Johanneksen prologia Eusebioksen selittämänä.

Johdannoksi:

Eusebioksen kirkkohistorian kolme ensimmäistä lukua esittävät kirjoittajansa kristologian. Eusebios jopa alkaa ekkleesian historian kuvaamisen, lähtökohtanaan Herramme Jeesuksen pre-eksistenttinen olemassaolo Isän Jumalan luona. Useiden raamatunkohtien joukossa joihin Eusebios selityksissään tukeutuu, on juuri Johanneksen evankeliumin prologi.

Koska Eusebios useita raamatunkohtia lainaamalla luo valoa juuri Johanneksen prologin oikeaan tulkintaan, sopinee tätä koko tekstiä luonnehtimaan yllä esittämäni otsikko.

Kirkkohistorian ensimmäisen kirjan sisällys.

1. Suunnitellun teoksen sisällys.

Ensimmäinen kirja

I/1. luku

Teoksen sisällys. Tehtävän vaikeus. Edeltäjät. Hankkeen hyöty. Millä esitys on aloitettava.

""Olen aikeessa kirjoittaa pyhien apostolien seuraajista ynnä ajoista Vapahtajastamme alkaen nyt umpeen kuluneeseen aikaan asti, kaikesta siitä, minkä kirkkohistorian mukaan kerrotaan tapahtuneen, mitkä miehet etevästi ovat olleet kirkon johtajina ja päämiehinä kuuluisimmissa seurakunnissa, mitkä miehet kunkin sukupolven aikana ovat puheella tai kirjoituksella julistaneet Jumalan sanaa, mitkä ja kuinka monet taas eri aikoina uutuuksien himosta ovat joutuneet äärimmäiseen hairahdukseen ja ovat julistaneet olevansa tiedon nimellä kulkevan valhetiedon (1Tim. 6:20) opettajia ja säälimättömästi  kuin julmat sudet (Apt. 20:29) ovat hätyyttäneet Kristuksen laumaa.

2. Vielä lisäksi puhun niistä onnettomuuksista, jotka kohtasivat koko juutalaisten kansaa heti heidän Vapahtajaamme vastaan virittämänsä juonen jälkeen, edelleen kuinka usein, millä tavoin ja mihin aikoihin pakanat kävivät sotaa jumalallista sanaa vastaan, ja mitkä miehet aikanansa verellä ja kidutuksia kärsien kestivät kilvoituksen sen puolesta, ja lisäksi meidän aikanamme tapahtuneet marttyyriot ja lopuksi Vapahtajamme armollisen ja lempeän avun.

Kun olen päättänyt tehdä tämän, minkä muun ottaisin lähtökohdaksi kuin Jumalan ensimmäisen pelastusjärjestelmän Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajamme ja Herramme kautta?

3. Mutta esitykseni täytyy heti pyytää suopeilta lukijoilta anteeksi, sillä minun on tunnustaminen, että käy aivan yli voimieni vastuu siitä, että lupaamani teos tulee olemaan täydellinen ja aukoton. Sillä nyt ensimmäisenä ryhdyn tähän tehtävään, otan ikään kuin kulkeakseni autiota ja ennen kulkematonta tietä. Rukoilen saada Jumalan oppaaksi ja Herran voiman auttajaksi, sillä en voi havaita ennen minua saman tien kulkeneiden selviä jälkiä, lukuun ottamatta pieniä yrityksiä, jotka mikä milläkin tapaa ovat jättäneet meille osittaisen esityksen oman aikansa tapahtumista. Nämä korottavat kaukaa äänensä ikään kuin soihtuina, ylhäältä ikään kuin etäisestä tähystyspaikasta he huutavat ja kehottavat, missä on kuljettava ja miten voi erehtymättä ja vaaratta suunnata esityksen kulkua.

4. Sen, minkä siis katson tälle tehtävälle hyödylliseksi siitä kaikesta, mitä nuo miehet ovat siellä täällä maininneet, kokoan, ja ikään kuin kirjallisilta niityiltä poimien noiden vanhojen kirjailijain sopivia tiedonantoja, koetan historiallisella esityksellä tehdä siitä kokonaisuuden. Olen tyytyväinen, jos voisin jälkimaailmalle säilyttää muiston vaikken kaikista, toki kuitenkin kuuluisimmista Vapahtajamme apostolien seuraajista etevimmissä ja vielä nytkin kuuluisissa seurakunnissa.

