Radioasema oh5kuy tuli aktiivisesti ääneen 1991. Sitä ennen oltiin oltu aktiivisena jo kymmeniä vuosia DX- ja SWL-kuuntelurintamilla. Noilta vuosilta on muistoina tuhansia QSL-kortteja, ja viirejä eri maista ja radioasemilta: osa niistä on jo radiohistoriaa sinänsä. Monille tutuksi tulleen Radio Luxemburgin keskiaaltosignaalin innoittamana erilaisiin antenniratkaisuihin tarttui signaaleja niin kaukaa Uudesta Seelannista, Havaijilta kuin eksoottisilta Keski-Amerikan pikkuisilta asemilta. Harrastuksen ohessa tuli toimittua Radio Japanin (NHK) teknisenä avustajana yli 10 vuoden ajan. Aluksi sopimus oli vain vuodeksi, mutta sitten sitä vain ikään kuin jäi koukkuun asian tiimoilta. Ilmeisesti ratkaisu oli hyvä, koska muiden kiireiden takia jouduin purkamaan "työsopimuksemme" vuonna 2000.

Vuosi 1991 on muutoinkin jäänyt mieleen radioiden suhteen: tuolloin pidettiin "Leningradissa" ensimmäinen kansainvälinen kokous DX-kuuntelijoille ja radioharrastajille. Itse olin saanut kutsun kyseiseen tilaisuuteen ja käytin mahdollisuuteni hyväksi - kuinkas muuten. Kovin kansainväliseksi tuo tilaisuus ei muodostunut sillä useimpia vieraita taisi vielä tuolloin pelottaa tuo suuri ja mahtava idänjätti. No, joka tapauksessa pääsin tutustumaan paikallisten radiohenkilöiden avustamana ns. kiellettyyn radiotoimintaan: ovelasti piilotetut radioasemat, joista pidettiin kaukoyhteyksiä (HF = lyhytaalloilla) maailmalle ym. Samalla tuli tutustuttua puoli vahingossa suurkaupungin tv- ja radio -keskukseen, sen lähettimiin ja teholähteisiin. Tuonne ei kuulemma ollut ihan lupaa edes ulkomaalaisten mennä. Näin meille jälkikäteen kerrottiin. Sattuuhan sitä virheitä paremmissakin piireissä. Samalla reissulla tuli käyty kuvaamassa lähialueella nuo "KGB" käytössä olleet suuret antennifarmit, joita silloin käytettiin mm. ulkomaisten signaalien häirintään oman radiotiedustelun rinnalla. Onneksi kukaan ei ollut kiinnostunut paikallisista filmipurkeista  naapurin tullissa paluumarssilla. Tämän reissun kuvioista tehtiin DX-kuuntelijalehteen isompi, siivottu juttu, joka julkaistiin heti reissun jälkeen syksyllä 1991.

Vuotta myöhemmin kävi haistelemassa "Lenskin" tuulia uudelleen. Tuolloin tein tuttavuutta lähinnä uusien FM-radioasemien kanssa. Yhteiskunnan murroksen myötä oli ovet radiotoiminnallekin avautuneet ja kaupunki tuntui täyttyvän uusista länsimaisista radioasemista. Pienen lehtijutun lisäksi mukaani tarttui koko joukko harvinaisia qsl-kortteja, joita asemien henkilökunta auliisti antoi, kun näytin mukaani saamista kuunteluraporteista, kuinka hyvin heidän signaalinsa kuuluivat rajan tällä puolen. Tämä tuntui tuolloin olevan pieni yllätys monellekin asemalle. Samalla reissulla pidin ehkä jännimmän radiopuheeni, sillä tutustuessani Radio Baltican toimintaan, tarjosi toimittaja mahdollisuutta osallistua suoraan lähetykseen studiossaan. Puolituntisen lähetyksen aikana vaihdettiin kuulumisia ja kuultiin kuuntelijoiden kommentteja eripuolilta Eurooppaa. Kyseinen radioasema toimi tuolloin keskiaalloilla, joten kuuluvuus oli hyvä Euroopassa päiväsaikaan.

Seikkailut ja radiotoimintaan tutustumiset eivät olisi olleet mahdollisia ilman mainioita paikallisia oppaita. Heidät jätän kuitenkin vielä nimeämättä.

Oman radioluvan saaminen 1991 innosti ja keskitti voimavarat harrasteen osalta oman radioamatööriaseman ylläpitoon ja aktivointiin. Kiihkeä innostus ulkomaiseen yleisradiotoimintaan jäi kuitenkin taustalle, josta osoituksena mm. tuo mainitsemani NHK:n työsuhde. Radioamatööritoiminnassa suurin kiinnostukseni on ollut lähinnä digitaalisten lähetelajien parissa puuhastelu. Myös sähkötyksen hyödyntäminen yhteyksissä on ollut suuressa merkityksessä. Suurin osa lokikirjamerkinnöistäni onkin sähkötys- ja digiyhteyksistä. Digitaalisista yhteyksistä eniten on tullut käytetty kaukokirjoitusta (RTTY) ja hieman uudempaa PSK31 -lähetelajia. Toki monia muitakin mielenkiintoisia lähetelajeja on tullut kokeiltua vaihtelevissa määrin: sotavuosilta tuttu HELL monien uudempien variaatioiden rinnalla. Myös APRS-toiminta on ollut aktiivisesti mukana touhuissa. APRS-toiminnassa lähetetään mm. omaa paikkatietoa radiotietä pitkin, ja jokainen kuuntelija voi täten paikallistaa aseman kartalla. Kaikkea muutakin hauskaa ja hassua radiotoiminnan kokeiluun liittyy, mutta niistä lisää jossain toisessa yhteydessä.

Radioasemien osalta itselläni on käytössä kaksi vaihtoehtoista asemaa: toinen Lappeenrannassa ja toinen Enonkoskella. Enonkoskella sijaitseva asema on paremmin varustettu, koska siellä on tilaa rakentaa ja naapurit ovat kauempana kuin kaupunkiympäristössä hi.hi..

Lyhyt esittely amatööritoiminnastani ja asemista löytyy täältä.

Radiotoiminta on mahdollistanut osallistumisen myös monenlaiseen urheilutoimintaan radioaalloilla. Parhaimmat kilpailuhetket ajoittuvat vuoteen 1997, jolloin sain silloisen työnantaja kautta kutsun osallistua sotilasammattihenkilöstön viestialan MM-kilpailuun. Operointiin kuului niin sanoman sieppausta kuin omien sähkötyssanomien lähettämistä, sekä tietysti kuultujen sanomien kuittausta. Aseman varustukseen ei saanut kuulua kuin normaalit akut ja paristot, yksinkertainen dipoli- / marssiantenni sekä tietysti sotilaskäyttöön suunniteltu lähetinvastaanotin, jonka maksimiteho ei saanut ylittää 50 Wattia. Itse osallistuin "valtion" tarjoamalla radiolla 5 Watin "pikkuluokkaan", jossa työskentelyolosuhteet tarjosivat riittävästi haastetta pienen lähetystehon lisäksi. Osallistuin kisaan numerolla 202 (= sama luku kuin SWL-kutsussani, sattumalta). Tämän kahinan seurauksena sain lopulta kuitattua hopeisen mitalin reilun 2 vrk:n valvomisesta. Voiton vei muistaakseni Belgialainen asema, jolla taisi olla hieman kotikenttäetua puolellaan. Toivottavasti joku keksii taas joskus aktivoida tämänkin kilpailun, sillä viestialan ammattihenkilöstölle tällaisia voimainkoitoksia ei ole juurikaan tarjolla.