Tähdet ja sitä kiertävät kiertolaiset eli planeetat kuineen, planeettainväliset kaasut, asteroidit, meteoroidit ja komeetat muodostavat
kokonaisuuden, jota kutsutaan aurinkokunnaksi. Siten Auringon ympärillä olevat planeetat (Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto) ja niiden kuut ja asteroidivyöhykkeet (mm.troijalaiset asteroidit, ja Marsin ja Jupiterin välissä oleva asteroidivyöhyke sekä Neptunuksen takana oleva Kuiperin vyöhyke) ja pyrstötähdet eli komeetat (mm. Halleyn komeetta, Encken komeetta) ovat meidän aurinkokuntamme. Salaperäinen Oortin pilvi alkaa Pluton takaa. Aurinkokunnan halkaisija Oortin pilvi mukaan lukien on noin 3 valovuotta.

Seuraavaksi lyhyesti Aurinkokunnan eri kappaleista. Aurinko on tyypillinen pääsarjatähti Se on keskikokoinen- ja ikäinen. Se on myös meidän aurinkokuntamme keskus. Se pitää vetovoimallaan kiertolaisensa radoillaan. Ytimen valtavassa paineessa ja 15 miljoonan asteen kuumuudessa ydinfuusiossa vapautuvasta energiasta on peräisin tuntemamme valo ja lämpö. Aurinko lähettää myös muuta säteilyä, kuten vaarallista UVA:ta. Auringon pinnalta maahan valon eteneminen kestää noin 8,3 sekuntia. Auringon massa on 99,86 prosenttia aurinkokunnan massasta .Auringon läpimitta on noin 1,4 miljoonaa kilometriä. Iältään Aurinko on noin 4,6 miljardia vuotta. Se syntyi tähtienvälisestä aineesta tiivistymällä. Se loistaa kirkkaasti vielä noin viisi miljardia vuotta, jonka jälkeen se on kuluttanut kaiken vetynsä, jolloin ydinreaktori sammuu. Silloin se kasvaa punaiseksi jättiläiseksi, ja sadan miljoonan vuoden jälkeen se kutistuu himmeneväksi valkoiseksi kääpiöksi.

Planeetat ovat Aurinkoa kiertäviä suurehkoja kappaleita, jotka voidaan jakaa etäisyytensä perusteella kahteen ryhmään: Sisäplaneetat ja ulkoplaneetat. Sisäplaneettoihin kuuluvat pieni kivinen Merkurius, valtavan kuuma Venus, elämän planeetta Maa ja rautainen ja punainen Mars. Rakenteeltaan sisäplaneettoja yhdistää se, että niillä on kiinteä pinta. Kaikilla oletetaan myös olevan rautaydin.

Ulkoplaneettoja ovat isoin planeetta Jupiter, kaunisrenkainen Saturnus, kyljellään oleva Uranus, tuulinen sininen planeetta Neptunus ja pienin, kylmin ja kaukaisin planeetta Pluto. Neljää ensiksi mainittua planeettaa yhdistäviä asioita ovat kaasumainen pinta, renkaat ja suuret kuumäärät. Jupiterilta on löydetty jopa 61 kuuta ja uusia kuita löydetään varmasti edelleenkin. Pluto on luultavasti sisäplaneettojen kaltainen kivinen ja jäinen planeetta.

Marsin ja Jupiterin välissä Aurinkoa kiertää asteroidivyöhyke. Useimmat meidän aurinkokuntamme asteroidit kiertävät Aurinkos juuri kyseisellä radalla. Asteroidit ovat Aurinkoa kiertäviä planeettoja pienempiä kivenkappaleita. Niiden koko vaihtelee 1000 kilometristä pölyhiukkasiin. Aurinkokunnan suurin asteroidi, Ceres, on läpimitaltaan 933 km. Useimmat asteroidit ovat alle 250 km kokoisia.

Meteoroidit ovat avaruuden pölyä ja kivenkappaleita, jotka ovat lähtöisin toisiinsa törmänneiden asteroidien kappaleista ja komeetoista irronneista pölystä ja muista kappaleista, jotka ovat irronneet sen tullessa lähelle Aurinkoa. Meteoroidien kappaleita, jotka syöksyvät maan ilmakehään kirkkaana valoviiruna höyrystyen ja palaen, kutsutaan meteoriksi. Mikäli edes osa meteorista selviää maanpinnalle asti, niin sitä kutsutaan meteoriitiksi. Isoimmat meteoriitit ovat aiheuttaneet maanpinnalle isoja meteoriittikraattereita.

