|
LYHYTKARVAISEN
COLLIEN ROTUMÄÄRITELMÄ
ALKUPERÄMAA:
Britannia
HYVÄKSYTTY: DCI
24.6.1987, käännös SKL-FKK 29.6.1995
YLEISVAIKUTELMA:
Ilmentää älykkyyttä, valppautta ja toiminnanhalua. Työskentelykykyinen,
omanarvontuntoinen ja erittäin hyvärakenteinen koira, jossa kaikki osat ovat
sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa.
OMINAISPIIRTEET:
Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta. Ei kömpelö eikä millään
lailla karkea. Ilme on erittäin tärkeä. Muita olennaisia piirteitä ovat
kallon ja kuonon suhde sekä täydellinen tasapainoisuus, silmien koko, muoto,
väri ja sijainti sekä korvien oikea asento ja kantotapa.
KÄYTTÄYTYMINEN /
LUONNE: Iloinen ja ystävällinen, ei vähääkään hermostunut eikä
agressiivinen.
PÄÄ: Mittasuhteet
erittäin tärkeät, päätä on arvosteltava suhteessa koiran kokoon. Edestä tai
sivulta katsottuna pää muistuttaa hyvin tylppää, puhdaslinjaista kiilaa,
jonka ääriviivat ovat pehmeät. Pää kapenee tasaisesti ja pehmeästi korvista
kohti mustaa kirsua, poskiluut eivät ole ulkonevat eikä kuono kapea. Sivulta
katsottuna kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset ja samanpituiset
ja niitä erottaa niukka, mutta silti silmiinpistävä otsapenger. Silmien
sisänurkkien välin keskipiste (joka on otsapenkereen oikea sijaintipaikka)
on pään keskikohta pituussuunnassa. Pää on hyvin meislautunut.
Kallo-osa: Tasainen, etäisyys kulmakaarista leuan alaosaan ei koskaan
ole liiallinen (eli ei kauttaaltaan syvä).
Kirsu: Väriltään aina musta.
Kuono-osa: Pehmeästi ja hyvin pyöristyneen kuonon kärki on tylppä, ei
koskaan neliömäinen. Alaleuka on voimakas.
Leuat / hampaat / purenta: Kookkaat hampaat. Vahvat leuat.
Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts alaleuan etuhampaat
koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat ovat
kohtisuorassa leukaluihin nähden.
Silmät: Hyvin tärkeät ja ne antavat koiralle viehättävän ilmeen.
Keskikokoiset (eivät koskaan hyvin pienet), hieman vinoasentoiset,
mantelinmuotoiset ja tummanruskeat paitsi sinimarmorin värisillä koirilla,
joilla silmät ovat usein siniset tai sinitäpläiset (osittain tai kokonaan,
toinen tai molemmat). Ilme on erittäin älykäs. Koiran kuulostellessa katse
on valpas ja tarkkaavainen.
Korvat: Melko suuret ja tyvestään leveämmät korvat eivät ole liian
lähellä eivätkä liian kaukana toisistaan. Levossa korvat ovat taaksepäin
taittuneet, mutta koiran ollessa tarkkaavainen ne ovat eteenpäin
suuntautuneet ja puolipystyt, ts. noin kaksi kolmasosaa korvasta on pysty,
yksi kolmannes luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva.
KAULA:
Lihaksikas, voimakas, melko pitkä ja kauniisti kaartuva.
RUNKO: Hieman
korkeuttaan pitempi.
SELKÄ: Tasainen
ja kiinteä.
LANNE: Hieman
kaartuva.
RINTAKEHÄ:
Kylkiluut kaareutuneet, rinta syvä ja lapojen takaa melko leveä.
HÄNTÄ: Pitkä:
häntäluu ulottuu vähintään kintereisiin. Koiran ollessa rauhallinen häntä on
alhaalla hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi
kohota, muttei koskaan selkälinjan yläpuolelle.
ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat ja lihaksikkaat, luut ovat
keskivahvat ja pyöreät.
Lavat: Viistot ja hyvin kulmautuneet.
Kyynärpäät: Eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Käpälät: Soikeat, päkiät täyteläiset. Varpaat kaarevat ja tiiviisti
yhdessä.
TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Takaraajat alaosastaan sileät ja jänteikkäät.
Reidet: Lihaksikkaat.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Kintereet: Matalat ja voimakkaat.
Käpälät: Kuten etukäpälät mutta hieman vähemmän kaarevat.
LIIKKEET:
Liikkeet ovat rodun leimaa-antava erityispiirre. Terverakenteisen koiran
kyynärpäät eivät koskaan ole ulkokierteiset; liikkeessä eturaajat ovat
suhteellisen lähellä toisiaan. Kehräävät ja rullaavat liikkeet sekä
ristiinastunta ovat pahoja virheitä. Takaa katsoen kintereet ovat
yhdensuuntaiset, mutta eivät liian lähellä toisiaan, sivusta katsoen
liikkeet ovat sulavat. Takaraajat ovat voimakkaat ja niiden työntö on hyvä.
On toivottavaa, että askeleet ovat kohtuullisen pitkät; niiden tulee olla
kevyet ja vaivattomilta näyttävät.
KARVAPEITE:
Lyhyt, pinnanmyötäinen; peitinkarva karkeahko, pohjavilla erittäin tuuheaa.
Karvaa ei trimmata eikä leikata.
VÄRIT: Kolme
hyväksyttävää väriä: soopeli-valkoinen, kolmivärinen (tricolour) ja
sinimarmoroitu (blue merle).

Soopeli: Mikä tahansa sävy vaalean kullanväristä tumman
mahonginruskeaan tai sävyttynyt soopeli mustin karvankärjin. Vaalea oljen-
tai kermanväri on paha virhe.
Kolmivärinen: Pääväri musta, syvän punaruskeat merkit raajoissa ja
päässä. Ruosteenruskea sävy peitinkarvassa on paha virhe.
Blue merle: Pääväri puhtaan hopeansininen, joka on marmoroitunut
mustalla värillä. Syvät punaruskeat merkit ovat toivottuja, mutta niiden
puuttuminen ei ole virhe. Suuret mustat merkit, savenharmaa väri tai
ruosteenruskea sävy peitinkarvassa tai pohjavillassa ovat pahoja virheitä.
Valkoiset merkit: Kaikkiin yllämainittuihin väreihin liittyvät
tyypilliset valkoiset colliemerkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat
merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta,
raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi
olla valkea piirto.
KOKO:
Säkäkorkeus: Uroksilla 56-61 cm, nartuilla 51-56 cm.
VIRHEET: Kaikki
poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna
virheen vakavuuteen.
HUOM.
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin
laskeutuneina kivespusseihin.
COLLIEILLA ESIINTYVIÄ PERINNÖLLISIÄ
VIKOJA JA SAIRAUKSIA
Kuten kaikilla koiraroduilla, myös collieilla esiintyy joukko
periytyviä vikoja ja sairauksia. Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu
resessiivisesti eli piilevästi. Nimitys jo paljastaa, ettei tällaisen
taipumuksen kantajayksilöä voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella. Vaikka
käytettäisiinkin vain terveiksi todettuja yksilöitä jalostukseen, siitä
huolimatta saattaa tapahtua, että kaksi tervettä siitoskoiraa, jotka
kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja
tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö. Usein nämä piilevästi
periytyvät sairaudet puhkeavat vasta, kun koira on jo ohittanut pentu- ja
nuoruusiän.
|
SILMÄSAIRAUDET:
CEA
Collie Eye Anomaly (anomaly = poikkeava rakenne) on collieiden
perinnöllisistä vioista ja silmäsairauksista tunnetuin ja puhutuin.
Sairaus on aniharvoin koiran kannalta vakava, eikä muutu pahemmaksi
koiran vanhetessa. Sairaudesta tunnetaan eri vaikeusasteita, jotka
lueteltuina lievimmästä pahimpaan: |
|
ch / crd |
Ch = choroidal hydoplasia eli suonikalvon
vajaakehitys, crd = chorioretinal hypoplasia eli suoni- ja
verkkokalvon vajaakehitys. Sama sairausmuoto tunnetaan siis kahdella
eri nimellä ch ja crd, joka EI vaikuta koiran näkökykyyn. |
|
coloboma |
Kuoppa tai reikä näköhermon päässä.
