Esittely
Labradorinnoutajan juuret juontavat Labradorin niemimaalle, Newfoundlandin saarelle, josta kantavanhemmat tiedetään tuotetun Brittein saarille. Kanadan itärannikolla on kuvattu labradorinnoutajaa ensimmäisen kerran 1700-1800 -luvulla. Tämä koira toimi kalastajien apuna noutaen vedestä kaloja, verkonnaruja ym. Sillä oli voimakas noutotaipumus ja paksu, vettä hylkivä turkki.
Näitä koiria siirtyi kalastusveneiden mukana Englantiin, missä niiden kyvyt huomattiin ja niitä risteytettiin paikallisiin lintukoiriin ja muihin koirarotuihin. Viisaan jalostustyön tuloksena alkuperäisen Labradorinkoiran ominaisuudet onnistuttiin säilyttämään rodussa. Monien vaiheiden jälkeen Englannin kennelklubi hyväksyi labradorinnoutajan roduksi vuonna 1903.
Suomessa rodun kasvatus alkoi 1950-luvulla ja rekisteröintiluvut ovat kasvaneet aina 90-luvulle saakka. Labradorinnoutaja oli Suomen neljänneksi suosituin koirarotu vuonna 1999. Paitsi lintua noutavana koirana labradorinnoutajaa käytetään myös muun haavoittuneen ja loukkaantuneen riistan jäljestämiseen, opaskoirana, huume- ja pommikoirana, terapiakoirana ja viime aikoina myös sienikoirana.
Luonteeltaan labradorinnoutaja on ystävällinen ja lapsirakas, iloinen ja toiminanhaluinen, toisin sanoen mukava seura- ja perhekoira, joka kuitenkin onnellisimmallaan vedessä tai ulkona työskennellessään.
Rotumääritelmä
Yleisvaikutelma:
Vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen ja hyvin toiminnanhaluinen koira, jolla on leveä kallo, leveä ja syvä rintakehä sekä leveä ja voimakas lanne ja takaosa.
Ominaispiirteet:
Hyväntuulinen ja eloisa. Hyvä vainu, pehmeä ote riistasta, innokas uimari. Sopeutuvainen, uskollinen seuralainen.
Luonne:
Älykäs, innokas, tottelevainen ja yhteistyöhaluinen. Luonteeltaan ystävällinen, ei saa olla hyökkäävä eikä arka.
Pää:
Kallo leveä, otsapenger selvä. Puhdaslinjainen, posket eivät saa olla ulkonevat. Leuat keskipitkät, voimakkaat, eivät suipot. Kirsu leveä, sieraimet suuret.
Silmät:
Keskikokoiset, ruskeat tai pähkinänväriset, ilmentävät älykkyyttä ja hyväluonteisuutta.
Korvat:
Päänmyötäiset, sijaitsevat melko takana. Eivät isot eivätkä raskaat.
Purenta:
Täysi, terve ja voimakas hampaisto. Leikkaava purenta, eli alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa.
Kaula:
Kuiva, vankka ja voimakas, liittyy kauniisti hyväasentoisiin lapoihin.
Eturaajat:
Voimakasluustoiset ja suorat kyynärpäistä maahan sekä edestä että sivulta katsottuna. Lavat pitkät ja viistot.
Runko:
Rintakehä leveä ja syvä. Tynnyrimäiset, hyvin kaareutuneet kylkiluut. Suora selkälinja. Lanneosa leveä, lyhyt ja voimakas.
Takaraajat:
Hyvin kehittynyt takaosa. Lantio ei luisu. Polvet hyvin kulmautuneet. Matalat kintereet. Pihtikintereisyys erittäin epätoivottavaa.
Käpälät:
Pyöreät ja tiiviit, varpaat hyvin kaareutuneet, polkuanturat hyvin kehittyneet.
Häntä:
Nk. saukonhäntä, rodulle tunnusomainen: tyvestä hyvin paksu, hännänpäätä kohti suippeneva, keskipitkä. Ei hapsuinen, vaan kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä, mikä antaa sille pyöreähkön vaikutelman. Koira saa kantaa häntäänsä korkeallakin, mutta häntä ei saa kiertyä selän ylle.
Liikkeet:
Vapaat, riittävän maatavoittavat, tehokkaat, edestä ja takaa katsoen suorat.
Karvapeite:
Rodulle tunnusomainen, lyhyt, tiheä, melko karkeantuntuinen, ei laineita eikä hapsuja; vedenpitävä aluskarva.
Väri:
Kokonaan musta, suklaan- tai maksanruskea tai keltainen. Keltainen väri vaihtelee ketunpunaisesta kermanvaaleaan. Pieni valkoinen täplä rinnassa sallitaan.
Koko:
lhannekorkeus: uros 56-57 cm, narttu 54-56 cm.
| |
|
|
Bonon ja Leon sivut. Tervetuloa uudelleen
