VALHE, EMÄVALHE JA PALESTIINALAISVALTIO Kirjoittanut: Joku, 9.7.2003 klo 23.07 Tässä pari juttua luettavaksi ja ihmeteltäväksi. Ensimmäinen ennen Irakin sotaa ja toinen jo toukokuu 2002. VALHE, EMÄVALHE JA PALESTIINALAISVALTIO Kuka on nähnyt tiedotusvälineissä mm. ns. palestiinalaisten tuhansiin yltäviä Irakia tukevia mielenosoituksia, Saddamin kuvia ja Irakin lippuja kantavien mielenosoittajien huutoja "rakastettu Saddamimme iske Tel Aviviin" jne.? Jokainen israelilaisia vastaan suunnattu terroriteko on tietyn arvoinen, jonka Irak palkitsee runsaskätisesti. Miksi näistä asioista halutaan vaieta? Lehtien pääkirjoitukset ja kolumnit ovat niistä hiljaa. Israelilaisten toimet kyllä ruoditaan perinpohjin. Miksi ei kerrota ja paheksuta Arafatin kaksijakoisuutta? Hän puhuu rauhasta maailmalle, mutta rohkaisee omiaan itsemurhaiskuihin. Vaikenemalla toisen osapuolen negatiivisista asioista ja korostamalla toisen "rikoksia" luodaan harhaanjohtava, valheellinen todellisuus. "Ei ole sellaista maata kuin Palestiina. Palestiina on terminä siionistien keksimä." Näin paikallinen arabijohtaja Britannian Peel komissiolle vuonna 1937. "On yleisesti tiedossa, että puheet Palestiinasta on hölynpölyä, sen sijaan eteläinen Syyria (nykyinen Israel) on todellisuutta." Ahmed Shukairy YK:n turvallisuusneuvostolle 1956. Näihin lauseisiin sisältyi vielä totuutta, mutta vuoden 1967 käydyn ns. kuuden päivän sodan jälkeen, kun arabeilta Israelin valtion hävittäminen sodalla epäonnistui, alkoi valheiden sarja, jolle ei näytä loppua tulevan. Huomattiin, että propagandassa kuulostaa paremmalta puhua Palestiinan vapauttamisesta kuin Israelin hävittämisestä. Niinpä otettiin käyttöön termit Palestiina ja palestiinalaiset. Kummallakaan termillä ei ole mitään todellista yhteyttä arabeihin, jotka ne nyt itselleen omasivat. Ajatus palestiinalaisista kansana ei ole kuin runsas 30 vuotta vanha. Ja kuitenkin siitä puhutaan tänä päivänä itsestään selvänä totuutena. Kontrasti Israelin vuosituhantiseen todelliseen historiaan on todella suuri. Ns. palestiinalaisten Suomenkin rahoittamat oppikirjat vääristävät järjestelmällisesti historiaa ja todellisuutta. YK:n jäsenvaltion Israelin olemassaoloa ei tunnusteta. Palestiinalaisvaltio, jonka pääkaupunki on Jerusalem ja johon kuuluu koko Israelin alue, esitetään kylläkin faktana. Karttakuvissa Israelia ei esiinny lainkaan. Pakolaisongelmasta syytetään Israelia, vaikka ongelma syntyi arabien itsensä aloittaman sodan seurauksena. Juutalaisten kansalliset siteet maahansa ja pyhien paikkojen olemassaolo pyritään järjestelmällisesti kiistämään. "Miehitys", Jeninin "massamurhat" jne. Tätä valheiden luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Yhdysvaltain entinen presidentti Ronald Reagan nimitti aikoinaan entistä Neuvostoliittoa "valheen valtakunnaksi". Yhtäläisyys "Palestiinalaisvaltioon" on ilmeinen. Juhani Venetvaara (Turun Sanomat 2003) PROPAGANDAA VASTAAN PUREE TIETO Aamulehti 28.5.2002 Anna-Maija Ikonen kirjoitti (Al 17.5.) tiedolla propagandan kumoamisesta. Tässä olen samaa mieltä. Propagandalla voi taitavissa käsissä tehdä mitä vain: tuore arabimaiden aloite Israelin tuomitsemiseksi kansanmurhasta YK:n ihmisoikeuskomissiossa onnistui. Tuomio tuli pelkän aloitteen perusteella. Perusteena pelkkä palestiinalaisten ja arabivaltioiden sana. Samaria ja Juudea (Länsiranta) sekä Gaza ovat kansainvälisen lain mukaan kiistanalaisia, ja viimeinen laillinen hallitsija on Britannia mandaattinsa perusteella. Edes kuuluisa päätöslauselma 242 ei vaadi Israelia lähtemään alueelta näissä olosuhteissa, päätöslauselma kannattaakin lukea tarkkaan. Terroria juutalaisia vastaan ovat paikalliset arabit harjoittaneet jo brittimandaatin aikana 1920-luvulla ja PLO:n perusti Israelin tuhon välineeksi Arabiliitto 1964, ennen kuin Jordania menetti miehittämänsä Länsirannan Israelille sodassa. Nykyinen intifada II on historian jatkumoa, terrorin intensiivinen