Tämäkään sairaus ei yleensä vaikuta koiran näkökykyyn. |
|
ablaatio |
Verkkokalvon irtauma. Verkkokalvo
irtautuu alustastaan joko yhdestä tai useammasta kohdasta, tällöin
kalvo löystyy, poimuttuu ja näkökyky heikkenee. Mikäli verkkokalvo
irtoaa kokonaan, on silmä sokea. (Suurimmassa osassa ablaatiota
verkkokalvo irtoaa kokonaan). Tämä kuitenkin on erittäin harvinaista
ja lisäksi se esiintyy useimmiten vain toisessa silmässä, jolloin
näkökykyä ei menetetä kokonaan. |
|
CEA ilmenee yleensä molemmissa silmissä, mutta
muutokset voivat olla kummassakin silmässä erilaisia. CEA:n voi
todeta silmiin erikoistunut eläinlääkäri silmänpohjatutkimuksessa
silmäpeilillä. Koirat pitäisi tarkastaa jo pentuina (6 - 8 viikon
ikäisinä), koska myöhemmin pigmentti voi peittää CEA:n. Jos koiraa
ei ole pentuna tutkittu, tällöin ei tiedetä, onko se todellisuudessa
terve vai sairas, vaikka se saisikin aikuisena terve-lausunnon.
Koiran tilasta voidaan varmistua vasta, kun se on tutkittu sekä
pentuna että aikuisena (yli 6kk). Esim. pienet colobomat eivät aina
välttämättä löydy pentutarkastuksen yhteydessä.
CEA on resessiivisesti periytyvä sairaus. Tämä
tarkoittaa sitä, että sairaan yksilön on saatava virhegeeni
molemmilta vanhemmiltaan. CEA-tekijä seuraa koiran mukana sen
perimässä joko näkyvässä muodossa (sairas), piilossa oleva (kantaja)
tai puuttuu kokonaan (geneettisesti terve). Sairas on koira, jolla
todetaan CEA pentuna. Kantaja on koira, joka on todettu terveeksi
sekä pentuna (alle 8 vkoa) että aikuisena (yli 6 kk), mutta jolla on
CEA-tekijä perimässään. Geneettisesti terve on koira, jonka
perimässä ei ole lainkaan CEA-tekijää. CEA:n lievin muoto (crd) on
pitkäkarvaisilla collieilla varsin yleinen. Coloboman ja ablation
esiintyminen on vähäisempää. Lyhytkarvaisten collieiden
silmäsairaustilanne on selvästi parempi. |
|
PRA
Progressiivinen retinaaliatrofia eli etenevä verkkokalvon surkastuma
periytyy resessiivisesti. Sairaus ilmenee eri roduilla tyypilliseen
aikaan aina 10 vuoteen asti, jolloin on vaarana sekoittaa sairaus
vanhuuden aikaiseen verkkokalvon rappeutumiseen. PRA paljastuu
koiran hämäränäön heikkenemisessä ja johtaa sokeutumiseen. Se on
etenevä sairaus, joten jalostuskoirat olisi hyvä tutkia säännöllisin
väliajoin. PRA:ta ei ole ainakaan toistaiseksi tavattu collieilla
Suomessa. |
KIVESVIKA
Kivesvikaisen uroksen toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet
laskeutumatta kivespusseihin. Piilokives voi sijaita vatsaontelossa tai
nivuskanavassa. Piilokiveksistä koiraa ei Kennelliiton säännösten mukaisesti
saa käyttää siitokseen. Piilokivekset on aina syytä poistaa koska niissä on
syöpäriski. Kaikenlainen muu operoiminen on kiellettyä. Kasvattaja palauttaa
1/3 kauppahinnasta eläinlääkärin todistusta vastaan.
