmärtämiseksi meidän on tarkoin tutkittava apostoli Paavalin opetusta öljypuusta: Jo Daavid vertasi itseään öljypuuhun, sanoen: "Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti"(Ps.52:10). Öljypuu on kuitenkin nimenomaan israelin kansan vertauskuva:" Vihreä öljypuu, ihana, kaunishedelmäinen, - sillä nimellä herra sinua kutsui." (Jer.11:16). "Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin (Hoos.14:6-7).

Paavali puhuu myös öljypuusta Israelin kansan vertauskuvana (Room.11:16-24). "Juurella" Paavali tarkoittaa Israelin kansan kutsumista jo Aabrahamissa, oksilla yksityisiä henkilöitä, jotka polveutuvat tästä kansasta (jae 16). "Metsäöljypuulla oksineen" (jakeet 17, 24) Paavali tarkoittaa pakanakansoista polveutuvia henkilöitä. Nyt Paavali opettaa, kuinka jalon öljypuun alkuperäisistä oksista muutamat ovat "taitetut pois"(17) "epäuskonsa tähden"(20), ja kuinka metsäöljypuusta on "leikattu irti" oksia, ja "vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun"(24), "oikeiden oksien joukkoon", ja ovat ne näin päässeet "niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta"(17).

"Jumalan Israel" (Gal.6:16) koostuu näin ollen uuden liiton aikana, sekä uskoon tulleista juutalaisista että uskoon tulleista pakanoista. Efeson pakanakristitytkin (Ef.2:11.3:6) olivat kerran (silloin kun vielä olivat ilman Kristusta) "vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. Nyt kuitenkin, Kristuksesta osallisina, he eivät enää olleet "vieraita eivätkä muukalaisia", vaan "pyhien kanssakansalaisia ja Jumalan perhettä." Nyt he ovat "kanssaperillisiä ja yhtä ruumista" tosi Israelin kanssa, sekä myös osallisia tosi Israelille annettuun lupaukseen.

Profeetta Hoosean kirjassa on profetia israelilaisista (1:10): Mutta israelilaisten luku on oleva niin kuin meren hiekka, jota ei voi mitata eikä lukea. Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu: `Te ette ole minun kansani', heille sanotaan: `Elävän Jumalan lapset'."

Paavali tulkitsee nämä Hoosean mainitsemat israelilaiset "laupeuden astioiksi" eli seurakunnaksi, jotka on kutsuttu "ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista" (Room.9:22-26). Myös Pietarin kirjeessä samainen Hoosean kohta on tulkittu seurakuntaa tarkoittavaksi (1.Piet.2:9-10). Luukas kertoo Pietarin saarnassaan ennustaneen myös epäuskoisten luonnollisten öljypuun oksien poistaittamisen öljypuusta: "Sillä Mooses on sanonut: `profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta: Häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta`."(Apt.3:22-23). Tämä kansastaan hävittäminen, eli todellisen Israelin kansalaisoikeuden menettäminen, toteutui juuri siinä poistaittamisessa epäuskon tähden, josta Paavali opettaa Room. 11:16-24.

Jalosta öljypuusta muodostui siis seurakunta, jossa on sekä uskoon tulleita juutalaisia että uskoon tulleita pakanoita jäseninään. Paavali opettaa (Room.11:23-24), että poistaitetut "luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa" sillä ehdolla, että "jos eivät jää epäuskoonsa." Mitä tämä oksastaminen merkitsee? Se merkitsee, että heidät oksastetaan oksina uskon kautta toisten oksien joukkoon, eli siihen öljypuuhun, josta tuli heidän poistaitettuna olonsa aikana jäsentensä syntyperältä pakanavoittoinen Kristuksen seurakunta.

Paavali myös opettaa, ettei heidän uudelleen oksastamisensa voi tapahtua milloin vain, vaan (Room. 11:25-27): "Sillä en tahdo teidän olevan tietämättömiä, veljet, tästä salaisuudesta jotta ette olisi itsessänne viisaita, että paatumus osaksi Israelille on tullut, siihen asti kun kansojen täyte tulisi sisälle, ja näin koko Israel on pelastuva; kuten on kirjoitettu: On tuleva Siionista Pelastaja, joka kääntää pois jumalattomuuden Jaakobista; ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun olen ottava pois heidän syntinsä."

Kreikan sana "pleerooma" merkitsee: täyte / täyttämä. Vanha kirkkoraamattu on kääntänyt sen "täydeksi luvuksi", uusi käännös "muista kansoista koottavaksi määräksi." Kun tämä täyte on tullut sisälle Israelin kansaan, niin "näin" (huutoos) koko Israel on tuleva pelastumaan, eli tämä "täyte" kuuluu osana juuri siihen Israeliin joka "kokonaan" pelastuu. Mutta tähän pelastuvaan koko Israeliin tulevat kuulumaan myöskin ja ennen kaikkea ne historiallisen Israelin kansan luonnolliset oksat, jotka tullaan uskon kautta oksastamaan omaan öljypuuhunsa. Tosiasiassa sana "näin" (huutoos) viittaakin tässä jakeessa jatkon sanoihin "kuten on kirjoitettu" (kathoos gegraptai), eikä niinkään edellisen jakeen "kansojen täytteen sisälle tuloon" (to pleerooma toon ethnoon eiselthee).