5. Katson hyvin tarpeelliseksi panna vaivaa tähän tehtävään, sillä en tunne ketään tähänastisista kirkollisista kirjailijoista, joka olisi harrastanut tämänlaatuista kirjailijatointa. Toivon, että se tulee näyttäytymään hyvin hyödylliseksi kaikille, jotka harrastavat historian opetuksia.

6. Olen tosin jo ennen antanut tästä supistelman kirjoittamassani Aikakirjassa, mutta olen nyt ryhtynyt laatimaan täydellistä esitystä.

7. Kertomukseni alkaa, kuten jo mainitsin, ihmisajatuksia korkeammalla ja ylevämmällä, Kristusta koskevalla, Jumalan harkitsemalla pelastusjärjestelmällä sekä opilla hänen jumalisuudestaan.

8. Sillä sen, joka tahtoo antaa kirjallisen esityksen kirkon historiasta, täytyy välttämättä aloittaa alusta asti, tuosta itse Kristusta koskevasta järjestelmästä - joka on jumalallisempi kuin useimmat luulevat - sillä olemmehan hänestä saaneet nimemmekin.

I/2. luku

2. Pääkohdittain lyhyt esitys vapahtajamme ja Herramme Jumalan Voidellun ennen olemisesta ja opista hänen jumaluudestaan.

Kristus oli ennen maailman luomista olemassa ja hän otti osaa luomistyöhön. Kristus ilmestyi ihmishahmossa Aabrahamille ja muille. Minkälainen tila oli ihmisten keskuudessa Kristuksen esiintyessä?

Koska hänen ilmenemismuotonsa on kahtalainen, toinen niistä kun on meidän ruumiinosiemme pään kaltainen, sikäli kuin hänet käsitetään Jumalaksi, mutta toinen on verrattava jalkoihin, sikäli kuin hän meidän pelastuksemme tähden alistui ihmiseksi, joka oli samojen tilojen alainen kuin me (vrt. Jaak. 5:7), niin seuraava esityksemme tulee täydelliseksi siten, että suoritamme kertomuksen koko hänen historiastaan aloittamalla pääasiallisimmasta ja tärkeimmästä kohdasta.

Täten myös kristinuskon suuri ikä ja sen Jumalan mielen mukaisuus osoitetaan niille, jotka olettavat, että kristinusko on uusi ja että se on esiintynyt vasta hiljakkoin eikä aikaisemmin.

2. Kristuksen suvun ja arvon ja olemuksen ja luonnon kuvaamiseen ei mikään esitys ole riittävä, jonka tähden myös Jumalan henki ennustuksissa sanoo (Jes. 53:8): "Kuka voi kertoa hänen sukunsa?" sillä (Matt. 11:27) ei kukaan muu ole tuntenut Isää kuin Poika, eikä kukaan muu ole tuntenut Poikaa oikealla tavalla kuin yksin Isä, joka on hänet synnyttänyt.

3. Maailman edellä ollutta valkeutta ja ennen aikoja ollutta älyllistä ja oleellista viisautta ja elävää ja alussa Isän tykönä olevaa Jumalaa-Sanaa, kuka muu kuin Isä voisi puhtaasti käsittää häntä, (Kol. 1:15,16) tuota ennen kaikkea luomakuntaa ja näkyväistä ja näkymätöntä luomistoa ollutta, ensimmäistä ja ainokaista Jumalan sikiötä; taivaan järjellä varustetun ja kuolemattoman sotajoukon päällikköä, Jumalan suuren neuvon enkeliä, Isän salaisen ajatuksen palvelijaa, Isän kanssa kaiken luojaa, Isän jälkeen kaikkeuden toista alkuun panijaa, Jumalan oikeaa ja ainokaista Poikaa, kaikkien syntyneiden Herraa ja Jumalaa ja kuningasta, joka on saanut herrauden ja vallan ynnä jumaluuden ja voiman ja kunnian Isältä, sillä hänen jumaluuttaan koskevien raamatun salaperäisten oppien mukaan (Joh. 1:1,3)

"Sana oli alussa, ja sana oli Jumalan tykönä, ja sana oli Jumala; kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään".