vaihe. Palestiinan arabeja koskee sama ihmiselämän kunnioittamisen vaatimus kuin muutakin maailmaa: terroria ei oikeuta mikään. Israelin ja itsehallintoviranomaisen (PA:n) vesiviranomaisten välillä on sopimus veden käytöstä ja jakamisesta. Kukkulainen Länsiranta sijaitsee korkealla ja sadevesi valuu vesisuonia alangolle, josta Israel toimittaa sitä palestiinalaisille. Tietämäni mukaan Israelissa on voimassa periaate sama palkka samasta työstä, riippumatta työntekijän etnisestä taustasta. Israel veti Oslon sopimuksen mukaisesti joukkonsa palestiinalaisalueiden kylistä ja kaupungeista, PA:lle on asteittain siirretty yhä enemmän alueita hallittavaksi. Sen sijaan PA ei ole sopimusvelvoitteensa mukaisesti kitkenyt terroria israelilaisia vastaan, vaan todistettavasti harjoittaa sitä itsekin. Israel joutuu huolehtimaan PA:n viranomaisvelvoitteesta kitkeä terrori. Kun Israel rohkenee puolustautua, käykin niin, että syytöntä syyllistetään. Jouni Suonsivu Vielä kerran. Kirjoittanut: Joku, 10.7.2003 klo 19.03 Tällä palstalla on näköjään sellaisia henkilöitä jotka ei ollut täällä kun laitoin näitä tosi asioita tänne tai sitten he eivät ole halunnetkaan lukea niitä, mutta tässä on nyt taas tämäkin kirjoitus. JOTTA LÄHI - IDÄN TAPAHTUMIEN TOSIASIAT EIVÄT UNOHTUISI Palestiinaa, joka on entistä juutalaisten Kanaanin maata, ovat hallinneet roomalaiset, bysanttilaiset, muslimit ja ristiritarit, Egyptin mamelukit ja Turkin ottomaanit vuosina 1517 - 1917. Lähihistoriassa Palestiinaa hallitsivat englantilaiset vuosina 1917 - 1948 sen jälkeen, kun Turkin ottomaanien ylivalta romahti Ensimmäisessä maailmansodassa. Palestiinan hallinnon ensimmäisenä toimenpiteenä Englanti antoi vuonna 1917 ns. Balfourin periaatejulistuksen juutalaisten kansalliskodin perustamisesta. Kansainliiton Englannille 24.7.1922 myöntämällä mandaattialueen oikeudella Englanti erotti hyväntahtoisuutta osoittaen Jordanjoen itäpuolisen laajan Transjordanian alueen arabivaltioksi (4/5 osa koko mandaattialueesta, joka vuodesta 1946 lähtien Jordanian valtio). Kansainliiton päätös edellytti, että samalla juutalaisille jää kansankodiksi Transjordaniasta länteen oleva alue, joka tunnetaan nimellä Palestiina ja joka on nykyään Israelin valtion aluetta. Jaon hyväksyivät juutalaiset, arabit eivät. Juutalaisille tarkoitetusta Palestiinan alueesta YK:n toimesta erotettiin 29.11.1947 vielä Länsiranta eli Judea ja Samaria erilliseksi arabivaltioksi USA:n ja Neuvostoliiton hyväksyessä jakosuunnitelman. (Huom. Jo toinen arabivaltio alkuperäiselle mandaattialueelle.) Jälleen jaon hyväksyivät juutalaiset, muttei arabit, ja nykyinen kutsu pyhään jihad-sotaan Israelia vastaan julistettiin. Seurasi Libanonin, Irakin, Syyrian, Egyptin ja Transjordanian sotajoukkojen laajamittainen varustelu juutalaisten tuhoamiseksi. Sodan lähestyessä kehotettiin alueella olevia arabeja poistumaan siksi pariksi viikoksi, mitä juutalaisten "sukupuuttoon hävittämissodan verilöyly" kestäisi (Arabiliiton pääsihteeri Azzam-Pashan ilmaisu 15.5.1948 tulevan sodan tavoitteesta). Israelin julistautuessa itsenäiseksi valtioksi 14.5.1948 arabit aloittivat seuraavana päivänä sodan. Sekä määrällisesti että laadullisesti huonosti aseistautuneena Israel kaikkien hämmästykseksi voitti sodan. Noin 750000 arabia oli noudattanut kehoitusta poistua alueelta ja he jäivät sodan päätyttyä pakolaisleireille YK:n ruokittaviksi ja siemeneksi myöhemmille Israelin vastaisille toiminnoille. Yksikään arabivaltio ei suostunut asuttamaan heimovelipakolaisia, ei edes Jordania, jonka väestöstä 60% on samaa arabikansaa kuin pakolaiset (Syyriasta, Libanonista, Irakista, Egyptistä jne. tulleita arabeja). Tiedotusvälineet usein korostavat arabipakolaisten vakavaa ongelmaa samalla jättäen mainitsematta toisen pakolaisryhmän, nimittäin sodan jälkeen arabimaiden karkoittamat ja putipuhtaaksi ryöstämät noin miljoona juutalaista. Näistä Israel asutti 700 000, loput