Piiparinen Juhana 11.6.1858 syntynyt 61 vuotias lappeenrantalainen työmies tuomittiin
syyttömänä vuonna 1918 syyskuun 5. päivänä valtiorikosoikeuden 134 osastossa
Hänet tuomittiin 5.9.1918 osallistumisesta valtiopetokseen liittymällä punakaartiin ja edistämällä sen toimintaa
pidettäväksi kolme vuotta kuritushuoneessa sekä yli sen olemaan viisi vuotta kansalaisluottamusta vailla.
Ehdollisesta rangaistustuomiosta 24.6.1918 annetun lain mukaan kuitenkin täytäntöönpano on lykkäytyvä viideksi vuodeksi
tästä lukien, ja olisi vastaaja siis heti ollut laskettava vapaalle jalalle….. ellei olisi yliviivattu.
Läsnä oikeudessa osasto 134 istunnossa olivat pormestari Dahlström, laki.kand. Otto Salonen, raatimies Kaarlo Parola,
opettaja Juho Aalto ja vänrikki Johan Malkamäki sekä syyttäjä Heikki Pihlaranta.
Yksityisiä asioita varten oli Lappeenrannan kirkkoherra Kalaja antanut 6.5.1918 50 pennillä Savonlinnan hiippakunnan
papintodistuksen puhdasmaineiselle kansalaisluottamusta nauttivalle 11.6.1858 syntyneelle työmies Juhana Piipariselle.
26.8.1918 on Juhana Piiparinen omakätisesti kuitannut saaneensa haasteen torstaiksi syyskuun 5. päiväksi 1918.
Kapinan aikana Lappeenrannassa III komppaniaan kuuluneen 7 lapsen ja vaimon
kirvesmies huoltajan mahdollisesti löytyvä todistusaineisto tilattiin…
22.5.1918 tehdyn pöytäkirjan mukaan Juhana Piiparinen oli vangittu 29.4.1918 ja lähetetty välittömästi Lappeenrannan vankileirille.
Läsnä olivat kelloseppä Feliks Kirsi ja talonomistaja P J Huhtinen Lappeenrannasta.
Lausunnon mukaan koulua käymätön osaa lukea muttei kirjoittaa? Ollut kaupungilla hätäaputöissä ja omaisuuttakin on 4000 mk arvosta.
On liittynyt Lappeenrannan Työväenyhdistykseen noin 10 vuotta sitten muttei tiedä punakaartin johtajista.
Oli liittynyt 15.3.1918 III komppaniaan toimien vahtikomppaniassa, jonka päällikkönä oli Tahvo Nikkinen Lappeenrannasta.
Palkkaa oli luvattu 560 mk/kk, josta saatu vain 200 mk perheen toimeentuloon. Ei tiennyt yhtään kiihottajaa, ei ollut taistellut
ja heittänyt kiväärinsäkin 25.4.1918 metsään lähelle asuntoaan Taikinanmäellä, josta se oli hävinnyt.
Ei tiennyt mitään kätketyistä aseista, aseriisunnoista ennen sotaa tai sodan aikana, ryöstöistä, murhista tai murhapoltoista.
Lausunnossa ehdotetaan erittäin lieventävien asianhaarain vallitessa laskettavaksi vapaalle jalalle.
Ei kuitenkaan 12.6.1918 laskettu, vaikka ensin niin merkittiin.
6.6.1918 tehtiin uusi pöytäkirja tuomarin pyynnöstä, jossa lasnä Ivar Gråsten, Wäinö Takala ja Lauri Tolvanen.
Siinä Juhana Piiparista kuvataan huonotoimeentuloiseksi kuuden lapsen ja vaimon huoltajaksi
joka oli hiljainen ja työteliäs elämäntavoiltaan säännölliseksi kaupungin töissä olevaksi.
Tietoa ei ollut siitä, että vanki olisi ollut taisteluissa, aseita kantanut tai että niitä olisi häneltä löytynyt.
Ei tietoa, että olisi ottanut osaa aseiden riisumiseen ennen sotaa tai sodan aikana, ryöstöihin, murhiin, rääkkäyksiin,
murhapolttoihin ja kiristyksiin edes sosialistin suurlakon aikana tai myöhemminkään eikä vangin luota ollut löytynyt
ryöstettyä tavaraakaan. Mitään muitakaan rikoksia ei ollut tiedossa. Vanki ei ilmeisesti ollut esiintynyt kiihottajana
punaiseen kaartiin, vallankumoukseen laillista tai muutakaan hallitusta tai asevelvollisuutta vastaan.
Ei ollut levittänyt vääriä kulkupuheita sotatoimista tahi esittänyt uhkauksia hallituksen kannattajiakaan vastaan.
Esikunnan lausuntoa vangitusta ei annettu.
Valtiorikosoikeuden allekirjoittajien nimistä ei saa mitään selvää, mutta nähtävinä ne nyt kuitenkin yläpuolella ovat.
Koukeroista päätellen kenelläkään heistä ei kuitenkaan kynä ollut ensimmäistä kertaa kädessä.