Heipä hei, olen tällainen iloinen ja virkeä veitikka, ikää lasissa noin yksi vuotta, mutta aika nuorekas omasta mielestäni vielä olen, ja kai se mammakin on sitä mieltä, että hyvin pentumainen vielä olen, kun kuulemma minun jälkeeni ei ole pentukuume vielä päässyt laisinkaan yllättämään. Minusta on ihanaa olla aina siellä missä mammakin on, mitä lähempänä sitä parempi, jos vielä saan antaa pusuja niin aina parempi. Kyllä mää voisin Ramponkin kylkeen käpertyä, mutta se on välillä niin häijy, että ajaa minut pois. Minusta on tosi kurjaa jos Rampo minulle ärjyy, ja sitten tuntuu että parempi kyllä pysyä pois ja kuljen sitten ihan seiniä pitkin. Rampo on kyllä mulle kaikki kaikessa, pakko myöntää, se on mun idoli.

 Ja  niitä pusuja on kiva antaa kyllä kaikille muillekin, mutta jos ei tunne jotain ihmistä, niin ensin on kyllä parempi vähän katsoa ja niin yleensä sitten vähän nätisti sanonkin niille joita en oo ennen nähnyt, että mä nyt ensin vähän mietiskelisin ja sitten vasta ne pusut. Varsinkin jos ne on miehiä. Mutta mää kyllä oikeasti tykkään ihan kaikista ihmisistä, se on niin ihanaa kun joku tulee kylään.  No sitten mää tykkään kyllä juosta. Mä osaan juosta kyllä tosi lujaa, ja onneksi me aika usein päästään Rampon kanssa juokseen ihan vapaasti, silloin kyllä välillä ihan vahingossa mää saatan lähteä aika kauas, jos siis hoksaan jotain mitä pitää haukkua niin nopeastihan sitä näillä jaloilla eksyy kauaskin, mutta onneksi olen aina löytänyt takaisin. Kotonakin on tosi kiva haukkua kaikille äänille, varsinkin on mukavaa jos saan Ramponkin innostuun yhteishaukkuun, voi jestas kun se onkin kivaa.

Mää oon nyt vasta aloittanut agilitynharrastamisen. Oon mää ennenkin ollut kursseilla, nimittäin kahdella pentukurssilla, mä olin niillä pentukursseilla aina kurssin priimusoppilas, katsos kun jos mua huvittaa, niin mä osaan tosi nätisti katsoa tota mammaa. Ja kyllä mä tykkäänkin tehdä mitä se sanoo, kun sekin on sitten niin iloinen ja saan antaa paljon pusuja.  Agilitysta tykkään kyllä kans tosi paljon, aluksi siellä kyllä kivointa oli sen paikan matto ja aika paljon sitä haistelin, mutta sitten hoksasin ne esteet, se puomi varsinkin on tosi kiva, siihen menisin vaan koko ajan.

Oon mää näyttelyissäkin käynyt, mutta nyt viime aikoina en oo kyllä yhtään ymmärtänyt, että mikä hitsin järki siinä touhussa on, ja on se kyllä oikeasti vähän pelottavaakin kun vieras mies tulee ja käy käsiksi. Jos se ois nainen ja sille sais antaa pusuja, niin vois ehkä olla parempi. Kai mun pitäis yrittää sielläkin käyttäytyä, nimittäin toi mamma on sanonut, että sen mielestä mää oon tosi komea jäbä, ja kyllä mää ittekki olen sitä mieltä tietty. Kaikkihan musta tykkää.      

 Pondin Top 5

Lempiruokani: Kaikki mikä Rampollekin käy niin sopii myös minulle, mutta ehkä lohi on kuitenkin parasta. Minä tosin saatan välillä maistella sitä mandariiniakin, tosin irvistellen.

Minulle nimeksi sopisi myös: Turbo,  Pondi-Plondi,  Pondi-Spagetti

Lempileikkini: Hippa, ehdottomasti. Omasta mielestäni älyni pääsee siinä parhaiten oikeuksiinsa, osaan harhauttaa muita tosi hyvin. Niin tai on sekin huippuhauskaa, että mulla on jotain suussa, iiihaan sama mitä, ja sitten mä juoksen Rampoa karkuun, mutta se saa minut kiinni ja selättää ja murisee, ja sitten mää vaan siinä pidän sitä jotain suussa ja heilutan kaikkia tassuja.

Tykkään puuhailla: Pusuttelu on kyllä parasta mitä tiedän, sitä voisin jatkaa kaikkien kivojen tyyppien kanssa loputtomiin. Harmi kun Rampoa ei saa niin hirveästi pusutella.

Inhokkejani: Mä tykkään kyllä aika lailla kaikesta, mutta ne vieraat miehet, varsinkin jos ne ei tajua pysyä tarpeeksi kaukana. Niin joo, no toi trimmaus, musta se on kyllä vähän liikaa, että vielä pitäis jaksaa seistä paikallaan vaikka kuinka kauan kun ensin on pesty ja kuivattukin.