Olen tällainen melkoisen rauhallinen, sanoisin että aikas cool herrasmies. Joskus kuitenkin kun  innostun, niin innostun joistain tarkoin valitsemistani asioista niin hurjasti, että en pysy housuissani laisinkaan. No, mitä nyt noita olisi, vaikka kun autossa kun hoksaan, että nyt ollaan menossa kivaan tuttuun paikkaan, kuten koirapuistoon tai metsään niin intoudun raivoisaan intokiljuntaan. Noh, oikeestaan oletan, että autolla mennään aina vain kivoihin paikkoihin ja huudan sitten ihan varmuuden vuoksikin. Muutoin ensimmäisen elinvuoteni olin melkoisen hiljainen kaveri, mutta Pondiska se sitten minulle opetti, että minäkin olen koira ja koiranhan kuuluu haukkua ja näin minäkin olen sitten siitä lähtien tehnyt kun Pondi muutti meille.

Pondi on minusta aika usein ihan mukava kaveri, herkullista silmärähmää sillä on ja sitä minä siltä aina aamuisin nuolen, kun ei tota mammaa saa sitten ylös millään, niin joudun nälissäni sellaiseen tyytymään. Aamuisin tykkään hypätä emännän viereen sänkyyn, johon röhnähdän jalat kohti kattoa ja odotan rapsutusta, kun olen siitä saanut tarpeeksi, ruukaan vaatia leikkiaikaa; vetoleikki, jossa minä vedän silmät kiinni ja roikun ilmassa on parasta aamupuuhaa, ruokaa tietenkään unohtamatta. Ois muuten tosikauheeta jos Pondi sais ruuan ennen minua, mutta onneksi niin ei ole vielä kertaakaan käynyt, siitä minä pidän kyllä huolen. Aika kovaa kuria sille Pondille joutuu kyllä pitämään, muutenhan se hyppis silmille kokoajan. On sen kans kiva juosta silti, mutta se on vähän ärsyttävää, että aina minun pitäisi ajattaa sitä, eikö se joskus voisi juosta minua kiinni. Aluksi Pondi ois tahtonut nukkua minussa ihan kiinni, niinku minun niskankin päällä, en mää sitä sietänyt vaan käskin sen nyt sentään vähän antaan mulle omaa rauhaa. On se sen sitten ymmärtänyt.

 

Lenkeillä tykkään käydä, haistelu ja merkkailu on ihan jees, joskus kyllä yht´äkkiä saatan kyllästyä kävelyyn ja vaatia sylikyytiä, ei se mamma siitä tykkää, mutta mitäpä se ei minun puolesta tekisi,  olen sen huomannut. Sitten kans jos lenkillä on makkaraa mukana, en liiku kyllä sit yhtään mihinkään, meinaan että voitais ottaa nyt sitä tänne-juttua vai mikä se on, siis että mä jään istumaan ja sit se kutsuu minut ja antaa makkaraa. Sellaista me ollaan tehty kun ollaan oltu noilla kursseilla, nykyään se emäntä kyllä kutsuu niitä ihan vaan harkoiksi. Niiiin, siellä harkoissa ollaan käyty harjoitteleen jotain liikkeitä. Osaan kyllä ne jo omasta mielestäni aika täydellisesti, mutta aina me vaan hiotaan niitä samoja, no ei se haittaa, kun yleensä makkaraa on tarjolla riittävästi. Muutaman kerran kyllä on käynyt silleen, että toi emäntä on ensin ollut tosi outo, ihan niinku tärissyt ja naamakin ollut ihan valkoinen, ja sitten ollaan menty tekeen niitä samoja liikkeitä, mutta sitten ei olekaan tullut niitä herkkuja, niin en mää sit ole viitsinyt mitään tehdä. Oon aatellut että parempi poistua paikalta, jos ei kerta makkaraakaan tule. Näyttelykoirakin minusta on näymmä sitten tullut, mikäpäs siinä, ihan kiva siellä on käydä, kun siellä nyt ainakin saa sitä makkaraa.  

Kotona vietän luppoaikaa yleensä sohvan alta, sieltä on helppo rauhassa katsastaa mitä tapahtuu ja pelipaikalla olen kyllä välittömästi, jos näyttää siltä, että jotain ruokaa voisi olla tarjolla. Tykkään myös katsella ikkunasta -pianon päällä on katselupaikkani. On se mahtava ottaa oikein kunnon murinat kun joku koira kehtaa mennä tuolla kadulla. Aika hyvin kyllä olen oppinut haistamaan sieltä sohvan alta milloin kannatta rynnätä pianon päälle pitämään meteliä.

Rampon lempparit:

Lempiruokani: Kunnon luu kyllä maistuu aina, oikeestaan syön kaikkea muuta paitsi appelsiinia ja muita sen sukuisia. Se vaan harmittaa kun ei sitä ruokaa ole ikinä tarpeeksi, voisin syödä loputtomiin. Joskus kyllä sitten oksennan, jos olen mennyt syömään omani lisäksi myös sen Plondinkin luun.

Minua voisi kutsua myös nimellä: Jäyhä Jököttäjä, Tasku-pisoni, Äijä

Lempileikkini: Lumipallojen hajoitus, siinä minulle heitetään lumipallo, jonka sitten tuhoan, ja sitten uudestaan ja uudestaan. Lumipallokeleillä tuijotan heittäjäksi valitsemaani henkilöä niin kauan, että tämä oivaltaa mitä tahdon, sen jälkeen leikki ei lopu koskaan.

Tykkään puuhailla: Nakin voimalla mitä vaan.

Inhokkejani: Pesu, Imuri. Onneksi olen tosi taitava huomaamaan milloin sitä pesua suunnitellaan tapahtuvan ja sitten katoan paikalta kyllä niin piiloon kuin ehdin. On se vaan toi emäntäkin sitten oppinut niin pirskatin ovelaksi, että usein onnistuu sitten kuitenkin minut sinne kylppäriin saamaan