4. Niinikään Mooses, kaikista profeetoista vanhin, kuvaillessaan jumalallisen hengen avulla maailman luomista ja järjestämistä, opettaa, että maailman luoja ja kaikkeuden perustaja ei uskonut kenellekään toiselle kuin jumalalliselle esikoiselleen, Sanalle, alhaisempien olentojen luomista, ja että hän oli keskustellut hänen kanssaan ihmisten luomisesta (1Moos. 1:26): "Tehkäämme ihminen meidän kuvamme ja yhtäläisyytemme mukaan."

5. Tämän vahvistaa toinen profeetta sanoessaan ylistyslaulussa Jumalasta täten (Ps. 33:9): "Hän puhui, ja he syntyivät; hän käski, ja heidät luotiin." Hän asettaa isän ja luojan ylijohtajaksi, joka kuninkaallisella tahdollaan määrää kaikki, mutta hänen jälkeensä hän toiselle sijalle asettaa jumalalliseen Sanan, joka ei ole toinen henkilö, kuin meidän julistamamme, Isän käskyjen toimeenpanijaksi.

6. Hänet ovat ihmisen luomisesta asti kaikki, joiden sanotaan kunnostautuneen vanhurskaudessa ja jumalanpelossa, suuri Mooses seuralaisineen ja ennen häntä ensin Aabraham ja hänen jälkeläisensä ja kaikki, jotka sen jälkeen ovat esiintyneet vanhurskaina ja profeettoina, nähneet ja tunteneet puhtailla ajatuksen silmillä; ja hänelle, Jumalan Pojalle, he ovat osoittaneet hänelle kuuluvaa kunnioitusta. 7. Ja hän itse, joka ei ollut leväperäinen Isälle osoitettavassa palvonnassa, tuli kaikille Isän tuntemisen opettajaksi.

Herran Jumalan sanotaan (1Moos. 18:1-3) näyttäytyneen tavallisena ihmisenä Aabrahamille tämän istuessa Mamren lehdossa. Aabraham heti lankesi maahan, ja vaikka hän silmillään näki ihmisen, hän kunnioitti häntä Jumalana, rukoili häntä Herrana sekä myönsi, ettei hän ollut tietämätön siitä, kuka hän oli, sillä hän puhui näillä sanoin (1Moos. 18:25): "Herra, sinä joka tuomitset koko maailman, etkö tuomitse oikein?"

8. Sillä jollei mikään järki salli, että Jumalan Kaikkivaltiaan syntymätön ja muuttumaton olemus muuttuu ihmisen muodoksi, tai että hän minkään luodun olennon hahmossa pettää näkevien silmät tai että Raamattu valheellisesti sepittää sellaista, niin ei voi sanoa jumalaksi ja herraksi, joka tuomitsee maailman ja tuomitsee oikein, hänen ilmestyessään ihmisen hahmossa - koska ei ole luvallista siksi sanoa maailman ensimmäistä alkuunpanijaa - ketään muuta kuin yksin hänen ennen maailmaa ollutta Sanaansa?

Hänestä sanotaan myös psalmeissa (Ps.107:20): "Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät tuhosta." 9. Häntä Mooses selvästi nimittää toiseksi Herraksi Isän jälkeen, lausuessaan (1Moos. 19:24): "Herra antoi sataa Sodomaan ja Gomorraan tulikiveä ja tulta Herralta:"

Kun hän taas ilmestyi Jaakobille ihmisen hahmossa, jumalallinen raamattu sanoo häntä Jumalaksi, lausuessaan (1Moos. 32:28,30): "Sinua ei enää ole kutsuttava Jaakobiksi, vaan sinun nimesi on oleva Israel, sillä olet taistellut Jumalan kanssa." "Ja Jaakob pani sen paikan nimeksi "Jumalan kasvot", sanoen: "sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja sieluni pelastui."

10. Ei myöskään saa olettaa, että raamatussa kirjoitetut ilmestykset ovat alempiarvoisten enkelien ja Jumalanpalvelijain ilmestyksiä, sillä kun joku näistä näyttäytyy ihmisille, raamattu ei sitä salaa, vaan se sanoo nimenomaan, ei että Jumala tai Herra, vaan että enkelit ovat puhuneet, mikä on helppoa näyttää toteen useilla raamatun todistuksilla.

