Olen Anna Mäkinen, parikymppinen tamperelainen. Juureni ovat Hämeenkyrössä, jossa asuin elämäni ensimmäiset 20 vuotta ja jossa perheeni edelleen asuu. Tällä hetkellä opiskelen Tampereen ammattikorkeakoulussa liiketaloutta.

Minut tunnetaan sosiaalisena ja puheliaana, aktiivisena ihmisenä ja paljon vapaa-ajastani meneekin erilaisten, lähinnä koira-aiheisten harrastusten parissa. Koulutan Tampereen seudun koirakerhossa tottelevaisuutta ja silloin tällöin myös agilityä. Kuulun myös aktiivisesti Borderterrierikerho ry:n lehtitoimikuntaan Borderi-lehden taittajana. Vapaa-ajallani myös valokuvaan paljon ja kirjoitan jonkin verran artikkeleita eri julkaisuihin.

Kevät 2009.	Ryhmävoitto Vaasassa 2007 Nikin kanssa, tuomari Marja Salminen.

En syntynyt perheeseen, jossa olisi aina ollut koiria. Pitkään haaveilin omasta karvakuonosta, silitin naapuruston rekut läpi ja kinusin äidiltäni omaa. Ensimmäisen borderterrierini sain keväällä 1999 ollessani yhdeksänvuotias. Leevi (Fin MVA Karimäen Bodie) oli ”se koira”, pieni punainen hännänheiluttaja, joka kulki kanssani kappaleen matkaa läpi teinivuosien aina aikuistumisen kynnykselle asti.

Leevin kanssa kiersimme monissa harrastuksissa agilitystä näyttelyihin, mejään ja luolatoimintaan, mutta myös tokoon ja junior handleriin. Leevi oli hyvin ihmisläheinen koira, joka huomasi oman suruni ja oli aina lohduttamassa, paitsi silloin, kun huoli oli kaikista suurin: Leevi katosi helmikuussa 2007. Sen omatoiminen metsästysmatka kauriin mukana päättyi vasta lähes puoli vuotta myöhemmin, heinäkuussa 2007, kun se kaiken etsimisen jälkeen kääntyi takaisin kohti katoamispaikkaansa ja jäi auton alle.

"Mätsärit ovat tärkeä harjoituspaikka tähdättäessä totisempiin koitoksiin. Lokakuussa 2000 pidetyssä match showssa kolmanneksi komeimmaksi valittiin borderterrieri Leevi esittäjänään Anna Mäkinen. Kuva: Johanna Nyberg, TamSKin arkisto." (TamSK 60 vuotta -juhlajulkaisu, 2007)	Leevi kunnostautui eniten ehkä agilityssä, jossa sen suurimpiin saavutuksiin voidaan lukea Nuorten Open SM -pronssia 2006 Agirodussa Janakkalassa.

Leevin kaveriksi saapui vuoden 2003 alussa Leevin oma tytär Nella (Fin KVA-L, Fin & Lt MVA, LTV-10, BH, TK-1-2 Karimäen Dream), joka osoittautui varsin erilaiseksi tapaukseksi kuin isänsä. Nella oli kuitenkin pennusta pitäen helpompi kouluttaa ja sen kanssa ei tehty enää juurikaan samoja virheitä kuin Leevin kanssa tehtiin aikoinaan. Nella on kisannut näyttelyissä, agilityssä, tokossa ja luolakokeissa, läpäissyt BH-kokeen ja harjoitellut mejää ja terrierien vesiriistakoetta. Nellaa voi pitää saavutuksiltaan ja yhtenä Suomen monikäyttöisimmistä borderterriereistä kautta aikojen, ja onpa sillä ollut matkan varrella kahdet pennutkin.

Nella on kisannut kanssani myös junior handlerissa, ja vaikka se ulkonäyttelyistä ei pidäkään, on se sisällä ihan näyttävä ja kiva kehäkaveri. Kuva Voittaja 2006 -näyttelystä, jossa voitimme SM-osakilpailun vanhempien ikäluokan Anders Virtasen tuomaroidessa.	"Ei se, että voitat, vaan se, että olet paras - tai ainakin tiedät olevasi." Eikö? :) Kuva Tuurista 2007.

Keväällä 2006 syntyi Leevin kolmas ja samalla viimeiseksi jäänyt pentue, jossa oli sininen ja aivan valtavan kokoinen uros, jonka olisin aivan välttämättä halunnut omakseni. Vanhempani laittoivat kuitenkin koirahaaveilleni stopin, mutta Niki (Fin & Ee MVA Karimäen Jackpot) jäi kuitenkin asumaan kasvattajalleen. Nikistä kasvoikin ensimmäinen kunnon ”oma” näyttelykoirani, kun se kesällä 2008 valioitui vihdoin kymmenennellä sertillään.

Kesäkuussa 2010 elämäni pisin koiranhankintaprojekti päättyi, kun Niki muutti luokseni neljävuotiaana. Saankin olla ikuisesti kiitollinen Mairelle, joka antoi minulle tämän maailman parhaan joululahjan jouluna 2009.

Minulla oli ensimmäistä kertaa "oikea" näyttelykoira, kun Niki laskettiin käsiini kesällä 2006. Kuva otettu vappuna 2007 Nikin ollessa ensimmäistä kertaa rotunsa paras, vain kolmetoistakuisena Nastolassa. Tuomarina Harri Lehkonen.	Näyttelytavoille Niki oppi vähän puolivahingossa, vaikka se edelleenkin haluaisi liikkua mielummin kuin seistä paikallaan. Kuva Vaasan kansainvälisestä näyttelystä huhtikuussa 2007, kun Niki voitti ensimmäisen sertifikaattinsa. Kuvanottohetkellä emme tosin sitä vielä tienneet...

Sauli (Fin MVA & JV-08 Karimäen Nikolai) oli melkoisen pohtimisen tulos. Leevin kadottua vannoin, ettei enää borderterrieriä. Nikin astuttua Leevin ja Nellan kanssa samaa linjaa olevan Hanin syksyllä 2007, päädyin valitsemaan Saukkiksen pentulaatikosta vain muutaman päivän ikäisenä. Melkoista tuuria, että juuri tämä yksilö - ei suurin, ei pienin, ei paraspäisin, ei muutenkaan huomiotaherättävin - päätyi meille.

Saukkiksen kanssa marraskuussa 2008.	Sauli Sawo Show'ssa elokuussa 2008 vastaanottamassa ensimmäistä sertiään.