| Millaista
on LUOTOMETSÄSTYS?
Allien syysmuutto alkaa
lokakuun puolivälissä ja lämpimänä
syksynä jatkuu aina joulukuun
puoliväliin asti. Riippuen pesinnän
onnistumisesta kaukana jäämerellä
saattaa muuttoparvissa olla yli miljoona
allia matkalla etelään. Suurimmissa
parvissa, mitä Suomenlahdella on nähty,
on ollut yhtäaikaa muuttomatkalla jopa
250 000 allia.
Allimetsästystä Suomessa
ei voi suuremmassa mittakaavassa
harrastaa oikeastaan kuin Helsingin ja
Hangon välisellä merialueella. Muutamia
alleja muuttaa myös idempää ja
lännempää ja myös Itä-Suomen suurten
vesistöjen yli, mutta määrät ovat
suhteellisen pieniä. Tietysti tuulen
suunnat vaikuttavat parvien matkantekoon.
Parhaiten alleja on ulkona merellä, eli
vähintään noin 10 kilometriä
rannikolta avomerelle päin. Allit
pysähtyvät parvissa lepäämään ja
ruokailemaan luotojen läheisyyteen.
Allimetsästykseen sopivat
luodot ovat yleensä niin kaukana
mantereelta, että ne ovat valtion
omistuksessa. Jahtiin ei siis tarvita
muuta lupia kuin metsästyskortti ja
Suomen kansalaisuus. Mutta erilaisia
tarvikkeita, alkaen kunnon
merikelpoisesta veneestä,
pelastusliiveistä jne, tarvitaankin
sitten sitä enemmän.
Mitä käytännössä
tapahtuu?
Allimetsälle lähdemme
aamuyöstä, sillä paikalla on oltava jo
ennen auringonnousua. Käytännössä
lokakuussa olemme venerannassa noin klo
06 aamulla, josta ajamme pilkkopimeässä
GPS:n (satelliittinavigaattori) avulla
kohti avomerellä olevaa yksinäistä,
pelkkää kalliota olevaa luotoa.
Allimetsästys perustuu pitkälle kuvien
käyttöön. Mitä enemmän kuvia, sen
todennäköisemmin ohilentävät parvet
tulevat kuvien luokse, mutta jo 15 kuvaa
houkuttelee lintuja. Kuvat lasketaan
veteen noin 20 metrin päähän luodon
rannasta, vene rantaan ja sitten
kalliolle passiin.
Yleensä noin 5 minuutin
kuluttua, vielä aamuhämärässä,
saapuvat ensimmäiset allit, ja
laskeutuvat kuvien keskelle tai viereen.
Joskus tosin ensimmäiset tulevat heti
veneen poistuttua kuvien luota.
Passissa täytyy olla aivan
liikkumatta, sillä linnut, kuten kaikki
eläimet, huomaavat liikkeen parhaiten.
Muuten allien näkö ei ole niitä
kaikkein parhaimpia, sillä ne eivät
erota tummissa vaatteissa istuvaa
ihmistä kalliolta. Koiran on syytä
istua tai maata paikallaan, tosin
välillä on turha yrittää estää
koiraa kääntämästä päätään
lähestyvän parven suuntaan! Koiran
pään käännöstä on myös apua: ne
tarkkailevat merta ja huomaavat usein
lähestyvän parven ennen ampujaa.
Ampujan täytyy olla
kärsivällinen ja odottaa, että linnut
laskeutuvat kuvien lähelle. Sen jälkeen
niitä on helppo rauhassa tähdätä ja
aloittaa ampuminen. Koiran tehtävä on
katsella (rauhassa?) paikallaan pysyen,
kunnes ampuja on ampunut kaikki linnut ja
loput ovat nousseet siivilleen ja
poistuneet. Sen jälkeen koira (tai
useammin koirat) päästetään noutamaan.
Useimmiten muutama alli
jää henkiin eli haavakoksi, sillä
lintu ei ole suurin suuri ja varsinkin
kovemmassa tuulessa on vaikea osua
aalloilla keikkuvaan lintuun. Luotokoiran
tärkeimpiä ominaisuuksia onkin etsiä
katseellaan haavakot, ja noutaa ne ensin.
Tästä syystä yleensä käytämme kahta
koiraa yhtäaikaa, jotta haavakot eivät
ehtisi uida kovin kauas merelle.
Haavoittunut alli sukeltaa heti, kun
näkee koiran lähestyvän, ja saattaa
sukeltaa 50-60 metriä poispäin kohti
avomerta eli poispäin ampujasta. Yksi
koira ei vähän haavoittunutta allia
uimalla kiinni ota! Mutta kun kaksi
koiraa jahtaa sitä muutaman minuutin,
lintu väsyy ja tulee yleensä pintaan
niin lähellä koiraa, että ainakin
meidän kokeneet koirat osaavat laittaa
päänsä veden alle (sukeltaa) ja saavat
linnun kiinni.
Kun haavakot on saatu
talteen, lähetetään koirat ohjaten
hakemaan kuolleet linnut, jotka yleensä
kelluvat lähellä kuvia, rantaa tai
kuvien välissä. Pyrimme aina laittamaan
kuvat ja valitsemaan passipaikan niin,
että tuuli tuo lintuja rantaan päin, ei
avomerelle. Jos nimittäin noudettavaa on
esimerkiksi 15 lintua, ehtivät linnut
kellua tuulen mukana todella kauas, kun
koirat periaatteessa hakevat vain yhden
kerrallaan. Tosin kokeneet koirat ottavat
kaksi, kolmekin kuollutta allia
kerrallaan, mikä on erittäin suotavaa (vrt
kynsien kuluminen). Mutta haavakoiden
jahtaamiseen kuluu aikaa.