11. Myöskin Mooseksen seuraaja, Jeesus (Joosua), sanoo häntä, koska hän on taivaallisten enkelien ja arkkienkelien ja ylimaallisten valtojen johtaja ja koska hän on Isän voima ja viisaus (1Kor. 1:24) ja hänelle on uskottu koko maailmaa käsittävän kuningasvallan ja hallituksen toinen sija, Herran sotajoukon päämieheksi, vaikkei hänkään ole nähnyt häntä toisin kuin ihmisen muodossa ja hahmossa.

12. Sillä on kirjoitettu (Joos. 5:13-15): "Ja tapahtui, kun Joosua oli Jerikossa, että kun hän kohotti silmänsä, hän näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessään. Joosua meni hänen tykönsä ja kysyi häneltä: "Oletko meidän miehiä vai vastustajain?" Hän vastasi: "olen Herran sotajoukon päämies. Olen vasta tänne tullut." Silloin Joosua lankesi maahan kasvoillensa ja sanoi hänelle: "Herra, mitä käsket palvelijallesi?" Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä paikka."

13. Tässäkin voidaan noista sanoista ymmärtää, että tuo mies ei ollut toinen kuin se, joka oli puhunut Mooseksen kanssa, sillä myöskin tässä tapauksessa Raamattu sanoo selvästi (2 Moos. 3:4-6): "Kun Herra näki hänen menevän katsomaan, huusi Herra hänelle pensaasta ja sanoi: `Mooses, Mooses.´ Hän vastasi: `Mitä on?` Hän sanoi: `Älä lähesty tänne; riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.´ Ja hän sanoi hänelle: Olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala.´ "

14. Siitä, että on olento, joka eli ja oli olemassa ennen maailman luomista, joka avusti Isää ja maailman Jumalaa kaikkien elävien olentojen luomisessa, jota sanottiin Jumalan Sanaksi ja Viisaudeksi, siitä voidaan, edellä mainittujen todistusten ohella, kuulla itse Viisaudelta, hänen omasta suustaan, sillä hän lausuu Salomonin kautta selvästi nämä salaperäiset sanat (Snl. 8:12,15,16,22 seur.):

"Minä, Viisaus, olen majoittunut neuvokkuuden luo; olen kutsunut avukseni tiedon ja ajatuksen." "Minun kauttani kuninkaat ovat kuninkaina ja hallitsijat määräävät oikeuden. Minun kauttani korkeat herrat korskailevat ja valtiaat hallitsevat maata."

15. Ja hän lisää:

"Herra loi minut töittensä avuksi, tekojansa varten. Ennen aikojen alkua loi hän minut, alussa ennen kuin hän loi maan, ennen kuin veden lähteet tulivat näkyviin, ennen kuin vuoret saivat sijansa, ennen kaikkia kumpuja hän loi minut. Kun hän valmisti taivasta, olin hänen mukanaan, kun hän kiinnitti vesipilvet taivaan alle, olin hänen kanssaan järjestämässä. Minähän se olin, jonka kanssa hän joka päivä iloitsi. Riemuitsin aina hänen kanssaan, kun hän riemuitsi valmistettuaan maailman."

16. Että siis jumalallinen Sana oli ennen maailmaa ja näyttäytyi muutamille, jos kohta ei kaikille, tämän olen nyt lyhykäisesti esittänyt.

17. Mutta minkä tähden Sanaa ei, kuten nyt, jo kauan ennen julistettu kaikille kansoille, selvinnee seuraavasta. Ihmisten muinainen elämä ei kyennyt ottamaan vastaan Kristuksen viisautta ja hyvettä uhkuvaa oppia.

18. Heti alussa, ensimmäisen, autuaiden parissa vietetyn elämän jälkeen, ensimmäinen ihminen ei ajatellut Jumalan käskyjä, vaan vajosi tähän kuolevaiseen ja katoavaiseen elämään ja vaihtoi aikaisemman jumalallisen ylenpalttisuuden tähän kirouksen alaiseen maahan. Ja ne, jotka polveutuivat ensimmäisestä ihmisestä ja täyttivät koko maailman, näyttäytyivät vielä huonommiksi, lukuun ottamatta joitakin harvoja, ja he antautuivat eläimelliseen elintapaan ja elämään, jota ei voi sanoa elämäksi.