NAPATYRÄ
Napatyräisen koiran vatsanpeitteissä on reikä, jonka kautta vatsapaitaa
ja/tai suolia työntyy vatsaontelosta nahan alle. Napatyrä on useimmiten
todettavissa jo luovutusiässä. Napatyrä on periytyvä vika, ja kasvattaja on
velvollinen Kennelliiton säännösten mukaisesti korvaamaan mahdollisesta
napatyräleikkauksesta aiheutuneet kustannukset. Kaupantekohetkellä on
sovittava missä ja milloin leikkaus suoritetaan. Kaikki napatyrät eivät
tarvitse leikkausta, ainoastaan pahimmat.
LONKKANIVELDYSPLASIA (HD)
Lonkkanivel koostuu kolmen lantioluun muodostamasta nivelkuopasta ja siihen
sopivasta reisiluun päästä. Niveltä ympäröi nivelpussi ja nivelontelossa on
voiteluaineena nivelnestettä. Nivelpintoja päällystää nivelrusto. Reisiluun
pään side kiinnittää reisiluun nivelkuoppaan. Vahvat lantion lihakset
tukevat niveltä ja pitävät reisiluun pään nivelkuopassa painorasituksen
aikana. Ongelmatapauksissa reisiluun pallopää ei sovi moitteettomasti
lantionluiden muodostamaan lonkkamaljaan. Myöhemmin nivelrusto voi pahiten
rasittuneista kohdista kulua kokonaan pois. Lonkkanivel muotoutuu kasvun
aikana, vika tulee kasvun häiriönä.
Lonkkaniveldysplasian ainoa diagnosointi tehdään röntgenkuvista. Koiran
tulee olla kuvattaessa vähintään yhden vuoden ikäinen. Suomessa tällä
hetkellä voimassa oleva luokittelu perustuu FCI:n kriteereihin.
Lonkkaniveldysplasian luokittelu: A = normaali. B = lähes normaali /
rajatapaus. C = lievä dysplasia. D = keskivaikea dysplasia. E =
vaikea-asteinen dysplasia. (A ja B luokitellaan siis terveiksi.)
Arviot lonkkaniveldysplasian periytyvyysasteesta vaihtelevat suuresti eri
tutkimuksissa. Perimällä on joka tapauksessa tärkeä osuus lonkkavian
syntymisessä. Muita vian syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat kasvuajan
ruokinta, kohtuuton rasitus tai nopeakasvuisuus pentuiässä. Paras keino
pienentää rodun dysplasiaprosenttia on käyttää terveitä koiria jalostukseen
ja käyttää jälkeläisarvostelua (on syytä kiinnittää huomiota myös näiden
vanhempien ja sisarusten lonkkatilanteeseen) ja ruokkia kasvavat pennut sekä
kantavat ja imettävät nartut optimaalisesti.
Yleensä lonkkaniveldysplasia ei vaikeuta koiran normaalia elämää, paitsi
hyvin vaikea-asteisina, jolloin saattaa aiheutua kipuja.
HAIMANVAJAATOIMINTA (PDA)
Haimanvajaatoiminta on parantumaton sairaus, johon sairastuneet koirat
tarvitsevat hoitoa koko loppuelämänsä ajan. Haimanvajaatoiminta aiheutuu
99%:sti haiman surkastuisesta. Oireet ilmenevät yleensä 1-3 vuoden iässä.
Koiralla ei yleensä esiinny ennen sairauden puhkeamista mitään oireita,
joten etukäteen ei voida tietää että tuleeko koira sairastumaan. Oireet ovat
vaihtelevia. Ensimmäisiä oireet voi huomata esim. jos koira syö
huomattavasti enemmän kuin ennen ja kuitenkin laihtuu. Sen vatsa kurnii ja
se ripuloi. Uloste on väriltään harmaata tai keltaista ja ulostetta on
paljon, usein siinä on myös sulamatonta ruokaa.
Haimakoiran hoitoon käytetään jauhemaista haimaentsyymiä, joka lisätään
ruokaan tai vaihtoehtona ruokaan lisätään raakaa sianhaimaa.
Haimanvajaatoiminta ei ole yleinen collierodulla, sen
esiintymisfrekvenssi suomalaisessa pitkäkarvaisten collieiden populaatiossa
on noin 0,66% (1998).
Tiedot koottu Collieyhdistyksen sivuilta!
All rights reserved © kennel
Pinehillside's |