Komeetat eli pyrstötähdet ovat Aurinkoa kiertäviä pöly- ja jääpalloja, jotka höyrysyvät tullessaan lähelle Aurinkoa. Tällöin komeetalle muodostuu kirkas koma, eli komeettaa ympäröivä kaasu- ja pölypilvi, ja pitkä pöly- ja kaasupyrstö. Tunnetuin komeetta lienee Auringon 76 vuodessa kiertävä Halleyn komeetta. Lyhyin tunnettu kieroaika on Encken komeetalla, joka kiertää Auringon 3 vuodessa.

Aurinkokunnassa etäisyyksiä mitataan AU:lla, joka on Auringon ja Maan keskietäisyys toisistaan(149 597 870 km eli likimain 149,6 miljoonaa kilometriä) . Pidempiin etäisyyksiin tarvitaan mittaamaan valovuotta, eli matkaa, jonka valo kulkee vuodessa eli noin 9 460 528 405 000 km. Sekunnissa valo etenee 299 792, 4574 kilometriä eli likimain 300 000 km.

Aurinkokunta on syntynyt noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Silloin tähtienvälisestä aineesta, pölystä ja kaasusta muodostuva pilvi alkoi tiivistyä. Tiivistyminen johtui ilmeisesti läheisestä supernovaräjähdyksen iskuaalloista. Tiivistyessään pilvi muodosti ohuen kiekkomaisen pilven, joka alkoi pyöriä nopeasti. Nopeasti pyörivän kiekon tiheytyessä alkoi ainetta kulkeutua keskustan suuntaan. Yhä enemmän ainetta kasautui keskustaan. Ainetta kasaantui tiheän keskustan ympärille pyöriväksi kiekoksi. Tästä materiaalista kiekon ydin sai lisää materiaalia. Keskustan kasvattaessa tiheyttään, paine sai aikaan valtavasti lämpöenergiaa. Alkutähti oli saanut alkunsa. Yhä kasvava lämpö sai keskustan hiukkasten molekyylit hajoamaan ja lämpötilan noustessa yli 10 miljoonan Kelvinin alkavat ydinreaktiot. Aurinko on syntynyt.

Planeetat tiivistyivät jäljelle jääneeseen pölykasautumaan. Tiivistymien etäisyys vaikutti planeettojen ominaisuuksiin. Kiekon sisäosat lämpenivät Auringon vaikutuksesta, mikä hajotti jäämolekyylit ja jäljelle jäi raskaita hiukkasia ja kaasuja. Nämä kasautuivat tiiviiksi kivisiksi alkuplaneetoiksi. Jään puuttumisen takia planeettojen massa ei kasvanut kovin suureksi. Tällöin niillä ei myöskään voi olla kaasuplaneettojen tapaisia paksuja ilmakehiä. Kiekon ulko-osissa lämpötila viileni, mikä mahdollisti metalli-, ,jää- ja kiviaineksien kasautumisen hiukkasiksi. Hiukkaset kasautuivat yhä isommiksi tiivistymiksi ja alkoivat muistuttaa asteroideja, joista suurimmat, esiplaneetat, alkoivat vetovoimansa ansiosta kerätä vielä lisää ainetta, kunnes lopulta olivat jää- ja kiviaineksen vuoksi niin massiivisia, että niiden painovoima alkoi kerätä ympäristöstä myös kaasua. Näin saivat alkunsa kaasuplaneetat. Planeettojen kehitys tähän vaiheeseen kesti muutamista sadoista tuhansista vuosista 20 miljoonaan vuoteen. Kaasuplaneettojen kehitys kesti pidempään kuin kiviplaneettojen. Pienemmistä kappaleista tuli asteroideja, meteoroideja ja komeettoja. Ajan kuluessa planeettoja hajosi asteroidien ja meteoroidien törmäyksissä ja suurimpien planeettojen massa kasvoi planeettojen yhteensulautuessa toisiinsa. Pienkappaleet kasaantuivat planeettojen ympärille muodostaen kuita.10-100 miljoonan vuoden kuluttuessa planeettojen määrä vakiintui yhdeksään ja asteroidit ryhmittyivät kiertoradoilleen vyöhykkeiksi. Meteoroideja jäi avaruuteen törmäillen välillä toisiinsa ja planeettoihin ja niiden kuihin. Komeetan ytimiin kasautui pölyä, kaasua ja jäätä ja ovat kiertoradoiltaan hyvin pitkiä. Yhdeksännen planeetan, Pluton, synty on hämärän peitossa. Voi olla, että se on Neptunukselta siepattu kuu. Voi myös olla, että Pluto olisikin vain iso asteroidi, sillä Neptunuksen takaa alkaa asteroidialue, Kuiperin vyöhyke.