19. He eivät ajatelleet valtioita eikä valtiomuotoja, eivät taiteita eikä tieteitä, heillä ei ollut lakeja eikä asetuksia, ei myöskään hyvettä eikä filosofiaa nimeksikään; he olivat paimentolaisina erämaassa, raakalaisina ja villeinä ihmisinä; he hävittivät heille luonnostaan kuuluvat järkitiedot ja ihmissielun järjen ja lempeyden siemenet ylenmääräisen suurella tahallisella pahuudella, he antautuivat kokonaan kaikenlaiseen jumalattomuuteen, niin että he milloin raiskasivat toisensa, milloin tappoivat toisensa, milloin söivät ihmislihaa, rohkenivat ryhtyä taistelemaan jumalia vastaan ja noihin yleisesti kuuluihin taisteluihin gigantteja vastaan ja suunnittelivat maan linnoittamista taivasta vastaan; suunniltaan suistuneen mielensä raivossa he valmistautuivat käymään sotaa itse maailman Hallitsijaa vastaan.

20. Sen johdosta, että he näin käyttäytyivät, Jumala, kaikkien valvoja, rankaisi heitä vedentulvilla ja tulipaloilla, ikään kuin he olisivat olleet yli koko maan levinnyt jylhä metsä; jatkuvalla nälänhädällä, rutolla, sodalla ja salamaniskuilla ylhäältä hän tempasi pois heitä. Kauheaa ja vaikeaa sielujen tautia hän koetti taltuttaa kovilla rangaistuksilla.

21. Silloin siis, kun pahuuden turtumus oli valtavasti asettunut miltei kaikkiin valtavana päihtymyksenä, joka sumensi ja pimensi melkein kaikkien ihmisten sielut, Jumalan ensin syntynyt ja ensin luotu viisaus ilmestyi ja itse ennen maailmaa ollut Sana ylitsevuotavasta ihmisrakkaudestaan, milloin enkelinäyissä alhaisimmille, milloin mieskohtaisesti Jumalan pelastavana voimana muutamille muinaisajan Jumalaa pelkääville miehille, yksinomaan ihmisen hahmossa, koska ei ollut mahdollista muulla tavoin näyttäytyä heille.

22. Kun näiden miesten kautta jumalanpelon siemenet istutettiin suureen ihmisjoukkoon, ja kokonainen jumalanpelolle omistautunut kansa alkuperäisistä heprealaisista syntyi maan päällä, antoi Sana näille, kun olivat vanhoissa elintavoissaan pysyneitä ihmisiä, profeetta Mooseksen kautta salaperäisen sabbatin ja ympärileikkauksen tunnuskuvat ja merkit ja muihin tutkisteluihin johdatuksen, mutta ei selvää salaperäisten oppien opetusta.

23. Mutta kun heidän lainsäädäntönsä tuli tunnetuksi ja ikään kuin hyvä tuoksu levisi kaikille ihmisille, silloin useimpien kansojen mieli niiden vaikutuksesta kaikkialla esiintyvien lainsäätäjien ja profeettojen kautta tuli lempeämmäksi; raju ja julma eläimellisyys muuttui lempeydeksi, niin että heidän keskenänsä vallitsi täydellinen rauha ja ystävällisyys ja keskinäinen kanssakäynti.

Silloin kaikille ihmisille ja kaikille kansakunnille maan päällä, kun niitä jo ennen oli avitettu ja ne jo olivat soveliaat ottamaan vastaan tiedon Isästä, ilmestyi taas sama hyveiden opettaja, Isän kaikessa hyvässä palvelija, Jumalan jumalallinen ja taivaallinen Sana ihmisruumiissa, joka ei missään suhteessa olentonsa puolesta ollut toisenlainen kuin meidän.

Tämä tapahtui Rooman keisarikauden alkaessa. Ja hän teki ja kärsi sellaista, mikä piti yhtä ennustusten kanssa, jotka edeltäpäin ilmoittivat, että hän, samalla ihminen ja Jumala, oleskelisi maan päällä ja tekisi ihmeellisiä töitä, ja että hän tulisi kaikille kansoille Isän palvonnan opettajaksi; he ennustivat hänen ihmeellisen syntynsä ja hänen uuden oppinsa ja hänen ihmetekonsa ja vielä millä tapaa hänen piti kuolla, hänen nousemisensa kuolleista ja lopuksi hänen jumalallisen siirtymisensä takaisin taivaaseen.

