Palestiina = Israel ?
selostus David Jacobsonin artikkelista 

Palestiinan nimen oletetaan perinteisesti johtuvan Välimeren itärannikolla asuneista filistealaisista. Raamatun kohdissa Ps. 60:10 , Jes. 14:29,31, mainitaan "Filistealaisten maa", Peleshet, josta olisi kreikankieleen tullut sana Palaistine ja latinaan Palaestina. 

David Jacobson esittää Biblical Archaeology Review -lehdessä, että sana Palestiina ei johdu filistealaisista, vaan merkitsee samaa kuin Israel. 

Filistealaiset tulivat Välimeren itärannikolle Kreikasta tai Kyprokselta 13. vuosisadalla eKr. Heidän asuma-alueensa määritellään Raamatussa meren rannikon eteläosaan, Gazan, Ashdodin, Ashkelonin, Gathin ja Ekronin alueelle. Nebukadnessar valloitti alueen 7. vuosisadan lopulla e.Kr. ja vei osan filistealaisista vankeuteen samoinkuin juutalaiset 20 vuotta myöhemmin. Filistealaisten myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja; todennäköisesti he ovat sekoittuneet muihin kansoihin. 

Kreikan Palaistine ja latinan Palaestina esiintyvät usein vanhan ajan kirjallisuudessa, mutta useimmiten ne eivät ilmeisesti tarkoita filistealaisten asuma-aluetta, vaan paljon suurempaa, Foinikian ja Egyptin välistä aluetta. 

Niinpä Herodotos puhuu viidennen vuosisadan e.Kr. toisella puoliskolla tästä suuremmasta alueesta, toisin sanoen Israelin maasta. Hän kertoo mm. että Palestiinan asukkaat olivat ympärileikattuja. Filistealaiset eivät olleet ympärileikattuja, mutta juutalaiset tietenkin olivat. 

Aristoteles sanoo Kuolleen meren sijainneen Palestiinassa, mikä samoin osoittaa, että hän tarkoitti Välimeren rannikkokaistaletta paljon suurempaa aluetta. 

Toisella vuosisadalla e.Kr. muuan kreikkalainen Polemos kertoo Exoduksesta puhuessaan, että osa Egyptin armeijasta asettui Palestiinan Syyriaan. 

Myös roomalaiset kirjailijat käyttivät nimeä Palaestina juutalaisten asuma-alueesta. 

Josephus käyttää teoksessaan Antiquities filistealaisista säännöllisesti nimitystä Palaistinoi, mikä on ensimmäinen kerta, kun nimi Palestiina yhdistetään filistealaisiin. Josefus näyttää uskoneen, että nimi Palestiina oli translitteratio ikivanhasta filistealaisten seemiläisestä nimityksestä, mutta silti hänkin käyttää nimitystä Palestiina filistealaisten aluetta suuremmasta alueesta. 

Jos kreikan sana palaistinoi olisi johtunut heprean sanasta Peleshet, pitäisi Septuagintassa olla sana Palaistinoi, mikä oli käytössä jo kyseisenä aikana. Septuagintassa kuitenkin käytetään filistealaisia merkitsevän sanan Pelishtim kohdalla sanaa Philistieim, ja heprean sana Peleshet on käännetty Ge ton Philistieim (filistealaisten maa) eikä sanaksi Palaistine. 

Lisäksi on olemassa toinen mielnkiintoinen seikka: Septuagintan kääntäjät eivät yleensä translitteroineet paikannimiä, vaan käänsivät niiden merkityksen kreikaksi, tai käyttivät jo tunnettua kreikankielistä paikannimeä. He eivät esimerkiksi käyttäneet Egyptistä heprean sanaa Mitzraim, vaan kreikkalaista sanaa Aigyptos. Heprean sanojen Peleshet ja Pelishtim kohdalla he kuitenkin käyttivät sanaa Philistieim, jonka pääte on seemiläinen, ei kreikkalainen, ja on siis transliteroitu heprean filistealaisia tarkoittavasta sanasta. 

Sanojen Palaistine ja Palestinoi täytyy näin ollen tarkoittaa jotain muuta. 

Jacobson olettaa, että sana Palestiina on kreikkalainen muoto sanasta Israel. 

Sana Palaistine muistuttaa kreikan sanaa palaistes, joka merkitsee painijaa, kilpailijaa tai vastustajaa. Tämän seikan havaitsi yli 60 vuotta sitten saksalainen raamatuntutkija Martin Noth, joka ei kuitenkaan pohtinut asiaa pidemmälti. 

Nimi Israel sai alkunsa Jaakobin painista enkelin kanssa (Genesis 32:25-27). Jaakob sai nimen Israel, koska hän paini (sarita) Jumalan (El) kanssa. Septuagintassa ottelusta käytetään sanaa epalaien (hän paini). Sanan Palaistine voidaan olettaa liittyvän Israeliin tämän Raamatun tapauksen vuoksi. 

Vaikka sana Israel merkitsee "Jumalan kanssa painijaa" eikä pelkkää painijaa, selittyy Jumalan nimen puuttuminen kreikkalaisesta sanasta sillä, että juutalaiset eivät saa lausua Jumalan nimeä, ja siksi kreikkalaiset olettivat, että Jaakob oli paininut nimettömän jumalolennon kanssa. 

Hadrianus antoi v.135 Juudealle uudeksi nimeksi Syria Palestina, mitä on pidetty yrityksenä hävittää juutalaisten ja heidän kotimaansa välinen yhteys. Silti juutalaiset kirjailijat Philo ja Josefus, joiden aikana Juudea oli vielä olemassa, käyttivät teoksissaan Israelin maasta nimeä Palestiina. Hadrianuksen nimitys Syria Palestina voi paremminkin olla uudelle maakunnalle vanhaa sopivampi nimi, koska se oli paljon suurempi kuin Juudea, ja vastasi vanhaa, koko Israelin alueen nimeä. 

********************* 

David Jacobsonin alkuperäisen, Biblical Archaeology Review:n touko-kesäkuun 2001 numerossa (Vol.27 n:o 3) julkaistun artikkelin yhteydessä on runsaasti kirjallisuusviitteitä.