sanoi Jumala mulle kerran

"sille 8,5 vuotta elämää soin

siis vain muutaman hetken verran.

Sinun tehtäväsi on sitä rakastaa

Kunnes se ylittää elämän rajan.

Saat nähdä vaivaa ja uurastaa

Sen pienen elämän ajan.

Se tuottaa sinulle monet huolet

Ja usein vie vaivasi hukkaan

Mutta surustasi kantaa se myös puolet

Ja sen muistot ei unohdukkaan.

Eihän surusi ole pohjaton

Jos et iäksi sitä omaksi saakaan?"

"Olkoon niin, antaa surunkin tulla.

Koiranpennulla, jonka sulta sain

On silti kylliksi hellyyttä mulla.

Olen onnellinen, että omistin sen,

Joka hetkestä kiittäen.

Ja surun tullessa tuskallisen

Sen kestän ymmärtäen.

Ja kun ystäväni on lähtenyt

Koirien taivaan maahan

tämän kiistojen maailman jättänyt,

sen muistoksi, kuulkaahan…

otan toisen collien

pitkähäntäisen haukahtajan.

Sitä rakastan ja hoidan

Sen pienen elämän ajan."