24. Nähdessään jumalallisen hengen vaikutuksesta hänen lopullisen kuningasvaltansa profeetta Daniel innottui, kuten seuraavasta ilmenee, mutta hän kuvailee jumalallisen näyn inhimilliseen tapaan (Dan. 7:9,10):

"Näin, kunnes valtaistuimet asetettiin ja vanhaikäinen istui, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen istuimensa oli kuin tulen liekki, ja sen pyörät kuin loimuava tuli. Tulinen virta juoksi hänen edessään. Tuhat kertaa tuhat palveli häntä, ja kymmenen kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen vieressään ja edessään. Hän antoi tuomioistuimen istuutua ja kirjat avattiin."

25. Ja edelleen (Dan. 7:13,14):

"Näin, ja katso, taivaan pilvissä tuli niin kuin Ihmisen Poika, ja hän eteni vanhaikäisen tykö ja vietiin hänen eteensä. Ja hänelle annettiin voima ja kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat ja sukukunnat ja kielet palvelevat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei koskaan häviä, eikä hänen valtakuntansa kukistu."

26. On selvä, ettei tämä voi tarkoittaa toista kuin Vapahtajaamme, Jumalaa - Sanaa, joka alussa oli Jumalan tykönä, jota sanotaan Ihmisen Pojaksi hänen viimeisen ihmiseksi tulemisensa tähden.

27. Koska olen eri teokseen koonnut profeetoista otteita Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta ja toiseen teokseen enemmän todistavasti yhdistänyt mitä hänestä kerrotaan, tyydyn tällä kertaa esittämiini.

I/3. luku

3. Että Jeesus nimi ja Kristus nimi jo vanhastaan olivat tunnetut ja että Jumalan innoittamat profeetat pitivät niitä kunniassa.

Vapahtajan esikuvilla Vanhassa Testamentissa oli nimet Jeesus ja Kristus. Hän oli esikuviansa paljon etevämpi.

1. Nyt on oikea paikka osoittaa, että vanhat, Jumalalle rakkaat profeetat pitivät itse Jeesus nimeä ja myös Kristus nimeä kunniassa.

2. Mitä suurimmassa määrin kunnioitettavan ja kunniakkaan Kristus nimen Mooses teki ensin tunnetuksi opettaessaan taivaallisten asioiden kaavat ja vertauskuvat ja salaperäiset kuvat Jumalan määräyksen mukaan, joka sanoi (Heb. 8:5):

"Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin!"

Hän antoi Jumalan ylimmäiselle papille sellaisen nimen kuin yleensä oli mahdollista antaa ihmiselle: hän käytti hänestä nimeä Voideltu (= Kristus); ja tälle ylimmäisen papin arvolle, joka hänen mielestään vei voiton kaikista etusijoista ihmisten keskuudessa, hän antoi hänen kunniakseen ja ylistyksekseen nimen Kristus. Niin hyvin hän tiesi, että Kristus nimi oli jotakin jumalallista.

3. Hän tunsi myös hyvin Jumalan Hengen vaikutuksesta edeltäpäin nimen Jeesus ja katsoi tämänkin ansaitsevan erityisen etusijan. Tätä nimeä ei ollut koskaan kuultu ihmisten keskuudessa, ennen kuin se Mooseksen kautta tuli tunnetuksi. Ensimmäinen ja ainoa, jolle Mooses antoi tämän nimen, oli se mies, josta hän tiesi, että hän kaavana ja vertauskuvana hänen oman kuolemansa jälkeen tulisi hänen seuraajanaan saamaan ylijohtoonsa kaikki.

4. Aikaisemmin hänen seuraajallaan ei ollut Jeesus nimeä, vaan häntä nimitettiin toisella nimellä, nim. Ause, jonka hänen vanhempansa olivat antaneet hänelle, mutta nyt Mooses antoi hänelle nimen Jeesus (4 Moos.13:17) ja lahjoitti hänelle tällä nimellä ikään kuin kalliin kunnialahjan, joka oli kaikkia kuninkaallisia otsaripoja kalliimpi, sillä Nauen poika, Jeesus, kantoi Vapahtajamme kuvaa, hänen joka yksin Mooseksen jälkeen, ja sitten kun tämän opettama vertauskuvallinen jumalanpalvelus oli täyttynyt, tuli todellisen ja puhtaan jumalanpelon johtajaksi.