Luodon kallio on erittäin
liukasta, eikä ihminen pysty auttamaan
koiraa saati menemään lähelle veden
rajaa. Kun lisäksi ilman lämpötila on
useimmiten alle 10 astetta, tuulta eli
aaltoja on aina jonkin verran, vesi on
noin 5-8-asteista ja kallio kuluttaa
koiran kynsiä erittäin paljon,
olosuhteet ovat melko kovat. Tästä
syystä kovin nuorta koiraa ei luodolle
kannata viedä, ja lisäksi koiran
täytyy olla erittäin hyvä uimari ja
pitää kylmästä vedestä.
Koirien kynnet kestävät
yleensä noin 20 noutoa eli vedestä
kalliolle nousua. Muutaman kerran meillä
on ollut "uusi" koira eli
ensimmäistä kertaa mukana oleva koira
mukana, ja silloin kynnet yleensä
vuotavat verta jo 5-6 noudon jälkeen.
Kynsiä voi (ja pitää) vahvistaa
runsaalla kalkkikuurilla heinäkuun
lopusta alkaen, ainakin meidän koirille
se on auttanut. Tärkeää on myös
seurata koko ajan kynsien kulumista:
kylmä vesi estää verenvuotoa ja kynnet
saattavat kulua aivan ytimeen asti ja
seuraukset voivat olla erittäin vakavia.
Ainakin flatti yleensä tahtoo noutaa,
noutaa ja noutaa, vaikka jokaikinen kynsi
valuu verta.
Kynsien kulumiseen vaikuttaa
paitsi niiden kovuus ja kunto, myös
koiran taito tulla ylös merestä
liukkaalle kalliolle. Koiran täytyy
osata käyttää aaltoja hyväkseen eli
odottaa, kunnes aalto "auttaa"
koiraa ylöspäin. Samoin ylöstulossa
tai veteen menossa ei saa "liukua",
vaan veteen pitää osata hypätä ja
tulla ylös niin, etteivät kynnet sudi
kovin paljon kalliota. Yleensä koirat
oppivat taidot muutaman kerran jälkeen,
ja kiihkeinkin koira rauhoittuu
noudettuaan kymmenkunta lintua!
Kun koira on hakemassa
alleja, saattaa jo seuraava parvi
laskeutua kuville. Allit eivät useinkaan
nimittäin välitä rauhallisesti uivasta
koirasta. Tällöin pitää olla
ampujalla malttia, sillä ampuminen
vedessä olevan koiran eteen tai sivuille
on ehdottomasti aivan liian vaarallista,
hauli saattaa kimmota vedestä koiraan.
Koiran pitää tällöin olla
välittämättä elävistä,
vahingoittumattomista linnuista ja uida
mahdollisimman pian rantaan noutonsa
kanssa.
Tuskin tarvitsee
tähdentää, että koiran täytyy olla
välittämättä kuvista: mikään ei ole
ärsyttävämpää kuin viedä koiran
noutamia kuvia veneellä takaisin.
Lisäksi koiran täytyy ehdottomasti
pysyä paikallaan ammuttaessa, me
yleensä varmistamme asian vielä
pitämällä koira kiinni ensimmäisten
laukausten (parven) aikana.
Päivän saalis voi olla
siis melko suuri, parhaimmillaan jopa 100,
mutta yleensä noin 30 allia noin kahden,
kolmen tunnin passissaoloaikana. Siinä
vaiheessa yleensä sekä ihmiset että
koirat ovat niin kylmissään, märkiä
ja väsyneitä, että koti ja kuuma sauna
houkuttelevat kummasti. Mereltähän on
vielä ajettava (noin 45 minuuttia)
rantaankin! Ruuaksi allista käytetään
vain rintalihat, joten vaikka määrä
tuntuu suurelta, ei syötävää kovin
paljon ole. Ruokailijaa kohden on syytä
varata 2 lintua. Allit valmistamme
yleensä kerman kanssa kastikkeeksi,
sillä allissa on melko voimakas riistan
(maksan) maku. Useat liottavat alleja
vuorokauden maidossa tai oluessa, jolloin
maku pehmenee ja miedontuu huomattavasti.
Kaikesta noutajien kanssa
harrastamistamme metsästyslajeista
allijahti on ylivoimaisesti vaativin,
mutta samalla antoisin. Luodolla koiran
nouto- ja riistainto todella mitataan.
Joskus merellä on kaunis ilma, lähes
tyyntä ja allejakin lentää jonkin
verran. Vaan yleensä ei, auringonpaiste
ja allit eivät viihdy yhdessä!
Useimmiten tuulee, sataa, on kylmä mutta
saalistakin tulee sitten enemmän.
Ilman koiraa luodolla käy
aika moni metsästäjä, ja lähes aina
noutajiamme, varsinkin
kultaisianoutajiamme, väheksytään tai
ainakin ihmetellään - kunnes ne
ryhtyvät työhön.
Katso myös kuvasarja
allijahdista kuvia-sivulta.
|