muuttivat Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Lisäksi Israel otti alueelleen takaisin halukkaat arabit, noin 130 000. Nykyään Israelissa asuu noin 950 000 arabia täydellisin kansalaisoikeuksin. * * * * Aselepolinjojen muotouduttua 1949 Israelin valtion alueeksi jäi alle 20% alkuperäisestä Englannin mandaattialueesta Jordanian liittäessä Länsirannan sekä Itä-Jerusalemin Transjordanian alueeseensa. Nykyään paljon kiistelty palestiinalaisvaltio on jo käytännössä olemassa ja se on Jordania, jossa väestö on samaa arabikansaa kuin ns."palestiinalaiset" (=arabien Israelia vastaan käymässä hyökkäyssodassa pakolaisiksi joutuneita arabeja, joita arabivaltiot eivät suostu asuttamaan). Korostettakoon myös, että Israelin valtio on olemassa YK:n nimenomaisella päätöksellä. Kesäkuussa 1967 arabiarmeijoja vastaan käymässään Kuuden päivän sodassa Israel valloitti Länsirannan Jordanialta samalla ottaen haltuunsa koko Jerusalemin (alueita ei vallattu Arafatilta, kuten usein luullaan). Voi vain ihmetellä, että Israelin voitettua sodan Länsirannan väestö muuttui äkkiä "palestiinalaisiksi" ilmeisesti Israelin valtion voimistumisen vastapainoksi, vaikka maata nimeltä Palestiina, jota palestiinalaiset olisivat hallinneet, ei ole koskaan ollut (saati Jerusalem olisi ollut pääkaupunki). Myöskään ei ole ollut palestiinalaisen itsenäisen kansakunnan omaa kieltä ja kulttuuria eikä mitään huomattavaa liikettä palestiinalaisten kotimaan puolesta ennen vuotta 1967. Itse Jordanian kuningas Hussein ei siis syyttä julistanut laittomaksi Arabiliiton vuonna 1974 tekemää päätöstä, jolla PLO on kaikkien palestiinalaisten, myös Länsirannan arabiväestön, virallinen edustaja. Tätä ennenhän kuningas Hussein oli vuonna 1970 karkoittanut PLO:n aseellisen siiven verisesti, kun PLO:n sissit olivat muuttamassa Jordaniaa aseleiriksi terroritoimintaansa varten. On syytä huomata, että PLO:ta ei ole koskaan valittu kansanäänestyksellä palestiinalaisten edustajaksi; se on arabivaltioiden arabipakolaisten nimissä synnyttämä terroristijärjestö Israelin tuhoamispäämäärässä. * * * * Israelin voitto Kuuden päivän sodassa ja Jerusalemin haltuun ottaminen toivat yht`äkkiä Jerusalemin polttopisteeseen. Nimittäin Arafat ryhtyi väittämään, että Jerusalem on pyhä islamilaisuudelle, vaikka esimerkiksi vuosina 1948 - 1967 Jordanian pitäessä Jerusalemia hallussaan Jerusalemin asema ei mitenkään korostunut islamilaisuudessa. Itse Muhammed ei sanonut Jerusalemin olevan pyhä islamille. Kootessaan Koraanin Muhammed ei kertaakaan mainitse sanaa Jerusalem, kun Mekka mainitaan Koraanissa satoja kertoja ja Medina mainitaan useita kertoja. Koraanissa kylläkin kerrotaan, kuinka Muhammed lähti siivekkäällä ratsullaan Suojellusta moskeijasta (tarkoittaa Mekkaa) Kaukaisimpaan moskeijaan, jonka muslimit tulkitsevat tarkoittavan Jerusalemia. Historiasta kuitenkin tiedetään, että Muhammed kuoli v. 632, mutta Kalliomoskeija ja Al Aqsa moskeija rakennettiin vasta 690-luvulla. Muhammedin eläessä ei siis Jerusalemissa ollut moskeijaa ja muslimien vaatimukselle Jerusalemista pyhänä paikkana ei ole olemassa todellisuuspohjaa. Kerrotaan vielä, että Muhammed nostettiin taivaaseen Jerusalemissa, mistä johtuen Jerusalem on kolmanneksi pyhin paikka islamissa. Todellisuudessa Muhammed haudattiin Medinaan. Jerusalem ei ole ollut muiden kansojen kuin juutalaisten pääkaupunki kuningas Daavidin valloitettua sen 1004 eKr. Vanhassa Testamentissa Jerusalem esiintyy 667 kertaa ja Siion 154 kertaa. Kutsu Jerusalemiin viettämään raamatullisia juhlia on ollut vuosisatoja juutalainen perinne ja rukous "ensi vuonna Jerusalemissa" oli juutalaisuuden hartaimpia toiveita diasporan aikana. Mikään muu kansa ei ole ollut yhtä uskollinen Jerusalemille ja 1800-luvun lopusta lähtien siellä on ollut selvä juutalaisenemmistö. Jerusalem on juutalaisille (myös kristityille) pyhä kaupunki, mutta Arafatille vain keino Israelin painostamiseksi.