5. Mooses antoi tällä tavoin niille kahdelle henkilölle, jotka hänen aikanaan hyveellä ja maineella olivat merkillisiä ennen kaikkia muita, ylimmäiselle ja sille, joka hänen jälkeensä tulisi johtajaksi, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimet suurimmaksi kunnioitukseksi.

6. Selvästi seuraavatkin profeetat nimeltä mainitsivat Kristuksen ja todistivat samalla edeltäpäin juutalaisten kansan hankkeen häntä vastaan ja samalla myös pakanoiden kutsumisen hänen kauttaan. Niinpä sanoi Jeremias (Val. 4:20):

"Meidän henkemme, Kristus Herra, vangittiin heidän hävityslaitteisiinsa, hän, josta sanoimme, että hänen varjossansa eläisimme kansojen keskuudessa."

Niin Daavid, kun hän niiden takia oli hädässä (Ps.. 2:1-2):

"Miksi pakanat kiukustuvat ja kansat ajattelevat turhia? Maan kuninkaat nousevat ja ruhtinaat kokoontuvat Herraa ja hänen Kristustaan vastaan."

Tähän liittää itse Kristuksen lausumat sanat (Ps. 2:7-8):

"Herra sanoi minulle: "Sinä olet Poikani, tänä päivänä olen sinut synnyttänyt. Pyydä minulta, niin annan sinulle pakanat perinnöksesi ja maan ääret omiksesi."

7. Mutta Kristus nimi ei heprealaisten keskuudessa koristanut ainoastaan pappeuden arvolla kunnioitettuja, joita voideltiin varta vasten valmistetulla öljyllä, vertauskuvan vuoksi, vaan se koristi myös kuninkaita, joita profeetat Jumalan käskystä voitelivat, siten tehden heidät jonkinlaisiksi Kristuksen kuviksi, koska heilläkin itsessään oli ainoan ja todellisen Kristuksen, kaikkia hallitsevan jumalallisen Sanan, kuninkaallisen hallitsijavallan tunnuskuvia.

8. Vielä olemme saaneet oppia, että itse profeetoista muutamat voitelemisen kautta ovat tulleet Kristus - esikuviksi. Nämä kaikki viittasivat todelliseen Kristukseen, jumalalliseen ja taivaalliseen Sanaan, joka on maailmankaikkeuden ainoa ylimmäinen pappi ja koko luomakunnan ainoa kuningas ja profeettain joukossa Isän ainoa ylimmäinen profeetta.

9. Todistuksena siitä on se seikka, ettei kellään niistä, joita ennen voideltiin esikuviksi, ei papeilla eikä kuninkailla eikä profeetoilla, ollut niin suurta jumalallisen hyveen voimaa, kuin Vapahtajamme ja Herramme Jeesus, ainoa todellinen Kristus, osoitti.

10. Kukaan näistä, vaikka he arvollaan ja maineellaan monien sukupolvien aikana loistivat omiensa keskuudessa, ei ole milloinkaan oman esikuvallisen Kristus - nimensä mukaan antanut alamaisilleen nimeä "kristityt". Eikä kukaan heistä ole alamaistensa keskuudessa saanut palvonnan kunniaa eikä sellaista ihmisten kiintymystä kuolemansa jälkeen, että olivat valmiit kuolemaan kunnioittamansa puolesta. Eikä ole kaikkien maan kansojen keskuudessa kenenkään ympärille syntynyt sellaista liikettä, sillä vertauskuvan voima ei kyennyt saamaan aikaan niin suuria heidän keskuudessaan, kun vapahtajamme kautta esiintynyt totuuden ilmestys.

11. Hän ei keneltäkään saanut ylimmäisen papin viran tunnuskuvia eikä kaavoja, hän ei johtanut ruumiillista sukuperäänsä papeista, häntä ei henkivartio ylentänyt kuninkaanvirkaan, hän ei ollut vanhojen profeettain kaltainen profeetta, hän ei yleensä saavuttanut mitään arvoa tai etusijaa juutalaisten keskuudessa, mutta hänen Isänsä varusti hänet kaikella, ei tunnuskuvilla, vaan todellisuudella.

12. Vaikka hän ei saanut mitään sellaista kuin nuo edellä mainitut, on häntä enemmän kuin kaikkia noita nimitetty Kristukseksi. Jumalan ainoana ja todellisena Kristuksena hän on täyttänyt koko maailman kristityillä, omalla tosiaankin kunnioitettavalla ja pyhällä nimellään, ja opetuslapsilleen hän ei ole jättänyt tunnuskuvia ja kaavoja, vaan totuuden opeilla antanut peittämättömiä hyveitä ja taivaallisen elämän.