Paavalin opetus (Room.11:26-27) tarkastelee jatkossa Jeesuksen tulemusta pääasiassa Kristuksen ja juutalaisten tulevien suhteiden kannalta. Hän lainaa Vanhan testamentin kohtaa "Siionista tulevasta Vapahtajasta, joka poistaa jumalattomuuden Jaakobista", ja tekee liiton heidän kanssaan, ottaen pois heidän syntinsä.

Paavalin opetuksessa ovat seuraavat tosiasiat ilmeisen selviä: Israel lihan mukaan, eli syntyperältään juutalaiset kääntyvät kristinuskoon vielä seurakunnan ollessa maan päällä. Ja vielä enemmänkin. Heidät luetaan kääntymyksensä jälkeen osaksi tätä seurakuntaa (Ilm.3:9, Room.11:23-24). Juutalaisten armoihin oton seuraus merkitsee "elämää kuolleista" (Room.11:11-15), joka saadaan Jeesuksen tulemuksessa (Joh.5:28-29, Ilm.20:5-6, 1. Kor. 15: 51-54, 1. Tes.4:16-17).

Herramme itsekin opetti tulemuksensa tapahtuvan vasta juutalaisten uskoontulon jälkeen, sanoen: "...tästedes te ette näe minua, ennekuin sanotte: `Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen." (Matt.23:37-39). Myös apostoli Pietarille (tai ainakin Luukkaalle) sama asia oli selviö, sillä hän kehoitti (Luukkaan mukaan) saarnassaan juutalaisia kääntymään, jotta: "Hän (Jumala) lähettäisi hänet (Jeesuksen), joka on teille edeltä määrätty", ja jonka "...taivaan oli otettava vastaa ja pidettävä kaiken ennalleen asettamisen aikaan asti" (Apt.3:19-21).

Palataksemme Filadelfian seurakunnalle annettuun sanomaan, toteamme sanoman vahvistavan toisten Raamatun kirjoitusten opetuksen tapahtumien järjestyksestä. Sen mukaan lihan mukaisen Israelin kansan hengellinen herääminen on Herran tulemuksen ja seurakunnan ylösoton edellytys.

NELJÄ RATSASTAJAA

Seurakuntakirjeiden jälkeen Johannes näki näyn Isästä Jumalasta ja Karitsasta (luvut 4 ja 5). Hän näki valtaistuimella istuvan Jumalan oikeassa kädessä kirjakäärön, seitsemällä sinetillä suljetun. Kirjakäärö sisälsi Jumalan maailmansuunnitelman salaisuuden. Ketään ei havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen. Tämän tähden Johannes kertoo itkeneensä. Silloin yksi vanhimmista sanoi hänelle: "Älä itke, katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä" (5:5). Karitsa nähtiin siis lunastustyönsä tähden ”arvolliseksi ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit", eli toteuttamaan Jumalan salatun hyvän aivoituksen. Salaisuuden paljastaminen alkoi ensimmäisen sinetin avaamisesta, jolloin Jumalan salattu hyvä aivoitus alkoi toteutua (6:1). Neljä ensimmäistä sinettiä kätkivät taakseen neljänä vertauskuvallisena ratsastajana esitetyt maailmantapahtumat.

Kun Karitsa avasi ensimmäisen sinetin, jolloin yksi neljästä olennosta antoi käskyn:"tule" (6:1), Johannes näki "valkean hevosen", jonka selässä istuvalle "annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan" (6:2). Mitä siis tämä ratsastaja kuvaa? Ensiksikin valkoinen väri kuvaa Raamatun vertauskuvissa vanhurskautta. Ilmestyskirja kertoo myöhemmin "Uskollisesta ja Totisesta", joka myös istuu "valkoisen hevosen selässä", ja joka "tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa." Tämä teksti kuvaa Herran tuloa.

Ensimmäinen ratsastaja lähti "voittajana ja voittamaan." Herramme Jeesus on todellinen "voittaja" (Ilm.5:5), ja hän tulee vielä lopullisesti voittamaan (Ilm.17:14). Tällä "selässä istuvalla oli jousi" (6:2). Myös Messias-psalmi (45:1-8) puhuu "kuninkaasta" ja "sankarista", joka taistelee "totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta", ja josta lisäksi sanotaan: "Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi." On ilmeistä siis, että tämä ensimmäinen ratsastaja kuvaa Herraamme ja / tai Herramme "asiaa" vertauskuvallisesti jollakin tapaa "liikkeellä olevana."

