Korkeat perennat

Suomenkielinen nimi: Jaloritarinkannus
Latinankielinen nimi: Delphinium-risteymät
Korkeus: 80-180 cm lajikkeesta riippuen
Kukinta-aika: kesä-syyskuu lajikkeesta riippuen
Talvenkestävyys: Kestävä
Valontarve: Viihtyy auringossa, tuulensuojaisessa paikassa.
Kasvualusta: Kostea, ravinteikas ja hyvin ojitettu.
Muuta: Ei siedä kuivuutta. Jaloritarinkannus tarvitsee tukemista. Se talvehtii parhaiten, jos sen kukkavarret leikataan kukinnan jälkeen mataliksi. Jaloritarinkannuksesta on saatavana useita eri lajikkeita, joista osa on matalampia, osa korkeampia.

Suomenkielinen nimi: Kirjolupiini
Latinankielinen nimi: Lupinus polyphyllus
Korkeus: 70-120 cm
Kukinta-aika: kesä-elokuu
Talvenkestävyys: Melko kestävä
Valontarve: Aurinkoinen tai hieman varjoinen kasvupaikka.
Kasvualusta: Mieluiten kuohkea, hiekansekainen, syvämultainen ja kuivahko. Viihtyy parhaiten happamassa ja niukkaravinteisessa maassa, mutta tulee toimeen muunkinlaisessa maaperässä.
Muuta: Kirjolupiinista on olemassa runsaasti eri lajikkeita. Lupiini leviää kylväytymällä, mutta jälkeläisten väristä ei ole takeita.

Suomenkielinen nimi: Pioni (Jalopioni)
Latinankielinen nimi: Paeonia lactiflora -hybr.
Korkeus: 80-120 cm
Kukinta-aika: kesä-heinäkuu
Talvenkestävyys: erittäin kestävä
Valontarve: aurinkoinen
Kasvualusta: tuore ja syvämultainen
Maalaji: multa- tai savimaa
Kasvualustan ravinnepitoisuus: ravinteikas
Lisääminen: jakamalla
Istutusetäisyys: 100 cm
Muuta: Pioni istutetaan lähelle maan pintaa siten, että silmujen päälle tulee 3-5 cm multaa. Pioni vaatii kasvurauhan. Siirtäminen ja jakaminen vähentää seuraavan kesän kukintaa. Uudelleenistutus on ajankohtaista vasta 15-20 vuoden päästä istuttuksesta. Pionia voi lisätä myös siemenestä, mutta se on äärimmäisen hidasta. Siemenet vaativat sekä lämpö- että kylmäkäsittelyn, ja senkin jälkeen itämiseen voi mennä jopa 4 vuotta. Pioni kasvaa parhaiten voimakkaassa maassa. Jos pioni ei kuki, ja se on saanut kasvaa rauhassa samassa paikassa jo pari vuotta, syy kukkimattomuuteen on yleensä liian laiha maa. Pionia voidaan lannoittaa läpi kesän esimerkiksi juuristoalueelle levitetyllä ruohosilpulla. Heinäkuun puolivälin jälkeen ruohosilppua ei enää lisätä, jotta kasvu ei jatkuisi liian myöhään syksyyn. Pioni on kaunis leikkokukka. Koko kasvi on myrkyllinen. Kuvassa on jalopionin keväisiä versoja.

Suomenkielinen nimi: Sormustinkukka
Latinankielinen nimi: Digitalis purpurea
Korkeus: 120-150 cm
Kukinta-aika: heinä-elokuu
Talvenkestävyys: Kestävä
Valontarve: Viihtyy auringossa tai lievässä varjossa.
Kasvualusta: Mieluiten multava, hiekansekainen ja kalkkipitoinen. Kasvualusta saisi olla kosteapohjainen, mutta läpäisevä, sillä sormustinkukka kärsii helposti talvimärkyydestä.
Muuta: Oikeastaan kaksivuotinen kasvi. Kasvattaa ensimmäisenä kesänä lehtiruusukkeen ja kukkii vasta toisena kesänä. Jos kukkavarret leikataan heti kukinnan jälkeen, kasvi voi menestyä useampiakin vuosia. Sormustinkukka kylväytyy suotuisissa kasvuoloissa itsestään. Koko kasvi on myrkyllinen.

Suomenkielinen nimi: Töyhtöangervo
Latinankielinen nimi: Aruncus dioicus
Korkeus: 100-180 cm
Kukinta-aika: kesä-heinäkuu
Talvenkestävyys: erittäin kestävä
Valontarve: aurinko-varjo
Kasvualusta: tuore tai kostea, kalkkipitoinen
Maalaji: multa-, savi- tai turvemaa
Kasvualustan ravinnepitoisuus: ravinteikas
Lisääminen: jakamalla tai siemenestä.
Istutusetäisyys: 60 cm
Muuta: Töyhtöangervon hede- ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Hedekukinnot ovat kukinnan aikana näyttävämpiä kuin emikukinnot, mutta osat vaihtuvat syksyllä, kun siemenet kehittyvät emikukintoihin. Töyhtöangervoa voidaan lisätä siemenistä tai jakamalla. Jakaminen on melko hankalaa, eikä jakotaimien kasvuunlähdöstä ole takeita. Siemenestä sen sijaan kasvaa uusi komea yksilö muutamassa vuodessa. Töyhtöangervo viihtyy parhaiten saadessaan kasvurauhan. Jakamista ja siirtämistä tulisi välttää. Jos kasvi istutetaan aurinkoiselle paikalle, kasvualustan tulisi pysyä koko kesän kosteana. Vanhat versot leikataan pois vasta keväällä. Kuvassa on töyhtöangervon keväisiä versoja.