Sevillan lämpö hyväili ihoani
Kunnes ilta kaupungin viileni
Kuin orjuutetun orpopojan sielu
Niin on pohjaton mun nielu

Tahrattomuuden tarpeeton kaipuu
Ja tarpeettomuuteen kaipuuni vaipuu
Puu sieluni sisällä kasvaa ja taipuu
Tuulessa tulevan unelmani haihtuu

NIHKEÄNÄ HAIKARANA MAATUU
TUU LUOKSEIN, MUT OTA JÄITÄ HATTUUN