13. Ei maallisista aineista valmistetun, vaan jumalallisen Hengen valmistaman, Jumalalle otollisen voitelun, osallistumalla isän syntymättömään jumaluuteen. Tätä opettaa taas Jesaias, huudahtaen ikäänkuin Kristuksen sanoilla (Jes. 61:1-2 = Luuk. 4:18):

"Herran Henki on päälläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut saarnaamaan hyvän sanoman köyhille, julistamaan vapautusta vangituille ja näön sokeille."

14. Ei ainoastaan Jesaias, vaan Daavidkin puhuu hänelle ja sanoo (Ps. 45:7-8):

"Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat väärämielisyyttä. Sen tähden on Jumala, Jumalasi voidellut sinut ilon öljyllä, enemmän kuin kanssaveljesi."

Tässä Raamattu ensimmäisellä rivillä sanoo häntä Jumalaksi, toisella se kunnioittaa häntä jumalallisella valtikalla. 15. Sitten se edeten, annettuaan hänelle jumalallisen ja kuninkaallisen vallan, kolmanneksi esittää hänet, ei maallisista aineista tehdyllä, vaan ilon öljyllä voidelluksi Kristukseksi.

Sitä paitsi se huomauttaa hänen etevyydestään, joka oli suurempi ja toisenlainen kuin niiden, jotka ennen voideltiin esikuviksi ruumiillisesti. 16. Toisessa paikassa sama Daavid lausuu ja sanoo hänestä seuraavaa (Ps. 110:1):

"Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle sivulleni, kunnes panen vihollisesi sinulle astinlaudaksi",

sekä (Ps. 110:3-4):

"Äidinkohdusta olen synnyttänyt sinut ennen aamuruskoa. Herra on vannonut eikä kadu sitä. Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan."

17. Tämä Melkisedek esiintyy pyhässä Raamatussa Jumalan, korkeimman, pappina (vrt. Heb. 7:11-25), jota ei määrätty siksi varta vasten valmistetulla voiteella, ja joka ei edes sukujärjestyksen nojalla kuulunut heprealaisten pappiskuntaan. Siksi Vapahtajaamme hänen järjestyksensä mukaan, ei niiden järjestyksen mukaan, jotka olivat saaneet tunnuskuvia ja kaavoja, sanottiin Kristukseksi ja papiksi ja sai valallisen vakuutuksen.

18. Sen tähden ei historia myöskään kerro, että hänet oli ruumiillisesti voideltu juutalaisten keskuudessa, eikä sitäkään, että hän kuului pappien heimoon, vaan että hän ennen kointähteä, se on ennen maailman luomista, Jumalalta oli saanut olemuksensa ja että hänellä on kuolematon ja vanhentumaton pappeus iäiseen aikaan asti.

19. Suuri ja selvä todistus hänen epäruumiillisesta ja jumalallisesta voitelustaan on se seikka, että kaikkien niiden joukosta, jotka milloinkaan ovat olleet olemassa tähän päivään saakka, ihmiset häntä yksin nimittävät Kristukseksi ja tunnustavat häntä ja todistavat hänestä tällä nimellä, että kreikkalaiset ja barbaarit puhuvat hänestä ja että hänen tunnustajansa koko maailmassa vielä nytkin kunnioittavat häntä kuninkaana, ihailevat häntä enemmän kuin profeettaa ja ylistävät häntä Jumalan ainoana todellisena ylimmäisenä pappina, ja vielä kaiken tämän lisäksi, että häntä ennen maailmaa olleena, ennen kaikkia aikoja olemuksensa saaneena Jumalan Sanana, joka isältään on saanut palvomisen kunnian, kunnioitetaan Jumalana.

20. Mutta kaikista ihmeellisintä on, että me, jotka olemme pyhittäneet itsemme hänelle, emme ainoastaan äänillämme ja sanojemme kaiulla vaan sydämiemme koko kiintymyksellä kunnioitamme häntä, niin että pidämme tunnustusta häneen suuriarvoisempana kuin elämäämme.""

Kirkkoisä Eusebios

Siirry seuraavaan tekstiin ” http://koti.mbnet.fi/rape1941/taivaas3.htm ”