Profeetta Sakaria sai aikanaan nähdä samantapaisen näyn (Sak.6:1-8). Hän näki hevosten vetämät neljät vaunut, jotka "...lähtivät liikkeelle..." Kun hän kysyi enkeliltä:"Mitä nämä ovat, Herra?", hän sai vastauksen: "Ne ovat neljä taivaan tuulta, jotka lähtevät liikkeelle, seisottuansa kaiken maan Herran edessä." Ne lähtivät "kuljeksimaan maata." Ne kuvasivat siis Jumalan määräämiä tapahtumia maan päällä, jotka suuresti vaikuttivat ihmisten elämään.

Samoin Ilmestyskirjan ratsastajat. Ensimmäinen ratsastaja kuvaakin mielestäni Kristuksen maailmaan lähetettyä voitokasta evankeliumia. Kristuksen sovitustyön varaan perustettuun Jumalan suunnitelmaan kuuluu, että "tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille" (Matt.24:14). Sen julistamisen voitokas seuraus on, että pelastettujen joukosta löytyy ihmisiä "kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä" (Ilm.7:9).

Evankeliumin hylkäämisestä seuraa Uuden testamentin mukaan aina Jumalan tuomio. Niinpä "seppelöityä ratsastajaa" seuraakin kolme muuta, joista ensimmäiselle, tulipunaisen selässä istuvalle "annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka."

Kun meidän Herramme ennusti lihansa päivinä loppua edeltävistä ajoista, niin ennustus on pitkälle samaa sisältävä: "Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan..."(Matt.24:6-7). Tulipunaisen hevosen selässä istuvalle annettu "suuri miekka" kuvaa suurta sotaa. Ainahan ihmiset ovat nahistelleet sotatantereilla, mutta tuskin koskaan ennen on ollut viime vuosisadalla käytyihin maailmansotiin verrattavia koitoksia. Viime vuosisadan maailmansodat olivat jo sitä luokkaa, että niitä voitaisiin kuvata "suurella miekalla."

Ainakin kaksi kertaa on "suuri miekka" heiluva vielä kansakuntien yllä, ennen kuin Herramme tulemus eli Herran päivä koittaa. Ensimmäistä näistä kuvaa tämä "tulipunaisen hevosen selässä istuva", mutta todella suuri miekka heiluu ihmiskunnan yllä Ilmestyskirjan oman kuvauksen mukaan vielä myöhemmin. Tämä tapahtuu siinä ydinsodassa (todennäköisesti kolmas maailmansota), jossa kolmas osa ihmiskuntaa saa surmansa (Ilm.9:13-19), ja josta jo profeetta Jooel ennusti:"Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta, tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennen kuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä" (Jooel.2:30-31).

Kolmas hevonen on musta, ja "sen selässä istuvalla on kädessään vaaka." Johannes kuuli äänen, joka sanoi:"Koiniks-mitta nisuja yhden denarin ja kolme koiniksia ohria yhden denarin. Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä." Vapaan Evankeliumisäätiön kustantaman Ut:n sanatarkan suomennoksen alaviitteessä selitetään äskeisen lainauksen merkitystä sattuvasti: "6:5 Musta hevonen kuvaa taloudellista murrosaikaa, rahanarvon alenemista ja nälänhätää. 6:6 Denari oli tavallinen työmiehen päiväpalkka, mutta tässä sen arvo on alentunut niin, että sillä saa vähemmän ruokaa kuin ennen." Tämäkin ennustus puhuu samaa kieltä Herramme omien sanojen kanssa: "...ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin" (Matt.24:7).

Neljäs sinetti paljastaa neljännen hevosen, väriltään "hallavan", jonka selässä istuvan nimi on "Kuolema", ja jota "Tuonela" seurasi: "Ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta" (6:8). Myöskin Herramme mainitsi myös "ruton" lopunaikoja koskevassa puheessaan (Luuk.21:11).

Maailman hätä tulee siis kasvamaan ja kärjistymään, ja juuri tätä kuvaavat Ilmestyskirjan neljästä ratsastajasta kolme jälkimmäistä. Tässä vaiheessa saa todennäköisesti neljäsosa ihmiskuntaa surmansa, ja surman aiheuttavat paitsi nälkä ja rutto, myös kahakat, jotka syntyvät osittain nälän ja kulkutautien vaikutuksesta, ihmisten taistellessa toimeentulostaan. Sekasortoinen maailma, jossa itse "Kuolema" niitti satoa "Tuonelalle" on siis lähitulevaisuudessa karvasta todellisuutta. Miekka, nälkä ja rutto ovat neljännen ratsastajan aseita, joilla maailma syöstään suureen ahdistukseen.

Jatkuu: ”http://koti.mbnet.fi/rape1941/ilmesty2.htm”

Raimo Poutiainen